Kirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2017, 17:54
Eipä Kali kauaa joutunut omasta seurastaan kärsimään, kun noita jo hänen peräänsä huhuili. Itsekseen virnistäen seppä hyppeli takaisin kyökin ovelle, koirien seuraten emäntäänsä kuin hai laivaa.
”Pakko herätä ajoissa, ahjo pitää saada lämpimäksi jotta töitä voisi edes harkita jatkavansa”, Kali ilmoitti hymisten, ”Saitteko nukuttua lainkaan vai oliko sijani liian epämukava?”, seppä tiedusteli kaksikkoa katsellessaan, joista molemmat näyttivät olevan hereillä.
Theo oli saanut nukuttua yönsä hyvin. Päivän tapahtumat olivat verottaneet energiaa niin, ettei pikkuhaukan tarvinnut kuin ummistaa silmänsä ja heti hän oli syvempään uneen vaipunut. Sitä toki edesauttoi Syöjättären seura, tuon vierellä oli lämmin, mukava ja ennen kaikkea turvallinen olo. Kun Qira oli vierellä, ei Theon tarvinnut pelätä että joku tulisi ja iskisi puukon selkään hänen nukkuessa.
Nyt pikkuhaukka kuitenkin havahtui hereille, kun Qiran äänen kuuli ja pian myös Kalin. Enkelinpentu veti syvään henkeä ja avasi silmänsä, samalla venytellen pienesti ennen kuin suoristautui istumaan Syöjättären viereen. Lepo olisi kelvannut vielä, mutta ei hän kehdannut nukkua pidempään jos talon väki oli jo hereillä. Tai no, kaikki muut näyttivät olevan hereillä, paitsi Delathos, tai ainakaan mokomaa ei näkynyt sillä hetkellä.
”Aamutee kelpaa varmaan kaikille?”, Kali kyseli, lähinnä retorisesti, ennen kuin kyökin puoleen pujahti pistämään pannun liedelle lämpenemään. Sen jälkeen seppä kipitti takaisin oleskelutilaan vieraidensa seuraksi, sytyttelemään takkatulta joka yön aikana oli pois hiipunut. Kämpästä tulisi vielä kylmä, jos tulia ei sytyttänyt heti aamusta tai vuorokauden ympäri pitänyt yllä. Tosin aina illasta tupa saattoi olla turhankin lämmin joidenkin mieleen, kun kyökin ja oleskelutilan takat, sekä pajan ahjo olivat paahtaneet pitkän päivän pysähtymättä. Tästä johtuen koirat viihtyivät pihalla yleensä iltamyöhään.
”Kuinka Delathos voi?”, Theo kyseli heti Kalilta, sepän kohauttaen olkiaan.
”Elossa se vaikutti olevan, joskin ei läheskään niin eloisa mitä normaalisti. Hyvä jos hereillä kävi, kun vierestä poistuin – voisit käydä katsomassa, ehkä osaat sanoa tarkemmin hänen olotilastaan kuin minä. Olen seppä, en tohtori”, Lyhyttukkainen kertoi, pikkuhaukan nyökäten sepälle, ”vettä hänen ainakin kannattaisi juoda, uskoisin”, Kali vielä lisäsi, ennen kuin lähti tarjottimelle eilisiä teekuppeja keräämään.
”Käyn... katsomassa häntä”, Osin uninen pikkuhaukka ilmoitti Qiralle, ennen kuin sijoiltaan nousi ja varovaisesti raajojaan venytteli. Joka paikkaan särki ja nyt varsinkin ruhjeet ja mustelmat ilmoittivat olemassaolostaan erittäin epämukavasti. Enkelinpentu parahtikin pienesti, lähinnä itsekseen, siinä samalla mutisten jotain paikkojen kolottamisesta ennen kuin kyökin puolelta vesikannun ja mukin haki matkaansa, suunnaten sitten makuukamarin puolelle.
Kaikessa hiljaisuudessa Theo käveli vuoteen vierelle, koirien korkeintaan nostaen päätään, joskin osa karvatassuista päätti lähteä vuoteelta pois, kuullessaan Kalin kilistelevän astioita. Enkelinpentu laski kannun ja mukin yöpöydälle, kumartuen sitten paremmin katsomaan puolikuntoista, jonka aura tuntui yhä niin kovin heikolta. Eikä Delathos kyllä näyttänyt yhtään sen paremmalta, mitä illalla. Theo kun oli odottanut magian palaavan ja korjaavan kehoa yön aikana, mutta jostain syystä näin ei ollut käynyt.
Toinen puoliverisen käsistä nousi käsipuolen otsalle, hellästi kokeilemaan kapteenin lämpötilaa. Ties vaikka olisi tulehduksen saanut temppeliherran rumasta miekasta. Toivottavasti ei, Delathos ei ollut kuolemanvaarassa haavojensa takia, mutta tuskin kestäisi jos pahempikin tulehdus päälle pukkaisi, sikäli mikäli magiansa ja energiansa ei ollut palaamassa. Lämpöä kokeiltuaan Theo nojautui paremmin Delathoksen puoleen, varovaisesti lähtien peittoa ja paitaa siirtäen tarkistamaan tuon ruhjeita, nähdäkseen olivatko ne yön aikana päättäneet aueta.
”Haluatko nähdä töitäni?”, Kali kysyi Qiralta, kun pikkuhaukka oli heidän seurastaan poistunut, ”Kellariin pääsee keittiön puolelta, tule mukaan niin näytän”, Seppä kertoi, samalla kun tarjottimen käsiinsä nosti ja lähti keittiön puolelle askeltamaan. Keittiössä vesipannu oli jo hyvää vauhtia lämpeämässä ja Kali voisi kohta alkaa ruokaa laittamaan, mutta ennen kuin moisiin keskittyi, veti seppä keittiön maton syrjään ja paljasti suuren lattialuukun sen alta. Luukku kiskottiin auki ja noidalle näytettiin kädellä tietä portaiden puoleen.
”Sisään vain, ei siellä ansoja ole – ja jos olisi niin taitaisit siitä jo tietää”
// PUPUTIN. Mul on ollu hirvee kurkku himo pari päivää mut en oo älynny ostaa kaupasta. TAHDON KURKKUA LEIVÄNPÄÄLLE OMONOMN. HÄN EI TULE SUOLAILEMAAN NYT MITÄÄN KINKKUJA TAI KANKKUJA :D:D //