Almost like twins

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Maalis 2012, 22:50

"Ehkä siksi että äärinmäisen harva on tarpeeksi taitava rikkomaan aaverakin tekemää sinettiä." Merari huomautti Nimuelle jättäen mainitsematta mitään tuon haluista kiduttaa vain aavekoiraa siksi että tuo sattui olemaan tuon kaljupäisen veljensä ystävä.
"Ja missä välissä minä muka keneltäkään mitään kysyn kun olen yli puolet ajastani rakin mielen perällä katsomassa maisemia?" Merari lisäsi tuhahtaen ja jätti omalta kohdaltaan asiansa siihen. Ei tuo nainen tajunnut hänen tilaansa, kuten ei kukaan muukaan. Ei ollut vain sormien napsautus että hän tästä tilasta pääsisi noin vain pois. Tietysti olisi manaaminen, mutta se olisi hyvin pitkä ja tuskallinen prosessi sekä saattaisi koitua kehon isännänkin kuolemaan.

Nimue vielä solvasi Merarin älykkyys osamäärää ja huomautti että olennolla jolla ei ollut halua elää ei tarvinnut edes elää, jonka jälkeen seipäät lähtivät liikkeelle ilman halki aikoen seivästää Merarin selvästikkin kuoliaaksi. Merari kuitenkin virnisti pienesti ja katosi ilmestyen suoraan velhottaren nenän eteen tarraten tuon kaavun kauluksesta ja nosti kevyesti ilmaan roikkumaan. Merari ei kuitenkaan hymyillyt saavutuksellensa, ei vaan näytti suorastaan haudanvakavalta kun avasi kitansa jonka uumenissa alkoi hohtamaan pieni valon kekäle kun energia alkoi kasaantumaan suuhun.. Merari kuitenkin sulki suunsa ja päästikin yllättäen irti velhottaresta astuen taaemmas jääden tuijottamaan tuota hiljaa.
"Pystytkö siihen?" Merari töksäytti yht`äkkiä tarkoittaen hänen vapauttamistaan tästä ikuisesta painaijaisesta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Maalis 2012, 22:59

Demoni varjoissa virnuili seipäiden lähtiessä liikkeelle. Se tiesi, että jos raatoja tulisi, saisi hän syödä. Kuitenkin, niin demoni kuin velhotarkin yllättyi koirapedon käydessä vielä teleporttaamaan. Ennen kuin kumpikaan ehti mitenkään reagoida Merarin tempaukseen, oli otus ilmestynyt velhottaren eteen katonreunalle ja tarrannut kiinni tuon riveleistä. Sillä samalla hetkellä seipäät loppuivat tippumasta ja maahan pystyyn iskeytyneet katosivat savupilvinä ilmaan.
Velhotar katsoi jäätävän rauhallisesti Meraria, joka kaikista teoista teki sen kaikkein epäodotetuimman. Tuo kysyi pystyisikö velhotar erottamaan nuo kaksi sieluraasua toisistaan. Demoni oli samalla hetkellä noussut varjoja pitkin katolle ja oli lähellä hypätä Merarin kimppuun, mutta velhotar ilmoitti lemmikilleen yhdellä kädenheilautuksella, ettei ollut tarvetta puuttua peliin.. vielä.

Pystynkö? Kyllä. Haluanko? En tiedä Velhotar kävi toteamaan Mitä iloa siitä minulle olisi? En tunne pakottavaa tarvetta auttaa sinua pikku pulmassasi, enkä liioin näe syytä miksi sen hyvää hyvyyttäni tekisin koska minä en tee hyvää.
Joten kysymys kuuluukin, mitä minä siitä hyödyn? Velhotar kysyi nyt virnistäen pienesti. Mitään ei ilmaiseksi annettu. Mitään ei hyväsydämisyyttään tehty.. Koska Eukolla ei yksinkertaisesti ollut sydäntä millä ajatella toisten parasta..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Maalis 2012, 23:37

Merari vilkasi Nimuen lemmikki katin päällä olkansa yli kun tuo oli jäälleen ilmestynyt esille ja ilmeisesti aikoen käydä päälle kun hän käynnyt tuon emännän päälle melkein jopa radikaallisin seurauksin. Katse kuitenkin kääntyi velhottaren suuntaan tuon avatessa suunsa ja vastaessa Merarin omaan kysymykseen esitellen samalla omia kysymyksiään ja ehtojaan asian suhteen, sekä sen ettei ollut mikään kukkahattu täti avulias. Merari ei näköjään sitten aivan ilmaiseksi vapauttaan tulisi saamaan.
"Enkä minä näe liioin syytä ilahduttaa, joten olemme tasoissa." Merari sanoi hieman virnistäen ja Nimuen viimeinen kysymys oli se jota Merarikin joutui jonkin aikaa pohtimaan mielessään. Hän halusi, halusi todella ulos jo tästä kehosta tai ainakin omansa takaisin ja elää pienen ihmis elämänsä loppuun joten kuten.. tai jotakin. Vain rakista pääseminen eroon oli pääasia. Eikä miettimis aikaa olisi loputtomiin, jossakin välissä Kalma repisi takaisin ja sitten oltaisiin taas samassa tutussa asetelmassa.
"Kelpaisiko tieto?" Merari sitten kysyi pienen pohdinnan jälkeen ja lisäsi vielä. "Olen kulkenut rakin mukana linnalla ja tiedän hyvin paljon asioita niin tuon ystävä kaartista sun muista asioista, jotka varmaan sinun kostoasi auttavat." Jos tuo ei kiinostaisi niin Merarilla oikein muuta ollutkaan sitten.. sieluaan hän ei möisi kun teki sen virheen jo kerran ja kärsi siintä nyt.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Maalis 2012, 23:58

Eukko katseli Meraria ilmeettömänä, kunnes koirahirviö kävi ehdottamaan tietoa palkkioksi pikku tempusta. Tieto oli aina arvokasta Merarihan osasi pelata tätä peliä. Eukko mietti asiaa hetken, kunnes kävi repimään itsensä irti hirviön otteesta ja otti pari askelta kauemmas katolla. Sauva ojennettiin piirtämään ympyrä ilmassa, kattoa kohden. Katon pintaan ilmestyi mustanviolettina hohkaava rinki, joka kävi kirjoittamaan lumousta itsekseen reunoillensa Eukon ja tuon veljen kansan unohdetulla kielellä.
Astu tuohon Nimue totesi osoittaen sauvalla rinkiä, eikä edes halunnut kuulla vastalauseita. Mitä nopeammin tämä oli ohi, sitä nopeammin hän saisi tietonsa.

Kun Merari oli käynyt enemmän tai vähemmän kiltisti rinkiin, kävi Nimue aloittamaan rituaalin. Eukko aloitti mumisemaan jotain puoliääneen samalla kun käveli lähemmäksi Merari. Puhe jatkui, entistä voimakkaampana. Maassa hohkaava rinki alkoi hohkaamaan entistä voimakkaammin. Lopulta Eukko iski toisen kätensä vasten Merarin rintakehää ja tarttui kiinni. Eukko kävi repimään jotain irti. Mitä kovempaa tuo repi ja lausui loitsuja, sitä selvemmin saattoi nähdä, kuinka nainen repi Merarista itsestään irti Kalmaa. Ei pelkkää sielua, vaan fyysisen olomuodon. Sen miehen muodon, jona Kalma oltiin opittu tuntemaan. Merari puolestaan ei voinut liikkua ringin sisältä pois. Rinki piti pedon paikoillaan, varmistaen, että Eukko myös sai revittyä kaksi miestä irti toisistaan, eikä toimenpidettä keskeyttäisi mikään. Paitsi ulkopuolinen tekijä.
Noin muutaman minuutin kiskomisen ja loitsujen lurittelun jälkeen Eukko sai kuin saikin vedettyä Aavekoiran erilleen Merarista. Aavekoirasta päästettiin irti ja tuo mitä todennäköisemmin tunsi kehossaan polttelevaa tuskaa.. joten tuosta ei ollut liikkumaan minnekään. Tai näin Nimue ainakin laskelmoi. Mitä Merari taas tunsi, oli eukolle täysin pimennossa. Kehä kuitenkin katolta katosi, antaen Merarille näin mahdollisuuden liikkua nyt minne ikinä halusikaan.
Moinen toimenpide oli ottanut myös eukon voimille, mutta sitä nainen ei näyttänyt ulospäin. Mitenkään. Hengityksensä oli ehkä hieman raskaampaa, mutta muuten velhotar ei käynyt näyttämään sitä, että oli hetkellisesti heikommassa hapessa mitä yleensä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2012, 00:31

Nimue käveli kauemmas koirahirviöstä ja piirsi katolle ringin, johon tuo käski Merarin mennä. Merari katsoi rinkiä ja sitten velhotarta, totta kai mielessä kävi mahdollinen huijaaminen mutta siintä huolimatta Merari astui rinkiin melko tyynenä. Tai no hermostunuthan ja innoissaan ihmisraasu oli totta kai tästä.. olihan Merari odottanut tätä niin kauan ja nyt joku vihdoinkin suostui.
Toiminpide alkoi velhottaren kävellessä lähemmäs Meraria mumisten jotakin jonka Merari laski loitsunnaksi mielessään ja mitä lähemmäksi Nimue tuli sitä tuskaisemmaksi kävi Merarin olo. Sisällä poltteli ja raastoi, tuntui kuin joku olisi veitsellä viilellyt sisäelimiä riekaleiksi ja samaan aikaan vedellyt ja puristellut niitä aivan omaa sadistisuuttaan, eikä Merari voinnut olla huutamasta kivusta tai päästämättä sitä ilmoille. Velhottaren iskiessä kätensä Merarin rintaan tuon henki salpaantui hetkeksi aikaa ja hengittäminen muuttui haukkomiseksi, kuin kala kuivalla maalla, mutta kun Kalman ruumista alkoi tulemaan näkyviin alkoi hengitys helpottumaan huomattavasti ja mitä pidemmälle päästiin sitä parempi oli olo. Kalma tosin myös havahtui itse unimaisesta tilastaan jossa yleensä oli ja vaikkei aivan puhtaasti tietoinen ollutkaan tapahtumista virallisesti tuo yritti vastustella tapahtunutta kaikilla tavoilla. Iskien kyntensä Merariin ja jopa hampaansa tuon toiseen käteen pitäen kirjaimellisesti kynsin ja hamapin kiinni "kodistaan". Kunnes lopulta aavekoiran viimeisetkin voimat loppuivat ja tuo riuhtaistiin irti Merarista pitkin kattoa jääden makaamaan täysin repo rankana maahan eikä vielä liikkunut, ei ainakaan toistaiseksi.
Merari taas.. Merari putosi polviensa varaan pidellen kättään jota rakki oli purrut samalla kun koiramainen olomuoto muuttui ihmismäisemmäksi, tai pikemminkin ihmiseksi. Ei tuossa oikeastaan mitään eroavaisuuksia ihmiseen ollut, silmät olivat normaalit eikä kehossa ollut mitään friikkimäistä. Merari oli väsynyt ja huohotti raskaasti rintakehän noustessa edestakaisin nopeaan tahtiin, mutta silti mies hymyili täydestä onnesta.
"S-siintäs sait rakki!" Jack naurahti vilkaisten Kalman suuntaan joka vielä oli hieman pihalla asioiden kulusta, tai sitten ei vain jaksanut reagoida. Koira oli vedetty täysin loppuun.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2012, 11:38

Nimue, Lily

Demonin häntä vispasi hullunlailla edes takaisin suuremman mustan magian ottaessa osaa tapahtumiin. Nyt punasilmäinen paholainen tarkkaili Kalmaa, joka Merarista esiin oli vedetty. Eipä Tuo näyttänyt kovin eloisalta Saisiko hän syödä sen?
Merari puolestaan putosi polviensa varaan ja piteli kättään, johon aavekoira oli päässyt puraisemaan. Kipu ja väsymys eivät kuitenkaan estäneet ihmismäiseksi muuttunutta Meraria ivaamasta aavekoiraa, joka oli yhä pihalla kuin lumiukko. Nimue hymähti ja oli avaamassa suunsa, mutta ääni kadulta pysäytti eukon huulet.

Nimuelle tuntematon, aavekoiralle ja Merarille varmasti tuttu naisääni kutsui vuoroin Merarin, Jackin, jopa Kalman nimeä. Nainen ratsasti kimolla, jykevällä ratsulla pitkin sataman kujia, huhuillen ja etsien ilmeisesti kolmikkoa.. tai yhtä ja samaa henkilöä, jolla oli monta nimeä. Nimue vilkaisi varovasti muutaman talon päässä ratsastavaa, vielä huppupäistä naista. Eipä näyttänyt kovin vaaralliselta.. Tosin koreilevan viitan alle saattoi kätkeytyä kokonainen asearsenaali. Ken tietää.
Lily oli tyhmyyttään tahi viisauttaan lähtenyt Merarin perään, jahka oli saanut viitan ylleen ja hevosen alleen. Koirapedon jäljittäminen ei ollut kovinkaan helppoa, mutta ottaen huomioon että moni oli todistanut tuon juoksevan kylän läpi ja suunnanneen satamaa kohden, oli täysin oletettavaa, että hirviö olisi voinut tiensä tänne löytää. Oli myös mahdollisuus, ettei Jack täällä ollutkaan Mutta paikka kannatti tarkistaa, ennen kuin muualta lähtisi etsimään.
Olihan se riskialtista liikkua yksin hämärällä, varsinkin kun sattui olemaan kuningashuoneen naispuolinen edustaja, jonka taistelutaidot riittivät juuri ja juuri pitämään loitolla hyökkääjät. Jim kuitenkin oli tunnetusti omistajaansa kohtaan suojelevainen ratsu, joten siitäkin oli jonkinlaista turvaa ja tukea tällä seikkailulla.

Tunnetteko hänet? Nimue kävi lopulta kysymään matalalla äänellä katolta, varoen, ettei ratsastaja kuulisi saatikka huomaisi kolmikkoa.. ellei tarkkaan katsonut Mikäli ette, hankkiudumme hänestä eroon.
Noiden sanojen jälkeen kissademoni oli jälleen valpastunut ja hiipinyt katonreunalle kyttäämään uutta, mahdollista ateriaansa joka lähemmäksi ja lähemmäksi ratsasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2012, 16:06

Merari havahtui myös tutun kuuloiseen ääneen ja tunnisti myös äänen prinsessa Lilyksi vaikkei tuota nyt nähnytkään. Mutta pelkkä rakastuksensa ääni sai Merarin kinkemään ylös maasta kävellen hieman ontuen katsomaan talon katon yli kuinka prinsessa etsi häntä tai Kalmaa kujilta ratsunsa selässä. Merari ei kyllä olisi uskonut että tuo olisi hänen peräänsä lähtenyt, mutta näköjään oli tehnyt sen syystä tai toisesta. Mutta Merari sai ainakin varmuuden siintä että ehkä prinsessalla joitakin tunteita oli häntä kohtaan, tai sitten mies vain kuvitteli mielessään, mutta rakkaudesta sokea mies sitä tajunnut. Pieni iloinen hymy hiipi miehen kasvoille. Katse siirtyi kuitenkin Nimueen joka kysyi tunsiko Jack tuota naista samalla kun hymy katosi miehen kasvoilta kuin tuhkatuuleen kun lisäykseksi tuli että Lily tapettaisiin jos Merari sanoisi ettei tuota tapettaisi. Merari olisi varmasti muuten valehdellutkin.. Lily kuitenkin kuului Blackin läheimistön piiriin.
"Tunnen." Jack sitten vastasi hieman vaitonaisena siirtäen katseensa prinsessaan ja jäikin tuota hetkeksi aikaa tujottamaan kun päättikin kavuta alas katolta kaikesta väsymyksestä ja turpaan saamisesta huolimatta, ja ehkä siintäkin ettei Nimue tempusta pitäisi. Mies kuitenkin kapusi hieman ongelmallisesti alas katolta maan kamaralle ja juoksi hieman klenkaten Lilyn luokse, mutta ei kuitenkaan äitynyt varoittamaan prinsessaa velhon siskosta. Ei, sen sijaan Jack avasi suunsa.
"Lily mitä sinä täällä teet? Et olisi saannut seurata." Merari sanoi ensinmäisenä Lilylle ja lisäsi hieman vitsin poikasena.
"Vai jäikö jotakin hampaan koloon?" Merari sanoi hymyillen naama veressä ja muutenkin turpiin saadun näköisenä pidellen toista kättään jota rakki oli purrut.

Kalmakin alkoi vihdoinkin ilmoittamaan heräämisen merkkejä liikahtaen pienesti mumisten jotakin omaansa ja suorastaan säpsähti kuullessaan Lilyn äänen ja nosti itsensä heikosta tilastaan huolimatta käsiensä varaan nähdäkseen jotakin. Kalma ei ollut usko silmiään nähdessään kaksoisolennon itsestään alhaalla ja Lilyn, ei kyllä nero tarvinnut olla tajutakseen että kaksoisolento oli ilmeisemmin Merari. Lily oli kuitenkin tuonnut itsensä suurempaan vaaraan kuin olisi ikinä arvannutkaan joten Kalma veti keuhkoihinsa ilmaa.
"LILY! Lähde pois täältä nyt heti Nimue on täällä! Hän tappaa sinutkin jos jäät!" Kalma parkasi janon ja väsymyksen käheästä kurkustaan ja toivoi että Lily tajuaisi lähteä. Hän ei pystyisi puolustamaan nyt ketään, ei edes itseään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2012, 16:52

Merari kävi myöntämään, että tunsi naisen joka lähemmäksi ratsasti. Eukko vilkaisi vapautunutta miespoloa, joka lähtikin sitten alas katolta kapuamaan.. Ainoa syy miksei Nimue tappanut tuota tuntematonta naista sille sijoilleen oli se, että Merari oli vielä velkaa hänelle. Tietoa Nimue kaipasi ja mikäli eukko menisi tuon lumpun tappamaan, niin tiedon saanti Merarilta saattaisi hankaloitua hieman Joten olkoon nyt elossa. Tämän kerran.
Eukko ei käynyt estämään Meraria joka alas kapusi, siinähän meni. Sen sijaan velhotar itse jäi seisomaan katolle, lähinnä vahtiakseen, ettei aavekoira minnekään ryömisi.

Lilyn katse kohosi Jackiin tuon tullessa lähemmäksi hämärällä kujalla. Tuossa oli.. jotain outoa.. Ensinnäkin se, että Jack oli nyt ihminen, eikä se hirviö mikä linnalta oltiin ajettu pois. Lily pysäytti Jimin ja laskeutui jykevän ratsun selästä Jackin tullessa heidän luokseen, verisenä ja selvästi loukkaantuneena.
Mitä sinulle on tapahtunut? Lily kävi kysymään välittämättä Jackin kysymyksestä liittyen siihen, mitä prinsessa täällä teki.
Käsi kävi automaattisesti nappaamassa oman viitan otteeseensa, joka puolestaan nousi pyyhkimään varovasti verta Jackin kasvoilta.
En kuuntele edes omaa aviomiestäni, saatikka veljeäni. Luuletko etten olisi sinun perääsi lähtenyt, vaikka olisit kieltänyt? Lily kävi kysymään, mutta ennen kuin Merari ehti vastata, oli Kalma huutanut varoituksen katolta.

Nimue on täällä? Kuka oli Nimue? Nimue Black? Sinutkin? Tappaa sinutkin? Miksi ihmeessä Lily olisi lähtenyt, jos tietäisi että jonkun läheisen henki oli vaarassa? Prinsessa meni suoraan sanottuna lukkoon, eikä tiennyt mitä tehdä. Suurin ihmetyksenaihe oli se, että Kalma ja Merari olivat erillään?!
Nimue kävi ojentamaan kätensä kohti aavekoiraa, päästäen ilmoille paineaallon, joka heitti Kalman alas katolta kadulle, jonne ei onneksi ollut liian pitkä pudotusmatka. Tuo pidettiin taas vaihteeksi hengissä, joskin juuri ja juuri Mitä sitä suotta antaa Kalmalle mahdollisuutta parantua, kävisi vain kimppuun.
Heti tuon jälkeen eukko itse hypähti alas, levitoiden tiensä maanpinnalle ilman kolhuja. Käsi ojentui kohden Meraria ja Lilyä, samat mustat köydet kävivät syöksymään kämmenestä. Tällä kertaa kohteena oli Prinsessa, joka ei ehtinyt edes reagoida Kalman tippumiseen, saatikka eukon hyökkäykseen. Köydet kävivät kiertymään naisen kaulan ympärille, sekä keskivartalon, pakottaen käsivarret vasten kylkiä. Merarin köydet jättivät rauhaan, pakottaen tuon kuitenkin astumaan askeleen, toisenkin kauemmas Lilystä.
Kaulan ympäri muutamaan otteeseen kiertynyt köysi kävi vielä kiertymään Lilyn suulle, estäen tuota puhumasta lainkaan. Nimue ei halunnut kuunnella Prinsessan puheita yhtään.

Kyllä Nimue Lilyn prinsessaksi tunnisti, nyt kun Kalma oli mennyt mainitsemaan naisen nimen. Ei Nimue prinsessaa ulkonäöllisesti olisi tunnistanutkaan, eihän hän koskaan ollut nähnyt prinsessaa. Mutta yksi plus yksi oli kaksi, ei velhotar tyhmä ollut.
Jim oli heti lähtenyt rynnistämään kohti Nimueta, tuon käydessä emäntänsä kimppuun. Velhottaren sauva kuitenkin kohosi kohden hevosta, muutama puoliksi mumistu loitsuntynkä ja kirous lähti matkaan. Askel askeleelta hevosen meno hidastui, kunnes massiivinen ori rysähti maahan. Nukkumaan tosin, Ei Nimue nähnyt syytä tappaa hevosta. Ainakaan vielä.

vai tältä näyttää Scarlingtonin prinsessa Nimue kävi toteamaan samalla kun käveli lähemmäksi Meraria ja Lilyä. Lily oli käynyt kiljahtamaan köydentapaisen loitsun takaa Jimin kaatuessa, mutta nyt vihreiden silmien katse oli kiinnittynyt lähestyvään velhottareen. Prinsessa oli köysien nostattamana kohonnut muutaman sentin maasta, jotta eukko pystyi olemaan tuon kanssa kasvotusten.
Eipä ole niin kaunis mitä jotkut sanovat Mutta mistä sinä hänet tunnet? Viimeinen kysymys oli tarkoitettu Merarille, jäätävän katseen kääntyessä prinsessan kasvoista Merarin puoleen.
Nimuen demoni puolestaan piti seuraa Kalmalle, vahtien, ettei tuo mitään typerää yrittäisi..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2012, 18:00

"Sain hieman nenilleni." Merari hymähti ystävällisesti kun Lily otti oman viittansa ja ryhtyikin putsaamaan miehen kasvoja verestä Merarin pienesti irvistäessä jos tuo vahingossa haavoihin sattui sohaisemaan viittansa kanssa. Lily seuraavaan kysymykseen ja sanoihin Merari ei ehtinyt ikinä vastaamaan kun katolta kuului aaverakin varoitus ja Merarin olisi tehnyt mieli poksauttaa rakin pää tohjoksi näillä sekunneilla, jota kirosikin ääneen. Idiootti meni kailottamaan Lilyn nimen Nimuen kuullen ja nyt saisi tietää että Lily olisi prinsessa ja näin Blackin kumppani. Vaaransi nyt vain Lilyn hengen omaa tyhmyyttään.
Kalma taas toivoi että Lily ymmärtäisi varoituksen ja lähtisi vielä kun voisi Jimin kanssa eikä jäisi hänestä huolehtimaan. Ei Nimue häntä tappaisi niin kauan kun Black ei olisi maisemissa, muuten tuo olisi tehnyt sen jo ajat sitten. Tai sitten tuo vain halusi kiduttaa häntä huviksensa. Kalma kuitenkaan asiaa ehtinyt ikinä miettimään sen pidemmälle kun paineaalto velhottaren tekemänä paiskasi koiran alas katolta, joka ei onneksi ollut kovinkaan korkea pudotus, niin että jotakin rusahti rikki Kalman osuessa jäiseen maahan. Kalma parahti jääden yksinään vaikeroimaan kivusta ja pidellen tuskissaan kylkeään josta oli tainnut muutama luu mennä senkin lisäksi että käsi oli tärähtänyt osuessaan kuten moni muukin paikka. Tuskistaan huolimatta aavekoira kuitenkin yritti kampea itseään lähimmälle seinälle josta saisi tukea ja nousta ainakin istumaan.. kun Nimuen katti pamahti eteen jostakin tyhjästä.
"P-painu omistajasi tykö." Kalma murahti katille ääni kivusta väristen ja jos olisi yltänyt tai edes kyennyt olisi Kalma huitaissut tuota kynsillään.

Merari siirsi katseensa katolta laskeutuvaan Nimueen ja toivoi todellakin ettei tuo vahingoittaisi prinsessaa millään tapaa, mutta toive ajatteluhan se vain oli kun velhotar ojensi kätensä josta lähti mustia köysiä ja jotka kiertyivät Lilyn ympärille. Merari ei voinnut tehdä oikeastaan mitään kun astua taaemmas ja seurata järkyttyneenä kuinka Jim yritti emäntäänsä puolustaa jonka johdosta tämä urhea suoritus päättyikin höyhensaarille konin kohdalta. Merari tuijotti järkyttyneenä Lilyä ja tuon olisi tehnyt mieli katkaista köydet, ja oikeastaan olisikin tehnyt, mutta Nimue saattaisi silloin purkaa hänen vapautuksensa. Joten Merari vain seisoi ja tuijotti hiljaa tapahtunutta.
Nimuen kävellessä lähemmäs ja jutellen prinsessalle tuo lopulta pienen prinsessan solvaamisen jälkeen esitti kysymyksen Merarille, joka ei aluksi osanut suutansa avata.. tuijotti vain anteeksi pyytävästi prinsessan päälle.
"Minä.. olen ihastunut häneen." Merari sitten myönsi nolona siirtäen katseensa Nimueen ja lisäsi vielä varsin nopeasti.
"Joten älä vahingoita häntä tai et saa tietojasi ollenkaan." Merari huomautti varsin varoittavasti.

Kalma oli kauempana kuullut Lilyn vaimennetut kiljahdukset ja yritti saada itseään toimimaan, mutta kivut olivat suorastaan kamalat eikä ympärillä häärivä katti auttanut yhtään asiaa. Kunnes jollakin ihme ponnistuksella Kalma sai itsensä lopulta ylös, horjahti ja lähti juoksemaan kohden kolmikkoa kun tunsikin painoa selällään ja rysähti varsin kuuluvasti turvallensa maahan yli syönnyt katti päällään. Ja voi sitä tuskaa mitä kylki ja muut haavat huusivat..
Merari vilkaisi Nimuen ohi Kalmaan joka oli lentänyt turvallensa maahan Nimuen katin toimesta. Sisua piisasi kuin pienessä kylässä tuolla rakilla, vaikka olikin yhtä tyhmä kuin kivi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2012, 18:35

Velhottaren olisi tehnyt mieli oksentaa Merarin käydessä myöntämään, että oli ihastunut tähän hempukkaan. Katse käväisi Prinsessassa nopeasti, palaten kuitenkin Merariin. Tähän naiseen? No oli tuo nätti kai, mutta ei Nimue nähnyt naista mitenkään erikoisena. Ja velhottarelle ei tullut mieleenkään, että joku voisi ihastua prinsessan persoonaan. Koska sehän olisi jo liian lässyä. Sydämetön eukko nyt ei muutenkaan ymmärtänyt rakkauden päälle. Lily puolestaan ei näyttänyt mitenkään yllättyneeltä tuosta tiedosta, sen sijaan Prinsessa näytti olevan vaisumpi, katsellen Merariin merkittävästi.
Kuinka hankalaan tilanteeseen minut pistätkään Nimue totesi Merarin latoessa ehtoja pöytään. Naista ei vahingoitettaisi, tai eukko ei tietojaan saisi. Tieto kuitenkin painoi puntarissa enemmän, kuin prinsessan satuttaminen tällä hetkellä, joten Nimue hiljaa suostui Merarin ehtoihin.

Kalman käydessä rysähtämään demoni kisun alle, vilkaisi Nimue olkansa yli kaksikkoon. Oliko aavekoira tyhmä, vai nauttiko tuo salaa kivusta? Nimue oli avaamassa suunsa, todetakseen jotain viisasta, mutta sanaakaan ei ehtinyt eukon suusta ulos kun luiseva nainen sai itse kokea fyysistä kipua. Prinsessa kävi potkaisemaan lähelle tullutta velhotarta lantion seutuville, saaden vanhemman naisen kyyristymään kivusta pienesti ja peruuttamaan. Nimue ei ollut fyysisesti kestävää sorttia. Ihme ettei tullut hiusmurtumaa jo tuosta melko vaisusta potkaisusta!
Nimue kävi kiroamaan ääneen samalla kun otti pari nopeaa, aggressiivista askelta lähemmäksi prinsessaa ja tarrasi itse luisevilla sormillaan tuon kaulasta. Ote kuitenkin irtosi samoin tein, kun eukko tunsi kädessään poltetta. Hymähdys. Prinsessalla oli kaulassaan risti, joka taas ei tehnyt hyvää pimeään magiaan ja demonologiaan erikoistuneelle velhottarelle.

Ala kertoa kaikki mitä tiedät, minulla ei ole koko yötä aikaa seisoskella täällä. Vangit kaipaavat myös huomiota osakseen... Lisäksi tänne saattaa pöllähtää vartijoita tai siviilejä millä hetkellä hyvänsä... enkä kaipaa omalle kontolleni yhtään enempää palkkiorahaa kiinni ottamisesta, kuin jo omistan Nimue kävi toteamaan Merarille kääntyen tuota kohden Lupasin olla vahingoittamatta prinsessa ainakin tällä kertaa. Mutta en luvannut päästää häntä vapaaksi. Ehkä pitäisi kutsua apuri paikalle, sillä prinsessan ja aavekoiran raahaaminen pitkin valtakuntaa yksin on melko vaivalloista.
Lily koitti pienesti hiertää itseään irti köysistä, turhaan tietenkin. Pienen taistelutahdon kasvattanut prinsessa katsoi kärttyisästi velhotarta. Hänellä olisi ollut sana jos toinenkin vaihdettavana tuon kanssa, sekä Merarin. Lähinnä hän halusi tietää, mitä hittoa nyt oli tapahtumassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2012, 19:20

Merari tiesi ettei prinsessa pitänyt tästä tilanteesta laisinkaan, mutta nyt tällä hetkellä valitettavasti Merarille oli huomattavasti tärkeämpää hänen oma yksityinen kehonsa kuin prinsessa. Ainoa asia mitä hän voisi nyt tehdä tuon hyväksi olisi että hän varmistaisi ettei tuolle tapahtuisi mitään Nimuen kautta tai kenenkään muun. Aavepiskille Nimue saisi tehdä mitä vain ikinä lystäisi Jackin puolesta, vaikka tekisi itselleen takin tai lapaset ja esittelisi sitten veljellensä. Nimuen sanoihin Merari vain hymähti pienesti sanomatta mitään.

Nimuen ottaessa osumaa Lilyn kautta, kun tuo huomio oli kiinnittynyt rakkiin, ei voinnut olla Merari virnistämättä mielessään itsekseen vaikka ulkoisesti näyttikin vakaalta. Mutta se rauhallisuus loppui kuin seinään kun velhotar otti selvästi agresiivisia askelia Lilyä kohden, tarrasi tuon leuasta kiinni ja näytti siltä että aikoisi jotakin tehdä hänen ihastuksellensa. Merari ei tehnyt mitään, mutta oli täysin valmiina pomppaamaan Nimuen kimppuun jos tuo jotakin tekisi.. mitään ei kuitenkaan tapahtunut vaan Nimue päästi irti hymähdyksen kera irti prinsessasta ja Merari huokasi mielessään helpotuksesta. Merari tosin loi Lilyn päälle katseen joka varoitti Lilyä jatkamasta tuota rataa, hän ei pystyisi loputtomiin suojelemaan tuota jos tuo tahalleen ärsyttäisi eukkoa.
Nimue kääntyi Merarin puoleen prinsessan sijaan ja kehotti tätä nyt ja tässä kertomaan tietonsa mitä tiesi sillä verokkeella että vangit tarvitsivat huomiota ja vartijat, kuten myös siviilit voisivat tulla katsomaan. Tottahan se oli mutta luuliko että Merari luotti tuohon sen vertaan että antaisi Lilyn tuon matkaan siinä uskossa ettei tuo mukamas mitään tekisi prinsessalle. Ei todellakaan. Lisäksi tuo aikoi kutsua jonkun avukseen.. kuka se olisi, ei ollut Merarin tiedossa laisinkaan eikä se kiinnostanut vaan mies avasi oman suunsa.
"Voin kertoa ne matkalla.. tulen mukaasi." Merari ilmoitti Nimuelle sitten oman kantansa asiaan.
"Valitan mutta en luota sinuun sen suhteen että säästät prinsessan.. ja rakki taas, mitä lie nyt teetkään sille." Merari lisäsi katsahtaen koiran päälle joka makasi samalla paikalla jonne oli rönynnytkin turpa veressä, eikä selvästikkään jaksanut enään liikkua. Tosin kukaan liikkuisi jos tuon kokoinen katti istuisi päällä.
"Noh?" Merari siirsi katseensa Nimueen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2012, 19:56

Merari uhkasi, että tulisi eukon mukaan Miksi ihmeessä? Nimuella olisi ollut sana jos toinenkin sanottavana tuosta ideasta, mutta ei käynyt nyt väittämään vastaan. Kuten todettu, paikalle saattaisi pöllähtää kuka tahansa minä hetkenä hyvänsä. Prinsessan kidnappaus, mustan magian harjoittaminen ja kansalaisen pahoinpiteleminen eivät olleet kovin pieniä rikoksia, joten Nimue ei mielellään jäänyt siitä kiinni. Velhotar hymähti.
Eihän hänestä mitään iloa minulle olisi kuolleenakaan Nimue kävi toteamaan ja nyökkäsi sitten Meraria seuraamaan. Askel vei Kalman luokse.
Prinsessa raahattiin köysien perässä mukana. Toinen käsi ojentui koskemaan Meraria, toinen jalka taas painautui vasten aavekoiran niskaa Ja samassa kaikki neljä katosivat kujalta kuin tuhka tuuleen. Jim jäi tajuttomana makaamaan kujalle ja Demoni hetken pyöriskelyn jälkeen sulautui varjoihin, kadoten niiden maailmaan.

Nelikko ilmestyi pieneen luolaan lähellä rantaa. Luola oli pimeä ja viileä, mutta velhotar loihti pienen valopallon leijailemaan ympäriinsä luolassa, valaisten sen joka nurkkaa. Luolaa oltiin sisustettu hieman. Pöytä, pari tuolia, sekä kasa pahnoja käärittynä kankaaseen patjaksi lattialle, luolan nurkkaan. Yksi niistä harvoista paikoista, joita Nimue saattoi huterasti kodikseen kutsua. Luolan suuaukko oli pitkähkön, mutkittelevan käytävän päässä, joten luonnon valoa saatikka viimaa ei luolaan käynyt.
Aavekoira jätettiin makaamaan niille sijoilleen, Prinsessa taas paiskattiin tuoliin istumaan ja mustat Köydet kiertyivät pitämään naista kiinni tuolissa. Köydet katkesivat kun olivat solmuun hakeutuneet, joten eukon ei tarvinnut enää kättään varata niiden ylläpitämiseen.
Kun prinsessa oli köytetty tuoliin, siirtyi Eukon huomio huoneen viidenteen osapuoleen.
Ja mitä sinä täällä teet? Eukko kävi kysymään liittolaiseltaan, joka näemmä oli löytänyt tiensä luolaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2012, 20:37

Nimue huomautti Merarille ettei prinsessasta olisi hänelle mitään hyötyä kuolleena, mutta siintä huolimatta hän ei halunnut että tuo edes suunnittelisi tuon karvankaan katkaisemista päästä. Silloin hän olisi tuon kimpussa alta aikayksikön. Noh Nimue kuitenkin suostui Merarin pyyntöön ilmeisesti kävellen Kalman luokse, nostaen jalkansa tuon niskan päälle ja kosketti Merarin kättä.. jolloin he vain katosovat paikalta.

Seuraavaksi Merari tajusikin olevansa jossakin luolan tapaisessa, jonka Nimue valaisi pienellä valopallolla. Luolassa oli jopa pientä sisustusta tuolineen kaikkineen, sekä jonkin asteinen nukkuma paikka. Merari kyllä hieman ihmetteli mielessään miten tuollainen nainen voisi elää tälläisessä paikassa, mutta ei kuitenkaan viitsinyt käydä ääneen arvostelemaan Nimuen kotia. Jos se nyt sellainen edes oli. Katse siirtyi huoneen tutkimisesta prinsessaan joka sidottiin tuoliin kiinni ettei tuo karkuun lähtisi ja rakki taas jäi niille aloillensa makaamaan lattialle. Tuskin hirveän pitkälle lähtisi omin avuin, jos nyt kykeni liikkumaan enään laisinkaan. Nimuen avatessa suunsa ja puhuessa jolle kulle viidennelle henkilölle siirtyi Merari katsomaan tuolilla istuvaa melko karun näköistä demonia ja rottaa joka nakersi leivän kannikkaa täydellä ruokahalulla. Ghost nosti katseensa emäntäänsä tai pikemminkin työnantajaansa ja hymähti pienesti.
"Oli tylsää, joten päätin tulla katsomaan sinua välillä kun ei ole kuulunut." Ghost sitten vastasi siirtäen katseensa kolmikkoon jotka olivat kuka missäkin kunnossa. Välittikö Ghost? Ei, mutta tuon kasvoille levisi hymy kuin lapsella jouluaattona.. hyvin kieroutunut sellainen vain.
"Ja hyvä että tulin! Toit leikkikaluja näköjään!" Ghost hihkasi riemuissaan kuin lapsi joka sai uusia leluja nousten tuolilta seisomaan ja käveli ensinmäisenä prinsessan luokse jääden tuon eteen seisomaan, nappasi leuasta kiinni ja nosti itseään kohden.
"Saanko tämän pään!? Nätit kasvot." Ghost kysyi katson Nimuen päälle, mutta velhotar koskaan ehtinyt vastaamaan kun Merari oli välissä tarraten demonia kädestä kiinni ja väänsi ikävästi. Ghost ei inahtanutkaan vaan katsoi virnuillen Meraria samalla kun tuon selästä purskahti esille pää.. kallomainen tumman värinen pää jonka suusta tuli vihertävää savua ja se koitti purra Meraria samantien Ghostin olan yli. Merari perääntyi katsoen järkyttyneenä tuota otusta ja sen vieressä keikkuvaa raajatonta ja lihatonta päätä. Ghost virnisti taputtaen sairautensa päätä samalla kun tuo katosi taas demonin sisään piiloon.
"Sinut voisin vaikka syödä.. jos kannibalismia harrastaisin." Ghost virnisti ja siirsi katseensa tajuttoman aavekoiran selkään. Olipas tuttu aura.. Ghost meni hieman vakavaksi, käveli Kalman luokse laskien jalkansa tuon olkapäälle ja käänsi selälleen. Hämmästys oli suuri.
"Katos vanhoja tuttujakin.. Mistä sinä tämän löysit?" Ghost kysyi osoittaen kysymyksensä Nimuelle totta kai.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2012, 20:56

Nimue katsoi ilmeettömin kasvoin Ghostia, joka kävi kertomaan että oli potenut tylsyyttä. Velhotar hymähti, mutta ei käynyt mitenkään kommentoimaan demonin sanoja. Leikkikaluista puhuessaan Ghost kävi heti prinsessan luo, saaden Lilyn nojautumaan tiukasti vasten selkänojaa, aivan kuin olisi voinut päästä pakoonkin tuota.. olentoa.
Nimue oli käymässä huomauttamaan siitä, ettei Ghost prinsessan päätä saanut.. ainakaan vielä, kun Merari kävikin tekemään selväksi, ettei demonilla ollut valtuuksia koskea naiseen. Demoni sisältä kävikin tervehtimässä uusi olento, joka selvästi eli loisena Ghostissa Nimue katseli tuota kammoksuttavaa otusta mielenkiinnolla. Loisena elävä olento selvästi suojeli isäntäänsä. Lily puolestaan ei ollut yhtään niin innoissaan tuosta olennosta, mitä Nimue. Sen saattoi nähdäkin prinsessan kasvoilta.

Mistäkö löysin? Kapakasta, iskin ja toin tänne. Nyt ajattelin raiskata sen Nimue kävi tokaisemaan kuivahkosti Ghostin kysellessä, mistä eukko oli aavekoiran löytänyt.
Et saa tappaa sitä.. etkä prinsessaa etkä hankkiutua huonoihin väleihin Merarin kanssa, hän on täällä kertoakseen meille salaisuuksia Eukko kävi kertomaan samalla kun käveli peremmälle luolaan ja istui itse toiselle tuolille Ilmeisesti tunnetkin.. Kalman jostain Merari tässä oli hänen vankinaan samassa kehossa.. mutta minä kilttinä haltiakummina kävin vapauttamaan hänet.. ja Prinsessa työnsi kuninkaallisen nokkansa väärään paikkaan tällä kertaa.. Tuon hempukan avulla saamme varmasti houkuteltua veljeni pois linnan suojista Eukko kävi sitten nopeasti esittelemään Ghostille vieraansa ja kertomaan pienestä, kehitteillä olevasta suunnitelmasta.
Prinsessaa ei saa vahingoittaa.. Merari tässä palvoo häntä niin syvästi, että ei suostu kertomaan mitään, mikäli katkaisemme edes hiuskarvan hänen korkeutensa päästä Velhotar kävi lisäämään. Tyyli jolla eukko puhui prinsessasta oli selvästi sarkastinen, jopa halveksuva.. Eipä eukko pahemmin tuota kunnioittanutkaan. Ihmetteli tosin, miten tuollainen nainen oli päätynyt naimisiin hänen veljensä kanssa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2012, 21:43

Ghost naurahti pienesti Nimuen sanoihin tuon kertoessa mistä tuo oli rakin käynnyt hankkimassa. Ghost tapitti vielä hetken aikaa tajuttoman aavekoiran kasvoja kunnes tuhahti ja kääntyi takaisin asunnon suuntaan, sekä Nimueen joka ilmoittikin ettei Ghost saannut leikkiä yhdelläkään vangilla koska nuo kuuluivat kaikki suunnitelmaan Blackin pään menoksi. Demonin kalpeille kasvoille levisi sadistinen hymy mutta turpansa Ghost piti kiinni vaikka olikin hieman harmissaan ettei saannutkaan leikkiä näillä kurjilla sieluilla. Vaikkei nyt erityisen sadistinen persoona ollutkaan, mutta tylsissään Ghost teki mitä vain kunhan oli tekemistä. Kidutti jopa oravaa jos kiinni sai. Nimue lisäsi myös kuka Merari oli ja vielä vakuutti ettei prinsessalle ei saannut mitään tehdä tai heidän tiedon jyväsensä vetäisi pultit.
"Nooooh, mitäs kerrottavaa arvon Merarilla on?" Ghost kysyi kääntyen Meraria kohden uteliaan näköisenä. Merari ei taas vaikuttanut kovinkaan innostuneelta demonin läsnäoloon eikä ollut ihan varma mitä vastata tuolle. Sen sijaan tuon kääntyikin Nimuen puoleen uskaltautuen sentään vetämään tuolin allensa, mutta ei suostunut poistumaan kauas prinsessasta. Kyllä, ei Merari luottanut vieläkään tähän kaksikkoon. Merari karaisi kurkkuaan miettien muutaman sekunnin mistä lähtisi kertomaan.
"Voisin nyt näin alkajaisiksi kertoa että rakki vaimoineen asuu tällä hetkellä velhon asunnossa minun Sethin välikohtauksen jälkeen, jota veljesi yrittää korjata miten kiireiltään ehtii. Niin ja rakin koti on kaupungin viemäreissä länsikujilla josta pääsee sisään ulkokauttakin, joten sisään pääsee melko helposti yksin." Merari selitti Nimuelle välittämättä jos jolla kulla nyt olisi vastaan sanomista hänen liukkaasta kielestä.
"Eikä veljesi ja Lilyn välit taida olla kovinkaan lämpimät tällä hetkellä, ainakaan jatkuvasta riitelystä päätellen." Merari lisäsi ja hiljeni hetkeksi samalla kun Ghost itse oli matkannut istumaan lattialle kuuntelemaan ja murtisti suutaan.
"Jatka nyt hyvä mies.." Ghost huomautti saaden Merarilta mulkkauksen osakseen, mutta Merari jatkoi.
"Tätä ei tiedä kukaan muu kuin minä, mutta rakilla on syöpä minun kauttani joka ei ole syystä taikka toisesta saattanut rakkia vielä hautaan. Joten toivonkin että tekisit asialle jotakin." Merari sanoi virnistäen pienesti.
"Onko kysyttävää tai jotakin mikä vaivaa tai haluat tietää? Vaikea kertoa kun en ihan varma mitä haluat tietää." Merari ilmoitti sitten kun ei ollut aivan varma mistä lähtisi sitten kertomaan. Hän kyllä tiesi asioita, mutta se olisi toinen asia mitä velhotar halusi tietää.

Kalma puolestaan liikahti kauempana ja yritti päästä käsi voimalla ylös kädet vapisten, mutta putosi lattialle takaisin samantien kääntyen kyljelleen ja päättäen oksentaa lattialle aimo laatan viimeisintä ateriaansa. Niin yli teleporttauksen oireita vain..
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron