Meillä lienee jotain yhteistä

Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 27 Helmi 2017, 22:50

Daron hymähti vähän, Arathetin kertoessa halunsa vaeltavaan elämäntapaan. Toki se kuulosti aika-ajoin kiehtovalta ja romanttiselta, mikäli tiesi, mitä oikein teki. Jotkut saattoivat nimittäin olla niin hassahtaneita, että lähtivät kulkemaan ilman mitään ymmärrystä ja kokemusta, miten maasto ja luonto oikeastaan edes toimivat.
"Niinhän se vähän kiehtoo moniakin, niin olen ymmärtänyt, muttei aina ole ihan niin hauskaa, mitä voisi kuvitella. Tai kai se riippuu taidoista. Jos esimerkiksi osaa jäljittää, suunnistaa ja tappaa paljain käsin, pärjää jo aika hyvin."
Darion oli hetken hiljaa, pohtien omia sanojaan, ja jatkoi sitten.
"No, pitkässä iässä kieltämättä on se hyvä puoli, ettei aika ihan heti lopu kesken, jos jotain haluaa vielä saavuttaa. Ja silti tuntuu, että aika kuluu liian nopeasti tai käytän sitä ihan väärin..."
Sanojensa loppupuolella Darion vakavoitui hieman, hetkeksi jääden omien ajatustensa sisään, kunnes havahtui lähes yhtä nopeasti, mitä oli uppoutunutkin, hymähtäen Arathetille.
"Sanoisin silti, ettei liian pitkään kannata odottaa. Jos on haave ja haluaa mennä sen perässä, sitten kannattaa mennä."

Darion ei omasta mielestään ollut mitenkään erityisen ovela. Varmaan joku sen taidon paremmin hallitseva olisi nähnyt oivallisen potentiaalin hankkiutua hyviin väleihin sisäpiirin kanssa ja kohentaa näin omia mahdollisuuksiaan, mutta Darion vilpittömästi halusi tarjota Arathetille jonkinlaisen paikan maalata tai muuten vain oleskella niiden kaikkien työkiireiden keskellä. Kenties Darionilta puuttui tässä suhteessa kunnianhimoa, mutta juuri nyt hän ei pitänyt sitä erityisen suuressa arvossa muutenkaan.
"Tervetuloa sitten vain. Olen todennäköisesti paikalla suurimman osan ajasta, joten jos oveni ei ole lukossa, tule vain sisään."
Darion ei ollut ihan varma, miten hovietiketti sujui tällaisissa tilanteissa, kun ne eivät olleet virallisia, mutta hän oletti, ettei hänen tarvinnut erikseen kumartaa ennen lähtöä. Mutta Arathetin ehdotus kieltämättä yllätti hänet positiivisesti, ja puolidemoni nyökkäsi kiitollisena.
"Jos itse haluat, minulla ei ole mitään asiaa vastaan."
Darionille melkein tuli mieleen jotain, mitä hänen äitinsä oli joskus sanonut, mutta hän ei saanut kyseisestä ajatuksesta enää kiinni. Jotenkin se liittyi kotiin saattamiseen kuitenkin.

// Eiköhän, koska muuten olisin huolissani, missä vaiheessa olen ehtinyt toisen käärmeen nylkeä, ja missä se on, koska seinälläni on vain yksi nahka. Juuh, se oli sen nimi. Ja on kai edelleen? Onko kuolleilla nimiä, jos on jäljellä pelkkä nahka? Kabybaraa muuten voi pitää lemmikkinä, ne vain tarvitsevat isot tilat ja uima-altaan. Jos minulla olisi mikä tahansa lemmikki, se olisi ehdottomasti vyötiäinen. Ei mitään syytä miksi, ajatus vyötiäisestä olohuoneessa on mielestäni vain tavattoman herttainen. Pidän kyllä lukemisesta, mutten tykkää lukea huonoja kirjoja. Tosin, nyt kun on aikuinen, tuntuu, että on vain nirsompi ja ilmestyvät kirjat vain huononevat koko ajan. Pysyttelen old schoolissa kirjojeni kanssa, kuten Baskervillen koira. Se kyllä oli hyvä. Hah! Oreot ovat hyviä, eivät ihmeellisiä, mutta hyviä. //
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Maalis 2017, 13:14

Lempeästi hymyillen Arathet kuunteli Darionin mielipiteen ja neuvot vaeltavaan elämäntapaan, jonka jälkeen tummahipiä vielä pitkää ikää kävi kommentoimaan. Näytti jopa siltä, että viimeisien sanojensa myötä Darion unohtui hetkeksi omiin ajatuksiinsa, Arathetin kuitenkaan sanomatta väliin mitään. Eihän hän ollut varma, kuinka vanha Darion oikeastaan oli ja miten tuo aikaansa oli käyttänyt, mutta eipä tummahipiäkään siinä aiheessa turhan kauaa näyttänyt viipyvän.
"Lienet oikeassa", hymähtäen Art vastasi Darionille, tuon neuvoessa seuraamaan haaveita, eikä odottamaan liian pitkään. Arathet kuitenkin tiesi, että hän oli jo odottanut liian pitkään. Ei hän enää voinut lähteä, ehkä jos olisi ollut vielä nuorempi ja spontaanimpi, niin olisi hän saattanut jo rientää matkoihinsa. Mutta ei, hänen paikkansa oli täällä. Vaikka vuosia hänellä oli vielä satoja edessä, oli neuvonantaja päättänyt jo käyttävänsä ne hovin, kansan ja rauhan hyväksi. Rauhaa tuskin Aranin hallitessa tultaisiin saavuttamaan, mutta ehkä jos Arathet olisi täällä vielä, kun seuraava sukupolvi valtaistuimelle nousisi, voisi hän koittaa muuttaa asioita diplomatian kautta.

Haltia nyökkäsi hymyillen Darionin toivottaessa hänet tervetulleeksi huoneeseensa, mikäli ovi ei vain ollut lukossa. Tuskin hän kykenisi noin vain sisään kävelemään, omat käytöstavat vaativat koputtamaan ja odottamaan lupaa astua sisään, mutta se nyt ei ollut mainitsemisen arvoista. Neuvonantaja oli kuitenkin kiitollinen, että Darion näin vilpittömästi hänelle rauhansijaa oli tarjoamassa.
"No, lähdetään sitten", Arathet viimein hymähti ja viittoi Darionia liikkeelle, "Pieni tauko kävelyn merkeissä ei koskaan ole pahitteeksi. Ja ehkäpä annan sinun johdattaa, katsotaan kuinka hyvin karttaa tulkitset", haltia lisäsi naurahtaen. Kaiketi tämä oli hyvä tapa varmistaa, että Darion myös osasi karttaa lukea ja sen avulla suunnistaa.



// Hyvä kysymys, kaiketi kuolleillakin se nimi on. Mutta ne ei vaan enää ole olemassa, ainakaan elävien kirjoilla. Tahdon kabybaran ja tusinan verran marsuja sen seuraksi. Siihen vielä pari minikiliä, koiria, pari lintua ja kokonainen eläintarha. Pitää selvästi muuttaa jonnekin isoon kartanoon missä on isot tilukset, semmonen suunnitelma meillä on Crimin kanssa ollu. Vyötiäinen on kyl aina absurdi ajatus, mutta kaiketi sekin menis. Ja sama, tosin enpä voi sanoo mitään kirjaa huonoks kun en oo lukenu kokonaan – vähän sama kun pistäisi nettiin arvostelun ravintolasta, jossa ei ole koskaan edes syönyt. Sanoisin että oon vaan nirso ja kirjat ei kiinnosta tarpeeks, jotta niitä jaksais kokonaan lukea. Baskervillen koira oli sen verran hyvä, et sen vois lukee uudestaankin. Mutta kun kirjastossa käyminen on niin hankalaa ja rahaahan ei voi tuhlata kirjoihin mukamas. No täytyy kyl sanoo et Oreot oli ihan hyviä, kyllä se koko paketti meni yhden illan aikana kun Crimin kans natusteltiin. Ehkä vielä toisten vois ostaakin, jos makeannälkä iskee.
Alkaa vähän hävettään et offgame viestit on melki pidempiä mitä itte peliviestit :DDD MUTTA KUN ON ASIAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 17 Maalis 2017, 01:31

Oli miellyttävää vain jutella jonkun kanssa, ja jos aikaa olisi, Darion kenties pyytäisi Arathetia vielä kävelylle kanssaan tai ihan vain juomaan kupit teetä. Tai no, hänellä toki oli aikaa, mutta oletettavasti Arathetilla oli jotain omia töitään, jotain sellaisia tärkeitä juttuja, jotka todennäköisesti aiheuttaisivat Darionille vain pääsärkyä. Vaikka Darion toki rakasti ammattiaan, se oli kieltämättä aika yksinäinen ja hiljainen työ. Jos teki isoa maalausta, ja siihen paneutui oikein kunnolla, saattoi kestää viikkoja, ettei puolidemoni nähnyt ketään. Tietysti, ei hän olisi valinnut tällaista ammattia, jos ei sietäisi yksinäisyyttä aika-ajoin, mutta kieltämättä tuntui hyvältä tosiaan olla myös jonkun seurassa. Sitä tietty saattaisi olettaa, että kun heitettiin töihin keskelle palatsia, haltioita ramppaisi ovista ja ikkunoista, mutta Darion oli saanut olla aika pitkälti aika rauhassa. Hänen työnsä ei tosiaan ollut sellainen, missä kohtasi kovin paljon muita. Halusi tai ei.

Puolidemoni hymähtä vähän, Arathetin antaessa hänelle kunnian lukea karttaa.
"Omapahan on valintasi. Saatamme löytää itsemme vielä ties mistä, kun minulla on kartta. Ullakolta, talleilta, seuraavasta kylästä..."
Darion naurahti hiljaa, ja otti kartanlukemisen vastuun. Kyllä hän todennäköisesti osaisi takaisin huoneeseensa, kunhan nyt hahmotti, mistä aloitti reittinsä.
"Veljelläni on uskomaton suuntavaisto. Hänet voi kirjaimellisesti iskeä tajuttomaksi, laittaa säkkiin ja viedä keskelle erämaata, ja hän löytää tien sinne, minne haluaa päätyä. Asiaa tietty auttaa, jos määränpäässä tarjoillaan olutta ja kauniita naisia."
Demonien maailma oli silloin tällöin aika yksinkertainen. Kauniista naisista, ja toki, miksei miehistäkin, miten vain, Darionille tuli mieleen aatos, joka oli kai hyvä sanoa, vielä kun Arathet oli paikalla. He eivät olleet kulkeneet vielä kovin kauan, mutta Darion ei halunnut unohtaa koko asiaa, kun tulisi ovelleen.
"Muuten, tiedätkö yhtään, onko minulla mahdollista saada malleja? Käytän aika harvoin malleja, mutta jos teen isompia ja vaativampia töitä, minulla olisi hyvä olla apuna jokunen mies ja nainen."

// Mä voin tulla kolmanneks tähän teidän eläintarhaan, jos saan kasvattaa niitä vyötiäisiä ja muurahaiskarhuja. Ihan loistavia eläimiä. Kirjat kiinnostaa aina. Olen pitänyt pääni koossa lukemalla ihan tolkuttomasti, ja sitten yrittänyt itse olla muka-kirjailija, ja väsätä jotain lyhyitä ficcejä. Hö höö, näin unen, ja sen jälkeen kyseisen unen pohjalta aloin kolme päivää sitten kirjoittamaan stooria. Ajattelin, että jos Mary Shelley pystyy unen pohjalta tekemään yhden goottikirjallisuuden klassikon, minäkin voin pieraista jonkun lyhyet raapustuksen. Oreo-vinkki, murskaa niitä pikkuisen sulaneeseen ja sellaiseksi tahmaksi menneeseen vanilijajäätelöön. Tulee hyvää. Radio Rockin aamuissa on osio nimeltä "Harrilla on asiaa", joten voimme tehdä oman "Aksuttarella on asiaa" //
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2017, 12:53

Haltia ei voinut kuin jälleen naurahtaa, Darionin käydessä huomauttelemaan kartanlukutaidoistaan. No, kohtahan se nähtiin, minne he ehättäisivätkään eksyä tällä lyhyehköllä kävelymatkalla.
"No, toivotaan ettet sentään ulos linnalta kävele, siinä vaiheessa minä otan ohjat", Haltia hymisi puoliveriselle, uskoen Darionin kyllä sen verran kykenevän karttaa lukemaan, ettei edes toiseen kerrokseen eksyisi. Kartta kun oli muutenkin harvinaisen yksinkertainen ja siisti, ei mitään ylimääräisiä merkintöjä tai liian tarkkoja yksityiskohtia. Kaiken lisäksi, sisätiloissa suunnistaminen oli huomattavasti helpompaa, mitä avomaastossa. Ainakin näin Arathetin mielestä.
Puolidemoni intoutui kehumaan veljensä suunnistusvaistoa, saaden haltian kiinnostumaan asiasta. Lienikö sitten rodulle ominainen kyky vai oliko Darionin veli vain yksilönä harvinaisen taitava suunnistamaan? Kaiketi sekin kohta nähtäisiin, sikäli mikäli taito oli rodulle ominaista, luulisi myös Darionin osaavan suunnistaa kohtalaisen hyvin.

Hetkesi haltia uppoutui pohdintoihinsa, kunnes kuuli Darionin kysymyksen ja havahtui tilanteeseen paremmin.
"Totta kai. Ei sinun tarvitse kuin pyytää, eiköhän jostain aina löydy joku malliksi. Erikoisempiakin malleja, jos vain tarve", Arathet hymähti ja jatkoi, "Ja nuorena herrana, taiteilija sieluna, eihän sinun tarvitse kuin vähän hymyillä ja kysyä nuorilta palvelustytöiltä. Eiköhän heidän joukostaan löydy yksi jos toinenkin vapaa-ehtoinen heti". Eihän se halukkuus taannut hyvää mallintyötä, mutta varmasti yksi jos useampikin oli valmis siihenkin hommaan.


// Hirvee eläinfarmi vaan kasaan ja sit mennään. Muurahaiskarhut pitäis ainakin muurahaiset kivasti poissa. Kirjat on joo kivoja, si ku jaksais vielä lukeakin >:< Onneks on äänikirjat. Uniin pohjautuvat tarinat on parhaita, Shelley voi olla siitä esimerkkinä. Täytyyki kokeilla sitte kun seuraavan kerran Oreoita eksyy taas ostaan. Nyt ne on jotenkin kadonnu mun radarista täysin, ei oo näkyny kaupoissa. Aksuttarella on asiaa :---D Sit mä voisin olla niiku näin. 5 min ja taidetta, photoshop is my passion jne. Piti muka konseptiarttia tänää vääntää mut hups //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 28 Huhti 2017, 19:22

Sanottiin, että joillain eläimillä, kuten hevosilla, oli hyvä suuntavaisto, ja ne löysivät kyllä kotiin, kunhan siellä oli vain kauraämpäri odottamassa. Darion ei ollut ihan varma, mikä häntä houkuttelisi takaisin kotiin, mutta ainakin toistaiseksi kartan lukeminen taisi mennä ihan hyvin. Ainakin jos kartan ulkonäköön oli luottamista, puolidemoni oli oikealla käytävällä. Ei häntä suoranaisesti haitannut eksyminen isossa talossa, koska silloin kuitenkin olisi sisätiloissa turvallisesti, mutta hän ei oikein tuntenut oloaan mukavaksi, jos joutuisi kohtaamaan joitain asukkaita. Kenestäkään hän ei heti voinut sanoa, mihin kastiin kuului, joten saattaisi olla vähän kiusallista puhutella epähuomiossa ylempiarvoista kuten palvelijaa. Tässäkin asiassa demonit olivat yksinkertaisempia yleensä; se, joka hakkasi paremmin, oli ylempiarvoinen. Helppoa. Mutta ennemmin tai myöhemmin Darion tosiaan joutuisi puhumaan muulle palvelusväelle, jos halusi niitä malleja maalauksiaan varten. Kartan mukaan hänen huoneensa olisi ihan seuraavan kulman takana suunnilleen.
"Jos sinulla ei ole kiire tai mitään, olet tosiaan tervetullut käymään. Ihan miten itse vain haluat."

Arathetin huomautus sai puolidemonin naurahtamaan hieman.
"Mikä haltioiden mittapuulla lasketaan erikoiseksi? Usko pois, se, että jollain on vaikka neljä kättä tai jalkojen tilalla käärmeen pyrstö ei ole demonien parissa mitenkään erikoista."
Toki, Darion vähän epäili, ettei näihin piireihin sopinut tuomiopäivän kuva hänen äitinsä lajitovereista, mutta teoriassa kyllä niitäkin kykeni maalaamaan, jos tarvitsi. Darion muisti melkoisen hyvin muiden ulkonäön.
"Lasketaanko se nyt sitten siihen flirttailuun, josta olen paljon kuullut? Ei tosiaan minun alaani."
Vaikka Darion tarkoittikin sanansa huumoriksi, siinä oli kyllä totuutta mukana. Hän ei tosiaan ymmärtänyt flirttailun tai viettelyn jaloa taitoa, vaikka hänen äitinsä aina väittikin, että kaikki hänen synnyttämät lapset olivat luonnostaan viehättäviä.

// Dat hattu. Ehdottomasti kuuntelisin sinua, jos päässäsi olisi tuollainen keilapallon kokoinen kuollut eläin. Aivan mahtavaa //
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2017, 17:17

Eipä Darion osoittautunut hullummaksi kartanlukijaksi, hyvin tuo onnistui löytämään reitin takaisin omalle huoneelleen. Tai ainakin sinne päin he suuntasivat, haltian seuraten puoliveristä kuin hai laivaa.
”Minulla on vielä tekemistä tänään, joten tuskin ehdin tällä kertaa jäämään seuraasi pidemmäksi toviksi”, Pahoitellen neuvonantaja hymyili, ”Mutta joku toinen päivä lupaan piipahtaa käymään”, jahka sellainen väli vain sattuisi. Kyllä kaiken pitäisi rauhoittua taas hetkeksi, varsinkin jos Aran meinasi lähteä sukulaisensa luona käymään. Silloin kun kuningas ei ollut paikalla, oli Arathetillakin hieman enemmän aikaa itselleen.

”Kaikki mikä poikkeaa meistä, oikeastaan”, Neuvoantaja naurahti Darionin tiedustellessa, mikä haltioiden mittapuulla oli erikoiseksi laskettavaa, siinä samalla mainiten etteivät muotopuolet olleet hänelle mikään uusi ihmetys, ”Mutta kuvaamiasi henkilöitä täältä tuskin löytyy”, Art katsoikin aiheelliseksi lisätä.
Mitä taas tuli kommenttiin flirttailusta, ei Arathet voinut kuin naurahtaa.
”Älä huoli, et ole ainoa jonka alaa se ei ole”, haltia hymisi, siihen oli syynsä miksi hän oli yhä sinkku. Tosin eipä hän edes ollut pahemmin yrittänyt etsiä kumppania itselleen, eihän tässä työn keskellä moisia ehtinyt miettiä. Vaikka tietenkin se suvun jatkaminen oli asia, joka tulisi vastaan jossain vaiheessa... mutta sentään hän ei ollut sukunsa ainoa jatkaja, jos Arathetia ei onnistaisi, niin ehkä toinen hänen veljistään hoitaisi sen homman.
”Joskin, eikös viettelyn pitäisi olla demoneilla veressä?”, Art kysyi Darioniin vilkaisten, ”Vaikka jokainenhan meistä on yksilö”.


// Se on se hattu! Jos tommonen on päässä niin kaikki kuuntelee varmasti. Suosiolla tai väkisin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 06 Touko 2017, 22:57

Tämä oli mitä ilmeisimmin pisin keskustelu, mitä Darion oli käynyt sitten palatsiin kotiutumisen, ja kun sen tiesi olevan lopussa, hän ei ollut ihan varma, mitä tunteita se herätti. Toisaalta, olihan se kiva jatkaa taas piirtämistä ja soittamista, mutta toisaalta oli ollut mukavaa viettää aikaa jonkun kanssa. Harvemmin Darionin oli tarvinnut pohtia näitä asioita, sillä hän oleskeli enimmäkseen yksin, mutta tämä oli erilainen tilanne. Kaiketi se oli enimmäkseen sääli jatkaa töitään yksin, sillä tämän lyhyen kohtaamisen voisi laskea todennäköisesti jo jonkinlaiseksi ystävyydeksi. Erikoista, miten eri henkilöihin saattoi tuntea ystävyyttä niin eri tavalla. Verrattuna ainakin siihen, ettei Darion ihan suuremmin miettinyt tapaamistaan Perianin kanssa, vaikka oli viettänyt hänen kanssaan enemmän aikaa kuin Arathetin. Eipä puolidemoni heti itsekään olisi olettanut todella kiintyvänsä täällä johonkuhun, mutta kiintyipähän silti. Mutta silti, puolidemoni ei pitänyt itseään niin tärkeänä, että olisi jäänyt muiden mieliin sen kummemmin. Tuskin hän muuten olisi sinkku, jos olisi jäänyt.

"Kaikki mikä poikkeaa teistä? Joten minä ja Perian olemme laskettavissa erikoisiksi? Haluaisin tosiaan tietää miksi. En usko, että olemme sen erikoisempia kuin kukaan muukaan. Otetaan vaikka tilanne, jossa joku haltia syntyy hieman tavallisuudesta poikkeavalla värityksellä, olisiko hän erikoinen? Hän olisi kuitenkin yhä haltia, yksi 'teistä'."
Darion hymähti, eikä ottanut mitenkään itseensä sitä, että hän, ja todennäköisesti myös Perian, olivat poikkeavia ja erikoisia haltioiden silmiin. Ei hän siitä tietenkään loukkaantunut, mutta se ei tarkoittanut, että hän olisi myöskään ymmärtänyt. Darion ei ollut koskaan ymmärtänyt sanojen "poikkeava" tai "erilainen" merkitystä. Erilaisia miten? Mikä teki jostakin henkilöstä toiselle poikkeavan? Puolidemonin oli vaikea hahmottaa sitä, että pelkkä ulkonäkö teki toisesta poikkeavan toiselle. Hän oli tullut siihen tulokseen, että kaikissa olennoissa oli veri ja luut, joten loppujen lopuksi, erilaisuus oli aika hämärä käsite.
"Ei huolta. Eiköhän muistoistani löydy jotain, jos tarvitsee piirtää jotain erikoista. Tosin sitten saatan piirtää pelkkiä kotiloita ja hämähäkkien seittejä, sillä ne kieltämättä ovat erikoisia."

Arathetin kommentille flirttailusta puolidemonin oli pakko nauraa.
"Tuota on lähes vaikea uskoa."
Nähtävästi tämän yhteisen dilemman he jakoivat keskenään, miten surkuhupaisaa. Mikä oli kyllä erikoista. Tietysti, Darion ei tuntenut Arathetia vielä kovin syvällisesti, mutta tämä lyhyet hetki oli antanut hänelle kuvan miellyttävästä ja ystävällisestä haltiasta. Miltei luonnotonta, ettei kukaan paikan lukuisista palvelijattarista vielä ollut iskenyt silmiään häneen. Darion oli tietoinen, että joillain oli mielikuva taiteilijan ja mallin välisistä suhteista, mutta puolidemonin itsensä osalta ne olivat pelkkää tyhjänpäiväistä huhupuhetta.
"Painotus sanalla pitäisi. Kenties kyseinen taito peittyy isäni veren alle, vaikka en minä tosin sitä erityisemmin kaipaakkaan. Mutta olet oikeassa, se tosiaan on. Tässä maailmassa ei ole miestä, joka kykenisi sanomaan äidilleni ei. Hän taitaapi taas olla raskaana..."

// The night fantasyn kunkuilla pitäisi olla tuollainen karvahattu myös. Mitä suurempi sen parempi. Lisäksi, tästä saisi aika hyvän parodian. Arathet joutuu lähtemään haltiakuninkaan mukaan, vaikka on pelkkä kirjuri. Hö höö. //
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Heinä 2017, 12:21

Arathet ei voinut kuin hymyillä Darionin pohdinnoille, siinä samalla miettien viitsisikö tähän aiheeseen edes lähteä lisäämään mitään. Olihan haltioitakin eri rotuja ja täten osa haltioista myös poikkesi "heistä". Arathet, kuten kuningassukukin, kuului hallitsevaan rotuun, joka Cryptissä alunperin oli asustanut. Vuosituhansien saatossa tänne oli kuitenkin eksynyt muitakin haltioita, jotka tietenkin ihmisten silmissä olivat samaa massaa heidän kanssaan, siinä missä "Cryptin haltiat" katsoivat mokomien olevan täysin eri sorttia – ja siitä syystä osaa heistä syrjittiinkin. Tahratuimman maineen taisivat kantaa pimeä - ja mustahaltiat.
"Jokainen meistä on omalla tavallaan erikoinen", Arathet lopulta hymähti, "Mutta jos joku haltia syntyy nelikätisenä, voi hänet laskea jo "meistä" poikkeavaksi", neuvonantaja tokaisi, sen pahemmin asiaan takertumatta tältä erää. Se oli aihe, joka ei sopinut hänen mielestään tällaiseen kepeään keskusteluun kävelyn ohella. Se oli aihe, jota käsiteltiin iltamyöhään konjakkilasillisen kanssa hyvässä, syvällisessä seurassa. Tosin toisten mielestä se oli aihe, mistä piti huutaa raivopäissään keskellä katua.

"Usko mitä haluat", Oli seuraava, naurahtava vastaus Darion tuumauksille, haltian hieraisten ohimennen jokseenkin vaivautuneesti niskaansa. Ei hän ollut hyvä teerenpelissä, eikä oikeastaan halunnutkaan olla. Ei hän kaivannut palavasti naisten seuraa ja läheisyyttä, joten ehkä sekin oli syy miksei Arathet ollut vielä itselleen heilaa hankkinut. Tai sitten se johtui siitä, ettei toinen sukupuoli ollutkaan se, mikä miestä viehätti...
"No eihän kukaan ole seppä syntyessään. Ehkä sinun pitäisi vain harjoitella sitä taitoa", kai flirttailua saattoi kutsua taidoksi? Kyllä, eiköhän, "Toisaalta, tuskin se on välttämättömyys. Sen taidon puute tuskin haittaa, jos ei ole kiinnostunut moisista leikeistä muutenkaan".
"Äitisi kuulostaa... Kiireiseltä naiselta"
, Oli ainoa asia, mitä Arathet sai sanotuksi puolidemonin kertoessaan äitinsä taidosta kellistää mies kuin mies sänkyyn ja taisipa viettelijätär olla jopa raskaanakin tällä hetkellä.
"Pidätkö paljonkin yhteyttä sukuusi?"



// No siis, niillähän on. Aranin karvahattu on vaan valkonen ja siinä on paljon timantteja. JA ÄLÄ NYT KUN OLLAAN IVYN JA CRIMIN KANS NAURETTU TOLLE TIES KUI KAUAN. Voi rakkauden aikakaudet <3 Arathet ei kyllä lähtis Aranin mukaan, se sanois et mee keskenäs en tuu peseen noitien selkää sun puolesta. ALSO HEI MOI JA ANTEEKS TAAS KUN OON TÄMMÖNEN ETANA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 15 Heinä 2017, 21:05

Erilaisuus oli aiheena kovin mielenkiintoinen, mutta tämä ei ollut oikea aika ja paikka sellaiselle keskustelulle, joka saattaisi äityä joko syvälliseksi pohdinnaksi universumin ihmeistä ja olennoista, tai nyrkkitappeluksi. Vaikka Darion epäili ensimmäistä, hän ei silti mielellään lähtisi pohtimaan tällaisia ilman kunnon kannullista teetä ja mukavaa nojatuolia. Sanottaisiiko, Arathet ansaitsi enemmän, kuin pikaisen pohdinnan käytävällä.
"Tavallisuus ja normaali ovat illuusio. Se, mikä on sudelle täysin normaalia, on peuralle täysi kaaos."
Darion ei yrittänyt kuulostaa fiksummalta mitä oli, ei hän koskaan yrittänyt sen kummemmin, mutta niin hän asian vain koki. Normaalius oli vain kiinni vinkkelistä. Joka tapauksessa, se oli kuitenkin aihe, josta saattoi jaaritella ummet ja lammet.
"Tai kuten isoveljeni kerran sen hyvin ilmaisi, 'Jos maailma olisi normaali, sinun ei pitäisi olla edes olemassa, Darion', tai jotain sinne päin."
Puolidemoni yritti hieman madaltaa ääntään johonki viskibassoon, imitoidessaan isoveljeään, mutta se sai hänen kurkkunsa vain karheaksi. Tähnkään päivään asti hän ei ollut selvittänyt, mitä Dastan oli edes mahtanut tarkoittaa, mutta se tuntui sopivan keskusteluun pienenä kevennyksenä.

"Maailmassa on monia asioita, joita haluaisin oppia, eikä flirttailu ole yksi niistä. Jätän suosiolla sen niille, joilla on edes jonkinlainen aatos, miten se tapahtuu. Minusta sellainen tuntuisi kankealta, ja mitä edes tekisin koko taidolla? Enpä usko sen olevan minulle, leikkiminen ja esittäminen. Se voi kasvaa hyvin vaaralliseksi..."
Darion ei ollut näyttelijä eikä sen kummemmin tutustunut teatterimaailmaan, mutta hän tiesi kyllä, mitä näytteleminen oli. Jos hän alkaisi flirttailla, se olisi pelkkää näyttelyä, naamio tai roolihahmo, joku toinen Darion, muttei hän itse. Hän halusi olla mieluummin tekemisissään ihan aidosti oma itsensä, jos vain oli mahdollista. Ehei, se taito tosiaan kuului hänen muulle perheelleen.
"No, äitini on mitä on, käyttää niitä taitoja, mitä hän omaa. En osaa sanoa, miten hyvä tai paha asia se on, se on vain... normaalia. Kunhan vain pidät, ihan varmuuden vuoksi, etäisyytesi häneen, jos joskus satut törmäämään. Sikäli mikäli tiedän, hänen viettelyään voivat vastustaa vain ne, jotka eivät ole muutenkaan kiinnostuneet naisista. En tiedä miten ja miksi, mutta niin se vai on."
Arathetin kysyessä perhesuhteista, Darion nyökkäsi hieman.
"Aina kun voin, kyllä. He molemmat liikkuvat paljon, joten en ole aina varma, missä he ovat. Eipä minulla paljoakaan muita ole elämässäni. Mutta entä itse?"

// ETANA! Ja kyllä, kävelit tuohon ansaan ihan itse. Also, karvahatut rules. Nyt joku, jolla pysyy kynä kädessä, saa luvan (aka pakotetaan) piirtää kunkkujen karvareuhkat. Koolla on väliä tässä asiassa! Lisäksi, minulla on ystävälläni on jännä tapa, että jos ficcien kirjoittamisen sun muun tärkeän ohessa tulee tylsää, teemme eri hahmoistamme kollaaseja. Länttäämme kivoja, hahmoa muistuttavia kuvia yhteen. Tämän sain aikaan Darionista //
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Elo 2017, 19:19

Eipä haltia käynyt mitään kommentoimaan Darionin mainitessa, ettei flirttailu ollut yksi niistä taidoista, jonka halusi oppia. Joillakin se taito oli syntyessään, toiset taas oppivat sen, Darion ja Art taisivat sitten olla niitä, joita ei sillä taidolla oltu siunattu, saatikka he sitten halunneet siihen tutustua. Arathet ei nähnyt syytä flirttailla kenenkään kanssa, miksi hän niin tekisi, jos ei ollut kiinnostunut kenestäkään? Joka tapauksessa, jo pelkän aiheen pohtiminen ja pyörittely sai haltian tuntemaan olonsa pidemmän päälle epämukavalta. Tosin, Darionin kanssa asiasta puhuminen ei nostattanut sitä epämieluisaa tunnetta pintaan heti ensisekunneilla, syystä tai toisesta. Ehkä he olivat sen verran samanlaisia sieluja, ettei asiasta keskustelu tuntunut väkinäiseltä.

"Tuskin äitiäsi tulen koskaan tapaamaan, mutta pidän tuon mielessä. Tuskin minulla mitään hätää hänen suhteensa muutenkaan on", Neuvoantaja hymähti, osin huomiotta, vilkaisten sitten Darionin puoleen kun tuo sukunsa yhteydenpidosta kertoi ja kyseli perään haltian laitaa omiinsa.
"Veljeni palvelevat Hänen Majesteettinsa armeijassa. Näemme harvoin kiireiltämme, mutta pidämme kyllä yhtä. Vanhempamme ovat jo nukkuneet pois ja läheistä sukua meillä ei ole, mutta piilopaikan kreivitär on kauempaa sukua meille. Häneen en tosin ole pitänyt yhteyttä pahemmin, vaikka nuorempana olimmekin tekemisissä useammin", Arathet kertoi pintapuolisesti heidän suvustaan, jääden sitten hetkeksi selvästi muistelemaan tai miettimään omiaan sanojensa perään.
"Meistä eteenpäin suku ei sitten ole vielä jatkunutkaan", haltia lisäsi nopeasti hetken haaveilunsa jälkeen, "ei ainakaan vielä. Vaikka toinen veljistäni on kertonut löytäneensä jonkun, jonka kanssa sellaista voisi harkitakin".

"Mutta!",
Jälleen samaa sanaa toistaen neuvonantaja hihkaisi hieman korkeammalta, "Alkaa olla jo kohta kiire, jos haluan saada suunnittelemat työni pois alta tämän päivän aikana. Minun lienee siis pakko jättää sinut nyt oman onnesi nojaan... Mutta kenties voisimme sopia tapaamisen toiselle päivälle? Voisin vaikka näyttää sinulle paremmin paikkoja täällä, kenties ehtisimme teellekin istahtaa".


// TRUE FACTS ABOUT AKSU. varokaa mun rakkausnuolia. Ivy piirtään meille karvahattuja, mul on semmonen kutina takalistossa (enkä istu hatun päällä) että se osais nää asiat. JA oh my noi kollaasit on kiva ajatus ja toi sun Darion kuva on aika osuva. LIIANKIN OSUVA! BRAVO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Elo 2017, 22:18

Vai ettei Arathitilla ollut huolta asian suhteen muutenkaan, vai? Miten sekin nyt oikein piti tulkita? Darion oli hyvin varovainan tekemään mitään johtopäätöksiä tai arvailuja kenestäkään etukäteen, koska ne pilasivat yleensä vain asioita. Jos vaikka joku vaikutti siltä, ettei pitänyt esimerkiksi pianomusiikista, niin sitten sitä välteltäisiin, mutta sitten kävisikin ilmi, että kyseinen henkilö pitääkin, joten koko homma pitäisi aloittaa alusta, tutustumista myöten, kerta oli rakentanut mielikuvansa jonkin asian varaan. Aivan liian monimutkaista, joten Darion tosiaan ei tehnyt päätelmiä. Yleensä. Sillä nyt hän jokseenkin epäili sanoja (tai pelkästään tulkitsi niitä liian syvällisesti), mutta yritti unohtaa koko asian. Oli tulkinta mikä tahansa, se ei suoranaisesti kuulunut edes hänelle.
"Totta, hän ei liiku juuri ikinä näillä main, joten oletettavasti olet turvassa."
Se, mahtoiko Arathetin lauseen loppuosa tarkoittaa jotain vai ei, jäi omaan arvoonsa. Darion ei ottaisi asiaa sen kummemmin aiheekseen.
"Joten meillä molemmilla on ainakin yksi veli, jolla on taistelutaitoa. Dastanista tosin ei ole palvelemaan ketään, hän vihaa käskyjä ja sääntöjä, ja saattaisi syödä jonkun sotilastoverinsa täällä... ehkä tosiaan on parempi, että sinun sukuasi pyörii täällä, eikä minun."
Arathetin suvusta tai kuvan, että se oli jokseenkin korkeassa arvossa. Ehkä. Ei Darion sen kummemmin ollut perillä haltioiden sosiaalisista statuksista, mutta jos oli sukua kreivittärelle (joka kuulosti ainakin tärkeältä) oletettavaa oli, että se merkitsi ainakin jotain. Arathetin mainitessa veljensä aikeista kenties jatkaa sukua jonkun miellyttävän vastaparin kanssa, Darion hymyili.
"Kaikkea onnea hänelle sitten tämän mahdollisen puolison kanssa. Sinun kyllä täytyy kertoa, miten siinä käy, pidän romanttisista tarinoista, ne ovat hyvää materiaalia taiteeseen."

Darion oli ehtinyt kokonaan jo unohtaa ajankulun ja sen, että ehkä edes toisella heistä olisi jotain tärkeää tekemistä vielä tänään, joten hän säpsähti kuin kissa, Arathetin huudahtaessa äkisti. Ainakin se palautti puolidemonin takaisin maanpinnalle.
"Tietysti, enköhän pärjää kyllä. Ja näksin sinut kyllä mielelläni uudelleen. Uskoakseni aikatauluni on hieman ehkä joustavampi, ja olen suurimmaksi osaksi samassa paikassa, joten tule koputtamaan ovelleni, kunhan kerkeät. Ja kiitos, seurassasi on ollut mukavaa olla."
Darion hymyili aidosti onnellisena ja tyytyväisenä, ojentaessaan kättään Arathetille.

// "And then they just kind a hang out. And try not to laugh." Selvästi katkelma omasta parisuhde-elämästäni. Käy monottamassa Ivyä, että hän piirtää tämän karvahattu- idean, ja sitä odotellessa, voisi tehdä lisää kollaaseja, se oli kieltämättä aika hauskaa. Olen tosin varma, että jotain oleellista puuttuu. Käy myös TubeJuussa katsomassa lyhytanimaation In a heartbeat! Melkein kuolin!//
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Syys 2017, 17:29

"Ehkä se todellakin lienee paras niin", Arathet naurahti Darionin sanoille, tuon kuvaillessa veljeään, joka kuulosti kyllä harvinaisen epäsopivalta kuninkaan armeijan riveihin. Moinenhan hirtettäisiin heti petturina, jos sotilastovereihin kajoaisi — tosin tuskin tuollaisella asenteella edes pääsisi armeijaan liittymään.
"Toivokaamme, etteivät veljemme kuitenkaan koskaan joudu vastatusten, olisi ikävää hankkia kitkaa välillemme, jos veljistämme toinen toisen tappaisi", Neuvonantaja lisäsi. Tosin ei hänestä olisi ollut kantamaan kaunaa siinä tilanteessa, sikäli mikäli heidän veljensä ikinä toisiinsa törmäisivät ja joutuisivat tilanteeseen, missä vain toinen poistuisi elävänä. Erittäin epätodennäköistähän se olisi, mutta koskaan ei voinut olla varma, jos saman valtakunnan rajojen sisällä liikuttiin.

"Kerron kyllä, jahka itse saan tietää tilanteen etenemisestä", Oranssitukkainen lupaili Darionille, joka romanttisista tarinoista kertoi pitävänsä, "Sitä odotellessa voit aina vierailla hovin kirjastossa — sieltä löytyy varmasti romanttista luettavaa vuosikymmeniksi".
Darion arveli pärjäävänsä tästä eteenpäin ja ilmoitti olevansa enemmän kuin mielellään tapaamassa uudestaan neuvonantajan kanssa. Arathet nyökkäsi pienesti tummahipiälle, ollen samoilla linjoilla tuon kanssa. Heidän pitäisi tavata uudestaan, paremmalla ajalla ja Arathet katsoisi heti ensitöikseen itselleen jostain välin, jolloin pääsisi kunnolla Darionin kanssa aikaa viettämään ja toiseen tutustumaan.
"Katson meille mahdollisimman nopeasti aikaa kalenteristani", Neuvonantaja hymyili, tarttuessaan siihen puoliverisen ojentamaan käteen ja kätteli toista, "Ja katson, että sitä aikaa on myös riittämiin tapaamiselle — seurassasi kun aika tuntuu suorastaan lentävän".
"Nyt toivotan sinulle hyvää illan jatkoa. Ja lupaan tulla koputtelemaan ovellesi mahdollisimman pian", Hymyillen Arathet päästi irti Darionin kädestä, nyökäten sitten pienesti sanojensa päälle, ennen kuin lähti poistumaan paikalta omien töidensä perään vielä iltamyöhäsellä.


// Kaunista. Ivyä monolla pyllyyn ja johan tapahtuu. Lisää kollaaseja, kuulostaa hyvältä idealta. NO SIIS MUN ON PITÄNY KATTOO SE HEARTBEAT TIES KUIN KAUAN NYT MUTTA KUN OLEN LAISKA IHMISPERSE Niin se on vähän jääny :---D Saatana sen pitäis kiinnostaa niin tarinalta kuin myös animaatiotekniikan kannalta mut nooo, täällä mää vaan jotain tumblria päivitän ja kyttään foorumia ja itken kun en saa aikaseks kirjottaa mitään. Paitsi nyt sain. Tämä tosin taisi olla tässä? Vai hetikö kattellaan uutta peliä ( ͡° ͜ʖ ͡°) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Forte » 06 Syys 2017, 20:49

// Jes, laitan vain nyt enää tällaisen eeppisen lopetusviestin, kerta peli oli tässä ja herrat jatkoivat eri suuntiin. Mutta puolestani voidaan toki ottaa uusi peli, ihan miten vain on jaksamista ja aikaa. Toistaiseksi minulla on tällä hetkellä molempia. Also, tässä; https://www.youtube.com/watch?v=2REkk9SCRn0 nyt et voi enää syyttää laiskuutta. Tosin, tuossa videossa on hyvin häiritsevä ja epänormaali sanoma. Nimittäin, kukaa ei voi heitellä omenaa, lukea ja kävellä yhtä aikaa! En hyväksy tätä, se sotii biologiaa vastaan ja antaa lapsille ihan väärän kuvan omenoista ja kävelemisestä. Yritin, ja nyt minulla on lattialla mustelmaisia omenoita, he hee //
Forte
 

Re: Meillä lienee jotain yhteistä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2017, 00:19

// No siis, mulla on aina aikaa ja jaksamista mutta viitsiminen ja inspiraatio on sitten eri asiat (D Anyway jos se haluaa peliä suunnitella niin heitäppä yksärillä - minähän en siis sitä nyt voi tehdä koska. Ja voi perkeles, kai se on katottava nyt ku sinä linkinkin jaksoit hakea :--D Ja nyt katsoinkin, olen samaa mieltä. Ihan epärealistista ja sairasta tuollainen, uskotella nyt lapsille että voi lukea, kävellä ja heitellä omenaa samaan aikaan. Häpeäisivät. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron