Kirjoittaja Daniella » 07 Heinä 2011, 01:22
Caleb
Laiturin puisille lankuille päästyään mies tarkasteli edessään olevaa laivaa. Se todellakin oli hieno. Purjeet olivat avoinna pienen tuulenvireen kosketellessa niitä, kaiteet, portaat ja ruori siniseksi maalatut, lankut tummat, melkeinpä mustat. Tätä laivaa täytyi isännöidä, joku hyvin vaikutusvaltainen mies..
Caleb sähähti omista ajatuksistaan, kun tyttö ärjyi matruusille laivan sisäänpääsyn avoimeksi jättämisestä. Huitaisten siinä samalla nukkuvaa mokomaa päähän. Matruusi heräsi ja haukkui toista takaisin, todeten samalla, että tyttö toi vieraan mukanaan. Leväksi kutsui. Caleb nosti toista kulmaansa ja melkeinpä pidätteli nauruaan virneenpoikanen huulillaan. Huvittava tilanne kerrassaan. Pahemmaksi sanaharkka ei kerennyt edetä, kun kaunis naisääni kantautui kaikkien korviin tyynesti toruen. Sitten äänen omistaja astui esiin. Caleb jäi ymmällään toljottamaan kuvankaunista naista, jonka huulet olivat yhtä punaiset kuin ruusun terälehdet.
Nainen kysyi Evelyniltä, oliko tämä jälleen joutunut hankaluuksiin ja heti perään kysyi, kuka tyttöä taluttava ystävä oli astellen nyt heitä kohti varsin sulavasti. Evelyn vastasi pahoitellen joutuneensa hankaluuksiin ja suuntasi katseensa maahan nöyränä.
Nainen hoksasi Calebin pelastaneen Evelynin, hänen suojattinsa ja kutsuikin miehen peremmälle vieraaksi, kysyen herran nimeä Olen Caleb Ricardo Bentone, madam. mies esittäytyi kohteliaasti ja olisi kumartanutkin, jos olisi voinut, joten hän tyytyi nyökäyttämään päätään. Oli yö, ja kuten sanottu, hänellä ei ollut vakinaista kattoa päänsä päällä, eikä sen suuremmin kiirettä minnekään, joten miksi hän kieltäytyisi? Mielelläni kuului vastaus.
Sitten mies kääntyi Evelynin puoleen Tuletko sinä sisälle? Hän kysyi tietämättä, pitäisikö tyttö taluttaa sisälle hoidettavaksi paremmin, vai halusiko tämä jäädä kenties kannelle.