Kirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2011, 13:00
Nimue
Kuolevaisten joukosta astui esiin nuori tyttö, joka ilmoitti tietävänsä yhtä sun toista, ollen myös samalla äärimmäisen kiinnostunut palkkiosta. Tuota olisi helppo ohjailla mielensä mukaan, mikäli asettaisi oikean palkkion. Ahneet ihmiset olivat aina kaikkein sokeimpia totuudelle, joka seisoi palkkion takana...
Ennen kuin velhotar ehti avata suutaan vastatakseen nuoremmalleen, astui esiin koira, joka avasi suunsa ja päästi ilmoille mielenkiintoisen kysymyksen. Vaaleat silmät kapenivat samalla kun katse siirtyi palkkionjanoisesta tytöstä tähän koiraan tuon kysymyksen myötä.
"Mikäli puhut velhosuvusta, niin kyllä, olen Blackin sukua. Se, kenestä Blackin jäsenestä puhut, minulla on pienoinen aavistus" Nimue avasi suunsa kääntäen katseensa takaisin koirasta tyttöön.
Koira ei selvästikkään ollut kovin innoissaan ihmistytön läsnäolosta, mitä tyttö lieni ajattelevan? Siitä Nimuella ei ollut hajuakaan. Mutta mikään ei olisi ollut riemukkaampaa, kuin nähdä näiden kahden kinastelevan siitä, kumpi saisi viedä velhottaren mukanaan ja lunastaa mahdollisen palkinnon.
"Koira, joka puhuu ja tyttö joka ilmoittaa tietävänsä yhtä sun toista... Anna kuulua nimesi, nuorukainen" Velhotar alkoi pohtimaan, samalla kun kysyi suorasukaisesti ihmistytön nimeä.
Koiran nimeä tuo ei vielä edes harkinnut kysyvänsä. Kyllä tuosta aisti, ettei kyseessä ollut tavallinen koira - no näkihän sen jo silmistäkin - mutta nyt velhotarta kiinnosti enemmän ihmistyttö. Tuo kertoi tietävänsä asioita ja halusi palkkion, kuten sanottu, tuota olisi helppo ohjailla. Koira taas tiesi heti alkuunsa Blackin suvusta, mutta ei vaikuttanut välittävän palkkiosta pätkänvertaa. Lisäksi tuota olentoa olisi varmasti hankalampi manipuloida, mitä ihmismieltä...
// Toivottavasti Minttu olet pelannut kolminpelejä? Jos et, niin vuorot menevät minä, sinä, suski, minä, sinä, suski. //