Kirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 14:51
Perian nyökytteli myöntävästi hymisten, Rathelin huomauttaessa hänen tietävän palvelijansa hyvin. Kyllähän hän Elodien tunsi, vaikkei ehkä niin hyvin mitä olisi toivonut. Mutta, olihan heillä aikaa toisiinsa tutustua, ei Perian ollut aikeissa Elodiea pihalle potkia tai antaa tuon helpolla luotaan lähteä - tosin, eihän hän tietenkään voinut pakottaa tyttöä pysymään rinnallaan, jos Elodie ei sitä halunnut. Voi kuinka karmiva ajatus sekin oli, että Elodie syystä tai toisesta haluaisi lähteä ja pistää tämän epämääräisen suhteen poikki! Ei Periania oltu koskaan jätetty! Tosin se johtui siitä, ettei hän koskaan ollut varsinaisesti suhteessa ollut... Nuo ajatukset saivat kuitenkin kylmät väreet menemään selkää pitkin, satyyrin piti miettiä asiaa itsekseen nyt kun mokoma mieleen tuli.
"Näemme, kyllä", Sarvipää nyökkäsi, "Kiitos itsellenne ja hyvää illan jatkoa", olivat viimeiset sanat, ennen kuin siivekäs eliitti poistui paikalta, jättäen sorkkajalan omiin oloihinsa.
Heti seuraavana päivänä Perian oli kasannut ostoslistan ja ojensi sen juoksupojalle rahojen kera, pyytäen tuota käymään tilaamassa tarvikkeet ja käskeä tavarantoimittajien tuoda ne sotilastupien varastoon. Totta kai juoksupoika moista sijoituspaikkaa ihmetteli, mutta ei sen kummemmin kuitenkaan kyseenalaistanut kuningattaren lemmikin käskyjä. Mitä lieni suunnittelevan, ei se juoksupojalle kuulunut.
Seuraavien päivien aikana tavaraa toimitettiin sovittuun paikkaan, Perianin käyden tarkistamassa että kaikki myös tuli perille asti. Kaksi suurta paperipakettia mittatyöllä tehtyjä vaatteita, jotka eivät niin paljoa painaneet, mutta olivat vaikea kantaa samaan aikaan. Pari pienempää laatikkoa, joissa oli musteita ja uusi sulkakynä, pari korurasiaa ja sitten raskas, iso nippu uusia kirjoja. Siinä oli tavaraa kyllä tarpeeksi, sopivasti sen verran, ettei Elodie niistä yksin selviäisi, ellei useampaa reissua haluaisi tehdä. Tosin, yhden pienen, taskuun sopivan rasian Perian nappasi lastista mukaansa ennen aikojaan. Sen piti olla yllätys Elodielle, sitten kun aika oli vain sopiva...
Viikonlopun tullen satyyri valmistautui toteuttamaan suunnitelmansa. Päivä oli kiireinen niin satyyrille kuin faunillekin, Perianin varmistettua, että Elodiella riitti hommaa koko päiväksi. Ja illan tullen, pyysi satyyri tyttöä vielä käymään luonaan. Oli aika pistää peliin ne kuuluisat näyttelijäntaidot.
"Elodie rakas!", Perian aloitti, jahka fauni luokseen saapui, "Tiedän, että kello on jo paljon ja haluaisit varmasti lepäämään, mutta minulla olisi vielä yksi tehtävä sinulle".
"Katsos kun, syystä tai toisesta juoksupoika oli neuvonut tavarantoimittajille väärin paikan, jonne noiden pitäisi tilaamani tavarat tuoda. Ja nyt ne ovat sotilastupien varastossa - ihme ettei minun huoneeseen sitten toimitettu puolestaan jotain armeijan asetilauksia. Oli miten oli, jotain meni pieleen nyt", mustaan, kaapumaiseen silkkiaamutakkiin pukeutunut sarvipää selitti, "Joten jos se ei ole liikaa pyydetty, olisitko niin ihana ja kävisit ne noutamassa minulle? Tulisin toki mukaasi, mutta minun pitää vielä käydä kuningattaren luona, hänen kutsustaan", se oli vale. Ei kuningatar häntä nyt tarvinnut, mutta eihän Elodie sitä tiennyt.
// HITTAILIN SORI. Rathel ei sitten kiusaa Elodieta, eihän //