Hooves V || Aksu

Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Huhti 2015, 18:51

Elodie

Aurinko paistoi taivaanrannasta, luoden lämpimän oranssia valoa pieneen huoneeseen näin illan alkajaisiksi. Elodie oli saanut työnsä hoidetuksi tältä päivältä ja riisui päällysessuaan, samalla kun katseli ikkunasta ulos. Tytön olemus näytti kaihoisalta, tuttu hymy ei ollut tuon huulilla ja katse tuntui tyhjältä. Fauni ei ollut omaitsensä. Olo oli tuntuinut kurjalta siitä asti kun hän oli herännyt Perianin vuoteesta pahoinvoivana edellis illan hauskan pidon jälkeen. Tyttö oli tuolloin ymmärtänyt, ettei Perian välittänyt hänestä yhtä paljoin, kuin hän tuosta. Toki oli hän sitä odottanut, mutta sen totuuden kuuleminen oli pistänyt liian paljon, se pisti edelleenkin, mutta Elodie yritti sen tukahduttaa tällä tyhjällä olollaan.
Töiden tekokin oli tuntunut viimeisen viikon aikana todella vaikealta, hän ei kyennyt katsomaan Periania silmiin. Hän oli kuitenkin pyrkinyt hymyilemään ja olemaan kohtelias mukava itsensä, piilottaakseen pahan olonsa satyyriltä. Fauni ei tahtonut toisen näkevän, pahaolo ei ollut miehen syytä vaan kokonaan hänen. Hän oli yksin kasvattanut tunteitaan Periania kohtaan, hän yksin oli uneksinut siitä kuinka saisi olla tuon lähellä. Tämä oli yksin hänen syytään ja hän saisi selvitä siitä yksin. Elodie ei tahtonut vaivata rakasta Periania.

Fauni istahti alas pienen pöytänsä ääreen, etsien pöydän pikkulaatikosta esille puhtaan paperin, kaikkien niiden käytettyjen joukosta, jotka olivat täynnä huterasti kirjoitettua haltiakieltä. Mustepullokin vedettiin lähemmäksi ja sulkakynän terä kastettiin musteessa. Kielioppikirja odotti auki siitä samaisesta kohdasta mihin fauni oli eilen jäänyt. Kirjoittamisen harjoittelu oli ainoaa ajanvietettä tytölle iltaisin, se sai myös mukavasti ajatukset pois nykyhetkestä. Haltiakielen puhumisen harjoittelu oli jäänyt kuluneella viikolla vähemmälle, tyttö kun oli keksinyt tekosyitä miksei ehtinyt sitä harjoittelemaan Perianin kanssa. Fauni oli vältellyt miestä koko sen viikon, vain paetakseen ikäviä tunteita, jotka miehen näkeminen tuotti.
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2015, 22:55

Perian


Lähemmäs viikko oli kulunut siitä, kun satyyri oli eksynyt mukavan illan päätteeksi samaan sänkyyn faunin kanssa. Tai siis, eihän siellä sängyssä mitään ollut tapahtunut - varsinaisesti - mutta silti se oli jättänyt kalvamaan satyyria. Ei hän normaalisti välittänyt pienestä flirtistä tai tunteiden tunnustamisesta tahon jos toisenkin seurassa, mutta nyt Elodie oli päässyt jollain kummalla tavalla luikertelemaan Perianin ihon alle. Se tuntui epämukavalta, lähinnä siksi, ettei satyyri tiennyt mistä nämä oudot tunteet kumpusivat, saatikka missä välissä niitä oli edes kehittynyt! Kaikki oli käynyt niin nopeasti ja varoittamatta, ennen sitä iltaa ei satyyri ollut tuntenut mitään sen suurempaa faunia kohtaan, mutta sitten jostain täysin pusikoista oli kohonnut moisia. Sitä oli vaikea selittää, lähinnä siksi, ettei Perian itsekään ymmärtänyt tilannetta täysin.

Satyyri oli koittanut päästä eroon niistä tunteista ja ajatuksista, jotka koko viikon olivat häntä häirinneet. Se oli myös näkynyt miehen käytöksessä, tuo oli paljon hajamielisempi ja sekosi sanoissaan, mikä ei todellakaan ollut normaalia Perianille. Taho jos toinenkin siitä oli huomautellut silkkikoivelle, eikä moinen huomauttelu todellakaan auttanut asiaa. Perian ei saanut unta öisin, hän pyöri sängyssään ja aamulla oli väsynyt ja kärttyinen. Ei tätä voinut jatkua pitkään, jotain Perianin oli tehtävä asialle.
Perianin nimenomaan, satyyri tiesi ettei Fauni aikonut asiaa enää tuoda esille itse. Tuo oli muutenkin vältellyt suurimmaksi osaksi Periania, syystäkin. Voi kunpa hän olisi älynnyt hoitaa tämän asian pois alta jos viime kerralla. Nyt kun siihen piti palata, tuntui kaikki kymmenen kertaa hankalammalta. Koko päivän Perian oli harkinnut ottaisiko asian tänään puheeksi Elodien kanssa ja aprikoi sitä yhä. Toisaalta hän halusi, tämä piti saada nyt johonkin suuntaan etenemään! Mutta toisaalta... Perian ei uskaltanut. Mitä jos tämä eteni suuntaan, jota hän ei halunnut? Ja mikä se suunta edes oli! Perian ei halunnut Elodien lähtevän, eikä hän halunnut tuota satuttaa... Mutta halusiko tuo sitten Elodiesta jotain enemmän vaiko pitää tuon vain ystävänä?
Ei hän tiennyt ja sekös tässä turhautti! Ehkä hän halusikin sitä, se oli ainoa selitys näille tunteille. Tai ehkä hän halusi vain sen yhden yön huuman kaltaisensa silkkikoiven kanssa ja sen jälkeen kaikki tunteet katoaisivat? Ei hän tiennyt!

Saatuaan päivänsä päätökseen oli satyyri tuttuun tapaan vetäytynyt omaan huoneeseensa. Tällä kertaa rentoutumisen sijaan Perian oli kuitenkin ravaillut jo lähemmäs tunnin ympäriinsä huoneessa, miettien hoitaisiko tämän asian nyt saman tien pois alta. Oli tässä jo viikko märehditty! Hänen pitäisi kutsua Elodie luokseen ja selvittää heidän välinsä heti!
Ei. ei hän voinut kutsua Elodieta tänne kuin mitäkin lemmikkiä, joka kutsuttiin luokse vain halutessa. Ei nyt, ei tämän asian suhteen. Hänen piti itse mennä Elodien luokse... Missä ikinä Elodie juuri nyt olikaan...
Yllä ollut musta vaatekokonaisuus käytiin suoristamaan paremmin peilin edessä, ennen kuin satyyri syvään henkeä vetäen lähti askeltamaan ulos huoneestaan. Käytäville, kohti palvelijoiden tiloja. Kaiketi Elodie omassa huoneessaan oli, ei tuolla pitänyt muutakaan juuri nyt enää olla... Ellei fauni ollut lähtenyt käymään jossain. Toivottavasti ei. Perian tuskin tulisi lähtemään uudestaan tämän asian suhteen liikkeelle, ellei nyt saisi puhuttua Elodielle. Kerta hän oli saanut kerättyä rohkeutensa ja uskoi olevansa sanavalmis - tai niin hän todellakin uskotteli itselleen - oli nyt täydellinen hetki käydä tämä aihe läpi.

Sorkkien kopse pysähtyi suoraan Elodien huoneen ovelle, Perianin selvästi empien vielä hetken. Kämmen oli jo puristunut nyrkkiin koputuksen aikeissa, mutta mies oli pysähtynyt liikkeissään niille sijoilleen. Vielä voisi poistua. Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä idea.
Ei, hän veisi tämän nyt loppuun, kerta oli aloittanut. Niinpä satyyri viimein kävi koputtamaan oveen.
"Elodie? Oletko paikalla?"


// YYYY HIRVEE ROMAANI SORI en viittiny hitata Periania sisään siltikään >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Huhti 2015, 00:39

Aurinko on kauniin keltainen. Aurinko on kauniin keltainen. Sama yksinkertainen lause toistui hataralla käsiallalla paperia pitkin, Elodien mutistessa samalla lausetta itsekseen, kun sitä kirjoitti. Kohta koko paperi olisi täynnä ja hän voisi vaihtaa lausetta. Teksti ei ollut täydellistä taikka nättiä ja muutama mustetahra koristi paperin reunaa, mutta tyttö itse oli siihen tyytyväinen. Fauni oli aikeissa kääntää paperi ja aloittaa uuden lauseen, kun kuuli ovelta koputuksen. Sulkakynä laskettiin pöydälle ja katse kääntyi olan yli kohti ovea. Sen takaa kuului tuttu ääni, joka rikkoi Elodien pienen kuplan, johon hän oli kirjoitaessaan sulkeutunut ja palasi takaisin todellisuuteen. Se ei ollut kuitenkaan hyvä tunne, Perianin ääni sai tytön pienesti säikähtämään. Miksi mies oli täällä? Eivätkö työt olleet ohi tälle päivälle? Vai oliko tuo huomannut hänen oudon käytöksensä ja halusi faunin selittävän? Asia saattoi olla vakava, Perian harvemmin tuli käymään hänen huoneen luona.
Elodie kuitenkin tiesi, ettei voinut vain jäädä siihen istumaan, olisi epäkohteliasta esittää ettei hän ollut paikalla. Ehkä kyseessä vain oli jokin pikku juttu? Niinhän? Jokin pieni asia vain, joka kestäisi vain pienen hetken.

Elodie nousi tuoliltaan ja asteli oven luo, avaten sen hiukan empien. Tyttö ei avannut ovea täysin, sen verran vain että he näkivät toisensa, tai no ei Elodie edes katsonut Periania kunnolla silmiin. "H-Hei..." Elodie tervehti hennosti.

//Ei haittaa hupsu, romaanit on kivoja niinku höperö Perianki! <3 >u< //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2015, 17:28

Siinä odotellessaan oven avausta tai edes jotain vastausta, kävi Perianilla jälleen nousemaan pintaan se pakottava tarve vain poistua paikalta. Hitto vie, jos hän ei olisi äsken suutaan avannut, voisi hän vielä luikkiakin pakoon! Jättää Elodien ihmettelemään kuka oveen olikaan koputtanut. Mutta ei, hänen oli pakko avata suunsa ja huhuilla Elodieta.
Ehkä tyttö ei ollut paikalla. Ehkä Elodie olikin jossain muualla, eikä täten edes voinut ovea tulla avaamaan. Siltä alkoi tuntua, vastausta kun ei kuulunut heti. Ehkä Perian voisi vain lähteä pois ja unohtaa asian, niin! Mutta ei. Hetken kuluttua se ovi avautui, kovinkin varovaisesti ja Elodie kurkisti ovenraosta. Perian hätääntyi, näyttäen yllättävänkin vaivautuneelta tilanteen suhteen. Sormenpäät tökkivät yhteen miehen edessä, Perianin selvästi tietämättä mitä käsillään olisi edes pitänyt tehdä tässä tilanteessa. Vähän väliä hän hieroikin ranteitaan tai kämmeniään, samalla kun katse käännähti heti pois Elodiesta jahka tuon oli nyt ovenrakoon saapunut.

Huultaan purren Perian mietti mitä sitä nyt sanoisi. Äsken hänellä oli jo kaikki mietittynä ja puheet valittuna, mutta nyt kun piti se suu avata, ei ääntäkään tullut. Varovaisesti se katse kääntyi sivusilmällä tarkkailemaan Elodieta, satyyrin hakien sanoja siinä pienessä paniikissaan.
"Minun tulisi... tai siis meidän pitäisi... puhua", Perian aloitti vaivalloisesti soperrellen, "Siis siitä mitä... ja näin muutenkin kun... Se jäi vaivaamaan ja.. ja...".
"Ja voisinko tulla sisään?", Perian kääntyi nyt paremmin Elodien puoleen, tuntui niin kiusalliselta jutella ylipäätään näin ovenraosta käytävällä, josta saattoi kuka tahansa ohi kulkea minä hetkenä hyvänsä!


// PERIAN ON SEKAISIN Perian tarvitsee vain halin. Elodielta. Koska HNNNGH. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Touko 2015, 17:50

Perianilta ei tuntunut tulevan sanaa suusta, joka kuulosti jotenkin oudolta, näin kun oli kyse Perianista. Elodie ei tietenkään kyseenalaistanut toisen kummaa käytöstä, odotti vain hiljaa, että mies kertoisi syyn miksi oli hänen ovellaan. Perianin lopulta saadessa suunsa avatuksi, tuo sopertaen selitti että heidän täytyisi puhua. Fauni säpsähtäen käänsi katseensa hetkellisesti toisen kasvoihin, säikähtäen kuulemaansa. Kyseessä oli siis jotain vakavaa! Tyttö ei kuitenkaan vielä ymmärtänyt mistä tarkalleen oli kyse, Perian kun selitti asian niin sekavaksi ja lopulta tuo pyysi lupaa astua sisään. "Um...Juu." Elodie myönsi avaten oven kunnolla auki ja päästi miehen astumaan sisään. Ovi suljettiin toisen perässä.

Elodie seisoi paikallaan, katseen harhaillessa siellä sun täällä. Fauni huomasikin siinä samalla levällään olevat paperit ja kirjan pöydällä ja hätäisesti kiirehti siivoamaan ne pois. "Ah... Um... Anteeksi, tämä sotku." Tyttö pahoitteli, piilottaessaan paperia takaisin pieneen laatikkoon. "I-Istu toki alas." Elodie pyysi nätisti viitaten pi vuodetta kohti. Fauni itse jäi odottamaan, että satyyri istahtaisi ensin alas, ennen kuin hän voisi istuutua työpöydän pikku tuolille.

//Voi ei, tökki sormiaan yhteen, niin söpö kuva omg Perian <3 (:D
Elodieki tarvii halin, joten let's make this work! <3 //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2015, 17:17

Perian ei voinut sanoa pitävänsä siitä sotkuisuudesta, joka Elodien huoneessa vallitsi. Satyyri kun itse piti kaiken mielellään siistinä ja järjestyksessä, mutta eipä hänellä tainnut olla sanomista siihen, miten Elodie huoneessaan asusti. Mutta, tällä kertaa se sotkuisuus jäi sivuseikaksi, Perianin mainitsematta mitään siitä, vaikka fauni itse kävi pahoittelemaan satyyrin astellessa peremmälle. Moiseen pahoitteluun vastattiinkin vain pienellä, hajamielisellä hymähdyksellä ja kädenliikkeellä, Perianin näin indikoiden ettei hän siitä nyt välittänyt.

Seurasi jälleen hiljaisuus, Elodien kehotellessa satyyria istahtamaan alas. Perian pudisti pienesti päätään samalla kun toinen käsistä kävi hieraisemaan niskaa kovinkin vaivautuneesti, miehen selvästi etsien jälleen taas sanoja, joilla aloittaisi asiansa. Ehkä tämä ei sittenkään ollut hyvä idea, ehkä kannattaisi vain ottaa puheeksi jokin muu asia ja poistua sitten pikaisesti paikalta! Voi miksi Elodielle puhuminen oli näin hankalaa nyt!
"Minä... Tai siis, meidän pitäisi...", Varovaisesti se puhe alkoi jälleen pulputa suusta, Perianin vielä kykenemättä varsinaisesti saamaan siitä punaisesta langasta kiinni. Satyyri pysähtyikin sanoissaan ja veti syvään henkeä, ennen kuin kohotti sen pitkin huonetta seikkaillut katse kohdistui Elodien puoleen.
"Meillä taisi jäädä juttu kesken... Viimekerralla...", Katse suorastaan anoi Elodien tulevan vastaan tässä asiassa, avaavansa suunsa ja jatkavan keskustelua siihen, minkä takia tähän tilanteeseen nyt oli jouduttu, "En... taisin jättää jotain... kertomatta... kuten varmaan sinäkin...".
"... Kuinka paljon muistat siitä illasta?"


// PERIAN ON VÄHÄN TOMMONE NIIII Elodie saa halin kyllä joo <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2015, 17:53

Perian ei tahtonut istahtaa alas, kenties miehellä oli vain jotain nopeaa sanottavaa? Elodie ei itsekkään siis asettunut istumaan alas, seisoi vain paikallaan, pidellen siroilla käsillään toisistaan kiinni edessään. Fauni katseli miehen suuntaan, tuon avatessa suunsa. Hän ei edelleenkään toista silmiin katsonut. Perian yritti parhaansa selittää, heidän pitäisi... jotain? Mitä heidän pitäisi? Tyttö kummasteli, mutta ei tietenkään hoputtanut satyyriä.
Elodie väänteli käsiään vaisusti, ettei antaisi hermostuneisuudensa karata kasvoilleen. Perian viimein sai selitetyksi jotain mitä faunikin ymmärsi. Heillä oli jäänyt juttu kesken viimekerralla ja olettavasti viimekerta oli se kun he olivat viimeksi kunnolla keskustelleet. Se oli ollut se aamu syysjuhlien jälkeen. Satyyri kertoi, että tuolla oli jäänyt jotain kertomatta, kuin myös tytöllä itselläänkin. Miehen sanat saivat Elodien vetämään henkeä hermostuksesta, mutta tämä pyrki pitämään rauhallisuutensa, vaikkakin katse oi palannut takaisin lattiaan.
Perianin kysymyksen kuullessaan fauni puristi käsiään tiukemmin. "Mmh..." Elodie päästi aran äännähdyksen, joka jo itsessään kertoi että muisti kyllä varmasti jotain. "Minä...muistan..." Tyttö sopersi. "...K-kaiken...An-anteeksi en tiedä mikä minuun meni silloin... minä en... minun ei olisi pitänyt... En halunnut vaivata, en halua vaivata sinua... typeryydelläni." Fauni yritti selittää, ennen kuin vain hautasi punertavat kasvonsa käsiinsä piiloon.

//AKSUUUUUUH, Back in business~ //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2015, 22:15

Elodie kertoi muistavansa kaiken siitä illasta. Sinällään ihme, olihan toinen ollut näin Perianin silmään aika tukevassa humalassa, mutta ilmeisesti fauni ei niin heikkoa tekoa ollutkaan alkoholin suhteen, mitä satyyri oli luullut. Hän ei kuitenkaan tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Sinällään ehkä olisi ollut helpompaa, jos Elodie ei olisi mitään muistanut. Siinä tapauksessa PErian olisi antanut asian olla, ei puhunut siitä enää - vaikka se olisi kyllä jäänyt vaivaamaan hänen mieltä vuosiksi, aivan varmana. Mutta, Elodie muisti kaiken. Kaiken sen mitä itse oli tehnyt ja sanonut, kuten myös sen mitä Perian oli tehnyt ja sanonut. Voi miten tässä nyt etenisi ja mihinkin suuntaan?
Ei Perian edes tiennyt, mihin halusi tämän tilanteen etenevän!

"et sinä varsinaisesti... vaivaa... tai siis... ehkä vähän mutta... et typeryydelläsi, ennemminkin...", Puhe jäi jälleen kesken satyyrin hieroen vaivautuneesti jälleen niskaansa, katseen kiertäen huoneessa. Mitä hänen olisi pitänyt sanoa? Voi miksi tämä oli niin vaikeaa. Ei Perian uskaltanut viedä keskustelua varsinaisesti mihinkään suuntaan, tietämättä mitä Elodie oli mieltä koko asiasta!
"Ehkä... Minun pitäisi pyytää anteeksi, ennemmin mitä sinun", Satyyri jatkoi varovaisesti, katseen kääntyen hitaasti Elodien puoleen, "Sitä, kuinka aamusta sinut niin kovin... kylmästi jätin ja sitä... kuinka ylipäätään... silloin illalla...".


// "Back in business" *hiljenee yli kuukaudeks* HUPSISTA SUOTANA ANTEEKS TAAS MUTTA KUN KESÄKOOMA JA RÄKÄTAUDIT JA YYY T_T Mutta josko nyt se inspis jaksais pysyä yllä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Heinä 2015, 03:15

Elodie raotti sormiaan hivenen nähdäkseen Perianin piilostaan, joka nyt niin vaivalloisesti taas puhui. Se kuulosti jotenkin oudolta, näin kun kyseessä oli satyyri, änkytys ja empiminen kuului aina faunin suusta. Ei se tietenkään Elodieta haitannut, oli jokseenkin hyvä nähdä tämäkin puoli Perianista. Mies oli puheissaan ja käytöksellään aina niin sulava.
Elodie laski käsiään hieman alemmas kasvoiltaan, samalla kun toinen sai nyt jatkettua selvemmin asiaansa. Perian tahtoi pyytää anteeksi sitä aamuista käytöstään, kuin myös sen illan tapahtumia. "E-Et sinä ole mitään väärää tehnyt... Ai-Ainakaan minun mielestäni." Elodie vastasi. "S-Sinulla on kaikki oikeus... käyttäytyä miten tahdot... tehdä mitä tahdot..." Tyttö jatkoi, hypistellen mekkonsa helmaa, pysyäkseen rauhallisena. "Olethan s-sinä isäntäni... mutta..." Fauni pysähtyi miettimään hetkeksi mitä oikein oli sanomassa, pieni vilkaisu Perianiin antoi hänelle hitusen rohkeutta. "Se mitä minä sanoin... ja tein sinä iltana... oli totta. Se tila jossa olin... en kyennyt estämään itseäni."

//Noh noh noh, ei se mitään, hiljaa hyvä tulee =u= //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2015, 14:29

Elodien sanat saivat jostain syystä sen vaivautuneen tunteen kaikkoamaan alta aikayksikön. Sen sijaan että olo olisi ollut epävarma ja huolestunut, kävi satyyrin valtaamaan täysin uudenlainen tunne. Hän suuttui. Suuttui siitä, mitä Elodie hänelle juuri oli sanonut. Ja vaikka satyyri yleensä sai pidäteltyä kielensä tällaisen tunteen pyrkiessä pintaan, niin tällä kertaa moinen näytti olevan täysin mahdoton tehtävä.
"Minulla ei ole oikeutta moiseen!", Perian ärähti yllättäen, puhuen normaalia korkeammalta ja näyttäen jopa suuttuneelta - tai kenties loukkaantuneelta - Ennen kuin jatkoi, "Minulla ei ole oikeutta käyttäytyä miten tahdon tai tehdä mitä tahdon, sellaisissa tilanteissa! Älä ikinä sano noin! Minulla ei ole oikeutta kohdella sinua kuin ilmaa, kuin roskaa, kuin pohjakansaa mitä et todellakaan ole!"
"Älä ikinä - ikinä - alenna itseäsi noilla sanoilla minun kuullen!", Perian jatkoi, "Sinä ansaitset paljon parempaa. Sinä ansaitset olla onnellinen".

"Ja minä vain... tahtoisin suoda sen onnen sinulle... antaa sinulle jotain paljon parempaa... kaiken sen vääryyden jälkeen mitä olen sinulle tehnyt", Viimein se äänensävy alkoi rauhoittua ja satyyrikin selvästi palata paremmin tilanteen tasalle, näyttäen jokseenkin hämmentyneeltä, kenties hitusen pelästyneeltä sen suhteen, mitä juuri oli tehnyt. Miten oli ääntään korottanut ja niin suorasanaisesti puhunut.
Perian jäi hetkeksi vain tuijottamaan Elodieta kaikessa hiljaisuudessa, tasaillen hengitystään äskeisen huutamisen jäljiltä, ennen kuin se sininen katse kääntyi häpeillen pois faunista, Perianin purren alahuultaan kovinkin vaivautuneena.
"ehkä... minun pitäisi poistua..."


// PIKKUHILJAA NIIN MUTTA KUN HNNNGHHH ELODIE JA PERIAN<3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Heinä 2015, 17:41

Elodie ei ollut varautunut mitenkään Perianin reaktioon, miehen soperreltua koko sen ajan ja nyt kun mies korotti ääntään ja jopa ärärhti, fauni säpsähti paikallaan, ottaen jopa pari askelta taakseen. Säikähdyksestä ylös hypänneet korvat luimistuivat nopeasti satyyrin jatkaessa kiivaita sanojaan, jotka tuntuivat hämmentävän Elodieta. Mies puhui siitä kuinka fauni ei saisi alentaa itseään sillä tavalla ja kuinka miehellä ei ollut oikeutta tehdä mitä halusi. Perianin mielestä Elodie ansaitsi paljon parempaa ja ansaitsi olla onnellinen. Se mikä tytön päätä sekoitti oli miehen äänensävy, mutta silti toinen puhui kauniita sanoja hänelle. Oliko Perian vihainen hänelle vai itselleen?

Tietenkin ujo tyttö, ei voinut muuta kuin näyttää pelokkaalta ja siltä että kohta pyytäisi anteeksi. Perian kuitenkin rauhoittui hiljakseen ja näytti itsekin pelästyneeltä. Hiljaisuuskin laskeutui huoneeseen kaksikon tuijottaessa toisiaan. Se kuitenkin rikoutui kun mies laski katseensa ja sanoi, että ehkä tuon pitäisi poistua. "Mutta... miten sinä... miten sinä suot minulle onnen, jos menet pois?" Fauni kysyi arasti kerättyään rohkeuttaan, mutta kuultuaan sanat ääneen tunsi tyttö olonsa turhan vaativaksi. "Siis... ei sinun ole pakko... jos haluat mennä, ei se haittaa. Jos se tekee sinut onnelliseksi, minäkin olen."

//AAAAAHHHH HYPIN SEINILLE PERIAN AH! <3 //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2015, 18:32

Tuntui jälleen pahalta. Tuntui pahalta huutaa Elodielle, vaikka Perian koki huutaneensa aivan oikeasta syystä. Hän ei halunnut että Elodie laskisi itsensä hänen alapuolelleen. Hänen, satyyrin joka nuoli vaikka lattiaa vain saadakseen haluamansa. Hän se pohjasakki tässä oikeastaan oli. Ja kuvitella nyt, että Elodien kaltainen hento, sievä ja ihana tyttö katsoi olevansa alhaisempi mitä hän... ei. Se ei tuntunut oikealta.
Elodie oli selvästi pelästynyt satyyrin korotettuja sanoja, syystäkin. Olihan satyyri itsekin kavahtanut niitä lauseita, jotka kovempaa olivat suusta ulos tulleet. Ei hän olisi halunnut säikyttää faunia, mutta vahinko oli jo tehty. Perian halusi vain poistua paikalta ja äkkiä, ei hän halunnut satuttaa Elodieta tämän enempää.

Mutta, ennen kuin silkkikoipinen ehätti minnekään luikkia, oli Elodie avannut suunsa. Terävästi se katse kääntyi takaisin faunin puoleen tuon tiedustellessa, kuinka satyyri muka kykeni tekemään hänet onnelliseksi jos menisi pois. Eikö Elodie sitten halunnut, että hän poistuisi?
Yhä Perian oli sitä mieltä että olisi vain paras marssia ulos ovesta ja jättää Elodie omaan rauhaansa, mutta jokin sai satyyrin pysymään paikoillaan. Se outo tunne joka sisällä oli vellonut tämän koko ajan pakotti silkkikoipisen sijoilleen. Ei nyt saanut paeta, ei nyt kun oli tähän tilanteeseen jo eksytty.

".... Tekisikö se sinut onnelliseksi?", Perian aloitti varovaisesti, pitäen sen kunnioittavan etäisyyden Elodieen, "Jos jäisin. Tänne. Luoksesi...?".
Lisää sanoja oli selvästi pyrkimässä ulos suusta, mutta tällä kertaa Perian hillitsi itsensä, ennen kuin olisi käynyt kertomaan kuinka Elodie oli oikeastaan ainoa tässä maailmassa, joka oli saanut satyyrin hymyilemään puhtaasta onnesta, ilman mitään teennäisyyttä tai valheita.


// MUTTA KUN AAAH ELODIE<333 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Heinä 2015, 18:54

Perian ei näyttänyt piittaavan siitä että Elodie oli kuulostanut vaativalta, tai niin tyttö itse oli luullut. Sen sijaan satyyri uteli tekisikö se faunin tosiaan onnelliseksi, jos tuo jäisi tänne tytön luokse. "S-Siis... tänne... huoneeni on aika vaatimaton... siis sinun huoneeseen... verrattuna... tai siis... tämä on niin pienikin ja... tuota... siis..." Elodie ryhtyi sopertamaan, ottaen selvästi miehen sanat kirjaimellisesti. Fauni punastuikin jokaiselta sopertavalta sanaltaan, sulkien suunsa sitten hetkeksi, pitäen tauon, ennen kuin sanoi; "Olisin onnellinen... jos jäisit luokseni... edes hetkeksi."
Elodie tajusi sopertaneensa liikaa, eikä ollut vastannut oikein miehen kysymykseen. Hän oli jälleen kierellyt ja kaarellut, jottei vaikuttaisi vaativan isänältänsä liikoja. Perian oli esittänyt yksinkertaisen kysymyksen, tahtoiko Elodie itse, että mies jäisi. Tietenkin hän tahtoi.

Fauni kohotti katsettaan satyyrin, kasvot edelleen punertaen ja hengähti syvään, kuin kysymykseen vastaaminen olisi ollut isokin taakka.

//Voin pian kuolla onnellisena ; u ; //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2015, 22:56

Se sopertelu jatkui faunin osalta, mutta jo tähän mennessä - niin tämän tilanteen osalta kuin ylipäätänsäkin - oli Perian jo tottunut tuohon, eikä se häntä häirinnyt tai haitannut. Joku muu olisi kenties saattanut menettää malttinsa jo ujonsopertelevalle tytölle, mutta tällä hetkellä Perian näytti korkeintaan hieman odottavalta, toivoen faunin saavan sanat nopeammin ulos suustaan. Ei satyyrista kuitenkaan ollut tyttöä hoputtamaan.
Fauni kertoi olevansa toki onnellinen, jos satyyri jäisi tuon luokse. Edes hetkeksi. Tähän huoneeseen jota niin kovin vaatimattomaksi kuvaili. No, olihan huone huomattavasti yksinkertaisempi ja pienempi, mitä Perianille suotu lukaali, mutta juuri nyt satyyri ei olisi voinut välittää vähempää missä he olivat. Aivan sama vaikka tämä keskustelu olisi käyty talleilla tai sikalassa, kunhan se nyt käytäisiin, kerta alkuun oli päästy.

"Jos jäisin luoksesi... Edes hetkeksi...", Satyyri kävi toistelemaan faunin sanoja tuijottaessaan yhä nuorempaansa sijoillaan.
Hitaasti satyyri kävi kuitenkin askeltamaan lähemmäksi Elodieta, samalla kun katse laski hetkeksi pois faunista lattianrajaan, aivan kuin mies olisi koittanut etsiä niitä rohkeutensa rippeitä sieltä lattialta jostain. Hetken Perian jopa ajatteli perääntyvänsä ja lähtevänsä pois paikalta mitään sanomatta, mutta yhä se outo tunne rinnassa pakotti miehen jäämään tilanteeseen.
"Entä jos...", silkkikoipisen askeleet veivät aivan faunin eteen, Perianin pysähtyen vain muutamien senttien päähän, jolloin se katsekin kohosi takaisin Elodien kasvoihin, hakien sitä katsekontaktia toisen kanssa.
"Entä jos... jäisinkin vähän pidemmäksi.. aikaa... luoksesi... missä ikinä sitten olisitkaan..."


// SLAAGI JA VAINAA. EI PUMPPU KESTÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Heinä 2015, 23:36

Elodie jäi tuijottamaan Periani, joka kävi toistamaan hänen sanojaan. Edes pineksi hetekeksi, faunista tuntui että se olisi tarpeeksi. Tyttö ei halunnut ajatella mitä sen pienen hetken jälkeen tapahtuisi? Se kummitteli Elodien mieltä, kuiski korvaan, että hän vain satuttaisi itseään enemmän, jos kokisi Perianin läheisyyttä vain pienen hetken. Se hetki olisi varmasti niin ihana, että sen ollessa poissa sattuisi se suunnattomasti.
Siinä hiljakseen lähestyvää satyyria katsellessaan ja ikävien tunteiden tulviessa mielen yli, ei fauni voinut olla tuntematta itkun kivistystä kurkussaan. Elodie ei kuitenkaan perääntynyt tai liikahtanut paikaltaan tai sanonut mitään estääkseen miestä.

Elodien hengitys värisi, kun Perian seisoi vain muutaman sentin päässä hänessä. Fauni kohotti katseensa tuohon, satyyri oli sanonut "Entä jos...". Tyttö tuijotti pitkästä aikaa suoraa Periania silmiin, joka tuijotti takaisin. Värähdys kulki faunin kehon lävitse satyyrin sanojen myötä. Ikävä kuiskinta katosi mielestä, Elodien käsitellessä miehen sanojen tarkoitusta. "Pi... Pidemmäksi... aikaa..." Elodie toisti henkäisten, joutuen pinnistelemään itkun tunteen kanssa. "Jos... todella haluat... olisin ennemän, kuin onnellinen."

//DON'T DIE ON ME! NOT YET! //
Janni
 

Seuraava

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron