Idän kutsu [sov.]

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Idän kutsu [sov.]

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Huhti 2011, 19:42

Splinter

Aallot iskivät hiljalleen laituria vasten. Laivoista kuuluvan natinan peitti allensa muutamien merimiesten hälinä ja ölinä, kun nuo purkivat laivansa lastia ja muutama kyydissä ollut lähti jutellen mukavia. Laivan kapteeni asteli myös alas jutellen parin henkilön kanssa, ja kulta vaihtoi omistajaansa. Laiturilla seisoi myös eräs nuori mies, jonka selässä oleva reppu roikkui enään vain toisen olan päällä. Tuo veti suolalta tuoksuvaa meri-ilmaa keuhkoihinsa, ennenkuin lähti kävelemään kohti äsken rantautuneen laivan kapteenia. Tuo kääntyi heti katsomaan toinen kulma kohalla itseänsä lyhyempää poikaa, jonka oranssit silmät vetivät kasvoissa kaiken huomion heti valkoruskeiden hiusten jälkeen.
"Kuulin että te ette pysy satamassa kauaa. Minne suuntaan lähdette?", aloitti nuori, pitäen katseensa merikarhun harmaissa silmissä. Kapteenin kurkusta kuului matalaa ja hiljaista naurua, pojan itsevarmat silmät ja tuon asenne yhdistettynä tuon kevyeen ulkomuotoon ja lyhyeen mittaansa oli varsin huvittavaa.
"Itäänhän me. Oletko muka tulossa mukaan? Noilla käsivarsilla ei soudeta, etkä näytä sellaiselta joka pystyy maksamaan koko matkaa.", tuo naurahti nuoremmalle, joka hymähti takaisin.
"Pystyn maksamaan osan matkasta, mutta minulla on jotain paljon parempaa kuin käsivarsieni voimat joilla voin auttaa laivan eteenpäin. Osaan manata säätä jonkin verran, luulisi hyvän sään olevan tärkeämpää kuin yhden heikon käsiparin?", poika vastasi, ja sai kapteenin nostamaan kulmiansa. Velho? Ei, velhot olivat vanhempia, ja harvemmin pitivät samanlaista kevyttä asua kuin tämä nuori tässä.
"Pystytkö todella manaamaan säätä?", tuo kysyi pieni epäillys äänessä. Nuori hymyili pääkallelansa.
"Osaan toki, manaaminen on helppoa. Ja voinhan toki myös toimia viestinviejänä laivojen välillä, sekä katsoa maata korkeammalta. En ole täysinoppinut velho vielä, mutta hallitsen muodonmuutoksen ja manaamisen, sekä satunnaiset jääloitsut. Mitä sanotte, otatteko kyytiin vai odotanko toista laivaa?", oranssisilmä vastasi, saaden kapteenin räjähtämään röhönauruun.
"Hyvä on nuori sisupussi, pääset matkalle.", tuo sanoi, ja ojensi kätensä. Velhoksi tunnustettu antoi toiselle nahkaisen pussin käteen, joka kilisi kauniisti, ja sitten puristi miehen känsäistä kättä. "Laiva lähtee vajaan tunnin päästä, siihen asti pysyttele lähistöllä."

Splinter laski reppunsa alas, ja istahti laiturin päähän. Repusta kuului pientä mutinaa, ja velho työnsi kätensä sinne sisälle hetkeksi. Mutina ja liikkuminen lakkasi samantein, ja velho hymähti. Lemmikkinsä sattui olemaan repussa myöskin, tämä oli ihmisten aluetta ja täällä ei taruolentoja hyvällä katsottu. Splinter oli tehnyt parhaansa että Kijalla olisi mahdollisimman hyvät olot repussa, ottaen mukaan ylimääräisen vaatekerroksen ihan vain pehmusteeksi Kijaa varten. Lisäksi hän ei antanut reppunsa kolahtaa mihinkään, ja käsitteli sitä silkkihansikkain. Nukkukoot nyt vielä kun pystyi, laivalla tulisi olemaan rankkaa nukkua ensimmäisten päivien aikana, ainakin mitä Splinter oli kuullut.
"Viimeinen päivä täällä... Viimeinen tunti. Mitä tekisi...", tuo mutisi hetken itseksensä. Idän kutsu oli tullut liian vahvaksi viimeisen kuukauden aikana, nyt olisi aika lähteä. Splinter oli hyvästellyt kaikki ne ystävänsä, jotka pystyi, ja oli pyytänyt Hopeaa viemään anteeksipyynnön Arathetille taistelukentille kun he viimeksi olivat nähneet. Splinter todella toivoi ettei saaren elämä muuttuisi aivan liikaa sillä välin kun hän olisi poissa...

[[Ros ja Kerri tänne ^.^]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Huhti 2011, 09:39

Kerensa Rosen

Suolainen meri-ilma iski vasten kasvoja, pakottaen satamassa kulkijan hengittämään keuhkoihinsa meren tuoksua. Kaupungissa ei tuntunut tuulleen lainkaan mutta satamassa oli aina pieni, miellyttävän viileä tuulenvire. Jos pysähtyi kuuntelemaan, pystyi kuulemaan meren hiljaisen kohinan ja laivojen turvallisen natinan.
Kerri rakasti satamaa. Hän rakasti merta, rakasti sen suolaisuutta ja viileää tuulta joka repi hänen mekkonsa helmoja kuin kiusoitellen. Taivas oli ollut aamulla niin kaunis, että nuori nainen oli uskonut myös meren näyttäytyvän edukseen tänään - voisiko olla sen parempaa syytä tulla satamaan? Kaiken sen kiiireen ja hössötyksen keskellä hän halusi hetken olla ei kukaan.

Kerri oli valinnut kerman värisen mekon päälleen mutta kykenikö aatelisnainen kätkemään syntyperäänsä edes yksinkertaisesti pukeutuneena? Ei, hyvässä ryhdissä asteleva nuori nainen ei sopinut satamaan, mutta Kerri ei välittänyt. Hän tunsi olonsa kotoisaksi, olihan hän lapsena viettänyt yhden kesän satamassa, odottamassa hukkuneita vanhempia palaavaksi, typerä kakara kun oli ollut.

Kerrin katse tavoitti nuoren, hänelle ennestään tuntemattoman, miehen puhumassa itseään huomattavasti kookkaamman kapteenin kanssa. Tummatukka jäi tarkastelemaan tätä näkyä kiinnostuneena, muukalaisen erikoisen ulkomuodon lumoamana. Pojan hiukset olivat kuin merituulen pörröttämät, mutta hänen huomionsa kiinnitti ensimmäisenä ruskeiden hiusten seasta helposti löydettävät valkeat raidat.
Kerrin oli vaikea arvioida tuon nuorukaisen ikää, mutta oletti tämän olevan hänen ikäisensä tai hieman nuorempi - suunnilleen yhtä pitkiä he ainakin olivat, mikä ei todellisuudessa kertonut lainkaan eletyistä vuosista.
Tuuli vei mukanaan suurimman osan kaksikon käymästä keskustelusta eikä Kerri, joka ei ollut täällä salakuuntelemassa, kyennyt saamaan selvää kuin muutamasta sanasta. Kyytiä vailla tuo nuorukainen oli kuitenkin ilmiselvästi ja yllättävää kyllä kapteeni oli tarjoamassa sitä hänelle.

Lopulta poika jäi yksin. Kerri nappasi hajamielisesti luonnoslehtiönsä ja asteli laituria pitkin pörröpään luokse.
"Tässä lienee vapaata", tyttö sanoi rohkeasti ja potkaisi kengät vaivattomasti jalastaan. Hän istui tuon erikoisen pojan viereen ja upotti jalkansa viileään veteen. Melankolinen hymy käväisi hänen huulillaan mutta hän käänsi katseensa pikaisesti merestä pörröpäähän.
"Kerri."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Huhti 2011, 16:10

Splinter

Se pieni hetki ajatuksissa katkesi, kun takaalta kuului askelia. Splinterin ei tarvinnut edes kääntää katsettansa tietääkseen että kyseessä ei ollut yksikään laiturilla työskentelevistä miehistä, askel oli liian kevyt, ja siitä lähtevä ääni liian hiljainen ollakseen isojen miesten liiankin varmat askeleet, jotka saivat koko laiturin tärähtelemään. Uteliaana hän käänsi katsettansa sen verran, että näki neidon. Samaa ikäluokkaa, mutta jo pelkkä ryhti ja olemus kertoi että tuo eli kokonaan eri maailmassa mitä hän, ja sekös alkoi häntä kiinnostamaan. Varsinkin tuon osoittaessa pientä röyhkeyttä, joka muilta puuttui, astellen vaivattomasti hänen vierellensä ja istuen viereen.

Splinter hymähti neidon toteamukselle, nyökäten sitten myöntävästi. Kyllä hänelle seura kelpasi näin viimeisillä hetkillä. Tuon työntäessä varpaat veteen ja kertoessaan nimensä, nyökkäsi Splinter taas.
"Splinteriksi kutsutaan.", tuo vastasi, ja rapsutti sitten korvantaustaansa. Nyt ei olisi hyvä hetki vain murjottaa ja ajatella, varsinkin kun sai seuraa. Katse osui paperivihkoon joka Kerrillä oli mukana. Oliko toinen piirtäjä?
"Täällä ei taida olla paljoa piirrettävää, paikka pysyy liikkeessä turhankin paljon. Vai maisemaako ajattelit?", velho kysäisi sitten, saadakseen jotain jutun aihetta. Vaikka kyllä hän voisi tässä hiljaakin istua, ei olisi hankalaa. Kerrihän se tässä tosin seuraan oli istunut, joten eikö Splinterillä ollut siis oikeus puhua jos niin tahtoi?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Huhti 2011, 17:42

Kerri

Tyttö hymyili kuullessaan erikoisen nimen. Oliko hän olettanut kuulevansa mitään tavanomaista noin erikoisen näköiseltä nuorelta mieheltä? Poika yllätti hänet jatkamalla keskustelua sillä äsken mietteisiinsä vaipunut nuorukainen oli näyttänyt siltä, että tummatukka olisi onnellinen, jos nuorukainen edes suostuisi kertomaan nimensä.
Ei ollut yllättävää, että Splinterin katse käväisi hänen mukanaan raahamassa luonnoslehtiössä, olihan se helppo aihe aloittaa luonteva keskustelu.
"Lokkeja", nuori nainen vastasi. "Olen kuullut sanottavan, että kuolleet merimiehet syntyvät uudelleen delfiineinä mutta minä uskon heidän olevan lokkeja."
Kerri kallisti päätään ja loi katseen hänen mainitsemiinsa lintuihin. Kuten aina, kyseisiä rääkyjiä oli sataman läheisyydessä, olivat ne sitten toivottamassa hengissä selvinneet merimiehet kotiin tai kerjäämässä kalaa.
"Miksi ne muuten kokoontuisivat suurilla joukoilla vastaanottamaan mereltä tulevia laivoja?"

Kerensa oli oikeastaan utelias tietämään, kuka tämä nuori mies oli, vaikkei asia hänelle kuulunutkaan. Juuri nyt hän oli huomattavasti kiinnostuneempi Splinteristä kuin lokeista, joita hänen aikeenaan oli alunperin seurata.
"Olet ilmeisesti lähdössä", tyttö totesi. "Joskus minäkin toivon pääseväni käymään muualla." Joskus hän toivoi, että olisi tuntenut itsensä vapaaksi mutta hän ei päässyt irti siitä tunteesta, että kaupungin muurit kohosivat kuin lintuhäkin kalterit, vangiten kanarialinnun sisäänsä. Oli luonnollista, ettei hiljattain kihlautunut nuori nainen kuitenkaan pääsisi pakenemaan kaupungin kaltereita merelle vaikka olisi sitä halunnut.
Kenties Henry olisi suostunut karkaamaan hänen kanssaan muutamaksi päiväksi jollei sodan uhka olisi leijunut kaupungin yllä päivä toisensa jälkeen, kuukausi kuukaudelta.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Huhti 2011, 18:20

Splinter

Lokkeja vai? Kerri kertoi vielä syynkin, ja Splinterin huulille nousi kevyt hymy, tuon nostaessa katseensa itsekkin noihin valkoisiin lintuihin.
"Jaa'a, vaikea sanoa. Olen kyllä huomannut että lokit ovat uteliaita ja ahneita, joten ehkä lokeilla on hiukan merirosvon sieluakin.", nuori hymähti ajatuksillensa, nojaten hiukan taaksepäin. Joko se oli niin, tai sitten merimiesten sieluissa asusti luonnostaan se piraatin luonne? Kuka muka oli väittänyt että merimiehet syntyisivät delfiineinä, muuten? Nehän olivat liian siroja, ja ihmeellistä kyllä, myös melkoisia tanssijoita. Hei, siinähän se, delfiinit olivat oikeasti tanssijoita! Se selittäisi noiden kauniit liikkeet, ja sen kuinka nuo aina ilmestyivät laivojen vierelle näyttämään taitojansa... Näkisiköhän Splinter delfiinejä matkallansa? Ainakin hän kovasti toivoi näkevänsä niitä. Kerta se ensinmäinenkin.

Kerri totesi jo itsestään selvyyden. Splinter siirsi katseensa Kerriin, joka ilmaisi toiveensa.
"Mikä sinua estää? Jokainen tekee omat päätöksensä lähteä tai tulla, todellinen asia joka estää on sinä itse.", velho vastasi Kerrin toiveeseen. Muurit voitiin aina ylittää tai kiertää, ystävät ja perhe olivat taas isompi este. Splinterillä tätä estettä ei onneksi ollut, hän sai liikkua miten tahtoi. Kerrillä tosin saattaisi olla joitain tunnesiteitä, mutta mitä orpona kasvanut niistä tiesi, ja että kuinka tuskallisia ne voisivat ollakkaan...
"Toisaalta, ehkä minun pitäisi vain pitää suuni. Olen saanut monet vihat jo niskoilleni kun en ajattele mitä sanon.", Splinter virnisti vielä lopuksi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Huhti 2011, 19:49

Kerri

Kerri nyökkäsi hymyillen pojan sanoille.
"Ymmärrät siis, mitä tarkoitan. Voiko mikään eläin olla niin inhimillinen, että kykenee sellaiseen ahneuteen", nuori nainen sanoi hymyillen ja huljutteli varpaitaan vedessä. Hän ei juuri nyt ajatellut delfiinejä, jotka eivät tosiaankaan olleet siroine liikkeineen lainkaan kömpelöiden merimiesten kaltaisia vaan kaukaisia maita, jotka odottivat meren toisella puolella.
Hänellä oli utopistinen mielikuva meren takana avautuvasta maailmasta mutta mitä sitten - saihan nuori nainen unelmoida niin paljon kuin halusi. Kenties hän tapaisi Splinterin vielä uudelleen ja uskaltautuisi kysymään, millaista meren takana oli ollut.

Tyttö oli yllättynyt Splinterin vastauksesta mutta ryhtyi nauramaan pojan jatkaessa sanojaan hieman sovittelevampaan sävyyn. Hän olisi voinut vastata jotain typerää, vikistä siitä kuinka perhe ei päästänyt häntä menemään, kuinka hänellä oli velvollisuutensa mutta ne kaikki olivat valhetta. Todellisuudessa hän pelkäsi, ettei kukaan olisi odottamassa, kun hän tulisi takaisin. Jos Henry ja kaksoisveli kuolisivat, hän olisi harmissaan kun ei olisi viettänyt jäljellä olevaa aikaa rakkaidensa kanssa.
"Liian moni jäisi kaipaamaan minua", tummatukka totesi. "Entä sinä - minne meri on viemässä sinua?"
Hän loi uteliaan katseensa poikaan. Juuri tämän Kerri halusi tietää, minne poika oli menossa ja ennen kaikkea, miksi. Ensimmäiseen kysymykseen hän saisi helposti vastauksen mutta entä toiseen? Kysymykset voisivat olla liian tungettelevia, jos hän alkaisi tenttaamaan asiasta, eihän hän tuntenut raitatukkaa ollenkaan.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Huhti 2011, 20:14

Splinter

Ahneusko inhimillistä? Eikö eläimetkin tunteneet ja taistelleet yhdessä? Olivat ahneita ja tiesivät vaaran... Eläimet olivat lähempänä humanoideja kuin uskoisi, sen Splinter oli huomannut kasvaessaan ilman kontakteja muihin ihmisiin, vain muutamat eläimet, jotka siellä elivät, olivat onnistuneet saamaan pojan iloiseksi. Olihan hänellä ollut ihan lemmikkihiirikin yhdessä vaiheessa, Myrsky niminen. Tosin mitä sille oli tapahtunut, kerrottakoon toisella kerralla.

Kerri nauroi suuttumisen sijaan. Se sai Splinterin ilahtumaan, ja tuon huulille nousi pieni iloinen hymy taas. Jos vain hänen ensimmäinen tapaaminen ihmisten kanssa olisi ollut samanlainen, olisi hän varmaan siirtynyt kokonaan puolueettomaksi kauan sitten. Tällä hetkellä hän tosin vain antoi Kerrin seuran laimentaa sitä pientä raivoansa, jota oli jo niin kauan tuntenut.
Kysymys oli odotettavissa. Poika hymähti uudestaan, ja nosti katseen merelle.
"Olen lähdössä itään. En ole varma mikä siellä odottaa, mutta jokin kutsuu minua siellä.", Splinter vastasi mahdollisimman totuudenmukaisesti. Jatkuvat unet, ja usvan läpi kuuluva laulu olivat saaneet hänet viimein kääntämään katseensa kutsujiensa suuntaan.
"Toivon vain että pääsen vielä takaisin. Vaikka minulla ei olekkaan täällä mitään, niin olen silti syntynyt täällä, enkä oikein tahdo tulla haudatuksi muuallekkaan.", tuo vielä jatkoi. Tokihan hän kertoi vähän liiankin tärkeitä asioita, mutta Kerri saattaisi olla viimeinen Cryptiläinen, joka hänet näkisi, joten tuntui helpottavalta kertoa asiasta. Olivathan he saman maan kansaa, kai tuo ymmärtäisi mitä Splinter tarkoitti?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Huhti 2011, 07:43

Kerri

Splinterin syy oli jotain aivan erilaista, kuin Kerri oli olettanut. Mitä hän oli odottanut - sitä että poika oli pakenemassa uhkaavaa sotaa meren toiselle puolelle, minne se ei kykenisi ulottamaan lonkeroitaan. Se olisi ollut järkevä syy, tosin eikö se, ettei oma alitajunta antanut rauhaa, ollut myös hyvä syy?
Splinter kuitenkin aikoi palata takaisin, jos se kuitenkin oli mahdollista. Hän halusi vähintään tulla haudatuksi kotimaahansa, mikä oli surullinen ajatus mutta samalla Kerrin silmissä ymmärrettävä toive. Niin oli helpompi myös niille, jotka jäivät jälkeen suremaan eikä ollut mitään syytä elätellä turhia toiveita.
"Paras on tulla haudatuksi sinne, missä sydänkin on", tummatukka totesi melankoliseen sävyyn. Puheenaihe ei haitannut häntä, hänhän oli hankkinut itselleen jonkinlaisen pakkomielteen kaltaisen kuolemasta. "Älä kuole merellä."
Sanoja seurasi hymy. Aivan kuin raitahiuksinen olisi voinut asiasta päättää. Hän kuolisi siellä, missä kuolisi sillä oli asioita, joille edes maagi ei voinut mitään. Joskus esteet olisivat vain ylitsepääsemättömiä.

"Kun olet palannut", tyttö aloitti. "Toivon, että pystyn olemaan sinua vastassa, jotta voin kysyä, mikä odotti sinua idässä."
Neiti iski silmäänsä. Jos Splinter palaisi parinkymmenen vuoden päästä, hän tuskin olisi ottamassa poikaa vastaan. Tuskin hän edes enää silloin muistaisi poikaa, vaikka raitahiuksinen oli niitä harvoja purjehtimaan lähteneitä, joita hän oli tentannut, luultavasti Kerri olisi kiireinen.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Huhti 2011, 16:54

Splinter

Sydämen paikasta ei Splinter tiennyt itsekkään, se vaelsi hänen mukanansa. Ja kuka häntä surisi jos hän kuolisi? Arathet ehkä, ja Kija. Iriukin saattaisi... Siihen se jäi. Muut henkilöt jotka hän tunsi oli joko vihamiehiä tai... no, vihamiehiä. Kerri vielä jatkoi, ja Splinterin suusta purkautui nauru.
"Ei hätiä neiti Kerri, meri ei vie henkeäni ellei se tule sitä tykkitulen ja miekan muodossa hakemaan, eikä silloinkaan se saa sitä halvalla.", nuori virnisti koko suullansa, tosin virne oli suunnattuna enemmänkin merelle. "Olen kova selviämään tiukoistakin paikoista, joten meren ylitys on minulle vain pieni mukava loma kaikesta siitä hulinasta, jossa normaalisti pyörin.", tuo vielä jatkoi, saaden hymynsä vihdoin kuriin, ja siirtäen katseensa takaisin neitiin. Olihan hän toki hintelä, mutta selviytyminen ja kuoleman huijaaminen olivat jotain, johonka hänet oli koulittu, hänet oli mahdoton saada hengiltä vain luonnonvoimilla!

Kerri sitten yllättäen kertoikin, että tahtoisi kuulla mitä idässä oli. Splinterin huulille nousi hiukan surumielinen hymy, tapaisivatkohan he edes enää? Toivottavasti, Splinteriä ainakin kiinnosti Kerrin seura, tämä oli yksi niistä harvoista henkilöistä jotka eivät olleet hutkimassa poikaa kun tuo unohti olla kilttinä hetkeksikin. Ja oli oikeastaan mukavaa että joku tuli kerrankin juttelemaan hänelle, hän kun yleensä keräsi vinoja katseita silmiensä ja haltiakylässä rotunsa takia.
"Voin kyllä kertoakkin, jos näemme vielä.", velhon alku vastasi, ilahtunut hymy kasvoillansa. Tälläistä kävi harvoin hänelle.. "Ja olettaen että vielä muistat minut.", tuo jatkoi pienen virneen kera.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Huhti 2011, 18:43

Kerri

Splinter ei näyttänyt siltä, että pärjäisi yksin merellä. Hänen kätensä oli hoikat ja poika itsessään luultavasti painoi vähemmän, kuin Kerri, mikä ei olisi imarrellut turhamaisempaa neitiä. Oli kuitenkin väärin aliarvioida toista hänen hintelien käsiensä perusteella, saattoihan pojalla olla jotain piileviä kykyjä - Kerrin mielessä ei käynytkään, että hän voisi puhua velholle.
"Kunhan pidät huolen, ettei kurjimus niele sinua", tyttö sanoi.

Kerri oli hetken aikaa pelännyt, että poika reagoisi täysin eri tavalla hänen sanoihinsa, kuin hän oli toivonut. Splinterin kasvoille kuitenkin levisi samantien valloittava, ilahtunut hymy johon ei voinut olla vastaamatta hymyllä.
Splinter kuitenkin epäili, ettei Kerri enää muistaisi häntä, kun poika palaisi idästä, eihän hän ilmeisesti edes tiennyt, mitä etsi sieltä tai kuinka kauan siihen menisi.
"Minä tulen käymään satamassa täsmälleen puolen vuoden päästä", tummatukka totesi. "Ja siitä puolen vuoden kuluttua, kunnes olet palannut."
Tyttö kallisti päätään. Hän asui tuossa aivan vieressä joten ainakaan vielä tänne tulemisen ei pitäisi olla ongelma. Tietenkin, jos hän menisi naimisiin prinssin kanssa, tilanne saattaisi olla hieman toinen. Voisiko kukaan kuitenkaan kieltää häntä tulemasta satamaan, sitähän saattoi pitää hänen vanhempiensa hautapaikkana.
"En ikinä unohtaisi noin viehättäviä hiuksia", tyttö jatkoi. "Tuovat mieleen haukan värityksen."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Huhti 2011, 19:20

Splinter

Kurjimus vai.. siinähän koettaisi, Splinter pystyisi helposti nousemaan taivaalle ja lentämään sitä karkuun, ja Kija taas voisi hypätä hänen selkäänsä. Kahden tunnin muutoksen aikana ehtisi lentää melko kauas, varsinkin jos käytti merien tuulia avuksensa. Tosin, mistä sen tiesi, jos vaikka merellä kävisikin jotain? Ei Splinter siihen kyllä uskonut, kertaakaan ei kannattaisi antaa epäilykselle valtaa tai kävisi huonosti!
"Puolen vuoden välein siis... Selvä, jos satun palaamaan jonain muuna aikana, niin tulen tähän pisteelle sitten kun aika koittaa. Saat kuulla millaista idässä on, sen lupaan.", nuori virnisti Kerrille, pyyhkäisten hiuksiansa hiukan samalla ohimon ja korvan kohdilta poispäin.

Nauru raikasi taas, vaikkei niin kovana kuin äsken.
"Kiitoksia Kerri neiti, vaikka olenkin enemmän kotka kuin haukka. Mutta toisaalta, edes joku petolintu.", Splinter hymyili, pyyhkäisten valkeat tupsut silmiensä päältä hetkeksi pois, vaikka ne lopsahtivatkin miltein samantein peittämään oransseja silmiä.
"Kun vain tietäisin kummalta vanhemmaltani perinkään hiukseni... tiedän että veljelläni on samanväriset, mutta vähän erillaiset silti.", Splinter hymähti muistellessaan Lucas-veljeänsä, jonka kanssa heillä oli kylmät välit, mutta silti pieni kunnioitus. Ainakaan he eivät koettaneet tappaa toisiansa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 28 Huhti 2011, 17:55

Kerri

Puoli vuotta taisi olla juuri sopiva aika. Kerri ei joutuisi ravaamaan jatkuvasti satamassa mutta Splinterin olisi helppo tulla takaisin, vaikka tulisikin kuukausia ennen sovittua aikaa.
"Paras olisi", tyttö sanoi. "Muuten minä joutuisin etsimään sinut!"
Usea olisi varmasti pitänyt ajatusta koomisena. Tuleva kunigatar lähtisi etsimään lähes tuntematonta nuorta miestä, ainoastaan koska he olivat luvanneet tapaavansa.
"Tosin en tietäisi kuitenkaan, että olet palannut."
Kerri hymähti.

Splinter vertasi itseään toiseen petolintuun, mutta Kerrillä ei vieläkään soittanut kelloja - hän ei ollut koskaan tavannut edes aikuista velhoa joten ajatus noin nuoresta pojasta velhon alkuna ei edes käväissyt hänen mielessään. Ei, juuri nyt hän ainoastaan ajatteli, mihin lintuun vertaisi itseään sen sijaan, että olisi miettinyt mitä poika tarkoitti kummallisilla sanoillaan.
Pojan sanat saivat tytön kohottamaan kulmiaan. Orpo siis? Splinter oli mitä ilmeisimmin myös siinä surullisessa asemassa, ettei hän tiennyt vanhemmistaan mitään. Olivat siis kuolleet, kun hän oli ollut aivan pieni.
"Eikö sinulla ole ketään, joka voisi kertoa asiasta?" tummatukka kysyi ja kallisti päätään. Tietenkin hän tajusi, ettei ollut.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 28 Huhti 2011, 22:27

Splinter

Kerrin uhkaus sai Splinterin taas nauramaan.
"Olet sisukas tapaus Kerri neiti!", tuo kehui nuorta naista leveän virneen kanssa. "Onnekas on se mies ketä sinut vihkii.", tuo vielä jatkoi, vaikka ei häistä ja muista paljoa tiennytkään, tiesi hän sen että se oli lupaus rakkaudesta ja yhdessäolosta. Ja se mies ketä saisi Kerrin omakseen, se olisi onnenpekka. Tuo oli ystävällinen, sosiaalinen ja suhteellisen nättikin. Eikä Kerri vaikuttanut laatikon tylsimmältä veitseltä. Lisää siihen vielä tuo sähäkyys, ja yksi upea pakkaus valmis.

Ajatus kulki takaisin vanhempiin. Olivatkohan hekin olleet naimisissa? Jotenkin Splinter jaksoi uskoa että näin oli asia. Kerrin kysymys sai nuoren pudistamaan päätänsä hiukan apeana.
"Ei, jos ei lasketa veljeäni, jonka kanssa minulla ei olekkaan niin hyvät välit.", hän hymähti apeana. Toki hänellä olisi ollut Tooru, joka pääsi hänen jokaiseen muistoonsa, mutta avun pyytäminen siltä olisi kuin myöntäisi, ettei Splinter pärjäsi yksin.
"Olen kasvanut koko ikäni ilman heitä, aika hassua että olen vasta viimeaikoina alkanut ajattelemaan.", tuo naurahti kohta ajatuksillensa. "Entä sinä? Miten sinun vanhempasi?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 29 Huhti 2011, 07:51

Kerri

Kerri ei tavannut punastua mutta Splinterin kehun jälkeen hän tunsi hienoista kuumotusta poskillaan - onneksi hänen astetta tummemman sävyinen ihonsa antoi helposti punastuksen anteeksi. Hän, joka oli ollut hovissa altavastaavan asemassa suorapuheisuutensa ja kainoutensa puutteen vuoksi ennen kuin Henry oli kihlannut hänet omakseen, ei ollut aikaisemmin tottunut kuulemaan tällaisia kehuja.
"Epäilemättä hän on samaa mieltä kanssasi", tyttö sanoi, voimatta olla hymyilemättä, osoittaen sanoillaan jälleen puuttuvaa kainoutta. Hän kuitenkin uskoi, että Henry oli erittäin tyytyväinen valintaansa.

Oli kurjaa, ettei Splinter tullut toimeen edes veljensä kanssa, jos hänellä ei muita sukulaisia ollut. Kerri ei tietenkään tiennyt, mitä kaikkea Splinterin vanhempien kuolemaan kuului eikä osannut edes kuvitella sellaista murhenäytelmää, jonka nuori mies oli joutunut kokemaan. Sellaisen kuvittelemiseen olisi tarvittu huomattavaa mielikuvitusta.
"Joskus sitä kaipaa vanhempia, jotta voi lentää pesästään", tyttö totesi. "Meri vei vanhempani, kun olin lapsi."
Kerri hymyili melankolisesti.
"Joten tulin katsomaan hautaa."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Touko 2011, 18:59

Splinter

Kerrin tokaisu sai Splinterin jälleen naurahtamaan. Toinenhan oli suora sanoistaan!
"Kerri, olet yksi harvoista henkilöistä jonka olen tavannut, joka puhuu suoraan.", tuo hymähti, vilkaisten taas taivaalle. Hän piti Kerristä, ei siis niin että voisi kuvitella olevansa tuon kanssa, mutta henkilönä Kerri oli mukava. Splinter ei pistäisi yhtään pahakseen jutella Kerrin kanssa useammin, vaikka se petturuutta haltioita kohtaan olikin. Mutta mistä Splinteriä voitaisiin syyttää? Uteliaisuudesta? Ystävällisyydestä? Hänhän oli vain tavannut mukavan henkilön, joita ei Cryptissä liikoja ollut. Sellaisista henkilöistä kannatti pitää huolta, huolimatta siitä millä puolella he olivat!

Kerrikin oli siis menettänyt vanhempansa. Splinter katsoi tyttöä vakavana, antaen sitten pahoittelevan hymyn.
"Otan osaa.", tuo vastasi, katsoen sitten merta taas. "Se on rankkaa. Yksin oleminen. Se että odottaa jonkun tulevan hakemaan pois, tai että joku olisi vierellä kun herää painajaisesta...", nuori jatkoi, silmissänsä pieni kärsimyksen siemen, joka onneksi hukkui luonteensa villeyteyteen, joka paistoi katseesta surua voimakkaampana.
"Mutta hyvinhän me molemmat ollaan pärjätty!", Splinter sitten totesi, nostaen toisen jalkansa pois roikkumasta laiturin reunalta, ja nojaten taas taaksepäin käsiinsä.
"Molemmat on hengissä ja terveitä. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin.", virnistys valoitti taas arpisia kasvoja...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron