Here we are, but where? || Vapaa liittyminen

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Here we are, but where? || Vapaa liittyminen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2011, 16:23

Nimue

Suuri kauppalaiva oli saapunut Cryptin satamaan. Laiva oli lastattu lähinnä kuivamuonalla ja raaka-aineilla, joita tultaisiin käyttämään sodassa tarvittavia varusteita varten. Aina niin iloiselta näyttävä satama oli tänään hiljaisempi. Hiljaisuutta ja synkkyyttä lisäsi pilvinen taivas ja tuulinen ilma. Sää oli siis täydellinen niillekkin, jotka eivät päivänvaloa kestäneet...
Kauppalaivasta astui laiturille myös matkustajia, jotka olivat tinkineet mukavuudesta ja maksaneet vähemmän, päästäkseen meren toiselta puolen Cryptiin. Yksi näistä matkustajista oli huomiotaherättävämpi, mitä muut.
Mustaan, hupulliseen viittaan sonnustautunut nainen herätti pientä epäilystä ja pelkoa niin ronskeissa merimiehissäkin, kuin satamassa liikkuvissa ihmisissä. Yleensäkkin laivan mukana tullut velho ei ollut hyvä merkki. Tämä ei ainakaan.

Kalman kalpea velhotar katseli ympärilleen tutkien terävällä katseellaan jokaista sieluparkaa. Säälittäviä. Tämäkö oli se paljon kehuttu Crypt? Valtakunta, jota hallitsi niin tärkeä Scarlingtonien suku? Valtakunta, jonka kansa erottui muista edukseen rohkeudella, voimalla ja viisaudella? Ei siltä näyttänyt. Yksikään näistä surullisen tyhjistä sieluista ei tehnyt velhottareen vaikutusta ensisilmäykseltä. Oli siis aika hankkia niiden huomio, jotka sitä ansaitsisivat.
Velhotar otti pari kepeää askelta ja hypähti korkean tynnyrin päälle seisomaan. Usvainen kissa demoni seurasi omistajaansa kiltisti tynnyrin vierelle, istahtaen sitten alas ja katseli kirkkaan vihreillä silmillään näitä kuolevaisia.

Velhotar iski sauvaansa kahdesti vasten tynnyrin kantta. Iskusta syntyi kova ja huomiota herättävä ääni, joka synnytti pienen paineaallon. Paineaalto kaatoi muutaman pienemmän tynnyrin ympäriltä, saaden näin varmasti jokaisen lähellä - ja vähän kauempanakin olevan - katseet kääntymään kohti velhotarta.
"Etsin erästä henkilöä..." Nimue aloitti puhuen kuuluvalla äänellä "Se, joka teistä uskoo voivansa auttaa minua löytämään haluamani, tai antamaan edes tietoja tästä pahaisesta kuningaskunnasta, astukoot eteenpäin. Luvassa on palkkio sille, joka ei tuhlaa aikaani".
Noiden sanojen jälkeen velhotar jäi kysyvästi katselemaan "yleisöään", odottaen että joku, rohkea seikkailija astuisi palkkion tai mielenkiinnon johdattelemana eteenpäin....

// ANYBODY?! NOBODY?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Heinä 2011, 16:40

Evelyn

Suuri laiva tuli pitkästä aikaa Cryptin satamaan, se oli komea näky aina silloin kun se sai syyn rantautua. Nuori neitokainen asteli lähemmäs muun väkijoukon seassa katsomaan keitä laivasta saapuu satamaan. Evelyn mietiskeli jos vaikka saisi uusia ryöstettäviä tai ryyppykavereita. Kumpikaan niistä ei näemmä toteutunut, silmiin pisti nimittäin tummaan kaapuun pukeutunut kalpe nainen joka näytti pelottavan kaikkia. Tosin siinä missä muut pelokkaat perääntyivät astui Evelyn lähemmäksi.
Ensin nuorukainen luuli akan olevan vain täynnä itseään, mutta kun tuo kertoi tahtovansa tietoja sekä lisäsi vielä että palkkio olisi saatavilla heräsi merirosvon mielenkiinto. Muut näyttivät perääntyvän vielä vähän lisää, mutta tämä neito astui rivakasti ulos rivistä.
"Minä tiedän yhtä sun toista." Evelyn aloitti kovaan ääneen astuen vielä vähän lähemmäs luikkua naista. "Se tosin riippuu siitä mitä minä tiedostani hyödyn." Neito lisäsi pienen virneensä kanssa, nyt hieman hiljaisemmalla äänellä, ei sitä kaikille kannata kailottaa.

//Kelpaakos ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Heinä 2011, 23:28

Kalmankoira

Laiva oli saapunut satamaan joka oli tänään harvinaisen hiljainen, joka taas passasi paremmin kuin hyvin vähän valonaremmalle tapaukselle: Kalmalle, joka oli tullut satamaan lähinnä omaksi huvikseen pyörimään ja katsomaan paikkoja mustassa koiramuodossaan. Kauppoihin tai muualle yleiseen tilaan koiraa ei päästetty, mutta ne eivät aavekoiraa kiinnostaneet tällä hetkellä pätkääkään kun koira suuntasi kirsu maassa ja häntä pystyssä kapealle kujalle etsimään jotakin.. Kohta kujalta kuuluikin kolinaa kun koira siirsi tassuillansa romua ja sun muuta pois edestään yrittäen kovasti perse pystyssä ylettyä haluamaansa herkkuun jonka oli tänne aikanaan säilönyt. Pian leuat ylettyivätkin tuohon joka koiran herkkuun ja koira veti häntä heiluen romujen alta esille ison luun. Se kenen tai minkä luu se oli sitä aavekoira ei tiennyt laisinkaaan, eikä se kiinnostanutkaan aavekoiraa joka köpötteli tyytyväisen näköisenä kujan suuaukon luona olevan tyhjän kyljellään makaavan laatikon luokse ja kävi sen sisälle makaamaan herkku luunsa tassujen väliin painettuna. Koira aloitti luunsa järsimisen kaikessa rauhassa kun tunsi ohi humahtavan paineaallon ylitsensä ja kohta muutaman sentin päästään vieri pieni tynnyri.. Koira tuijotti näkyä korvat höröllä hämmentyneen näköisenä päätään kallistaen ja kurkkasi sitten olkansa yli taakseen jonkun avatessa suunsa. Kalma ei tunnistanut äänestä mitään muuta kuin että kyseessä oli nainen joka etsi jota kuta ilmeisesti, mutta silkka ulkonäkö kertoi tarpeeksi, tai se mitä koira tuon sivusta erottikaan... Koira nosti ahterinsa maasta ja nappasi luunsa suuhunsa kävellen reippaasti naisen luokse ja pysähtyi tuon eteen katselemaan tuota pääkallellaan alhaalta käsin. Luu laskettiin maahan jalkojen juureen.
"Olet Blackille sukua?" Oli Kalman ensinmäinen kysymys tälle mustahkolle naiselle katseen käydessä nuoremmassa nopeasti joka kyseli jo palkkiota naiselta. Koira luimisti korviaan... ihminen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2011, 13:00

Nimue

Kuolevaisten joukosta astui esiin nuori tyttö, joka ilmoitti tietävänsä yhtä sun toista, ollen myös samalla äärimmäisen kiinnostunut palkkiosta. Tuota olisi helppo ohjailla mielensä mukaan, mikäli asettaisi oikean palkkion. Ahneet ihmiset olivat aina kaikkein sokeimpia totuudelle, joka seisoi palkkion takana...
Ennen kuin velhotar ehti avata suutaan vastatakseen nuoremmalleen, astui esiin koira, joka avasi suunsa ja päästi ilmoille mielenkiintoisen kysymyksen. Vaaleat silmät kapenivat samalla kun katse siirtyi palkkionjanoisesta tytöstä tähän koiraan tuon kysymyksen myötä.
"Mikäli puhut velhosuvusta, niin kyllä, olen Blackin sukua. Se, kenestä Blackin jäsenestä puhut, minulla on pienoinen aavistus" Nimue avasi suunsa kääntäen katseensa takaisin koirasta tyttöön.
Koira ei selvästikkään ollut kovin innoissaan ihmistytön läsnäolosta, mitä tyttö lieni ajattelevan? Siitä Nimuella ei ollut hajuakaan. Mutta mikään ei olisi ollut riemukkaampaa, kuin nähdä näiden kahden kinastelevan siitä, kumpi saisi viedä velhottaren mukanaan ja lunastaa mahdollisen palkinnon.

"Koira, joka puhuu ja tyttö joka ilmoittaa tietävänsä yhtä sun toista... Anna kuulua nimesi, nuorukainen" Velhotar alkoi pohtimaan, samalla kun kysyi suorasukaisesti ihmistytön nimeä.
Koiran nimeä tuo ei vielä edes harkinnut kysyvänsä. Kyllä tuosta aisti, ettei kyseessä ollut tavallinen koira - no näkihän sen jo silmistäkin - mutta nyt velhotarta kiinnosti enemmän ihmistyttö. Tuo kertoi tietävänsä asioita ja halusi palkkion, kuten sanottu, tuota olisi helppo ohjailla. Koira taas tiesi heti alkuunsa Blackin suvusta, mutta ei vaikuttanut välittävän palkkiosta pätkänvertaa. Lisäksi tuota olentoa olisi varmasti hankalampi manipuloida, mitä ihmismieltä...

// Toivottavasti Minttu olet pelannut kolminpelejä? Jos et, niin vuorot menevät minä, sinä, suski, minä, sinä, suski. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Heinä 2011, 13:22

Evelyn

Puhuva koira tuli selittämään jotain mitä ei nuorempi jäänyt edes kuuntelemaan. Koiralla näytti olevan tietoa, mutta kun nainen uteli neitokaisen nimeä niin nousi tyllerön kasvoille mairea hymy. kyllä minä tiedoillani aina yhden rakin voitan. neito mietti naureskellen mielessään, vaikkei tuo mikään tavallinen koira ollut mutta silti.
"Evelyn Poison on nimeni." Tyttö vastasi tomerana jatkaen sitten. "Mitä tahtoisitte tietää ?" Neito sanoi levitellen käsiään sivummalle.
Nainen ei vaikuttanut mitenkään lempeältä tädiltä, tuolta voisi saadakkin nopeasti noottia jos menee jokin mönkään, mutta toisaalta miehistö hankki usein oikeat tiedot ja nopeasti.

//Tjuu on sitä joskus kolmella pelattu =D ja antteeksi kun näin alkuun jo lyhyttä pukkaa//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Heinä 2011, 14:58

Kalmankoira

Blackin suku? Kalma joutui hetken kelaamaan mielessään asiaa, sillä olihan hän tottunut kutsumaan velho ystäväänsä nimellä "Black" joka oli Hansin sukunimi. Hetken mietittyään asiaan koira oli taas ajantasalla katsellen alakantista tynnyrin päällä seisovaa velhoa, joka ilmeisesti oli Blackille a.k.a Hansille sukua. Kalmaa tosin huvitti kovasti kaksikon yhden näköisyys, tuolla oli vain rinnat.. ja Blackillä.. no jaa kalunsa.
"No en minä täältä muita tiedäkkään kuin yhden... ja nyt toisen." Kalma tuumasi velhottarelle siirtäen katseensa hänet unohtaneeseen tyttöön josta velhotar vaikutti enemmän pitävän. Hän olisi vaikka lyödä vetoa ettei tuo penska tiennyt mitään Blackistä, kunhan yritti hamuilla umpi sokeana palkkiota jota tuskin tulisi.

Ihmis tyttö esitteli itsensä velhottarelle ja Kalma virnisti hieman huvittuneesti tuon sukunimelle. Kuinka moni edes kehtasi pitää sukunimenään "myrkkyä" sehän kertoi suvusta jo vaikka mitä, eikä millään hyvältä kannalta. Koira laski katsettaan alemmas tytön jalkoihin ja levitti kasvoillensa pahaenteisen vireen ja nosti toista takakoipeaan ja lirutti tuon housun lahkeelle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2011, 15:41

Nimue

Tyttö esitteli itsensä Evelyn Poisoniksi. Poison, mikä ihana sukunimi. Velhottaren mieltymystä tuohon sukunimeen ei kuitenkaan nähnyt päällepäin, sillä tuon kasvot olivat peruslukemilla, aivan kuin tuo olisi lukenut aamulehteä. Koira taas puolestaan huomautti tietävänsä vain yhden Blackin suvusta, mutta nyt toisen. Velhotar vilkaisi koiraa kysyvän tympäytyneesti, kehottaen näin tuota menemään suoraan asiaan, kuten tyttö jo kyselikin, mitä Velhotar haluaisi tietää.
Nimue oli avaamassa suunsa kertoakseen veljestään jota etsi. Kuitenkaan luiseva ämmä ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun koira päätti tehdä oman siirtonsa ja ilmaista näin mielipiteensä tytöstä ja tuon palkkionhimosta. Koira nosti kinttunsa ja lirautti muina miehinä merkkinsä nuoremman kintulle, näyttäen vielä ylpeältä teostansa. Velhotar kohotti kulmaansa pienesti moisesta tempauksesta, katsoen yhä kysyvästi koiraan.

"Rakki taitaa pitää sinusta" Velhotar totesi lopulta, siirtäen katseensa Evelyniin puhuessaan tuolle "Mutta se mitä etsin, on veljeni olinpaikka. Hans Black, se joka pystyy kertomaan hänen olinpaikkansa, palkitaan".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Heinä 2011, 15:52

Evelyn

Pirun rakki kusta lurautti neitokaisen saappaalle. Tuon huomatessaan ja kun koira oli kusemisen lopettanut niin otti neitokainen hyvin pitkävartisen saappaan pois jalastaan, napaten sitten kunnon otteella kiinni saappaan varresta, nyt sillä on hyvä mojauttaa tuota piskiä päähän. Tyttö heilautti kusista saapasta oikein kunnolla koittaen osua eläintä päähän sillä, siitä saisi omat nesteensä sinne mistä ne taisivat tullakkin. Nainen tokaisi että koira piti neidosta, aivan varmasti. "Mm-mmm, Hans Black ?" Neito vastasi nostaen toisen kätensä ilmaan, sitten hän vihelsi aivan kuin koiraa kutsuisi. Pian paikalle tupsahtikin tummiin sommistautunut nainen jonka korvaan Eve kuiskutti jotain. Sen jälkeen lähti nainen nopein askelin pois. "Vastaus tulee tuota pikaa." Evelyn sanoi hymyillen, miehistö otti nopeasti asiasta selvää ainakin näin yleisesti ottaen.


//Missähän päin se Black mahtaa oleilla ? Vissiin siellä kuninkaan linnassa ellen aivan väärinmuista.//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Heinä 2011, 17:23

Kalmankoira

Kyllä, Kalma oli harvinaisen tyytyväinen tekoseensa ja oli myös varautunut siihen etteivät kaikki olleet siintä samaan mieltä vaan astui kevyesti yhden askeleen sivummalle tytön huitaistessa saappaallaan koiraa. Kalma virnisti tuolle ja heilautti häntäänsä napaten sitten luunsa maasta siirtyen hieman kauemmas tytöstä jos tuo vaikka päättäisi uudestaan alkaa huitomaan kusisella kengällään. Jos sen tekisi hän iskisi hampaansa tuon sääreen ja repisi siihen kivan jäljen. Mutta asiaan..

Nainen sanoi etsivänsä Hans Blackiä ja sanoi tuon olevan hänen veljensä, no mikä yllätys? Kalma oli avaamassa suutaan ja kertomassa jo tälle naiselle ummet ja lammet Blackistä kun tyttö päästi huulistaan vihellyksen ja kohta paikalle pöllähti joku ihme hämärä hemmo. Kalma luimisti korviaan pörhistäen niskaansa.. kunnes ukko katosi ja koira rauhoittui silmissä. Tympääntynyt katse kävi tytössä joka kertoi että tieto saataisiin kohta ja Kalma pyöräytti silmiään päässään.
"Turhaa odottamista.." Kalma mutisi ja veti henkeä keuhkoihinsa aloittaen. "Black, Hans Black asuu ihmisten linnan pihalla ja voin saattaa sinut sinne jos niin haluat?" Kalma sanoi suora kantaan velhottarelle vilkaisten leveästi virnistäen tyttöön.
"Enkä usko että tuota tyttöä edes päästetään linnalle asti." Kalma tuhahti huomauttaen omat epäilyksensä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2011, 19:32

// Linnallahan se, kuten voi nähdä jo sen omasta mökkerö foorumista linnan alueella //

Nimue

Koira oli saada kengästä turpiinsa, mutta väisti tämän kusisen hyökkäyksen ja perääntyi kauemmaksi. Hyökkäyksen jälkeen tyttö alkoi pohtimaan ääneen Hans Blackin nimeä, jonka jälkeen kutsui paikalle tummiin sonnustautuneen naisen, jolle tyttö kuiskasi jotain. Nainen poistui yhtä nopeasti mitä oli paikalle tullutkin, samalla kun Evelyn ilmoitti vastauksen tulevan tuota pikaa. Ainakin tuo pisti hösseliksi vastauksen saamiseksi.
Koira puolestaan avasi suunsa, kertoen että Hans Black asui ihmisten linnan pihalla. Koira myös tarjoutui saattamaan velhottaren linnalle, ilkeillen samalla tälle tomeralle nuorukaiselle siitä, että tuota tuksin päästettäisiinkään linnan porteista sisään.
Velhotar naurahti pienesti, itseriittoisesti ja kuivahkosti. Tämä kaksikko oli huvittava. Heistä voisi repiä irti vaikka tuntitolkulla viihdykettä. Idiootteja he olivat molemmat. Valmiita auttamaan tuntematonta muukalaista löytämään jonkun tärkeän - Nimue oletti veljensä olevan tärkeä, kerta linnalla asui - henkilön, kyselemättä edes miksi velhotar tuon halusi löytää ja mitä hänellä oli mielessään. Jos kaikki tässä valtakunnassa olivat yhtä naiiveja, tulisi tästä reissusta turhankin yksitoikkoinen.

"Kuulitko mitä hän sanoi?" Nimue totesi, osoittaen kysymyksen Evelynille "Rakki taisi juuri heittää sinulle haasteen siitä, pääsetkö edes muurien sisäpuolelle. Etkai anna kapisen piskin puhua sinulle noin?"
Yllyttäminen oli kivaa. Mikäli Evelyn nyt oli yllytettävissä oleva henkilö, tästä saattaisi tulla varsin rattoisa kilpa seurata. Nimue oli jo täysin rakastunut näihin yksinkertaisiin olentoihin.

// Jos juonta haluatte kehittää niin kertokaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Heinä 2011, 20:20

Evelyn

Rakki perhana teen sinusta turkiksen... Eve toraili mielessään kun koira hyppi silmille. Pian juoksikin toinen henkilö, tälläkertaa nuori mies Evelynin rinnalle kuiskuttaen tälle jotain, kuten sanottua tieto kulkee nopeasti. "Kapinen piski, mutta totta se puhuu. Etsimäsi mies majailee ihmisten linnan kupeessa." Evelyn sanoi viitaten miehelle että tämä voisi poistua. Haaste oli heitetty, pääsisikö neito edes linnan pihaan ? Eve mietti hetken kaavaillen mielessään linnakkeen rakennetta ja sen vartiointia.
"Enköhän minä sisään tavalla tai toisella pääse, ja tuo on vain kapinen hurtta kuka sitä kuuntelee." Neiti sanoi vetäisten samalla saappaansa takaisin jalkaan.
Samassa nosti neito taas kätensä ilmaan vinkaten kahdella sormella eteenpäin, se tarkoitti piilotteleville seuraajille sitä että perässä oli pysyttävä.
"Mennäänkö vai jäättekö mieluummin koiran seuraan." Evelyn kysyi kohteliaasti kohottaen samalla toista kulmaansa.

//Hmmm... mää mietin mää mietin.//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Heinä 2011, 20:57

Kalmankoira

Tytön rakas huppupää tuli taas ja kuiskasi ilmeisesti tiedon siintä missä velho oleskeli, ja paikkansahan se pitikin. Mikä yllätys jos Kalma kerta kuului velhon lähimmäis piiriin. Eikä Kalma käsittänyt sitä miksi nainen halusi ylipäätänsä itsestään paljoa luulevan likan perässä pomppia kun oli nopeampiakin keinoja, paljon nopeampia.
Kalma luimisti korviaan kuullessaan velhottaren sanat että hän mukamas oli heittänyt tuolle pikku kersalle jonkin sortin haasteen. Ei todellakaan, hän olisi vain halunnut viedä rouvan tapaamaan veljeään ja siinä kaikki.. Toisin kuin tämä toinen osapuoli joka kovasti yritti palkkion perässä kipitellä. Ja meinasiko tuo hyppiä kylän sisään kuin varas konsanaan? Mikäs siinä, mutta siintäkös köysi kaulalle heilahtaisi hyvin äkkiä vakoilusta epäiltynä jos siis kiinni jäisi.
"Olet typerä kersa.." Kalma mutisi tytölle puoliääneen.

Katse siirtyi kovia yrittävästä tytöstä velhottareen ja koira avasi suunsa.
"Miksi sinä Blackin haluat tavata? Tuliko ikävä?" Kalma kysyi, muttei pilkkaavasti ystävällisesti vain.
"Eikä Black kyllä koskaan ole maininnut sisaruksistaan.... tietääkö hän edes sinusta?" Kalma pohti ääneen katsellen naista päästä jalkoihin ja käveli sitten hieman kauemmas napaten luunsa hampaisiinsa jääden hiljaisuudessa odottamaan mitä velhotar aikoisi tehdä. Ei hän kuitenkaan ollut tuota komentamassa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Heinä 2011, 16:16

Nimue

No, selvisi että kyseinen velipoika asusteli linnalla. Vai että niin pitkälle oli päässyt. Ja millä taidolla? Sen Nimue halusi kyllä tietää. No, Evelyn vastasi tähän haasteeseen ja totesi ääneen pääsevänsä sisään tavalla tai toisella. Tuo vielä ilmoitti lähistöllä oleville apureilleen jotain sormillaan, mistä Nimue ei ollut kiinnostunut pätkänvertaakaan. Sitten tyttö kysyikin jo että lähtisivätkö he, vai jäisikö velhotar mieluummin koiran seuraan. Velhotar oli jo avaamassa suutaan kun Koira päätti kysyä vielä kysymyksensä. Jäätävä katse kääntyi koiraan, eikä velhottaren kasvoilta voinut taaskaan lukea mitään. Ei tiennyt, miettikö tuo tekevänsä koirasta kintaat itselleen vai halivansa sen kuoliaaksi.
"Ikävä on viimeinen sana mitä siitä noviisista voisi sanoa" Nimue avasi lopulta suunsa, kumartuen pienesti koiran puoleen "Ja ei, hän ei tiedä minusta, tuskin edes tietää minun olevan elossa. Viimeksi kun näin hänet, hän oli keskenkasvuinen pikkupoika täynnä itseään ja muka mahtavia taitojaan. En tiedä kuka tai mikä sinä luulet olevasi, mutta jokin kertoo minulle, ettei edes pienikään osa minusta tule pitämään sinusta".

"joten kyllä, olen valmis lähtemään" Nimue totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, suoristautuen ja siirtäen katseensa koirasta takaisin Evelyniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 16:40

Evelyn

Nainen ei selvästikkään halunnut pitää teekutsuja sukulaisten kesken, ei ehkä ollut viisasta lähteä johdattamaan naista kuninkaan velhon luokse, mutta toisaalta tuo luisevan näköinen täti lampsisi sinne varmaan ennemmin tai myöhemmin avunsaannista riippumatta.
Evelyn hykerteli tyytyväisenä mielessään kun nainen valitsi seurakseen ennemmin hänet kuin tuon puhuvan piskin.
"Saanen sitten näyttää tietä." Evelyn sanoi naiselle, lähtien sitten kohti linnaa. Neito mietti vielä millaisella tempulla hän saisi heidät kummatkin sisään, tai velhon ulos. Ehkä hän voisi vain mennä tapaamaan velhoa niinkuin pyytämään apua tai jotain, huhujen mukaan velho ei tosin ollut kovin lauhkea ja auttavainen. Toisaalta hän voisi harhauttaa muttaman vartian seuraajiensa avulla jolloin kukaan ei huomaisi muurin yli kipuavaa tyttöä... sitten pitäisi vain saada Black kiinnostumaan jostain niin paljon että hän vaivautuisi ulos asti.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Heinä 2011, 17:36

Kalmankoira

Koira luimisti korviaan velhottaren kumartuessa hänen puoleensa ja avaten suunsa kertoen, että ei todellakaan ollut ikävöinnyt veljeään ja kävi jopa hyvin selväksi sekin ettei tuo hänestä pitänyt laisinkaan. Ei sinänsä hirveä yllätys aavekoiralle, kun harvat hänestä pitivät mutta sitä useampi sitten vihasi häntä haudan rakoon asti. Kuitenkin Kalma oli nyt huolissaan Blackista.. tuon siskolla tuskin olisi puhtaita jauhoja pussissaan ja tuntui kantavan jostakin kaunaa veljellensä. Hänen pitäisi jollakin keinolla päästä varoittamaan Blackiä!
Noh, kaksikko sitten päätti yhteis tuumin lähteä linnalle päin kävelemään.. Kalma itse jäi hetkeksi aikaa istumaan luu suussa yksinään, kunnes nosti karvaisen ahterinsa ylös käyden nopeasti piilottamassa luunsa kujalle takaisin lyöttäytyen sitten kaksikon seuraan halusivat nuo sitä tai eivät.

"Taidat vihata Blackiä? ...Miksi?" Kalma kysyi sitten hieman arastellen velhottarelta kävellessään hieman tuon takana. Liian lähelle koira ei kuitenkaan uskaltanut mennä, koska tuo oli jo varmaan tajunnut hänen olevan jollakin asteella velhon ystäväpiirissä.
suskari
 

Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron