Help please ?


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Viesti La Heinä 02, 2011 9:49

Help please ?

Evelyn

Ilta oli jo hämärtynyt mutta Evelyn oli kuitenkin lähtenyt laivalta vielä kävelemään. Satamassa olevat pikkuiset putiikit olivat jo suljettu muutamia tunteja sitten eikä valoja oikeastaan ollut missään, mitä nyt pikkuisen tunkkaisen kapakan likaisesta ikkunasta koitti näkyä jotain. Kauaa ei tyttö saanut kuitenkaan rauhasta nauttia kun takaa kuului askelia. "Pian koittaa ruoka aika, loppuu lyhyeen elämäsi taika, palasiksi pilkon ja viipaleiksi silvon..." Hiljainen ääni loilotteli tytön takana. Evelyniä alkoi karmia tämä suuresti ja hän kääntyi katsomaan kenellä oikein oli ruuvit löysällä. Hänen takanaan tuli melkos reippaaseen tahtiin musta hiuksinen mies jolla oli monen monta puukkoa vyöllään ja yksi suuri lihaveitsi kädessään. Tyttö tajusi nopeasti että tämä sekopää pistäisi hänet palasiksi jos ei hän pakenisi nyt. Tyttö ampaisi juoksuun ja niin teki mieskin. Nopeasti kavuten katolle luuli Evelyn selvinneen, mutta tuo mieli puoli osasikin tulla perässä.
Muutama veitsi lensi neitokaisen vierestä kun tämä jatkoi matkaa. kattoja riitti ja mies piti etäisyyttään, luojan että Eve oli nopea.

Viesti La Heinä 02, 2011 11:00

Caleb

Ah miten ihanaa aikaa olikaan lennellä pitkin Cryptiä näin loppuillasta. Ja plussaa toi se, että ihmiset tai ainakin suurin osa, oli mennyt jo nukkumaan päin, joten alhaalla maankamaralla ei ollut paljoa ketään ällistelemässä suurta siivekästä olentoa yläilmoissa.
Tällä kertaa Caleb aikoi satamaan päin, siellä hän ei ollut vielä ollutkaan sitten Cryptiin tulonsa jälkeen. Hempeä merituuli hyväili miehen kasvoja, kaulaa ja käsiä. Mitään parempaa hän ei tiennyt. Ajanlani rakasti lentämistä enemmän kuin mitään muuta. Silloin sai tuntea itsensä vapaaksi, ilman rajoituksia. Miehellä oli miekka mukanaan, niin kuin aina. Hän ei melkein koskaan jättänyt sitä minnekään, se oli liian arvokas.
Caleb lensi lujaa, hän teki pari ilmakieppiä juuri ennen kuin saapui satama-alueelle. Siellä oli hiljaista, ainoastaan lokkien kiljunta, aaltojen loiskinta ja tuulen humina kaikui merellä. Sataman pikkuiset putiikit olivat kiinni, lukuun ottamatta kapakkaa, jonka ikkunoista ei meinannut edes näkyä mitään sen kaiken lian ja pölyn takaa.
Tai ei.. nyt kuuluikin karmeaa laulantaa alhaalta: "Pian koittaa ruoka aika, loppuu lyhyeen elämäsi taika, palasiksi pilkon ja viipaleiksi silvon..." Hm, joku kännipäinen mies se siellä vain.. Sitten melkein juuri hänen alapuolellaan olevalle katolle kiipesi tyttö, pakokauhun vallassa. Eikä aikaakaan kun mies juoksi perässä alkaen heitellä jotakin kiiltävää. Oli hyvin pimeää ja kiiltävät esineet kimaltelivat lennossa kuunkajossa.
Olikohan tyttö tehnyt jotakin.. pitäisiköhän seurata vain sivusta?
Ei, Caleb tajusi miehen heittävän veitsiä ja tyttö ei varmastikaan selviäisi seuraavasta hypystä, joka tällä oli edessä ilman siipiä..
Ajanlani lähti syöksyyn miestä kohti takaa päin.

//Thäällä ollaan^^//

Viesti La Heinä 02, 2011 11:17

Evelyn

Tyttö juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi, edessäpäin oleva loikka ei huolettanut kuitenkaan neitoa, hän pääsisi sen verta pitkälle että saisi otteen vastkakkaisen talon katon reunasta ja mies ei kykenisi seuraamaan. Matkaan tuli kuitenkin mutka kun kaksi miehen heittämää veistä osuivat. Toinen iskeytyi oikean jalan reiteen jääden siihen vieläpä kiinni, toinen taas vain hipaisi kättä. Jalkaan osunut veitsi teki kuitenkin tehtävänsä ja tyttö kaatui. Kaatuminen ei olisi ollut niin paha ongelma jos tyttö ei olisi ollut niin lähellä katon reunaa, nyt kuitenkin näytti pahasti siltä että katolle pilkottavaksi jäämisen sijaan hän paiskautuisi maahan, näistä korkeuksista se meinaisi hengen menoa.


//Save her =3 //

Viesti La Heinä 02, 2011 11:42

//Yes, as you wish madam :D//

Caleb

Onnellisen tietämätön takanaan hyökkäävästä lentävästä oliosta tyttöä jahtaava mies ehti kuin ehtikin heittää kaksi veistä vielä lisää juuri ennen kun Caleb tarrautui toisella kädellään miestä niskasta ja toisella kädellään miehen vasemmasta kädestä kiinni. Tämä lennätti miehen suurella voimalla katolta mereen. Mies rimpuili ja manaili ja yritti huitoa veitsellään olentoa, mutta löysikin itsensä pian merestä. Caleb tiputti tämän kuitenkin aika lähelle laituria. Hänen ei ollut tarkoitus sentään tappaa tätä.
Mutta Sitten tyttö hävisikin näkyvistä. Häneen varmaan osui. Mies tajusi tilanteen sillä sekunnilla ja keräsi voimansa ja pinkaisi vauhdilla kattoa pitkin ja siitä alas. Siellä tyttö tippui tippumistaan lähemmäs maankamaraa. Ajanlani syöksyi kaikella nopeudellaan tytön edelle ja sai kaapattua tämän syliinsä juuri ennen maahan osumista. Mies henkäisi syvään helpotuksesta ja hän oli syystäkin hengästynyt. Tyttö sylissään melkein parimetrinen mies laskeutui maan kamaralle ja katsahti tyttöön. Veitsi oli näemmä vielä paikoillaan tytön reidessä. Tiedättekö, näin myöhään yöllä tyttöjen ei pitäisi liikuskella ulkona, varsinkaan satamassa. Mies polvistui ja laski tytön istumaan maahan ja katsoi haavaa. En ole mikään hoitaja, mutta kai minä jotain voin tehdä tuolle. Caleb sanoi viitaten haavaan. Sitten hän nousi seisomaan ja esittäytyi: Olen Caleb Ricardo Bentone. Ja te neiti olette? Hän yritti jutustella tytön kanssa, jotta tyttö ehkä saisikin muuta ajateltavaa kuin haava. Mahtoi sattua melkoisesti.
Mies piilotti siipensä ja otti liivinsä ja kauluspaitansa pois ja repi paidan osiin, jotta voisi niillä sitoa tytön haavan. Kyllä hän ilman paitaa pärjäisi vähän aikaa ja niitähän sai aina uusia.
Calebilla oli hyvin vahvat käsivarret ja selkälihakset. Lentämisen edellytys.
Mies kyykistyi tytön tasolle ottaakseen veitsen pois reidestä. Se olikin uponnut aika syvälle. Joudun nyt ottamaan veitsen pois reidestäsi, tämä tulee sattumaan. Kai kestät sen? Kysyi hän vielä ennen kuin ottaisi veitsen irti reidestä ja katsoi tytön silmiin.

Viesti Su Heinä 03, 2011 12:10

Evelyn

Juuri kun tyttö luuli aikansa koittaneen niin putoamisen suunta muuttui ja sitten putoaminen loppui. Joku piteli neitoa sylissä ja tyttö avasi silmänsä. Normaalisti olisi kai pahansisuisena Evelyn rimpuillut itsensä irti ja manannut että olisi selvinnyt itsekkin, mutta nyt hän katsoi vain hämillään tätä siivekästä olentoa joka sitten laski hänet maahan. Evelyn oli täysin sanaton, hän vain toljotti tummahiuksista pelastajaansa. Hetken kesti kun hämmennys oli niin suuri ja mies puhui siitä miten tyttöjen ei kannattaisi näin myöhään satamassa liikkua ja sitten tämä mies jo esittäytyikin, mutta sitten aivot saivat viestin kivusta ja sen aiheuttajasta. Tytön ilmeestä kyllä näki että tähän sattui muttei Eve siitä valittanut. Mies otti paitansa pois paljastaen komean lihaksikkaan yläruumiinsa, se sai jopa pienen hymyn tytön kasvoille. Revittyään paitansa mies kertoi ottavansa puukon pois ja kysyi kestäisikö tyttö sen. Siinä samassa neito avasi suunsa . "Nimeni on Evelyn ja kestän mitä vain!" Tyttö kertoi purren sitten hammasta yhteen kun miehen käsi tarttui veitseen. Nopeasti ja sulavalla liikkeellä Caleb irrotti veitsen joka muuten sattui ihan pirusti. Tyttö sähähti kivulle koittaen kuitenkin säilyttää olen kunnossa ilmeen kasvoillaan, se tosin vaati paaljon sisua.

Viesti Su Heinä 03, 2011 1:18

Caleb

Tyttö oli hämmentynyt ja tapitti Calebia. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Noo puhukoon sitten jahka selviää hämmennyksestä, mies ajatteli. Kyllä kipu näkyi tuon tytön kasvoilla, vaikka olikin hiljaa.
Calebin riisuutuessa ja repiessä paitaansa tytön suunpieliin nousi pieni hymynpoikanen. Mies ei kuitenkaan tätä huomannut, hän keskittyi lähinnä olennaiseen: haavan paikkaamiseen. Siinä vaiheessa kun Caleb kysyi, että kestäisikö tyttö kivun, tyttö avasikin suunsa ja sanoi nimekseen Evelyn ja totesi vielä varsin uhmakkaasti että kestäisi mitä vain. Caleb naurahti ja samalla tarttui veitseen ja veti sen nopeasti ja sulavasti tytön -joka oli esittäytynyt Evelyniksi, reidestä. Tyttö sähähti ja yritti pitää saman ilmeen koko ajan yllä. Hm, niinpä näkyy. Mies sanoi hymyillen viitaten tytön toteamaan kestän mitä vain! lauseeseen. Kyllä tytöllä sisua oli, sitä ei käynyt kieltäminen.
Caleb pyyhki entisen paitansa yhteen palasista haavasta valuvaa verta ja sitoi sen sitten kahdella palasella. Siinä, jäät henkiin, älä sitä murehdi. Caleb kiusasi tyttöä ilkikurinen hymy naamataulullaan katsoen tätä silmiin. Niin pimeässä oli vaikea nähdä yhtään mitään, vain kuunvalo valaisi heitä. Kai se riitti ihan hyvin. Onko sinulla muita vaurioita? Mies ei oikein pitänyt teitittelyistä, joten hän sinutteli saman tien. Se tietenkin riippui seurastakin hyvin paljon. Ja kyllä tyttö varmaankin huomauttaisi asiasta jos se tätä häiritsi.

Viesti Su Heinä 03, 2011 3:03

Evelyn

Caleb Ricardoksi esittäytynyt siipiveikko, jonka siivet olivat jonnekkin kadonneet kiusoitteli Eveä sillä ettei hän tähän kuole ? Evelyn tiesi ettei tähän todellakaan henki menisi nyt kun hän ei ollut paiskautunut maahan ja haavakin oli sidottu, mutta miksei sitä kertoisi toiselle että pahemmastakin on selvitty ? Tyttö nappasi astetta paksumpaa kangasta olevasta paidan ala-osasta kiinni, nostaen sitä sen verran että kyljessä menevä poikittainen arpi näkyisi, samalla se tosin paljasti arvet vatsan ja selän puolella, sekä muutaman mustelman. "Ei näihinkään kuollut, joten luulen selviäväni tästäkin, tosin kiitos siitä kuuluu sinulle Caleb Ricardo." Evelyn sanoi laskien sitten paitansa. "Ja muut haavat ovat vain naarmuja." Eve lisäsi hymyillen toiselle. No nyt ei kuitenkaan kannattaisi jäädä maahan istuskelemaan, vaan mennä takaisin laivalle. Evelyn alkoi nousta maasta laskien miltei kaiken painonsa vasemmalle jalalle kun oikeassa oleva haava kielsi tekemästä mitään. Siitä hitaasti, mutta varmasti tyttö nousikin sitten seisomaan.

Viesti Su Heinä 03, 2011 5:00

Caleb

Ei Caleb mitään pahaa tarkoittanut, laski vain leikkiä. Omalla, joskus jopa raivostuttavalla tyylillään. Miehen hämmästykseksi Evelyniksi esittäytynyt pelastamansa tyttö otti oman paitansa helmasta kiinni ja nosti sitä sen verran, että kyljen, vatsan sekä selän puolella olevat arvet näkyivät mustelmineen päivineen. Se sai miehen nostamaan aavistuksen verran toista kulmaansa ja virnekin vakavoitui. Tyttö sanoi, ettei ollut kuollut aikaisempiinkaan haavereihinsa, joten tuskin kuolisi tähänkään. Tuo myös kiitti Ricardoa hymysuin henkensä pelastamisesta.
Ei miehellä ollut vaihtoehtoja. Hän ei halunnut moista taakkaa omatunnolleen. Ei hän niin julma ollut. Caleb kumarsi pienesti Ole hyvä. kuului vastaus.
Evelynin muut haavat olivat kuulemma vain naarmuja, joten niistä ei sen suuremmin tarvinnut huolehtia. Tyttö yritti nousta ylös maasta laskien melkein kaiken painonsa vasemmalle jalalleen ja hän pääsi kuin pääsikin pystyyn. Kuule, vaikka olisitkin selvinnyt pahemmasta, niin minusta nyt tuntuu, ettei tuolla jalalla pahemmin kävellä. Kerro missä asut, niin kannan sinut. Caleb sanoi mahdollisimman asiallisesti tarjoten kättään tytölle tueksi.

Viesti Su Heinä 03, 2011 5:17

Evelyn

Tyttö naurahti toisen kehotukselle että tämä voisi kantaa tytön kotiin. Evelyniä sai kantaa kuin prinsessaa vasta silloin kun hän on sammumis pisteessä tai silloin kun haavoja on oikeasti liikaa ja taju meinaa lähteä, muutoin tyttö ei semmoista sallinut, olla nyt toisen kannettavana ja taakana ! "Auttaa saat, mutta kannettavaksi en ala." Evelyn sanoi hyvin määrätietoisesti, toinen voisi taluttaa häntä oikealta puolelta niin ettei jalalle tarvitsisi laskea paljoa painoa, mutta siihen se saisi sitten myös jäädä. Evelyn kuitenkin otti toisen kädestä kiinni ja kiepautti sen vyötärölleen, laskien sitten oman kätensä toisen paljaille harteille. "Tästä ei ole pitkä matka, laitureiden syrjäisimpään nurkkaan vain." Evelyn sanoi viitaten kädellään suuntaa.

Viesti Su Heinä 03, 2011 6:09

Caleb

Evelyn ei pitänyt ajatuksesta, että Caleb olisi kantanut hänet kotiinsa, ehei ei sitten yhtään. Sen hän myös sanoi määrätietoiseen äänensävyyn. Ihan miten vain. kuului Calebin vastaus. Tyttö otti auttavan käden vastaan ja kiepautti sen omalle vyötärölleen ottaen tukea omalla kädellään miehen harteilta. Kävihän se näinkin, vaikkakin vähän hitaammin.
Evelyn kertoi mihin suuntaan piti mennä, laitureiden syrjäisimpään nurkkaan kuulemma. Sinne siis.
Vähän aikaa talutettuaan Evelyniä Caleb avasi suunsa: Laivassako sinä asut? tuo kysyi ihan mielenkiinnosta.

Viesti Su Heinä 03, 2011 6:26

Evelyn

Matkaa oli jo hetki kuljettu kun Evelynille esitettiin kysymys. "Ja vielä oikein hienossa laivassa." tyttö kertoi pirteällä äänensävyllä, hän piti Poisonin laivasta se oli hänen mielestään uljas. Matka jatkui tasaiseen tahtiin ja nyt oli Evelynin vuoro kysyä. "Missä sinä asut ?" Eve kysyi silkasta kohteliaisuudesta. Laiturit näkyivät jo hieman kauempana ja silloin hoksasi tyttö kysäistä että mitä häntä jahdanneelle miehelle oli oikein käynyt. "Mitä sille mielipuolelle kävi? " tyttö uteli katsellen hieman ympärilleen.

Viesti To Heinä 07, 2011 12:10

Caleb

Calebin esitettyä kysymyksen tytön asuinpaikasta, tuo vastasi pirteällä sävyllä asuvansa vieläpä hienossa laivassa. Jassoo. kuului hymyilevän miehen vastaus. Eihän sitä ihan jokapäivä tapaakaan tyttöä, joka asuisi laivassa. Omistikohan Evelyn itse koko laivan, vai olikohan tuo vain niin sanottuna alivuokralaisena. Kai se pian selviäisi sekin.
Matka kuluikin yllättävän nopeaan tahtiin kun otettiin huomioon tytön epäkunnossa oleva jalka. Kaipa oli hyvä näin. Mies piti tukevaa otetta Evelynin lanteilla ja piti vielä toisella kädellään kiinni tytön kädestä, joka kiersi Calebin niskan.
Pian tyttö kysyikin, että missä herra itse asusti. Milloin missäkin.. hän antoi vähän epämääräisen vastauksen. Calebilla ei ollut pysyvää kattoa päänsä päällä, ainakaan vielä.
Tuonnempana näkyi jo laiturit. Sitten tyttö kysyi, mitä häntä jahdanneelle mielipuolelle kävi. Sekös vasta nostattikin hymyn Calebin suunpieliin Sanotaanko näin, että ennen kuin hän tajusi mitä tapahtui, hän löysi itsensä merestä. Rantaan uiminen onkin sitten jo toinen juttu. Mies totesi hieman hilpeään sävyyn vilkaisten Evelyniä ja katsoen sitten taas menosuuntaan.
Ei tainnut olla enää pitkä matka.

Viesti To Heinä 07, 2011 12:30

Evelyn

Neitokainen piti miehen asenteesta, se miten rennosti hän selosti että toinen saisi koittaa uiskennella rantaan, hupaisaa, todella. Pian kopisikin tuttu puinen laituri saappaiden alla. Laiturin nokassa oli komea laiva,purjeet olivat laskettu alas ja tummat, miltei mustat lankut korostivat siniseksi maalattuja yksityiskohtia, kaiteita, portaita ja ruoria. Ruori ei tosin näkynyt, se oli ylemmällä kannella. Laivaan pääsi helpolla kun sinne johtava "silta" oli taas jätetty houkuttelevasti alas.
"Kapinen laivarotta !" Evelyn ärähti astuttuaan laivaan, täräyttäen sitten kivuliaasti nukkuvaa matruusia päähän. miekkonen hätkähti hereille katsoen ilkeästi tyttöä joka hänet oli herättänyt. "Itse olet pahainen merilehmä ! Toit levääkin mukanasi." Mies mutisi viitaten sitten kohti nuorta miestä joka talutti tyttöä. Ennenkuin sanaharkka paheni niin se keskeytettiin. "Evelyn, tiedät etten pidä siitä kun nimittelette toisianne, sama koskee myös sinua matruusi." Pehmeä samettinen ääni sanoi hyvin tyynesti. Sitten äänen tuottaja astui esiin. Kuvankaunis tummaihoinen nainen, jonka huulet olivat ruusun punaa katsoi tyynesti rakasta kasvattiaan. "Oletko taas joutunut hankaluuksiin ? Kuka on ystäväsi ?" Nainen kysyi astellen oikein sulavasti kohti kahta nuorempaansa. "Anteeksi Madam, ja kyllä jouduin taas hankaluuksiin." Evelyn sanoi nöyrästi suunnaten katseensa maahan.
"Olet ilmeisesti pelastanut rakkaan suojattini, tule sisälle olet vieraani herra ?" Madame kertoi vastustamattomalla äänensävyllään, ei kukaan ollut kertaakaan tohtinut vieraanvaraisesta tarjouksesta kieltäytyäkkään.

Viesti To Heinä 07, 2011 1:22

Caleb

Laiturin puisille lankuille päästyään mies tarkasteli edessään olevaa laivaa. Se todellakin oli hieno. Purjeet olivat avoinna pienen tuulenvireen kosketellessa niitä, kaiteet, portaat ja ruori siniseksi maalatut, lankut tummat, melkeinpä mustat. Tätä laivaa täytyi isännöidä, joku hyvin vaikutusvaltainen mies..
Caleb sähähti omista ajatuksistaan, kun tyttö ärjyi matruusille laivan sisäänpääsyn avoimeksi jättämisestä. Huitaisten siinä samalla nukkuvaa mokomaa päähän. Matruusi heräsi ja haukkui toista takaisin, todeten samalla, että tyttö toi vieraan mukanaan. Leväksi kutsui. Caleb nosti toista kulmaansa ja melkeinpä pidätteli nauruaan virneenpoikanen huulillaan. Huvittava tilanne kerrassaan. Pahemmaksi sanaharkka ei kerennyt edetä, kun kaunis naisääni kantautui kaikkien korviin tyynesti toruen. Sitten äänen omistaja astui esiin. Caleb jäi ymmällään toljottamaan kuvankaunista naista, jonka huulet olivat yhtä punaiset kuin ruusun terälehdet.
Nainen kysyi Evelyniltä, oliko tämä jälleen joutunut hankaluuksiin ja heti perään kysyi, kuka tyttöä taluttava ystävä oli astellen nyt heitä kohti varsin sulavasti. Evelyn vastasi pahoitellen joutuneensa hankaluuksiin ja suuntasi katseensa maahan nöyränä.
Nainen hoksasi Calebin pelastaneen Evelynin, hänen suojattinsa ja kutsuikin miehen peremmälle vieraaksi, kysyen herran nimeä Olen Caleb Ricardo Bentone, madam. mies esittäytyi kohteliaasti ja olisi kumartanutkin, jos olisi voinut, joten hän tyytyi nyökäyttämään päätään. Oli yö, ja kuten sanottu, hänellä ei ollut vakinaista kattoa päänsä päällä, eikä sen suuremmin kiirettä minnekään, joten miksi hän kieltäytyisi? Mielelläni kuului vastaus.
Sitten mies kääntyi Evelynin puoleen Tuletko sinä sisälle? Hän kysyi tietämättä, pitäisikö tyttö taluttaa sisälle hoidettavaksi paremmin, vai halusiko tämä jäädä kenties kannelle.

Viesti To Heinä 07, 2011 11:45

Evelyn

Lempeä hymy nousi naisen kasvoille, siitä olikin aikaa kun heillä viimeksi oli ollut vieraita. "Herra Bentone, tervetuloa laivaani." Madame sanoi niiaten sitten hieman, tummat hiukset valahtivat selältä olalle kunnes nainen suoristi taas ryhtinsä ja sukaisi hiuksensa taakse.
"Tulen minä sisälle." Evelyn kuiskasi sitten Calebille vaivautumatta pitää saarnaa siitä miten tämä oli hänen kotinsa ja kapteenin hytti hänen huoneensa, no kai se mies sen joskus vielä hoksaa. Madame lähti astelemaan kohti hytin ovea joka oli suoraan kaksien ylemmäs johtavien rappujen keskellä, alakannen tasolla. "Saanen pyytää vielä että autat suojattini pedille, katson haavaa sitten tarkemmin ?" Madame kysyi avaten oven. Oven takana avautui hytti joka oli paremmassa kunnossa kuin suurin osa Cryptin asunnoista. Suoraan ovesta eteenpäin, suunnilleen keskellä hyttiä oli upea pyöreä pöytä, joka oli myös hienoa tummaa puuta, pöytää ympäröi kuusi tuolia joiden istuiment oli pehmustettu sinisellä sametilla. Pöydästä eteenpäin oli takaseinämä, joka oli lähes kokonaan ikkuna, ikkunan alla koko seinän mitan menevä matala tukeva lipasto. Huoneen oikeassa laidassa taas oli suuri parisänky, niin suuri että siinä olisi voinut kolme aikuista miestä nukkua ilman tilanpuutetta. Siinä siis Madame ja hänen suojattinsa nukkuivat, ellei sitten Madamella sattunut mies seuraa olemaan. Huoneesta löytyi myös kaksin kappalein kirjahyllyjä, kummatkin sängyn laidoilla. Sitten oli komea koristeellinen vaatekkaappi joka oli toisella puolella huonetta, sänkyä vastapäätä, sen vieressä oli molemmin puolin pienemmät kaapit ja niiden oikealla puolella, lähimpänä ikkunaa oli karttapöytä. Evelyn nilkutti Calebin kanssa lähemmäs ovea ja sitten siitä sisään.
Madame sulki oven kaksikon perässä astellen sitten kohti vaatekkaappia. "Olet ilmeisesti uhrannut paitasi ?" Madam sanoi huvittavasti, tuntui ettei näinä päivinä kukaa auttanut toistaan. Nainen avasi sinisellä kuviolla koristellun vaatekkaapin ja otti sieltä valkean miesten paidan. "öm, tuota, nostaisitko ?" Evelyn kysyi vielä Calebilta näiden tullessa lähemmäs sänkyä, sekun oli sen verta korkea ettei siihen rikkinäisellä jalalla pääse ilman apua.
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia