Here we are, but where? || Vapaa liittyminen

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2011, 21:52

Nimue, Black

Evelyn päättikin pistää toimeksi ja antoi käskyn apulaisilleen, jonka seurauksena nuo hyökkäsivät Kalmaa kohden. Black ei ehtinyt eikä viitsinyt olla huolissaan Kalmasta, kai tuo pärjäisi yksinkin. Toivottavasti. Evelynin antaessa käskyn miehilleen, myös kissa demoni otti ja lähti liikkeelle, kadoten varjoihin vaanimaan ja odottamaan sopivaa hetkeä hyökätä Kalmaa kohti takaa päin...
Nimue puolestaan keskittyi jälleen veljeensä, joka oli jo hetken toivonut mielessään näkevänsä vain pahaa unta. Sanaakaan nuo eivät vaihtaneet, vaan Nimue hyökkäsi samantien kohti veljeänsä. Velhot liikkuivat nopeasti paikasta toiseen, väistellen ja hyökkäillen vuoron perään. Loitsut lentelivät sinne tänne, kumpikin yritti vahingoittaa toista ja vuoroin estää toisen hyökkäyksen. Paineaaltoja sateli sillointällöin. Aallot saivat kaiken irtonaisen lentelemään sinne tänne, kunnes ne yltyivät yhä rajummiksi ja rajummiksi.

Nimue nauroi. Joka kerta kun velhotar osui veljeensä, tuon suusta pääsi räkäinen ja vahingoniloinen nauru. Sadokistinen luonne tuli selvästi esiin. Ja Black oli selvästi alakynnessä. Siskonsa oli huomattavasti voimakkaampi velho, mitä kaljupää itse. Tuon faktan hiipiessä tietoisuuteen, Black alkoi huolestua.
Hetken herpaantuminen antoi Velhottarelle mahdollisuuden iskeä veljeään kunnolla. Sekunnissa velhotar syöksähti veljeään kohti, kietoi kätensä tuon ympärille, jonka jälkeen kaksikko katosi kuin tuhka tuuleen. Pian nuo kuitenkin ilmestyivät näkyviin korkealla, josta kaksikko lähti putoamaan alas. Velhotar piti veljestään kiinni, suunnaten tuon selän kohti maankamaraa. Ja ennen kuin velho ehti mitään asian eteen tehdä, paiskautui kaksikko vasten maata, nostattaen ilmaan valtavan pölypilven.

Velhotar hyppäsi pois pölypilvestä naureskellen itsekseen.
"Mikä on veli, etkö kestä leikkiä?" Velhotar huusi veljelleen, joka ei ollut osoittanut elonmerkkejä sitten putoamisen, eikä ollut noussut ylös pölynkeskeltä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Elo 2011, 22:04

//Saattaa niissä vähän olla, ei kuitenkaan kovin paljoa muissa kuin Even miekassa. Ja toisen huppupäistä voit listiä jos tahdot, mutta ota huomioon että sen jälkeen Evelyn tekee kaikkensa että saa kalmasta rukkaset tehtyä.//

Evelyn

Ilkikurinen virne nousi tytön kasvoille kun tuon ystävät saivat Kalmaa naarmutettua, tosin rakin sanat osuivat pahaan paikkaan. "Minä en puudeleita pelkää !" Evelyn ärähti samalla kun velhotar lähti liikkeelle hänen viereltään, tuo poistui hänen viereltään siinä missä varjo kissakin joka taas kertoi tytölle että hänkin saisi liikkua. Evelyn nosti miekkansa ja lähti juoksemaan aavekoiraa kohden. Samalla huppupäät juoksivat kohti koiraa, toinen piti suurempaa ja toinen pienempää etäisyyttä. "Katsotaan kumpi selviää pidempään, sinä vai kaverisi !" Evelyn huudahti koittaen nyt lyödä miestä miekalla kylkeen. Samassa valtaisa paineaalto pölläytti vähän kaikkea ilmaan ja Evelynin lyönti osui ja upposi, mutta mihin ? Sitä ei voisi sanoa ennenkuin tämä kirottu pöly laskeutuisi. Nopeasti tyttö nykäisi miekan pois siitä mihin se oli nyt osunut ja nosti suojauksensa, jos sillä miehellä oli koiran hajuaisti voisi hän helposti kait paikantaa Evelynin vaikkei hän tuota näkisikään.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Elo 2011, 23:02

Kalmankoira

Kalma virnisti pienesti kakaran kiivastuessa hänen sanoistaan ja karkasi päälle miekkansa kanssa samalla kun velhot ottivat yhteen hieman sivummalla.. Tosin Kalma ei itse sitä ehtinyt pahemmin seuraamaan kuinka Black pärjäsi, oli itsellään aivan tarpeeksi tekemistä pitää aika monta vihollista kaukana itsestään. Kattikin oli hävinnyt ties minne piiloon ja odotti varmasti vain tilaisuutta iskeä häneen leukansa.
Sitten tapahtuikin monta asiaa yhtäaikaa joista Kalma vain huolestui yhdestä asiasta: Blackistä. Velho putosi velhottaren pitämänä kohden maata hurjalla nopeudella.
"BLA-!?" Kalma ehti parkasemaan ystävänsä perään kun tajuisi turhan myöhäisessä vaiheessa olevansa itsekkin tulilinjalla ja alkoi tekemään väistöä terävän tappavasta iskusta kun tuli paineaalto ja Kalma horjahti sen voimasta hieman sivu suuntaisesti, oliko se onni vai ei, mutta sen avulla Kalma onnistui puolittain väistämään ehkä kuolettavankin iskun miekasta. Takki repesi hieman ja kylkeen tuli pieni muttei traagisesti haittaava haava ja Kalma pomppasi taaemmas likan miekasta saaden vain tuon huppupäiset ystävänsä päällensä. Kalma tuhahti kampaten toisen turvallensa maahan jäämättä sen erikoisemmin tuota lopettamaan kadoten jälleen paikalta ilmestyen jonkin matkan päähän isku kohtaan johon Black oli pudonnut.. jos nyt oli. Kalma elätteli mielessään sitä toivoa että tuo olisi ehtinyt pois alta jollakin tempullansa. Ei se vanha patu niin vähästä putoaisi pois pelistä?
"Black... Mitä hittoa sinä oikein leikit tuon ihmisen kanssa? Oletko laiskistunut jouten ollessasi, häh!?" Kalma tuumasi ääneen oikein korostaen sanaa "ihminen" sillä sehän oli tavallaan kuin arvonalennus velholle. Ja aivan Kalma oli enemmän huolissaan ystävästään kuin itsestään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2011, 23:42

Nimue, Black

Velhosta alkoi tuntua siltä, että hän oli tulossa vanhaksi. Ennen samanlainen riehuminen ei tuntunut missään, mutta nyt joka paikkaa kolotti. Kaljupää nousi vaivaisesti ylös, vilkaisten Kalmaa joka suorastaan herjasi hänen siskoansa.
"Sinuna en yllyttäisi häntä... Jos kuolen tuon herjauksesi takia sinä saat luvan pitää huolta Lilystä ja Anesta!" Black huomautti Kalmalle.
Nimue tosiaan oli kuullut koiran herjan. Mutta ei siltikään kiinnittänyt huomiota tuon puheisiin. Enemmän häntä kiinnosti Veljensä puheet.
"Joten koira ja kaksi naista? Tämähän käy mielenkiintoiseksi. Kenet tuhoan ensin? Sinut viimeisenä, saat kärsiä ja katsoa vierestä kun kaikki läheisesi kuolevat yksi kerrallaan. Ehkä aloitan koirasta, kerta se on paikanpäällä. Toisaalta, moinen voisi olla liiankin helppoa..." Velhotar avasi suunsa ja pohti asioita, samalla kun siirtyi silmän räpäyksessä Evelynin luokse.
"Tiedätkö enempää veljeni elämästä, kerro toki? Kuka tämä Lily on? Ane?" Nimue kyseli, silmistä kiilsi hullun kiilto joka suorastaan vaati Evelyniä vastaamaan hänen kysymyksiinsä, tiesi tuo vastauksia tai ei. Hänen TÄYTYI saada tietää!

Black ei pitänyt yhtään Nimuen puheista. Hän jopa katui nyt äskeisiä sanojaan, samalla kun koitti saada päänsä selkiytymään. Pään, joka vuosi takaa verta. Fyysinen kestävyys ei koskaan ollut ollut velhon parhaimpia puolia.
Äkkiä demoni, joka oli ollut piiloissa, syöksähti salamana kohti Kalmaa, tuon ollessa keskittyneenä velhoon. Tarkoituksena oli tietysti tehdä niin paljon fyysistä vahinkoa, kuin mahdollista....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Elo 2011, 23:52

Evelyn

Koirapojun takista päätellen hänen iskunsa oli osunut, ainakin jollain asteella. Pöly oli taas maan kamaralla ja näkyvyys oli hyvä. Velho tosin erehtyi mainitsemaan ilmeisesti perheestään ääneen, velhotar ilmestyi kuin tyhjästä tytön viereen ja alkoi tentata tältä keitä nämä veljensä mainitsemat ihmiset oikein olivat. "Toinen lienee puoiso." Evelyn heitti hatusta toivoen että veikkaus osuisi edes osittain kohdilleen. Varjoissa piilotellut otus koitti nyt iskeä aavekoirapoikaa ja silloin näki Evelyn parhaaksi koittaa osua tuohon puukolla. Nopealla liikkeellä oli tuo, ja pari muutakin veistä lentämässä kohti kalman yläruumista. Sitten tyttö koitti vaivihkaa hakea etäisyyttä yht äkkiä melko karmivaksi muuttuneeseen naiseen. Evelyn eteni reippaasti lähemmäs kalmaa ajatellen ettei kaljupäätä kiinnosta vaikka hän tulisikin lähietäisyydelle pomppimaan. Ennen kuin Evelyn kerkesi kohdille niin toinen huppupäistä kiri itsensä jo aivan liian lähelle, lieneekö sama jonka Kalma kamppasi ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Elo 2011, 00:33

Kalmankoira

Black oli hengissä, vaikkei selvästikkään kunnossa, tuon niskassa oli enemmän ja vähemmän vuotava haava. Kalma katsoi velhon niskaa huolestuneena tuon noustessa ylös ja valitellessa siskonsa herjailusta. Kalma naurahti pienesti.
"Mitä? Kumartaako sitten pitäisi?" Kalma naurahti pienesti ja tajusi Blackin päästävän emämunauksen suustaan kertomalla Lilystä ja Anomesta ääneen tuolle pipipäälle. Siintäkös se riemu sitten alkoikin, ainakin velhottaren kohdalla, tuon alkaessa oikein suunnittelemaan hänen sekä Anomen ja Lilyn tappamista- ilmeisesti- hitaasti velhon silmien edessä ja hän olisi näiden suunnitelmian mukaan ensinmäinen... Ei kiva.
"Kiitos vain paljon.." Kalma mutisi velholle hampaiden välistä ja seurasi kuinka hilpeäksi muuttunut velhotar koitti pimittää likalta tietoa Blackin läheisistä likalta. Onneksi tuo ei tiennyt..

Sitten silmäkulmassa näkyikin liikettä ja Kalma ehti onnekseen kääntyä ympäri kun kissa päättikin käydä raukkamaisesti hänen kimppuunsa takaapäin koittaen iskeä kyntensä ja hampaansa häneen. Kalma tarrasi tuon avonaisesta kidasta kiinni kaksin käsin ja pakotti demonin pitämään sitä auki samalla kuin juuri ja juuri sai itsensä pystyssä pidettyä tuon painon alla.. hän ei halunnut noita leukoja kurkkuunsa, menisi liikaa verta ulos. Kisun kynnet repivät hartioita auki, mutta niistä ei olisi ongelmaksi ainakaan pidemmäksi aikaa. Onneksi. ...Sitten katti poksahtikin kappaleiksi. Kalma oli hetken hieman hämillään mutta käänsi joksikseen kiitollisen katseen Blackiin ja kääntyi uutta hyökkäystä kohden ehtimättä tällä kertaa väistämään minnekkään suuntaan yhden puukoista lävistäen hartian solisluun kohdilta Kalman pihahtaessa kivusta tuskaisesti. Ne pari muuta veistä Kalma onnistui väistämään joten kuten silkalla tuurilla vaikka takki taas hieman kärsi.
Huppupää taas ryhtyi rohkeaksi ja koitti päästä aavekoiran lähelle Kalman itsensä repiessä veitsen irti lihastaan iskiessä sen miehen vatsan sisään ja suolesti tuon vatsan auki. Miehen veltto eloton ruumis putosi maahan ja Kalma tiputti puukon maahan tuon vireeen hymähtäen kadoten Evelyn hyökkäyksen edestä. Kalma jäi taas hieman kauemmas pidellen haavaansa ja päätti turvautua jälleen tuttuun tekniikkaan: usvan käyttöön vaikka se saattaisi haitata Blackiä, mutta nyt siintä olisi hänelle hyötyä! Usva nousi hitaasti madellen peittäen näkyvyyden hetkessä nollille, eikä Kalma jäännyt odottamaan mitään vaan meni ja nappasi toisen huppupään usvan sekaan "turvaan" tuon ehtiessä vain älähtää jotakin epämääräistä kun miehen tuskan huudot täyttivät taistelu alueen Kalman raadellessa tuota hetken aikaa, kunnes päätti livistää loukkaantuneena. No ei tuosta enää hyötyä olisi joten aavekoira jätti omaan arvoonsa.

Kalma lipasi verisiä käsiään kielellään pohtien hetken miten likkaa kannattaisi lähestyä, lähtien kiertämään tuota ympäri usvan suojissa ja vain ärsyttääkseen näyttäytyi ajoittain hetkellisesti kadoten jälleen. Lopulta Kalma lähti hiipimään hiljaa likan taakse ja koitti takaapäin hyökätä tuon kimppuun ja repiä tuon hengiltä.

//editoitu//
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 19 Elo 2011, 08:54, muokattu yhteensä 2 kertaa
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2011, 00:50

// Suski sait tappaa vain toisen huppupäistä? //

Nimue, Black

Black vilkaisi Kalmaa tuon joutuessa demonin hyökkäyksen uhriksi. Velho ei kuitenkaan jättänyt koiraa oman onnensa nojaan, vaan ojensi toisen kätensä kohti demonia ja lausui loitsunsa, jonka johdosta demonin silmät revähtivät auki ja tuo pullistui muodottomaksi, kunnes possahti savuna ilmaan. Sen jälkeen Black ei enää ehtinyt ystäväänsä auttamaan, kun siskonsa jo hyökkäsi jälleen. Tällä kertaa Nimue syöksähti velhoa kohden, pakottaen tuon perääntymään pari askelta. Nimue tarttui veljeänsä riveleistä kiinni, vetäen tuon kasvotusten itsensä kanssa ja iski kalman kalpeat huulensa vasten tuon huulia. Velho ei tiennyt mitä hittoa sikonsa nyt teki, kunnes se oli liian myöhäistä. Blackin pupillit kapenivat samalla kun tuo nosti kätensä ylös, tarraten Nimueta kauluksesta ja repi tuon irti itsestään, heittäen siskonsa muutaman metrin päähän maahan.

Nimue nousi istumaan hymyillen, samalla kun Black alkoi kakomaan ja haukkomaan ilmaa kuin kala kuivalla maalla. Samassa alkoi nousta usvaa. Nimue vilkaisi ympärilleen, eikä tarvinnut kahdesti arvata kuka oli tämän usvan takana. Velhotar hymähti pienesti ja nousi ylös, ilmestyen jälleen mystisesti Evelynin taakse ja heilautti sauvaansa, saaden aikaan pyörteen joka siirsi usvan kauemmaksi kaksikosta. Kyllä hän aikoi Evelyniä suojella jonkin verran. Tuosta oli ollut hyötyä hänelle, ehkä tytöstä olisi vielä enemmän hyötyä. Lisäksi hän oli tytölle velkaa palkkion, josta oli puhunut. Ehkä hänelle riittäisi palkkioksi henkensä pelastaminen.. tai sitten ei.
"Etkö pärjää suorassa taistelussa, rakki?" Velhotar kysyi, samalla kun hänen varjostaan ilmestyi jälleen se sama demoni, joka juuri oli tuhoutunut.
"Et ole ainoa, joka osaa tätä peliä pelata" Velhotar lisäsi virnistäen, samalla kun heilautti mahtipontisesti kättään, siirtäen usvan kauemmas heistä, tuoden näin näköetäisyyttä entistä enemmän. Osasi hänkin usvaa käsitellä..


// Mietittiin Ivyn kanssa miten tämä tulisi loppumaan, ja saimme idean, josko Ophelia tulisi paikalle ja koska Nimue ei siedä pyhiä asioita/paikkoja/henkilöitä, joutuisi tuo perääntymään tällä erää, Evelyn mukanaan. Siitä seuraisi se että Suskari, minä ja Ivy jatkaisimme tätä peliä ja Mintun kanssa aloittaisimme jatko pelin jonnekkin muualle (mikäli Minttu haluaa vielä pelata Nimue&Evelyn peliä) kahdestaan. Käykö tämä kaikille osapuolille? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Elo 2011, 12:01

Evelyn

Voitokas virne kohosi tämän rämäpäisen tytön kasvoille kun hänen heittämä puukkonsa osui aave rakkia solisluun paikkeille, mutta pian se ilme muuttui. Aavekkoira tappoi sillä samaisella puukolla Evelynin läheisen ystävän joka oli jo vuosia kulkenut uskollisesti tuon rinnalla. Surun murtama huuto nousi ilmaan kun Evelynin ystävä luuhistui velttona maahan. "DAISUKE EI !" Tyttö rääkäisi juosten ystävänsä rinnalle. "Ei ei ei !! Älä saatana nyt luovuta !" Evelyn huusi paniikissa, mutta elon merkit olivat jo kadonneet, tyttö koitti kasata itsensä ja painoi ystävänsä silmät kiinni. Vielä viimeisen kerran tuo kietoi kätensä ystävänsä ympärille, suudellen tuota hellästi otsaan, sitten tyttö tarttui tuon kuolleen miekkaan ja otti sen itselleen. Toisen huppupään tuskaiset huudot kaikuivat yllättäen ympärille nousseen usvan seassa. Evelyn nousi seisomaan ja kyyneleet valuivat pisaroina maahan, pian oli velho tytön vierellä ja usva katosi ainakin osittain. "Sinä saatanan ruoja ! Tule esiin niin revin sinulta pään irti !" Evelyn keuhkosi kuitenkin valmiina ottamaan iskuja vastaan. Nyt oli rakki mennyt reilusti sallitun rajan yli ja kun Eve saisi kerran Daisuken miekan tuon nahasta läpi niin se olisi menoa se, silmä silmästä, henki hengestä. Viha, puhdas viha paistoi Even kasvoilta. "Hyvä koira on kuollut koira..." Hän sanoi ikäänkuin itsekseen odottamatta vastausta keneltäkään. Nimue oli hänen vierellään mutta tuskin koira naiseen yrittäisi enään osua, Evelyn päätteli että hän olisi seuraava.

//Juu no tuohan passaa, teetkös sä sitten sen jatkopelin alotuksen ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Elo 2011, 17:01

//Kyllä tuo minulle passaa myös//

Kalmankoira

Kappas, likkahan otti raskaasti huppupään kuoleman.. Kalma tapitti tuota apattisena toinen kulma koholla ja naurahti sitten kylmän kolkosti koko tapahtuma sarjalle. Itsehän mies oli hänen kimppuunsa käynnyt joten sillä saattoi ehkä olla omat seuraamuksensa ja jos likka läheistensä puolesta pelkäsi.. olisi syytä lähettää nuo pois häneltä ei armoa tippuisi. Etenkin kun hän pääsi ihan luvan kanssa ihmisiä teurastamaan. Tyttö nosti kuolleen toverinsa miekan maasta ja alkoi latelemaan raivon sekaisena uhkauksia jolla Kalma vain ja ainostaan virnuili itsekseen. Yrittäkööt vain~
Kalma oli pääsemässä isku etäisyydelle likasta kun velhotar tuli tuon vierelle puhaltaen silkalla sauvan heilautuksella usvaa kauemmas saaden aavekoiran perääntymään kauemmas oman usvansa suojiin.. Jolloin Kalma myös tajusi Blackin tilan olevan joksikseen huono.. tuo taisi tosiaan olla hieman alakynnessä siskoaan vastaan? Katse siirtyi Blackin siskoon tuon avatessa suunsa ja kutsuessa vielä kattinsakin jälleen henkiin. Oliko tuo katin kuvatus kuolematon!? No kiva.. siintä olisi likan kanssa paljon vaivaa.
"Sanoo nainen joka on yhtä hauras kuin hammastikku ilman voimiaan ja käyttää viatonta kuolevaista hyväkseen." Kalma tuumasi ja teleporttasi Blackin luokse usvan suojissa katsoen tuota huolissaan.
"Pärjäätkö?" Kalma kysyi eikä oikein osannut auttaa tuota hengitys ongelmien kanssa, hän ei edelleenkään mikään velho ollut. Usvaa katosi entisestään ja Kalma loi sitä lisää ja vahvempaa mitä aikasempi oli. Se tuskin vain pitäisi velhotarta kauaa tekemisen puutteessa jos tuo siis meinasi saada hänen usvansa häviämään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2011, 17:54

// Goood. Tunkekoot Ivy mukaan sitten Suskarin seuraavan vastauksen jälkeen. Ja juu, minä teen sitten aloituksen Minttu, toiveita missä jatketaan peliä? //

Nimue, Black

Nimue ihaili Evelynin kostonhimoa. Mikään ei ollut parempaa, kuin nähdä noin omistautunut nuori nainen. Ei sillä että Nimue olisi tuon ystävän menettämisestä välittänyt, hän vain halusi nähdä aitoa vihaa. Kalman sanat saivat Nimuen vain tuhahtamaan tympääntyneenä.
"Etkö muuta osaa kuin aukoa päätäsi? Jos sanat eivät satuta, ovat ne silloin turhia. Joten lopeta leukojen louskuttaminen, et saa mitään sillä aikaiseksi" Nimue totesi samalla kun tutkiskeli kynsirivistöään.
Black puolestaan haukkoi yhä henkeään kun Kalma ilmestyi paikalle. Velho ei vastannut mitään tuon kysymykseen, nosti vain katseensa koiraan näyttäen siltä että kohta lähtisi veivi. Tuon suusta tippui verta ja takaraivo vuosi yhä. Kyse ei ollut vain fyysisistä vaurioista, vaan myös kirouksesta, jonka Nimue oli tuolle langettanut.

"Odota tässä... ja etsi hengissä oleva ystäväsi" Nimue sanoi Evelynille kadoten tuon viereltä ja ilmestyen äkisti Kalman ja Blackin luokse.
Velhotar pysyi puoliaineettomana. Tuo liikkui salamannopeasti paikasta toiseen velhon ja tuon ystävän ympärillä, kuiskaillen aina tilaisuuden tullen Blackin korvaan jotain. Velho yritti huitaista Siskoaan kauemmaksi, mutta aina kun tuo oli edes lähellä osua siskoon, tuo muuttui täysin aineettomaksi, jolloin isku meni läpi usvaisen massan. Velhotar nauroi jälleen. Nauru oli pilkkaavan ivallista ja kujeilevaa. Tuo selvästikkin nauttivan tästä. Lopulta Black kuitenkin sai tarpeekseen. Velho suoristautui ja iski sauvansa maahan voimalla, synnyttäen valtavan tuli aallon, joka pyyhkäisi alueen läpi valtavalla huminalla ja voimalla.
Nimue perääntyi Evelynin luo ja suojasi tytön ja itsensä taijalla, jotteivat he sentään poroksi palaisi. Velhottaren ilme oli palautunut neutraalin tympääntyneeksi. Velihän pisti hanttiin.
Äkkiä Nimue alkoi voida huonosti. Hänellä ei ollut hajuakaan mistä moinen pahoinvointi johtui, mutta päänsärky voimistui hetki hetkeltä. Sisuskaluja väänsi ja olo oli muutenkin heikko. Velhotar ei kuitenkaan näyttänyt sitä ulospäin..
Black lysähti polvilleen saatuaan siskonsa karkoitettua läheltään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Elo 2011, 21:06

Evelyn

Tyttö odotti ja odotti, muttama sekunti tuntui usealta minuutilta tai tunnilta. Hän ei ajatellut mitään muuta kuin sitä miten hyvältä tuntuisi saada Daisuken miekka survottua sen kirotun rakin läpi.
Pian kuitenkin velhotar käski etsiä haavoittunut ystävä ja odottaa paikoillaan, Evelyn joutui hetken nieleskelemään sitä ajatusta että Kalman etsimisen sijaan hän joutuisi haahuilemaan luultavasti täysin toiseen suuntaan, mutta ei hän myöskään tahtonut menettää toistakin ystävää. Tyttö vihelsi muutamaan otteeseen johon vastauksena kuului ystävän huuto, näin hän kykeni etsimään toisen ilmoittamatta omaa tarkkaa sijaintia. Maassa makaavan verisen, raadellun hahmon huomatessaan pisti Eve juoksuksi. "Lupe älä liiku !" Tyttö huikkasi repäisten korsettinsa ja osan paidastaan jotta saisi toisen haavat sidottua edes jollain asteella. Sitten neito auttoi ystävänsä ylös ja jäi seisomaan tuon kanssa paikoilleen. Pian velhotar ilmestyikin tytön vierelle ja suojasi häntä itseään ja Lupea ilmeisesti toisen velhon aiheuttamalta paineaallolta.

//Aikalailla se ja sama missä pelataan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Elo 2011, 21:57

Kalmankoira

Kalma huolestui todenteolla ystävänsä tilasta tuon alkaessa kakomaan verta ja näytti aivan puoli kuolleelta, eikä ilmeisesti edes kyennyt vastaamaan hänelle tilastaan. Kalma oli käymässä ystävänsä tueksi jotta tuo pysyisi pystyssä, kun Blackin sisko pamahti taas paikalle ja alkoi ärsyttämään pomppimalla kaksikon ympärillä kadoten ja ilmestyen. Koomisen tuttu temppu. Kalma ei jäännyt toimeettomaksi vaan koitti kynsillään saada tuosta otetta tai edes vahingoittaa tuota noitaa jostakin mutta aina kynnet sujahtivat läpi tai tuo oli Blackiä ärsyttämässä puhumalla tuolle jotakin, nauroikin vielä päälle. Äryttävä nainen!
Lopulta Black sai tarpeekseen siskonsa pelleilystä ja nousi iskien sauvansa maahan jolloin loi valtavan tuli aallon, joka sai ainakin velhottaren perääntymään ja palaamaan suojaamaan pientä suojattiaan. Kalma oli tuosta iloinen. Hätääntynyt huolestunut katse siirtyi kuitenkin velhoon joka putosi polvilleen maahan ja Kalma kyykyistyi tuon viereen.
"Nyt et potkase tyhjää.. kuka minua muuten pelastelisi?" Kalma naurahti pienesti omalle huumorillensa, mutta tarkoitti tuota kuitenkin täysin tosissaan. Black ei saannut kuolla! Tuo oli yksi hänen harvoista ystävistä ja kumppaneista.. vaikkakin hieman outo persoona. Aavekoira vilkasi olkansa yli kaksikkoa ja katosi jälleen kerran ilmestyen aivan Evelyn taakse koittaen kylmäpäisesti repiä kynsillään tuon kurkun auki. olkoot se vaikka kosto velho vahingoittamisesta!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Elo 2011, 22:39

Ophelia

Viimeisimmät viikot olivat olleet mitä tavanomaisia, mikä oli papittaren mielestä todella mukavaa vaihtelua. Ei niin minkäänlaisia välikohtauksia ollut tapahtunut pitkiin aikoihin ja Ophelia uskalsi jälleen lähteä linnanmuurien ulkopuolelle hoitamaan itse ostoksensa, tervehtimässä kansalaisia ja tekemässä muutaman kotikäynnin siinä ohella. Näin kauniilta ja rauhalliselta hänen päivänsä oli onnistunut alkamaan porteilta ulos astuttua, mutta tietenkin kaikki hyvä onnistui loppumaan, niin kuin aina...
Nuori tyttö asteli pitkin linnalle johtavaa tietää, huomaten ettei hän kohdannut juuri vastaantulijoita, mikä tuntui oudolta siihen aikaan päivästä. Pian Ophelia sai myös kummastella outoa savua joka peitti näkyvyyden porteilta.
Tämä sai tytön tekemään äkillisen stopin ja hiljenemään hiljaiselta luritukseltaan ja jahka usva laskeutui ja hän saattoi erottaa niin tuttuja että vieraita kasvoja.
Kori jota hän piteli käsissään, tipahti maahan papittaren todistaessa kuninkaan velhon kakomassa verta taaempana, Kalman jonkun hänelle tuntemattoman tytön kurkulla ja naisen, jota hän ei ollut ikinä nähnyt.

Mitä täällä tapahtuu?! Ophelia huudahti osin toruvan että vihaisen kuuloisena siitä, että nämä kahistelivat niinkin lähellä linnan aluetta ja sen pahemmin ajattelematta saatikka mittailematta mikä tilanne todellisuudessa mahtoi kenenkin välillä olla, hän riensi väkijoukon läpi kohden velhoa. Papitar silmäsi nopeasti kalpeaa naista ja tämän seuralaista näiden ohi juoksiessaan, lienikö nämä syypäitä mihinkään, sitä oli vaikea sanoa, mutta papitar päätti pelata varman päälle mikäli nämä tosiaan olivat ne, jotka olivat tulleet haastamaan riitaa.
Black, oletko kunnossa? Papitar kysyi luotuaan nopeasti tarpeeksi suuren helmiäishohtoisen suojakuplan joka riitti kattamaan hänen ja kyyristyneen velhon pinta-alan, polvistuen sitten miehen kaljun tasolle ja katsahtamaan muukalaisiin odottamaan jonkinlaista selitystä joltakulta.

//tälläinen kaunis intro. Oli vähä "HOLD THE PRESS"-tyyppinen, but let's try to live with it n_n//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2011, 22:56

Black, Nimue

Black ei vieläkään vastannut Kalmalle mitään, vaikka tuo heitti huumoriakin kehiin. Huohotti vain, haukkoen henkeään yhä. Velho kurotti kohti Kalmaa ja otti tuon olkapäästä kiinni, pitäen kuitenkin katseensa maassa.
Nimue vilkaisi Evelyniä ja tuon ystävää, joka oli ottanut pahemman kerran osumaa. Kai hän tuosta selviäisi, kunhan ei liikaa joutuis odottelemaan hoitoa. Äkkiä kuului tuntematon ääni, joka kyseli mitä täällä oli tapahtumassa. Nimue käänsi katseensa tuohon ruskea hiuksiseen tyttöön, joka rynnisti suoraan Blackin ja tuon ystävän luokse. Oliko tuo Lily? Ane? Joku kuitenkin, jonka Black tunsi. Tai tyttö ainakin tunsi velhon. Oli miten oli, pahoinvointinsa johtui selvästi tästä tytöstä. Tuo suorastaan hohkasi pyhitettyä voimaa, joka ei tehnyt yhtään hyvää velhottaren olotilalle.

Black vilkaisi Opheliaan tuon saapuessa paikalle. Se tästä vielä puuttui, että Kalman lisäksi velho saattaisi Papittaren vaaraan! Velho yritti käskeä papitarta perääntymään ja pakenemaan, mutta sai aikaiseksi vain rikkonaisia sanoja.
Nimue vilkaisi Evelyniin ja ojensi tuolle viittansa sisätaskusta pienen pullon.
"Anna tämä ystävällesi. Sen pitäisi parantaa haavat. Emmehän tahdo hyvän apulaisen kuolevan." Nimue totesi ojentaessaan pullon Evelynille ja otti sitten muutaman asekeleen lähemmäksi veljeään ja tuon tukijoukkoja.
"Vai että lasten kanssakin vielä? Olet kieroutuneempi mitä uskoinkaan, Hans" Nimue totesi virnuillen, ollen valmiina vaihtamaan aineellisen olomuotonsa usvaan, mikäli kukaan heistä yritti hyökätä. Lisäksi varjoissa liikkunut demoni ilmestyi jälleen, mutta se ei hyökännyt. Sen suunnitelmissa oli syöksyä Kalman kimppuun jälleen, mutta ei tullut senttiäkään lähemmäksi tuota, papittaren ollessa lähettyvillä...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Elo 2011, 23:09

Evelyn

Tyttö kerkesi lykätä kaverilleen pullon käsiin ja käskeä tuota juomaan kun hänen taakseen ilmestyi se pirun rakki ! Suojaus oli hetkeksi herpaantunut ja Even oli pakko pudottaa ystävänsä maahan, sitten hän ikäänkuin horjahti tai väisti, miten sen nyt ottaa. Tyttö kaatui itsekkin maahan mutta vältti toisen iskut. Nopeasti Evelyn pomppasi ylos ja koitti lävistää miehen miekallaan, toinen tuli lähi etäisyydelle niin nyt pitäisi sitten vain olla nopea ?


//Eh aivot kakkii, editoitu kokonaan kun en osaa lukea Xp
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron