Hooves V || Aksu

Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Heinä 2015, 12:46

Tuntui ahdistavalta olla näin lähellä Elodieta. Näin lähellä ihan muutaman sentin päässä, silti tuntui että fauni olisi ollut kaukana. Liian kaukana kosketettavaksi, liian kaukana tavoitettavaksi. Perian olisi halunnut koskea faunia - mikä sinällään oli täysin uusi tunne satyyrille, joka ei koskenut mielellään ketään ellei tiennyt noiden olevan puhtaita - mutta jokin sisällä käski hillitä itseään. Elodie vaikutti.. pelokkaalta? Peloksi tuon kai saattoi tulkita? Ehkä, ei satyyri tiennyt, tilanne kun taisi olla heille molemmille niin kovin... odottamaton ja sekava. Kumpikaan ei varsinaisesti osannut puhua nyt suoraan saatikka kertoa siitä tunteesta, joka sisällä velloi. Vaikka joku sivusta katsoja olisikin voinut jo käskeä kaksikkoa suutelemaan, niin kovin selkeältä tämä kuvio varmasti näytti, jos sivusta seurasi.
Mutta ei Satyyri sitä ymmärtänyt. Hänelle näin syvä tunne oli uusi ja outo, ei hän ollut koskaan kyennyt kiintymään kehenkään näin paljoa. Aina niin itserakas kun oli ollut, ei sitä rakkautta tuntunut riittävän sitten kenellekään muulle.

"Haluaisin...", Satyyri aloitti varovaisesti Elodien sanoihin, kuulostaen nyt yllättävänkin rauhalliselta, mutta samalla melankoliselta, "todella haluaisin, mutta..."
"En ole koskaan ennen... Ollut kenenkään seurassa... Pidempään", Kai satyyri koitti kovin oudosti ilmaista, ettei todellakaan ollut kenenkään kanssa varsinaista suhdetta pitänyt yllä. Siihenhän tässä nyt pyrittiin, kai? Ehkä? Satyyri ainakin?
"En vain... Tiedä onko minusta siihen ja... En.. Tai siis pelkään että...", Hetkeksi alas valahtanut katse kohosi takaisin Elodien kasvoihin, "Pelkään että satuttaisin sinua... Enkä haluaisi tehdä sitä", Varovaisesti oma käsi kävi poimimaan toisen faunin käsistä otteeseensa, miehen kosketuksen ollessa hellä ja varovainen. Aivan kuin peläten, että Elodie menisi rikki, jos hän liikaa puristaisi tuon siroa kättä.
"En enää ikinä... tahdo satuttaa sinua mitenkään.."



// MUTTA KUN ÄITI TÄÄLLÄ MÄ SAAN JOTAIN MYÖTÄTUNTO AHDISTUKSIA KOSKA PERIAN JA ELODIE JA AH tää roolipelaaminen vie multa vielä hengen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Heinä 2015, 14:45

Siinä Periania tuijottaessaan, Elodie yritti ymmärtää mitä toinen yritti sanoa. Satyyri ei koskaan ennen ollut kenenkään kanssa pidempään, se pelotti miestä. Perian ei tahtonut satuttaa faunia millään tavalla, mies myönsi tehneensä jo niin kerran, eikä tahtonut sen toistuvan. Yleensä faunin oli vaikea ymmärtää asioita joita ei kerrottu hänelle suoraan ja niin kuin ne olivat, mutta jokin Perianin sanoissa kertoi kuinka vakava ja tärkeä asia oli kyseessä. Elodien täytyi ymmärtää ja yrittää kerrankin auttaa toista jollakin muulla tapaa kuin palvelemalla.
Elodie tunsi kuinka satyyrin käsi lähes hiipi tarttumaan hänen kädestään. Kosketus oli hellä ja varovainen. Hetken kaksikko tuijotti toisiaan hiljaisuudessa, kunnes fauni päästi hiljaisen hymähdyksen ja tytön oma ote Perianin kädestä tiukentui, kuin kertoen ettei hän menisi rikki niin helposti. "Kuinka sinä satutit minua?" Fauni kysyi äänellä joka oli kadottanut sen epävarman värinän. "Sinä et ollut lähelläni. Se sattui. Mutta syy on myös minun... Ei. Kokonaan minun..." Elodie vastasi omaan kysymykseensä. "Luulin... Luulin että kipu menisi pois, jos en näkisi sinua... Olin hölmö." Tyttö selitti. "En kuitenkaan voi vaatia sinua jäämään... ja jos menet, tahdon että tiedät... Rakastan sinua."

//Älä mene valoa kohti, jos sellasen näät! //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Heinä 2015, 02:01

Katse laski jälleen hetkeksi alas, tarkkailemaan sarvipäisen kaksikon käsiä, kun Elodie kävi paremmin tarttumaan kiinni Perianin kädestä. Se tuntui hyvältä, tavallaan kutsuvalta ja lupaa antavalta. Ei Perian silti uskaltanut lähestyä heti, hän pelkäsi olevansa liian suorasukainen. Vaikka tämä vihjailu oli kaukana siitä suorasukaisuudesta, mikä yleensä näkyi ja kuului satyyrin puheessa. Hän kun ei pahemmin pelännyt sanoa mielipidettään... Paitsi näin Elodien seurassa. Olihan hän aikaisemminkin antanut virheen jos toisenkin anteeksi faunille, vedoten siihen että tuo oli hommissaan uusi ja yritti kuitenkin selvästi parhaansa... Mutta vasta näin jälkikäteen mietittynä, ehkei se anteeksianto johtunut pelkästään faunin amatöörimäisistä teoista. Ehkä anteeksi annon takana oli myös jotain syvempää, mikä nyt oli kukkaan puhkeamassa.

Perian keksi tuhat ja yksi tapaa satuttaa Elodieta tuon kysellessä, miten satyyri muka oli satuttanut häntä. Vaikka fauni kuinka yritti ottaa syytä omalle kontolleen, ei Perian suostunut uskomaan tuota. Oli kuitenkin... sinällään huojentavaa kuulla, että Elodie oli pysynyt hänestä erossa ajatellessaan, että kipu menisi pois, jos he eivät olleet toistensa seurassa. Eihän se totuus ollut, kuten nyt nähtiin. Molempia oli vaivannut se hiljaisuus heidän välillään ja nyt kun siitä pääsi puhumaan, tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt alas sydämeltä.
Tosin uusi isku sydämeen tuli, kun fauni myönsi ääneen rakastavansa satyyria.

Ote Elodien kädestä kävi kiristymään, Katseen laajentuessa samalla. Se katse myös nousi Elodien kasvoihin, samalla kun satyyri jäi jokseenkin järkyttyneenä tuijottamaan toista sorkkajalkaista. Kyllähän tässä oli jo indikoitu syvempiäkin tunteita puolin jos toisin, mutta nyt kun sen ääneen kuuli toisen suusta... Tuntui se kovin absurdilta.
"minä...", Perian aloitti jälleen varovaisesti, tuijottaen yhä kovin epäuskoisenjärkyttyneenä faunia.
"Minä... en... tai siis...", Ne sanat tuntuivat koko ajan jäävän kurkkuun, vaikka satyyri niin kovasti halusi ne ulos saada, "Anna anteeksi. En... En ole koskaan...".
"en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin. En koskaan, näiden vuosisatojen aikana. Jokainen läheisempi - tai lähentelevämpi - henkilö on ollut minulle yksi ja sama... En ole kyennyt... Rakastamaan... Ketään, paitsi itseäni... mutta kun sinut tapasin", Väristen satyyri kävi henkäisemään, nojautuen entistä lähemmäksi Elodieta.
"Kun... Aluksi en pitänyt sinua.. kummoisena... mutta nyt kun olen sinuun tutustunut... viettänyt aikaa kanssasi... saanut pitää sinut elämässäni... Olen ehkä... Ensimmäistä kertaa elämässäni... löytänyt jonkun josta välittää", Pieni, surkuhupaiselta kuulostava henkäisy karkasi jälleen satyyrin suusta, "Sinä... Olet herättänyt minussa jotain... jotain syvempää. En tiedä onko se tuo nätti naamasi vai hurmaavan naiivi luonteesi vai hyväsydämisyytesi mutta...".
"Minä myös... Taidan olla.. Rakastunut sinuun... Elodie", Voi kuinka vaikealta se tuntuikaan sanoa ääneen, mutta heti kun sen oli sanonut, helpotti olo. Tuntui, että se oli pakko sanoa. Aivan kuin mitään menetettävää ei olisi ollut enää.
"Ja tahtoisin pitää sinut lähelläni... Nyt... Ja aina"


//VALON NÄIN JA SINNE MENIN ja niillä oli huono buffetti siellä en suosittele, takaisin pimeyteen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Heinä 2015, 02:33

Niin vaikeasti sanat tuntuivat tulevan ulos Perianin suusta sen jäkeen kun Elodie oli mennyt tunnustamaan tunteensa. Se todella oli helpottanut oloa huomattavasti ja fauni tunsi olevansa hivenen ylpeäkin itsestään, kun oli saanut sen sanotuksi.
Tuntui hyvältä kuinka satyyri piteli itsekin tiukemmin kiinni Elodien kädestä.
Mitä enemmän Perian puhui, sitä leveämmäksi faunin hymy kohosi, kuin samalla rohkaisten toista vain jatkamaan ja saamaan sanansa ulos suusta.
Olo tuntui samalta niin kuin silloin syysjuhlissa, niin lämmin ja iloinen. Mutta huimauksen sijaan, mitä se kupliva juoma oli aiheuttanut, oli faunin olo selkeä kuin putainen sää. Elodie muisti kuinka hän oli miettinyt voisiko olo olla sen iloisempi, kun hän oli saanut suudella Periania. Totuus oli ettei se tunne voittanut tätä tunnetta millään tasolla.

Ja kun Perian viimein sen sanoi, ei fauni voinut onen kyynelilleen mitään. Elodie edelleen hymyili ja sen enempää ajattelematta tämä painoi päänsä vasten miehen rintakehää ja kiersi kätensä toisen ympärille halaukseen. "K-Kiitos." Fuani sanoi hiljaa satyyriä vasten. "Kiitos kun jäät luokseni."

//Well damn, oisko helvetissä sit parempaa safkaa? //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Heinä 2015, 03:06

Se hymy faunin kasvoilla sai myös satyyrin hymyilemään sanojensa lomasta. Mitä suuremmaksi tytön hymy yltyi, sitä helpommalta koko tilanne alkoi vaikuttamaan satyyrin osalta. Ei tässä mitään hätää ollut, ei hän ollut menettämässä Elodieta sanojensa takia. Päinvastoin, nämä sanat taisivat tuoda sorkkajalkaisia entistä lähemmäksi toisiaan. Nyt kun suoraan sai puhuttua suunsa puhtaaksi. Kuinka olo tuntuikaan kevyemmältä ja paremmalta, kun asiasta sai puhuttua Elodien kanssa. Voi kuinka tuntuikaan hyvältä olla näin lähellä Elodieta. Faunin kyyneleet tietenkin huolestuttivat hetken satyyria, mutta selvästi Elodie itki ennemmin onnesta, kuin surusta. Se oli hyvä - kaiketi? Ei Satyyri halunnut Elodien olevan surullinen nyt. Ei nyt, kun he olivat tunnustaneet toisilleen sen syvimmän tunteen, mitä sydän saattoi tuntea toista kohtaan.

Perian ei pistänyt vastaan faunin käydessä häntä halaamaan. Päinvastoin, siinä missä Elodie kiersi kätensä satyyrin ympärille, kävi Perian myös kietaisemaan kätensä tytön ympärille. Tuntui hyvältä pitää Elodie sillä tavalla lähellä, syleilyssä.
"Jään enemmän kuin mielelläni luoksesi", Pikkuhiljaa se itsevarmuus alkoi kuulua äänestä, nyt kun sen vaikean osan yli oli päästy, "Haluan pysyä tässä. Vierelläsi. Elämässäsi, pitää... huolta sinusta. Katsoa, ettei kukaan sinua satuta...".
"vaikka ehkä en olekaan se kaikkein... miehisin mies rinnallesi... Mutta toivoin että hyväksyisit minut... Kumppaniksesi...", Hetkeksi se itsevarmuus taas katosi, satyyrin selvästi miettien että kannattiko edes kuulostaa niin itsevarmalta nyt vai ei. Ei hän halunnut antaa Elodielle sitä kuvaa, että tekisi tämän vain omahyväsyyttään.
"sikäli mikäli... Sinä minusta kumppanin haluat...nyt näin... vakituisesti?"


//Ei täällä kyl mitään safkaa oo, pelkkää tabascoa aamuin illoin. Välillä ehkä tortilloja, jotka on ylitulisesti maustettuja. En suosittele helvettiä 1/5 en söis uudestaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Heinä 2015, 03:49

Elodie niiskahti Periania vasten, mutta hymyili edelleen tyytyväisenä, varsinkin kun nyt toinen oli kietonut omat kätensä hänen ympärilleen. Pitkäänaikaa luimussa olleet korvat olivat jälleen höröllä iloisesti, samalla kun satyyri kertoi kuinka tuo tahtoi pysyä faunin rinnalla aina. Tyttö itsekin tahtoi sanoa, että haluaisi olla toisen rinnalla myös loputtomiin ja tahtoisi suojella toista yhtälailla, mutta Perian ennätti vaihtamaan aihetta ja kysyä tahtoisiko Elodie tuosta kumppanin.
Fauni kohotti päätään ja vei katseensa ylös mieheen. Hymy oli vaihtunut yllättyneeksi ilmeeksi, mutta se palasi pian takasin. "Tottakai haluan... jos sinä todella haluat minut." Fauni lausui iloisesti. Niin pienessä hetkessä kaikki surut ja murheet olivat kaikonneet ja niistä suloisista unista oli tullut totta. Oliko tämä edes todellista? Oli tai ei, ei Elodie tahtonut sen koskaan loppuvan.
Fauni päästi toisella kädellään irti Perianista pyyhkiäkseen kyynelistä kostuneita poiskiaan ja silmiään. "Tuota...mm..." Elodie yritti sanoa jotain ja tunsi kasvojensa punehtuvan sitä ajatellessaan. "Jos... voisinko minä... su...d... mmmm..." Ei tyttö pystynyt sitä sanomaan.

//WELPH SHIT, missä sitä nyt sit safkataan ku taivas ja helvetti on täynnä kakkaa! //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Elo 2015, 02:14

Totta kai fauni halusi. Tai ainakin omien sanojensa mukaan halusi. Ja satyyri toden totta halusi uskoa noihin sanoihin. Hän halusi pitää Elodien lähellään, nyt kun tämä pakottava tunne rinnassa oli saanut jotain selkoa, jotain selkeitä ajatuksia päähän. Ehkä joku kutsuisi tätä rakkaudeksi, mutta ei Perian sellaista tunnetta osannut tunnistaa sisältään. Itserakas, narsistinen idiootti kun oli. Mutta, jokin sisällä käski pitämään huolta Elodiesta, pitämään faunin lähellä ja katsomaan tuon perään. Satyyri todellakin välitti nuoremmasta sorkkajalkaisesta, vaikka ei sitä koskaan olisi uskonutkaan.
"Tietenkin haluan... en.... en muuten sitä kysyisi...", Perian totesi jo pienesti naurahtaen, ehkä jo tuntien pientä nolostusta omasta epänormaalista käytöksestään. Ei hän tällainen yleensä ollut, miksi nytkään? Tuskin Elodie nyt tähän epävarmaan ja varovaiseen puoleen hänestä oli ihastunut! Kai...?

Toinen siroista kulmista kävi kohoamaan pienesti Elodein jälleen takellellen sanoissaan ja selvästi harkiten, kehtaisiko sittenkään loppuun asti sanoa. Ei faunin kyllä tarvinnut loppuun sanoa sitä, mitä oli aloittanut, Perianin ymmärtäessä mitä fauni ajoi takaa. Pienesti hymähtäen silkkikoipinen kävi nojautumaan lähemmäksi, samalla toisella kädellään käyden kohottamaan Elodien kasvoja paremmin omiensa puoleen.
Sen pahemmin lupaa kysymättä tai odottamatta, satyyri kävi painamaan huulensa vasten Elodien huulia. Varovaisen pehmeästi, valmiina kyllä perääntymään heti jos tyttö niin halusi. ei Perian halunnut pakottaa faunia mihinkään, ei edes tähän hellänvarovaiseen suudelmaan, joka tiedusteli Elodielta lupaa jatkaa vaativammin suudelmaa eteenpäin.



// KAIKKIALLA KAKKKAAAAA mut hei kakan täytyy olla hyvää, sata kärpästä hevosenkaken ympärillä ei voi olla väärässä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Elo 2015, 02:31

Ei Elodie pystynyt sanomaan sitä ääneen ja ehkä hän toivoikin että Perian pystyisi ymmärtämään mitä hän yritti sanoa. Tytön pieni toive toteutuikin, satyyrin kumartuessa häntä lähemmäs. Hellä kosketus oli tarpeeksi nostamaan faunin kasvoja sen verran, että mies pystyi laskemaan huulensa tytön huulia vasten. Kyllähän Elodie oli ne ennen tuntenut, mutta kaikki oli nyt niin selkeää ja kirkasta, se ei tuntunut samalta kuin silloin. Se tuntui niin paljon paremmalta, että fauni pelkäsi sydämmensä pakahtuvan.
Hermostus purkautui syvänä huokauksena. Elodie sulki silmänsä ja ikään kuin kurkotti lähemmäs Periania, joka niin varoen häntä nyt suuteli, lupaa pyytäen. Miksi mies lupaa pyysi, jos hän oli sitä ensimmäisenä pyytänyt? Tosin ei fauni sanojaan ollut saanut ulos suustaan, mutta selvästi mies oli asian ymmärtänyt. Ehkä Perian oli omalla tavallaan hupsu, niin kuin Elodiekin? Ehkä he siksi nyt olivat tässä yhdessä, faunin kietoessa sirot kätensä toisen ympärille ja hymyillen suudelman seassa, joka ei tytön osalta ollut kokenut, mutta kertoi varmasti kuinka paljon Elodie välitti Perianista.

//NIIN kärpäset tietää! Niin ku toi yks joka vaan palaa mun huoneeseen takas vaikka häädän sen ulos ja suljen oven!!!//
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2015, 01:09

Suudelma kävi muuttumaan rohkeammaksi, kun Elodie kävi itse siihen vastaamaan. Viimein tuntui siltä, kuin kaikki se ahdistus ja vaivautuneisuus olisi kadonnut harteilta. Tuntu siltä, että kykeni jälleen hengittämään, ajatusten kirkastuessa. Joskin, ne ajatukset eivät lähteneet vaeltamaan nyt mihinkään, satyyrin keskittyessä täysin vain tähän tilanteeseen, vain tähän hetkeen, vain ja ainoastaan Elodieen. Tuntiessaan faunin hymyn suudelman seasta, ei Perian voinut olla hymähtämättä naurahtavasti suudelman seasta, katseen tarkkaillessa lempeän rauhallisesti silmänsä sulkenutta faunia. Siinä missä Elodie, kävi myös satyyri kietomaan kätensä toisen ympärille kevyesti, vetäen tyttöä lähemmäs halaukseensa.

Lopulta Perian kuitenkin vetäytyi siitä suudelmasta, suoden vielä nopean suukon Elodien poskelle. Halauksestaan satyyri ei päästänyt faunia, piti tuon lähellään nojautuen vain hitusen kauemmaksi, hymyillen katsellen alas pienempäänsä. Hetken täysin hiljaa, tietämättä varsinaisesti mitä sitä nyt enää olisi sanonutkaan. Hän oli vain niin onnellinen, ettei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa tähän väliin!
"Mitä...", Perian aloitti varovaisesti, pienesti kurkkuaan selvittäen, "Mitä sinä olit tekemässä... ennen kuin tulin?".


// SE KÄRPÄNEN VAIN RAKASTAA SUO JA TAHTOO OLLA LÄHELLÄ! ANNA SEN RAKASTAA SUO. Näin niikun hei, moi, viimein taas anteeks kesti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Elo 2015, 13:44

Suudelma päättyi Perianin vetäytyessä, johon Elodie ei pistänyt vastaan. Oli hyvä päästää irti ja vain tuijottaa toista hymyillen, edelleen halaukseen kietoutuneena. Perian kuitenkin päätti rikkoa hiljaisuuden kysymällä, mitä fauni oli ollut tekemässä ennen kuin satyyri oli tullut paikalle. Niin mitä hän oli ollut tekemässä? Vaivaloinen keskustelu oli tuntunut kestävän niin kauan, että Elodie joutui kääntämään katseensa silmäilemään huonettaan, etsien sitä mitä oli ollut tekemässä. Tytön katse kohdistui pikkupöytään, joka viimein muistutti tyttöä.
"Ah, minä oli kirjoittamassa... Tai no harjoitelin." Fauni kertoi, kääntäen katseensa takaisin Perianiin hymyillen. "Et kuitenkaan häirinnyt tai keskeyttänyt minua mitenkään." Elodie kiireesti lisäsi. "Oli... hyvä, että tulit käymään."

//Woop woop! No eipä tuo haittaa, en ois päässy muutenkaan vastaileen näiden kolmen viikon aikana :D //
Janni
 

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2015, 17:48

Elodie kertoi olleensa harjoittelemassa kirjoittamista, ennen kuin Perian paikalle oli pyyhältänyt. Kuulemma satyyri ei kuitenkaan ollut häirinnyt tätä toimitusta mitenkään, mistä Perian oli kiitollinen. Sehän tästä olisi puuttunut, että hän olisi häirinnyt jotain tärkeää - toisaalta, mikä mahtaisi olla tärkeämpää kuin "työnantajan" keskustelutuokio, sitä saattoi miettiä näin itsekkäästi ajatellen.
"Olen yhtälailla iloinen, että sain tultua paikalle...", Satyyri hymähti nuoremmalleen, "Mietin pitkään uskaltaisinko asiasta edes puhua sinulle - kuinka ennenkuulumatonta minulta!", mies jatkoi naurahtaen, samalla kun kävi astelemaan Elodien pöydän ääreen, nähdäkseen mitä tuo oli saanut aikaiseksi harjoitellessaan.

"Olet edistynyt", Satyyri hymähti katsellessaan faunin kirjoituksia, "Yllättävänkin paljon".
"Jos haluat... Voisin jäädä auttamaan sinua, sikäli mikäli aiot jatkaa vielä?", Satyyri jatkoi vilkaistessaan Elodien puoleen, "Ei minulla muutakaan ole luvassa enää tälle päivälle. Voisin siis hyvin kuluttaa aikaani sinun seurassasi".


// No nii mutku mun piti olla velmu ja vastaa sillä välin ku olit poissa ni sit sul ois ollu kasa ropeja tääl venaas ku kaikki muutki oli sun peleihin vastannu mut emmä si koskaan saanu aikaseks yyy //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hooves V || Aksu

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Elo 2015, 19:03

Elodiekin naurahti heleästi Perianin naureskellessa kuinka ennenkuulumatonta oli se kuinka vaikeaa miehen oli puhua. Olo oli niin kevyt ja onnellinen kaiken sen jälkeen, ettei fauni voinut muuta kuin hymyillä.
Tyttö ei pistänyt hanttiin toisen mennessä tutkimaan pöydällä lojuvia papereita, joihin hän oli kirjoittamistaan harjoitellut, vaikka tyttöä hieman nolotti huonokäsiala. Perian kuitenkin kehui kuinka hyvin Elodie oli edistynyt ja tarjoutuikin auttamaan, jahka fauni vielä ajatteli jatkaa harjoitteluaan tälle illalle. "Se olisi ihanaa." Tyttö vastasi, astellen nyt itsekin pöydän luokse. Hän ol ikävöinyt niitä hetkiä miehen kanssa, kun tuo opetti häntä puhumaan haltiakieltä, kirjoitamisenkin opettelu toisen seurassa olisi varmasti yhtä hauskaa.

Elodie istahti alas tuolille ja otti sulkakynän käteensä ja veti mustepullonkin lähemmäs paperia. Tyttö loi vielä hymyilevän katseen Perianiin ennen kuin avasi oppikirjan auki eteensä ja ryhtyi lukemaan seuraavaa lausetta satyyrin avustuksella.

//Ai sellasta se yritti juonia mokoma >:D mut tää peli oli siis tässä näin silleen, piu pam puf! Kiitoksia, seuraavaa peliä odotellessa~<3 //
Janni
 

Edellinen

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron