Sinä, taas || Crim


Luostarilla on aivan omat pellot ja puutarhat, jossa munkit viljelevät ja kasvattavat omaa satoa. Luostarin piha-alue on suuri ja avoin hiekkakenttä, jota reunustaa pieni puuaita.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 23, 2017 9:45

Re: Sinä, taas || Crim

Eipä Delathos vieläkään myöntänyt mitään tarvitsevansa tai haluavansa, muuta kuin korkeintaan pullon jolla saisi kivut ja muistot unohdettua. Theo vain tuhahti pienesti sille toteamalle, lähtien sitten rikkinäisiä vaatteita keräilemään lattialta matkaansa, lähinnä sivuuttaen Delathosin seuraavat puheet. Ei hän jaksanut tuon kanssa kinata, kerta käsipuoli hänelle selkänsäkin jo käänsi.
”Koita levätä”, oli ainoa huomautus käsipuolelle, ennen kuin Pikkuhaukka paikalta poistui tuvan puolelle, naisten seuraan..

Noita selitti läheisen yhteytensä luontoon tuovan myös läheisen suhteen eläimiin, mikä siis oli syynä sille, etteivät sepän piskit olleet tummahipiälle murisemassa. Eipä Qira muutenkaan käyttäytynyt uhkaavasti, joten ei koirilla ollut mitään syytä edes noitaa kytätä. Kali hymähti nyökäten syöjättären mainitessa demonit näin lähellä luostaria. Vaikkei luostari ollutkaan uskossaan niin vihainen, mitä jotkut tahot, ei sielläkään demoneita siedetty lainkaan. Ja jos joku sieltä saisi kuulla, että Nahorissa tai sen lähettyvillä leikittiin mustalla magialla tai demoneiden kanssa, saattoi sitä löytää itsensä noitaroviolta kovinkin nopeasti.
Kaksin rupattelu päättyi kuitenkin siihen, kun nuorin haltioista päätti liittyä heidän seuraansa. Hymyillen Theo tuli paikalle, Kalin katsastaen pojan päästä varpaisiin. Kyllä tuo ehjä näytti olevan, mitä nyt vaikutti uupuneelta kaiken tapahtuneen jälkeen.

”Kiitos”, Pikkuhaukka aloitti hymyillen, istahtaessaan alas vapaalle sijalle ja laskien vaatteet sylistä viereensä, ”Tee kyllä kelpaakin, kaiken jälkeen”, Theo naureskeli, seuraillessaan kuinka Qira taikatempuillaan teetä kaatoi. Kali varsinkin katsoi silmä tarkkana sitä toimitusta, virnuillen itsekseen näkemälleen. Näppäräähän tuo oli, se täytyi myöntää.
”Hyvin, tilanteeseen nähden. Kävi hän jo hereillä... Mutta jäi jatkamaan lepäämistä”, Enkelinpentu vastasi Qiralle, samalla kun teekupin poimi kätösiinsä. Jo pelkkä kupin lämpö tuntui ihanalta, puhumattakaan sitten takasta joka lähellä hohkasi.
”Anteeksi... että kaikki meni näin”, Syystä tai toisesta Theo koki tarpeelliseksi pyytää anteeksi vielä kerran, niin Qiralta kuin Kaliltakin. Tuskin kukaan olisi halunnut iltaansa näissä merkeissä viettää.
”Suotta anteeksi pyytelet. Tällaista sattuu, näillä main. Tärkeintä, että selvisitte elossa”, Kali hymyili nuorikolle, saaden Theonkin nostamaan pienen hymyn kasvoilleen.
”Mutta nyt! Olisiko arvon noita-akka ystävällinen ja kerisi koko tukkani pois?”



// MMMARSUJA <3 Ja nyt se sotamies sika pois täältä :DDD //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Loka 08, 2017 6:51

Re: Sinä, taas || Crim

Noidan tumma katse seurasi lämpimänpehmein liikkein Theodluinia, joka istumaan teen kera asettui. Se helpotti mieltä omalla tavallaan, Qiran ollessa kiitollinen siitä ettei Kali ollut häätämässä heitä tiehensä millään tapaa. Heillä kaikilla oli paikka täällä - joka välttämättä ei ollut juuri se parhain tilanteen huomioon ottaen, mutta he kaikki sopivat tänne ja olivat valmiita pitämään toistensa puolia yhteisen hyvän nimissä.
Haukanpoikanen selvittikin heille pian kapteenin käyneen jo hereillä, mutta oli jättänyt toisen jälkeensä sitten lepäämään kuitenkin. Eloonpa tummahipiä taitaisi jäädä, ellei jotain kamalan yllättävää välikohtausta enää sattuisi...
Mutta Theo pyysi myös heiltä ääneen anteeksi sattuneita, joka sai Qiran ilmeen surumieliseksi hetkeksi. Tuntui oikeastaan hirveältä ajatella lämmintä teetä samalla siemaille, että hänen rakas Theonsa, pieni linnunpoikasensa voisi juuri nyt olla poissa, ellei mustahaltia olisi ehättänyt saapua paikalle ajoissa. Sarvipäinen nyökyttelikin päätään Kalin sanojen tahdissa, ollessa yhtä mieltä sepän kanssa, ettei pikkuhaukan anteeksi tarvinnut pyydellä. Sota oli rumaa, eikä Theodluin ollut sitä koskaan samalla tavalla päässyt todistamaan kuin vasta nyt, kun haltioiden tykö oli lähtenyt. Riitti että omasit pitkät korvanlehdet, ja olit suoriltasi vihollinen toisille kaikesta mahdollisesta hyvyydestäsi huolimatta ja toisinpäin.

Kaikesta hiljaisuudestaan noidan havahdutti paremmin tilanteeseen Kalin seuraava kysymys, joka alkoi nostatella sitä äidillisen lempeää hymyä mustahaltian kasvoille. Eikä Qira voinut malttaa muutamaa suloisen matalaa naurahdustaan siitä, kun seppä puheli hänestä noita-akkana.
"Tietenkin", tyhjän teemukinsa pöydälle jälleen laskien Syöjätär hymyili, "Tulehan istumaan vain paremmalle paikalle, jottei hiuksiasi ole jokaisessa sohvankolossa jälkikäteen ja ne on helppo siivota lattialta pois", Qira vielä hymyili.
Yhteistuumin ympärille järjestettiinkin sen verran tilaa, jotta siihen saattoi nojatuolin asettaa keskelle, ja hiukset voisivat paljaalle lattialle varista. Qira voisi ne kerätä siitä jälkikäteen talteen hävitettäväksi, jos talon emäntä halusi levolle käydä yhtälailla teehetken ja hiustenleikkuun päätteeksi. Tietenkin, siinä samalla, Syöjätär olisi halunnut kysellä sattuneista Theolta paremmin. Mutta toisaalta hän halusi olla myös hiljaa tapahtuneista, ja antaa haukanpoikaselle tilaisuuden aloittaa itse kertominen, kun poikanen tunsi olevansa valmis. Qira ei sattuneista syistä halunnut olla Theolle niin ankara kuin olisi ehkä saattanut olla jonkun toisen kohdalla, Miaroran vesan ollessa hänelle harvinaisen rakas taho, jolle noita ei turhaan halunnut vihainen tai tungetteleva olla.

Mustahaltia nappasi Kalin esille jo tovi sitten asettamat välineet, keritsimet ja puukon, joilla tuon pehko kyllä taittuisi irti, kun hetken jaksaisi kikkailla. Hetki siihen varmasti menisi, mutta se vaiva oli takuulla sen väärti, kerta seppä halusi tukastaan kokonaan eroon!
"Istuhan alas sitten. Ja malta pysyä paikoillasi, en tahtoisi vahingossa viiltää päänahkaasi", Qira hymyili vinosti omaa lettiään sukien selkäpuolelleen, jotteivat omat paksut suortuvansa olisi tämän toimituksen tiellä.


//Sotamies sika tuli jäädäkseen. KUTEN MYÖS PEKONI//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 22, 2017 5:28

Re: Sinä, taas || Crim

Theo katsahti nopeasti Kalista Qiraan, rastapäisen noita-akatellessa sarvipäistä kera oudon pyyntönsä. Tietenkin häneltä oli mennyt kaikki kaksikon keskustelut ohi, kun Delathoksen seurassa oli ollut, mutta mitä ilmeisemmin nuo olivat ehättäneet sopia sepän hiustenleikkauksesta. Muutenkin kaksikko näytti tulevan hyvin toimeen keskenään, mikä oli vain hyvä asia, jos pikkuhaukalta kysyttiin. Hän ei siihen hätään kuitenkaan mitään käynyt kommentoimaan teekuppinsa äärestä, kun Kali sijoiltaan nousi ja auttoi Syöjätärtä raivaamaan tilaa hiusten leikkaamiselle. Kun se tila oli tehty, istahti rastapäinen alas tuolille ja antoi ohjat sitten Qiralle. Koirat katselivat korvat pystyssä, valppaina mitä ihmettä nyt tapahtui, mutta yksikään ei jaksanut sen paremmin tulla tilanteeseen häärimään ja ihmettelemään. Mikä oli vain hyvä, ties vaikka olisivat vahingossa tönäisseet Kalia tai Qiraa ja sen myötä sepältä puuttuisi toinen korvanlehti.

"Ja minä en haluaisi tulla nyljetyksi", Kali vastasi noidalle, joka häntä kehotti pysymään paikoillaan, "Älä huoli, enköhän malta sen aikaa paikoillani pysyä". Seppä selvästi oli innoissaan tästä toimituksesta, vaikka kovasti koitti sitä intoaan peitellä rauhallisen olemuksen alle. Mutta Kali oli odottanut tätä jo kauan, olisihan hän voinut toki mennä ja maksaa jollekulle, joka hänen päänsä siistisi, mutta ei hänellä ollut varaa sellaiseen! Ja itsekseen hän ei saanut kaikkea siististi pois, joten joku toinen tähänkin hommaan tarvittiin. Ja nyt kun oli se joku toinen ja haisevasta pehkosta pääsisi viimein eroon, ei Kali osannut edes kertoa miten helpottunut olo oli jo nyt.

Theo seuraili toimitusta sivusta, hetkeksi vaipuen omiin ajatuksiinsa ja viimein päästen rauhoittumaan kunnolla kaiken tapahtuneen jälkeen. Väsytti niin vietävästi kaiken lisäksi, hän olisi voinut ihan hyvin nukahtaa tähän sijoilleen, elleivät ajatuksensa olisi pitäneet pikkuhaukkaa hereillä vielä. Kali huomasi sivusilmällä nuoren mietteliään, surkeanoloisen ilmeen ja päätti pysyä hiljaa, sillä hänestä se näytti siltä, että tummatukka lähtisi kohta kertomaan paremmin tapahtumista heille.
Ja siinä Kali myös oli oikeassa. Hetken hiljaisuuden jälkeen, Theo sai suunsa auki ja lähti kertaamaan tapahtumia. Ennemmin tai myöhemmin se olisi pitänyt tehdä, joten miksi hän suotta olisi pitänyt naiskaksikkoa jännityksessä tarinan suhteen.
"Tapasin temppeliherran", Theodluin aloitti, samalla kun mietti miten tapahtumista kertoisi, "Menimme Brennuksen kanssa luostarille, siellä oli muitakin kaltaisiani, en uskonut että erottuisin niinkään joukosta... Mutta temppeliherra alkoi jutella minulle. Esitteli itsensä Noel Artaniaksi. Ja kun lähdimme jatkamaan matkaa, meren rannalle, hän lähti mukaan. Ehkä olisi pitänyt aavistaa, ettei hänestä seuraisi hyvää... Se magia jota hän hohkasi...".
Hetkeksi pikkuhaukka hiljeni, muistelemaan tapahtumien kulkua, jotka nyt syystä tai toisesta tuntuivat olevan hämäränpeitossa.

"Olin tyhmä, lähdin keskustelemaan asioista joita ei olisi pitänyt jakaa, mutta hän vaikutti niin... ystävälliseltä. Mutta jo Brennuskin tiesi, ettei hän sitä olisi, koira murisi jo alusta asti hänelle. Hän ei ollut ihminen, vaikka siltä aluksi vaikutti, mutta kun hän kertoi tappaneen isäni..."
"Hän tunnisti minut Winderiksi. Siksi hän kai halusi minusta eroon... Tai siksi että näytän täysin isältäni... En tiedä mikä hänen perimmäinen syynsä oli, minä kun en uhannut lainkaan häntä. Ja kun hän kävi päälle, ilmestyi Delathos paikalle - Brennus ilmeisesti haki hänet?", Theodluin kysyi, katseen kohottaen Kalin puoleen joka vain hymähti myöntävästi pojan oletukselle, pysyen yhä nätisti paikoillaan kunnes Qira antaisi luvan liikkua.
"He ottivat yhteen ja lopulta kutsuin Xardin avulla sinut paikalle", Nopeasti pikkuhaukka kertasi loppuun tapahtuman, "Del kertoi... Hänen olevan vihollisen, ihmisten, eliittikenraali...".
"Enhän minä sitä tiennyt... Ja mistä minä olisin voinut tietää, että kaikista mahdollisista temppeliherroista törmään juuri siihen, joka on kirottu, joka isäni tappoi, joka yhä syystä tai toisesta suvulleni kaunaa kantaa", Theodluin nyyhkäisi pienesti, samalla kun surkea katse valui alas omaan syliin, "Mutta silti se kaikki on minun syytäni".



// SAY BACON ONE MORE TIME //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Joulu 12, 2017 12:51

Re: Sinä, taas || Crim

Matalalta suloisesti naurahdellen sepän kommentille, lähti Qira kokeilemaan niitä Kalin esille asettamia työkaluja niihin rastoihin viimein. Oma hommansahan tämä olisi, mutta sinällään sekin oli tavallista helpompaa, kun ei tarvinnut miettiä kampauksen muotoa ja muita yksityiskohtia. Kunhan jäljelle jäisi siisti sänki lopulta, olisi se varmasti riittävästi näillä työkaluilla ja ajalla saavutettavaksi.
Hiljalleen ne vihertävät takut alkoivatkin tipahdella lattiaa kohden, noidan pitämättä turhaa kiirettä toimituksensa suhteen, vaikka harvinaisen keskittyneenä työtään tekikin. Ainakin siihen saakka, kunnes Theo päätti avata ääntään paremmin teekupposensa ohella. Mustahaltia vilkaisi paremmin surkeanoloisen nuorukaisen puoleen, joka illan tapahtumia lähti omatoimisesti nyt kertaamaan omaan haluamaan tahtiinsa, kenenkään tuota erityisesti vaatimatta. Olisi sen voinut jättää myöhemmäksikin, mutta sikäli mikäli haukanpoikasesta tuntui hyvältä avautua juuri tähän väliin, oli lintuemo valmis poikastaan kuuntelemaan.

Ja tarkasti A’Daruil kuuntelikin, vaikka erikoisen katseensa laskikin takaisin Kalin tukkaan, jota oli ehättänyt jo puoleen väliin katkoa lyhyemmäksi toiselta puolelta. Theo oli tavannut temppeliherran, vihollisen eliittikenraalin, joka oli ehättänyt tunnistaa nuorukaisen Winderiksi. Tietenkin se huoletti, Qiralla kun ei varsinaisesti ollut käsitystä siitä kuinka samannäköinen Theodluin sukunsa elossa olevien edustajien kanssa oli – mutta ilmeisesti pojan hienoinen sinisilmäisyys ja varomattomuus oli salaisuuden ulkopuoliselle paljastanut, joka varmasti oli vastapuolen kenraaleista ollut tietoinen. Sen nimen Syöjätär painoi tarkoin mieleensä kuitenkin. Tietämättä millaisiin kasvoihin tai haarniskaan se olisi pitänyt varsinaisesti yhdistää. Mutta jos hän koskaan siihen mustaan enkeliin törmäisi uudelleen, saisi tuo tuta nahoissaan, että oli kehdannut A’Daruilin, vanhametsän haaskalinnun poikasta hätyytellä ja satuttaa.
Siinä samalla haukanpoikasen kertoman myötä selvisi myös, kuinka tuon tummahipiäinen ystävä oli paikalle saapunut aluksi nuorta puoltamaan. Ja vain hetkeä myöhemmin Xard oli hätyytellyt Syöjättären pulaan joutuneiden avuksi. Oli ollut onni onnettomuudessa, että Qira oli kyennyt saapumaan paikalle, ja vieläpä ajoissa… muuten olisi liennyt kaksikko saanut takkiinsa pahemman kerran, eikä noita olisi missään enää tämän iltaisen jälkeen nähty uudelleen. Jo pelkkä sen ajattelu satutti, ja sai suupielet kääntymään hetkeksi murheellisesti alaspäin haltian kasvoilla…

”Seikkailusi on lähtenyt alkuunsa vauhdikkaasti, vähän liiankin vauhdikkaasti…”, mustahaltia henkäisi huolestuen, tuoden aavistuksen jopa toruvan katseen kasvoilleen. Ei hän vihainen ollut, mutta äärimmäisen huolestunut tästä kaikesta, ”En tiedä mitä hengille puhuisin, jos sinutkin olisin äitisi lisäksi menettänyt. Olisinko voinut antaa sitä itselleni anteeksi, jos en olisi voinut tulla avuksi, kun minua eniten tarvitsit?”.
”Pääasia on, että olette nyt molemmat turvassa. Että olette kunnossa”, sivuuttaen kenenkään erikseen syyttelemisen, Qira toi sanojensa päätteeksi kuitenkin esille sen seikan, joka varmasti heidän jokaisen mielestä oli tärkein juuri nyt. Lohduttavaan, äidilliseen sävyyn, vailla minkäänlaista halua pahentaa toisen mieltä yhtään enempää tämän myöhäisen illan aikana.
”Uskon, että ystäväsi esimies haluaa kuulla myös sattuneista – ja jos sinä vain haluat, Theoni rakkain, tulen mukaasi kaupunkiin selittämään heille tilanteen niin kuin se oli. En hylkää sinua yksin, ennen kuin tiedän, että olet taas turvassa omiesi luona”.


//Mä sulle pekonit näytän//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 12, 2017 6:23

Re: Sinä, taas || Crim

Theodluin piti katseensa teekupissaan, kun hiljaisuuden jälkeen Qira suunsa avasi, jopa pienen nuhtelun sävyttämänä. Ei Theokaan pitänyt siitä, millä rytmillä ”seikkailunsa” oli lähtenyt käyntiin. Ensin Iriadorin isä ja nyt vielä tämä, lyhyen ajan sisällä sitä oli ehättänyt sattua jo kaksi hengenvaarallista kohtaamista, puhumattakaan sitten kaikesta muusta ikävästä... Mutta sellaista se elämä kaiketi oli. Theolle se tuntui vain olevan liikaa, kun vuosikymmeniä oli suhteellisen rauhallisesti ja turvallisesti elänyt puolueettomassa kylässä ja metsässä, missä sai omissa rauhoissaan olla, pois valtakunnan muiden sotkujen jaloista.
Hänen pitäisi olla varovaisempi vastaisuudessa. Mitä tapahtui Iriadorin kanssa, sille hän ei voinut mitään, mutta tämänpäiväisen olisi voinut välttää helposti, jos enkelinpentu olisi vain pysynyt kaukana luostarista eikä alkanut juttelemaan tuntemattomien kanssa. Kaikkein eniten häntä harmitti se, että Delathos oli joutunut siipeensä ottamaan tämän takia.

Viimein se katse nousi teekupista Qiran puoleen, tuon tarjoutuessa tulemaan mukaan kaupunkiin selittämään tapahtumia. Eihän se Syöjättären tehtävä olisi ollut, mutta toisaalta Theo kyllä halusi äitihahmonsa matkaan. Noidasta olisi turvaa ja tukea, sitä paitsi he eivät taitaisi päästä kaupunkiin asti kahden – ainakaan turvallisesti – Delathosin kanssa, joten siinäkin mielessä Qira olisi mukava saada matkaan.
”Olisi hienoa, jos tulisit kanssamme”, Enkelinpentu aloitti väsyneesti hymyillen, ”sikäli mikäli siitä ei ole sinulle vaivaa... Minun piti pärjätä omillani, en tahtoisi vaivata sinua jatkuvasti omien ongelmieni takia”.

Kali pysyi hiljaa ja paikoillaan, kuunnellen haltioiden sananvaihtoa. Eipä hänellä ollut mitään fiksua sanottavaa asiaan, eikä hänen kommenttejaan varmaan kaivattukaan tilanteessa. Normaalisti seppä olisi saattanut jotain sarkastisen vitsailevaa kommentoida, mutta ei nyt viitsinyt. Ties vaikka olisi menettänyt päänahkansa, jos pojalle jotain rumaa olisi vitsillä sanonut.
Mitä enemmän hiuksia Qira sai kynittyä irti päästä, sitä keveämmältä olo alkoi tuntua. Mutta kieltämättä alkoi myös paleltamaan päälakea, joten lienikö hiusten leikkaaminen näin talvipakkasilla fiksuin veto? Täytyisi varmaan alkaa käyttämään huiveja tai hattuja, jottei pää paleltuisi täysin.
Kun toimenpide viimein oli valmis, kokeili Kali siiliksi kynittyä päänuppiaan. Olo oli niin ihanan kevyt ja jopa puhdaskin osin, josta johtuen seppä hymisikin itsekseen.
”Kiitos! Tästä on hyvä lähteä kasvattamaan sitten uutta pehkoa”, Kali virnisti vilkaisten Qiraan, ennen kuin sijoiltaan nousi ylös hieman hankalanoloisesti.
”Katson teille yösijat valmiiksi – pahoittelut ettei tuvastani varsinaisesti kunnon sijaa löydy kuin korkeintaan yhdelle vieraalle”, Seppä jatkoi, samalla kun poimi leikattuja rastojaan lattialta, ”Lepo lienee hyvä idea teille kaikille tämän päivän päätteeksi”, Kali lisäsi, Theon hymähtäen pienesti, samalla nyökäten sepän sanoihin.
Sen pahemmin jäämättä kuuntelemaan kaksikkoa, kiiruhti Kali hiustensa kanssa kyökkiin ja heitti mokomat roskiin, ennen kuin palasi tuvan puolelle raivaamaan sohvaa yösijaksi toiselle vieraista, joutuen siinä samalla häätämään muutaman koiran alas mukavilta sijoiltaan.
”Voin nukkua lattialla”, Theo huomautti Kalille, joka sohvaa siisti ja tyynyjä asetteli paremmin, ”Koirana... en tarvitse mitään leposijaa”.
”Jos niin haluat”, Seppä vastasi, hakiessaan kaapista esiin muutaman viltin ja laski ne sohvalle, ”Onko vielä jotain, mitä kenties tarvitsette? Voisin itsekin vetäytyä yöpuulle, jaksan sitten aamusta nousta tekemään teille murkinaakin”, hiukseton kysyi virnistäen, selvästi jo itsekin osin uupuneena päivästään, vaikkei mitään kummoisempaa ollut tehnytkään.


// oi kyllä kiitos :tubbs: //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Joulu 14, 2017 4:43

Re: Sinä, taas || Crim

Kaikessa rauhassa Qira jatkoi Kalin tukan siistimistä, katseensa visusti pitäen työmaassaan sen sijaan että olisi antanut silmiensä harhailla muualla. Kun pituus oli kynitty suurimmilta osin pois sepän päästä, alkoi mustahaltia paremmin siistiä jälkeä tasaisemmaksi ja siistimmäksi, jottei sepän tarvinnut täysin peikolta sentään näyttää.
Theon sanat nostattivat kuitenkin lempeämpää hymyä noidan kasvoille. Tietenkin hän ymmärsi enkelinpennun halun selvitä omillaan nyt kun oli kotinsa ja entisen elämän taakseen osin jättänyt, mutta ei tuo koskaan kykenisi Syöjätärtä vaivaamaan. Qira auttoi mielellään, ja oli tukena ja turvana. Sinä äitihahmona, joka kyllä poikastensa perään katsoisi ja apuna olisi, vaikkeivat nuo enää pesässään olisikaan viipymässä.
”Ennemmin tai myöhemmin joutuisin kuitenkin vierailemaan merkittävämmin kaupungissa”, noita hymyili, kämmenellään samalla pyyhkäistessä hellästi irtohiuksia Kalin päälaelta lattialle, ”Suon heille mielelläni tilaisuuden tapaamiseeni nyt, kun se on aiheellinenkin, enkä usko ystäväsi olevan siinä kunnossa, jotta hänestä puheliasta saisi tekemälläkään”, Syöjätär hymisi päätään kallistaen.
”Kyllä minä teidät kaupunkiin takaisin saatan ja katson että pärjäätte – mutta murehditaan sitä lisää huomenna”.

Siinä jutustelunsa lomasta alkoi Kalin uusi tukka näyttää valmiilta. Vai saattoiko sitä edes kutsua tukaksi? Olihan toisella pehmeä siilintynkä vielä jäljellä, mutta se ei kyllä hirveästi pakkasilla lohduttaisi, kun pollaan ottaisi kylmä ja viima ilman sopivaa hattua! Huolellisesti mustahaltia pyyhkäisi vielä viimeisetkin hapset toisen hartioilta ja korvanlehdiltä lattialle, ”Etköhän sinä tuolla harjalla hetken aikaa pärjää”, Qira ilmoittikin saatuaan oman tehtävänsä valmiiksi, jääden seurailemaan vain kuinka tyytyväisenä entinen rastapää kokeili lyhyeksi leikattuja hiuksiaan ja hänelle virnisti.
”Hyvä jos olet tyytyväinen, ei se niin hirveä tehtävä ollut kuitenkaan”, kyläpäällikkö naurahti rennosti nuoremmalleen. Kyllä tuollaisen tukan kanssa kelpasi olla vastasyntyneen lapsenkin kanssa, olipahan ainakin yksi asia vähemmän josta pitäisi huolehtia, kun ei pitkää ja paksua hiusta tarvinnut huoltaa!

”Kyllä me pärjäämme yhden yön”, noita kuitenkin tuumi Kalin harmitellessa, ettei tuolla ollut kunnollista sijaa levätä suoda vierailleen. Sitä tottui harvinaisen vähään syrjässä eläessään, eikä vieraanvaraisuutta kohdalleen saadessaan useinkaan tohtinut alkaa vängätä tarkoituksella vastaan. Kalin paja oli muutenkin mukavan hämyisä, eikä etenkään Qiralla ollut syytä alkaa valittaa tilanpuutteesta ja siitä, jos muita elollisia otuksia sattui pyörimään ympärillä, oli kyseessä sitten toiset humanoidit, eläimet tai demonit.
Äkkiseltään Syöjätär kävi vielä pienempiä hiuksia kädellään pyyhkäisemään lattialta ja pyöritteli niistä sitten pienen pallon kädessään. Se hiuspallo haihtui hyppysistä niine hyvineen, kenties jonkun pikkupirun välipalaksi, ennen kuin Qira kävi siirtelemään huonekaluja taas paremmin omille paikoilleen. Siinä samalla Theo ehätti ilmoittaa nukkuvansa lattianrajassa muiden karvaturrien seassa, siinä missä seppä toi muutaman viltin kylmän yön varalta sohvalle odottamaan, ilmoittaen itsekin valuvansa yöpuulle nyt kun hiustenleikkuu oli suoritettu.
”Emmeköhän malta aamuun sitten, jos jotain suunnittelit meille laittavasi. Mene vain jo lepäämään, ilta kun on venynyt jo vähän turhankin pitkäksi”, mustanahkainen hymyili sepälle, kepeästi virnistäen, ”Toivottavasti pollasi ei palellu yön aikana - viereeni kyllä saa tulla, jos lämpöä kaipaat”.


//En ees tiiä millon oisin syöny pekonia viimeks… MUTTA MUISTAN MILLON SÖIN HOMEJUUSTOA. Kaks viikkoo sitten :tubbs://
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 14, 2017 6:32

Re: Sinä, taas || Crim

Theo nyökkäsi pienesti Qiralle, joka nyt kertoi tulevansa heidän mukaan. Hyvä, ainakin näin pikkuhaukan mielestä. Delathoksella olisi varmasti oma mielipiteensä asiasta, mutta tuo saisi sitten esittää nurinansa itse Syöjättärelle jos jotain halusi vastaan sanoa.
Kali puolestaan oli tyytyväinen, että yllätysvieraat tyytyivät siihen vähään mitä hänellä oli tarjota yösijan suhteen. Tosin, jos nuo olisivat valittaneet, olisivat mokomat saaneet lähteä kävelemään kylään ja hakea majatalosta sitten parempaa paikkaa! Kalin asunto oli suurimmalta osin sepän paja, josta löytyi asuinsija yhdelle, ehkä kahdelle henkilölle. Täällä ei sen suurempaa porukkaa majoitettu, valitettavasti. Paitsi nyt koiria, mutta piskit olivat tyytyväisiä kun saivat tulla sisälle nukkumaan lattialle, sen sijaan että yönsä joutuisivat pihalla viettämään.

Huomautus vieressä nukkumisesta sai Kalin virnistämään, siinä missä Theo viimein kohotti katseensa teekupista ja vilkaisi naiskaksikkoa.
”No jos alkaa liikaa kylmäämään niin saatankin tulla syleilyysi nukkumaan – pääsisit sinä sitten takaisin sen toipilaan viereen kiehnäämään”, Seppä hymisi, vilkaisten Theon puoleen viimeisimmän huomautuksen myötä. Theo ei vastannut mitään, mietti vain tiesikö Kali enemmän kuin uskoisi, samalla kun katseensa nopeasti käänsi pois lyhyttukkaisesta.
”Mutta, jos kaikki on hyvin niin minä painelen pehkuihin. Olkaa kuin kotonanne, keittiö on käytettävissä ja jos päätätte kellariin lähteä tutkimaan niin pyydän, ettette siirtele tavaroita paikoiltaan”, Hymähtäen Kali ilmoitti ja kun yöt oli toivottanut, poistui makuuhuoneen puoleen jättäen vieraat rauhoittumaan omaan rauhaansa. Oli Delathos hereillä tai ei, kömpi seppä tuon viereen nukkumaan jahka vaatteensa oli vaihtanut.

”... Tehän taisitte tykästyä toisiinne”, Pikkuhaukka hymähti haltiakielellä syöjättärelle, koittaen pienesti edes piristää tunnelmaa ennen kuin yöpuulle käytäisiin.


// käydää ostaan kilokaupal pekonia ja syödään niin paljon ettei enää tee mieli koskeekaan pekoniin. Sit korkataan kozelit //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Joulu 14, 2017 11:28

Re: Sinä, taas || Crim

Qira hymisi matalalta, nyökäten pehmeästi Kalin sanoihin. Tuskinpa moista sattuisi, seppä kyllä varmasti pysyi lämpimänä tummahipiäisen kumppaninsa kainalossa yhtälailla, ja saattoipa se lohduttaakin. Nuohota nyt kyljessä ja olla varma siitä, että toinen yhä hengittäisi. Mutta sen näkisi sitten, kuten myös sen, sattuisiko yön aikana vielä jotain ikävää mukamas.
Seppä ilmoitti kuitenkin poistuvansa, mainitsi vielä että keittiötä saisi vapaasti käyttää, johon mustahaltia nyökkäsi syvään. Tuskin sitä vieraassa paikassa juotavaa enempää kaipasi, Qiran kuitenkin ymmärtäen harvinaisen hyvin että olisi tarjonnut vastaavassa tilanteessa täysin samaa omille vierailleen.
"Nukkukaa hyvin - pidän kyllä huolen siitä että möröt ja muut pysyvät tontistasi kaukana", Syöjätär myhäili, jääden seurailemaan kuinka Kali kammarinsa puoleen sitten katosi omaan rauhaansa.

Siinä he olivat sitten kahden, hän ja Theo. Pitkästä aikaa. Tosin jokseenkin epätyypillisesti niin kovin hiljaa, eikä tunnelma ollut niin miellyttävä, kuin se olisi saattanut olla. Ymmärrettävästi tahoa jos toistakin heistä harmitti, eikä Qira voinut olla mutristamatta huuliaan pienesti kun haukanpoikaseen katsahti tuon sanojen myötä. Hän olisi niin halunnut vain kietoa nuoren vilttien alle ja viedä mukanaan takaisin Elwoodiin. Siellä kaikki oli ollut aina niin hyvin...
"Hänhän on varsin viehättävä tapaus", mustahaltia naurahti maltilliseen ääneen Theodluinille, päätään hieman kallistaen, "Jos minulla suinkin on siihen tilaisuus, säilytän mielelläni lämpimät välit hänen kaltaiseensa taitavaan seppään". Ja käsityöläisiin yleensä! Koskaan ei tiennyt milloin saattoi tarvita osaavaa kättä, ja varsinkin näin puolueettomana vastaavien tahojen löytäminen toisinaan oli vaikeaa, ellei sattunut omaamaan ammattilaisia omassa kylässään.

Siinä samalla puhuessaan, oli noita istahtanut sohvan kulmalle mukavasti risti-istuntaan, yhtä vilteistä asetellen syliinsä lämmittämään kylmää saaneita kinttujaan.
"Saat sinä varmasti sohvallakin olla", Syöjätär hymyili, vapaata tilaa vierellään tapauttaen, "Mahdut ihan hyvin tähän viereen jos haluat. En tarvitse kuin sijan istua, ajattelin muutenkin pitää hieman seutua silmällä samalla, jos jotain sattuukin". Jos Theo ei sitä tilaa hyväkseen käyttäisi nyt, änkäisi siihen varmasti karvaturri jos ei toinenkin myöhemmin tilaisuutensa nähdessään.


//Pekoni ähkyilyy. LIHAAN EI VOI KYLLÄSTYÄ. Hirveet lihaa ja olutta iltamat, onks tässä uus juttu meille nyt//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 15, 2017 12:03

Re: Sinä, taas || Crim

Pikkuhaukka nyökkäsi ymmärtäväisesti, Qiran mainitessa haluavansa pitää lämpimät välit seppään. Kali oli omalaatuinen tapaus ja oli tuo varmasti taitava työssäänkin — ei Theolta ollut jäänyt aistimatta sitä maagista hohkaa, joka lattialankkujen alta väreili. Ja kerta Kali oli kellarissa käymisen maininnut, saattoi vain olettaa, että seppä säilytti töitään maan alla turvassa tietämättömiltä.
"Uskon teidän kyllä pystyvän pitämään välinne hyvinä. Kunhan et uhkaa viedä hänen esikoistaan", Puoliverinen virnisti pienesti vitsaillen, samalla laskien jo tyhjän teekuppinsa pöydälle.
Hetken Theo hieroi kädellään osumaa ottanutta olkapäätään, omiin ajatuksiinsa vaipuen, kunnes katse kohosi takaisin Syöjättäreen tuon antaessa nuoremmalleen luvan tulla sohvalle viereensä. Sarvipäinen ei aikonut omien sanojensa mukaan nukkua pahemmin, mikä lieni ehkä hyväkin idea. Jonkun kannatti pitää vahtia, jos vihollisen eliitti päättäisikin palata. Tosin tuskin tuo tiesi, mihin he olivat paikanpäältä lähteneet... ja sepän koirat varmasti pitäisivät meteliä, jos sellainen aura lähelle pajaa tulisi.

Mitään sanomatta pikkuhaukka nousi sijoiltaan ja käveli syöjättären luokse, istahtaen lopulta tummahipiän viereen ja mitään lupia kyselemättä nojautui äitihahmoaan vasten. Toinen käsistä nousi kietoutumaan Qiran vyötärön ympärille, Theon hakien mukavan sijan siitä syöjättären viereltä, silmänsä lopulta ummistaen.
"Ehkä olisi pitänyt vain jäädä kotiin", Enkelinpentu huokaisi lähinnä itsekseen, "äiti ei muutenkaan koskaan pitänyt siitä, kun lähdin seikkailemaan...".
Niiden sanojen myötä Theo hiljeni, korkeintaan vain hymähtäen vastaukseksi Qiran puheisiin, antaen itsensä pikkuhiljaa rauhoittua sijoilleen ja vaipua uneen, joka toden totta kelpasi kaiken tämänpäiväisen jälkeen...

Aamun tullen Kali oli heräilemässä aikaisin. Ei ehkä ensimmäisenä, ei hän tiennyt oliko muut jo käyneet hereillä tai jo aamutouhuissa, mutta tupa kuulosti harvinaisen hiljaiselta, joten tuskin kukaan vielä jalkeilla oli. Seppä kapusikin itsensä koirien ja Delathoksen viereltä ylös, muutama piskeistä kun oli vuoteelle hiipinyt yön myötä, siinä missä osa oli lattialla vahtimassa ja loput näemmä viihtyneet ennemmin vieraiden seurana oleskeluhuoneessa.
Nopeasti seppä puki päälleen jotain kevyttä näin aamusta, ennen kuin suuntasi kyökin puolelle sytyttelemään hellaan tulta, jotta he aamiaisen ja aamuteet saisivat tulille. Siinä samalla myös koirista muutama seurasi kevyttukkaista omistajaansa kyökkiin odottelemaan, josko heillekin jotain olisi liiennyt aamiaiseksi...



// LIHAAAA katotaan vaan ku iskee keski-ikä ni ruvetaan kasvissyöjiks. Ja kyllä, tämän jutun pitää olla real thing tho //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Joulu 15, 2017 2:18

Re: Sinä, taas || Crim

Katse seurasi Theodluinia pojan tullessa lähemmäs, äidillisen hymyn kohotessa jälleen niille tummille huulille, kun tuo siihen vierelle kävi nojaamaan lopulta. Toinen käsi nousi hellästi silittämään väsyneen haukanpoikasen tummanlyhyitä hiussuortuvia. Näin oli hyvä. Heidän kaikkien.
"Vastoinkäymisillä on tapana lannistaa kultapieni", Qira huokaisi hymysuin, "Olet toisissa aatoksissa kuitenkin jälleen pian - kyllä sinä ilosi ja lohtusi löydät takaisin taas ennemmin kuin arvaatkaan". Niiden sanojen myötä Syöjätär sulki silmänsä, toisenkin kätensä syliinsä tuoden Theoa paijaamaan. Omituisen vahvaa ja utuista auraansa käyden hohkamaan siitä sijoiltaan, kun noita vaipui omaan meditaatioonsa ympäristöään ja sen eläviä tahoja alati kuitenkin vahtien, Theodluinin ja koirien pitämän tuhinan ollessa ainoa seikka, joka noidan mieleen kantautui.


Ja siinä Qira istui hievahtamatta koko yön, tasaisenrauhallisesti hengittäen. Kammarissa Del oli saanut myös viettää yötään Kali vierellään, jonka läsnäoloon haltia oli aikaisemmin illalla reagoinut korkeintaan pienesti nojautumalla lämmintä tahoa vasten ja huomautellut tuota rastojen savuisen hajun puuttumisesta siinä puoliunessaan. Ei pohjoisenperkele ollut yhtään sen paremmassa kunnossa, heikkona lojuen lakanoissa kipujensa kera, välillä niiden tähden havahtuen hereillekin ärähdellen hiljaa pitkin yötä. Vahva mieli käski kuitenkin kärvistelemään kivut syrjään ja odottaa huomista, jolloin se piru olisi saattanut olla ehkä palannutkin takaisin ja marssittaisi hänet väkisinkin takaisin kaupunkiin...
Niin ei kuitenkaan ollut, Delathoksen jääden vuoteeseen yhä lojumaan raskaasti hengittäen sepän jo noustessa viereltä touhuihinsa. Ei kuuraparta jaksanut kysellä toisen perään, mitä korkeintaan ärähti puoliunessa jos vuoteelta emäntänsä heräilyyn reagoivat piskit tönivät häntä vasten paikkaansa hakiessa taas paremmaksi.

Yksi joka lienikin havahtuvan tuvan toimintaan ja askellukseen kunnolla lemmikkien lisäksi, oli Qira, joka sopivasti ehätti silmiään raottaa auki nähdäkseen koirien ravaavan kyökin puolelle. Kalin perään, mitä todennäköisimmin. Theo lieni viihtyneen koko pitkän ja pimeän yön kotkaemon vierellä, joka oli käynyt kietomaan suuret tummat siipensä heidän ympärilleen yön aikana peitteeksi ja lämmikkeeksi sepän tarjoamien vilttien lisäksi. Olihan se myös omanlaisensa tapa suojautua vieraassa ympäristössä, vaikka paja olikin osoittautunut turvalliseksi tuvaksi heille jo ajat sitten.
"Oletkin aikaisin hereillä", matalanrauhallisella, mutta kuuluvalla äänellä siipiniekka huhuilikin Kalin perään, miettien tohtisiko jo haukanpoikasta hereille silitellä.


//Vege-me. Ei tuu onnistuun, vaikka pupunruuasta tykkäänkin. Tänäänkin oli pakko saada ostaa tomaatteja kaupasta :tubbs: Anna hänen tulla suolaamaan kinkkusi. Ja kankkusi. Eiku//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 17, 2017 5:54

Re: Sinä, taas || Crim

Eipä Kali kauaa joutunut omasta seurastaan kärsimään, kun noita jo hänen peräänsä huhuili. Itsekseen virnistäen seppä hyppeli takaisin kyökin ovelle, koirien seuraten emäntäänsä kuin hai laivaa.
”Pakko herätä ajoissa, ahjo pitää saada lämpimäksi jotta töitä voisi edes harkita jatkavansa”, Kali ilmoitti hymisten, ”Saitteko nukuttua lainkaan vai oliko sijani liian epämukava?”, seppä tiedusteli kaksikkoa katsellessaan, joista molemmat näyttivät olevan hereillä.
Theo oli saanut nukuttua yönsä hyvin. Päivän tapahtumat olivat verottaneet energiaa niin, ettei pikkuhaukan tarvinnut kuin ummistaa silmänsä ja heti hän oli syvempään uneen vaipunut. Sitä toki edesauttoi Syöjättären seura, tuon vierellä oli lämmin, mukava ja ennen kaikkea turvallinen olo. Kun Qira oli vierellä, ei Theon tarvinnut pelätä että joku tulisi ja iskisi puukon selkään hänen nukkuessa.
Nyt pikkuhaukka kuitenkin havahtui hereille, kun Qiran äänen kuuli ja pian myös Kalin. Enkelinpentu veti syvään henkeä ja avasi silmänsä, samalla venytellen pienesti ennen kuin suoristautui istumaan Syöjättären viereen. Lepo olisi kelvannut vielä, mutta ei hän kehdannut nukkua pidempään jos talon väki oli jo hereillä. Tai no, kaikki muut näyttivät olevan hereillä, paitsi Delathos, tai ainakaan mokomaa ei näkynyt sillä hetkellä.

”Aamutee kelpaa varmaan kaikille?”, Kali kyseli, lähinnä retorisesti, ennen kuin kyökin puoleen pujahti pistämään pannun liedelle lämpenemään. Sen jälkeen seppä kipitti takaisin oleskelutilaan vieraidensa seuraksi, sytyttelemään takkatulta joka yön aikana oli pois hiipunut. Kämpästä tulisi vielä kylmä, jos tulia ei sytyttänyt heti aamusta tai vuorokauden ympäri pitänyt yllä. Tosin aina illasta tupa saattoi olla turhankin lämmin joidenkin mieleen, kun kyökin ja oleskelutilan takat, sekä pajan ahjo olivat paahtaneet pitkän päivän pysähtymättä. Tästä johtuen koirat viihtyivät pihalla yleensä iltamyöhään.
”Kuinka Delathos voi?”, Theo kyseli heti Kalilta, sepän kohauttaen olkiaan.
”Elossa se vaikutti olevan, joskin ei läheskään niin eloisa mitä normaalisti. Hyvä jos hereillä kävi, kun vierestä poistuin – voisit käydä katsomassa, ehkä osaat sanoa tarkemmin hänen olotilastaan kuin minä. Olen seppä, en tohtori”, Lyhyttukkainen kertoi, pikkuhaukan nyökäten sepälle, ”vettä hänen ainakin kannattaisi juoda, uskoisin”, Kali vielä lisäsi, ennen kuin lähti tarjottimelle eilisiä teekuppeja keräämään.

”Käyn... katsomassa häntä”, Osin uninen pikkuhaukka ilmoitti Qiralle, ennen kuin sijoiltaan nousi ja varovaisesti raajojaan venytteli. Joka paikkaan särki ja nyt varsinkin ruhjeet ja mustelmat ilmoittivat olemassaolostaan erittäin epämukavasti. Enkelinpentu parahtikin pienesti, lähinnä itsekseen, siinä samalla mutisten jotain paikkojen kolottamisesta ennen kuin kyökin puolelta vesikannun ja mukin haki matkaansa, suunnaten sitten makuukamarin puolelle.
Kaikessa hiljaisuudessa Theo käveli vuoteen vierelle, koirien korkeintaan nostaen päätään, joskin osa karvatassuista päätti lähteä vuoteelta pois, kuullessaan Kalin kilistelevän astioita. Enkelinpentu laski kannun ja mukin yöpöydälle, kumartuen sitten paremmin katsomaan puolikuntoista, jonka aura tuntui yhä niin kovin heikolta. Eikä Delathos kyllä näyttänyt yhtään sen paremmalta, mitä illalla. Theo kun oli odottanut magian palaavan ja korjaavan kehoa yön aikana, mutta jostain syystä näin ei ollut käynyt.
Toinen puoliverisen käsistä nousi käsipuolen otsalle, hellästi kokeilemaan kapteenin lämpötilaa. Ties vaikka olisi tulehduksen saanut temppeliherran rumasta miekasta. Toivottavasti ei, Delathos ei ollut kuolemanvaarassa haavojensa takia, mutta tuskin kestäisi jos pahempikin tulehdus päälle pukkaisi, sikäli mikäli magiansa ja energiansa ei ollut palaamassa. Lämpöä kokeiltuaan Theo nojautui paremmin Delathoksen puoleen, varovaisesti lähtien peittoa ja paitaa siirtäen tarkistamaan tuon ruhjeita, nähdäkseen olivatko ne yön aikana päättäneet aueta.

”Haluatko nähdä töitäni?”, Kali kysyi Qiralta, kun pikkuhaukka oli heidän seurastaan poistunut, ”Kellariin pääsee keittiön puolelta, tule mukaan niin näytän”, Seppä kertoi, samalla kun tarjottimen käsiinsä nosti ja lähti keittiön puolelle askeltamaan. Keittiössä vesipannu oli jo hyvää vauhtia lämpeämässä ja Kali voisi kohta alkaa ruokaa laittamaan, mutta ennen kuin moisiin keskittyi, veti seppä keittiön maton syrjään ja paljasti suuren lattialuukun sen alta. Luukku kiskottiin auki ja noidalle näytettiin kädellä tietä portaiden puoleen.
”Sisään vain, ei siellä ansoja ole – ja jos olisi niin taitaisit siitä jo tietää”


// PUPUTIN. Mul on ollu hirvee kurkku himo pari päivää mut en oo älynny ostaa kaupasta. TAHDON KURKKUA LEIVÄNPÄÄLLE OMONOMN. HÄN EI TULE SUOLAILEMAAN NYT MITÄÄN KINKKUJA TAI KANKKUJA :D:D //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Helmi 11, 2018 10:34

Re: Sinä, taas || Crim

Varovaisesti kotkaemo siipiään venytteli, antaen höyhenmeren hiipua selkäänsä hiljalleen takaisin siinä samalla, kun Theokin näytti heräilevän naisten sanojen vaihtamiseen. Noidan kasvoilla oli hillitty hymy, Qiran silmäillessä ovelta kurkistavaan seppään.
”Tässä oli ihan hyvä”, Syöjätär hymisi, ”Olen saanut kyllä karumminkin viettää öitäni vuosien varrella”, hän naurahti vielä. Sepän tarjoamasta lämpimästä sijasta ja suojasta ei voinut kuin olla kiitollinen, tilanne olisi saattanut olla erilainen jos koiralauma olisi heitä tarkoituksella hereillä pitänyt. Mutta kyllä he olivat rauhassa saaneet levätä karvaturreista huolimatta, eikä ainakaan Qira aikonut Kalin aamutee tarjouksesta kieltäytyä, kotkaemon nyökätessä vain sepän perään.
Sepänkutaleesta tummat silmät kääntyivät silmäilemään pian myös haukanpoikasta, joka näytti saaneen levättyä ja vielä uneliaana hänen vierelleen jäi istumaan. Hyvä vain, paljon oli nuorukainen ehättänytkin yhden illan aikana kokea ja voimiaan tuhlata. Leponsa tuo oli ansainnut ja paljon enemmänkin, jos Syöjättäreltä olisi kysytty. Jahka päivä ehättäisi kunnolla alkaa ja jokainen heistä piristyä päivään, voisi Qira tiedustella ja suunnitella paremmin kaksikon auttamisesta takaisin kotikonnuille. Hän voisi itse palata takaisin sepän pajalle, jos äidiksi tuleva apua kaipasi tuvallaan – miehet kun lienivät tässä tapauksessa olevan täällä loppujen lopuksi vain tiellä ja ylimääräisinä paapottavina toistaiseksi.

Mitä ilmeisimmin Theon ystävä oli kuin olikin elossa vielä, nuorukaisen päättäessä toverinsa luona käydä. Kotkaemo nyökkäsi siihen syvään, huolehtien poikasensa perään katsoen ennen kuin itsekin sijoiltaan ylös yritti jalkojaan oikoakseen. Siinä samassa Kali esittikin hänelle kysymyksen, saaden mustahaltian huomion paremmin puoleensa.
”Mielelläni!”, Syöjätär henkäisi yllättyneenä, silmiinsä syttyen aivan erityisen pilkkeen. Tietenkin häntä kiinnosti nähdä Kalin töitä, etenkin niitä maagisia kappaleita! Se kihelmöivä tunne jostain alempaa oli koko yön viipynyt ja kutitellut iholla, nyt jos Qiralla olisi tilaisuus nähdä sepän kellariin piilotettu ase-arsenaali, olisi se kyllä tilaisuus vailla vertaansa!

Kalin perässä tummatukkainen seurasi kyökin puolelle, visusti silmäillen kuinka nainen maton kiskaisi piilotetun lattialuukun yltä. Sen alta avautui hämärähkö portaikko peremmälle viileähköön kellariin, josta noita aisti myös mielekkään säväyksen maagista energiaa.
Tummanahkainen kävi valmiiksi paljastavan mekkonsa helmaa keräilemään hieman ylemmäs, jottei helmaansa sentään kompastuisi alas mennessä, suoden luottavaisen katsahduksen Kalille. Seppä olisi silkka typerys jos hänelle jotain aikoisi, Syöjättären haluten kyllä luottaa toiseen ja uskoa pelkkää hyvää Kalista.
”Olethan meille jo vieraanvaraisuutesi näyttänyt, en tahdo uskoa kuin hyvää sinusta”, Qira hymisikin rauhallisesti lyhyemmälleen, pienesti Kalin leukapieltä ojentuen sipaisemaan ennen kuin portaikkoon katseensa suuntasi, aina alas asti laskeutuen, viileän lattian omalla tavallaan erikoisesti hellien Syöjättären jalkapohjia. Mutta sen sijaan että paljaista kintuistaan olisi hirveästi huolehtinut, kiinnittyi noidan katse niihin siististi aseteltuihin tekeleisiin hyllyköillä ja telineillä, demoneitten morsiamen suorastaan piristyen silmissä, ”Voi herranpieksut sentään…”, helmaansa suoristaen Qira ihaili ääneen sitä tunnetta ja näkyä.


Toisaalla Delathos oli ehättänyt havahtua Theon saapumiseen, vaikkei kamalasti reagoinutkaan äpärän tohtorointiin. Korkeintaan hymähti terävästi kasvojaan nykäisten aavistuksen, kun poika hänen otsalleen koski, jonka johdosta se omanlaisensa kireys myös otti noustakseen jälleen mieleen ensimmäisenä. Eihän Del jaksanut tapella nuorikon kanssa, ei hänestä ollut omin voimin edes nousemaan vuoteesta, ellei välttämättä olisi pitänyt itseään jaloilleen pakottaa. Vuoteella oli hyvä, lämpimien karvaturrien hehkuessa vieressä omaa lämpöään, vaikka osa noistakin otti kaikotakseen paikalta jonnekin, kynsien vain napsutellessa lattiaa vasten kun koirien askeleet kaikkosivat kauemmas.
Etkö sen harakkasi seurassa viihtynytkään yhtä yötä pidempään?”, kuuraparta hymähti raottaessaan viimein katsettaan paremmin auki, haalean valon niistä kohdistuen nuorempaansa joka haavojen puoleen pyrki, ”Tuskin ne auki ovat, Kalin koko lauma olisi muuten tässä puuskuttamassa ja hätäänsä räkyttämässä”, käsipuoli hymähti uupuneena.


//Senkin kurkku ja porkkana hirmu. SULLE KASVAA VIÄ PUPUHAMPAAT KORVAT JA TÖPÖHÄNTÄ. JA ANNAT HÄNEN NYT SUOLATA. Tai muuten mä tuun suolaamaan, mulla on paremmat suolat ja liikkeet tätä varten hiottuina, ettäs tiiät//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 11, 2018 11:17

Re: Sinä, taas || Crim

"Ja sen uskomista saat myös jatkaa", Kali naurahti Qiralle, joka kaiken tämän jälkeen kuulemma hänestä vain hyvää halusi uskoa, "Ei minulla ole mitään syytä teitä selkään puukottaa nyt — ja vaikka olisi, en minä nyt niin typerä ole että tässä tilassani lähtisin sinua tai edes ripakinttuista poikaasi haastamaan", seppä hymisi, seuraillen harvinaisen tarkkaan kun noita helmaansa nosti ja alas lähti askeltamaan. Nopeasti seppä vilkaisi teepannun puoleen, todeten että sen kiehahtamisessa menisi vielä tovi, ennen kuin askelsi alas kellariin tummahipiän seuraksi. Kaksikon saapuessa alas, syttyivät maagiset, sinertävänvalkeat lyhdyt valaisemaan kaksihuoneista, kivistä kellaria. Joka oli muuten kylmä, sen Kali sai huomata heti kun alas pääsi ja ensitöikseen tunkikin näppinsä kainaloihin.

"Kaikki olen itse väsännyt, huvikseni, hyödykseni", Kali aloitti, antaen noidan katsella töitään ihan rauhassa. Siinä nimittäin riitti katseltavaa, aseita ja panssareita oli seinät ja hyllyt väärällään, puhumattakaan sitten lumotuista koruista joita löytyi laatikosta jos toisestakin. Eihän kaikissa niissä ollut mitään suurta ja mahtavaa lumousta, mutta silti jokainen oli vähintäänkin näyttävännäköinen.
"Ajattelin seuraavaksi opetella tekemään vaatteita, katsoa josko saisin kyhäiltyä lumottuja mekkoja — täytyyhän sitäkin jonkun kokeilla!", kaljupäinen virnisti, tietämättä itsekään vitsailiko vai oliko tosissaan. Mutta varmasti lumotuille vaatteillekin löytyisi ostajia, jos vain osasi etsiä!
"Kiitokseksi tukanleikkuusta saat valita matkaasi jotain", Seppä kuitenkin jatkoi, "Kaikki muut ovat käytettävissäsi, paitsi perimmäisen huoneen lasikaapin teokset. Ne ovat tilaustöitä tai muuten sen verran arvokkaita, etten ihan jokaiselle niitä luovuta".


Delathos ilmoitti elossa olostaan tutun nyreällä tavallaan. Heti ensitöikseen Theodluin vilkaisi kyllästyneesti kuurapartaisen kasvojen puoleen, jaksamatta kuitenkaan metakkaa nostaa. Johan tuohon oli tottunut, ei Delathos ystävälliseksi rupeaisi yhtäkkiä yllättäen. Tai jos alkaisi, sitten tuo vasta sairas varmasti olisikin!
"Kali minut tänne pyysi tarkistamaan tilasi — sitä paitsi uskon olevan pätevämpi sanomaan mikä kuntosi on, kuin hänen koiransa. Luottaisit nyt edes sen verran parantajankykyihini, johan minä sinun haavoistasi osan paransin", Theo mutisi, pienesti huolestuneena.
"Magiasi ei ole palannut... Se ei liene normaalia", Pikkuhaukka jatkoi tuumien, samalla kun suoristautui sängynvierelle, melkein jatkaen höpinöitään, päättäen kuitenkin pitää suunsa kiinni. Delathosia tuskin kiinnosti hänen kanssa teorioida asiasta tai edes siitä keskustella.
"Qira lupasi auttaa meidät takaisin kaupunkiin...", Enkelinpentu päättikin keskustelun sijasta todeta, "Sinusta kun tuskin on matkaamaan ilman apuja, ei tuossa kunnossa".

"...Tarvitsetko jotain?"
, Olikin sitten seuraava, jo toistuvaksi käynyt kysymys, "Vai poistunko takaisin "sen harakan" seuraan?".


// MUPELLAN MENEMÄÄN NIIN! Eikun mä oon MARSU, en mikään pupu saatana :D GET IT RIGHT! Enkä anna suolata enkä tarvii sunkaan suolia, liikaa suolaa nyt ööverin takia. NO EI OO TOISAALTA, meidän voittoputkee ei voita mikään kun Mori kärrii //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Helmi 12, 2018 4:54

Re: Sinä, taas || Crim

Mustahaltia silmäili katseensa suurena, mielenkiinnosta suorastaan loistaen Kalin kättenjälkeä, jotka seppä talteen oli takonut ja työstänyt. Kyllä siitä olisi riittänyt aseistamaan varmasti isompikin joukko – ja olisipa ollut kallis lasti varastaakin, jos kellariluukun keittiöstä olisi pajalta keksinyt joku joka paikalle olisi uskaltanut tunkeutua varkaisiin. Mutta taisipa vielä eilen viherpäisen naisen rakkilauma pitää turhat matkaajat pois nurkilta, sekä kapteeni, joka tuon nurkilla näytti viihtyvän sattuneista syistä.
Kaikessa rauhassa Syöjätär askelsi hyllyltä seuraavalle, ihaillen näyttäviä aseita ja panssareita, kättään aina välillä hieman lähemmäs ujuttaen. Eihän Qira mihinkään suoriltaan koskenut, mutta nautti niiden kappaleiden maagisista värähtelyistä kättään vasten, yrittäen niitä tulkita ja salaisuuksia selvittää kaikessa hiljaisuudessaan. Näiden tekeminen oli liennyt ottaneen oman aikansa, eikä noita oikeastaan saattanut kuin ihailla Kalin työtä. Vaikka pieni ja hintelä otus olikin, kyllä piti tahdonlujuutta ja ruumiinvoimaa olla saadakseen jotain tällaista, konkreettista aikaiseksi, millä elantoaan tienasi varmaan todella mukavasti halutessaan.

Qira ei voinut olla naurahtamatta Kalin kertoessa seuraavasta haarasta jonka meinasi ottaa haltuunsa. Olihan siinä oma ideansa, lumotuissa vaatteissa siis! Kyllähän noita oli nähnyt kaikenlaista lumotuista päähineistä viittoihin ja kenkiin, jotka saattoivat erilaisia hyötyjä mukanaan kantaa. Mutta sellaisia näki vain harvakseltaan, tai niistä ei edes hiiskuttukaan siinä pelossa, että joku ne kähveltäisi matkaansa kuitenkin.
”Sellaisethan vaatteet sopisivat vain prinsessoille”, mustahaltia myhäili itsekseen käännähtäessään viimein takaisin Kalin puoleen ihastellen, hieman kaihoisana miettien miltä sellainen lumottu mekko mahdollisesti näyttäisi. Mutta eihän kotkaemo kauaa ehtinyt kaihossaan viettää, kun Kali hänet jälleen yllätti, haluten jotenkin edes kiittää tukanleikkuusta Syöjätärtä.
Hämmentyneenä se katse kiersi nopeasti huoneen, vilkaisten myös perimmäisen huoneen puoleen nopeasti, miettien mitä hän kehtaisi muka sepältä pyytää. Tai mitä hän ylipäätään tarvitsisi. Eihän hän aseiden päälle ymmärtänyt samalla tavalla kuin soturit.
”No tämäpä sattui”, Qira henkäisi, katseensa tuoden takaisin Kaliin ja kallisti päätään mietteliäänä pienesti. Siinä katsoessaan tiiviisti toista, mietti haltia kuitenkin samalla vaihtoehtojaan mitä ehkä voisi pyytää itselleen.

”Ei sinulla olisi jotain sieviä koruja? Rannerengasta, jossa olisi jonkinlainen kataluus lumottuna?”, Qira tuumi ääneen, ”Sellainen voisi olla näppärä ja kulkisi aina mukana. Minä kun en ole ehättänyt käsivarsiani vielä mihinkään verhota”, noita naurahti.


Delathos hymähti vuoteenpohjalta, kasvojaan Theosta poispäin kääntäen, kun tuo siinä alkoi ilokseen taas suutaan soittaa. Eipä hän hirveästi luottoaan pennulle antanut. Ei varsinkaan sen eilisen jälkeen. Olihan se eilen? Ainakin kuuraparran mielestä sattuneista taisi olla jo yö takana… vai lienikö hän nukkuneen pidempäänkin? Ken tiesi, ellei isäntäväki, tummahipiäisen ollessaan oikeastaan tyytyväinen tällä hetkellä vain siihen, että he yhä olivat Kalin pajalla. Tietty se haukanpoikasen pälpätys alkoi ottaa hermoon, mutta syystä tai toisesta se tyhjäpäinen päteminen kuitenkin tällä kertaa lakkasi yllättävän nopeasti.
Syystä tai toisesta Elwoodin Syöjätär ilmeisesti aikoi heitä myös auttaa. Taisi tehdä sen tosin vain linnunpoikasensa tähden, jota varten tuo oli sinne lumihankeenkin kuin tyhjästä ilmestynyt… Millainenhan näytös siitäkin syntyisi sitten, jos haaskalintu meinasi tuvilla saakka näyttäytyä – loppuisi vielä yhtä kehnosti kuin Seyrin kohdalla aikanaan.
Kyllä se palaa vielä, odotas vain. Kahta kauheampana tietty”, kuuraparta naurahti surkuhupaisana lakanoilta Theon jo miettiessä selvästi paikalta pakenemista, naurahtelujensa päätteeksi kuitenkin yltyen yskimään, ”En olisi elossa ilman sitä. Eikä se olisi elossa ilman minua. Joten voit päättää nuo turhanpäiväiset päätelmäsi pisteellä ja todeta, etten lienisi tässä enää, jos se toinen olisi lopullisesti hävinnyt sen temppeliherran iskun myötä”.

Sitä aina välillä toivoi saattavansa kuolla ihan kuten kuka tahansa muu. Mutta sillä perkeleen pirulla oli niin monta lankaa jo itsellään, että se olisi varmaan voinut pyyhkiä Deliltä halutessaan mielen tyystin ja ottaa itse paikan sen tilalta. Jokin silti näytti N’thiszedratamia pidättelevän yhä sen suhteen, ja mikä ikinä se syy lienikään, ei Delathos sitä halunnut tietää. Eikä hän kyllä tainnut välittääkään.

Miten se sinun emolintusi muka meitä ajatteli auttaa?”, tummahipiä tuhahti rauhallisempaan sävyyn, puhutellen A’daruilia edes jollain tavalla nätimmin kuin alituiseen haukkuen, ”Kadzait ei kanna kolmea kiireessä, eikä jalan matkaaminen ole fiksua jos tässä kunnossa olen. Ellei sillä ollut jotain taikatemppuja mielessä niin saatte kyllä jättää haaveeksi sen, että tästä minnekään siirtyisin seuraavaan ikuisuuteen”.


//Marsu perkele :DDD NYT LOPPUU SE MARSUILU. Suolaa jaan kaikille. Niin paljon ettei jää itellekään enää ja tulee sitten paha mieli. Ens seasonilla värvätään fullparty ja mennään comppiin räyhäämään. Eiku. Tässä sulle vielä tämmöstä, aamujännää kun ei uni tuu taas :>//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 12, 2018 7:41

Re: Sinä, taas || Crim

"Ehkä niin", Kali hymisi Qiran huomautellessa prinsessoista, sepän jatkaen tummahipiän seurailua katseellaan. Eipä tuo mihinkään uskaltanut tai viitsinyt kunnolla koskea, eikä se Kalia haitannut, pysyisipähän kaikki paikoillaan, vaikka varmasti Qira olisi kyllä laittanut kaiken sinne mistä oli poiminutkin.
Pää kallistui pienesti, mustahaltian lähtiessä katselemaan mistä mahdollisesti olisi kiinnostunut, Kalin itsensä siinä samalla miettien, mitä voisi ehkä toiselle suositella. Ennen kuin seppä suutaan ehti avaamaan, oli Qira itse kyselemässä korujen perään, saaden Kalin virnistämään.
"Kysytkin vielä!", kaljupäinen hihkaisi, askeltaen sitten yhden lipaston ääreen ja veti auki laatikoita, joista nosti esille puisia säilytysrasioita, jotka sisältä oli pehmustettuja. Osa rasioista oli suurempia ja sisälsi kymmenkunta sormusta tai korua, toiset taas pitivät sisällään yhden esineen. Niistä löytyi niin sormuksia, rannekoruja kuin kaulakorujakin, sekä hieman eksoottisempia käsikoruja. Kaikki yhtälailla yksityiskohtaisia ja huolella tehtyjä, sisältäen erilaisia maagisia lumouksia, jotka oli joko itse koruun tai sen sisältämään jalokiveen ujutettu.

"Siitä vain valitsemaan, mikä ikinä miellyttää. Eipä niissä mitään suuria lumouksia ole ja oletan, ettei niiden magia taida mennä yli omasi muutenkaan. Mutta ainakin niiden pitäisi olla nättejä", Kali hymisi, "Vaikka eihän kaltaisesi kokonaisuus mitään erikseen tarvitse itseään koristamaan".


Kuulemma magia palaisi, se palaisi, ajan myötä. Se oli hyvä tietää, eikä Theon tarvinnut edes sen enempää pähkäillä asiaa, kun Delathos itse jo vastaukset kertoi. Kaiketi käsipuoli sen parhaiten tiesi, mitä tästä seuraisi, eikä pikkuhaukka sen enempää kysymyksiä esittänyt, saatikka asiaa kommentoinut — Delathos kun ei hänen kommenteistaan välittänyt. Siinä kuitenkin kuurapartaista tuijottaessaan ja kuunnellessaan, Theo huomasi tuntevansa yhä vetoa tummahipiään... Vaikka tuon maaginen vetovoima oli poissa. Se sai nuoren jonkinlaiseen paniikkiin, joka näkyi lähinnä huolestuneena ilmeenä tuon kasvoilla. Ei enkelinpentu olisi halunnut tällaisia tunteita herätellä, ei ketään kohden, viimeisenä Delathoksen kaltaisia henkilöitä kohtaan. Ehkä hän oli vain huonossa kunnossa itsekin, kaikki menisi ohi jahka eilisestä kunnolla palautuisi ja pää selviäisi. Mielessä pyöri muutenkin taas tusinan jos toisenkin verran uusia kysymyksiä, joita ei voinut oikein kenellekään esittää... Ei ainakaan vielä.

"Magian avulla pystymme siirtymään helposti takaisin kaupunkiin", ajatuksistaan hätkähtäen Theo vastasi Delathokselle, "Vaatiihan se veronsa, mutta lienee turvallisin ja parhain vaihtoehto tähän väliin — Emme voi jäädä tännekään, jos se temppeliherra päättääkin tulla etsimään meitä. Tuskin hän osaa arvata, että me tulimme tänne, mutta Brennuksen jälkiä seuraamalla hän saattaa löytää paikan...".
"Mutta en usko, että Kalilla on mitään hätää, kunhan hän tai kukaan muukaan ei vain löydä meitä täältä",
Theodluin jatkoi, "Suuremmassa vaarassa hän on, jos ihmiset äkkäävät meidät paikanpäältä, joten siinä mielessä olisi hyvä poistua mahdollisimman pian. En usko, että temppeliherra heti on toipumassa koetuksesta... mutta en jäisi myöskään odottamaan, koska joku tulee ovelle koputtelemaan".

"Et vastannut kysymykseeni",
Theo jatkoi, kuulostaen siltä kuin koittaisi pitää jotain pois mielestään puhumalla nopeasti, hypäten aiheesta toiseen, "Tarvitsetko jotain? Vai haluatko vain levätä, ennen kuin lähtö suunnitellaan?".



// ET DISSAA MARSUJA. LUOJAN LUOMIA, TÄYDELLISIÄ PAPANAKONEITA! Ootko koskaan miettiny kuin pupun ja marsun kakka on hassun mallista? :DDDD Ja apua, comppiin. Vois kyl, on menny ihan hyvin pelit. Tarvitaan vaan kaks lisää ni ois tiimi kasassa — pistetään jätkät tappeleen siitä kuka pääsee messiin. OLI IHANAA AAMUJÄNNÄÄ KAIKKI OLI IHANAA AAMUSTA <3 //
EdellinenSeuraava

Paluu Piha-alueet, pellot, puutarhat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia