Tuntui ahdistavalta olla näin lähellä Elodieta. Näin lähellä ihan muutaman sentin päässä, silti tuntui että fauni olisi ollut kaukana. Liian kaukana kosketettavaksi, liian kaukana tavoitettavaksi. Perian olisi halunnut koskea faunia - mikä sinällään oli täysin uusi tunne satyyrille, joka ei koskenut mielellään ketään ellei tiennyt noiden olevan puhtaita - mutta jokin sisällä käski hillitä itseään. Elodie vaikutti.. pelokkaalta? Peloksi tuon kai saattoi tulkita? Ehkä, ei satyyri tiennyt, tilanne kun taisi olla heille molemmille niin kovin... odottamaton ja sekava. Kumpikaan ei varsinaisesti osannut puhua nyt suoraan saatikka kertoa siitä tunteesta, joka sisällä velloi. Vaikka joku sivusta katsoja olisikin voinut jo käskeä kaksikkoa suutelemaan, niin kovin selkeältä tämä kuvio varmasti näytti, jos sivusta seurasi.
Mutta ei Satyyri sitä ymmärtänyt. Hänelle näin syvä tunne oli uusi ja outo, ei hän ollut koskaan kyennyt kiintymään kehenkään näin paljoa. Aina niin itserakas kun oli ollut, ei sitä rakkautta tuntunut riittävän sitten kenellekään muulle.
"Haluaisin...", Satyyri aloitti varovaisesti Elodien sanoihin, kuulostaen nyt yllättävänkin rauhalliselta, mutta samalla melankoliselta, "todella haluaisin, mutta..."
"En ole koskaan ennen... Ollut kenenkään seurassa... Pidempään", Kai satyyri koitti kovin oudosti ilmaista, ettei todellakaan ollut kenenkään kanssa varsinaista suhdetta pitänyt yllä. Siihenhän tässä nyt pyrittiin, kai? Ehkä? Satyyri ainakin?
"En vain... Tiedä onko minusta siihen ja... En.. Tai siis pelkään että...", Hetkeksi alas valahtanut katse kohosi takaisin Elodien kasvoihin, "Pelkään että satuttaisin sinua... Enkä haluaisi tehdä sitä", Varovaisesti oma käsi kävi poimimaan toisen faunin käsistä otteeseensa, miehen kosketuksen ollessa hellä ja varovainen. Aivan kuin peläten, että Elodie menisi rikki, jos hän liikaa puristaisi tuon siroa kättä.
"En enää ikinä... tahdo satuttaa sinua mitenkään.."
// MUTTA KUN ÄITI TÄÄLLÄ MÄ SAAN JOTAIN MYÖTÄTUNTO AHDISTUKSIA KOSKA PERIAN JA ELODIE JA AH tää roolipelaaminen vie multa vielä hengen //