Sinä, taas || Crim


Luostarilla on aivan omat pellot ja puutarhat, jossa munkit viljelevät ja kasvattavat omaa satoa. Luostarin piha-alue on suuri ja avoin hiekkakenttä, jota reunustaa pieni puuaita.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 25, 2017 3:47

Re: Sinä, taas || Crim

Yhteistuumin suunnitelma lyötiin lukkoon, Qiran käyden hivuttautumaan aivan piirun verran lähemmäs toista tummahipiäistä, jotta Xard heidät saattoi helpommin lähettää matkaan. Näppärästipä se kävikin, vaikkakaan ilmestyminen keskelle lämmintä tupaa ei sujunut moitteetta, Qiran vain hätäisesti henkäisten siinä missä seppä kiljahti ääneen kolmikon pamahtaessa paikalle täysin tyhjästä. Kyllä siinä varmasti ihmettelemistä riitti, niin talon emännälle, kuin myös piskeille, jotka paikalle rynnivät, Syöjättären pysytellen vain hämmennyksen valtaamana sijoillaan Delathoksen vierellä, joka ainakin tälle sepälle oli tuttu.

"Kerron myöhemmin sitten", mustahaltia vastasi samalla kielellä rastatukkaiselle takaisin säyseään sävyyn. Ei hän ollut tänne tullut haastamaan riitaa kenenkään kanssa, eikä lähtenyt kyseenalaistamaan sitä kuinka viherpää häntä niin epäillen tarkkaili. Vähemmästäkin. Ja sietikin.
Eikä tarvinnut kauaa odottaa, kun Xard ilmestyi paikalle vielä Theon ja turren kanssa, Brennuksen ottaen heti paikkansa omistajansa luota, joka lähti omaa apuaan tarjoamaan heille. Ohjaten kaksikkoa saattamaan haavoittuneen pakkasherran makuuhuoneeseen lepäämään.

Qira kohosi viimein omille jaloilleen, haparasti horjahtaen kun veri jaloissa lähti jälleen kiertämään kunnolla kaiken sen polvillaan istuskelun jälkeen. Paljaita jalkojakin ja jalkojen kylkiä paleli aavistuksen. Mutta kyllä se tästä, sepän pajan ollessa lattiaansa myöten niin lämmin, jotta se sai pakkasen nipistellen valumaan alas iholta hiljalleen.
"Nostan hänet, kannattele toiselta puolen", kotkaemo ohjeisti, kätensä pujottaen tummahipiän kainalon alta ja itseään vasten tuon tukien onnistui isompansa repimään lattialta ylös. Ei se helppoa ollut, Delin ollessa niin räsynukke, eikä tuo painoaan jaksanut omilla jaloillaan kantaa juuri nyt, mutta yhdessä haukanpoikasen avustuksella he saivat kuuraparran vuoteen reunalle istumaan, käsipuolen ähkäistessä surkeaa oloaan korkeintaan siinä ohessa. Varovaisesti noita riisui sotkuisen, repaleisen takin toisen yltä alustavasti, käsivarrelleen sen taitellen siististi odottamaan vuoroaan.
"Voisit katsoa muutkin rikkinäiset vaatteet minulle - omasi ja hänen", Syöjätär pyysi, kevyesti sormellaan pyyhkäisten verestä tahriutuneita kankaita Theon hartialla, jotka myös jonkun terän iskusta olivat rikki menneet.
"Voin parsia ne kasaan odotellessani. Eiköhän talosta löydy teille jotain yhden yön ajaksi, ellei teillä ole omia vaihtovaatteita matkassa"



//Mäitsi on se tru robbie rotten. Haiseeki niin pahalta jos pierasee. Me ollaan vaan et ko muut on et voi perkele//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 25, 2017 4:13

Re: Sinä, taas || Crim

Helppoa se ei ollut, mutta Syöjätär ja enkelinpentu saivat kuin saivatkin pohjoisenhaltian vuoteelle. Ei Delathoksesta ollut pysymään mukana tilanteessa, hyvä jos tuo edes ymmärsi mitä tapahtui. Eipä se toisaalta haitannut, kuuraparta tarvitsi nyt lepoa ja sen hän myös oli ansainnutkin. Theo katsoi hetken kapteenin puoleen, vilkaisten sitten mustahaltiaan, joka ehdotti vaatteiden riisumista, ainakin niiden rikkinäisten, jotta Syöjätär voisi niitä aikansa kuluksi parsia. Pikkuhaukka nyökkäsi pienesti, samalla kun seppä kiiruhti paikalle kera vesisangon, pyyhkeiden ja sideharsojen.
"Minulla on kyllä vaihtovaatteit—"
"Tuo perkele on jättänyt vaatteitaan kyllä tänne, jos uutta tarvitsee ylle. Kai hän selviää?", Kali keskeytti puoliverisen, joka hyvää hyvyyttään oli samantien yleiskielellä alkanut puhumaan kun seppä paikalle oli tullut.
"Uskoisin... Hän on vain uupunut, mitään hengenhätää ei ole", Pienesti Theo koitti hymyillä sepälle, joka selvästi kuurapartaisesta oli huolissaan, vaikka mitään suurta ja dramaattista reaktiota ei aikaan vääntänytkään.
"No hyvä! Sehän tästä puuttuisi että mokoma kupsahtaisi ja jättäisi äpärän jälkeensä", rastapäinen puuskahti, saaden Theon naurahtamaan surkuhupaisasti.
"Mitä ikinä lieneekään tapahtunut, sitä en nyt kysele, saatte selittää myöhemmin kun olette levänneet. Mutta mahdatte olla kylmissänne, tahdotteko kenties teetä? Ruokaakin on vielä, mikäli nälkä on", Tunnollisena emäntänä Kali kyseli, Theon nyökäten pienesti.
"Tee kelpaisi... Mutta nälkä minulla ei ainakaan ole.."
"Entäpä sinä? Mikä ikinä lieneekään nimesi — herran jestas mahdat palella tuollaisella asustuksella, jos pihalla olet ollut", Seppä käänsi huomionsa nyt Syöjättären puoleen, silmäillen tuota uudemman kerran paremmin, tällä kertaa silkasta uteliaisuudesta, "Tule nyt ihmeessä edes takan ääreen lämmittelemään! Puhtaita hänelle - ja sinullekin - sopivia vaatteita löytyy lipastosta huoneen nurkasta, alin laatikko. Minä käyn pistämässä teeveden kiehumaan", nopeasti Kali ohjeisti ja ennen kuin kukaan ehti mitään hänelle sanoa sen pahemmin tai kysellä muuta, oli seppä jo kipittänyt kyökin puolelle, uteliaiden koirien pyörien vieraiden ympärillä hetken, ennen kuin emännän perään kipittivät – aina jos seppä keittiöön meni, se tarkoitti sitä, että saattoi saada herkkuja!

"Hän on.. mukava. En tunne häntä kyllä yhtään mutta...", Theo naurahti pienesti Qiralle, katsellen Kalin perään hetken.
"Riisun vaatteet ja tuon ne sinulle", Pikkuhaukka lopulta tokaisi, käyden omaa takkiaan jo yltä riisumaan, "mene sinä lämmittelemään takan ääreen, kuten Kali ehdotti", Theo kehotti. Kieltämättä takan lämpö olisi houkutellut nuortakin, mutta hän halusi vielä ne viimeiset energiansa käyttää Delathoksen hoitamiseen. Tuon haavat piti sitoa vielä, jotteivät ne vahingossakaan aukeaisi ja Theo halusi puhdistaa käsipuolen verestä, vaihtaa tuolle puhtaat, lämpimät vaatteet.



// :DDDDDDD Mäitsi rotten. JA NYT TAAS NE MARSUPILAMIT POIS TÄÄLTÄ! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 25, 2017 9:29

Re: Sinä, taas || Crim

Lempeä hymy kohosi kasvoille, mutta pyyhkiytyi pian pois yllättyneen ilmeen tieltä, kun seppä pajasi paikalle tavaroineen. Katse käväisi nopeasti siinä sangossa ja pyyhkeissä, Qiran ehättämättä sanoa mitään siihen väliin kun Theo lähti rastapäätä jututtamaan. Kaiketi nuo toisensa tunsivat. Tai tiesivät edes jollain tasolla. Pikkuhaukalla kun oli tuttuja vähän siellä ja täällä, kaiken lisäksi poikakullan tullen toimeen helposti muiden kanssa – toisin kuin hän itse. Noita antoi ihan mielellään nuorikon hoitaa puhumisen, mustahaltian vain seistessä vierellä mittaillen tilannetta ja silmäillen vihreätukkaista tapausta, joka tuntui omalla tavallaan olevan huolissaan kapteenista. Kyllä tuo mokoma selviäisi, valkeahapsen vain tarviten nyt runsaasti lepoa ja aikaa toipua haavoistaan.
Kun huomio toipilaasta kääntyi pian mustahaltian puoleen, nosti Qira sen tutun hymyn kasvoilleen josta ei juuri saattanut tuon ajatuksenjuoksusta päätellä juuta eikä jaata. Teetä ja ruokaa talon emäntä heille tarjosi, sekä puhtaita vaatteita, suorastaan vaatien vuodenaikaan nähden todella huonosti pukeutuneelle mustanahkaista takan ääreen lämmittelemään. Qira nyökkäsi, hymähtäen naurahtaen niiden sanojen perään - ei kylmä häneen sillä tavoin ottanut sattuneista syistä, mutta oliko se sitten ihme että toiset ajattelivat toisin ensikädessä, kun Syöjätär kulki paljain jaloin ja reisin pakkasessa. Varsinkin ihmisten keskuudessa moinen taisi olla erikoisempi näky...

Kali kuitenkin poistui – siksi Theo tätä ystävällisen oloista naista oli nimittänyt aikaisemmin, todennäköisesti teetään laittamaan. Siinä välissä Theo ehätti viimein huomauttaa mustahaltialle, ettei varsinaisesti rastapäätä tuntenut, joka sai Qiran hymyilemään lämpimämmin nuorukaiselle.
"Minä kun luulin että olette hyviäkin ystäviä", lintuemo naurahti, hitaasti lähtien niitä siipiään kokoamaan takaisin selkäänsä piiloon. Niitä ei täällä tarvittu, ja ne olisivat olleet vain tiellä.
"Enköhän hänen kanssaan tule toimeen. Vaihda sinä toki vaatteesi lämpimiin ennen kuin mitään muuta alat tekemään, jottet vilustu - etköhän löydä minut tuolta, en ole lähdössä minnekään ennen kuin kerrot mitä teille siellä ulkona oikein tapahtui", hetken Qira kuulosti tavallista vakavammalta puhuessaan, uskoen kyllä Theon kuitenkin ymmärtävän sen vakavuuden takana olevan huolen, jota noita poti nuorukaisen puolesta. Johan tuo oli kaikenlaista kokenut, ja vastoinkäymiset eivät koskaan olleet turhan mukavia. Ehkä huomenna hän saisi kuulla tapahtuneista, jos Theodluin niihin jaksaisi palata, mutta se oli sen ajan murhe.
"Tule kertomaan, jos jotain tarvitset vielä", kevyesti kotkaemo silitti kerran haukanpoikasen hiuksia, lähtien sitten poistumaan kammarilta antaakseen nuorukaiselle rauhan toveriaan auttaa ja siistiä.

Siinä astellessaan paremmin asunnon puolelle, ehti kyläpäällikkö viimein kiinnittää huomiotaan paremmin ympäristöönsä. Kyllä sen huomasi, millaisen ammatin harjoittaja täällä majaansa piti, Qiran ollessa oudolla tapaa jopa yllättyneen onnellinen siitä että Kalin tapainen ei niin massiivinen nainen oli sepäntyön itselleen valinnut. Se oli ihailtavaa, Lumoojattaren mielestä, vaikkei hän itse olisi vastaavista töistä osannut nauttiakaan.
Sarvipäinen pian ilmestyikin tovin sisustusta ihmeteltyään kyökin oviaukolle, jääden siitä kurkistamaan sisään keittiössään hääräävää seppää.
"Qira A'Daruil", Syöjätär viimein nimensä toi esille, päätään aavistuksen kallistaen siinä hymyillessään ja rastapäistä tarkkaillen, "Olen Elwoodin kyläpäällikkö - meitä vanhametsän väkeä kovin moni tuskin tuntee millään tavalla näin kaukana".
"Et ilmeisesti puhu haltiakieltä?", noita uteli.



//Kyl se on synttäriateriansa jälkeen niin rotten et huh. Seuraavaa hiekkalaatikkoreissua odotellessa. MUT VASTAHAN MÄ ALOTIN//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 25, 2017 10:15

Re: Sinä, taas || Crim

Theo uskoi ja toivoi, että naiset tulivat keskenään toimeen, täten nyökäten pienesti Qiran sanoille. Kali vaikutti kovin avoimelta persoonalta, joten tuskin mustahaltian rotu oli ainakaan tiellä, siinä missä Qira taas ei tainnut edes välittää mitä elämänmuotoa Kali edusti. Tuskin kumpikaan varta vasten riitaa lähtisi haastamaan, iltakin kun oli jo niin pitkällä.
"Kerron kyllä kaiken... Heti kun on aikaa", Theo hymähti lintuemolle, pienen hymyn nostaen kasvoilleen, ennen kuin Syöjätär paikalta poistui.
Uupuneena pikkuhaukka katseli hetken äitihahmonsa perään, ennen kuin Delathoksen puoleen kääntyi. Välittämättä siitä oliko eliittikapteeni hereillä vai ei, lähti Theo kiskomaan kuteita toisen yltä pois, riisuen käsipuolen lähes ilkosilleen. Eihän se helppoa ollut, mutta ei tämä ollut ensimmäinen kerta kun Theo tajuttomia riisui, mutta nyt kun omatkin voimat olivat niin vähissä, tuntui tehtävä suorastaan turhauttavan hankalalta. Mutta, kyllä hän loppujen lopuksi onnistui, lähtien sitten kostealla pyyhkeellä pesemään jo kuivumaan käyvät veret tummalta iholta, ennen kuin kääri suurimmat arvet ja haavat sideharsojen alle. Sen jälkeen enkelinpentu haki lipastonlaatikosta puhtaat vaatteet Delathosille, kiskoen tuon ylle valkean, löysän paidan ja tummat housut, loppu viimein vielä peitellen toisen peittojen alle.

Vasta sen jälkeen Theo riisui omat verestä likaiset, lumesta märät vaatteensa. Koska oli tyhmänä jättänyt laukkunsa tuvan puolelle, kiskoi pikkuhaukka yhtälailla lipastonlaatikosta ylleen vaatteet, jotka valitettavasti olivat enemmänkin Delathosin kokoa, kuin hänen. Mutta ei se haitannut, ylisuuret tummat housut ja tumma paita tuntuivat yllättävänkin mukavilta ja vapauttavilta ihoon liimaantuneiden kylmänkosteiden vaatteiden jälkeen. Lisäksi lipastosta löytyneet harmaat villasukat olivat jotain niin taivaallista kylmän jälkeen jaloissa, ettei Theodluin olisi halunnut enää ikinä riisua niitä pois.
Viimein kun kaiken tarvittavan oli saanut tehtyä, istahti enkelinpentu uupuneena sängyn reunalle, sen sijaan että olisi vaatteita heti kiikuttanut Qiralle käsiteltäväksi. Väsytti niin vietävästi, mutta samaan aikaan myös pala oli jälleen noussut kurkkuun ja puoliverinen tunsi, kuinka oli uudemman kerran purskahtamassa itkuun. Mutta kyyneleitä ei tällä kertaa enää vuotanut. Hän oli jo itkunsa itkenyt, mikä tuntui kahta kamalammalta, kun sitä ahdistavaa oloa ei saanut suremalla pois yltä. Niinpä Theo vain hautasi kasvonsa kämmeniinsä ja kyynärpäänsä laski vasten polviaan, koittaen sen pienen hetken nieleskellä palaa kurkusta pois.


Kali heitteli vielä muutaman puun kyökin tulisijaan, lähtien sitten vettä pannuun kaatamaan ja pannun nosti liedelle. Äkkiäkös se kiehahtaisi, kun liesi vielä kuumana oli. Siinä keittiössä hääriessään seppä ei edes pistänyt merkille vieraan saapuneen ovelle ihmettelemään, ennen kuin Qira suunsa avasi, esitellen nyt itsensä. Kertoen nimen ja ammattinsa, saaden Kalin naurahtamaan pienesti.
"Vai että ihan kylän pää", Rastapäinen naureskeli, hetken mietteliäänä leukaansa hieroen, "Kyllä Elwood on tuttu, nimenä, asiakkaita kun tulee sieltä sun täältä — sana kiertää tietyissä piireissä ja ne tietyt piirit tahtovat tietynlaisia tilaustöitä. Puhumattakaan siitä, että teiltä päin taitaa tulla joitakin raaka-aineita, mitä käytän töissäni", Hän lopulta naurahti.
"Kali Kalpana. Seppä, keksijä ja pian äpärän kasvattaja", Kali kävi itsensä esittelemään, siinä samalla mahaansa pienesti taputtaen, "Yksinkasvattaja, mikäli se käsipuolinen idiootti meneekin kuolemaan", rastapäinen lisäsi virnistäen.

"En puhu en. Mitä nyt tiedän joitakin sanoja ja lauseita, kuten "älkää tappako", "tuon toimitusta" ja "Sinulla on mahtava rintamus" ", Kuului vastaus tummahipiän kysymykseen, "Ja viimeinen ei ollut vain esimerkki kielitaidoistani", rastapäinen lisäsi, silmäänsä iskien, samalla kun kiehuvan teepannun puoleen kääntyi.
"Etkö todellakaan palele tuossa asustuksessa?", Keskustelu jatkui, vaikka seppä nyt teen ääressä hääräsi ja kasaili kippoja ja kuppeja puiselle tarjottimelle.
"Ja miksi ihmeessä Elwoodin kyläpäällikkö täällä on, noiden kahden tohelon seurassa? Tunnetko kenties toisen? Vai ihan hyvää hyvyyttäsikö lennähdit sieltä haaskametsästä mokomia auttamaan?".


// SYNTTÄRIKISSE<3 PALJON BAIJJAUKSIA MÄITSILLE. Kakkaralleja odotellessa. JA NYT :DDD EI. EI TÄÄLLÄ //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 26, 2017 1:09

Re: Sinä, taas || Crim

Del oli tajuntansa menettänyt jo tovi sitten. Ollen täysin tiedoton mitä ympärillään tapahtui siinä vuoteella vain rauhallisesti hengittäessään, pahinta uupumustaan paeten tyhjän pimeisiin uniinsa. Sinä aikana Theo ehätti kuuraparran haavat sitoa ja vaihtaa lämpimät kuteet ylle. Lieni varmasti kiitoksen paikka, jahka valkeahapsi tolkkuihinsa jälleen tulisi ja viitsisi kiitollisuutensa ilmaista, niin vaikeaa kuin se hänelle aina oli ollutkin. Del tiesi sen pirunkin olevan poissa. Tai ainakin sammunut. Niin oli käynyt joskus aikaisemminkin, eikä kuuraparta voinut väittää elämänsä olevan helppoa koskaan silloin, kun omaa kuvottavaa olemustaan piti jaksaa päivästä toiseen. Ei hän jaksanut välittää. Ei enää, kun magiansa oli tehnyt hänet turraksi kaikelle elämälle, suhteille ja tunteille, jäljellä ollen vain pelkän tyhjän kuoren jota saattoi riepotella miten ikinä tahtoikaan.

Lopulta kuuraparta kuitenkin kävi havahtumaan siitä unestaan hereille säpsähtäen. Mistä ikinä olikaan uneksinut, sai se sydämen hakkaamaan rinnassa tiheämmin sen hetken, kun ilme miehen kasvoilla käväisi turhautuneena, ärtyneenä ennen kuin Del silmiään raotti auki. Nähdäkseen harvinaisen tutun pehkon ja hahmon sängyn reunalla. Kasvot käsiin painettuina. Pikkuhaukasta katse kiri siihen tutun tummaan kattoon, jonka Delathos kyllä myös tunnisti, ymmärtämättä heti aluksi miten he muka täällä olivat. Oliko hän nähnyt vain jotain unta? Kipu kyllä kieli toista... eikä ääneen ärähtävä pakkasherra olisi voinut väittää, etteikö tukeva humala olisi juuri nyt ollut paikallaan, täysin sama millä huumeella se olisi ollut hankittu.
"Muistuta kotona, että tapan sinut", Del hymähti uupuneella äänellä, välistä yskäisten kurkkuaan selväksi, "Tai vähintään lukitsen kellariin lopuksi iäksesi".


Rastapäisen noteeratessa hänet, otti Qira oikeudekseen astahtaa peremmälle kyökin puolelle, haltian jääden kuitenkin seisomaan kunnioittavan välimatkan päähän nuoremmastaan, sinisten silmien seuraillen tarkasti sepän toimia. Kyllä Elwood tuolle tuttu oli nimeltä, sepän jopa tuoden esille että osa tuon raaka-aineista saattoi olla samoilta kulmilta peräisin. Kali sai Syöjättären kiinnostumaan itsestään sillä lyhyellä esittelyllä, ilmeen pehmeten aavistuksen niillä harmailla kasvoilla. Tummahipiäinen kapteeni oli ilmeisesti sepän tulevan lapsen isä, Qiran kiinnittäessä vasta nyt huomiota rastapään pyöreähköön vatsaan, ja sekös sai äitihahmon hymyilemään lopulta lempeämmin vihertukkaiselle kunnolla.
"Korjasimme Theon kanssa jo suurimmat vahingot, tuskin kumppanisi minnekään on kuolemassa vielä, jos malttaa levätä rauhassa", mustahaltia huomautti sepälle, haluten tietenkin kehua pikkuhaukkaa edes jotenkin, vaikka toinen niin murtunut tästä kaikesta oli eikä tuskin olisi itse kehdannut kunniaa ottaa millään tavalla.

Kalin käydessä viimein esittelemään vähäisiä taitojaan haltiakielen kanssa, lämpeni Qira jopa naurahtelemaan sille viimeiselle huomautukselle rintamuksestaan ja siitä silmäniskusta, johon haltia vastasi makealla hymyllä.
"Pukeudun mieluummin paljastavasti, kuin turkiksiin ja kankaisiin verhoutuen, säällä kuin säällä. Magiani suojaa suurimmalta osin minua kylmältä, vaikken pitemmän päälle pärjäisikään paleltumitta jos paljain jaloin joudun jatkuvasti kulkemaan pitkin hankia. Tämän kertainen taisi olla melkoinen poikkeus – olin juuri vaipumassa yöpuulle kun viestinviejäni hälytti minut tänne, kotinurkilleni saapumaan poikaani puolustamaan", noita hymisi rauhallisesti naurahtaen tilannetta selventäessään, käsillään pienoisesti suoristaen niitä rääsyisiä, tummia kankaita yllään samalla.
"Theodluin on... niin sanotusti suojattini, hän asuu tällä hetkellä kapteenin luona kaupungissa – tai niin... olen ymmärtänyt, kun vierailin aikaisemmin heidän tuvallaan. Theo kutsui minut tänne. Avuksi. Eikä minulla ole tapana jättää omiani pulaan, varsinkaan niitä jotka perheeseeni kuuluvat. En tiedä miksi he siellä olivat, tai kuinka he olivat sellaisiin ongelmiin joutuneet. Sanottakoon ettei yhteenotto siellä hangessa näyttänyt olleen mikään tyypillisin", lähemmäs askeltava mustahaltia kertoi Kalille, pysähtyen siihen pöydän äärelle seurailemaan Kalin tekemisiä. Hän voisi kantaa tarjottimen jahka seppä saisi kaiken muun valmiiksi

"Karkotin sen mikä heidän kimpussaan oli. Sen enempää en tiedäkään tapahtuneista, mutta kenties poikaseni valaisee tilannetta paremmin myöhemmin meille. Lupauduin jo odottamaan siihen saakka täällä, toivon ettei siitä ole haittaa sinulle – en tarvitse ruokaa enkä juomaa, korkeintaan vain katon pääni päälle ja rauhallisen sijan kerätä voimiani myöhemmin", Syöjätär hymyili, katseensa antaen lipua rastatukkaista tarkastelemaan, "Ajattelin parsia heidän vaatteitaan kuntoon odotellessani, joten jos tarvitset räätälöintiä, voin yhtä hyvin korjata sinunkin hepeniäsi samalla. Jos tarvitset mitään, älä epäröi pyytää - autan ihan mielelläni, ihan missä vain", mustahaltia hymyili vietellen sepälle.



//SYNTTÄRIKISSE ON OLLUT TÄNÄÄN TYYTYVÄISEMPI KUIN TAVALLISESTI <3 Kakkarallit 0/5. NO MUTKUN PILAMI :DDD Ootas vaan mä tuon seuraavalla kerralla sitten lisää crash pelejä teille ko tuun käymään niin voidaan pelaa kaks perkelette vielä lisää ps2:lla//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 26, 2017 2:05

Re: Sinä, taas || Crim

Pienen tovin pikkuhaukka ehti itsekseen istua ja rauhoittua, kunnes tuttu ääni vierestä kävi käskemään muistuttamaan hänen nirhaamista, kun kotiin päästäisiin. Theo ei liikahtanutkaan aluksi, pitäen kasvonsa vain kämmenissään ja hengitti rauhallisesti. Normaalisti hän olisi varmasti jo hätkähtänyt kuuraparran sanoja ja joko ponkaissut pyytämään anteeksi tuolta kaikkea maan ja taivaan väliltä tai sitten heittänyt mokomaa märillä vaatteilla päin naamaa. Mutta ei nyt. Ei vaikka Delathos sanoillaan oikein kerjäsi jompaakumpaa reaktiota.
Sen sijaan enkelinpentu laski kätensä alas kasvoiltaan ja vilkaisi väsyneesti hymyillen kapteenin puoleen. Sentään tuo oli elossa ja sen verran kunnossa, että osasi olla oma ärsyttävä itsensä. Mutta silti tuon magia oli yhä heikko, syystä tai toisesta ja se tietenkin häiritsi puoliveristä omalla tavallaan... Mutta ehkä se palaisi, jahka Delathos nyt vain lepäisi.

"Olisin ansainnut kuolla", Väsyneesti, yhä lempeästi hymyillen Theodluin aloitti, katsellen kuurapartaista, "Ja olisin kuollutkin, ellet olisi tullut apuun. Olisit vain jättänyt tulematta, olisit säästynyt kaikelta — ja kaupan päälle päässyt minusta eroon. Tuskin setäni siitä suuresti olisi suuttunut, itsekin kun haluaisi minun vain katoavan elämästään".
"Mutta sinä tulit"
, Theo jatkoi, suoristaen samalla selkänsä ja kääntyen aavistuksen paremmin Delathoksen puoleen, "Ja olen siitä kiitollinen. Henkeni velkaa sinulle", yhä hymyillen hän lisäsi, laskien toisen käsistään kepeästi Delathosin kämmenen ylle, pienesti peukalollaan silittäen tummaa kämmenselkää.
"Lepää nyt, jotta jaksat taittaa niskani sitten kotona", Puoliverinen naurahti pienesti, "ellet sitten tarvitse jotain, ennen kuin levolle haluat?".


Oli huojentavaa kuulla, ettei Delathos tällä kertaa haavoihinsa ollut kuolemassa, vaikka pahaltahan käsipuoli oli näyttänyt. Oli tuo selvinnyt kaiketi pahemmastakin kurjan elämänsä aikana, mutta koskaan sitä ei tiennyt! Joka kerta kun Delathos lähti pajalta muualle, sai Kali itsekseen lyödä vetoa siitä tulisiko pakkasperkele enää koskaan takaisin, vai menisikö kuolemaan töitään toimittaessa. Se oli yksi syy, miksi Kali osin vihasi heidän suhdettaan. Mutta samalla, heidän suhde oli täydellinen hänen makuunsa — ei liian sitova ja omaa aikaakin oli!
Qira kävi kertomaan Theodluinin olevan hänen suojattinsa ja tuon tähden tummanpuhuva naikkonen oli paikalle lennähtänyt. Se selitti paljon ja lieni kai kiitos Qiran, että poika ja käsipuoli olivat vielä elossa, Brennuksesta puhumattakaan.
"Theosi halusi käydä katsomassa merta, hän lähti aikaisemmin iltapäivästä liikkeelle yhden koirani kanssa. Koira palasi ilman suojattiasi ja Delathos lähti piskin johdattamana katsomaan mitä oli tapahtunut", Kali jakoi nopeasti omat tietonsa tapahtumista, samalla kun viimeisenkin kipon tarjottimelle sai ja Qira sen kävi ylös pöydältä poimimaan, "En sitten tiedä mitä tapahtui ja mihin hän törmäsi, mutta varoittelin kyllä, ettei ihmisten mailla kannata ilman huppua liikkua... Mutta, jäljistä päätellen heidän kimppuunsa ei ihan tavallinen ihmisporukka käynyt", rastapäinen arvuutteli.

Mikä ikinä olikaan heidän kimppuun hyökännyt, oli Qira sen häätänyt muualle. Ainoa joka puuttuvat palaset tarinaan osasi nyt lisätä, oli Theodluin ja Delathos ja kumpikaan noista ei tainnut olla juuri tällä hetkellä juttutuulella. Joten piti odottaa, noidan mainiten että jäisi tänne odottamaan ja ei kuulemma mitään erikoisempaa tarvinnut, kuin katon päänsä päälle ja sijan kerätä voimiaan.
"Pyhpah, kyllä sinäkin teetä saat kerta tänne asti jaksoit raahautua. Raivaamme sinulle sijan jostain nukkumista varten — mutta mitään majatalon tasoista hoitolaa ei kannata odottaa", Seppä naurahti. Ei hänellä ollut mitään vieraita vastaan, hän auttoi enemmän kuin mielellään muita, varsinkin ystävien tuttuja. Eihän hän jokaiselle ovelle saapuvalle yösijaa tarjoaisi ilman, että itse siitä hyötyisi, mutta Qira ei ollutkaan matkalainen joka nukkumasijaa vain etsi.
Tarjosipa noita jopa palveluksiaankin sepälle, Kalin virnistäen harvinaisen tietäväisesti, kulmiaan pienesti kohottaen. Voi hänellä olisi ollut vaikka mitä, mitä pyytää tuollaiselta naiselta, mutta juuri nyt rastapäisestä ei ollut sellaisiin leikkeihin kenenkään kanssa. Hetken Kali pohtikin asiaa, samalla kun viittoi Qiraa seuraamaan itseään kyökistä tuvan puolelle, joka oli vain suuri alkovi pajan perällä. Siinä samalla sohvalta napattiin vilttejä matkaan, jotta Qira saisi itseään lämpimiin kääriä, mikäli halusi.
"No yhden asian voisit minulle tehdä", Seppä lopulta aloitti, laskien viltit käsistään suurelle nojatuolille, "Osaatko leikata hiuksia?".




// HYVÄ<3 Kakkarallit on must! PILAMIT PERKELE. ja oh shit son, muista tuoda ohjaimet sit mukana jos kakkosel haluut pelata :D:D:D: //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 26, 2017 3:34

Re: Sinä, taas || Crim

Nulikan hymy sai tummahipiän hymähtämään terävästi ja kurtistamaan kulmiaan, heikosti oranssina hohtavan katseen kääntyessä aivan toisaalle tuosta maanvaivasta. Voi kunpa Winder olisi pitänyt ongelmansa vain itsellään, eikä näin jakanut niitä osin myös hänelle. Johan tässä oli toinen jalkansa suossa itse kullakin, ja Del oli se viimeinen, joka kaipasi yhtään lisää harmeja niskaansa kaiken muun lisäksi. Juuri kun kaikki oli ollut suhteellisen tasapainossa, oli tuon saamarin kersan täytynyt tulla sotkemaan pakkaa ja ärsyttämään häntä, minkä vain kerkesi.
Pikkuhaukan sanojen perusteella Theo olisi ansainnut kuolla sinne pakkaseen. No niin kyllä olisi, jos Deliltä heti ensikättelyssä olisi kysytty, vaikka kaikki se nyreys juuri nyt johtuikin siitä, ettei hän ollut onnistunut pieksemään sitä perkeleen kenraalia. Ihan sitä hän ei ollut olettanut näkevänsä, käydessään miestä haastamaan, mutta tulipahan selväksi ettei sille eliitille loppupeleissä kannattanut alkaa aukoa päätään. Mokomahan olisi piessyt Kuiskauksenkin mennen tullen yksin varmaan sinä yhtenä kertana! Ja Dariuksenkin! Mikä ihme sitten oli pidätellyt temppeliritaria, sitä saattoi vain arvailla, eikä Delathos todellakaan ollut yrittämässä mokoman perään asiasta paremmin kysyäkseen... Winderinkin oli syytä tietää minkä helvetinpedon kanssa olisi tekemisissä, jos yhä mieli kaunaansa tuota kohtaan kantaa.

Kyllä Delathos oli pistänyt merkille sen, kuinka äpärä oli hänen kämmenselkäänsä silitellyt sanojensa lomasta, kuitenkaan reagoimatta siihen lainkaan. Ennen kuin nyt Theon kysymyksen myötä, tummahipiän hetken jälkeen livuttaen sormensa haukanpoikasen ranteen ympärille, ja kiskaisi tuon vierelleen suosiolla tai väkisin. Siihen kainaloonsa, nostaen sen kätensä nulikan niskan takaa kokeilemaan niitä tummia, lyhyitä hiuksia kaikessa rauhassa, "Tiedätkö kun... olen tottunut elämässäni epäonnistumaan mitä ikinä yritänkään tehdä oikein".

"Olen pelkkä rikollinen, liian suuressa julkisessa virassa, johon setäsi halusi minut nimittää syystä tai toisesta. Valmis pettämään muut silloin, jos voisin sillä itseni pelastaa. Ja sen ainoan kerran kun yritän tehdä oikein, tehdä niin kuin muut pyytävät. Ja välittää...", Delathos puhui rauhallisella äänellä niitä hiuksen suortuvia sukien laiskasti, "Niin sinä menet, ja päätät kaveerata vihollisen eliittikenraalin kanssa tuolla naamalla".


Tarjotin poimittiin ylös pöydältä, Syöjättären pidellen sitä rinnustaan vasten vakaana molemmin käsin sylissään kuunnellessaan seppää. Nyökäten rauhallisesti rastapäisen sanoihin, kun Kali kertoi oman tietämyksensä tapahtuneista. Kaiken välillä oli kuitenkin valtava aukko, sepän ollessa ikinä osallistunut siihen mitä ulkosalla oli tapahtunutkaan, tietäen vain kertoa kaksikon saapuneen tänne alun perin, mutta peräjälkeen lähteneen paikalta selvittämään tilannetta. Tietenkin se harmitti, noidan mutristaen huuliaan hieman, vaikka hän tiesikin, että kaikki varmasti valkenisi heillekin ennemmin tai myöhemmin, jahka jompikumpi kaksikosta vain olisi valmis valaisemaan tilannetta heille paremmin. Mutta se sitten, nyt oli turhaa murehtia mistään erikseen, kerta jokainen heistä todennäköisesti saisi henkensä pitää tämän illan päätteeksi.
Syöjätär kallisti hieman päätään, suloisesti jatkaen sitä hymyään sepälle, seuraten sitten perässä toisen viittoessa häntä seuraamaan tarjottimen kera. Varovaisesti eteenpäin askeltaen, sarviaan varoen lyömästä ovenkarmeihin tai mihinkään mikä katosta saattoi roikkua, Qira seurasi rastatukkaista sille alkoville, laskien tarjottimen käsistään alas pöydälle.

Tumma katse kiri takaisin seppään, tuon selvästi harkitessa pyytävänsä häneltä jotain. Mitä ikinä se olisi, ei se voinut olla liian vaikeaa Qiralle – noidan naurahtaen sepän pyyntöön lopulta, Kalin kysyessä osasiko hän leikata hiuksia.
"Voi herranjestas, olen laittanut ja leikannut oman tyttäreni, ja Theonkin tukan ties kuinka monet kerrat aikaisemmin!", sarvipäinen hymyili lempeästi toiselle, "Jos sinulla on sopiva veitsi sitä varten, niin voin kyllä lettiäsi karstata ja laittaa miten ikinä haluat. Ei sen pitäisi olla ongelma".
"Eikä sinulta tuskin puutu teriä tällaisella pajalla – erikoistutko vain aseiden takomiseen vai teetkö muutakin? Työkaluja ja panssareita? Aistin myös maagisen auran leijailevan jostain alempaa tietoisuuteeni...", mustahaltia hymisi, paikan itselleen etsien asettuakseen istumaan mukavalle sijalle.



//Kakkaralli on must. Molemmilla lapsilla tässä taloudessa. LISÄÄ MARSUPILAMEITA! Meidän pitää ainaki pelaa se acapella twinsanity mikä mulla on koska SE ON HIENO//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 26, 2017 4:22

Re: Sinä, taas || Crim

Mitään vastausta Theodluin ei puheisiinsa saatikka kysymykseensä saanut, nuoren ollen valmis jo vain nousemaan sijoiltaan ja jättämään asian sikseen, kun Delathos kävi yllättäen hänen ranteestaan otteen ottamaan ja kiskaisi puoliverisen viereensä — eikä Theosta kyllä ollut laittamaan vastaan ollenkaan, voimien ollessa niin vähissä. Eikä hän oikeastaan tainnutkaan haluta pistää vastaan, johan se pieni pakottava tarve vain halata kuurapartaista oli kytenyt pidemmän tovin mielensopukoissa. Pikkuhaukka jäikin nätisti sijoilleen siihen vanhemman kainaloon, normaalia kalpeampien poskien hakien jälleen täysin uudesta syystä punaa ylleen. Tuntui hyvältä, vaikkei Theo sitä ääneen sanonut tai näyttänytkään, pitäen kätensäkin nätisti omalla puolella, ristissä vasten rintaansa, siinä missä kuuraparta hänen niskavillojaan silitteli.

Osin häkeltynyt katse kohosi lopulta Delathosin kasvojen puoleen, tummahipiän lähtiessä yllättäen avautumaan pikkuhaukalle. Se oli... Outo tunne. Oli suorastaan häkeltävää kuulla Delathosin puhuvan tuollaisia, noinkin rauhallisenlempeällä, jopa miellyttävällä äänellä. Ehkä toinen vain houraili verenhukan takia? Ei, ei kuuraparta vaikuttanut olevan täysin sekaisin, vaikka lempeästi puhuikin — ja ne viimeiset sanat vaikuttivat jälleen enemmän kuin tutuilta kapteenin suuhun. Theo hymähti pienesti, katsellen yhä kasvopuolta siitä likeltä, kunnes painoi kasvonsa vasten valkohapsisen rinnanpieltä ja varovaisesti nosti toisen kätensä halaamaan häntä. Ei enkelinpentu ollut varma miksi niin teki, mutta ei kai hän voinut kieltää itseltään enää sitä, että tavalla tai toisella piti käsipuolesta, vaikkei se heidän välillään todellakaan näkynyt mitenkään.

"En tiennyt, että hän oli vihollisen eliitti", Theo mumisi vasten Delathosia, "En tiennyt, että hän tappoi isäni...", nuorempi jatkoi, hiljentyen sitten hetkeksi. Kyllähän hän tiesi, ettei vieraisiin saanut luottaa ja häntä oli varoiteltu ihmisten alueilla liikkumisesta, mutta jos jossain paikassa ei uskonut törmäävänsä vihamielisiin tahoihin, niin luostarissa! Mutta, toisin oli käynyt ja sitä saattoi näin jälkiviisaana vatvoa niin pitkään kuin halusi — ei se vatvominen silti tapahtuneita muuttaisi. Ja juuri nyt, Theo oli liian väsynyt puhuakseen tapahtuneista, ne olivat raskaita ja synkkiä aiheita. Sen sijaan korvaan oli särähtänyt eräs toinen kommentti kuurapartaisen puheessa. No, olihan siinä vaikka mitä, mikä korvaan särähti ja painui mieleen, mutta vain yhteen Theo halusi nyt keskittyä. Siihen positiivisimpaan.
Kasvot nousivat ylös, Theon laskien hymyillen leukansa vasten kättään, jonka koukisti vasten Delathosin rintakehää. Sen uupuneen, mutta huvittuneen hymyn kera siinä toisen yllä osin maaten, kohotti pikkuhaukka kysyvästi kulmiaan.
"Välittää", Toistettiin sana tummahipiän perässä, uupuneenhymyilevän katseen seuraillen toisen kasvoja, "Sinun kun ei uskoisi kykenevän sellaiseen lainkaan — mutta todistit jo toisin".

"Et ole niin kylmä mitä esität", Enkelinpentu kertoi mielipiteensä. Eihän hän Delathosia tuntenut kunnolla, ei hän tiennyt jos tuo oikeasti menisikin myymään ystävänsä heti jos sillä oman nahkansa pelastaisi... Mutta Theo ei halunnut uskoa tummahipiän olevan sellainen. Johan tuolla oli ollut mahdollisuus vain jättää tulematta tai vain antaa temppeliherran surmata puoliverisen ja luikkia itse sillä välin pois. Mutta Delathos oli jäänyt ja pelastanut hänet, kai se kertoi jo jotain. Sitä miettiessään Theon ilme oli vakavoitunut hetkeksi, katseen tuijottaen lähinnä tyhjään, kunnes terävöityi takaisin Delathosin puoleen, kera yhden, spontaanin kysymyksen.
"Välitätkö minusta?".


Qiran laskiessa tarjottimen alas, kävi Kali kaatamaan heille kahdelle teetä kuppeihin näin aluksi. Maitoa ja sokeria jokainen saisi lisätä oman maun mukaan, raskaana olevan naisen lähinnä napaten vain hyppysellisen sokeria omaansa, ennen kuin istahti kuppinsa kanssa alas läheiselle sohvalle.
Ilme rastapäisen kasvoilla kirkastui, kun sarvipäinen suostui leikkaamaan hänen hiuksensa. Voi kuinka Kali oli odottanutkaan, että joku siihen sopiva paikalle saapuisi ja homman tekisi mieluusti ilmaiseksi. Itsehän hän ei osannut eikä uskonut saavansa muuta kuin vahinkoa aikaan, jos lähtisi teräaseiden kanssa paksuja rastoja repimään irti nahastaan — ja ainoa muu, joka asiassa voisi auttaa oli Delathos ja... no, kun katsoi kuurapartaisen pehkoa, ei tuostakaan voinut odottaa mitään lupaavaa sen yhden käden kanssa.
"Ihanaa! Olen jo pitkään voivotellut näitä, päässeet jo niin pitkiksi, että päänahkaan suorastaan sattuu niiden paino. Sitä paitsi mokomat ovat jo tiellä töitäkin tehdessä, eivätkä ne kieltämättä kovin... Ihastuttavat ole, näöltään saatikka hajultaan", Kali naurahti virnistäen. Ulkonäkö ei koskaan ollut ollut hänelle kovin suuri prioriteetti, joten haisevat rastat eivät sinällään haitanneet seppää ulkonäöllisesti. Mutta nyt oli niistäkin aika päästä eroon, Kalin nousten sijoiltaan ja kipittäen hakemaan pajan pöydältä terävän puukon, sekä keritsimet, joita tuli käytettyä silloin tällöin työskennellessä.

"Maagiset aseet ovat erikoisalaani, mutta teen myös ihan normaaleja tappovälineitä ja panssareita. Sekä kaikkea muuta, mitä seppä nyt vain voi keksiä — maagiset korut ovat uusin osa-alueeni, nyt kun keksein miten takoa pieniin esineisiin maagisia ominaisuuksia. Pikkutarkkaa ja aikaa vievää, mutta yllättävän hauskaa", seppä kertoi, asettaen keritsimet ja puukon pöydälle, istahtaen sitten takaisin sijoilleen, "Maaginen aura tulee kellarista. Varastoin töitäni sinne, valmiiksi ostajia varten. Yllättävän hyvin maagiset aseet menevät kaupaksi, mutta ei niitä ihan jokaiselle talonpojalle viitsi myydä".



// PASKARINKIÄ PITKIN KÄMPPÄÄ. MARSUpilami. Marsu mainittu! No selvästi pitää pelata, nyt ku päästiin vauhtiinkin noiden kans :---D KAIKKI CRASHIT LÄPI //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Elo 28, 2017 1:25

Re: Sinä, taas || Crim

Nätistipä Theo siinä vierellä lepäsi, painautuen enemmänkin vasten kun tilaisuus siihen oli näin suotu. Jos olisi ollut paremmin tolkuissaan, olisi Del kyllä suostunut kuuntelemaan haukanpoikasta, mikäli tuo olisi halunnut purkaa tapahtuneita tässä ja nyt. Mutta taisipa nuorikon pää olla vielä niin sekaisin kaikesta, ettei tuo oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt tässä hetkessä olla.
Elossa he olivat. Ja sieti vain toivoa ettei mitään tänne erikseen enää pamahtaisi heitä härnäämään, Delathoksen antaessa vain sen tutun hiilien ja öljyjen katkun leijailla nenäänsä sillä hetkellä rauhoittuakseen aloilleen.

Del korkeintaan hymähti, nuorikon märehtiessä epätietoisuuttaan tapahtumien suhteen. Se oli ollut ja mennyt nyt, Dariuksen saadessa uudemman kerran miettiä kersan laskemista vapaalle kaupungin muurien toiselle puolen. Kuuraparta itse tulisi vaatimaan pidempää vapaata - itsensä rikkominen tämän enempää kun näin suhteellisen täysjärkisenä ei varsinaisesti huvittanut kentällä. Kotonaan hän ehättäisi ryypätä ja rellestää minkä kerkesi sillä välin, mikä varmasti voitti takkiinsa ottamisen sillä tavoin, mitä tänään oli saatu nähdä ja kokea.
Siihen saakka Del oli malttanut olla katsomatta haukanpoikasta suotta, niitä pehmeitä niskavilloja vain hipsutellen kaikessa rauhassa. Mutta kun tuo meni typerän kysymyksensä esittämään, siirtyi se hohtavien silmien katse terävästi nuorikkoon, joka siihen rinnalle oli ehättänyt lepäämään.
"En takuulla", tummahipiä hymähti ykskantaan Theolle, "Jos en välitä edes itsestäni, miten voisin välittää mistään tai kenestä muustakaan...", kuuraparta jatkoi naurahtaen. Ei hän välittänyt. Ei itsestään, eikä muista. Ei siitä mitä hän teki ja kuinka hyvin, silloin kun hänellä oli tilaisuus olla oma tyhjä itsensä.

"Teen asioita, kun niin määrätään. Hain sinut pois sieltä, koska setäsi tunki väkisin turpasi matkaani ja jätti vastuulleni. Sen lisäksi olisin rikkonut valojani, jos olisin antanut vihollisen vain livahtaa ohitseni – kenraalin vieläpä, vaikka tiesinkin että kuolen ennemmin itse jos sen perkeleen lähden haastamaan yksin sillä tavoin. Heitä ei turhaan nimitetä eliiteiksi, muista se", Delathos nykäisi haukanpoikasen hiuksia kevyesti, kasvonsa jälleen katseen kera kohti kattoa nostaen. Sitten taas jatkaen niitä hellempiä kosketuksia, vain koska siltä tuntui juuri nyt. Se rauhoitti jollain oudolla tapaa, vaikka samaan aikaan käsipuoli olisi halunnut vain sammua sijoilleen siitä väsymyksestään ja säryistä... joskin, tukeva humala siihen päälle olisi takuulla auttanut enemmän kuin tarpeeksi siinä yrityksessä.


Syöjätär hymyili leveämmin sepälle, Kalin vaikuttaessa innostuneelta hiustenleikkuun suhteen. Eipä hänestä itsestään ollut arvostelemaan toisten ulkonäköä, ei sen jälkeen kun asui vanhametsässä vuodesta toiseen ja oli tottunut näkemään Elwoodissa mitä karuimpiakin näkyjä. Resuisia ja rähjäisiä matkaajia, siinä missä oma kylänsäkin piti sisällä mitä ihmeellisimpiä tahoja.
"Emmeköhän jotain keksi helpotukseksi, voin kyllä leikata kaikenkin pois", Qira tuumi siinä samalla, kun teetään noukki maidon kera hyppysiinsä, sormiaan lämmitellen vasten kuumaa kuppia. Syöjättären katse seurasi, kuinka rastapää kävi noutamassa leikkuuvälineitä jo valmiiksi pöydänkulmalle odottamaan, jotta he saisivat tilaisuuden keskittyä hiustenleikkuuseen. Sitten teen jälkeen - mustahaltia mielellään nautti teensä ensin, ennen kuin alkoi sepän pehkoa siistimään. Olisihan siinä oma hommansa jälleen, mutta ei noita pahakseen pistänyt pientä palvelusta, nyt kun kutsumatta paikanpäälle oli ilmestynyt tällä tavoin.
Kali kävi myös kertomaan erikoistumisestaan seppänä, Qiran katseen suorastaan syttyen säkenöimään, kun seppä kertoi hänelle maagisista aseista ja koruista, joita tuo osasi tehdä. Tietenkin noita löysi viherpäisen entistäkin kiinnostavampana kyseisen faktan jälkeen, mustahaltian yhtälailla ollen kiinnostunut aseiden ja ylipäätään tavaroiden lumoamisesta. Tai demoneiden istuttamisesta niihin. Heidän toimintatapansa varmasti erosivat harvinaisen paljon toisistaan, joten sinällään olisi ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan sepän työskentelyä ahjon ja alasimen ääressä ennemmin tai myöhemmin!

"Sepäs sattui!", Qira hymisi innokkaana, "Istutan lumouksia koruihin, aseisiin ja esineisiin itsekin! Eri tavalla varmasti tosin mitä sinä, ja tavallisesti saan vain itse nauttia mokomista eduista - olen enemmän erikoistunut magiaa ja demonien manaamiseen, sekä rohtoihin", Syöjätär avasi taustojaan päätään kallistaen ja seppään katsahtaen niistä hiustenleikkuuvälineistä pöydänkulmalla. Siinä ohessa vielä sitä teetäänkin varovaisesti maistaen.
"Mahtaisitko suostua näyttämään töitäsi paremmin minulle?", tummatukka tiedusteli vienosti hymyillen, "Ehkä huomenissa, sitten kun sinulla on aikaa. Voisin olla kiinnostunut ostamaankin sinulta jotain pientä", noita ehdotti.


//MARSU MAINITTU. Aksu on irti. Ei mut ei me voida turhan pitkään crasheis pysyä, ko sitten meillä on ne ratchetit, ja slyt, ja jak and daxterit. MEIDÄN PITÄÄ KYLLÄ PELATA SPYROTKIN ETTÄS TIIÄT. MULLA ON NEKIN KAIKKI KOLME ALKUPERÄSTÄ \o///
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 28, 2017 2:02

Re: Sinä, taas || Crim

En takuulla, kuului vastaus Delathosilta heti, kun puoliverinen kysymyksensä oli esittänyt. Ja sekös sai Theon hymyilemään pienesti. Ei käsipuoli hänestä ehkä välittänyt — vaikka nyt jostain syystä hänet oli vierelleen halunnut ja siinä niin mukavasti niskaa silitellyt — mutta kyllä tuo osasi välittää, vaikka muuta väitti. Selvästi pakkasherra välitti Kalista, ei tuo muuten täällä ravaisi ja nyt nätisti pysynyt sepän elämässä kun lapsen oli tuon kanssa saamassa. Näin Theo ainakin arveli, eihän hän tiennyt siitä että Kali oli yksi - ellei jopa ainoa - niistä jotka kykenivät kuuraparran asetta huoltamaan. Mutta se, miten Delathos oli seppään suhtautunut aikaisemmin heidän saapuessa, kertoi pikkuhaukalle jo tarpeeksi.
Mitä taas tuli itsensä välittämiseen, siitä tummahipiä ei tainnut valehdella. Johan tuo ryyppäsikin siihen malliin, ettei selvästikään välittänyt itsestään tai halunnut olla ajatustensa kanssa yksin, ainakaan selvin päin.

Pikkuhaukka jatkoi hymyilyään, pienesti sähähtäen kun Delathos hiuksista kävi vaihteeksi nykäisemässä. Mutta silti käsipuoli jatkoi enkelinpennun silittelyä, jahka katseensa kattoon taas käänsi. Theo jäi sijoilleen makaamaan, hetken vielä tuijottaen kuuraparran kasvoja, ennen kuin päänsä laski paremmin vasten tuon rintakehää. Kuunnellen toisen rauhallista hengitystä ja pulssia, Osin jo sulkien omia silmiään. Kerta Delathos ei häntä pois ollut töninyt, ei Theo nähnyt syytä sijoiltaan noustakaan — varsinkaan kun valkohapsi niin mukavasti päätä silitteli.
"Aurasi on heikko...", Theo mumisi jälleen puoliääneen, päätään hieraisten pienesti vasten kapteenia, "En tiedä mitä tapahtui... Mutta se miekka oli lumottu. Kirottu. Se söi voimistasi valtavan määrän".
"... Se ei taida olla kanssasi nyt?
", Varovaisesti pikkuhaukka kysyi, vilkaisten jälleen Delathoksen kasvojen puoleen. Johan hän oli ollut kasvotusten sen toisen, tuntemattoman voiman kanssa, mikä N'drayerin kehossa kyti... Mutta nyt tuon voimat tuntuivat niin heikoilta, ettei se - mikä ikinä sitten olikaan - tainnut olla enää läsnä. Joko lainkaan, kenties miekka oli mokoman vienyt kokonaan mukanaan, tai sitten se uinui jossain. Keräsi voimia, mikäli kykenisi. Se tosin oli vain hänen arvauksensa, eihän Theo asiasta sen paremmin tiennyt, mutta aina sitä saattoi arvailla.


Qira ehdotteli kaiken leikkaamista pois, mikä sai teensä ääreen palanneen sepän nyökkäilemään hitaanvarmasti, ajatusta pyöritellessä. Miksikäs ei? Pääsisi kunnolla eroon näistä perkeleistä, kenties hän voisi sitten koittaa kasvattaa ihan kunnon, siistit, hiukset. Kyllä, se kuulosti jopa hyvältä idealta!
Teekuppinsa takaa Kali kävi virnistämään noidan selvästi innostuen hänen kertomastaan, innostuen siinä myös itsestään kertomaan hieman. Kuulemma tummahipiä itsekin istutti lumouksia ties mihinkä, arvellen heidän työtapojen olevan kuitenkin erilaiset.
"Aivan varmasti. Minä itse en taida magiaa lainkaan — joskin jotkut väittävät että kannan jonkinlaista sisäistä magiaa, kerta kykenen maagisten aseiden kanssa kommunikoimaan ja niitä käsittelemään. Aivan sama olisiko ase itse valinnut omistajan itselleen ja tuikkaisi tuntemattomat tuleen, jos joku mokomaan eksyisi koskemaan, minun käsittelyssä ne ovat aina nätisti ja tottelevat", Seppä virnuili kertoessaan, "Sen takia se pakkasperkelekin täällä käy. Olen ilmeisesti ainoa - tai ainakin yksi harvoista - joiden se ase antaa käsitellä itseään".
Kali oli saanut oppinsa parhaalta aikanaan ja täten osasi käsitellä maagisia ja kirottuja aseita. Aivan sama millainen peli oli kyseessä, kyllä Kali niiden kanssa pärjäsi. Osasyy siihen tietenkin lieni se, ettei hän koskaan halunnut käyttää aseita, hän halusi vain huoltaa niitä. Jotkut aseet hyväksyivät hänet käsittelijäkseen vain sen tähden.

"Toki, jos olet kiinnostunut", Seppä hymähti noidalle, tuon kysellessä mahdollisuutta nähdä töitä ja ilmaisi samalla kiinnostusta kaupanteon suhteen, "Minulta on tällä hetkellä harvinaisen laaja kokoelma varastostani, joten eiköhän sieltä sinullekin löydy se sopiva ase tai muu, mikä ikinä sinua saattaisi kiinnostaakaan".
"Ehkä voin antaa alennustakin, kerta sen pakkasperkeleen pelastit ja tänne toit elävänä", Kali lisäsi hymähtäen, "Mokoma kun tuo aina kaikkea hyödyllistä ja valuuttaa tullessaan, toisinaan on kuukausia jolloin en selviäisi ilman Delin pieniä lahjoja".



// MARSURAGE. KAIKKEE PITÄÄ PELATA. SPYROJA JOOOO!! TÄYTYY SPEELAA NE //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Elo 28, 2017 3:13

Re: Sinä, taas || Crim

Nulikan huomautus sai ärsyyntyneemmän ilmeen nousemaan kuurapartaisen kasvoille. Kyllä hän sen tajusi itsekin, ettei auransa vahvin mahdollinen ollut, jos sitä enää edes oli. Kehossa virtasi yhä omituinen polte, joka tuntui nipistelyiltä ja kirvelyiltä siellä täällä, välillä voimakkaammin ja välillä vain ohimennen seuraavaan paikkaan kulkiessaan. Ensin se vampyyrin purema, ja nyt tämä, vaikka eipä se verenimijän isku ollut tuottanut hänelle sen suurempaa harmia. Ei torahampaita, ei verenhimoa, ei mitään vampyyrimaista. Ainakaan vielä... saattoiko tämä olla jotain jälkioireita siitä? Jos se perkele olikin pitänyt kirouksen vain tallessa, ja nyt hiivuttuaan kaikki se paska levisi pitkin kehoa minkä kerkesi? Kaiketi hän sitten sulaisi huomenissa auringonvaloon, jos niin todella oli...
"Minne se ilman minua muka lähtisi", kuuraparta hymähtikin tympeänä pikkuhaukalle, laiskasti vain jättäen sen kätensä Theon niskalle, osin hartialle lepäämään, "Kannan sen hautaani asti. Jos sinne koskaan pääsen, tätä menoa olen saanut todistaa jo turhan monta kertaa, etten siinäkään ilmeisesti onnistu vaikka kuinka haluaisin".

"Mutta mitä sinä siitä aseesta muka tiedät?", pakkasherra kohotti toista kulmaansa, alaviistoon katseensa laskien nähdäkseen Theon. Kyllähän kenraali oli sitä asetta koko taiston ajan käyttänyt, joten oli haukanpoikanen sen varmasti nähnyt. Ja olipa tuo terävä magiaa aistimaankin, sen Del oli huomannut. Ja saanut liian monta kertaakin jo kuulla toisen viisasteluja, jos kyseessä oli mikään taikuuteen liittyvä.
Sen terän koskeminen oli kuitenkin kirjaimellisesti tuntunut pelkältä kuolemalta, eikä kuuraparta kyennyt varsinaisesti edes muistamaan niitä hetkiä sen myötä, kun se ase oli omaan lihaan porautunut. Mutta nyt sekin haava ja ilmeisesti myös sisälmykset oli paikattu... oliko se sitten oma harminsa, vai hyväkin asia, ken tiesi.
"Saat muutenkin aivan henkilökohtaisen luvan kanssa selittää sedällesi mitä perkelettä siellä hangessa teit ja mitä oikein tapahtui. Emme tiedä Artaniasta turhan paljon, ja sinä ja eukkosi kanssa näemmä luette demoneita kuin avoimia kirjoja kun siltä tuntuu, joten pääset viettämään sen sorsansilmän kanssa ihan henkilökohtaista aikaa kahdestaan parhaimmillaan, jos hyvä tuuri käy", Del naurahti heikosti sitäkin jo etukäteen kuvitellen mielessään, nauramisensa päätteeksi kuitenkin yskäisten muutaman kerran kuivaa kurkkuaan vahvasti muutaman kerran ja irvistäen kuinka se rikkinäisiin paikkoihin otti. Varsinkin rintaan, josta luut yhä muistuttelivat rikkoutumisestaan aikaisemmin...

"Minulla ei ole Winderille muuta palautetta kuin se, etten aio raahata sinua minnekään enää mukanani, en niin pitkään kun ongelmia vedät puoleesi kuin mikäkin magneetti", tummahipiä virnisti kiusoitellen.


Qira kuunteli korva tarkkana Kalin kertomaa, mutristaen kuitenkin huomaamattomasti sen lyhyen hetken huuliaan kun seppä kertoi ettei varsinaisesti magiaa taitanut. Kaiketi se oli ollut odotettavissakin, mutta vasta nyt Syöjätär luki senkin seikan paremmin rastapäästä, joka kuitenkin vakuutteli että jonkinlainen sisäinen taikuus avitti tuota töittensä suhteen. Suojeli niin sanotusti aseiden ilkeyksiltä, voi kyllä Qira tiesi harvinaisen hyvin mistä Kali puhui! Vastaavia teräaseita löytyi paljon myös Elwoodista, toisten ollessa jopa lukittujen tilojen takana tai haudattuina maahan, jolloin ne eivät vääriin käsiin päässeet vahingossakaan uinuessaan mullassa kivien alla. Ilmeisesti se tummahipiäinen kapteeni omasi myös vastaavanlaisen aseen, jota Kali kuitenkin kykeni käsittelemään ja huoltamaan pajallaan, mistä syystä miekkonen näillä nurkin juoksikin.

Teekuppinsa takaa Syöjätär hymyili ilahtuen, sepän suostuen myymään hänelle aseen tai korunkin, jos sopivia löytyisi. Varmasti löytyisi, jos se oli Qirasta kiinni. Hän voisi jotain katsella itselleen ja viedä jotain kotiinkin talteen, miksei myös Avellanalle ja Theolle, jos haukanpoikanen jotain tiettyä olisi sepän tekemistä käsitöistä yllättäen vailla.
"Voi ei sinun tarvitse! Minulla ei ehkä nyt ole valuuttaa mukanani, ei kolikon kolikkoa, mutta jos pääsemme sopimaan kaupoista myöhemmin, tulen kyllä maksamaan ostokseni myöhemmin uudelleen", mustahaltia hymisi rauhallisesti virnistäen, "Kaikki tuntuvat kantavan aseita matkassaan tätä nykyä, ehkä olisi viimein aika minunkin ostaa vastaava, kunnollinen kannettavaksi mukana ja pitää siitä huolta. Viimeisetkin teräaseeni kun ovat jo ajat sitten joutaneet toisten matkaan, tai unohtuneet ruostumaan nurkkiin - ja tänään tulin huomanneeksi, ettei magiaankaan kannata aina luottaa". Johan olo oli heikko sen jälkeen, kun hän oli laskenut yhden demoninsa kehostaan irti, vaikkei Qira sitä ulospäin siten näyttänytkään. Mutta oli se verottanut voimia. Ja nyt hän kaipasi vain lepoa, jotta voisi myöhemmin palata kotiinkin vaivatta jälleen.
"Vaikutat olevan paremminkin väleissä sen tummahipiäisen kanssa", noita mietti kulmaansa kohottaen uteliaana, "Eikö se tuo hankaluuksia pajallesi ja asemallesi?".



//EI MITÄÄN MARSURAGEJA NYT. Hirveet peli-iltamat käyntiin taas. Se on must ny//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 28, 2017 3:53

Re: Sinä, taas || Crim

Jälleen puoliverinen hymähti pienesti Delathoksen sanoille, tietämättä varsinaisesti mitä tuohon nyt sanoa, kun toinen voivotteli ettei hautaan onnistunut hankkiutumaan, vaikka kuinka haluaisi. Tuntui omalla tavallaan pahalta kuulla jonkun puhuvan halustaan kuolla ja päästä pois päiviltä, Theo kun ei itse ollut koskaan tuntenut moista alakuloa. Olihan hän surullinen silloin tällöin, mutta ei hän koskaan jäänyt murheita pitkäksi aikaa pyörittelemään, saatikka sitten koskaan toivonut kuolevansa. Joten, ei hän osannut oikeastaan auttaakaan asiassa. Voisihan hän tyhjiä lohdutuksia ja kannustavia puheita pitää, mutta kerta kyseessä oli Delathos, ei Theodluin uskonut moisten auttavan lainkaan — tuohan vain vetäisi häntä turpaan, jos pikkuhaukka nyt lähtisi toiselle saarnaamaan siitä kuinka elämä oli ihanaa.

"En mitään", Pikkuhaukka vastasi heti Delathosille, tuon kysellessä mitä hän muka tiesi temppeliherran aseesta, "Mutta aistin sen magian", nuori lisäsi, kenties itsestäänselvyyden.
Tyhjyyteen tuijottava katse terävöityi yllättäen ja kääntyi kuuraparran pärstän puoleen, tuon ilmoittaessa että Theo saisi ihan itse sedälleen kertoa, mitä oli tapahtunut. Kahden kesken. Se ei todellakaan kuulostanut mielekkäältä enkelinpennun korvaan, Theon jo nyt arvaillen saavansa selkäänsä kun Darius tästä saisi kuulla. Tähän asti setä ei ollut varsinaisesti häntä pahoinpidellyt, lähinnä vain ollut huomioimatta tai tiuskinut vähättelevästi hänestä muiden kuullen.
"Ei! Hänhän tappaa minut jos kuulee tästä", Pikkuhaukka älähti terävästi, samalla koittaen nousta ylös siitä Delathosin viereltä, päätyen kuitenkin melkein romahtamaan tummahipiän päälle, kun painonsa erehtyi laskemaan kädelle, jonka hartiassa se syvä haava oli, joka tietenkin olemassaolostaan ilmoitti heti vihlaisevalla kivulla. Theo ehti kuitenkin ottamaan toisella kädellä tukea vuoteesta, ennen kuin koko painollaan olisi käsipuolen päälle notkahtanut. Yllättävän kivun johdosta Theo kuitenkin sähähti ja jäi hetkeksi vain hymisemään surkeana vasten vanhempansa hartiaa, koittaen siitä kipuaallosta itsensä kasata. Hänellä kun oli niin matala kipukynnys, Theo ei ymmärtänyt, kuinka Delathos pysyi noin rauhallisena omien kipujensa kanssa — hän olisi varmaan Delathoksen tilanteessa jo tajunsa menettänyt useampaankin otteeseen kivun takia tai vähintäänkin vollottaisi koko ajan, kun sattui!

"Onko hänelle pakko kertoa", surkeana enkelinpentu mumisi hyminöidensä lomasta vasten Delathoksen hartiaa, jaksamatta itseään siitä toisen yltä vielä mihinkään kammeta, vaikka kannattelikin jo omaa painoaan terveen kätensä varassa.
"Onko hänen pakko tietää koko tarina, emmekö voi vain sanoa että törmäsimme Artaniaan vahingossa matkalla", viimein kasvot nousivat ylös toisen hartialta, kasvotusten Delathosin kanssa, "Ei valehteleminen sinulle tuota mitään omantunnon tuskia, miksi emme valehtelisi nyt tästä — toisin kuin sinä, minä en haluaisi vielä joutua hautaani!".


"hööpsis, hyvä se vain on jos saan jollekulle edes myytyä niitä, vaikka sitten pienempäänkin hintaan", Kali vastasi heti Qiralle, joka vakuutteli kyllä maksavansa täyden hinnan, vaikka juuri tällä hetkellä ei valuuttaa mukanaan kantanutkaan, "Sitä paitsi, jos myyn kyläpäällikölle aseita pienellä alennuksella, kenties kyläpäällikkö kertoo kyläläisilleen vihjeitä hyvästä asesepästä Mor Vuorten juurella", seppä lisäsi nenänvarttaan napauttaen, palaten sitten hetkeksi teensä pariin.
Rastapäinen nyökkäili ymmärtäväisenä noidan kertoessa usean kantavan tätä nykyä aseita mukanaan ja niin noitakin ilmeisesti aikoi, mainiten kaikkien vanhojen aseidensa olevan lähinnä käyttökelvottomia tai eksyneet muiden matkaan. Aseita tosiaan liikkui nykyään lähes jokaisen matkassa — johan jo aatelisneidoillakin saattoi olla tikari sukkanauhassa varmuuden vuoksi mukana! Koskaan ei tiennyt milloin piti itseään puolustaa, näin sodan aikana ja sekös sopi Kalille enemmän kuin hyvin. Häneltä ei työt loppuisi kesken!

"Ei oikeastaan", Kali vastasi Qiran tiedustellessa hänen ja Delathoksen suhteesta, kysellen eikö kuurapartainen tuonut hankaluuksia sepälle, "Asun syrjässä, ei täällä käy edes partioita Nahorista. Käyn kyllä silloin tällöin Nahorin toreilla myymässä aseitani, mutta tuvalleni en kutsu ihan jokaista käymään. Ja Del käy niin harvoin ja varovaisesti täällä, ettei tuosta mitään haittaa ole ollut — saatikka sitten muista erikoisemmista asiakkaista, jos siitä lähdetään. Tietenkin pidän esiripun yllä ja esitän olevan kunnon kansalainen ihmisten ilmoilla, enkä puolueettomuuttani huuda tai bisneksistäni vihollisen tai puolueettomien kanssa mainosta. Niin kauan kuin pidän matalaa profiilia, enkä liikaa huomiota itseeni kerää, niin kaikki on hyvin".

"Toki, onhan sitä muutama sotilas silloin tällöin tullut kyselemään, kun on nähnyt tai kuullut täällä päin käyvän epämääräisiä vieraita. Mutta tähän asti kaikki moiset ovat olleet harvinaisen helposti lahjottavissa — anna miekka käteen tai ota muna suuhun, tai tee molemmat, ja kyllä he hiljaa pysyvät", Virnistäen seppä lisäsi, "tosin, teidän yhteenottonne saattaa tuoda ongelmia. Mutta, tuskin kukaan näki teidän saapuvan tänne, kerta itsenne hokkuspokkustelitte tänne, joten lienee turha siitä murehtia".



// MARSUUUUUUUUUUUU. tahdon marsun. Ja kyllä, pakko pelaa, ei voi muutakaan //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Elo 28, 2017 5:41

Re: Sinä, taas || Crim

No tietenkään kersa ei osannut sanoa aseesta muuta, kuin että se oli maaginen. Siitä meni sitten sekin mahdollinen hyöty, jota Delathos korkeintaan hymähti terävästi. Lopulta päästäen hiljaisen ärähdyksen, kun Theo siinä yllä touhotti menemään ja oli vähällä kaatua päälle ääneen manatessaan Winderin tappavan nuorikon, jos tästä saisi tietää. No niin kyllä joutaisikin, jos Deliltä kysyttiin!

Tietenkin siinä ohessa kuuraparta näki myös haukanpoikasen aristavan toista kättään paremmin, mikä pisti miettimään oliko se temppeliherra ehättänyt myös kersaa pistää tavalla tai toisella. Kaiketi tuo nyt sentään oli tajunnut sen paikata, tai sitoa, kun paikalla oli muitakin auttavia käsiä käytettävissä. Tosin... miksi hän yritti välittäen ajatella mitään tuon perkeleen hyväksi, kun mokoma oli melkein ehättänyt sinne hankeen kaivaa itselleen ja hänelle haudan.
Pieni virneenpoikanen nousi pakkasherran uupuneille kasvoille, Delin painaessa silmiään kiinni kaikessa rauhassa, "Voi kyllä sinun on", tummahipiä kehräsi, Theodluinin tummia hiuskiekuroita pyöritellen sormiensa ympärille.
"En ole sinun kaitsijasi, eikä kyllä ole kukaan muukaan, joten sinä kannat vastuun omista perseilyistäsi aivan kuten me muutkin. Senkus myönnät olleesi tyhmä ja se siitä, saat korkeintaan turpaasi siltä puusilmältä jos sitäkään, liekö pelkää että saisi kuulla sisareltaan myöhemmin siitä jos menee pahoinpitelemään sinua", Delathos hymähti ykskantaan.

"Se sinun temppeliherrasi on yhtälailla lähestulkoon listinyt setäsikin jo kertaalleen, ellen olisi väliin mennyt sinä yhtenä mukavana talvena, kun rakas kenraalimme päätti yllätyshyökkäyksen keskellä helvetinmoista lumimyrskyä rinteillä olevan hyväkin idea", käsipuoli muisteli niitäkin tapahtumia. Ja silloinhan he olivat siihen saamarin sarvipäiseenkin törmänneet sattumalta, joka sitten oli Winderin ja tuon kumppanin, sekä Velethuilin hengen pelastanut pakkaselta. Typerykset. Oli siinäkin sakki kerrakseen...
"Joten sinä annat asiaan kuuluvan raportin hänelle, koska Winder tulee olemaan kiinnostunut siitä mitä näit ja mahdollisesti turisit uuden ystäväsi kanssa. Todennäköisesti myös siitä kuinka sain turpaani, mutta minä en sille ketulle, enkä kellekään muulle mitään sanele ennen kuin olen kunnossa taas", ärähtäen Delathos lopetti.


"Tietenkin", Syöjätär hymisi rauhalliseen ääneen sepän miettiessä jos sana pätevästä asesepästä kulkeutuisi kyläpäällikön matkassa muuallekin. Takuulla kirisi, mikäli Qira pääsisi näkemään Kalin kokoelman omin silmin ja todistaisi sen olevan taattua laatua! Hän varmasti käskisi levittää moista vinkkiä myös sitä kysyville majatalojen kautta – saisipahan Kalpana mainetta myös pohjoisessa!
Siinä teetään loppuun nauttiessa, kuunteli Lumoojatar Kalin kertomaan. Ei puolueellisen täällä oleilu haitannut, tummahipiän toimiessa niin hiljaa omalta osaltaan kaiken suhteen ilmeisesti. Ja olipa sepällä muitakin erikoisempia asiakkaita - eiköhän noilla jokaisella. Jos työstä maksettiin, miksi kukaan jättäisi mitään töitä tekemättä, ellei kamala muukalaisrasistinen tai kovanluokan kannattaja sitten ollut. Kali kuitenkin vaikutti tekevän töitä laidasta laitaan taholle jos toisellekin, pitäen asiakkaansa fiksuna lähinnä omana tietonaan, jottei ongelmiin ajautunut ylimääräisten tahojen kanssa. Ja olipa naisella tapansakin muut lahjoa pysymään hiljaa, Qiran vain hykerrellen hetken ajatukselle itsekseen. Miehet olivat miehiä. Ja toisinaan harvinaisen yksinkertaisia, jos tiesi mistä naruista vedellä.

Tyhjä teekuppi laskettiin alas pöydänkulmalle, sarvipäisen katsellessa sitä hetken hiljaisena, aprikoiden oliko siellä paikalla ollut mahdollisia ulkopuolisia silmiä näkemässä tapahtunutta.
"Heidät nähtiin korkeintaan siellä paikan päällä. Mutta ei kukaan ilmeisesti meidän lisäksemme todistanut sitä "hokkuspokkustelua", paitsi yksi demoni", mustahaltia tuumi äkkiseltään, "Pirukin kulkee minun alaisuudessani tosin, joten siitä ei ole laulamaan ulkopuolisille".
"Tuohon ovellehan saisi mielenkiintoisen porttidemonin heittämään ei-halutut vieraat pihalle tarvittaessa – jos sellaista kaipaat, järjestän asian ihan mielelläni kaupankäyntiäsi turvaamaan", Qira hymyili suloisesti rastapäälle, näyttäen kuitenkin yllättyneeltä sanoistaan heti perään, "Tosin moinenhan saattaisi säikäyttää koirasi henkihieveriin parhaimmillaan, jos ne sellaisen olemassaolon aistisivat!".



//Marsufarmin pistät siihen nurmelle mikä sulla on siinä. Tai nikkaroit hirveen tarhan sun terassille. Sit mä tuun sinne asuun ja pupeltaan salaattia niitten kans//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 28, 2017 2:08

Re: Sinä, taas || Crim

Ei Delathos ollut valehtelun kannalla, eikä aikonut mielipidettään muuttaa siitä, kuka Winderille saisi näistä tapahtumista raportoida. Pikkuhaukka ynähti pienesti, turhautuneesti, mutta sen sijaan että olisi vastaan väittänyt, unohtui hän hetkeksi vain tuijottamaan Delathosin kasvoja. Siitä läheltä, kaikessa rauhassa, nyt kun käsipuoli silmänsä sulki. Jälleen uusi, outo tunneaalto pyyhkäisi pintaan, nostaen perhosia vatsaan, nuoremman kyllä kuunnellessa Delathosia samalla kun tuota tuijotti. Ei tuon magia ollut nyt voimakas saatikka puoleensa vetävä, miksi Theo silti tunsi vetoa kuurapartaiseen? Kyllähän hän tiesi, mutta ei halunnut sitä ääneen myöntää, eikä edes hiljaa itsekseen. Taas se halu koskea kasvopuolista nousi pintaan, haukansilmäisen kuitenkin hilliten itsensä ja koittaen pyyhkiä ne oudot tuntemukset ja mielihalut päästään, keskittymällä kuurapartaisen kertomaan. Kuulemma tuo oli kertaalleen Winderinkin pelastanut siltä temppeliherralta, yhtälailla talvisissa olosuhteissa, kuten tälläkin kertaa.

"... No tämähän oli sinulle vain yksi traditio", Theo tuhahti lopulta, kammeten itsensä nyt kunnolla ylös istumaan, ennen kuin typeriä mielihalujaan erehtyisi täyttämään.
Ei hän jaksanut väitellä Delathosin kanssa siitä, kuka kertoisi, mitä ja kenelle, joten sen suhteen pikkuhaukka tyytyi nyt tällä kertaa osaansa. Ainakin vielä, ehkä sitten levon jälkeen ääni olisi toinen ja he saisivat uudemman kerran keskustella siitä, kuka Winderille kertoisi.
"Sinun pitäisi levätä", Punaposkinen totesi uupuneenlempeästi, samalla kun siitä istualtaan nousi seisomaan sängyn vierelle, "Vai haluaisitko juotavaa, ennen kuin nukkumaan alat? Kali keitti teetä, jos se kelpaisi", pikkuhaukka jatkoi, kyllä hän oli pistänyt merkille ne kuivat yskähdykset.
"Qira lupasi vaatteita parsia odotellessaan... He taisivat jäädä kyökin puolelle keskustelemaan...", Theo tuumi, samalla kun ne rikkinäiset kutimet poimi käsiinsä, hetken koittaen kuunnella talon ääniä — kyllähän naisten keskustelun kuuli toisesta huoneesta, vaikkeivät nuo mitään suurta ääntä pitäneetkään. Tullen siinä samalla miettineeksi, oliko Delathos edes tietoinen Qiran läsnäolosta ja avusta...


Vaikka matalaa profiilia halusikin pitää, oli Kali silti aina mielissään, jos sana hänestä kiersi oikeissa piireissä. Täten, jos Qira hänestä sanan pisti kiertämään, saattaisi se hyvinkin lisätä asiakkaiden määrää! Ja siitähän seppä olisi mielissään, vaikkakin nyt raskautensa tähden ei todennäköisesti tulisi muutamaan kuukauteen kykenemään samanlaiseen työtahtiin, mitä normaalisti. Ja raskauden jälkeen olisi sitten äpärä hoidettavana töiden ohessa, sikäli mikäli kaikki menisi nyt hyvin...
Oli kuitenkin huojentavaa kuulla, ettei kukaan ylimääräinen todennäköisesti haltiakolmikkoa ollut todistanut, eikä liioin tiennyt heidän palanneen tänne — vain kuulemma yksi demoninkutale oli siitä tietoinen, mutta piru kuulemma kulki noidan alaisuudessa, joten siitä ei olisi juoruilemaan ulkopuolisille.

"ha! Todennäköisesti, piskit kun murisevat helposti jo vähänkin epäilyttäville maageille — sinällään ihme, etteivät ne sinua ole vahtaamassa", Kali naurahti Qiran ehdotellessa porttidemonia ovenpieleen, samalla vilkaisten koiralaumaansa, joista suurin osa oli heidän lähettyvilleen lattialle asettunut nukkumaan, siinä missä muutama oli jäänyt kyökin puoleen viileämpään.
"Pärjään kyllä ihan näidenkin kanssa. Harva ihminen kehtaa lähteä uhittelemaan, kun on monipäinen koiralauma siinä vieressä odottamassa käskyä käydä kiinni", Seppä kertoi, "Sitä paitsi minulla on myös kääpiö behemoth, silloin kun se tuvan vieressä sijaansa pitää, ei turhaan tule kukaan isottelemaan. Tällä hetkellä se on pienen matkan päässä luolassa pitämässä talvea, minulla kun ei ole suurta latoa tai varastoa mihin se mahtuisi. Käyn kyllä katsomassa sitä ja toisinaan se tulee täällä käymään, mutta pakkasilla se viihtyy enemmän kuin mielellään mukavassa pesäluolassaan".
Oli sääli sinällään, ettei Kali voinut Lamiria talvisin pitää lähempänä pajaa. Ehkä hän sitten, kun olisi rikas, rakennuttaisi kunnon aitan johon kääpiö behemoth mahtuisi sijaansa pitämään.

"Mutta kiitos silti ajatuksesta", Rastapäinen lisäsi, yhtälailla tyhjän teekuppinsa laskien pöydälle, "Mutta ehkä minun on muutenkin parempi pysyä kaukana demoneista ja sen sellaisista, mitä itse en pystyisi satavarmasti kontrolloimaan".



// Hirvee marsulandia tohon etupihalle jooo <33 Timi voi sit niitä paimentaa. ET VIE MARSUJEN RUOKIA SAATANA tuut tänne ja saat pekonia //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Syys 23, 2017 8:13

Re: Sinä, taas || Crim

"Phah, niinpä niin", Del hymähti nuorikon sanoihin tämän olleen jonkinsortin traditio, jääden sitten vain ilmeettömänä lepäämään sijoilleen, eikä sen koommin Theon tekemisiä seurannut. Kauemmas tuo ainakin vetäytyi, ja lopulta nousi vuoteelta ylös, kysellen halusiko hän jotain juoda ennen kuin sijoilleen sammuisi.
"En minä mitään tarvitse, paitsi korkeintaan pullollisen jolla saan kivut ja säryt unohdettua", kuuraparta hymähti, "Niin, ja tämän iltaisen", kuului lisäys, käsipuolen virnistäen sijoillaan. Ei hän tässä kunnossa kyllä viitsinyt varsinaisesti alkaa örveltää miten sattui, huomisen ollessa kuitenkin ratkaiseva tekijä siinä viitsisikö hän edes jäädä Kalin tykö tämän pidemmäksi toviksi. Johan hän oli tarvittavansa tänne tuonut... mutta tässä kunnossa ei Del varsinaisesti viitsinyt turhanpanttina paikalla roikkua. Ei hänestä ollut tekemään töitä tässä kunnossa, hyvä jos edes juttuseuraa varsinaisesti olisi, siinä missä mitä nopeammin kapteeni pääsisi ilmoittamaan sattuneista kaupunkiin, sen parempi. Täällä pajalla hän olisi vain ylimääräisenä suuna kissansa kanssa, ellei jotain ihmeparantumista kokisi, mikä taisi olla pelkkää toiveajattelua.

"Ai lintuemosiko kanssa minut tänne raahasitte...", valkohapsi hymähti tympääntyneenä, kai se olisi pitänyt osata käsittää itsestäänselvyytenä, että Theodluin sen haahkan apuun turvautui. Yhä. Vaikka olisi ollut jo aika päästää irti. Oli miten oli, lieni silläkin perkeleellä ollut osansa ottelussa, vaikkei tummahipiä muistanutkaan nähneensä heidän kolmen lisäksi ketään muuta silloin pihalla ollessa.
"Eipä se minun murheeni ole", kuuraparta tuhahti sijoiltaan loppujen lopuksi ajatuksiaan välistä jättäen mainitsematta, turhaan murehtimatta haukanpoikasen päätöksiä siinä samalla kun selkänsä käänsi nulikalle. Käskisi äitihahmonsa olla hiljaa ja olla kuin ei mitään muka tietäisi, niin ehkei mokomaa mihinkään enempää sotkettaisi.


"Läheinen yhteys luontoon pitää minut yhteydessä myös eläimiin. Vaikkei sitä noin ulkoisesti äkkiseltään kykenisi arvaamaan minusta millään tapaa", Qira naurahti sepälle heleällä äänellä. Hänen isoäitinsä oli aina opettanut tyttärentytärtään pitämään maaäitiä suurimpana. Luontoa, sen antimia ja eläimiä piti kunnioittaa, niin se antoi myös takaisin. Sitä kautta Syöjätär oli alun perin parantavat voimansa ammentanut ja eteenpäin osaamistaan kehittänyt, ja oppinsa eteenpäin Avellanallekin jo uskonut. Theodluinilla oli tilaisuus myös sen kaltaisten etujen opetteluun, mikäli poika malttaisi asiasta vain kysyä ja muilta opinnoiltaan myös luonnonvoimiin keskittyä - mutta se ei ollut tämän hetken murhe.
Kalin kertoma tuon erikoisemmastakin lemmikistä sai Qiran silmät loistamaan kirkkaammin. Kyllä sitä yhteen jos toiseenkin törmäsi vanhassa metsässä, aina inhimillisistä uskaliaimpiin elikoihin, mutta behemotheista hän ei ollut koskaan nähnyt. Hyvä jos oli edes kuullut!
"Ymmärrän kyllä, harva tahtoo olla missään tekemisissä demonien kanssa - etenkään näin lähellä luostaria", tummatukkainen hymisi rauhallisesti sepälle, joka hänen ideastaan kohteliaasti kävi kieltäytymään kuitenkin.

Siinä samassa katse kääntyi myös heidän seuraansa liittyvään nuorukaiseen, Theon saapuessa paikalle, saaden Qiran silmät loistamaan aavistuksen kirkkaammin, hymynkin kohoten mustahaltian kasvoille poikasensa jälleen nähdessään.
"Theo kultaseni! Anna kun kaadan sinullekin kupillisen teetä nyt kun seuraamme liityit”, äidillisen lempeä ääni puheli, naisen käydessä kuin näkymättömillä nuorilla nostamaan teepannua ylemmäs tarjottimelta, kaataen siitä sitten tilkan vielä omaan kuppiinsa, sekä täytti Theolle yhden puhtaista. Vakaasti leijuen ne kupit vedettiin lähemmäs, Qiran jo tarttuen omaansa siitä vierestään, jossa toinen täysi kuppi vielä sijoillaan höyrysi niin pitkään kunnes joku sen siitä käsiinsä poimisi.
”Kuinka toverisi jakselee?”, noita tiedusteli haukanpoikastaan tarkistellen tummalla silmäparillaan.



//Kannatan marsulandia ideaa. TIMI VAHTII! SAY BACON ONE MORE TIME…//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Piha-alueet, pellot, puutarhat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia