Almost like twins


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 07, 2012 11:06

Almost like twins

Jatkoa

Hän on väärinymmärretty Kuten monet meistä. Mutta hän myös tekee asioita, joita ei tarkoita Lily totesi Merarin kysellessä miksi Prinsessa edes sieti velhoa lähellään. Ei Lily olisikaan sietänyt Hanssia lähellään, ellei tiennyt että se oli Seth, joka kaiken sen tuskan ja murheen aiheutti. Ei Black tahallaan paha ollut yleensä. Kai. Toivottavasti.
Jack kävi myös huomauttelemaan ulkomuodostaan ja luonteestaan, jotka varmasti olisivat tavalla tai toisella olleet este kuninkaan tapaamiseen. Lily kävi kohauttamaan olkapäitään, kommentoimatta sen pahemmin asiaa. Hänen oli paha käydä sanomaan, mitä mieltä isänsä olisi ihmissutta muistuttavan olennon tapaamisesta. Ainakaan nyt, kun tuo oli kuollut.
Merarin seuraavaan kommenttiin Lily oli vastaamassa jotain, mutta kaksikon keskustelun keskeytti paikalle sattunut vartija. Oli sinänsä ymmärrettävää, miten vartija kävi reagoimaan. Jos näkisi Merari kaltaisen olennon, ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen käydä sen kanssa juttelemaan. Merarin käydessä valmistautumaan hyökkäykseen, päästi Lily suustaan kieltävän huudahduksen. Mikäli Merari nyt hyökkäisi, voisi tuo olla varma, ettei tulisi selviämään tästä tapahtumasta elossa. Merari ihme ja kumma kävi tottelemaan Prinsessan käskyä olla hyökkäämättä, mutta näki parhaakseen poistua paikalta mahdollisimman pian.
Ohitettuaan vartijan, Katosikin tuo teille tietämättömille. Paskahalvauksestaan selvittyään kävi vartija kyselemään oliko prinsessa kunnossa vastaukseksi tuo sai läimäisyn poskelleen, samalla kun prinsessa lähti juoksemaan pois salista




Satama. Mikä jumalan hylkäämä paikka. Täynnä enemmän tai vähemmän hävettäviä olentoja etsimässä pääsylippua vapauteen lähtevistä kauppalaivoista. Siltikin, hyvä paikka etsiä raaka-aineita omiin tarkoituksiinsa. Ainoa syy, miksi Nimue satamaan halusi eksyä. Muuten hän ei tänne astuisi varpaallaankaan. Yö teki tuloaan ja väki sataman kaduilta hakeutui jo omiin oloihinsa tai sitten viettämään iltaa railakkaasti kapakkaan. Velhotar puolestaan oli tekemässä lähtöä, kun silmiin osui mielenkiintoinen henkilö. Tuttu suorastaan.
Aavekoira raivasi tiensä kapakkaan ja näytti enemmän tai vähemmän haavoittuneelta.. Mitä oli käynyt? Siitä Nimue ei tiennyt, eikä oikeastaan välittänyt. Mutta tuota rakkia ei helpolla päästettäisi. Niinpä luisevan eukon muoto vaihtui luisevaksi mieheksi. Veljensä ulkomuoto oli ainoa, jonka Nimue tiesi Kalmankin tuntevan.. Tai no, olihan papitarkin, mutta se olisi ollut jo liian epäilyttävää nähdä itse hovin papitar räkälässä.

Nyt tuo valeasuinen velhotar suuntasi perästä kapakkaan, jonne Kalma oli eksynyt. Kävellessään Nimue kävi myös lumoamaan ääntään. Veljensä äänen hän tunsi hyvin, joten sen matkiminen lumouksen avulla ei ollut ongelma. Tai ei ainakaan pitänyt olla.
Kuninkaan velhoksi naamioitunut nainen raivasi tiensä aavekoiran luo. Tuo saikin hyvin tilaa kulkiessaan, kukaan ei käynyt edes harkitsemaan tummanpuhuvan kaljupään pysäyttämistä saatikka häiritsemistä. Tietä annettiin kiitettävän nöyrästi, jonka jälkeen velhonkuvatus jätettiin omaan rauhaan. Luiseva mies kävi istuutumaan Kalman viereen, nostaen katseensa merkittävästi aavekoiraan. Ehkä hieman ilmeikkäämpänä, mitä Black itse olisi tuota katsonut.
Menit sitten ottamaan turpiisi Velhotar totesi täydellisesti matkien velhonsa ääntä Taas. Mikä lie syy tällä kertaa?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Maalis 07, 2012 11:31

Kalma hoivasi haavaansa huolella, vaikkei kyseessä ollutkaan kuin pieni pinta haava nuolesta, mutta kuten todettu pienikin haava saattaisi olla kohtalokas ilman hoitoa joten koira teki kaikkensa putsaakseen haavansa puhtaaksi. Kalman tekemiset kuitenkin keskeytyivät kun hänen viereensä istahti joku.. Kalma vilkasi tuon päälle nopeasti kulmiensa alta ollen kiinnittämättä tuohon sen erikoisemmin huomiota, mutta kun tuli hieman jäljessä tajuaminen nosti aavekoira katseensa uudestaan tähän henkilöön. Black!? Mitä pirskattia tuo täällä teki? Kalma jäi tapittamaan velhoa todella kysyvästi kun tuo avasi suunsa ja kysyi mitä hänelle oli jälleen käynnyt. Kalma tuhahti.
"Mistä asti sinä olet tuollaisia alkanut kyselemään?" Kalma kysyi katsoen hieman epäilevän kysyvästi velhon päälle. Kalma ei oikeastaan muistanut milloin viimeeksi velho olisi kysynyt häneltä tai keneltäkään muulta missä kunnossa nuo olivat tai mitä oli tapahtunut. Etenkään pienien pintanaarmujen kohdalla.
"Ja mitä tapahtui.. kysy Merarilta, hän voisi selittää saman minulle" Kalma sitten hieman naurahti katsahtaen haavansa päälle todeten mielessään sen olevan tarpeeksi puhdas ja antoi pullon pyyhkeineen omistajalle takaisin.
"Ottaisin ihan vettä myös." Kalma sanoi samalla kun lakosi tiskille muutaman kolikon, jotka omistaja otti ja parissa sekunnissa oli aavekoiran nensän edessä iso kylmä vesilasi. Kalma tarrasi lasista ja otti muutaman kulauksen ennen kuin kääntyi takaisin velhon suuntaan.
"Ja mistä asti sinä baareissa olet pomppinut, saati sitten satamassa?" Kalma kyseli naiselta jota toistaiseksi luuli velhoksi.. joksikseen kyllä hieman epäillen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 07, 2012 11:48

Nimue tuijotti huvittuneena aavekoiraa, tuon käydessä kyseenalaistamassa velhoilluusion motiiveita kysellä ystävältään moisia asioita.
Kai sitä joskus saa yrittää olla mukava? Nimue kävi toteamaan virnistäen. Ei hänellä ollut aavistustakaan miten veljensä käyttäytyi koiran seurassa, mutta eipä hänellä ollut aikeita pysyä kauaa tässä muodossa. Turhaan sitä totuutta piilotteli. Ei hänellä oikeastaan ollut aikeita koettaa juksata Aavekoiraa pidemmän päälle..
Ja missähän tämä.. Merari mahtaa olla? Velho kävi kysymään, virneen yhä säilyessä tuon kalmankalpeilla kasvoilla. Ehkä jo nyt aavekoiran hoksottimet alkoivat toimia. Toivottavasti.. Mikäli ei, oli tuo harvinaisen tyhmä otus.

Ja mitäkö minä täällä teen? Satamahan on mitä oivin paikka velhoille etsiä ties mitä raaka-aineita merten tuolta puolen.. Jotkut ovat niiin kysyttyä tavaraa, että eivät edes pääse satamasta pois, kun ovat jo menneet kaupaksi Velho kävi selittämään samalla kun kaivoi taskustaan lasisen silmän. Silmä muistutti ulkomuodoltaan lohikäärmeen silmää.. sitä Nimue oli metsästänyt jo muutaman vuoden. Tuon avulla velhotar tulisi oppimaan uuden muodon..
Tämän avulla voin leikkiä petoa, joka käy prinsessoja kaappaamaan Velho virnisti, samalla kun lasisilmä löysi tiensä takaisin visusti kaavun taskuun. Vielä ei ollut aika ottaa tuota käyttöön. Pari lumousta ja erittäin kivulias toimenpide, sen jälkeen tuo olisi valmis käytettäväksi.
Mutta ehkä parempi kysymys olisi, mitä sinä teet näin kaukana rakkaasta perheestäsi? Ties vaikka joku kävisi kimppuun sillä välin, hmm?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Maalis 08, 2012 12:11

Mukava.. Black mukava? Mistä asti muka? Tai no olihan velholla omat hyvät piirteensä, mutta tuon suusta tuskin kuuli että tuo myönsi olevansa mukava. Kalma tuijotti vain entistäkin epäilevämmin velhon päälle samalla kun vesilasi eksyi jälleen huulille ja kostuttamaan juoksemisesta, jota koira ei muistanut, kuivunutta kurkkuaan. Black kysyi Merarista.. kysyi missä tuo mahtoi olla. Kalma kirjaimellisesti pyrsäytti juomansa ulos suustaan melkein velhon päälle ja jäi tuijottamaan tuota kuin jotakin idiootin peri kuvaa.
"Kyllä sinä tiedät missä se kurja sielu on, älä kysy tyhmiä..." Aavekoira sanoikin yllättävän tyynesti kunhan alku järkytys oli mennyt ohi. Kyllä Kalma jo nyt tajusi että tämä ei ollut Black, ei Black tuollaisia kysyisi. Etenkin kun ne olivat päivänselviä asioita.

"Muistutan etten ole velho." Kalma huomautti Nimuelle tympeän kuuloisesti tapittaen silmää, jonka tuo oli kaivanut taskujensa kätköstä ja kertoen samalla että sillä voisi muuttua hirviöksi joka varastaisi prinsessoja. Kalma katsoi silmää hetken ja sitten velhoon, mutta sanonut mitään vaan kohautti olkapäitään ottaen lasistaan hörpyn kun katse lipui takaisin velhoon joka kysyi vielä että hänen perheensä, tai hän itse voisi olla vaarassa.
"Edellenkään kukaan ei tiedä asuin paikkaamme." Kalma huomautti laskien tyynesti lasin tiskille ja syöksähti velhoa kohden, tai pikemminkin velhotarta tarraten tuon riveleistä kiinni painaen tiskiä vasten varsin kovakouraisesti.
"Huono esitys lutka." Kalma murahti hampaidensa välistä, nosti toisen kätensä laittaakseen Nimuen naaman uuteen uskoon.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 08, 2012 12:26

Ei tiennyt asuinpaikkaa? Velho virnisti. Mitään eukko ei kuitenkaan ehtinyt sanoa, kun sai tuntea selkänsä vasten tiskiä. Koiran reaktio oli surkuhupaisa ja tuon seuraavat sanat vielä entistäkin huvittavampia. Tässäkö kaikki?
Lutka? Koira rakas, et voi haukkua lutkaksi ketään, joka ei edes yritä pitää minkäänlaista siveellisyyttä yllä. Et selvästikään ole kieleltäsi mikään maailman fiksuin. Taaskaan. Käydä nyt naista haukkumaan lutkaksi.. hah, köyhät ovat sanavarastosi rakki Velho totesi, äänen muuttuessa nyt hieman enemmän muistuttamaan velhottaren ääntä Ja mistä tiedät ettemme jo tiedä missä sinä asut pikku noitasi kanssa?
Nimue virnisti. Oli hän jo saanut selville jotain Kalmasta ja tuon perheestä. Piti vain sattua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja tietoa sai kaivettua esille. Lisäksi Nimue kävi paljastamaan, ettei enää ollut yksin. Ei todellakaan.

Nyt meinaatko murhata kuninkaan velhon kaikkien näiden kysyvien katseiden alla? Nimue kävi kysymään matalammalla äänellä, antaen katseensa kiertää kapakassa. Osa kapakan asiakkaista oli käynyt vilkuilemaan velhoa ja tuon seuralaista Aavekoiran tempauksen myötä.
Nimue ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta Kalmalta, vaan vastaisesti kävi tarraamaan kiinni tuon kauluksesta ja muutti itsensä, sekä Kalman hetkellisesti usvaksi. Usva sinkoutui saman tein kohden kattoa, etsien reittinsä pienimmistäkin reiistä ulos kapakan katolle. Katolle päästyään Nimue päästi irti koirasta, joka puolestaan otti saman tein oman fyysisen muotonsa takaisin, kun ei ollut enää kosketuksissa muodonmuutoksen aiheuttaneen velhottaren kanssa.
Nimue puolestaan kierteli hetken synkkänä savupilvenä ympäriinsä katolla, yön pimeydessä. Kunnes vaihtoi muotonsa jättimäiseksi kotkaksi. Musta kotka ei käynyt aikailemaan saaliinsa suhteen, vaan lähti heti tekemään syöksyhyökkäyksiä koiran kimppuun, yrittäen aina lähelle laskeutuessaan repiä tuolta ihoa auki hartioista, nokkia kasvoja, jopa repäistä raajaa irti, mikäli kiinni sai. Koiran lähettyville kotka ei kuitenkaan jäänyt leijailemaan, vaan heti hyökkäyksen jälkeen se kaarsi taivaalle, josta se kävi saattamaan jälleen uutta syöksyhyökkäystä toisen perään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Maalis 08, 2012 12:52

Kalmalle oli täysin sama miksi hän tuota velhotar pirulaista kutsui, hän halusi tuon vain hengiltä ja heittää mereen kalojen ruuaksi tai sitten rottien ruuaksi jonnekkin kellariin. Niimpä aavekoira ei oikeastaan jaksanut, eikä halunnut reagoida velhottaren sanoihin mitenkään. Paitsi siihen että tuo huomautti että tuo puhui monikossa, että he olivat ehkä löytäneet jo paikan missä aavekoira pitäisi majaansa vaimonsa kanssa. Ei voisi pitää paikkaansa, ääri harva tiesi hänen kodistaan joka sijaitsi viemäreissä. Velhottaren viimeiset sanat saivat aavekoiran vilkaisemaan ympärillensä ja huomaamaan että häntä tuijotettiin hyvin kysyvästi ja hämillään.. Kalma oli sanomassa jotakin kun Nimue teki oman liikkeensä aavekoiran sijaan ja tarrasi riveleistä vuorostaan kiinni, muutti heidät usvaksi josta koira tajunnut oikeastaan mitään. Ympäristön taju palasi vasta oikeastaan vasta kun he olivat pääseet katolle ja Nimue pudotti uhrinsa katolle. Kalma putosi polvillensa katolle tarraten harjanteesta kiinni ettei putoaisi tältä seisomalta alas katolta. Se tosin taisi olla pieni murheen aihe kun pimeydestä syöksähti kimppuun suuri musta kotka. Kalma parkasi hädissään kun terävät kynnet upposivat hartioiden sisään ja terävä nokka puolestaan repi kasvoja käsillä suojaamisesta huolimatta ja käsiä jotka suojasivat kasvoja. Kotka jätti aavekoiran nopeasti rauhaan karaten taivaalle kun Kalma yritti iskä takaisin. Kalma seurasi tuota lintua katseellaan pimeydestä huolimatta huohottaen ja väristen kivusta, joka oli jo melkein lamaannuttava.. tai olisi ollut sellaiselle joka siihen olisi tottunut. Kotka kääntyi jälleen hyökkäykseen ja Kalma kierähti sivulle samalla kun putosi itse alemmas katolta ja oli hyvin lähellä pudota katolta alas, ellei olisi saannut tukea talon kattotiileistä. Tähän ei kuitenkaan voisi jäädä, tuo kotka repisi hänet kappaleiksi jos hän katolle jäisi jumittamaan ja miettimään miten linnun voittaisi. Niimpä aavekoira omatahtoisesti hyppäsi alas katolta, juuri sopivasti iskun tieltä, ja teleporttaisi itsensä mukavasti maahan kujalle. Haukka tuskin tänne mahtuisi lentämään, mutta velhotar kyllä itse.. Kalma nielasi tyhjää ja muuttui koiraksi lähtien nilkuttaen juoksemaan ulos kujalta koittaen suunnistaan seuraavan kahden naapuri talon väliin, josta aavekoira tiesi saavansa turvaa kotkalta.. siitä eteenpäin koira tiennytkään miten olisi pitänyt toimia, ei Kalma osannut loitsijoita vastaan taistella.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 08, 2012 1:24

Kotka suorastaan nautti kaikesta mahdollisesta kivusta, mitä koiralle saattoi aiheuttaa. Kauaa ei tätä riemua kuitenkaan kestänyt, kun rakki päätti pyrkiä pakoon. Ja sehän ei sopinut. Valtava kotka lähti seuraamaan uhriaan kattojen yläpuolella, päästämättä tuota näkyvistä. Katonrajan alle tuo ei voinut laskeutua, sillä ei yksinkertaisesti mahtunut liikkumaan siellä. Sen sijaan eräs toinen mahtui.
Sillä sekunnilla kun näytti, että Nimue lensi Kalman ohitse, nousi kujien varjoista esiin se tuttu kissapetomainen demoni, joka velhottaren seurassa liikkui. Demoni ei antanut aavekoiralle hetkeäkään levähdysaikaa, vaan kävi hyökkäämään Kalman kimppuun muitta mutkitta, yrittäen raadella tuota parhaansa mukaan, mikäli tarpeeksi lähelle pääsi.

Nimue puolestaan kaarsi suurella kaarella ympäri ja muutti muotonsa jälleen usvaksi, joka kirjaimellisesti tipahti taivaalta samalle kujalle Aavekoiran ja demonin kanssa. Maahan koskiessaan otti usva jälleen eukon muodon, joka kävi nostamaan kätensä kohden aavekoiraa. Kädestä lähti liikkeelle monta, noin parin sentin paksuista mustaa köyttä, jotka kävivät hakeutumaan Aavekoiran raajojen ympärille, mikäli vain kykenivät. Tarkoituksena oli köyttää tuo kiinni. Eihän koiraa nyt voinut tänne tappaa, kun itse velho ei ollut näkemässä. Ei missään nimessä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Maalis 08, 2012 8:38

Kalman onnistui juoksemaan toiselle kujalle turvaan ja sitä pitkin musta turkkinen koira yritti juosta karkuun Nimueta, vaikka se tuntuikin äärinmäisen typerältä jopa aavekoirasta. Olisi vain ajan kysymys milloin velhotar kyllästyisi ylhäällä olemiseen ja tulisi alas.. ja niin tapahtuikin yllättävän nopeasti kun valtava kotka syöksähti alas syöksyen koiraa kohden, mutta ei hyökännytkään vaan lensi ohi. Kalma tuijotti tuon perään kysyvästi, mutta asiaa ei tarvinnut sen kauempaa käydä miettimään kun varjoista hyökkäsi tuttu kissapeto koira muodossaan olevan Kalman kimppuun. Kalma hyppäsi sivummalle välttäen nippa nappa katin tappavat raatelu kynnet, mutta ei saannut huokaista yhtään sen paremmin helpotuksesta kun katti yritti uuudestaan päästä läimäisemään koiraa kynsillään. Kalma yritti kopötellä häntä koipien välissä karkuun kynsiä kun mokomat tarrautuivat aavekoiran kankkuun ja Kalma vinkasi äänekkäästi koittaen purra kattia tassuun, joka oli jo vetänyt sen jo pois tieltä. Kalma nousi ja loikki katista kauemmas muristen hampaansa paljastaen, muuttuen kuitenkin humaanisemmaksi ja veti aseensa esille ollen aikomassa seivästää katin miekkoihin alku töikseen ettei tiellä olisi jatkossa. Kalma kuitenkaan ajatustaan ehtinyt toteuttamaan sen erikoisemmin kun huomasi taakseen ilmestyneen Nimuen kääntäen päänsä tuon suuntaan vain todistaakseen että tuo ampui käsistään köysiä joilla sitoa koira aloillensa. Kalma irvisti ja köydet eivät ehtineet kuin hieman hipaista aavekoiraa kun tuo oli jo poistunut koko kujalta teleporttaus kykynsä avulla..

Itse teleporttaus ei vain ollut aivan onnistuneimmasta päästä kun aavekoira ilmestyi uudestaan näkyviin jonnekkin kujalle, jonne ei todellakaan ollut suunnitellut siirtyvänsä. Ei, sen sijaan Kalma oli yrittänyt kapakkaan ilmestyä josta apua ehkä olisi saannut. Kaiken kukkuraksi aavekoira putosi polviensa varaan ja otti käsillään tukea ettei turvallensa ollut maassa ensinmäisenä. Päässä pyöri kuin karusellissä ikään ja olo oli aivan kamala, eikä se johtunut todellakaan Nimuesta vaan teleporttaus kyvyn yli käytöstä. Tosin eihän kahden teleporttauksen pitäisi..
"Anteeksi kulutin kykyä hieman paetessani." Merari huomautti Kalmalle tuon mielessä ja Kalma kirosi tuon alimpaan helvettiin tällä hetkellä, jos tuo ei olisi kuluttanut kykyä loppuun hän olisi voinnutkin paeta koko kylästä useamman teleporttauksen avulla. Nyt hän olisi sille noidalle kuin kävelevä maalitaulu ja olisi vain ajan kysymys milloin tuo hänet löytäisi auran avulla tai muilla tempuilla. Harvinaisen ärsyttävä tilanne..
Kalma pyyhkäsi käteensä verisiä kasvojaan ja kampesi itsensä hieman horjahtaen seisomaan ja lähti sitten hieman klinkaten kävelemään eteenpäin toivoen että saisi tarpeeksi pitkän välimatkan velhottaresta että kyllästyisi etsintään ja jättäisi rauhaan. Mutta se oli vain jos..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 08, 2012 12:13

Koira otti ja katosi. Tyypillistä, ensin oltiin niin kovaa poikaa, mutta sitten kun kohdattiin joku hieman itseään voimakkaampi, pötkittiin pakoon. Miehet, ota noistakin nyt selvää. Kissademoni oli yhtä närkästyneennäköinen mitä velhotarkin. Se katsoi emäntäänsä kysyvästi ja nyökkäyksen saatuaan, sulautui demoni jälleen varjoihin, lähtien etsimään Aavekoiraa kujilta. Niin teki myös Nimuekin, muuttaen itsensä jälleen usvaksi, joka lähti pahaenteisesti lipumaan pitkin sataman kujia, etsien saalistaan.
Kauaa ei Aavekoira kadoksissa ollutkaan. Demoni löysi sen ensin, hypähtäen jälleen varjoista esiin käyden estämään koiran etenemisen kujalla. Kimppuun se ei kuitenkaan käynyt, vaan seisoi muutamien metrien päässä suorastaan virnuillen. Virnuiluun oli syytäkin.

Nimue kasasi oman fyysisen olemuksensa esiin muutaman metrin päässä Kalman selän takana. Saman tein oli käsi ojennettu kohti aavekoiraa ja sama, köysimäinen musta loitsu sinkoutui ulos kämmenestä. Tällä kertaa kiertyen kohteensa kaulan ympärille.
Pistetään koira talutushihnaan, niin kuin rakit kuuluvatkin Eukko totesi kuivahkon vitsin, samalla kun köysi kävi kiertymään entistä tiukemmin aavekoiran kaulan ympärille.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Maalis 08, 2012 3:46

Kalma ei kauaa saannutkaan olla rauhassa vainoojiltaan kun katti ilmestyi varjoista aavekoiran eteen ja näytti suorastaan virnuilevan koiralle päin naamaa, eikä myöskään näyttänyt aikovan hyökätä. Sen sijaan tuo näytti vain tukkivan ruhollansa aavekoiran meno reitin ja Kalma oli vetämässä aseitaan uudestaan esille raivatakseen katin pois tieltään kun liike silmäkulmassa sai aavekoiran kääntämään katseensa taakse. Nimue oli ilmestynyt aavekoiran taakse jollakin ihme tempulla ja ojensi kätensä, jolloin sama musta naru ilmestyi tuon kädestä kietoutuen Kalman kaulan ympärille. Kalma yritti repiä sitä irti kaulansa ympäriltä väkisin, mutta sitä mukaan kuin aavekoira rimpuili sitä tiukemmaksi ote muuttui ja nopeasti Kalmalla oli hengitys vaikeksia ja tukehtuminen alkoi olemaan aina vain lähempänä.
"M-Merari.." Kalma sai pihastua kurkustaan samalla kun antoi tilaa Jackille kehostaan ja muodonmuutos alkoi jälleen, vaikkakin huomattavasti vapaammin kuin aikaisemmin. Merarin ihmissusimainen keho räjähti esille, puri kevyesti Nimuen luoman köyden poikki, joka tosiaan maistui hieman pahalle, mutta sitä Merari jäännyt miettimään vaan avasi kitansa ja tähtäsi energia ammuksen suoraan kohden Nimueta horjahtaen hieman taakse päin iskun voimasta ja siitä ettei ollut kovinkaan voimissaan. Jatkuva esille tulo tehnyt Merarillekkaan hyvää..
Merari kääntyi Nimuen jälkeen kohden kattia, nappasi tuon kynsiinä ja repi hetkessä kuoliaaksi josta se hajosi ja katosi. Merari huohotti tuijottaen hetken kohtaa jossa katti oli ollut ja kääntyi sitten Nimueta kohden näyttäen harvinaisen väsyneenä.
"Voisit joskus hoitaa itse ongelmasi rakki.." Merari huokasi lähinnä itsekseen ja jäi odottamaan velhottaren seuraavaa liikettä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 08, 2012 4:29

Rakki kävi kutsumaan Meraria Jälleen se tuntematon nimi, jota Nimue oli ihmetellyt hetki sitten. Pian kävi ilmi, että tämä Merari ilmeisesti jakoi kehon Kalman kanssa. Aavekoira koki muodonmuutoksen, jonka seurauksena esille pamahti ihmissutta muistuttava olento.. Tuskin tuo ihan ihmissusi sentään oli. Peto puri köyden poikki leikiten ja kävi sitten hyökkäämään kohti velhotarta. Energia-ammus meni kuitenkin nätisti ohi kohteensa, Nimuen muuttaessa muotonsa jälleen usvaksi ja siirtyi salamana pois ammuksen tieltä.
Demoni puolestaan sai kokea tuon Merarin vihan. Pilvimäinen massa repeytyi helposti kahtia, jättämättä jälkeensä mitään. Demoni ei edes käynyt huutamaan tuskasta, saatikka sitten äännähtelemään yllätyksestä. Se vain yksinkertaisesti katosi paikalta, jättämättä jälkeäkään.

Nimue otti muotoa jälleen katon reunalla, tuijottaen nyt alakanttiin tuota petoa, joka itsekseen jotain mumisi.
Vai sinä olet Merari hmh, odotin jotain vaikuttavampaa.. Toisaalta, mitä odottaa rakilta, joka käy luikkimaan pakoon ja tiukan paikan tullen kutsuu apuun karvaisen monsterin? Ei kai mitään Nimue totesi samalla kun velhottaren ympärille alkoi pienen käsiliikkeen johdosta muodostua noin kaksikymmentä senttiä pitkiä, mustia seipäitä, jotka oltiin kohdistettu koirapetoa kohden. Valmiina syöksymään tuon lihaan ja repimään ihon auki.
No, omapahan on häpeäsi kun kehosi jaat moisen otuksen kanssa
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Maalis 08, 2012 6:38

"Huomioiden että omistamme rakin kanssa, sattuneista syistä, saman kehon niin näen hyvinkin paljon syytä puolustaa karvapalloa." Merari huomautti Nimuelle, joka kävi halveksimaan Meraria karvaiseksi hirviöksi joka kyllä sai Merarin kohdalla hieman pinnaa kiristymään.
"Pidät ihmistä hirviönä?" Merari naurahti sitten pienesti Nimuelle varsin kevyen kuuloisesti, joka kuitenkin katosi kun velhotar loi tutun näköisiä seipäitä leijumaan ilmaan ja jotka varmasti olisivat valmiina lävistämään Merarin jos tämä nyt hyökkäisi tuon kimppuun edestä. Merari olisikin teleportannut velhottaren taakse jos siihen olisi enää kyennyt ja suora hyökkäys olisi vain itsemurha, joten Merari jäi aloillensa.

"Jaan? En todellakaan, olen enemmänkin vanki ja haluan rakin pois vaikka se maksaisi oman henkeni." Merari huomautti varsin vihjailevasti Nimuelle siitä että hänelläkin oli omia suunnitelmiaan aavekoiran varalle. Eivätkä ne olisi mitään hirveän mukavia juttuja kummallekkaan riita pukarille. Tosin tuskin se velhotarta kiinostaisi pätkääkään.
"Tosin mitä minä sinulle selitän." Merari huomautti murahtaen ja valmistautui omalta kohdalta ehkä kuolettavaankin taisteluun, vaikka haavat huusivatkin omaa kipuaan ja päässä heitti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 08, 2012 8:21

Pidänkö ihmisiä hirviöinä? hmmm Kyllä. Ihmiset ja heidän niin sanotut sivistyneet ja humaanit tapansa ovat jotain, mikä saa heidät loppupeleissä käyttäytymään kuin hirviöt. Kun jotain tuntematonta tulee, käyttäytyvät nuo alkeellisesti vaistojensa varassa, pelossa ja käyvät päälle säälimättä vaikka tuntematon ei edes olisi vaarallinen. Mikäli sinulla on yhtään käsitystä tästä maailmasta, tiedät kyllä, että ihmiset ovat pahimpia hirviöitä tällä maankamaralla Nimue kävi toteamaan kuivahkosti mielipiteensä asiaan, josta ei voinut vaieta. Ihmiset olivat hirviöitä. Pahempia mitä satujen sudet. Eivät sudet käyneet tappamaan omiaan, raiskaamaan ja pahoinpitelemään. Toisin kuin ihmiset. Tosin, jos tuon kävi ihmisille selittämään niin hehän eivät nähneet itseään minkään asteen hirviönä. Hehän olivat ihmisiä! Eivät hirviöitä!

No, Merari kävi selittelemään ettei jakanut vapaa-ehtoisesti kehoa koiran kanssa, vaan oli ennemminkin vanki. Mielenkiintoista. Velhotar kävi naurahtamaan kuivahkosti.
No mikset sitten hankkiudu? Tyhmä otus. Ihan kuin sinulla ei olisi muita vaihtoehtoa Vai etkö ole tietoinen? Oletko niin pajukylän piipari, ettet tiedä mihin kaikkeen magia pystyy? Nimue kävi toteamaan, samalla kun velhottaren demoni kävi jälleen kömpimään varjoista. Ehjänä ja täysissä voimissaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Maalis 08, 2012 8:58

Merari ei sanonut tai edes vastanut mitään Nimuen käydessä saarnaamaan siitä miksi näki ihmisissä pahemman hirviön kuin yksikään satukirjoissa oleva hirviö. Saattoihan se pitää paikkaansa, mutta eihän Merari sitä myöntänyt edes mielessään kun ihminen sattui olemaan kuitenkin alunperin. Nimuen seuraavat sanat sen sijaan saivat Merarin mielenkiinnon nousemaan jos jonkin verran. Pystyikö taijan avulla päästämään hänet vapaaksi aavekoiran kahleista, jossa hän oli ollut jo toista sataa vuotta!? Tämä oli jo liian hyvää ollakseen totta, mutta ainoa joka osasi taikoa ei varmastikkaan auttaisi Meraria vaikka tuo myisi sielunsa.. Mutta entä velhotar?
"Ainoa jonka tiedän harjoittavan taikuutta ei takuulla suostuisi ikinä auttamaan minua... ja sinä tuskin kun kerta rakkia tykkäät kiduttaa" Merari huomautti Nimuelle varsin itsestään selvän asian ja lisäsi vielä. "Enkä itse pääse vapaaksi, vaikka haluaisin." Oli lisäys katkerana kuin kalkki ja vihan katkerotamana jota Jack oli kantanut monta, monta pitkaa vuotta sisällään ja päästänyt valloillensa vain silloin kun pääsi vapaaksi.

"Ja miksi edes ehdottelet tuollaisia? Ala tulla, kiduttaahan sinä haluat." Merari murahti Nimuelle jättäen seinään nojaamisen ja suoristautui jälleen seisomaan.
"Voisit minun puolestani tappaa, olen kyllästynyt elämään näin."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 08, 2012 10:16

Miksi sen pitäisi olla juuri joku, jonka sinä tiedät? Pfft, manner on täynnä maageja. Enkä minä tykkää koiraa kiduttaa. Sen rakin tuska ei tuota minulle minkäänlaista mielihyvää, toisin kuin erään toisen tuska Nimue puuskahti tylsistyneenä. Ei hän aavekoiran kiduttamisesta minkäänlaista iloa saanut itselleen. Ei hän pitänyt tuosta, mutta ei vihannutkaan niin palavasti, että koiran tuskanhuudot olisivat mielihyvän väreet nostattaneet selkään. Tuon tuska tuotti tuskaa toiselle henkilölle, jonka tuska puolestaan Nimueta kiinnosti enemmän kuin lankakerä kissaa.

Ja enhän minä mitään ehdotellut. Totesin vain. Tuoden esiin kuinka tyhmä otus olet.. Kuten nyt juuri kävit jälleen todistamaan. Mutta mikäs siinä, ehkä voin kiikuttaa koiran pään velholle näytille. Kai siitäkin jonkinlaista tyydykettä saa Velhotar totesi Olento joka ei omaa elämäänsä arvosta, ei sellaista myöskään ansaitse.
Noiden sanojen jälkeen lähti seipäitä satamaan taivaalta, armotta, mutta ei mitenkään pahemmin tähdättynä Merariin. Siinähän tanssisi pois niiden alta, jos oma henki alkoikin yllättäen kiinnostaa.
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia