Kirjoittaja Lörri » 05 Syys 2013, 20:37
/ No niin juu, mä en itte ollu ihan kartalla, mutta onneski sä olit :D /
K15
...I think...sisältää erotiikkaa ja eroottisuutta, älä lue jos haluat välttyä.
Kun Nau tuuppasi oven auki, Phoen veikeät valopalleroiset ryöpsähtivät hänen harteidensa yli käytävää valaisemaan. Moiset palleroiset ihastuttivat naista yhä, ja hän hymyili niille huvittuneena.
" Aika moista tosiaan!" Nau hengähti, kun hän näki, ettei tulimies ollut puhunut lainkaan liioitellen talon arvoesineistöstä. Pikemminkin päin vastoin; Phoelta oli jäänyt jopa jotain mainitsematta. Nau asteli upean tammipuisen kaapin luo, ja juoksutti sormiaan sen taidokkaasti tehdyillä ja kauniilla kaiverruksilla. Sitten mies alkoi heitellä seiniltä muhkeita turkiksia kasaksi lattialle ja Nau loi häneen katseen vinosti tummien ripsiensä lomasta. " Miten minusta tuntuu, että olet oikea mestari nautiskelija? Ei sillä, vaikutat olevan oikein hyvä siinä homassa," Hän sanoi, kun Phoe asettui lokoisasti pehmoiseen turkiskasaansa loikomaan. Ja Naun täytyi myöntää itselleen, että loikoessaan siinä virnistelemässä letkeän näköisenä, mies oli hemmetin syötävän ja puoleensavetävän näköinen.
" Nautiskele sinä vaan," punapää kehoitti hymyillen, ja päätti niinsanotusti pilke silmäkulmassa, että antaisi sitten miehelle mitä tämä kaipasikin.
Hetkisen neidon näppärät sormet tutkiskelivat tarvikelaukkua hänen uumillaan, ja löydettyään sopivan työkalun, hän pujotti sen hitaasti, ja viettelevästi, mehevien punahuultensa väliin. Nyt hän siirsi sivelevin liikkein kätensä kaulalta ylös siroon niskaansa, pujotti sormensa kurittoman tulitukan lomaan ja kiepautti silmillä tanssivan otsatukkansa pois silmiltään ranteessaan roikkuneella nahkanauhalla. Seuraavaksi kujeilijatar kääntyi katsomaan miestä olkansa yli. Veikeästi hän hymyili ja iski silmää, kumartuen sitten kaapin lukituksen puoleen hitaasti; tavalla, joka toi hänen upeasti muodostuneen takalistonsa erinomaisen sensuellisti esiin.
Nau käytti sorminäppäryyttä aikansa; ihan hyvän tovin - unohtamatta liikutella kroppaansa mehevästi yleisön edessä -. Hän ei ollut keskittynyt kuin vasta ensimmäiseen lukkoon. Vihdoin kuului kovaääninen *klaks!* ja neito hihkaisi onnistumisen riemusta. Samassa jokin höyryä muistuttava alkoi suhista esiin kaapista; sen oven olemattomasta raosta. Suhina tuli huoneeseen suorastaan agressiivisesti, se iski päin Naun naamaa; kirveli, ja sai tämän hätkähtämään ja menettämään tasapainonsa. Nau astui taaksepäin ja kompastui Phoen turkiskasaan. Hän mätkähti kiljahtaen siihen selälleen, likipitäin miehen päälle, ja kauhistuneena hän tuijotti eteensä ilmestynyttä olentoa. Nau oli ensin luullut kyseessä olevan jonkin ansan. Kaasua tai jotain. Mutta nyt siihen silmien eteen oli selkeästi ilmestynyt läpikuultava ja ilmassa leijuva ronskin miehen hahmo. Se väreili ilmassa ja oli kirkkaan vaaleansininen ja hyvin elävä. Nau katsoi kauhistuneena Phoenixiin, ja samassa tunsi, miten tuo sininen henki, demoni, mikä lie, porasi katseensa hänen lävitseen ja naurahti. Katse ja Nauru tuntuivat aluksi Nausta suorastaan hyytäviltä, hän koetti siirtyä entistä likemmäs lämpöistä Phoenixia ja kääntää katseensa tähän, mutta ruumiin liikuttaminen oli kovin vaikeaa. Sitten jokin muuttui. Tuon demonin yhteys häneen alkoi tuntua naisesta hykerryttävän, suorastaan himottavan hyvältä, ja hän tunsi alkavansa vähitellen rentoutua. Demoni nauroi jälleen hohottavaa nauruaan, ja Nau vavahteli sen tahdissa, mutta ei inhosta, vaan jostain ihan muusta; hänen huuliltaan karkasi samanlainen voihkaisu kuin vain hetkinen sitten Phoenxin kanssa yläkerrassa. Demoni piti otteensa neidosta, mutta tavoitteli katseellaan Phoenixia. Sitten se puhui. Puhe oli kuin kurlausta, mutta jollain lailla siitä sai selvän kuitenkin. " Olen tämän kaapin vartija. Snophegus on nimeni." Se sanoi Phoenixille. " Pystyn voittamaan olennot käyttämällä hyväkseni heidän omaa energiaansa. Tässä huoneessa ja tässä naisessa se oli ja on ehdottomasti seksuaalienergia!" Tämän sanottuaan Snophegus hohotti jälleen. " Sinä, Feenix, et voi minulle yhtään mitään, kun vien naisesi. Jäät armottomasti sivuun, kakkoseksi, ja kukistan sinut leikiten. Tosin vasta sitten, kun olet saanut katsoa, miten yhdyn häneen silmiesi edessä, ja hän nauttii siitä aivan suunnattomasti! Niin suunnattomasti että lopulta menehtyy siihen!" Ja tämän sanottuaan karmiva Snophegus kajautti jälleen hirveän naurunsa niinsanotusti päin Phoenixin naamaa.
// No huhhuh! Tää lähti ihan käsistä!//