Almost like twins


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 09, 2012 10:05

Nimue sivuutti täysin Ghostin puheet Merarille, keskittyen nyt kuuntelemaan aavekoirasta vapautunutta osapuolta. Tuo kertoi koiran, sekä tuon vaimon kuka sattui olemaan Blackin oppilas asuivat velhon tönössä tällä hetkellä. Harmi, sinne ei pääsisi. Ei sitten millään. Merari kävi kuitenkin jatkamaan, kertoen että aavekoiran virallinen koti sijaitsi viemäreissä tietenkin, sieltä Nimue ei ollut etsinytkään. Koska ei yksinkertaisesti uskonut koiran alentuvan elämään kuin viemärirotta. Mutta oli ilmeisesti väärässä. No, nyt oli sekin ongelma ratkennut. Lisäksi mies kertoi, ettei prinsessan ja velhon välit tainneet olla enää niin lämpimät kuin ihastuksen alkuhetkillä, vaan parivaljakko riiteli kuin vanhapari.. Velhotar tuhahti kuivahkosti.
Lily puolestaan katsoi Meraria ehkä asteen närkästyneempänä tuon kertoessa ehkä turhankin salaisia tietoja sekä Kalman asuinsijasta kuin hänen suhde-elämästään.. Vaikka Lily piti Jackista tavalla tai toisella ei tuo hyväksynyt moista petturuutta.. Tosin, eipä Jack ollut koskaan halunnutkaan tiettävästi olla ihmisten puolella, toisin kuin Aavekoira, joka kuolevaisten keskuuteen oli jäänyt asumaan.

Merari kävi kertomaan syövästä, joka aavekoiralla oli hänen kauttaan. Nimue selvästi kiinnostui aiheesta. Lily puolestaan katsoi kysyvän järkyttyneenä Merariin, vilkaisten sitten aavekoiraan joka kävi oksentamaan pahaa oloaan pois Mies parka.
Mistä olet varma, että syöpä on juuri tälläkin hetkellä hänen kehossaan? Entä onko se sinunkin kehossa? Nimue kävi kysymään Merarilta Minä kyllä voin vauhdittaa tautia jos vain itse haluan mutta juuri tällä hetkellä koira näyttää siltä, että kuolee jos joku edes tökkäisee häntä.. ja kuolleena hänestä ei ole yhtä paljon iloa mitä elävänä.
Lily äännähti pienesti lumouksen takaa Merarin kertoessa syövästä. Naisella olisi ollut vaikka mitä sanottavaa keskusteluun, mutta tuo ei valitettavasti päässyt sanomaan mitään. Hyvä vain, Nimue ei halunnut edes kuulla mitä prinsessalla oli sanottavana. Aivan varmana tuon mielipiteet olivat naiivin typeriä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 09, 2012 10:51

Merari huomasi kyllä että Nimue kiinnostui kaikkein eniten syvästä, joka oli aavekoiralla ja toikin varsin järkyttävän pointin pöydälle kysyessään oliko Merarillakin syöpää juuri nyt tässä kehossa. Lisäten että pystyisi kyllä pahentamaan sitä, mutta ilmeisesti ei tekisi sitä vielä koska rakin kunto oli tällä hetkellä äärinmäisen huono. Merari kyllä nostaisi hattua jos karvapallo selviäisi edes aamuun asti hengissä.
"Mistä minä tiedän onko, sinähän minut revit irti." Merari huomautti Nimuelle varsin hyvän pointin. Hän tarvitsisi lääkäri käynnin jos tahtoisi tietää oliko hänelläkin kentis syöpä vatsassa kuten oli Kalmalla tällä hetkellä. Ja jos olisi.. mitä hän sitten muka tekisi? Ei varmasti oikein mitään kun syöpä oli niitä sairauksia joita oli hyvin vaikea parantaa ellei sattunut tuntemaan parantajaa.
"Kalmalla pitäisi olla, hän ei ole tietoinen siitä.. mutta on joskus silloin tällöin oireillut lievästi oksentelemalla ruokaansa ulos ja valittanut vatsa kipuja. Hänen immuuni järjestelmä vain pitää syövän kurissa, joka on parempi kuin ihmisen." Merari selitti Nimuelle hieman paremmin ingooraen nyt Lilyn muminat vierellään, vaikka tuolla selvästi asiaa jos toistakin.
"Tuon lisäksi rakki onkin sitten veljeillyt haltoiden kansa ja ollut hyvääkin pataa muutamien kanssa. En kyllä nyt nimiä muista. Lisäksi Darius nimisellä eliitti kenraalilla ja rakilla on hieman kireät välit ja keraali ilmeisesti iskenyt silmänsä siihen mustalaiseen." Merari näki huomauttaa Nimuelle samalla kun katsahti Ghostin päälle joka oli noussut ja mennyt hakemaan vettä. Vesi ei ollut puhdasta, eikä sen kyllä tarvinnutkaan olla tähän tarkoitukseen.. Mukaansa demoni nappasi vielä peiton ja käveli koiran luokse, kävi istumaan tuon viereen ja nosti tuon päänsä syliinsä. Sääliä Ghost ei käynnyt rakille jakamaan, mutta päätti hieman auttaa tuota selviytymään yöstä josta tuon kohdalla tulisi varmasti hyyvin pitkä ja tuskainen noilla vammoilla. Peitto vedettiin Kalman kehon ylle ja vesi muki nostettiin tuon huulile, josta demoni auttoi tuota juomaan ja saamaan nestettä kehoonsa.

Merari tapitti Ghostin puuhia hetken kun muisti jotakin ja avasi suunsa jälleen. "Eikä tuo ole enää hopean arka tai edes laskettavissa pimeyden olentoihin, enkeli puhdisti sen sielun jotta rakki pääsisi taivaaseen jonne niin kovasti haluaa."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 09, 2012 11:21

en minä tiedä mitä siirsin kenenkin kehoon. Minä vain revin teidät irti, kehonne ja mielenne hakivat mieleisensä tutun muodon ja omat piirteensä Joten hitto vie, minä en tiedä jos syöpää sairastatte molemmat Nimue kävi huomauttamaan Merarille ristien kätensä puuskaan. Siinä missä Merarikin, jätti Nimuekin huomioimatta Prinsessan mahdolliset muminat.
Merari kävi myös kertomaan, että aavekoira oli haltioiden kanssa veljeillyt. Sekä Darius niminen eliittikenraali omisti kireät välit koiraan. Eukko kävi puuskahtamaan astetta turhautuneempana.
Minua ei rakki kiinnosta, vaan veljeni. Tuon olennon elämä on yhtä tyhjän kanssa ja yhtä arvokas, mitä tuon läskin rotan henki Nimue kävi huomauttamaan harvinaisen suorasukaisesti nyökäten kohden Ghostin lemmikkirottaa. Näin samalla muistuttaen Rotalle, ettei tuo ollut minkään arvoinen noidan silmissä.

Eukon katse siirtyi demoniin, joka kävi aavekoiraa kävi juottamaan ja peittelemään.
No suutele häntä vielä ja kerro, että kaikki on hyvin Eukko totesi kuivahkosti demonin huolenpidolle. Merarin kommentti enkelistä ja sielunpuhdistuksesta rekisteröitiin, mutta siihen ei otettu vielä kantaa.
sitä paitsi tuo on ämmien hommaa Eukko kävi toteamaan, samalla kun nousi ylös ja käveli Lilyn luokse, napsauttaen sormiaan.
Köydet katosivat savuna ilmaan ja Lily veti henkeä sisään, aivan kuin olisi aikeissa huutaa, mutta ennen kuin sanakaan ehti naisen suusta päästä, oli eukko napannut kiinni tuon hiuksista ja kiskonut ylös tuolista. Lily kävi kiroamaan ääneen naista, joka talutti hänet hiuksista kiinni pitäen Kalman luo ja heitti kontilleen aavekoiran viereen.
Huolehdi ystävästäsi jos haluat hänen elävän. vai osaako hänen korkeutensa edes antaa ensiapua? Nimue kävi toteamaan katsoen nuorempaa naista kysyvästi. Lily nousi maasta alta aikayksikön ja veti viittansa suojissa olleet miekat esille, ehtien ottaa vain yhden askeleen lähemmäksi velhotarta. Tuon jälkeen Prinsessa lennähtikin komeassa kaaressa kauemmaksi Nimuesta, joka paineaallon avulla lennätti naisen kauemmas itsestään.
Itse puolustusta Nimue kävi toteamaan Merarille, käyden näin Puolustelemaan äskeistä tekoaan.
Ota aseet pois häneltä satuttaa vielä itsensä teräaseilla Nimue kävi käskemään Ghostia, samalla kun itse palasi pöydän ääreen istumaan..
Viulivasta kivusta huolimatta, Lily kävi kampeamaan itsensä ylös lattialta ja piti miekat yhä käsissään. Naisen katse kävi vuoroin kussakin pystyssä olevassa osapuolessa, eikä tuo osannut päättää ketä tässä tilanteessa olisi pitänyt eniten pelätä.
Leikitkö vielä sankariakin? Säälittävää Ajattelitko selvitä elossa pitkään, jos hankalaksi rupeat? Eukko kävi kysymään pöydän äärestä, saamatta minkäänlaista vastausta Lilyltä kysymykseensä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 10, 2012 12:03

Merari kohotti toista kulmaansa kun Nimue tuntui alkavan käymään jo hieman yli kierroksilla hänen suhteensa huomauttaen siitä ettei tuolla ollut hajuakaan oliko Merarilla syöpää vai ei. Siinä tapauksessa hänen pitäisi käydä tarkistuttamassa itsensä kaiken varalta jossakin. Merari ei kuitenkaan siitä viitsinyt mitään sanoa tuolle naiselle, joka huomautti että tuota kiinnosti enemmän veljensä kuin rakki. Merari hymähti pienesti naurahtaen katsahtaen rotan päälle.
"Siinä tapauksessa kysy nätisti jos haluat tietää jotakin tiettyä." Merari huomautti Nimuelle, sillä hän ei edelleenkään tiennyt mitä tuo tiesi veljestään ja olisi äärinmäisen hölmöä kertoa samat asiat mitkä tuo jo tiesi valmiiksi.

Ghost vilkasi Nimuen päälle tuon huomauttaessa demonin huolenpidosta aavekoiraa kohtaan ja kurtisti hieman loukkaantuneena kulmiaan.
"Huomautan että olen edelleenkin tylsistynyt ja tämä kuolee aamuun mennessä jos ei hoitoa saa." Demoni huomautti närkästyneesti ja kohotti hieman toista kulmaansa kun velhotar tuumasi että tämä homma olisi naisten hommia. Jonka jälkeen Lily saikin osansa kun Nimue tarrasi prinsessaa tukasta kiinni ja heitti aavekoiran viereen polvilleen käskien Lilyä hoitamaan ystäväänsä. Merari oli jo puuttumassa peliin kun Lily itse teki enemmän tai vähemmän fiksun liikkeensä ja hyökkäsi Nimueta kohden joka kuitenkin päättyi harvianisen surkeaan yritykseen prinsessan lentäessä taakse päin paineaallon seurauksena. Merari oli tähän sanomassa tiukasti jotakin kun Nimue pahoitteli tekoaan sillä että se oli itsepuolustusta. Se puolustus ei kuitenkaan Merariin tehonut tuosta näki ettei tuo ollut kovinkaan iloinen enään.. Silmissä oli pieni punertava pilke jo.
Ghost vilkasi Nimuen päälle kun tuo käski hänen ottaa miekat pois prinsessalta ja demoni tuhahti nousten ylös, kunhan oli ensin mukin laittanut syrjään, lähtien lähestymään prinsessaa vetäen oman aseensa esille virnuillen.
"Olehan nyt kiltti tyttö ja anna lelusi tänne~" Ghost sanoi virnuillen hännän heiluessa edestakaisin leikkisästi vaarallisen näköisen piikin kera.

Merari katsoi raivoissaan Ghostin selkää ja yritti pidättää itseään ettei vain puuttuisi peliin, mutta tämä oli jo liikaa ja tuo syöksähti Ghostia kohden joka ehti kohti syöksyvän miehen huomaamaan väistäen sivummalle jääden seinää vasten seisomaan. Merari mulkoili tuota kuin pahinta vihollista ja sitten Nimuen päälle.
"Selvä, nyt riitti.. et selvästikkään osaa pitää sopimuksesta kiinni, joten en minäkään." Merari huomautti Nimuelle hampaidensa välistä ärtyneenä silmien hohtaessa kuin tuli kuumat kekäleet ja tuo kääntyi prinsessaa kohden ollen aikeissa ottaa tuon syliinsä kun tuon ruumis nytkähti katseen siirtyessä demoniin joka oli upottanut myrkky piikkinsä Merarin pakaraan.
"Olet liian hidas poikaseni." Ghost hymähti kallistaen päätään ja seurasi kuinka Merari putosi lattialle rähmällensä ottaen ensin muutaman horjuvan askeleen sinne tänne melkein heti sen jälkeen kun Ghost oli piikkinsä tyhjentänyt tuohon. Ei tappavaa, mutta mukavasti lamaannuttavaa myrkkyä ja jos sai tarpeeksi suuren annoksen.. koko henkilö oli hyvin nopeasti tillin tallin seuraavan puolituntisen ajan.
"Ja nyt nainen.. ne aseet tai tuikkaan sinuakin seuraavaksi.. tai sitten ystävääsi miekalla." Ghost varoitti haudan vakavana Lilyä osoittaen miekalla huono vointista Kalmaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 10, 2012 12:26

Lilyn katse siirtyi närkästyneenä Ghostiin tuon käydessä lähestymään. Ennen kuin Lily kuitenkaan ehti itse mitään tehdä, oli Merari käynyt puuttumaan peliin.
sopimus mikä sopimus? Nimue kävi kysymään Merarilta joka Ghostin kimppuun oli yrittänyt käydä, juuri ennen kuin demoni upotti myrkkypiikkinsä mieheen.. Eukko virnisti, samalla kun Lily puolestaan oli jälleen kerran, kuin tönkkäsuolattu muikku.
Ei ollut velhottareen luottaminen sopimusten suhteen, ellei hänen rinnallaan ollut valmis seisomaan. Tarvittiin yhtä kieromielinen henkilö, jotta pystyisi pelaamaan peliä eukon kanssa. Lily nosti järkyttyneen katseensa maahan tippuneesta Merarista. Uhkaus kävi laskea aseet, tai joko prinsessa itse tai aavekoira saisi kärsiä seuraukset. Kahta kertaa ei tarvinnut käskeä, kun nainen heitti miekkansa nätisti demonin jalkoihin.

Mitä sinä teit hänelle?! Lily parkaisi kysymyksen Ghostille, samalla kun laskeutui polvilleen Jackin viereen ja kävi koettamaan herättää tuota, tai saada edes jonkinlaisia elonmerkkejä.
Sinuna olisin enemmänkin huolestunut Aavekoirasta kuin rakastajastasi Nimue kävi huomauttamaan sivusta, mutta juuri nyt Lily ei kuunnellut velhotarta. Vaikka vanhemman naisen sanoissa oli perää.. mutta eihän Lily sitä tiennyt, oliko Ghost juuri tappanut Merarin vai ei.
Nimue puolestaan nosti luisevan ahterinsa penkistä ja käveli Kalman luokse. Käsi laskeutui lipumaan pitkin Aavekoiran kehoa, samalla kun muutama loitsu luettiin jälleen ääneen. Loitsun myötä kaikki mahdolliset ulkoiset ja sisäiset verenvuodot tyrehtyivät. Kipu ei kadonnut minnekään, mutta näin varmistettiin, ettei tuo sentään käsiin kuollut. Kuten todettu, oli tuosta enemmän iloa elävän kuin kuolleena.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 10, 2012 12:56

Miekat annettiin hyvin nätisti demonin jalkoihin pienen uhkauksen jälkeen, josta demoni nuo nosti itsellensä ja kävi nakkaamassa jonnekkin luolan perä nurkille jonne ei päässyt kuin juoksemalla ihan hemmetin lujaa. Siinä ajassa Ghost tai Nimue ehtisivät ihan hyvi reagoimaan. Demoni vilkasi olkansa yli prinsessaan virnistäen kun tuo kyseli mitän hän oli tehnyt tuon rakastajalle, eikä demoni voinnut olla naurahtamatta pienesti.
"Myrkytin." Oli Ghostin vastaus lyhyesti ja jätti prinsessan miettimään ja murehtimaan pienessä nupissaan oliko myrkky myrkyllistä vai ei. Ei se tieto tuolle kuitenkaan loppujen lopuksi kovinkaan tärkeä olisi. Ei ainakaan Ghostin mielestä.

Merari avasi simänsä Lilyn yrittäessä herätellä hieman tillin tallin olevaa miestä, joka tarrasi yht`äkkiä Lilyä riveleistä kiinni ja paiskasi allensa melko kovakouraisesti virnuillen hieman sekavan näköisesti.. ja pervosti.
"Olet harvinaisen kaunis.. Jane." Merari solkotti hieman sekavana laskien hellän suudelman prinsessan poskelle horjuen aivan selvästi pienesti vaikuttaen olevan äärinmäisen tukevassa humalassa ja samaan aikaan aineiden alaisena. Ja kuka oli Jane? Jackin entinen tyttöystävä, joka jätti miehensä ajat sitten jo mutta se nyt olisi jo aivan toinen tarina. Merari irrottautui Lilyn poskesta ja syystä tai toisesta järkyttui silmän nähden nähdessään Lilyn kasvot..
"SINÄ!?" Mies ärähti ja nosti nyrkkinsä iskeäkseen sen prinsessan sieville kasvoille murskaavalla voimalla ja se kenet Merari luuli näkevänsä oli.. no oli Kalma.
Ghost tapitti tilannetta kädet puuskassa varsin rentona seuraten katseellaan kuinka Nimue kävi hoitamassa aavekoiran vammoja ettei tuo käsiin olisi suinkaan kuolemassa heti ensinmäisenä. Katse siirtyi kuitenkin Merariin joka veti syystä tai toisesta pulttia Lilylle yrittäen nuijia tuota selvästikkin kuoliaaksi.
"Taisin antaa hieman liikaa.." Ghost mumisi lähinnä itsekseen ääneen ja käveli rottansa luokse ja ojensi kätensä tuota kohden antaen sen kävellä olallensa istumaan.

Kalman tilanne taas vakautui jonkin verran ja tuo hengitti hieman paremmin jo vaikka tuskia oli selvästi vieläkin, mutta kivustahan sitä tiesi elävänsä. Joten yllättäen Kalma avasi silmänsä vaikka koko tila tuntui keikkuvan ja pyörivän silmissä, eikä Kalma vaikuttanut vielläkään olevan ihan kotona täysin. Melu vain herätti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 10, 2012 1:18

Vastaus naisen kysymykseen oli lyhyt ja ytimekäs. Ghost kertoi myrkyttäneensä Merarin, eikä sen pahemmin käynyt kertomaan miten ja kuinka vakavasti. Ennen kuin Lily ehti lisää kysymyksiä vaatia demonilta, oli Merari käynyt tarttumaan kiinni prinsessan kauluksesta ja paiskannut tuon alleen maahan. Totta kai Lily moisesta pelästyi mutta pelästys muuttui ennemminkin kauhun ja hämmennyksen sekoitukseksi, Merarin käydessä kehumaan Janen ulkonäköä ja soi suudelman Lilyn poskelle kuka oli Jane? Oli sanomattakin selvää, että mies oli sekaisin ilmeisesti hallusinaatioiden vallassa. Siinä samalla myös selvisi minkälaista myrkkyä Ghost oli käyttänyt. Yllättävä lempeydenosoitus kuitenkin muuttui aggressiivisemmaksi, Merarin käydessä näkemään piripäissään jälleen jotain uutta.. joka ei ilmeisesti miestä miellyttänyt.
JACK ÄLÄ! Lily kävi parkaisemaan nostaen kätensä suojaamaan ensimmäiseltä iskulta, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.

Nimue puuttui peliin ennen kuin Merari ehti mukiloimaan prinsessaa yhtään. Kämmenestä singahti jälleen mustasävytteisiä köysiä, jotka kävivät tarttumaan Merarin molempiin käsivarsiin, vetäen tuon lopulta väkipakolla pois Prinsessan päältä. Köydet miehen käsistä irtosivat vasta, kun neiti kuninkaallinen sai äveriään ahterinsa ylös maasta ja peruutti kauas Merarista, joka päälle oli karannut.
Vai hieman liikaa? Hmh, katso ettei huru-ukkosi käy ketään repimään kuoliaaksi. Vaikka moinen voisi olla mielenkiintoista katseltavaa eukko kävi toteamaan noustessaan ylös Kalman luota ja peruutti silmänsä avanneen aavekoiran viereltä kauemmas. Vaikka koira oli heikossa hapessa, ei Nimue halunnut ottaa fyysisien ruhjeiden riskiä.
Lily puolestaan oli peruuttanut Merarin luota lähemmäksi velhotarta, demonia ja aavekoiraa. Jokseenkin tuntui turvallisemmalta olla juuri nyt eukon ja jopa demonin lähettyvillä, kuin hulluja näkevän ystävän
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 10, 2012 1:42

Nyrkki ei koskaan ehtinyt osumaankaan alla makaavaan Lilyyn, tai jota Merari luuli Kalmaksi hallusanaatioidensa takia, kun mustat tutu köydet kietoituivat käsien ympärille ja repivät Merarin pois Lilyn päältä siintäkin huolimatta että tuo taisteli vastaan kuin vimmattu nähden koysien paikalla jotakin aivan muuta mitä pitäisi. Nimue kuitenkin päästi Merarin irti kun tuo oli kaukana Lilystä ja Merari syystä tai toisesta katsellen vain hieman pihalla olevan näköisenä ympärillensä jutellen yksinään kuvitteellisille henkilöille vähän niitä näitä. Ghost katsahti Nimuen päälle joka huomautti demonille myrkyn yliannostamisesta tälle miehelle, joka nyt seuraavan puolen tunnin ajan tulisi olemaan yhtä pihalla kuin käki ympäröivästä maailmasta.
"Katsotaan, katsotaan.." Demoni puuskahti siirtäen nyrpeänä katseensa Merariin joka näköjään oli nyt kaiken elävän sijaan kiinnostunut juttelemaan tuolille jota varmaankin luuli joksi kuksi tutukseen. Kohta varmaan olisi senkin kimpussa räyhäämässä..
"Mitä teemme tuolle edes? Tuskin se enää mitään kertoo." Ghost kysyi Nimuelta ihan silkkaa omaa uteliasuuttaan. Tuo sielu parka kun ei varmastikkaan olisi velholle millään asteella tärkeä äskeisistä puheista päätellen.. Tietysti olisi aina kiristäminen jollakin mistä tuo välitti ja sellainen sattui olemaan mukavasti samassa tilassa.

Kalma.. Kalma, no tapitti jonkin aikaa tyhjän näköisellä ilmeellä kattoon kunnes jälleen tipahti pois pelistä ja nukahti melko rauhalliseen uneen sen erikoisemmin tajuamatta missä mentiin ja mikä tilanne oli. Ghost tapitti rakkia, sitten nosti sitten katseensa Lilyyn ja lopuksi Nimueen.
"Olisi myös hauska kuulla paremmin suunnitelmasi ja kuinka kauan nämä täällä roikuvat." Ghost kysyi pienesti virnistäen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 10, 2012 12:14

Nimue, Lily, Shiloh

Eukko mulkaisi merkittävän vihaisesti Ghostiin, joka puuskahteli jotain omiaan. Tuon olisi paras pitää Merari aisoissa, tai löytäisi itsensä pian helvetin syvimmästä kuilusta. Demoni kuitenkin kävi kyselemään mitä Merarille nyt tehtiin, kun tuosta ei niin sanotusti ollut enää mitään hyötyä heille.
menköön menojaan. Me olemme poistuneet täältä ennen kuin hän tulee tolkkuihinsa Nimue totesi katsellessa miestä, joka teki lähempää tuttavuutta tuolin kanssa Minulle riittää tieto Sethistä tällä erää .
Eukon katse siirtyi prinsessaan ja Aavekoiraan demonin käydessä kyselemään suunnitelmista. Lily oli kyykistynyt Kalman viereen tuon vaipuessa jälleen tajuttomuuteen. Prinsessan katse kohosi kuitenkin tajuttomasta ystävästä velhottareen, joka kävi virnistämään pienesti.

Eikö olisi kaunis lahja lähettää veljelleni rakkaan ihmisen pää? Eukko kävi kysymään ottaen askeleen lähemmäksi. Velhotar oli selvästi aikeissa jatkaa sanojaan, mutta pysähtyi kuin seinään kuuntelemaan jotain.
Hetken hiljaisuuden jälkeen katse nousi Ghostiin.
Joku tulee mene katsomaan kuka ja tarvittaessa hankkiudu eroon siitä Nimue kävi käskemään demonia, nyökäten käytävään, joka vei pois luolasta.
Mitä lähemmäksi muukalainen suuaukkoa pääsi, sitä paremmin alkoi käytävässä kaikumaan hyräiltynä suojelusenkeli virsi. Tämä tuntematon tulija ei selvästikään ollut tietoinen mitä luolassa odotti, eikä selvästikään käynyt edes kyseenalaistamaan oudon luolan turvallisuutta.
Pitkää, mutkittelevaa käytävää peremmälle käveli huppupäinen mies, Selvästi lumen halki luolalle tarponut matkaaja oli jokseenkin surullinen näky, tuon housujen ja viitan ollessa lumessa rämpimisen johdosta täysin märät. Kuitenkaan mies ei näyttänyt välittävän mahdollisesta, epämukavasta olostaan vaan jatkoi tasaisen päättäväistä kulkuaan eteenpäin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 10, 2012 12:51

Ghost nyökkäsi virnistäen Nimuen selittäessä että tuo pipipää jätettäisiin tänne harhailemaan yksinään kun he olisivat jo muualla, koska velhotar ilmeisesti oli saannut jo haluamansa tiedot tuolta. Velhottaren seuraavista sanoista demoni oikein innostui.. etenkin kun asiaan kuului jomman kumman vangin pään napsauttaminen poikki. Demoni kallisti virnuillen päätään samalla kun naputteli sormillaan kapean miekkansa terää odottaen melko kärsimättömän näköisenä Nimuelta lupaa katkaista pää. Käskyä demoni ei kuitenkaan ikinä saannut, ei ainakaan sitä odotettua, kun Nimue ilmoittikin että luolaan oli eksynyt joku muukin onneton sielu omaksi epäonnekseen. Ghost tapitti Nimueta todella loukkaantuneena kun joutuikin hauskan pidon sijaan juoksu pojaksi, mutta tuhahti sitten vipaten rottansa pois olaltaan pomppimasta alas lattialle ja alittoi miekkansa tuppeen lähtien seinää pitkin kuin hämähäkki konsanaan katsomaan kuka olisi luolaan eksynyt näin herkällä hetkellä.

Ei aikaakaan kun demoni pääsikin katon rajaa pitkin ja pimeyden turvin hiljaa hiipien näkemään ja kuulemaan tämän ilmeisesti mies puolisen henkilön virsi lauleskelut saaden demonin inhoamaan tuota miestä jo nyt. Oliko tänne luolaan eksynyt joku pappi laulujaan lurittelemaan.. vai kenties vain harjoittelemaan seuraavaa saarnaansa? Ihan sama, tuo oli keskeyttänyt hänen hupinsa ja saisi maksaa sillä siitä että saisi pitää hänelle nyt hupia menetetyn sijaan. Niimpä demoni hiippaili kaikessa hiljaisuudessa miehen yläpuolelle ja irrottautui sitten katon rajasta lähtien putoamaan alas samalla kun veti miekkansa esille ja sopivalle etäisyydelle päästyään koitti huitaista huppupäisen henkilön nuppia irti.

Merari puolestaan oli päättänyt jättää tuolille jutustelun sikseen ja kävellyt Kalman luokse, istahtanut lattialle näyttäen harvianisen idiootilta keikkuessaan istuessaan puolelta toiselle pienesti samalla kun välillä tökki koiran tajutonta ruumista kengän kärjellä kevyesti naureskellen aika ajoittain täysin tyhjälle. Kalma itse taas reväytti silmänsä auki Merarin tempusta, etenkin kun tuo meni tökkäsemään muutenkin kipeää kylkeä kengällään, ja tarrasi kädellään kynsien kera hyvin kovakouraisesti tuon jalasta kiinni saaden Merarin perääntymään ja repimään itsensä irti väkisin tuon otteesta. Kivun tunnetta Ghostin myrkky ei kuitenkaan viennyt. Kalma taas jäi mulkoillen tuijottamaan Merarin perään ja sitten katse siirtyi Nimueen jonka johdosta aavekoira kinkesi itsensä polvillensa lattialle muristen hiljaa kurkusta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 10, 2012 1:25

Gohst poistui paikalta jättäen eukon kaitsemaan panttivankeja ja huru-ukkoa. Nimue pitikin silmällä Meraria joka kävi tökkimään Kalmankoiraa kuin mitäkin perunasäkkiä. Lily pysyi Kalman vierellä, mutta ei uskaltanut käydä estämään Jackia tökkimästä miestä Vaikka olikin melko lailla varma, ettei eukko antanut Merarin käydä häntä mukiloimaan. Kai tuolla oli muita suunnitelmia.
Kalma kävi kuitenkin yllättäen heräämään, tarraten kiinni Merarin koipeen. Sekaisin oleva mies kävi peruuttamaan aavekoiran luota, joka näytti taas pientä taistelutahtoa ilmassa.
vai kävi rakki heräämään Eukko kävi herjaamaan Kalmaa, vilkaisten Merariin Sain selville kuka Merari on ja nyt hän on vielä enemmän sinun ongelmasi, kuin vain päänsisäinen ääni. Hän myös kertoi minulle mielenkiintoisen tiedon sinun sairaudesta.
Eukko virnisti. Käsi ojennettiin jälleen Kalmaa kohden ja kirous lähti matkaan pienellä kädenliikkeellä. Kirous, joka iskeytyi aavekoiraan tekemättä kuitenkaan mitään vielä. Nauttikoot syövästään kaikessa rauhassa. Eukko oli käymässä vielä lisäämään jotain, kun kirkas valo käytävästä keskeytti ajatuksenjuoksun täysin


Mies otti vakaita askelia peremmälle luolaan. Huppupäinen ei näyttänyt edes huomaavan demonia, joka katossa kiikkui eteenpäin kuin mikäkin hämähäkkimies. Minkäänlaista reaktiota ei myöskään aiheuttanut demonin laskeutuminen taka-alalle, mutta kun miekka oli käydä katkaisemaan kaulan, huppupäinen vaeltaja kyyristyi ja kääntyi ympäri.
Shiloh tuijotti demonia hetken, kunnes hymähti pienesti.
Demonien ei kuuluisi vaeltaa maan päällä on aika lähettää sinut omiesi luo Enkeli totesi ja samassa mies alkoi hohkaamaan puhdasta valoa, muuttaen rääsyläisen muodon oikeaansa, suojelusenkeliksi. Valo tulvi pitkin käytävää, aina luolan puolellekin. Enkelin käsiin ilmestyi pyhässä tulessa taottu miekka, sekä kilpi, joka kävi enkelten muinaisella kielellä kertomaan korkean tahon tahtoa.
Sen enempää aikaa Shiloh ei käynyt tuhlaamaan vaan suoraa hyökkäsi kohden Ghostia.

Eukko joutui siristämään silmiään pienesti, valon tulivessa hetkellisesti sisään luolaan. Valon jälkeen iski eukkoon se epämukavan ahdistava, polttava tunne. Sama tunne, kun jotain pyhää oli lähellä Mutta tämä polte tuli auran muodossa.. mikä hitto käytävissä liikkui?!
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 10, 2012 3:46

Nimue huomautti aavekoiralle että tuo heräisi.. yllätys kun tuo sekopäinen ukko potkii hänen jo valmiiksi kipeää ja murtunutta kylkeä, kyllä sitä vähemmästäkin heräisi. Nimuen seuraavat sanat saivat aavekoiran katsomaan Merariin, jolla vaikutti olevan ruuvit hieman löysällä tällä hetkellä, ja sitten velhottareen.. oliko tuo päästänyt Jackin vapaaksi vipeltämään hänen kehostaan!? No tämäpä kiva juttu! Kalma katse muuttui entistäkin kysyvämmäksi kun Nimue huomautti jostakin sairaudesta josta Merari oli tuolle kertonut ja jonka johdosta tuo nosti kätensä kohden aavekoiraa ja päästi kädestää jotakin liikkeelle. Kalma totta kai suojasi itseään käsillään osuman varalta, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan.. Kalma nosti hämmentyneenä kätensä pois edestään suojaamasta ymmärtämättä mistä oli kysymys ja oli huomauttamassa jotakin harvinaisnen typerää noidalle kun koko luolaston täytti yht`äkkinen valon välähdys. Kalma, jolla nyt oli luonnostaan valon herkät silmät kärsi ehkä kaikkein eniten koko äkki valaistuksesta parahtaen kivusta kirkkaan yllättävän valon osuessa silmiin nostaen kätensä suojaamaan silmiään selvästi tuskaisen näköisenä.

Ghostin hyökkäys meni ohi, vaikka yllätys oli ollut melkein täydellinen, mutta silti mies ehti kumartumaan pois miekan tappavan terän tieltä ja Ghost itse laskeutui toisen polvensa varaan josta suoristautui seisomaan. Mies kääntyi ympäri ilmoittaen ettei demonien kuuluisi kävellä maan päällä laisinkaan vaan nuo pitäisi palauttaa sinne minne kuuluvatkin. Ghost oli huomauttamassa asiaan todella tärkeän pointin, mutta nopea kirkas valo sai demoni peittämään ja suojaamaan kasvonsa irvistyksen kera. Demoni kehon yli pyyhkäisi myös valon lisäksi raastava kipu joka suorastaan repi ja poltti demonin sisuskaluja. Ghost kuitenkaan kipuaan näyttänyt ulos päin vaan laski kätensä alas saaden todistaa kauhukseen mitä vastaan oli taistelemassa.. enkeli!? Ei tälläistä kuulunut sopimukseen!! Demoni astui muutaman askeleen taaemmas ja hyppäsi ketterästi monta metriä seinälle, kiipesi ylös kattoon asti huitaisten miekallaan katossa roikkuvia tippukiviä saaden ne katkeamaan ja putoamaan kohden enkeliä mursakaavalla nopeudella. Ghost tosin mitenkään erikoiemmin mitenkään tähdännyt vaan käytti tippukiviä hämäämiseksi paetakseen itse paikalta. Ai olisko Nimuelle pitänyt kertoa? Ei, ei todellakaan kun tuo sulosiipi nyt sattui seisomaan takaisin menosuunnan välissä.

Kalma sai hetkellisen sokaistumisensa jälkeen hieman näköään palaamaan vaikka näkikin hieman täpliä ympäri näkökenttäänsä, mutta nyt kun Nimuen huomio oli toisaalla käytti aavekoira tilaisuuttaan hyväkseen ja koitti käydä velhottaren kimppuun kynsin ja hampain kunnostaan huolimatta. Merari taas... no istua möllötti lattialla ja jutteli yksinään edelleenkin tajuamatta mistään mitään vieläkään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 10, 2012 4:37

Demoni kävi hypähtämään seinälle ja kiipesi aina kattoon asti. Shiloh seurasi katseellaan hämähäkkimiehen menoa, kunnes tuo lähti tiputtelemaan tippukiviä katonrajasta enkelin niskaan. Massiivinen kilpi nousi ottamaan vastaan kiviä, osa jopa rämähti massiivisella voimalla vasten kilpeä. Ennen kuin vaimeasti hohtava kilpi kuitenkaan enempää vahinkoa otti, nosti Shiloh kilpeään nopeasti kohden kattoa. Kilvestä lähti liikkeelle paineaalto, joka rikkoi suuret kivet jo ennen kuin ne ehtivät maahan mätkähtää.. Kivimurskaa ropisi alas. Sen nostattama savu tukki koko käytävän ja hengittäminen siellä ei tullut kuuloonkaan, ellei halunnut täyttää keuhkojaan tomulla.
Shiloh perääntyi. Kohden käytävän päässä olevaa luolaa. Demoni sai mennä, enkeli ei tuota tullut tänne tappamaan. Tällä kertaa. Hän oli muista syistä eksynyt luolalle.

Lily katsoi jännittyneenä käytävään, josta oli kuulunut kamalaa räminää. Kiviä oli selvästi tippunut alas.. olivatko he nyt ansassa täällä? Ei kai.. osasihan eukko teleportata, kyllähän tuo hankkisi heidät pois mikäli niin päättäisi. Siinä missä Lilykin, katsoi Nimue kohden käytävää. Kalman käydessä hyökkäämään eukon kimppuun, kävi Nimue kieltämättä säikähtämään pienesti. Eukko kuitenkin otti monta nopeaa askelta taaemmas, samalla kun sauva ojennettiin kohden aavekoiraa. Paineaalto ja koira oli heitetty kauemmas kimpusta. Eukko kävikin ääneen kiroamaan koiran tempausta, huomauttaen että seuraavasta hyökkäyksestä lähtisi pää irti.

Shilohin ilmestyessä viimein käytävästä luolan puolelle, kävi velhotar kavahtamaan askeleen, toisenkin taaemmas. Enkeli?! Shiloh kääntyi ympäri, lyöden siipiään muutaman kerran. Siipien lyöntien johdosta pöly, joka käytävässä leijaili, ei käynyt leijailemaan luolan puolelle. Enkelin katse kiersi huoneen asukeissa, kiinnittyen lopulta velhottareen.
Ghostin on parasta olla kuollut tai iskeä kohta miekkansa sinun selkääsi repien siipesi irti Velhotar totesi enkelille kaksikon katseiden kohdatessa.
Mikäli demonista puhut, otti tuo jalat alleen Liittolaisesi eivät liene kovin luotettavia Shiloh vastasi vakavana, samalla kun lähti lähestymään velhotarta.

Nimue ei tietenkään päästänyt pyhää valoa hohkaavaa enkeliä lähelleen helpolla. Kaksikko kävikin ottamaan yhteen. Nimue vältellen enkelin läheisyyttä, Shilohin yrittäen päästä fyysiseen kontaktiin eukon kanssa. Loitsuja lensi, mustaa magiaa, piikkejä, kirouksia jopa jäätaikaa otettiin avuksi.. mikään ei kuitenkaan tuntunut tehoavan tuohon mieheen. Mustamagia ei purrut pyhään mieheen, yllätys.
Lily puolestaan tuijotti enkeliä sanattomana.. enkeleitä oli olemassa? Näinkin konkreettisessa muodossa? Enkeli lähti ottamaan mittaa pienehkössä luolassa velhottaren kanssa. Moinen pauke ja meteli saivat Lilyn nostamaan kämmenensä korvilleen. Sai siinä myös varoa oman henkensä puolesta, eukko heitteli loitsujaan miten sattuu. Näytti kuitenkin siltä, että aina jos yksikin fyysisesti vahingollinen loitsu oli vähälläkään lentää prinsessan, Aavekoiran tai Merarin päälle, oli enkeli astunut eteen ja suojannut noita kilvellään, jopa siivillään. Siivet ottivatkin miehessä eniten osumaa jäätaioista, käyden jopa vuotamaan verta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 10, 2012 6:03

Shilon jäädessä taistelemaan kivien kanssa oli jo demoni kaukana menossa ja ulkona luolasta, vaikka tiesikin saavansa kuullu tempustaan Nimuelta ja saavansa äidin kädestä kun oli jättänyt velhottaren selviämään yksin enkelistä. Tosin millä lihkasilla tuo kuvitteli Ghostin hakkaavan tuon hyvyyttä hohkaavan olennon? Ei millään, joten pakeneminen oli demonista nyt paras vaihtoehto.

Kalman hyökkäys oli yhtä tyhjän kanssa kun Nimue perääntyi ottaen askelia taaemmas ja nosti sauvansa paiskaten aavekoiran jälleen pitkin ilmaa, josta tuo rysähti kipeän näköisesti lattialle jääden vaikeroimaan hiljaa kivusta maahan. Nimuen uhkaukset pään katkaisemisesta meni taas aavekoiralta hieman ohi, etenkin kun tuttu hahmo ilmestyi luolan suuaukolle ja aavekoira jäi tujiottamaan tuota hämmentyneen sekaisena. Shiloh nyt oli henkilö jota aavekoira olisi vähiten odottanut pelastamaan heitä tästä loukosta ja miten tuo oli edes löytänyt tänne!? Kalma yrittikin saada ääntä suustaan kysyäkseen Shilolta mitä tuo täällä teki, mutta sanat jotka oli tarkoitus sanoa muuttuivat tuskalliseksi yskän puuskaksi aavekoiran pidellessä tuskaisesti kylkeään kädellään.
Merari taas tunsi tuskaa silkasta Shilon silkasta läsnäolosta, vaikka olikin vielä jonkin verran sekava käytökseltään, oli tuo painautunut kasaan tuskissaan valittaen hiljaa kivusta joka raastoi miehen sisäelimiä ja jokaista lihasta mitä tuolla vain kehossaan oli.

Nimue ja Shiloh ottivat yhteen ryminällä velhottaren selvästikkin ollessa alakynnessä tätä valkosiipistä enkeliä vastaan, vaikka Shilokin oli ottanut siipiinsä osumaa vuotaen verta. Ja vielä kaikesta huolimatta suojeli Kalmaa, Lilyä ja jopa Meraria joka kärsi aina jokaisella kerralla enemmän kuin enkeli tulikin lähemmäs. Kalma taas vain makasi lattialla onne Nimue tuon oli heittänyt ja seurasi sieltä käsin taistelua joka alkoi käymään turhan rajuksi.. luolan katosta alkoi putoamaan kiviä täysin varoittamatta ja moni meni turhankin läheltä kolmikkoa.
"Shiloh... l-luolasto.. s-se romahtaa!" Kalma sai pihaistua rikkinäisistä keuhkoistaan enkelille samalla kun valtava kivi lohkare irtosi katosta ja syöksyi suoraan Lilyä kohden. Merari, joska oli jo alkanut selviämään Ghostin myrkystä, huomasi tämän syöksähtäen parempi kuntoisena prinsessaa kohden tönäisten tuon pois lohkareen tieltä saaden itse kiveltä hipasu osumaa olkapäähänsä ja kylkeensä rusahduksen kera jääden makaamaan olkapäätään pidellen Lilyn päälle.
"O-oletko kunnossa?" Merari kysyi Lilyltä ja tuon silmistä näki ettei tuo vielä aivan selvä ollut, mutta ei tuo enää kovinkaan pahasti omiansa nähnyt.
"Meidän pitää lähteä.." Merari sanoi ja kampesi itsensä pois Lilyn päältä, ojensi kätensä auttaakseen prinsessan ylös ja nappasi tuon terveelle olallensa roikkumaan ihmetellen mielessään voimiaan. Ei hän ennen aikuista naista näin vain nostellut. Maassa makaava Kalma taas.. Merari ei edes huomioinnut tuota kun juoksi aavekoiran ohi kohden luolan suuta. Murskaantukoot hänen puolesta vain kuoliaaksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 10, 2012 7:10

Taistelun tiimellyksessä alkoi myös luola ottaa vauriota. Kävikin pian huomattavan selväksi se, ettei luola ollut niin kestävää tekoa, mitä olisi toivonut. Lentävät loitsut, paineaallot ja noiden yhteen osuminen rasittivat luolaa niin, että se lähti sortumaan. Aavekoira kävi siitä huomauttamaan enkelille, joka vilkaisi nopeasti maassa makaavaa koiraa nopeasti, mutta ei voinut kauaa tuohon huomiotaan keskittää. Eukko ei antanut enkelille hetkeäkään aikaa harkita hyökkäyksiään. Vaikka olikin alakynnessä, ei Nimue periksi ajatellut antaa
Lily oli huomannut myös luolan sortumisen. Joskin pelon kangistama nainen ei kyennyt siihen reagoimaan millään tavalla. Tuo piti vain käsiään korvillaan ja hiljaa mielessään rukoili. Ne rukoukset Shiloh kävi kuulemaan, mutta kuten ei aavekoirankaan kohdalla, ei hän prinsessaa ehtinyt huomioimaan pahemmin. Isomman lohkareen kuitenkin tehdessä matkaansa naisen niskaan, kävi Lily nostamaan katseensa ylös.
Itse hän ei olisi ehtinyt reagoida mitenkään lohkareen tipahtamiseen, mutta luojan kiitos Merari oli pelissä mukana. Jack ehti tönätä prinsessan lohkareen alta pois, joka tippuessaan otti kuitenkin osumaa Merarin olkapään kanssa. Kädet prinsessan korvilta olivat siirtyneet tuon suun eteen, naisen katsoessa järkyttyneen näköisenä Merariin. Miehen käydessä kyselemään oliko prinsessa kunnossa, nyökytteli nainen päätään nopeasti. Miehen vielä todetessa, että heidän pitäisi poistua, nyökytteli Lily jälleen. Aivan samaa mieltä. Lily kävikin tarttumaan Merarin käteen tuon auttaessa prinsessan ylös, jonka jälkeen Lily saikin löytää itsensä miehen olalta.

Lilyn olisi tehnyt mieli huomauttaa Merarille Kalmasta, mutta jätti sanomatta. Merari tuskin oli kovin innoissaan Kalmaa pelastamassa. Lily toivoikin, että enkeli pitäisi aavekoirasta huolen.
Kaiken tämän ajan Shiloh ja Nimue olivat ottaneet yhteen. Eukko alkoi selvästi jo väsyä. Polttelevan paha olo sisällä väänsi sisukalut nurin, lisäksi taikomisenkin suhteen alkoivat rajat tulla vastaan.. Enkeli puolestaan ei näyttänyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä, vaikka siivet vuosivatkin verta. Lopulta Shiloh sai yllätettyä Eukon ja ahdistettua tuon nurkkaan, painaen eukon kilpensä ja seinän väliin. Enkelin suusta alkoi kuulua nopeasti lausuttuja, tuntemattomalla kielellä puhuttuja sanoja, jotka saivat Nimuen kirjaimellisesti huutamaan kivusta. Niin kilven kosketuskin, kuin pyhä saarna kärvensivät synkkää sielua kuin tuli paperia. Eukon huuto ei ollut kovinkaan korvaystävällinen. Korkea, moniääninen. Se kuitenkin peittyi osin sortuvan luolan ryminän alle.

Enkelin katseen harhautuessa hetkeksi kattoon, kävi eukko pamauttamaan miehen kauemmaksi itsestään paineaallolla.. jonka jälkeen pahasti osumaa ottanut eukko katosi luolasta. Pakeni, toisinsanottuna. Ehkä hyvä valinta, mutta silti raukkamainen.
Shiloh ei jäänyt sen pahemmin ihmettelemään eukon katoamista, vaan kiirehti Kalman luo. Miekka löysi tiensä tuppeen, mutta kilpi pidettiin kädessä. Nostettiin suojaamaan sekä itseä, että aavekoiraa tippuvilta kiviltä. Vapaana oleva käsi kiertyi Aavekoiran ympärille, nostaen pienemmän miehen vasten enkelin rintakehää. Ote oli tiukka ja pitävä, eikä koirasta päästetty irti. Tuon mahdollisista kivuista ei vielä välitetty, sillä juuri nyt tärkeintä oli päästä pois.
Paineaalto, toinenkin suunnattiin kohden luolan kattoa, joka kävi murenemaan entistä pahemmin moisista iskuista. Jopa niin pahasti, että raitista ilmaa, kuun valoa alkoi tulvimaan suurimmista halkeamista. Silloin Shiloh painoi Kalman entistä tiukemmin itseään vasten ja iski siipiään muutaman kerran voimakkaasti maata kohden, nousten näin ilmaan. Lento jatkui kohti kattoa, kilpi nostettiin ottamaan isku kivisen katon kanssa. Tämän seurauksena Enkeli sekä Aavekoira paiskautuivat läpi yllättävän ohuehkon kallion, päästen pois sortuvasta luolasta juuri ajoissa..

Lily ja Merari ehtivät myös pois. Matka tomun peittämän käytävän läpi sujui kutakuinkin mutkitta, vaikka käytäväkin tiputteli jo kiviä katostaan uhkaavasti. Pihalla raittiin kylmä ilma oli tervetullut, joskin se sai Lilyn yskimään pienesti. Kun pihalle oltiin päästy, Lily pakottautui irti Merarin otteesta, seisomaan hankeen. He olivat meren rannalla, melkein vesirajan tuntumassa. Meri ei ollut jäässä lainkaan, mutta lunta rannalla riitti ihan yhtä paljon, mitä sisämaassakin.
Prinsessan katse kääntyi merta ihailemasta kuitenkin luolaan, jonka katto suorastaan räjähti auki. Enkeli kohosi läpi kallion, käyden lentämään korkeammalle taivaalle. Enkelin lento ei selvästikään ollut sujuvaa, sillä tuon siivet olivat ottaneet pahemman kerran vauriota.. lisäksi Aavekoira lisäsi elopainollaan lentämisen hankaloittamista. Prinsessan kädet nousivat jälleen kerran suun eteen tuon jännittäessä kaksikon laskeutumista..
Shiloh huomasi prinsessan ja Merarin rannalla, käyden kaartamaan noiden luokse. Lasku ei tosiaan ollut mikään maailman elegantein, mutta Shiloh onnistui silti laskeutumaan niin, ettei isku vaikuttanut Kalmaan. Ainoastaan enkelin jalat ottivat vastaan tömähtävän laskeutumisen, tuon joustaessa jaloillaan iskua. Aavekoira laskettiin maahan makaamaan, puoli istuvaan asentoon vasten rantakiveä.
Odota hetki autan sinua kohta Shiloh totesi lempeän isällisellä äänellä, hymyillen pienesti, kääntyen sitten kohden Meraria.
En tiedä mikä olet tai mistä tulet, mutta sinä et vaikuta yhtään sen synnittömämmältä, mitä noita Enkeli aloitti lähtiessään ottamaan vakavan varmoja askelia lähemmäksi Meraria Olet se riivaaja joka koiraa kiusasi, etkö olekin? Syntisi ovat samat, mitä aikoinaan hänestä löysin.. nyt ne ovat poissa, mutta siirtyneet sinuun..
EdellinenSeuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia