Sinä, taas || Crim


Luostarilla on aivan omat pellot ja puutarhat, jossa munkit viljelevät ja kasvattavat omaa satoa. Luostarin piha-alue on suuri ja avoin hiekkakenttä, jota reunustaa pieni puuaita.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Helmi 13, 2018 1:35

Re: Sinä, taas || Crim

Sinisilmäinen toi kätensä rinnalleen ilahtuneena, toisen sirosti asetellen toisen päälle, kun Kali hihkaisi odotetun vastauksen noidalle. Tummahipiäinen silmäili sepän virnettä, lipuen sepän perään kun tuo niitä lipastonlaatikkoja auki veti ja esille otti rasioita, joiden sisältö suorastaan helli Qiran silmiä. Hän kun niin rakasti koruja. Rihkamaa ja arvokkaitakin, kunhan ne olivat koruja. Kunhan niillä saattoi itseään verhoilla ja koristella, ja näytillekin asettaa, niin ne olivat Syöjättären mieleen. Qira kun ei koskaan ollut koruja nähnytkään kun vuoren kupeessa aikanaan vielä eli äitinsä ja isoäitinsä kanssa – ne olivat vasta aikuisikään päästyä muodostuneet omanlaisekseen keräilykohteeksi mustahaltialle, joka toisinaan oli valmis antamaan mitä vain jotta olisi saanut harvinaisuuksiakin käsiinsä. Kaiketi sitä saattoi nimittää omanlaisekseen tyttömäiseksi päähänpinttymäksi.

Kali antoi luvan valita koruista sen, mikä ikinä Qiraa miellyttikin, noidan päästäen kepeän henkäyksen huuliltaan tietäessään kuinka vaikeaa päätöksestä oikeastaan edes tulisi. Sen henkäyksen lisäksi tummatukka kuitenkin myös naurahti sepän viimeiselle tokaisulle, vilkaisten kaljupään puoleen suloisenlämpimästi, ”Noh, minähän pian punastun moisille puheille”, lempeä ääninen Syöjätär hymisi sepälle sulosävyin.
Tuosta raskaan työn raatajasta ne silmät ottivat kuitenkin kääntyäkseen nyt paremmin niiden rasioiden puoleen, suippokorvan käydessä hieman paremmin niitä tonkimaan varovaisesti sormillaan helyjä siirrellen toistensa tieltä.
”Voinhan jo aina asetetun lumouksen tilalle langettaa jotain muuta”, mustahaltia hymyili siinä mieleistään korua etsien kaikessa rauhassa, ”Mutta ehkä kuitenkin säilytän sen sellaisenaan, muistona sinusta ja pajastasi. Puen päivittäin ja lasken sitten yöpöydälleni talteen aina seuraavaa auringonnousua odottamaan”. Siinä sanojensa lomasta Qira lopulta nosti hieman raskaamman näköisen rannekorun rasiasta käsiinsä. Se oli yksityiskohtaisesti kaiverrettu, kullanhohtoisen sävyinen ja saranallinen. Ei siroin mahdollinen, mutta se miellytti kummasti erilaisuudellaan mustahaltian silmää ja Qira aisti siitä miellyttävän energiavärinän.
”Mahdatko suostua luopumaan tästä?”, noita tiedusteli seppään vilkaisten, sormiaan livuttaen lumotun helyn pintaa vasten hellästi, ”Oletko ihan itse tehnyt kaikki nämä kaiverruksetkin?”.


Del hymähti, silmänsä sulkien. Ollen jo vähällä nyrpistää nokkaansa kun haukanpoikanen ääneen yltyi taas ja lähti niin kovasti selittämään vastaukseksi hänelle jotakin, josta toinen puoli tuntui valuvan suoriltaan korvista sisään ja samantien ulos. Eliittikapteeni ei yksinkertaisesti vain jaksanut keskittyä Theodluinin puheeseen, jo silkan hereillä olonkin tuntuessa olevan silkkaa tuskaa juuri tällä hetkellä.
Tietenkin noita-akan ja tuon oppipojan suunnitelmiin kuului asteen tai toisen hokkuspokkukset. Siitähän Delathos ei varsinaisesti ilahtunut, mutta ei hänellä tainnut olla tällä kertaa edes vaihtoehtoja valita, kuin hyväksyä Elwoodin kaksikon keinon palata kaupunkiin tai jäädä vaihtoehtoisesti tänne Kalin harmiksi nurkkaan nyhjäämään turhanpäiten. Ja se jälkimmäinenhän ei ollut käsipuolelle edes vaihtoehto, jos hän ei voisi elämänsä eteen muuta tehdä, kuin maata sängyssä palveltavana. Hän piruvie ottaisi ennemmin Kadzaitin alleen ja kuolisi jonnekin matkalle epäonnisena kenties, kuin jäisi tänne turhanpäiten roikkumaan.

Siitä papatuksesta ei tuntunut taas jostain syystä tulevan loppua, nuorikon kuitenkin lopulta päättäen pälpätyksensä kysymyksiin, johon pakkasherra ärähti, ”En minä mitään tarvitse”.

Lasillisen vettä korkeintaan. Sitä kun tunnuit paikalle kiikuttavan kysymättäkin, joten kaada sitä nyt mukiin sitten”, valkohapsinen hymähti katsettaan availlessaan jälleen, yhä niin kovin uupuneena Theoon katsahtaen kasvoillaan niin mitäänsanomaton ilme, ettei siitä voinut Delin mieltä mitenkään tulkita. Väsynyt hän oli. Ja voimaton. Eikä tehnyt mieli liikauttaa eväänsäkään oman etunsa tähdenkään, mutta kaiketi hänen piti sen verran ylös yrittää, että saisi edes juotua. Ainoalla raajallaan ja jollain olemattomalla tahdonvoimalla Delathos väänsikin itsensä vuoteelle istumaan, kipujaan ärähtäen ja irvistäen, antamatta sen kuitenkaan itseään sen koommin haitata ja häiritä jahka epäryhdikkäästi pystyyn oli päässyt.
Kali pärjää kyllä”, valkohapsi hymähti pennun aikaisempia sanoja miettien, ”Ja jos kuulen sen saastaisen perkeleen ikinä häneen koskevan, niin haen sen vaikka ihmisten kaupungista saakka ja päästän hengestään paljain käsin”.
Joten paras suunnitella sen lähdön tapahtuvan pikaisesti. Minä en täällä mielisi odotella vihollisten saapuvan paikanpäälle, ties vaikka sillä paskalla oli sotilaitaan luostarilla ja ovat lähteneet mestariaan etsimään lähistöltä, jos tuota ei ole paikanpäälle takaisin kuulunut”, kuuraparta hymähti sijoillaan huojuen.



//Onks tää nyt taas näitä sun filosofisia pohdintoja? NYT NE KAKKAJUTUT AKSU :DDD RANKED! Pistetään jätkät pelaan hirveet custom peliä ja valitaan parhaat jyvät joukosta kato. Oikeesti meistä tulee sit hirvee liigatiimi ja meidän tulevaisuudesta tulee olla pro-pelaajia. AAMUJÄNNÄT. TÄSSÄ SULLE ILTAJÄNNÄT//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 13, 2018 2:14

Re: Sinä, taas || Crim

Seppä seuraili jälleen vierestä, noidan valitessa itselleen mieleistä helyä. Kyllähän siinä myös tuli ihailtua kättensä jälkeä, Kalin ollen harvinaisen ylpeä koruntekotaidoistaan. Se kun oli taito, jonka hän oli itse opetellut aseiden ja panssareiden rinnalle. Ja hienoa jälkeä hän oli tehnytkin, jokaisen näyttäen siltä, että ne olisi voinut antaa lahjaksi vaikka siniverisille!
"Aivan miten itse haluat — mikäli korustani on hyötyä uuden lumouksen kera, niin anna mennä!", kaljupäinen hymisi, katsellen, kuinka Qira lopulta itselleen hieman vankemman rannerenkaan valitsi.
"Tietenkin, Mitä vain kauniiden neitojen tähden", Jälleen seppä virnisti vinkaten, vastaten noidan tiedusteluihin korusta luopumisen suhteen, "Kaiken olen ihan itse tehnyt. Osaan olen tietenkin mallia tai ohjeita saanut jostain, mutta jokainen työ on alusta loppuun minun tekemä", hän jatkoi.
"Se on sinun, jos niin haluat. Ota koru talteen ja laita muut takaisin lipaston laatikkoihin, teepannuni kutsuu nyt minua", Kali lopulta ohjeisti nopeasti, samalla kun teepannu kyökin puolella alkoi pikkuhiljaa viheltämään ja siten saamaan koirat villille päälle.
Seppä kipittikin ylös portaat, takaisin kyökkiin ja alkoi valmistella heille teetarjoilua keittiönpöydän ääreen, siinä samalla kaivellen kaapeistaan jotain pientä purtavaa, mikäli vieraille maittaisi.


Eipä Delathos vieläkään näyttänyt olevan kovin iloinen siitä, että pikkuhaukka jatkoi höpöttämistään. Ei se yllätyksenä tullut, Theon totta kai katuen heti sitä, että oli suunsa avannut ja alkanut asioita selittämään. Asioita, jotka Delathos varmasti jo tiesi. Eikä käsipuoli kuulemma mitään kaivannut, muuta kuin lasillisen vettä korkeintaan. Pikkuhaukka kävi tekemään työtä käskettyä ja sivupöydältä haki pikarin, johon kaatoi kannusta vettä. Juomapikarin hän kiikutti sitten yöpöydälle, Delathoksen ulottuville, samalla kun kuurapartainen päätti itsensä ylös kammeta. Theo katsoi sitä toimitusta hetken kulmat kurtussa, eikä voinut sanoa pitävänsä siitä, kuinka toinen jo nyt ylös pyrki. Olisi vain levännyt, kunnes oli aika lähteä... Mutta eipä hänestä tainnut olla estämäänkään tummahipiää, jos tuo ylös halusi pyrkiä.
"Sinun ei pitäisi...", Theodluin mutisi, Delathoksen edessä seisten katsellen alas huonovointiseen. Toinen käsistä nousi hetkellisesti, aivan kuin enkelinpentu olisi ollut aikeissa koskea valkohapsista, mutta nopeasti se käsi muutti suuntaansa, vetäytyen ylös, omalle rinnalle, hänen tajutessa mitä meinasi taas tehdä.
"Lepää nyt, ilmoitan kun lähdemme", Pikkuhaukka lopulta töksäytti, kääntyen sitten nopeasti kannoillaan ja harppoen pois paikalta, kohti kyökkiä, jossa Kali ja Qira taisivat olla.

Ja sieltähän naisväki löytyi, Kalin pistäen tarjolle aamupalaa ja teetä, kysellen heti puoliveriseltä miten tummahipiä voi. Theo kommentoi Delathoksen olevan kunnossa, joskin heikossa hapessa, mutta ei tuo ollut mihinkään kuolemassa. Vielä.
Sen myötä Kali istutti vieraansa pöytään, koiralauman kerääntyen myös kyökkiin katselemaan josko pöydältä liikenisi kuivalihaa heillekin, mokomia kerjääjiä kun olivat. Tee juotiin kaikessa rauhassa, niitä näitä rupatellen, Kalin ja Qiran lähinnä keskustellen aiheesta jos toisestakin, Theon tyytyen vain kuuntelemaan. Lopulta seppä nousi pöydästä ja nappasi matkaansa muutaman leivänsiivun, joiden päälle juustoa ja kinkkua nirhaisi, kipittäen sitten lautasen kera Delathosin luokse, tarjoten käsipuolelle aamiaista jos tuolle maittoi — Jos ei, antakoot ruokansa sitten koirille, joista muutama totta kai alkoi heti kuurapartaista piirittämään kun tuo sai herkkuja heidän sijaan. Jahka pari sanaa ja suukkoa oli Delathoksen kanssa vaihtanut, jatkoi seppä aamupuuhiaan, käyden ahjoaan jälleen lämmittämään, josko töitä saisi tänään aikaiseksi edes jonkin verran.

"Miten ajattelimme kaupunkiin palata?", Theodluin kyseli lopulta Qiralta, jahka jotain oli aamupalaksi syönyt ja lämpimän teensä juonut, "Magialla, varmaankin? En usko että meidän olisi turvallista normaalisti sinne matkata", pikkuhaukka jatkoi.



// No siis, jonkunhan näitä pitää miettiä ja se joku voi ihan hyvin olla minä! KAKKAA LUMELLA! Ja äläpä. Ollaan kohta jossain ow liigassa riehumassa ja sit saadaan bannit ku ollaan niin hirveitä. Tai siis minä saan bannit. OTAN ILTAJÄNNÄT. OTA SÄ YÖJÄNNÄ //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Helmi 13, 2018 5:26

Re: Sinä, taas || Crim

Haaleat silmät kohosivat tympääntyneinä tuohon tummatukkaiseen paholaiseen, Delathoksen hymähtäen kohottaen kulmaansa seuratessaan pikkuhaukkaa. Hänhän ei tuolta mokomalta ohjeita vastaan ottanut, hyvä jos täällä sattuneiden jälkeen millään tavalla enää uskalsi pennun harkintakykyyn edes luottaa. Kuuraparta jätti sen murehdinnan kuitenkin sikseen, toisaalle katseensa kääntäen Theodluinista. Jotain tyhmää hän tuossa keskenkasvuisessa kutaleessa näki mukamas näiden viikkojen jälkeen. Jotain joka käski katsoa vähän toisen perään ja pitää huolta, ettei kersa henkeään ollut heittämässä minkään tyhmän tähden sentään - kuten vaikka sen eilis iltaisin...
Kaiketi se oli omanlaisensa vietti, kun Theo oli hänen nurkissaan nyhjännyt jo tovin seurana. Piti jakaa ruokapöydän antimet ja katsoa, ettei kuka tahansa paskiainen ripakinttua ryöstänyt ja hakannut jonnekin kuppilan nurkalle omaksi ilokseen. Eihän pennusta ollut samalla tavalla rellestämään mitä Delathoksesta, eikä seuraa hänelle nimeksikään ellei kännipäissä oltu illanistujaisiksi korttia pelattu, mutta syystä tai toisesta - siitä ärsyttävästä olemuksesta huolimatta - taisi Del jollain tapaa välittää kylmän kuorensa alla pikkuhaukasta. Ei sillä että hän sitä menisi koskaan kersalle myöntämään erikseen.

Niinpä Theo otti poistuakseen kuitenkin, kuuraparran jääden kuromaan vesilasia käteensä mietteliäänä. Hän halusi vain takaisin kotinurkilleen, pullon kouraansa ja kipunsa tiehensä. Oliko se sitten niin paljoa pyydetty mukamas...

Eihän sitä kätten työtä voinut kuin ihailla, Qiran suodessa Kalille lempeän katsahduksen sen ihailunsa merkiksi sepän kertoessa kaiken täällä olevan väsäilleen itse. Olihan koruseppiä siellä ja täällä, mutta oli omanlaisensa urakka tehdä sellaista pikkutarkkaa työtä näinkin paljon ihan omaksi ilokseen. Noita lähti sovittamaan vankkaa korua toiseen ranteeseensa, siinä samalla nyökäten pehmeästi, sepän luopuessa tekeleestään virallisesti hänelle ja ilmoitti teensä puoleen kiirehtivän. Kimeänpuoleinen, voimistuva vinkuna oli ottanut Qirankin korviin jo hetken, Syöjättären kyllä tuumien pärjäävänsä paikkojen siistimisen suhteen ennen kuin ylös palaisi itsekin nuorempansa perässä.
Se hely sopi noidan käteen mitä parhaiten, peittäen ja suojaten rannetta, siinä sijoillaan kimaltaen kellarin erityisissä valoissa. Hetken kotkaemo sitä ihaili mielikseen, ennen kuin lokerikkojen puoleen käännähti taas paremmin. Hän ehättäisi tutkia korun lumousta paremmin kotona, nyt hänellä lieni kiire kuitenkin jo aamiaiselle, jotten tyystin antanut emännän ja lämpimän teen odottaa itseään. Rasiat suljettiin varovasti, haltian huolehtien lokerikot kiinni ja että jokainen tavara paikkansa taas löysi, ja ennen kuin portaikkoon suuntasi, antoi sinisilmä katseensa vielä kiertää kellarin seiniä pitkin huokaisten. Hän olisi niin viettänyt täällä mielellään ikuisuuden tulkiten Kalin tekeleitä. Ehkä siihen joskus siunaantuisi vielä tilaisuus, sitten joku toinen kerta, jos noita palaisi pajalla käymään.

Qira palasi takaisin yläkertaan, jälleen helmaansa varoen, Kalin seuraan liittyen aamiaiselle valmistautumaan. Pianpa myös Theo heidän seuraansa palasi, kertoen toisen tummahipiäisen yhä elossa sinnittelevän, ennen kuin seurue pöytään istahti teetä ja kevyttä aamupalaa nauttimaan. Syöjätär itse tyytyi pelkkään teehen, näppejään taas lämmitellen mukavan lämmintä kuppiaan vasten, mukavia seurustellen Kalin kanssa niin pitkään kuin emäntä heidän seurassaan viipyi. Evästä tuo matkaansa poimi, lieni jotain purtavaa kapteenille kiikuttavan, joka sai mustahaltian hymyilemään itsekseen ja silmäämään sepän perään teekuppinsa takaa, kun tuo menojaan poistui kyökin puolelta.

Niinpä he jäivät kahden, hän ja Theo. Kaikessa hiljaisuudessa kaksikon istuessa toistensa seurassa sen hetken, ennen kuin linnunpoikanen sen hiljaisuuden rikkoi kysymyksellään. Qira päästi mietteliään hyminän suustaan, samalla laskien tyhjän teekuppinsa pöydälle maltillisesti katseensa Theoon kääntäen joka yhä äänessä oli.
"Se on hyvä kysymys kultaseni", sinisilmä hymyili äidillisen lempeästi nuorikolle, "Ajattelin että voisimme kokeilla erästä vanhaa taikaympyrää jonka Avellanan isä, vanha mestarini minulle aikanaan näytti. Tarvitsen vain... sauvan ja tuhkaa sen valmistelemiseen. Taitaa olla viisainta rakentaa se pihalle". Tovinhan se vaatisi, sekä omanlaisensa maagisen sidoksen että ympyrä sijoillaan pysyisi pihatuulessa hetken, mutta noita oli sen verran valmis tekemään kaksikon vuoksi.
"Jaksaisitko valmistella sillä välin itsesi ja ystäväsi matkaan? Teillä lienee jotain tavaroita matkassa kuitenkin. Ja ratsu?", Qira mietti sormensa alahuulelleen mietteliäänä nostaen, "Siitä kehästä täytyy tehdä aika iso...".



//Pidät huolen meidän muidenkin hyvinvoinnista miettimällä näitä. KAKAT POIS LUMELTA! KERÄÄT SEN POIS NYT HETI! Saadaan bannit heti jos kukaan erehtyy kuunteleen meidän mikkikeskusteluja. Ikinä. Ihan sama mitä pelataan. OTIN YÖJÄNNÄN. TÄSSÄ SINULLE TAAS AAMUJUTTUJA :3c//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 13, 2018 6:09

Re: Sinä, taas || Crim

Qira kertoi suunnitelmastaan kokeilla taikaympyrää, jonka oli Avellanan isältä aikanaan oppinut. Theo nyökkäsi tälle suunnitelmalle, ollen tietenkin kiinnostunut näkemään miten tämä suunnitelma käytännössä toimi. Ja tietenkin häntä oli aina kiinnostanut tietää enemmän Avellanan isästä, tästä mystisestä mestarista, mutta koskaan Theo ei ollut nähnyt sopivaksi kysellä siitä miehestä sen enempää.
"Jaksan kyllä", Theo hymähti Qiralle, tuon kysellessä olisiko enkelinpennusta valmistelemaan itsensä ja käsipuoli lähtöön. Eipä se hirveästi houkutellut olla taas tekemisissä nyreän kuuraparran kanssa, mutta ehkä tuo osaisi olla hieman siedettävämmin, kun tiesi pääsevänsä kotiin. Missä saisi kunnon hoitoa haavoihinsa ja olotilaansa, sekä sen rakkaan pullon käteensä. Aivan varmasti Delathoksella oli humalatila toiveena, kun kotiin päästäisiin, eikä Theodluin aikonut tuota estää sen hankkimisessa.
"Matkatavaroita meillä ei hirveästi ole, ellei Kali jotain matkaamme sysää... Mutta ratsu on, Kadzait, se taitaa olla jossain pihalla loikoilemassa...", Theo vastasi noidalle, vilkaisten siinä samalla kyökin ikkunasta, aivan kuin kissapedon olisi voinut heti siitä nähdä pihalla pönöttämässä, "joten kyllä, kehästä kannattaa varmaan tehdä reilumman kokoinen... Kadzait kun ei ole sieltä pienimmästä päästä".

"Kali varmaan voi auttaa sinua, jos apua tarvitset johonkin — Tietenkin minä tulen auttamaan, heti kun olen saanut kaiken muun valmiiksi"
, Enkelinpentu jatkoi, alkaen pikkuhiljaa kuulostaa pirteämmältä ja iloisemmalta itseltään, nyt kun teen myötä alkoi heräillä kunnolla tähän aamuun, "Ja jos tarvitset verta, voin sitäkin antaa", pikkuhaukka lisäsi, vilkaisten syöjättäreen, tietäen kyllä mitä tuon magiankäyttö toisinaan vaati.
"Mutta jos suunnitelma on selvä, kannattaa varmaan aloittaa valmistelut?", Theodluin ehdotteli, nousten samalla pöydän äärestä, valmiina lähtemään Delathosta jälleen kiusaamaan, mikäli Qira ei enää muuta häneltä halunnut tähän väliin.


// No todellakin! NO MÄÄ KERÄÄN SITTEN perkele, onneks on kakka pusseja. No joo, just puhuttiin Ivyn kans kuin tästä sarjiksesta pitäis tehä versio mis mä sanon rumia ja Mori saa vaikutteita, Ivy oli niin järkyttyny siitä yhestä puhelusta :D Bannit tulis niin nopeeta että sattuis! JA OMGKJEGKAJWG AAMUJUTUT OLI PARHAITA<3 Ota sääkin "aamu" juttuja, jahka heräät >;3c //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Helmi 13, 2018 11:02

Re: Sinä, taas || Crim

Ei parivaljakolla hirveästi ollut kantamuksia matkassa, mutta se ratsu kylläkin, Qiran keskittyen kuuntelemaan mitä haukanpoikanen hänelle tiesi kertoa kapteenin kissimirristä. Hänen pitäisi käydä mirriä hieman vilkaisemassa tietääkseen mitoittaa asioita oikein - eiköhän se jostain pihalta löytyisi, kuten Theo juuri oli maininnut. Eiköhän lähistöltä sen verran hankea löytynyt, että siihen mahtui piirtämään ja suunnittelemaan suuremmankin taikaympyrän näin hätäkädessä. Hiekkahan olisi ollut parempi, mutta sitä olisi saanut lähteä etsimään jostain rannikon tai rinteiden lähistöltä - piti tyytyä siihen mitä luontoäiti heille tällä kertaa soi, eikä alkaa nirsoilla, jos kaksikko kotiin mieli päästä.
Noita ei voinut kuin hymyillä, nuorukaisen alkaessa hiljalleen kuulostaa taas pirteämmältä itseltään. Varmasti tuon mieltä painoi tuhat ja yksi kysymystä ja murhetta, mutta se pintaan vironnut iloisuus Theodluinissa tarttui aina yhtä herkästi Syöjättäreenkin. Etenkin nyt, eilisen synkän päivän jälkeen, kun jo hymyä ja onnellisuutta kaipasi varmaan itse kukin kontolleen.
"Kehän käyttö vaatii vähemmän voimia. Enkä minä raaskisi puolikuntoiselta mitään tuollaista pyytää, Theo rakas", tummasilmäinen hymisi hellyttävin äänin katsellessaan jo pesästä pois lentäneeseen, "Emmeköhän me kaupunkiin saakka selviä. Saat toimia kehän suuntaviirinä, yritä keksiä meille muiden toimiesi lomasta joku turvallinen paikka josta emme suurta hämminkiä samantien aiheuta, tai yllättävällä saapumisella ketään satuttaisi, mutta josta ystäväsi saisi nopeasti levolle takaisin", Qira neuvoi hymyillen, yhtälailla siitä pöydästä ottaen noustakseen Theon tavoin.

Mustahaltia katsoi pöydän pikaisesti kuntoon, astiat yhteen kasaan asetellen ja ruokia keskemmälle pöytää siirtäen, ettei karvaturrilauma niitä ylettänyt siitä pöydältä itselleen nappaamaan. Sen myötä Qira eksyi jälleen sepän puheille, Kalin järjestäen hänelle puisen sauvan, sekä tuhkaa ja murennettavaa hiiltä Syöjättären suunnitelmaa varten. Ne laskettiin ihan omaan ämpäriin talteen, jonka noita sai mukanaan viedä pihalle lähtiessään pajan läheisyydestä etsimään sijaa taikaympyrälle, paljain jaloin hankeen jälleen askeltaen suunnittelemaan lähtöä eteenpäin.

Samaan aikaan sisällä Delathos oli saanut oman vaivalloisen aamiaisensyöntinsä päätökseen. Eihän kuuraparta ruokaa halunnut pois heittää, vaikkei ruokahalua juuri nyt omannut nimeksikään. Taisipa siinä piski ja toinenkin saada suupalan kuitenkin, Delin enemmän kuin mielellään Kalin laumaa hemmotellen jos siihen tilaisuus oli, eikä kinkun tai juustonpala hänelle niin paljoa merkinnyt etteikö siitä haukuille olisi yhtälailla riittänyt. Yrittipä kuuraparta puheita tuvasta toisaalla myös erottaa, jaksamatta kuitenkaan niihin kunnolla keskittyä saadakseen mitään selvää - ainoa varma seikka oli ettei hän pitkäkseen enää pistäisi, nyt kun istumaan oli jo päässyt. Kyllähän käsipuoli tyytyväisenä tyynyihinsä saattoi pedillä nojailla ja hymistä aikansa kuluksi, mutta nukkua hän ei kyllä aikonut ennen kuin olisi kaupungissa tyhjänpanttina taas notkumassa muiden kiusaksi. Eipä hänestä töihin taas olisi, ja tässä kunnossa kapteeni saisi ilmaisen menolipun vain sairastuville parantajien käpälöitäväksi... kaiketi se lieni parasta, ja osin joudutti suunnitelmia. Kuten Theodluin oli aikaisemmin puhunut, he taisivat olla äkkilähdön kannalla kaiken varalta, eikä se haaska varmaan kylästään ykskaks lähteneenä halunnut etelässä viettää kylmiä päiviä suotta.




//HYVÄ! Sen kakan viet sitten roskikseen, tiedäthän. Et jätä sitä pussia siihen. Ja voi apua mitä, niin kaunis :DDD Ivyä työllistetään nyt näillä memeillä. Saadaan meidän tuottamalle laatu sisälle tarkotus ja Ivystä tulee kuuluisa mememaster. NO OLI AIKA HERKKUU KYL PAKKO MYÖNTÄÄ. Mut mun laskiaispulla oli kyllä parempi//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 13, 2018 11:49

Re: Sinä, taas || Crim

Suunnitelma lyötiin lukkoon, Theon lähtien valmistautumaan matkaan. Ihan ensimmäisenä hän pisti itsensä valmiiksi, vaihtaen vaatteet ja katsoen itsensä matkakuntoon, ennen kuin takaisin Delathoksen seuraan eksyi.
"Alamme tekemään lähtöä. Tule, autan sinut valmiiksi", Pikkuhaukka ilmoitti tuhahtaen kuurapartaiselle, sen pahemmin kuuntelematta tuon narinoita tai niihin reagoimatta, joko suosiolla tai väkisin auttaen tummahipiän ylös ja pukeisiin. Eipä siinäkään kauaa mennyt, kun Delathos kuntoon laitettiin, vaikka selvästi tummahipiä puolikuntoisuuttaan ei ollut vielä valmis matkaamaan. Nyt tuo saisi kuitenkin purra hammasta yhteen ja kestää sen verran, että seisoisi paikallaan maagisen siirtymäriitin ajan.

Theo katsoi heidän tavaransa kasaan, jonka jälkeen siirryttiinkin pihan puolelle. Pikkuhaukka oli koko ajan tukena kuurapartaiselle, mikäli tuon jalat meinasivat pettää, siinä missä myös Kali kiskaisi takin niskaansa ja tuli pihalle katsomaan, mitä tapahtuisi. Totta kai häntä magia kiinnosti, vaikkei uskaltanut itse sellaisella leikkiä. Ja tietenkin häntä myös huoletti Delathoksen tila, mutta uskoi ja luotti sen verran Qiraan ja tuon ripakinttuiseen kaveriin, että uskalsi antaa noiden katsoa tummahipiän perään. Myös koirat tulivat pihalle, kun ovi aukesi ja emäntä ulos lompsi, Kalin kuitenkin ohjaten jokaisen hännänheiluttajan heti aitaukseen peuhaamaan — sehän tästä olisi puuttunut, että nuo olisivat menneet Qiran asettelemat tuhkat sotkemaan tai peräti kusemaan ringille, tai kenties juossut rinkiin kesken siirtymisen. Sinne oli mennyt se piski...

"Oletko jo valmis?", Theodluin tiedusteli Qiralta, kun ulos päästiin, puhuen nyt yleiskieltä kerta Kalikin oli paikalle tullut, "Pakkasin jo kaiken matkaan, puuttuu vain Kadzait ja tuon tavarat... Delathos voit varmaan katsoa kissasi mukaan, minä voin hakea sen satulan".



// ROSKIIN VIEN. ensin leikin sillä. Eikun mitä. Ja kyllä, Ivy töihin. Niikun se sohva meme, rakastuin siihenkin. IVY THE MEMELORD. HERKKUJA. Laskiaisbullaa, en oo saanu laskiaisbullaa varmaan kolmeen vuoteen... //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Helmi 14, 2018 1:19

Re: Sinä, taas || Crim

MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Edellinen

Paluu Piha-alueet, pellot, puutarhat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia