Almost like twins

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Maalis 2012, 21:16

Kalma tuijotti häkeltyneenä ja hädissään kuinka Merari Lily kainalossa lähti juoksemaan sortuvasta luolasta, josta hänellä itsellään ei ollut mitään pako mahdollisuuttakaan omin jaloin. Seisomaan Kalma olisi ehkä päässyt, mutta kivi lohkaroiden ketterä väistäminen ja niiden yli pomppiminen oli tässä kunnossa täysin mahdoton ajatus. Joten Kalma ei voinnut kuin siirtää toivonsa enkeliin, joka taisteli Nimuen kanssa parhaansa mukaan ja oli saannut itsekkin jos jonkin moista osumaa vaikka pärjäsikin hyvin noitaa vastaan. Jopa niinkin hyvin että enkelin onnistui saamaan velhottaren nurkkaan ajettua ja iskemään tuon seinää vasten kilpensä väliin lähtien lausumaan jotakin tuntemattomalla kielellä jonka johdosta nainen kävi huutamaan kuin tapettava. Kalma virnisti itsekseen aloillaan, mutta joutui väistämään itse kiveä kierähtämällä sivuun ollen hyvin vähällä murskaantua sen alle. Seuraavaksi kun Kalma nosti katseensa taistelu pariin oli Nimue kadonnut ja Shiloh tullut paikalle ottaen koiran syliinsä kuin lapsen. Kalma tarrautui Shilosta kiinni ja enä pystyi vain toivomaan että Shiloh keksisi miten tästä loukosta pääsisi ulos, sillä koira sulki silmänsä yrittäen sietää kipua jota aiheutui jokaisesta pienestäkin liikkeestä. Kalma vain kuuli mitä tapahtui, kuului vain rysähdyksiä ja viimeiseksi valtava rysähdys kun Shiloh oli tunkeutunut katon läpi ulos. Kalma tunsi raikkaan pakkas ilman keuhkoissaan mutta se ei ollut minkään asteen helpotus vaan se tuntui suorastaan helvetilliseltä kun kirpeä pakkasilma repi rikkinäisiä keuhkoja kylmällä otteellaan. Niimpä Kalma ei oikeastaan kiinnittänyt huomiotaan Shiloon huonoon lentämiseen, tai edes laskeutumiseen. Vasta sitten Kalma uskalsi avata silmänsä kun tunsi enkelin laskevan hänet maahan kiveä vasten nojaamaan kertoen että auttaisi häntä aivan pian. Kalma nyökkäsi pienesti.

Merari ja prinsessa olivat päässeet turvallisesti ulos luolasta ja eteen aukeni kaunis talvinen merimaisema ja Merari meinasi jo kysyä oliko prinsessasta näky kaunis kun takaa kuului rysähdys kun aavekoira ja enkeli tulivat ulos astetta näyttävämmin luolan romahtaessa perästä. Kaksikko laskeutui ja Merari oikein toivoi mielessään että Kalma olisi voinnut jäädä tuonne ikuiseen lepoonsa luumurskaksi ja jauhelihaksi murskattuna. Mutta ei, sen sijaan karvapallo pitikin pelastaa. Enkeli jätti Kalman kiveä vasten nojaamaan ja alkoikin käyttäytymään Meraria kohtaan agresiivisesti kuin hän olisi ollut koko pahan alku ja juuri..
"Miten niin, mitä tarkoitat?" Merari kysyi rauhallisesti enkeliltä joutuen kuitenkin ottamaan askeleen jos toisenkin taaksepäin valkosiipisen tullessa aivan liian lähelle.
"Riivajaa? Anteeksi vain mutta tuo karvapallo oli se joka varasti aluperin kehoni ja käytti omaan tarkoitukseensa. Ja nyt sinä väität että olen meistä se pahempi vaikka suojelin prinsessaa parhaani mukaan!?" Merari äityi ärisemään Shilolle siintä että tuo oikein syyttävästi potki kaikki syyt hänen niskaansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 21:46

Yksi pelastaminen ei hyvitä syntejäsi, jotka sielussasi näen Shiloh huomautti Merarille tuon käydessä puolustelemaan itseään tuomion edessä Kalma sentään katui tekojaan, anoi anteeksiantoa ja sen myös sai. Mitä sinä olet tehnyt?!.
Enkelin käsi löysi tiensä miekalle, joka kohosi hyökätäkseen kohti Meraria. Ennen kuin isku kuitenkaan ehti liikkeelle, oli prinsessa asettunut seisomaan kahden miehen väliin, kasvot uhmakkaasti kohti enkeliä.
Olkaa hyvä ja väistäkää, teidän korkeutenne. Tämän syntisen synnit eivät ole teidän tuomittavissanne Shiloh kävi toteamaan maltillisemmalla äänellä mitä äsken oli huutanut.
Hän juuri pelasti henkeni. Ilman häntä olisin saattanut kuolla jo sataman kujille! Et voi tuomita häntä menneiden perusteella, jos hän on valmis tekemään myös hyv
Jos meitä ei menneiden perusteella tuomita, niin minkä sitten, teidän korkeutenne? Menneisyytemme riivaa meitä läpi elämän, kunnes siitä kärsimme tuomion edessä. Ilman häntä et edes olisi ollut siellä kujilla, ilman häntä mitään tämän illan tapahtumia ei olisi koskaan edes tapahtunut Shiloh kävi saarnaamaan.. kyllä hän oli nähnyt, kuinka Merari oli ihmisten kylästä juossut pois ja kuinka prinsessa oli tuota seurannut.. sen takia myös Shiloh oli noiden perään lähtenyt. Nähnyt kuinka velhotar oli kujalta kadonnut kera kidnappaamiensa henkilöiden. Ennen kuin Enkeli oli lähtenyt jäljittämään teleporttaus jälkeä, oli tuo huolehtinut Jimin kuntoon. Ratsu oli nyt hakeutunut omin neuvoin takaisin kuninkaallisille talleille, herättäen varmasti kysymyksiä, jopa huolta.. hyvä vain, sillä jos Shiloh olisi epäonnistunut, olisi joku varmasti lähtenyt Jimin ilmestymisen jälkeen etsimään prinsessaa ennen pitkään.

joten väistä. Sinun syntisi ovat anteeksiannettavia, mutta tie minkä olet valinnut saattaa aiheuttaa sinulle ongelmia, prinsessa Shiloh totesi ottaen nyt askeleen lähemmäksi Lilyä, tuoden näin esille faktan, ettei hän aikonut perääntyä.
Lily puolestaan ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan. Tuijotti vain hetken enkeliä, kunnes kävi hyökkäämään tuon kimppuun. Naisen hyökkäys oli kuitenkin melko säälittävä yritys, mutta sai enkelin horjahtamaan askeleen, toisenkin taaksepäin, kunnes kaatui lumeen nainen yllään. Tuon jälkeen Lily kävi läpsimään enkelin kasvoja, rintakehää, heittäen jopa lunta tuon kasvoille. Shilohista tilanne oli enemmänkin huvittavan ärsyttävä, kuin uhkaava. Niinpä enkeli hellittikin otteensa aseistaan ja kilvestään, käyden tarttumaan naisen käsivarsiin ja yrittäen rauhoitella tuota naista, joka selvästi oli jonkinlaisen tunnekuohun vallassa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Maalis 2012, 22:21

"Minun on vaikea pyytää mitään kun kukaan koskaan kuuntele tai halua kuulla, koska olen kaikkien silmissä vain ihmislihaa ahmiva hirviö!" Merari ärähti Shilolle ja peräänty muutaman askeleen kun enkeli käveli lähemmäs tuomittua vetäen miekkansa esille aikoen selvästikkin tappaa hänet tähän paikkaan. Prinsessa tuli kuitenkin väliin ilmoittaen selvän vasta sanoman Merarin tappamisen suhteen. Merarin kasvoille levisi kiitollinen hymy prinsessan suojellessa häntä itseään huomattavasti korkeammalla arvolla olevalta enkeliltä jääden hetkeksi aikaa seuraamaan paikoillaan näiden kahden kinastelua.. kunnes kääntyi ympäri ja lähti pienen pieni verivana perässään nilkuttamaan matkoihinsa jättäen kaksikon taistelemaan keskenään hänen elämänsä päätöksistä. Mielessään Merari kuitenkin lupasi että Kalma saisi vielä tuntea hänen raivonsa lihassaan kun he taas kohtaisivat paremmissa merkeissä. Lilylle Merari taas toivotteli hyvää loppu elämää ja toivoi vielä näkevänsä tuon edes joskus, edes kerran ja vielä niin että he pääsisivät kahdestaan rauhassa keskustelemaan. Enkeli.. Merari tuota tuntenut joten se sai olla hänen puolestaan missä menikään. Niine hyvineen Jack Fisher aka Merari poistu jättäen vain jalan jälkensä lumeen ja katkonaisen verivanan taakseen kertomaan suunnan.

Kalma taas seurasi joksikseen huvittuneena tilannetta sivusta ja oli kyllä huomannut Merarin poistumis aikomukset, mutta päätti päästää tuon tällä kertaa menemään. Ties vaikka aika hoitaisi heidän kahden välisen kaunan ja hautaisi sotakirveet hautaan lepäämään. Sai sitä toivossa elää.
"H..h-hei!" Kalma pihahti rikkinäisistä keuhkoistaan kaksikolle joka lumisotaan olivatkin päättäneet ryhtyä. Kalma ei ollut varma kuulivatko nuo, mutta jatkoi.
"M-Merari lähti jo." Kalma lisäsi nyökäten kohden suuntaan johon Merari oli kadonnut sillä välin kun kaksikko välejään olis selvittämässä lumipesun muodossa.
"Ja voisimmeko mekin lähteä? Tahdon lämpimään ja hoitoa.." Kalma lisäsi irvistäen kivuliaan näköisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 22:40

Kalman pihahduksen kuullessaan Lily pysähtyi ja Shiloh vilkaisi taaempana istuvaa koiraa. Tuo kävi huomauttamaan, että Merari oli jo lähtenyt. Lily vilkaisi taakseen, käyden toteamaan että mies tosiaan oli ottanut ja lähtenyt niille teilleen hyvä vain, pääsipähän pakoon. Vaikkakin Lilyllä olisi ollut sana jos toinenkin vaihdettavana tuon kanssa. Ehkä he vielä joskus törmäisivät, ehkä eivät. Vain aika näyttäisi.
Shiloh kävi tuhahtamaan ja työnsi prinsessan nätisti pois yltään. Lily antoikin enkelin nousta maasta sen pahemmin vastustelematta. Tuntui varmaan epämukavalta maata siipien päällä
Shiloh kävi laittamaan miekkansa tuppeen ja kilven selkään. Askel kävi aavekoiran luokse. Enkeli kyykistyi tuon viereen ja kävi tarkastamaan haavoja.
Kyllä sinä selviät.. älä huoli Shiloh totesi nostaessaan toisen kätensä Kalman päänpäälle, antaen kätensä sitten lipua tuon kroppaa pitkin alaspäin, käyden parantamaan kaikki haavat, murtumat.. Kipu ei minnekään kadonnut siltä seisomalta, eikä varmasti häviäisi muutamaan päivään, mutta aavekoira oli nyt pelastettu petipotilaan tittelistä.

nouse ylös Shiloh kävi pyytämään Kalmaa samalla kun itse nousi seisomaan ja vaihtoi ulkomuotonsa jälleen ihmisilluusioon.
Lily tuli kaksikon luo ja auttoi tarvittaessa Kalmaa nousemaan ylös. Kuin aavekoira oli pystyssä, kävi Shiloh kyykistymään sen verran että sai aavekoiran reppuselkäänsä.. jonka jälkeen matka lähti kulkemaan kohti satamaa, josta suunnitelmissa oli ottaa kärry kyyti takaisin ihmisten kaupunkiin ja saattaa sekä prinsessa että aavekoira takaisin koteihinsa..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Maalis 2012, 23:04

"Kuka kuolemisesta on puhunut?" Kalma naurahti pienesti Shilon sanoihin kun tuo pöpisi että hän selviäisi ja ettei tarvitsisi murehtia. Ei hän nyt vissiin kuolemassa ollut enää ollut kun Nimue oli loitsujaan hänen päällensä heittänyt.. vaikka viimeisin loitsu ihmetytti aavekoiraa ja se mikä sairaus hänellä muka sitten oli tuon mukaan. Kalma ei tiennyt, eikä ollut varma olisiko halunnut edes tietää.
Noh, Shiloh nosti jälleen kätensä aavekoiran pään ylle lähtien vetämään kättään aavekoiran runnotun ruumiin yli samalla kuin tuon murtimat ja kaikki muut vauriot parantuivat silmissä, vaikkei kipu kadonnutkaan täysin oli Kalma ainakin turvassa eikä hengen lähdön vaaraa ollut. Toiminpiteensä jälkeen Shloh käskikin aavekoiraa nousemaan ylös ja varoen tuo yritti nousta ylös seisomaan ollen vähällä horjahtaan takamuksellensa lumihankeen ellei tukea olisi ottanut Lilystä. Jalat ja olo oli hieman hutera vielä toistaiseksi ainakin.

Shiloh muuttui vielä ihmismäisempään tilaansa ja päättikin ottaa Kalman reppariinsa ratsastamaan kyykistyen ja Kalma kapusi tuon selkään.
"Hei jos kävisin oikein kovasti rukoilemaan opinko minäkin tuollaisia temppuja kuin sinä?" Kalma kysyi yllättäen Shilolta omaan hölmöön tapaansa joka tosiaan jo kertoi että Kalma alkoi olemaan kunnossa pikku hiljaa. Katse siirtyi Lilyyn hieman vakavempana.
"Ja sinä saat kertoa kaiken.. olin kuitenkin puolet ajasta melko kanttuli vei." Kalma ilmoitti prinsessalle, sillä halusi tietää sairaudestaan jos se noita oli kertonut. Lily oli siintä varmasti kuullut.
suskari
 

Edellinen

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron