Here we are, but where? || Vapaa liittyminen


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 20, 2011 12:22

Kalmankoira

Kynnet leikkasivat vain ja ainostaan ilmaa kun likka sujahtikin pois tieltä joutuen pudottamaan kumppaninsa maahan väistääkseen ehkä kuollettavankin iskun. Kalma murahti jotakin puoli ääneen ja oli iskemässä tuota jo uudestaan kun silmäkulmaan ilmestyikin ei-toivottu henkilö joka juoksi hädissään velhon luokse.
"OPHELIA, ÄLÄ--!!" Kalma ehti huuta papitattarelle kun loppu muuttuikin tuskan parkaukseksi terävän miekan upotessa vatsan sivusta sisään ja aavekoira oli lähellä pudota polvillensa maahan saaden pidettyä itsensä pysymään joten kuten pystyssä ja perääntymään muutaman nilkuttavan askeleen likasta kauemmas pidellen vatsaansa. Paita ja takki värääntyivät nopeasti punaisiksi, kuten myös käsi jolla aavekoira piti haavaa. Hän oli tehnyt typerimmän virheen ikinä ja kääntänyt huomionsa toisaalle.
"O-ophelia.. mene pois." Kalma sanoi, ei vaan käski papitarta häipymään paikalta jos tuo henkensä haluaisi säilyttää, tämä ei ollut lasten paikka. Kalma siirsi huohottaen katseensa tuohon miekalla hilluvaan likkaan ja astui viellä taaemmas aikomatta päästää tuota lähellensä enään, hänestä kun tuskin väistäjäksi olisi. Katse kävi myös velhottaressa joka ei vaikuttanut kovinkaan hyvin voivalta papitattaren tultua paikalle.. tai no eihän sitä ulkoisesti nähnyt, mutta hän vaistosi sen tuosta koirana. Kalma virnisti tuskaisesti ja vähäisillä voimillaan teleporttaisi Blackin ja Ophelian luokse pudoten polvilleen kaksikon viereen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1918

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 20, 2011 2:03

Ophelia

Papittaren katse Blackista ja muukalais- naisesta nopeasti Kalmaan joka sai pahan survaisun vatsaansa. Ophelia oli lähellä kiljaista tästä, mutta piti päänsä kylmänä säilyttääkseen suojaavan voiman hänen ja Blackin ympärillä. Ei, Ophelia ei aikonut lähteä minnekään vaikka Kalma häntä käskikin, kuka sitten hoitaisi tuon haavan josta veri levisi vaatteisiin nopeammin kuin viinitahra.
Anna olla! Liity tänne! Ophelia huudahti takaisin. Sitä kuuliko tuo häntä veren vuodatuksensa ohella vai ei, hän ei tiennyt, mutta Kalman hetken vielä horjuiltuaan ja silmäiltyään varsin epätoivottuja vieraita, tämä siirtyi kuin siirtyikin heidän luokseen sisälle suojaan.
Ei hätää, he eivät pääse huitomaan tänne Papitar sanoi lohdullisesti ja kääntyi Blackista hetkellisesti Kalmaan jonka vammoille Ophelia tiesi tehdä jotain, luuli ainakin...
Blackille hän keksisi naulata vain ristiä nappiin ja se tuskin tekisi mitään hyvää kenellekään tässä tilanteessa.

Papitar napsautti molemman käden sormiaan. jolloin tuo valoa hohtava parantava voima alkoi hehkua tuon käsissä, mutta heti kun Ophelia oli tehnyt näin, hän huomasi Kalman harvinaisen negatiivisen reaktion tähän ennen kuin hän edes lähestyi tämän haavaumaa.
Hetken hämillään miksi asia oli näin, Ophelia luopui aikeistaan, hän ei siis... Voinut tehdä nyt mitään muuta, kuin suojella näitä kahta. Piti vain toivoa että se riitti.
Papitar vilkaisi huolissaan Kalmasta Blackiin ja Blackista muukalaisiin.
Uskon että ansaitsen kuulla nimiä! Keitä te olette ja miksi te olette täällä? Papitar huudahti noustessaan seisomaan, laajentaen samalla suojakuplansa pinta-alaa ja ärtyneisyytensä johdosta, suojakupla loisti nyt kahta kirkkaammin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 20, 2011 2:21

Nimue, Black

Blackiltä meni luonnollisesti lähes kaikki ohi. Tuo keskittyi nyt parhaillaan vain hapen saamiseen ja siihen, että Ophelia ei ottaisi osumaa kertaakaan. Siitä hän saisi kuulla taholta jos toiseltakin, mikäli niin kävisi. Kalma kuitenkin otti osumaa ja pian joutukin perääntymään taistelusta.
Nimue hymähti itsekseen. Evelyn oli tosiaan kelpo taistelija. Harmi vain ettei vastustaja ollut lähitaistelua suosivaa sorttia. Koira tuntui luikkivan pakoon heti kun vähän otti osumaa.
Nuoren neidon vaatiessa kuulla nimiä, Nimue hymähti.
"Uskon että ystäväsi kertovat ne aikanaan" Nimue totesi, lähtiessään kävelemään lähemmäksi tuota suojakuplaa, joka suorastaan poltti hänen sisintään.
Yhdellä kepeällä hypähdyksellä velhotar astui kuplan päälle. Samassa tuon jalkapohjat alkoivat savuamaan ja näyttivät selviä merkkejä siitä, että tämän kaltainen taikuus ei ollut hyväksi demonien kanssa kaveeraavalle velhottarelle.

Minkäänlaisia merkkejä tuo ei kuitenkaan tuskasta näyttänyt, vaan kumartui lähemmäs kuplaa ja nosti kasvoilleen omahyväisen virneen.
"Hans, Olet rakas. Näemme vielä uudestaan. Usko pois" Velhotar totesi pelottavan lempeällä äänellä, saaden veljensä nostamaan katseensa häneen.
Black ei vastannut mitään, vaan tyytyi tuijottamaan siskoaan murhaavasti. Lopulta Nimue poistui kuplan luota, ilmestyen jälleen Evelynin luo.
"Tule, tämä erä on ohi nyt.. Mutta lupaan auttaa sinua hankkimaan kostosi kaatuneen ystäväsi puolesta" Nimue sanoi laskiessaan luisevan kätensä Evelynin olalle virnuillen.
Kyllä hän aikoi auttaa. Mikäli tuo rakki oli niinkin tärkeä velholle, niin eiköhän tuon tuhoaminen ollut vaivan arvoista.

// Minttu voit pistää meidän hahmot poistumaan seuraavassa viestissäs, niin teen sitten alotuksen muualle sen jälkeen. Voit joko päättää että poistuuko ne kävellen vai käyttääkö Nimue teleporttaus taikaa ja siirtää ne jonnekkin muualle //

Viesti La Elo 20, 2011 2:29

Evelyn

Tyttö katsoi sivusta kun velhotar meni vielä sanomaan jotain veljelleen. Evelynin kasvoilta näki verenhimon, kun tuo oli kerran siihen rakkiin osunut niin ei hän olisi tahtonut lopettaa, mutta se pelkuri katosi taas piiloon ystäviensä luokse.
Eve nosti ystävänsä maasta ja juotti tuolle loput nimuen lykkäämästä pullosta, haavathan näyttivät parantuvan silmissä. Velhotar otti tyttöä olkapäästä ja kertoi että nyt mentäisiin ja tuo auttaisi kostamaan ystävänsä puolesta. "Koira, pidä itsesi kunnossa, sillä seuraavalla kerralla et pääse näin vähällä." Tyttö sanoi juuri ennen kuin he katosivat Nimuen ja Lupen kanssa kuin tuhka tuuleen.


//Teleport ^^//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 20, 2011 5:11

//Kiitokset Mintulle pelistä!//

Kalmankoira

Kalma katsoi Opheliaan tuon sanoessa etteivät nuo kaksi pääsisi tämän kuplan sisälle ja nyökkäsi sitten pienesti pidellen edelleenkin haavaansa tuskaisen ilmeen kera irvistäen jokaisen pienenkin varomattoman liikkeen takia. Halvatun likka! ..tosin oma vikansahan tämä oli. Katse siirtyi kuitenkin takaisin papitattareen tuon alkaessa tehdä temppujaan ja Kalma katsoi tuota kysyvästi hetken aikaa kun suusta päästyikin tuskainen parahdus ja Kalma painautui tiukemmin kasaan. Mitä hittoa tuo kersa yritti!? Syövyttää kenties haavaa vielä vähän isommaksi!? Ophelia tosin onnekseen tajusi itsekkin että hän ei kestänyt tuon parantamis yrityksiä ja lopetti.

Väsynyt katse siirtyi Blackin lähestyvään siskoon ja Kalma valmistautui käymään tuon kurkkuun kiinni jos tuo päättäisikin yrittää rikkoa kuplaa yhtään. Sitä tuo ei kuitenkaan ikinä tullut tekemään vaan tuli ivaamaan veljeään ja Kalma päästi matalaa murinaa kurkustaan tuijottaen myös murhaavasti tuohon ihmiseen. No tuo lähti sanansa sanottuaan lemmikki likansa luokse joka vielä heitti aavekoiralle itselleen uhkauksia perään joille aavekoira vain tuhahti kylmästi näyttän tuolle vain takaisin keskisormeaan ennen kuin kaksikko katosi, jolloin koko tilanne rauhoittui. Turvassa he eivät kuitenkaan olleet.
Kalma rentoutui ja katsahti velhoon että Opheliaan, tyttö tuskin jaksaisi heitä minnekkään siirtää ja Black nyt tuossa kunnossa mitään voinnut tehdä.. kai olisi pakko yrittää itse jotakin? Kalma kävi istumaan ottaen takkinsa pois päältään ja riisui takkinsa vyön pois, otti takkina käteensä vetäen henkeä.. repäisten sitten irvistyksen kera siitä ison palan irti ja painoi sitä haavaansa vatsen sitoen sen hyvin tiukasti vyöllään paikoillensa.
"Nyt kukaan ei sano yhtään mitään vastaan." Kalma huomautti nousten hoiperrellen seisomaan napaten velhon olallensa roikkumaan- voi sitä ihanaa tuskaa- ja otti käsi täristen Ophelian kädestä kiinni jolloin koko roikka katosi muurien luonta linnan oville jolloin Kalma lepäsi muutaman sekunnin, teleporttaisi taas päätyen jonnekkin käytävälle ja lepäsi teleportaten päätyen tällä kertaa sinne minne oli halunnutkin: sairastuvalle. Kalma laski Blackin sängylle kalpeana ja silloin jalat pettivät alta kokonaan.

//En usko että kukaan laittaa sairastuvalle menoa haitaksi?//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1918

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 20, 2011 7:22

Ophelia

Vastauksia, kuten papitar oli vähän epäillytkin, oli turha odottaa. Black ja Kalma saivat kertoa sitten, mikäli hengissä pysyisivät. Näiden oli parasta pysyä, hän ei halunnut järjestää kummalekaan hautajaisia vielä. Ophelia ikään kuin lujensi otettaan maankamarasta jaloillaan, huomatessaan luisevan naisen lähestyvän heitä kohden, mutta tytön luuloja vastaan naisen aikovan tökkiä kuplan pintaa, tämä loikkasikin paperinkevyesti sen päälle!
Ophelia otti puoliaskelta sivummalle katsahtaen naiseen kulmia kutristaen, huomaten tuon jalkojen höyryämisen mutta nainen ei ollut tästä milläskää. Tässä vaiheessa Ophelian mieltä alkoi kutittaa liian moni yhtäläisyys tämän naisen ja velhon välillä, mutta piti suunsa toistaiseksi kiinni, nuo saivat kertoa kaiken alusta asti.
Lopulta nainen perääntyi muiden luokse yrittämättäkään päästä kuplan läpi. Hyvä niin, ei sillä että papitar olisi edes uskonut tuon pääsevän sisään.
Vielä heidän vannovan palaavansa ja kostavansa, nämä katosivat yhtä nopeasti kuin hän oli räpäyttänyt silmiään.

Ettekö ole tehneet jo tarpeeksi vahinkoa! Ophelia huusi vielä perään, vaikkei nämä enää kuulemassa olleetkaan ja lopulta, ollessaan varma muiden olevan poissa, kupla heidän ympärillään haihtui olemattomiin.
Papitar käänsi katseensa tyhjästä Kalmaan, nähden tuon ottavan asiat haltuunsa, antaen ensiapua itselleen ja lopulta nosti huonovointisen velhon olallensa. Ophelian olisi tehnyt mieli kieltää tätä, mutta kielto kävi eikä lähistöllä näyttänyt olevan ristinsielua. Papitar otti tätä kädestä kiinni epäluuloisena, mutta heti kun hän sai otteen, päässä tuntui hujahdus ja he löysivät itsensä linnanovilta ja tämän jälkeen suoraan sairastuvalta.
Sairastuvan henkilökunta lievästi sanottuna säikähti trion äkkinäistä tyhjästä ilmestymistä ja velhon nähtyään, he eivät kyseenalaistaneet mitään.
Kalman vuodattama veren määrä herätti huomiota ja pian kaksi sairaanhoitajaa tuli sen enempää kyselemättä tarkastamaan tämän tilannetta.
Ophelia sen sijaan lähetti kaiken ylimääräisen henkilökunnan pois ja häslingin rauhoittuessa, hän katsahti molempia kysyvästi.
Minulla on jälleen tuhat ja sata kysymystä tästä kaikesta... Miksi ihmeessä paikalla ei ollut vartioita? Papitar kysyi ihmetyksissään kävellessään sitten vesikannulle ja kaatoi kahteen kuparimukiin aivan tavallista vettä ja kävi ojentamassa Kalmalle sekä Blackille yhdet ennen kuin istahti itse alas.
Hän olisi tarjonnut teetä mutta se ei nyt tältä istumalta ollut mahdollista.
Edellinen

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia