Osaisitko ehkä auttaa


Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Touko 29, 2016 2:43

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Oven avautuessa tahtoi Elodie vajota maan alle piiloon, mutta ei hän siihen kyennyt ollessaan Rathelin sylissä. Tyttö puristi vielä silmänsäkin kiinni, kuin se muka auttaisi hänet piilottamaan Perianin katseelta. Miehen veikeä kysymys sai Rathelin hymähtämään ja olisi se saanut tytönkin punastelemaan, jos ei olisi ollut jo ennestään punainen.
Selityksiä ei ennätetty suomaan, kun Perian huomasi jonkin ollen vialla, syyttäen ensimmäisenä gargoilia. "Ah, e-" Kenraali oli aikeissa selittää, mutta hätäinen piipitys hänen sylistään keskeytti. "E-Ei ei ei! K-Kenraali auttoi." Elodie selitti hätäisesti ja oli nyt avannut silmänsä, tuijottaen satyyriä hieman päättäväisesti, kun tuo meni hänen pelastajaansa syyttelemään. "Minä vain... Siellä oli pelottava keraali herra ja... en olisi saanut olla siellä ja säikähdin..." Fauni yritti nyt selittää, mutta näytti nolostellessaan tietävän jo itsekkin ettei hänestä saisi selvää.

"Elodie törmäsi harmillisesti virkaveljeeni. Hän luuli että Elodie hiippaili tuvilla luvatta ja uhkasi tarpeettomasti keihäällä, josta Elodie sai pienen viillon." Rathel selitti tytön puolesta. "Ajattelin että oli parasta tuoda hänet tänne, minä voin hoitaa tilauksenne tänne, vaikka samantien jos haluatte." Se olisi vähintä mitä hän voisi tehdä, olihan suunnitelma ollut häntä varten, ei ollut oikein että fauni joutui kärsimään hänen takiaan.
"Anteeksi." Elodie nyt pahoitteli painaen katseensa alas siinä missä korvatkin laskivat luimuun surkeana. "En tarkoittanut mennä niin... shokkiin. Olisin hakenut kyllä tilauksen itse."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 30, 2016 8:20

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Sininen katse suorastaan vaati vastausta Rathelilta, mutta ennen kuin eliitti ehätti tilannetta selitellä, oli Elodie puuttunut tilanteeseen. kertoen, kuinka tuvilla oli ollut "pelottava kenraali herra" ja tuo oli ilmeisesti faunia käynyt kovakouraisemmin kohtelemaan. Kuinka mokoma kehtasi! Hänen palvelijaansa sillä tavalla nyt satuttaa! Tästä se idiootti saisi kyllä kuulla - kuka ikinä olikaan. Rathelin käydessä mainitsemaan virkaveljensä, kävi selväksi että kyseessä oli eliittikenraali. Ja kun puheeksi tuli keihäs, osasi Perian jo päätellä kyseessä olevan kenraali Winderin - Argenteus oli hänen tietääkseen magian käyttäjä, mitä tuo keihäällä olisi tehnyt ja Nardur taas käytti kaiketi jotain miekkaa... Ja noita kahta eliittiä harvemmin tuvilla edes näki, Winder siellä yleisimmin liikkui. Kaiketi. Näin ainakin Perian oli päätellyt, mitä nyt vuosien aikana oli saanut kuulla ja itse todistaa.

"Älä itseäsi syytä, ei se sinun vikasi ollut", Perian vastasi lopulta faunille, joka itseään kovin surkeana syytteli ja pyyteli anteeksi, "Teitte oikein, eihän häntä tuossa kunnossa voi päästää mitään noutamaan!".
"Elodie tule sisään, katsotaan haavasi kuntoon", yhäkään veren näkeminen tai siihen koskeminen ei todellakaan ollut Perianille kovin mieluista, mutta Elodien kohdalla hän saattoi tehdä poikkeuksen, "Eikä teidän tarvitse hakea tilausta. Totta kai olisin kiitollinen jos saisin tavarani tänne, mutta en usko että teidän kaltaisen eliitin siihen tarvitsee ryhtyä".
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Touko 30, 2016 8:52

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Elodie mutristi suuntaan, kun Perian meni toteamaan ettei syy ollut hänen ja vielä kehui kenraalia. Tyttöä hieman hävetti, että hän oli mennyt sellaiseen shokkiin, että Rrathel oli tuntenut tarvetta hänet kantaa tänne asti. Haavahan oli mitätön, eikä se estänyt faunia liikkumasta. Eikö Karhuntakkukin ollut sanonut, että hänen pitäisi oppia olemaan kovanahkaisempi, tuo kun ei ollut häntä aina auttamassa. Ja nyt hän vain aiheutti turhaa huolta Perianille ja eliittikenraalille. Pieni huokaus karkasi tytön suuta sitä ajatellessaan
"Se on vain pikku juttu." Gargoili vakuutteli satyyrille, suoden vielä tuolle merkitsevän katseen, joka kertoi että hän oli sen vähintään velkaa tämän suunnitelman takia. Nainen samalla astui peremmälle ja kantoi Elodien divaanille istumaan. "Kiitos k-kenraali." Fauni kiitti, uskaltaen jo luoda katseen naisen silmiin. "Kutsu minua vain Ratheliksi." Kenraali hymähti, suoristautuen.

"Um... minä voin hoitaa haavani itsekin, jos et halua koskea siihen." Tyttö nyt totesi kääntäessään katseensa Perianiin ja yritti hymyillä tuolle huollettomasti, vaikka olikin edelleen hieman apean oloinen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 04, 2016 9:49

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Perian kävi vastaamaan siihen merkittävään katseeseen pienesti, huomaamattomasti nyökäten. Heidän suunnitelmansa ei ollut mennyt ihan nappiin, mikä totta kai harmitti varmasti jokaista, mutta nyt ei asialle voinut enää mitään. Ehkä kuitenkin parempi, ettei Elodielle kerrottaisi tästä salaisesta suunnitelmasta mitään, ainakaan vielä. Antoi tytön nyt rauhoittua ja palautua tilanteesta, ennen kuin edes harkittaisiin salaisuuksien kertomista.

Perian seurasi, kuinka Rathel kantoi Elodien istumaan divaanille, naisten vaihtaen myös sanoja siinä keskenään. Jos ei muuta, niin nyt varmasti Elodielle olisi - ehkä - hieman helpompaa jutella Rathelin kanssa tulevassa. Toivottavasti myös Rathel uskaltaisi lähestyä Elodiea halutessaan.
"Höpsis, minä katson sen kyllä", Perian vastasi Elodielle, joka oli valmis oman haavansa katsomaan kuntoon. Ennen kuin fauni ehättikään sanoa vastaan, oli Perian jo kipittänyt hakemaan silkkisiä nenäliinoja muutaman laatikoistaan - ei hänellä ollut tähän hätään mitään parempaa Elodien avuksi, ei hän säilyttänyt huoneessaan mitään ensiaputarvikkeita! Yhden hän kastoi veteen, ennen kuin palasi takaisin Elodien luokse.
"anna kun katson", Perian jatkoi asettuen istumaan Elodien vierelle. Vetäen syvään henkeä, selvästi kokien pientä kammotilaa veren suhteen. Mutta kyseessä oli Elodien hyvinvointi, joten kyllä hän tähän pystyisi. Ei häntä Elodie ällöttänyt, vaan se veri. Sentään se ei ollut hänen rumaa vertaan. Kostealla liinalla Perian lähtikin lopulta puhdistamaan Elodien haavaa ja kaulaa, katsoen ettei pintahaavan veri käynyt yhtään enempää sotkemaan soman sorkkajalan ihoa tai vaatteita.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Kesä 04, 2016 10:14

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Perian vähätteli sitä vaivaa mitä joutuisi tekemään haavan puhdistuksen kanssa ja ennen kuin Elodie ehti sanomaan mitään, kiirehti mies hakemaan nenäliinan jos toisenkin laatikostostaan. Fauni huokaisi hiljaa, kyllä hän arvosti satyyrin huolehtivaisuutta, mutta olo oli jotenkin hyödytön.
Rathel seurasi Periania katseellaan, kun tuo asttui faunin vierelle kostutetun liinan kanssa ja painoi sen haavaa vasten. Elodie puri alahuultaan kirvelyn takia ja tajuamattaan oli vienyt kätensä satyyrin polvelle, puristaen tuon aamutakin kangasta nyrkkiinsä. Se pieni ele ei jäänyt gargoililta huomaamatta. "Käyn nopeasti sotilastuvalla hakemassa tilauksenne." Rathel nyt ilmoitti, kohottaen ystävällisen ilmeen kasvoilleen.

Elodie katseli naista pahoittelevasti, tuo kun jotui nyt tekmään hänen työnsä hänen kyvyttömyytensä takia. "Ei huolta Elodie." Rathel rohkaisi faunia, tuo todella murehti liikaa. "Olet varsin päättäväinen työsi suhteen." Kenraali vielä kehui, ennen kuin kääntyi kohti ovea lähtiäkseen.
Elodien ilme oli muutunut yllättyneeksi naisen sanojen johdosta ja siro punakin oli kohonnut poskille, ehkä hän todella murehti liikaa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 04, 2016 11:26

Re: Osaisitko ehkä auttaa

"Kiitos, odottelemme täällä", Perian vastasi vilkaisten Ratheliin, joka ilmoitti käyvänsä sotilastuvilla. Ennen kuin eliitti kuitenkaan lähti minnekään, kävi tuo kehumaan Elodieta. Perian ei voinut kuin olla samaa mieltä eliitin kanssa, joka tokaisi faunin olevan kovinkin päättäväinen työnsä suhteen. Sen hänkin oli huomannut jo ajan myötä, Elodien kaltaisia vilpittömän ahkeria työntekijöitä sai hakea koirin ja kissoin! Perian sai kiittää sorkkiaan siitä, että oli faunin aikanaan löytänyt. Ja noh, kyllähän hän muutenkin piti Elodiesta, ei vain tuon ahkeruuden takia...

Rathel poistui sotilastuville, Perianin jatkaen Elodien haavan siivoamista. Selvästi koittaen varoa, ettei omat hyppysensä vereen sotkeentuneet. Jahka kostealla liinalla oli suurimmat sotkut siivonnut, kävi Perian asettamaan kuivan, puhtaan silkkiliinan sen viiltohaavan päälle.
"Pidä sitä siinä hetken aikaa, ainakin sen verran että verenvuoto tyrehtyy... Katsotaan sitten, pitääkö meidän käydä parantajien puheilla", Satyyri hymähti, lopulta nostaen katseensa Elodien puoleen.
"Anteeksi, että pistin sinut sinne seikkailemaan. En ollenkaan arvannut, että tuvilla saatettaisiin niin alkeellisen aggressiivisesti suhtautua "ulkopuolisiin"... Olethan kunnossa?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Kesä 04, 2016 11:41

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Haava saatiin puhtaammaksi ja Perianin pyynnöstä Elodie nosti siron kätensä painamaan kuivaa liinaa kaulaansa vasten. "Tuskin se niin paha on." Tyttö totesi miehen ehdottaessa parantajilla käymistä. "On niin myöhäkin, en haluaisi häiritä ketään." Fauni lisäsi niin tuttuun tapaansa olla mahdollisimmän vähän muille vaivaksi.

Katse kääntyi satyyrin silmiin, kun tuo ryhtyi pahoittelemaan tapahtunutta, puhutellen sitä eliittikenraaliaa alkeelliseksi. "Et sinä voinut tietää itsekkään ja se herrä Eliittikenraali teki varmasti vain työtään." Fauni totesi ymmärtäväisesti näin molempien osapuolien kohdalla. "Ja olen minä kunnossa, säikähdin vain... pienesti." Elodie vastasi vielä nostaen hieman nolostuneen hymyn kasvoilleen. Ei se pelästys niin pieni ollut, mutta varmasti jonkun paljon rohkeamman mittapuulla todella mitätön säpsähdys.
"Toivottavasti Ken- um... Rathel ei kuluta liikaa vapaa-aikaansa minun työni hoitamiseen." Elodie huolehti.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 04, 2016 11:56

Re: Osaisitko ehkä auttaa

"Tietenkään et halua häiritä ketään, niin vaatimaton kun olet", Perian hymähti faunin sanoille, nostaen pienen hymyn kasvoilleen. Elodie sai luulla mitä itsestään halusi, mutta satyyrille tyttö oli tärkeä ja huomion ja ennen kaikkea vaivan arvoinen. Hän menisi vaikka itse herättämään hovin parhaimman parantajan, jos Elodie tarvitsi apua haavansa kanssa!
"Teki työtään tai ei, mielestäni hänen tekonsa olivat täysin tarpeettomat", satyyri tuhahti, vaikka eihän hän tiennyt kunnolla mitä oli tapahtunut varsinaisesti. Silti, jos joku isokiho näki tarpeelliseksi uhata Elodien kaltaista vaaratonta ja harmitonta palvelijaa aseella, oli kyseessä selvästi ylireagointi!

"Tuskin", Perian hymähti Elodien huolehtiessa käyttikö Rathel liikaa vapaa-aikaansa faunin auttamiseen. Hän kyllä tiesi, että koko tämä aika oli muutenkin tarkoitus käyttää Elodien ja Rathelin tapaamiseen, joten tuskin eliitti mitään muuta itselleen oli varannut tänä iltana.
"Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, että eliittikenraali Tor paikalle sattui ja sinut auttoi tänne - ties miten huonosti olisi voinut käydä, jos hän ei paikalle olisi sattunut!", Perian jatkoi, "Olemme hänelle kiitoksen velkaa, vähintäänkin. Ja hän kun vaikuttaa niin mukavalta ja ystävälliseltäkin, eikö?".

"Miltä tuntuu?", satyyri kysäisi, katseen laskeutuen sen haavan puoleen, "kaiketi se kohtapuoliin jo tyrehtyy... Eihän siihen satu hirveästi?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Kesä 05, 2016 12:24

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Elodie ei ryhtynyt inttämään Perianin kanssa tapahtuneesta, heillä molemmilla oli omat näkökulmansa asiaan, vaikka todennäköisesti Perianin kulma oli paljon osuvampi, kuin Elodien ymmärtäväinen ajattelu. Miehen mielestä Rathelkaan tuskin näki auttamisessa liikaa vaivaa, sen kuuleminen helpotti tytön oloa ja tämä nyökkäsikin ymmärtäen.
"Niin, haluaisin kyllä kiittää häntä jotenkin, mutta en tiedä miten." Elodie totesi painaen katseensa hetkellisesti alas ja painoi kulmansa pohtivaan sävyyn ryppyyn. Kuinka nyt Eliittikenraalia pystyisi kiittämään? Ei hänellä ollut mitään mitä antaa ja muutenkin hän oli vain tuiki tavallinen palvelija.

Tyttö havahtui mietteistään, kun Perian uteli haavan perään. "Tuntuu paremmalta." Fauni vastasi laskien hetkellisesti liinan pois haavan päältä. Vain muutama veri tahra koristi liinan pintaa, mutta varmuuden vuoksi tyttö painoi liinan takaisin. "Kiitos." Elodie vielä kiitti kallistuen varoen painamaan päänsä satyyrin olalle ja sulki hetkellisesti silmänsäkin tyytyväisenä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 05, 2016 12:32

Re: Osaisitko ehkä auttaa

"Emmeköhän keksi tavan kiittää häntä jotenkin", Perian hymähti Elodielle, joka ei oikein tiennyt miten olisi eliittiä kiittänyt avusta. Perian kyllä keksi tavan jos toisenkin, mutta se oli sitten eri asia, oliko Elodie valmis kiittämään niiiiin suuresti eliittiä... Eikä satyyrikaan kyllä mielellään sellaisiin kiitoksiin faunia pistäisi, jos siitä lähdettiin.
Ehkä Rathelille riitti kiitos ja suloinen hymy faunilta.

Varovaisesti Perian tarkasteli faunin haavaa, kun Elodie liinan hetkeksi sen yltä siirsi. Ei se onneksi syvä ollut ja selvästi jo hyytymään päin. Hyvä, tuskin heidän tarvitsi ketään mennä sen takia häiritsemään, ei ainakaan tänään. Tietenkin Perian halusi, että haava myös parantuisi ja haihtuisi täysin näkyvistä ajan myötä, mutta sikäli mikäli Elodie ei halunnut parantajien voimia tuhlata kosmetiikkaerheiden takia, ei Perian toista voinut moisiin pakottaakaan... Kai.
Hymy kävi kuitenkin leviämään satyyrin kasvoille, Elodien painaessa päänsä vasten hänen olkaansa. Se tuntui hyvältä, jälleen, kun sai hieman läheisempää kontaktia tyttöystävänsä kanssa...
"Ehkä sinun olisi parasta jäädä tänne yöksi...", Perian tokaisi, samalla kun toinen kätensä kävi silittelemään Elodien toista käsivartta pienesti, "En usko että sinun kannattaisi yksin nukkua tuossa kunnossa.... tai... muutenkaan...".
"Miksi me emme jaa huonetta?", Perian kysyi lopulta yllättäen, nyt kun aiheeseen oli päästy. Olivathan he pari, mikseivät he samassa sängyssä nukkuneet? Eipä se ennen ollut tullut mieleen, mutta nyt sitä todella alkoi miettimään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Kesä 05, 2016 12:54

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Silmät räpytettiin yllättäen auki, kun Perian ehdotti yöksi jäämistä. Elodie tunsi painavansa kaulaansa lujempaa jännittyessään, tietämättä saman tien mitä sanoa. Se antoi miehelle aikaa huomauttaa hänen tilastaan, joka nyt tytön mielestä ei ollut niin hengen vaarallinen, että hänen uniaan täytyisi vahtia, sekä lisäsipä tuo siihen päälle mikseivät he huonetta jakaisi keskennään ylipäätään.
"A..." Elodie yritti sanoa jotain mutta se tuntui takertuvan kurkkuun, siinä missä hän tunsi kasvoillaan kuumotuksen. "Tu-Tu-Tuota... se olisi... Siis, e-eikö se ole, hieman... so-sopimatonta, kun... me olemme vain, ah, vain kumpaneja? E-Eikä minun oma vuoteeni tä-tänne mahtuisi." Fauni ryhtyi sopertamaan, kääntäen kasvonsa piiloon sitä mukaa mitä yritti selittää. "Siis eikö... vaih-mo ole ainoa joka samassa on samassa huoneessa miehen kanssa? Minä olen vain... vain, tyttöysväsi." Elodie tunsi äänensä katoavan lauseensa lopussa.
"Muh-Mutta kyllä minä, siis olen otettu... todella!" Elodie henkäisi kiireesti perään, peläten että Perian saattaisi ymmärtää hänet väärin, kyllä hän miellään jakaisi huoneen tuon kanssa. Hätäinen katsekin kohosi piillosta mieheen.

//Siellä se vaan syytää vastausta toisen perään huh, kato ku Aksu vetää :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 05, 2016 1:31

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Sarvipää kohotti kulmiaan pienesti, Elodien käydessä kovin hämillään hänen ehdotuksiin vastaamaan. Osasihan Perian olettaa jotain tuollaista tytöltä, joten hänen oli jokseenkin helpompi lähteä miettimään mitä faunille nyt sanoisi. Toisaalta, tuliko tämä liian äkkiä? Ei Perian ollut aivan varma suunnitelmastaan, jota oli jo jonkin aikaa pohtinut. Olivathan he jo pidemmän tovin seurustelleet ja tunteneet toisensa ja jostain syystä satyyri uskoi löytäneensä sen oikean, jonka kanssa voisi tosissaan harkita jotain pysyvää ja syvällistä - ei hän ollut koskaan tuntenut näin ketään kohtaan, kuten nyt tunsi Elodieta kohtaan.

Mutta silti, oliko hän valmis? Ja mikä tärkeintä, oliko Elodie valmis? Kaikkein eniten satyyria ehkä pelotti se mahdollinen kieltävä vastaus kysymykseensä, jonka hän halusi esittää... Mutta toisaalta, jos ei nyt, niin koska?
Perian vetikin syvään henkeä hymähtäen, kuunnellessaan Elodien pointteja tilanteen suhteen. Olisihan se ehkä ollut sopimatonta tällä tavalla nyt vain samassa tilassa alkaa asumaan, ilman että oli julistautunut virallisesti pariksi. Varsinkin kun näin hovissa asuttiin.
"No, sinulla on kyllä ponttisi, mutta...", Perian aloitti varovaisesti, samalla kun nousi ylös sijoiltaan, "Mutta olen... vähän miettinyt tilannetta.... sinua ja minua.. meitä siis... kun...", voi kuinka se puhuminen tuntuikin taas niin kovin vaikealta, Satyyrin käyden hieraisemaan niskaansa vaivautuneena samalla kun kävi kipittämään yöpöytänsä ääreen ja veti laatikon auki, napaten sieltä käteensä sen pienen puisen rasian.

"Kun... emmehän me näin aio ikuisesti jatkaa, eikö..?", Perian jatkoi, kuulostaen jopa siltä että aikoisi nyt saman tien jättää Elodien kuin nallin kalliolle. Kuinka rumaa sekin olisi ollut tässä tilanteessa?!
"Ja mietin, pitäisikö meidän... lopettaa tämä ja... siirtyä... tiedätkö..", Satyyri jatkoi, pysähtyen Elodien eteen ja veti syvään henkeä jälleen. Kyllä nyt oli hyvä hetki, ei hän enää voinut perääntyä. Hopeasarvi keräsikin itsensä ja lopulta kävi nostamaan katseensa kunnolla Elodien puoleen, polvistuen siinä samalla faunin eteen. Puinen rasia käytiin nostamaan toisessa kädessä kohden Elodieta, satyyrin samalla avaten rasian ja paljastaen siron nätin, yksinkertaisen sormuksen. Sormus oli puhdasta valkokultaa, kiiltävä ja kaunis ja sitä koristi yksi pieni, sievä väritön jalokivi. Kaiken kaikkiaan se oli selvästi kallis, mutta yksinkertaisen kaunis kihlajaissormus.
"Elodie rakas... Sen sijaan että olisit tyttöystäväni, tulisitko minulle... vaimoksi?"



// NO KAI NYT KUN ELODIEJAPERIANJAUHAHHNGHG. Siellä joku Janni on samaan aikaan tälleen //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Kesä 05, 2016 2:06

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Elodie hiljentyi kuuntelemaan mitä Perian hänen soperteluunsa sanoisi. Tyttö kohotti pienesti päätään, kuunnellessaan toista, miksi mies soperteli? Ei tuo ollut sen tunnustuksen jälkeen soperrellut näin, siitäkin oli niin aikaa. Fauni joutui suoristautumaan, kun toinen päätti nousta siitä hänen viereltään. Hajamielisesti käden ote hölleni kaulalta ja hiljakseen käsi liinaa purstaen laskeutui syliin.
Emehän näin aio ikuisesti jatkaa? Mitä mies tarkoitti? Elodien ilme muuttui hämmentyneeksi, ehkä jopa huolestuneeksi, kun Perian jatkoi puheitaan ja lievää soperteluaan. Jokin pakottava tunne puristi yllättäen rintaa. Lopettaa tämä? Mitä?! Siirtyä, minne?! Käsittämätön pelko tuntui värisyttävän kehoa samalla lailla, kuin aiemmin sotilastuvalla, mutta tämä pelko oli jotenkin niin moninkerroin pelottavampi. Mistä satyyti oikein puhui? Miksi hän reagoi näin?

Jotain toinen oli käynyt hakemassa laatikostaan, mutta siihen Elodie ei nyt kiinnitänyt huomiota. Tämä tuijotti vastauksia anovasti toista silmiin. Ei Perianin polvistuminen herättänyt mitään tytön tajunnassa, huolesta räpyttelevät silmät vain tuijjottivat toista, mutta katse laskeutui alas miehen käsiin, tuon avatessa pienen puisen rasian. Sen kätköissä kimalsi kaunis sormus, valkeaakultaa ja kruununaan väritön jalokivi. Häkeltynyt, vieläkin tilannetta tajuamatta, katse kohosi sormuksesta Perianiin, joka viimein valaisi tytölle mistä oli kyse. Kylmät väreet kulkivat kehon läpi, yllätyksen, tajunnan, ihmetyksen, ilon, rakkauden, kaiken pyyhkiessä pikku faunin mielen yli samanaikaisesti. Siniset silmät täyttyivät nopeasti kimaltelevista kyyneleistä, jotka valahtivat alas poskille ja siitä vuolaasti leualle. "Va... Va... Vah..ihm..o..?" Ei Elodie saanut sanaa kunnolla ulos suustaan itkun pakottaessa ja kivistäessä kurkkua niin tiukasti, että tytön oli pakko viimein purskahtaan vapauttavaan itkuun. Tyttö peitti suunsa nyrkeiksi puristettuihin käsiinsä, yrittäen nähdä Perianin kasvot kyyneleiden vääristämän sumun läpi, kykenemättä sanomaan vastausta, joka tuntui polttavan rinnassa.

//No joo totta xD ja on toi aika accurate tällä hetkellä :'DD //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 05, 2016 2:22

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Perian hiljentyi. Hiljaisuus tuntui taas tuskallisen pitkältä ja kivistävältä, miehen vain odottaen että fauni sanoisi edes jotain hänelle! Ehkä tämä oli sittenkin virhe, ehkä tämä tuli liian äkkiä tai liian sopimattomaan aikaan. Mitä jos Elodie sanoisikin ei? Mitä hän sitten tekisi?! Ei Perian kestäisi kieltävää vastausta, nyt kun sitä taas alkoi pelkäämään. Hänen maailmansa murtuisi, sydän kuihtuisi ja hänestä tulisi vanha ja ruma ja masentunut yksin! Ja sitten vielä---

Sen pidemmälle hänen ei tarvinnut kuitenkaan lähteä hiljaisuudessa panikoimaan, kun Elodie viimein sai sanan suustaan. Kuulostaen onnelliselta, vaikka itki? Itkikö tuo sitten onnesta? Toivottavasti?! Perian meni aivan pieneksi hetkeksi lukkoon, tietämättä miten tästä nyt jatkaa, mitä Elodielle vastata, miten ilmaista itseään, kunnes hopeasarvi keräsi itsensä uudestaan. Ei hänkään voinut olla pienesti liikuttumatta tilanteesta, harvinaisten kyynelten käyden kerääntymään satyyrin silmäkulmiin.
"Niin, vaimoksi", Perian sai sanottua, sen puristavan tunteen säilyen sydämen ja kurkunpään yllä, "Tahtoisin... Jakaa elämäni sinun kanssasi. Kunnolla, kuten kuuluu. En vain pitää sinua palvelijana ja tyttöystävänä... Vaan vaimona. Ja... ja kertoa sen myös kaikille".



// SYDÄN PAKAHTUU JA SATTUU //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Kesä 05, 2016 2:38

Re: Osaisitko ehkä auttaa

Elodie yritti pyyhkiä kyyneliä pois silmistään, mutta se tuntui epätoivottomalta, itkun vain jatkuessa. Kyllä ne olivat onnen ja helpotuksen kyyneliä. Perian vielä lausui lisää liikuttavia sanoja, saaden tytön tuntemaan kuinka sydän pahkahtui onnesta, hyvä ettei se haljennut kahtia.
Niiskuttaen ja nieleskellen fauni yritti kasata itsensä, mutta se tuntui olevan kovan työn takana, kyyneleillä ei tuntunut olevan loppua ja lopulta fauni ei voinut muuta kuin valua alas divaanilta polvilleen ja painautua Perianin rintakehää vasten. Fauni vielä kiersi kätensä satyyrin ympärille tiukasti, väristen itkusta toista vasten.

"Kyh... kyllä... Perian..." Elodie sai nyt itkunsa keskeltä vaikerretuksi, painaen kasvonsa miehen hartiaa vasten piiloon. "Kyllä... minä... tulen... vaimoksesi." Fauni toisti, tuntien viimein itkusta vääristyneen ilmeen muuttuvan iloisemmaksi ja onnellisemmaksi.

//Voih eih Perianki, eih saaaa! <3 //
EdellinenSeuraava

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö