Tarpeeksi hyvä ryöstettäväksi


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Helmi 08, 2013 10:06

Tarpeeksi hyvä ryöstettäväksi

Nau


Nau seisoi selkä puista seinää vasten kahden ei niin suuren kadun risteyksessä. Lunta sateli hiljalleen, ja mereltä kävi kostea, suolainen tuuli, joka jäädytti ja kasteli vaatteet ja sai kylmän pureutumaan kulkijan luihin ja ytimiin. Tässä seinää vasten tuuli ei päässyt puremaan ollenkaan, ja Naun oli hyvä kytätä niin sanottua saalistaan. Toistaiseksi hän ei ollut kohdannut kuin kaksi rääsyläislasta ja sitten kumaraisen, vanhan pariskunnan, jotka kulkivat tukeutuen toisiinsa että puisiin kävelysauvoihinsa. Vaikka hän oli aikeissa tyhjätä jonkun satunnaisen ohikulkijan taskut, ei hän suurin surminkaan aikonut koskea lapsiin tai vanhuksiin, ei edes, vaikka he olisivat näyttäneet hyvin toimeentulevilta.
Hän oli Ihmisten kaupungissa onnistunut näpistämisessään erinomaisesti, mutta nyt tuo tuolloin hyppysiin saatu sievoinen summa alkoi olla jo loppuun kulutettu, ja Nau tarvitsi kaikenlaisia perustarpeita, kuten nyt uusia vaatteita ja kattoa päänsä, ja ystäviensä pään, päälle. Nau aikoi myös hankkia jonkinmoisen aseistuksen, joka oli hieman enemmän kuin hänen mukanaan kuljettamansa puukko, mutta vähemmän kuitenkin kuin jousi ja nuoliviini. Ja tietenkin raha toi monenmoista etua muutoinkin täällä Satamakylässä asioidessa.
Nau kurkisteli vihreillä silmillään harmaan villaviittansa hupun alta. Viitta oli rähjääntynyt reissussa niin kuluneeksi, ettei siitä saisi millääntavoin korjaamallakaan enää kelvollista, ja nyt se oli koppurainen siihen jäätyneen lumen takia. Mokoma ei paljon suojaa suonut.
" No niin!" Nau suhahti, kun illan hämärtämältä kadulta asteli esiin kookas miehen hahmo. Tässä se nyt olisi...ei mikään rääsyläinen ja reppana ripakinttu, vaan erittäin elinvoimaisen näköinen yksilö, jolle ei kauhean kummoisesti kävisi, vaikka Nau tämän taskut tyhjentäisikin.
Neito sysäsi hupun päästään, pöyhi hieman lätsähtänyttä kuontaloaan ja nipisteli poskiaan jotta ne alkaisivat punottaa. Olisi ollut erittäin edullista, jos hän olisi voinut sysätä viittansa syrjään ja näin paljastaa mehevän povensa ja muut kurvinsa, mutta näissä sää olosuhteissa se olisi aivan itsemurha...tässä täysivoimaisen uroon ryöstämisyrityksessä olisi jo kyllänsä riskiä otettavaksi.
Nau lähti hoippumaan tuota miestä kohti, teeskennellen erittäin vahvaa humalatilaa. Hän kompuroi ja mutkitteli ja tirskahteli itsekseen, huitoen samalla käsillään eriskummallisesti sinne ja tänne. Horjuttuaan lähelle miestä, hän sotki jalkansa paikalle sopivasti sattuneeseen jääkökkäreeseen, ja kierähti suoraa ryövättävänsä syliin. Hän oli tehnyt melkoisen taidokkaan kiepsahduksen voidakseen päätyä juuri tähän näin. " Oih! Antheekssshi hyvä herra, että minä shitten olen khömpelö, oivoih, ei kai teihin sattunut?!" Nau sammalsi miehelle, vasten tämän miellyttävän lämmintä ruumista. Yllättäin Nau huomasi oikein painautuvansa toisen ruumiin lämpöön, mutta terävöitti sitten itsensä ja kikatellen ja höpötellen tutki miehen vartaloa päästäkseen käsiksi tämän taskuille tai varustevyölle; mitä ikinä hänen näppärät sormensa sitten löytäisivätkään.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Helmi 11, 2013 11:35

//Täällä hän me nyt ollaan, siis minä ja tällä kertaa herra Phoenix:)//

Satama. Siellä sitten ei koskaan voinut olla hyvä sää. Ne vähäisetkin ihmiset jotka olivat syystä tai toisesta, toiset jopa ilman syytä, eksyneet pihalle olivat kääriytyneet tiukasti lämpimiin takkeihinsa ja monilla oli jopa myssyt kiskottuna syvälle päähän ja huivit kietaistuna kasvojen peitoksi. Voisi siis sanoa että eräs nuori ihmisfeeniks erottui aikalailla näiden vähäisten kulkijoiden joukosta. Noh, yleensä täysin yläosattomana kuljeskeleva miekkonen oli sentään suurimman halveksunnan ja kummastelun välttääkseen laskenut harteilleen matkaviitan, joka kyllä aina oikeanlaisen tuulen pyrähtäessä paljasti sen sisään kätkeytyvän muutoin paljaan yläosan. Jalassa Phoenixilla oli viileänkauden mukaisesti pitkät tummat housut joiden lahkeet oli piilotettu pitkävartisiin saappaisiin.

Phoenix asteli viittansa suojissa pitkin satamakylän katuja aina ajoittain irvistäen kivusta. Mereltä päin tuuli kylmästi ja silloin tällöin jotain loskan, veden tai lumen tapaista lensi sen suunnilta satuttaen feeniksiä. Phoe ei tuntenut kylmää, eikä kylmä viimakaan haitannut mutta moiset vesimuodostumat sattuivat. Ehkä miehestä oli pikku hiljaa tulossa hieman masokistinen sillä tänäänkään hänellä ei ollut mitään erityistä tekemistä, muuta kuin etsiä jotain tekemistä, ja silti hän oli vapaaehtoisesti lähtenyt ulkosalle tietäen millainen sää siellä oli.

Noh, Enpä minä tähän kuitenkaan kuole, Phoenix ajatteli surkuhupaisasti juuri kuin hänen tylsä päivänsä muuttui paljon mielenkiintoisemmaksi. Joku kovin nuorelta - sekä päihtyneeltä - vaikuttava naishenkilö heittäytyi suoraa miehen vahvoille käsivarsille. Phoenix virnisti leveästi hänen syliinsä tupsahtaneelle pimatsulle joka selitteli siinä sitten päihtyneesti jotain muun muassa siitä ettei toivottavasti ollut satuttanut miestä sillä tavalla kaatuessaan. Tästä selityksestä tuli esille kaksi asiaa jotka virnistyttivät Phoenixia erityisen leveästi, nimittäin se että neito oli juuri lennähtänyt miehen syliin ja pyysi sitä anteeksi ja toiseksi toinen luuli että olisi voinut satuttaa tätä. Ensinnäkin Phoenix oli kuolematon, joten ei hänellä ollut pelkoa pienestä kivusta ja toisenakin - fakta jonka myös tuo tyttö olisi voinut tietää- oli se että hän oli noin kuusi jalkaa pitkä sekä lihaksikas, missäs tuommoinen neitokainen siinä sitten painaisi?
"Vasen takatasku, etkä löydä sieltä kuin kymmenisen hopealatinkia", punatukkainen komistus sanoi edelleen leveä virne kasvoillaan ja naista myöskin samaan sävyyn sointuvilla silmillään intiimisti tutkiskellen. "Eikö sinun kaltaisellasi tytöllä olisi pikkuisen helpompiakin tapoja tienata taskurahaa?" Kuului Phoen seuraava perserssiydellä maustettu kysymys.
Kauan oli Phoenix tallannut Cryptin teitä ja katuja, eikä ollut ensimmäinen - eikä varmasti viimenen kerta - kun häntä luultiin helpoksi saaliiksi.

Kaksikko sijaitsi ihan seinän vieressä jossa vielä hetki sitten Nau oli ollut piilossa purevalta tuulelta joten nyt Phoenix yritti nopealla liikkeellä napata tyttösen itsensä ja seinän väliin - suojaan tuulelta ja hänen lämpöönsä. Phoenixin ruumiinlämpö kun sattui olemaan hieeeeman lämpimämpi kuin muiden ihmisiä muistuttavien humanoidien. Omituista kyllä mutta tällä eleellä Phoenix ei hakenut hyväksikäyttöä tytöstä tai muutoinkaan tuon ahdistelua vaan oli yksinkertaisesti tuntenut tuon heittäytyessä syliin kuinka kylmä toisella mahtoi olla. Yksi komean uroon valttikorteista naistenkaatamisessa näin talvisaikaan oli hänen vastustamaton lämminkainalopaikkansa. Kukapa sinne ei haluaisi käpertyä nokosille?

//Minä haluaisin kyllä, mullon varpaat ihan jäässä kun ei oo täällä asuntolassa älyttömästi panostettu lämmityksiin>:O//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Helmi 12, 2013 9:28

Naun tunnustelevat kädet eivät löytäneet yhtään mitään, minkä hän olisi voinut napata. Siitä huolimatta tuntui oikein miellyttävältä viipyä siinä miehen vartaloa vasten...miten tämä tuntuikin mahdottoman lämpöiseltä tälläisen sään keskellä. "Vasen takatasku, etkä löydä sieltä kuin kymmenisen hopealatinkia", mies sanoi virnistellen, ja Nau jähmettyi hetkiseksi. Tämä ei nyt mennyt ihan putkeen! Nau suoristautui, ja purskahti nauruun, kohottaen katseensa miehen puoleen....ja erittäin silmää hivelevän sellaisen; hän saattoi nyt huomata, kun katsomaan rupesi.
" Ilmeisesti minä en ole ensimmäinen, joka koettaa tyhjentää sinun taskusi", neito totesi iloisesti ja virnisti niin että ilkikuriset hymykuopat tulivat näkyviin.
Miehen seuraavat sanat eivät miellyttäneet Nauta ollenkaan, ja hän loi sivaltavan katseen vihreistä silmistään tämän naureskeleviin, punaisiin silmiin, jotka katselivat korkeuksistaan neitoon. Nau työnsi itsensä kipakasti kauemmas tästä kookkaasta punatukasta. " Tuollaisia sikoja te kaikki miehet olette! Oletatte että naiset eivät muuta tahdokaan kun levittää jalkansa aivan kenen tahansa ukkelin edessä, ja paremman puuttessa jopa elättävät itsensä sillä!" Naun tivahdus oli hieman tekopyhä, sillä hän ei ollut ollut miesten, tai minkään muunkaan suhteen, mikään varsinainen siveyden sipuli. Kuitenkin tälläinen suora viittaus siihen että hänen olisi helppoa hankkia rahansa yleisenä patjana, kiukutti häntä suuresti. Oma osansa varmasti oli sillä, mitä inhottavuuksia hän oli saanut kokea orjakauppiaiden luona vain vähän aikaa sitten.
Samalla mies liikahti nopeasti, ja nappasi Naun takaisin ruumiinsa lämpöön itsensä ja tuulelta suojaavan puu seinän väliin. Nau koetti laittaa vastaan, mutta sai juuri silloin hyiseltä merituulelta kostean iskun vasten kasvojaan, ja antoikin aivan mielellään periksi. Totuus oli se, että hän oli jäässä, ja tämä mies todellakin sai hänen jäseniinsä lämpöä. Ja omituista kyllä, puheistaan huolimatta miehen läheisyydessä ei ollut mitään irstasta tai tunkeilevaa, tuntui, kun tämä todella olisi vain tahtonut lämmittää toista kulkijaa talven jäätämän sataman autiudessa.
Nau katseli uteliaasti miehen punaista olkapäille ylettyvää liekkitukkaa, suoria punaisia kulmia, hurmaavia hymykuoppia ja kiehtovan punaisia silmiä, jotka tuntuivat palavan mustien ripsien keskellä. Tämä heppu oli todella puoleensa vetävä, Nau tunsi, ja pudisti päätään niin että hänen korvissaan killuvat; jäiset; messinkirenkaat iskivät hänen poskiaan vasten...no niin, juuri päinvastoin kun hänen äskeinen kivahduksensa antoi ymmärtää, Nau tunsi, että hän voisi olla valmis monenmoiseen tämän ventovieraan miehen kanssa aivan ja juuri nyt...tilanne oli niin absurdi, että metsästäjättären mehevät huulet vetäytyivät väkisellä hymyyn, ja kohta hän alkoi jälleen nauraa heleän ilkikurista nauruaan.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Helmi 13, 2013 2:21

Heti Naun ensikertaa hymyillessä Phoenixille mies huomasi jotain viehättävän ilkikurista naisessa. Ja oudolla tavalla tuo virne, nauru ja hymykuopat, puhumattakaan yleisestä kauneudesta, huumasivat miehen.Ehkä se mitä Phoenix näki oli heijastus itsestään, niin äärimmäisen itsekkäältä kun se kuulostaakin.
"Et alkuunkaan ensimmäinen - saati viimeinen!" Phoe komppasi hyvin itsevarmana naisen naurahdukselle siitä että oli jäänyt kiinni miehelle taskujen putsauksesta. Mutta miehen seuraava heitto saikin tytön enemmän kiukkuiseksi. Miehiähän siinä rotuna jälleen herjattiin ja Phoenix antoi kaiken mennä aika pitkälle toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Naurettavaa, syyttää miehiä siitä että naiset vain ovat sellaisia, Phoe tuumi siinä katsellessaan ripitystä.

Tulinen mies oli napannut nuoren myös punatukkaisen tyttösen itsensä ja suojaisan puuseinämän väliin ja siinä sitä vain oltiin. Phoenix yritti itsekin avata omaa käyttäytymistään ja pohti miksi teki niin. Ei hän tästä mitään hyödy, joka olikin niin kummallista, mutta toisaalta hänellä oli kyllä tylsää ja ei hän tästä mitään kärsikään. "Missä sinä asut?" Phoenix kysyi ja yritti tavoittaa toisen smaragdimaisten silmien katseen, "Saatan sinut kotiin. Ei ole hyvä kuljeskella palelluttamassa itseään." Niiden sanojensa päätteeksi Phoenix, yhä kumartuneena hyvin lähelle Nauta, riisui oman matkaajaviittansa ja kietaisi sen sitten Naulle. Phoenix ei hetkeen hymyillyt ja hänessä saattoi nähdä ihan aitoja tunteita. Uteliaisuutta, ihmettelyä, ehkä jopa jos oikein laajaperäisesti tulkitsi niin välittämistä tai huolenpitoa. Punaiset silmät vain tutkivat pienempää punapäätä ja lopulta komistuksen huulille palasi kujeileva perusvirne. "Olen Phoenix. Lyön vaikka vetoa ettei nimesi voi olla yhtäkaunis kuin omistajansa".

Phoenix ei tosiaan ollut kaikista älykkäimpiä otuksia. Tuuli puhalsi jostain kovemmin niin että muutamia loska roiskeita lenteli feeniksin paljaaseen yläruumiiseen. Se sattui, tiivestetysti sanottuna joten Phoenix ensin irvisti vähän kivusta, mutta ilme oli silti virnistyksin ja irvistyksen välimaastossa. "Hitto, unohdin ihan..." Mies sanoi naureskellen kivulleen ja loi itselleen selkäänsä punaiset suuret sulkaiset siivet. Mies asetti siipensä ikäänkuin suojaksi itsensä ja Naun ympärille, että jatkossa lumi sun muu vedenolomuoto pysyisi poissa miehen paljaalta ylävartalolta.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Pe Maalis 01, 2013 8:35

Huh. Kuuman miehen kuuma katse...Nau tunsi sävähtävänsä miehen katsoessa häntä aivan väkisinkin, eikä se sävähdys suinkaan ollut inhoa.
" Noh, en muista tarkalleen, mutta jossain tuolla keskemmällä kylää se joka tapauksessa on, majatalo, johon olemme kirjautuneet. Osaan sinne heti kun näen jotain tuttua" Nau vastasi miehelle, ja huomasi samassa että liekkitukka kääri viittaansa hänen jäätyneen vartensa suojaksi. Nau loi mieheen hämmästyneen katseen, kulmat koholla, jääden sitten vain tuijottamaan tämän punahehkuista katsetta, joka katsoi häntä nyt kasvoista, joilta oli hetkiseksi kadonnut niille ominainen letkeä virne. Nau ei niinkään nähnyt, vaan ennemminkin ehkä tunsi sen; miehestä heijastui jotain, joka oli yleensä naamion alla, suojassa muilta..Nau saattoi mielestään selkeästi havaita, että mies oli tottakai utelias, hämmentynyt ja herrantähden, huolehtivainen. Hetkuruisen verran Nau sai nähdä vilauksen jostain aidosta, oikeasta ja kouriintuntuvasta osasta miehen tunnemaailmaa, mutta se tovi liihotti pian ohi, ja Nauraen Nau kertoi miehelle mikä hänen nimensä oli. " Kumpi nyt sitten voittaa kauneudessa, minä vai kenties nimeni?"
"Hauska tavata, Phoenix, " Nau sitten sanoi kujertavasti miehen lämmöstä humaltuneena, ja virnisti. " Minä en kyllä ole ollenkaan valmis lähtemään vielä kotiin. Minulla on vielä tehtävä suorittamatta tälle illalle...minä tarvitsen saalista." Tämän sanoessaan hän iski Phoenixille silmäänsä ja suipisti pikaisesti mehukasta suutaan kuin suukkoon. Nau tietenkin ajatteli saalista, jota voisi saada kaduntallaajien taskuista, mutta tietentahtoen antoi asialle kaksoismerkityksen.

Phoenix käyttäytyi, kuin häneen olisi osunut jotain kipeästi. Nau ei ehtinyt hämmästellä sitä sen enempää, kun mies humautti yhdessä silmänräpäyksessä selkäänsä suuret ja punaiset siivet...mies kasvatti noin vain suunnattoman kokoiset siivet selkäänsä, ja peitti sekä itsensä että Naun niiden höyhenten suojaavaan syleilyyn.
Nau hengitys oli nopeaa, ja hän katsoi hämärästä ja kummastuksesta laajennein pupillein Phoenixia suoraa tulisiin silmiin...hän oli hieman hätääntynyt, mutta tunsi, ettei tämä Phoenix, olkoon nyt sitten aivan mikä tahansa olento, halunnut hänelle mitään pahaa, ja hän olisi täysin turvassa tämän kanssa. Nau ei sanonut mitään. Ei kysynyt sitä kysymystä, joka väreili tilanteessa, mutta hänen katseessaan näkyi täysin selkeä kysymys; mikä ihme Phoenix oli miehiään?!

Nau oli juuri saanut erittäin läheisen kontaktin ihka aitoon lohikäärmeeseen; hänen hyvästä ystävästään olikin yllättäen kuoriutunut valtava peto! Hänen ystävänsä oli lohikäärme, ja siitä ei päässyt yli eikä ympäri...oikeastaan se oli mekoisen hieno juttu!
Näin ollen Phoenixin yllättäen ilmaantuneet siivet eivät saaneet häntä hätkähtämään ollenkaan niin paljon kuin hän olisi voinut hätkähtää aiemmin...ennemmin, ennekö selkisi, mikä Pumpkin oikein on käärmeitään.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 17, 2013 3:33

Nau, Phoenix makusteli nimeä jonka tuo sulokas varas oli hänelle kertonut ja sitten kovin perverssi ilme kasvoillaan vastasi matalan seksikkäällä äänellään: "Ei tuollainen nimi huonommalle rungolle sopisikaan, mutta kauniimpi olet sinä". Sellaisen pervon hymyn taakaa luulisi löytyvän mitään mitä ulospäin ei jo näkynyt, mutta jopa Phoen sisällä, hyvin hyvin syvällä sisimmissään oli jotain aitoa.
"Ah, sano Phoe vaan", komea punapää sanoi samalla kohauttaen hieman olkiaan, "Vai että saalista tekee pienen neidin mieli? No, eihä sitä sitten vielä voi kotiin painella..." Lisätessään viimeisen kommenttinsa Phoenix nuolaisi ylähuultaan ja vaikka he olivatkin ihan lähellä toisiaan Phoenix imaisi olemuksellaan viimeisetkin sentit ja millit tilaa heidän välistään. "Luulenpa, että voin auttaa sinua", Phoenix sanoi hiljaa kähisten. Naun ja Phoen huulet olivat niin lähekkäin että jos Nau nyt uudestaan tekisi Phoelle ilmaa suutelevan liikkeen osuisi se suoraa miehen huulille. Miehen puhuessa Nau saattoi tuntea huulillaan toisen sanat hentoina ilmavirtoina.

Todella intohimoinen hetki päättyi kuin seinään siinä hetkessä kun Phoenix läväytti siipiään ravistaen niistä itsestään, sekä Nausta, pois päin kaikki loskat. Samalla feeniksi tietysti suoristautui koko pituuteensa ja välimatka heidän välissään piteni niin että Nau saattoi yhä tuntea miehen lämmön haihtuvana, lipuvana kaukaisuuteen.
"Miten pitkälle olet valmis menemään Nau? Koska minulla ei ollut mielessäni mikään ihan pikku näpistys", Phoenix tiedusteli samalla asettaen siipensä suojakseen. "Mua kun ei kuitenkaan kiinnosta raahata sua mukana niinkun jotain hemmetin neitsyt prinsessaa, jos et mitään ole tavoitteeseen päästäksesi valmis tekemään" Ja niin sanoessaan Pheonix vapautti itsestään valloille toisen piirtään johon naiset hänet tavatessaan lankesivat: paha poika -asenteen.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Maalis 19, 2013 1:37

Nau puisteli tahattomasti ruumistaan kuin märkä koira Phoenixin perääntyessä hänen luotaan. HUH!
Hän katseli miestä silmät hieman sirrillään; arvioivasti. " Minä olen, Phoe, valmis menemään niin pitkälle, että olen täysin tyydytetty. Mutta matkan ja konstien on oltava minulle miellyttäviä. Ehdottomasti." Naun monimielisesti ymmärrettävillä sanoilla oli saatteenaan kermaisen kehräävä sävy, ja hän vinkkasi veikeästi toista silmäänsä sanojensa päätteeksi, viimeistellen koko kommentin vielä herttaisen kujeilevalla hymyllä. Nau mietti, olisikohan ollut mahdollista tarttua heidän välillään kulkevaan erottiseen lataukseen ja kiskoa Phoenix siitä vetämällä takaisin luokseen. Sitten hän hymähti ääneen ajatuksilleen ja päätään hitusen kallistaen keskittyi mieheen. " Täytyy sanoa, että nyt kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta. Sekä sinä itse, mies, että sinun puuhasi. Annahan tulla tarkempaa tietoa, niin päätän, haluanko lähteä samoille teille kanssasi vaiko en." Samassa nurkan takaa hoippui laitamyötäisessä oleva hyvin pukeutunut ja pulska pariskunta. Ilmeisesti herra ja rouva olivat olleet hieman humputtelemassa kylmän talvi-illan ratoksi. Miekkonen kertoili jotain juttua matalalla äänellä, ja rouva kikatti raikkaasti hänen sanoilleen. Nau havainnoi tätä paria terävästi ja osoitti sitten heidän suuntaansa kädellään. " Ellet pysty parempaan kuin mitä noilla olisi tarjota, tiemme eroavat samoin tein...joten anna tulla, eivät he ole tuosa tarjottimella koko loppuiltaa."

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Huhti 07, 2013 8:59

Phoenix inhosi syvästi sitä kun hänelle aseteltiin ehtoja, rajoja tai velvotteita, joten Naun mainitessa siitä että heidän tiensä eroaisivat ellei Phoe kertoisi jotain naista kiinnostavaa ja parempaa kuin taskujen ryöväily. Feeniks mies oli hieman kiihtynyt, joka tälläisen pelimiehen tuntien ei tiennyt hyvää. Phoenix nauroi Naulle tuon vaatiessa tietää mitä Phoella oli mielessä ja että miehen menetelmien piti sopia hänelle itselleenkin. Mies vain lupasi että kyllä toinen tulisi olemaan hyvinkin tyydytetty. Naun sulokkaat eleet ja ilmeet kiihottivat Phoenixin kiihkoa vain lisää ja tämä rupesi flirttailemaan kehollaan, niin kropalla kuin ilmeillekin, toiselle takaisin, kuitenkin pitäen itsessään salamyhkäisyyden visusti tallelle kertomatta naiselle mitä oli jo ehtinyt suunnitella itse heidän saaliikseen.

Kun Nau kuitenkin huomasi selvästi varakkaan humaltuneen pariskunnan tulevan kulman takaa ja sanoi että ellei Phoenix nyt heti kertoisi jotain mielenkiintoisempaa kuin nuo kaksi pulleroa heidän tiensä eroaisivat, oli se Phoelle viimeinen pisara. Nyt hänelle vielä asettiin aikarajoitteitakin. Sekunneissa Phoenixin kerrassaan jalat alta vetäisevä pahan pojan asenne ponnahti taas esille. Todellakin vetäisten jalat alta. Phoenix siis nappasi hennon Naun vahvoille käsivarsilleen ja muutamalla siipien iskulla he olivat jo ilmassa ja muutamalla lisää jo kattojen tasolla, silti Phoenix ei pysähtynyt vaan selvästi tällä oli jokin päämäärä. "Et ole ihan tavallinen tyttö, huomaan kyllä sen. Mutta älä sinä erehdy luulemaan minua ihan keneksi vaan, sillä voin vannoa ettet olisi löytänyt noilta humalaisilta edes sadasosaa siitä mitä voit saada jos löyttäydyt illaksi yhteen minun kanssani." Phoenix oli itserakas, itsekeskeinen, lapsellinen, ailahtelevainen ja vaikka mitä muita kamalia paheita täynnä, mutta hän oli myös ärsyttävän viehättävä, nokkela, vetovoimainen ja kerrassaan vastustamaton, joten miksipä joku nainen ei haluaisi lähte viettämään iltaa hänen kanssaan? Näin siis ainakin Phoenixin omassa päässä. Hänen omasta mielestään Naun pitäisi olla hemmetin iloinen ja otettu siitä että Phoenix edes vaivautui taistelemaan naisen huomiosta.

Phoe viimein laski heidät alas, muuan kartanon parvekkeelle ja ei todellakaan voinut uskoa että mies itse asuisi siellä tai edes kukaan tämän tuttu tai muukaan vastaava. "Kivaa seutua, on mukavan syrjässä että erottuu tälläinen nelikerroksinen huvila loistavasti edukseen", Phoenix puheli häviettäen siivet selästään ja astellessa nojailemaan rennosti parvekkeen kaiteeseen, "Täydellinen kaulailu paikka myös, tytöistä erittäin romanttinen, vai mitä sanot?" Viimeistä lisäystä maustoi leveä, kiusaava virne Nauta kohti.

"Emmeköhän voi päästää itsemme sisään, tuskin kukaan välittää", Phoenix totesi huolettoman ehkä jopa hieman viattoman kuuloisena samalla kun sulatti kämmellään parven lasioven lasiosaan reikää. Kun lasi tosiaan suli pois tieltä kämmenen alueelta Phoenix oli saattanut vain sujauttaa kätensä aukosta ja painaista oven toisella puolella olevasta kahvasta oven auki, mutta kääntyikin Naun puoleen. "Haluatko sinä kunnian? Vai sopiiko tämä 'sinun tyyliisi' kuten velvoitit aikaisemmin..."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Elo 31, 2013 6:17

Nau ei sitä tässä vaiheessa tiennyt tietävänsä, mutta nuori nainen oli aivan korviaan myöten rakastunut Phoenixiin. Raivostuttavan ihana; sepä lie sellainen yhdistelmä, että sitä on naisten, tai miestenkään, vaikea vastustaa, eritoten jos se on vastapuolessa ominaisuuksina jotka vetoavat juuri sinuun. Koko mies tuntui tunteena vatsanpohjassa; lämpiminä muljahduksina juuri siellä, jossa siltä tuntuu.

" Ai että mitäkö minä olen mieltä!? On sinulla otsaa tuon äskeisein lennätyksen jälkeen vielä kysellä minun mieltäni!? Nau puhisi muka närkästyneenä, mutta ei voinut olla purskahtamatta räväkkään nauruunsa.
" Ei hitto Phoenix, on sulla otsaa!" Sitten hän läväytti reippaasti avokämmenellä kohti miehen kasvoja, mutta tiesi ettei osuisi, sillä hän seisoi liian kaukana. " Upea paikka kyllä, täytyy myöntää. Mikä paikka tämä oikein on? Oletko sinä aimemin vieraillut täällä? Ja siis tiedätkö jo etukäteen että...jaha. No niin. Juu, jatka sinä vaan, näyttää sujuvan siihen malliin. Phoenix oli kerinnyt jo lähestulkoon sisälle mahtiasuntoon, eikä Nau olsii huomannut yhtään mitään, ellei mies itse olisi kysynyt, haluaisiko Nau kenties kunnian avata oven?! Nau siirtyi Phoen viereen ja luikahti nopeasti tämän käden alta huoneeseen. Laventelin lemusta päätellen kyseessä oli makuuhuone; ylhäisöllä oli tapana käyttää laventelia hajusteena petivaatteissaan ja karderobeissaan oikein roppa kaupalla. Nau seisoi hetkisen aloillaan, jotta silmät tottuisivat huoneen hämärään. Kun hän saattoi erottaa sängyn muhkean hahmon, hän siirtyi sen toiselle sivulle ja löysi sieltä yöpöydän, kuten oli olettanutkin. Nopeasti ja ketterästi hän näpräsi sen auki, ja kuten arvata saattoi, sieltä löytyi kasoittain sormuksia erilaisilla kivillä, korvakoruja, rannerenkaita, riipuksia, kaulakoruja ja ties mitä rintakrosseja. Nau sulloi nopeasti saaliinsa vaatteidensa kätköihin ja kääntyi sitten etsimään katseellaan Phoenixia. Nämä mitä Nau nyt oli löytänyt, olivat vain rouvan arkihelyjä. Maksettiinhan niistäkin, mutta olikohan täällä jotain oikeasti arvokasta? Siinä miettiessään hän huomasi, miten kovin mukavaa oli olla jossain kuivassa ja tuulensuojassa satamakylän vihurin vallassa olevien kujien ja katujen sijaan. Nau ei kylläkään ollut aivan perillä siitä, että missä hän oli, mutta se olisi asia joka selviäisi kyllä aikanaan, eikä sillä välttämättä niin suurta merkitystä ollutkaan. "Phoe? Nau suhahti.
" Löysitkö mitään? Ja tiedätkö, onko täällä jossakin oikeasti jotain arvokasta? Ja missä se on? Vai joudummeko vain kopeloimaan täällä hämärässä joka puolelle?" Naun ääni oli hiljainen suhina, mutta silti hänen viimesen lauseensa kohdalla ääneen hiipi mukaan kehräys ja kihinä, sellainen kujeileva viettelevyys. Nau naurahti ääneen omalle äänelleen ja käytökselleen, eikä näitä ajatellessaan voinut olla pitämättä katsettaan erossa muhkeasta vuoteesta. Se oli niin hulppea, ettei Nau ollut eläissään nähnyt mitään vastaavaa, saatika sitten nukkunut sellaisessa.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Syys 03, 2013 10:24

Phoenix nauroi toisen livahtaessa innoissaan asuntoon sisälle. Tyttö oli kyllä puhelias ja energinen täytyi myöntää. Ja nyt myös kuin lapsonen makeishyllyllä.
Innoissaan Nau löysi tiensä emännän helyjen luokse ja ne sieltä laatikosta mukaan lähtivätkin. Phoenix ei oikeastaan saanut mitään nautintoa toisten auttamisesta mutta hänestä oli kyllä mukava seurata toisen touhuja. Ehkä hän siis todellisuudessa saikin nautintoa toisen auttamisesta, kerta tämä näin hyvälle tuntui. Vai olikohan jotain tekemistä sittenkin sen kanssa että tässä Phoenix vain nojaili makuuhuoneen seinään ja sai katsella siellä hääräävää tyttöä mielinmäärin. Nii'in, siinäpä arvoitus.
Phoenix havahtui kun toinen kutsui häntä nimeltä. Aaaw, ihmisellä ei tainnut olla kuitenkaan kovin loistava yönäkö sillä tuo ei näyttänyt paikantavan Phoen olinpaikkaa pimeässä huoneessa. Äänettömästi kuin varas yössä - osuva sananvalinta! - feeniks loikkaisi suoraa Naun eteen, tarttui tuota olkapäistä ja toi kasvonsa ihan likelle toisen omia. "Ehkä tiedänkin, mutta näytänkö siltä että luopuisin tiedosta ilmaiseksi?" Phoen ääni oli matala ja karhea. Tämä nuo sanat kuiskatessaan nuolaisi härösti huuliaan ja miehen tuijotus oli anhe ja irstas. Jos Phoenixin esitys toimi, toinen olisi tässä kohtaan hieman edes pelästynyt mutta seuraavaksi Phoe vain tönäisee leikkisästi hennon naisseuralaisensa suurelle parivuoteelle ja valaisee huoneen pienin tulipalloin. Se tuli ei ole kuumaa, vaan Phoenixin luomaa taikatulta joka ei polta, vaan valaisee. Eipähän syty paikka samalla käynnillä tuleen.
"Hahaa, säikytinkö sinut?" Mies kysyi kujeileva virne kasvoillaan ja näytti jopa kieltä toiselle kovin lapsenomaisesti. Oli toisen vastaus mikä hyvänsä, Phoenix kuuntelee sen menettämättä virnettä kasvoiltaan ja sitten koska sai nyt oman hauskansa käy paljastamaan toiselle: "Kyllä minä oikeastaan tiedän että tästä talosta löytyy jotain paljon arvokkaampaa vielä kuin nuo äskeiset helyt. Alakerrassa on ovi taljan takana, johtaa huoneeseen jossa on turkiksia, tauluja, patsaita - ainiin! - myös talon emännän perintökorut ja hopeat." Se mistä feeniks oli kaikki nämä tiedot saanut ongittua hyppysiinsä oli tietysti Naulle mysteeri, liekö tyttöä edes kiinnosti mutta totuushan oli se että Phoenix oli kerran tai parikin käynyt piristämässä talon hyvin säilynyttä emäntää, kun tuo oli tylsistynyt omaan avioelämäänsä.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Syys 03, 2013 11:25

Nau hätkähti miehen ilmestyessä yllättäin hänen eteensä ja tarttuessa olkapäistä kiinni. Miehen lämpöä hehkuvat kasvot tunkivat aivan lähelle hänen omiaan, ja matala ja karhea ääni raapaisi syvältä vatsanpohjasta. Nau tunsi jonkin syttyvän sisällään...jokin syttyi, jokin aivan erilainen mitä kylän pojat pimeissä vajoissa olivat saaneet heräämään. Tai ehkä tämä outo tunne johtuikin vain Phoen lämmöstä? Nau ei saanut suustaan kuin hennon voihkaisun, ja samassa hänet tönäistiin, nyt kevyesti;upottavalle parivuoteelle. "En voi väittää että näyttäisit." Nau sanoi nyt hieman ryhdistyen, ja kohottautui istumaan samalla kun Phoenix valaisi huoneen ihastuttavilla valopalloilla. " Hei vau!" Neito hihkaisi innostuneesti. " Valoa!" Nau ei voinut olla ojentamatta kättään ja tökkäämätää yhtä niistä etusormellaan kokeilevasti. " Tosi jänniä! Se ei ole kuumaa, melkein viileää!" Hän sanoi ihastuneesti ja heilutti nyt kaikkia sormiaan valopallon läpi. " Ja melkoisen romanttisia." Hän sitten totesi, likipitäin kuivasti, jätti pallon rauhaan ja etsi smaragdinvärisen katseensa miehen silmiin. Samalla hetkellä kun hän niihin katsoi, tuo sama palo, mikälie, värähti hänen sisällään uudelleen. Nyt neito sipaisi märän ja huopuneen villaviittansa helmat syrjään, paljastaen tiukan ja kosteudesta pinkeän nahkapukunsa sen alla. Kaula-aukko oli antava, ja neito kiepahti asentoon, jossa hänen kurvikkaat muotonsa koko vartalon mitalta paljastuivat kauniisti Phoen luomien valojen kajossa. Hetkisen hän katseli vielä miehen tulisiin silmiin;" Mitä se herra mahtaneekaan haluta korvaukseksi?" Hän lausui matalasti.
Sitten Nau riuhtaisi katseensa irti miehen silmistä, jotka vetivät häntä magneetin lailla puoleensa. Seuraavaksi Naun huulilta karkasi nauru, Phoen näyttäessä hänelle kieltään kuin ilkikurinen kakara. " Oikeastaan kyllä. Mutta se ei ollut ollenkaan kamalaa, voisit säikäyttää vaikka uudelleen."
Nau ponnahti nyt ylös vuoteelta ja vihelsi miehen luetellessa talon aarteita. " No johan on! Kuulostaa melkoisen lupaavalta. Mutta...kun kerran tiedät aika tarkalleen, niin tiedätkö onko täällä aseita? Jotain pientä ja kätevää...olen ajatellut oikeastaan jotain sellaista kuin heittoveitset. Ja jos niissä sattuisi olemaan jalokiviä upotettuina, tai jotain muuta mahtavaa, niin se ei missään nimessä haittaisi minua ollenkaan." Sanojensa päätteeksi Nau iski silmää ja hivuttautui ihan likeltä Phoen ohi kohti ovea, joka vei pois makuukamarista. " Onko täällä paljon väkeä paikalla, vai onko talo kenties aivan tyhjillään?" Hän kysyi, ennenkö väänsi kultaista ja pyöreää ovennuppia. Naun mielessä käväisi, että jo pelkästään siitä saisi pienen omaisuuden verran rahaa. Mutta eihän hän voinut ruveta kanniskelemaan kaikkia talon ovennuppeja ympäri Satamakylää...sehän olisi sitäpaitsi jo aivan naurettavaa.

// Hei luin just tosta satamakylän esittelystä, että täällä ei asu yhtäkään ns. paremman luokan kansalaista, joten oisko Feeniksi lennättäny nää johkin vähän Satamakylän ulkopuolelle, että pysytään niinkun ruodussa :)/

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Syys 05, 2013 4:07

Tulenvallitsija ei voinut olla katsomatta jopa hieman epäuskoisena kun Nau ihasteli hänen tulipallojaan. Niin kovin... Lapsenomainen reaktio. Phoenix oli tunnetusti kova pakoilemaan vastuuta jota lapset aina edustivat kaikissa muodoissa. Toinen kuitenkin ryhdistäytyi nopeasti ja totesi oikeastaan kuivastikin tulien romanttisesta merkityksestä. Phoe ei myöskään pahemmin välittänyt naisten liehittelystä romanttisin metodein joten virnisti tuon lausahdukselle.
Toisen kaunis katse hakeutui jälleen komistuksen silmiin ja Phoenixin tunsi tuon kipinöinnin heidän katseidensa vaihtuessa. Se miten Phoe osasi päätellä siis naisenkin tuntevan sen oli tuon yllättävä asennon muuntelu siinä sängyllä ollessaan niin ettei miehelle varmasti jäisi haasteeksi nähdä mitä naisellisia ihanuuksia Naulla oli tarjota. Vetosi Phoen kaltaiseen mieheen välittömästi tietenkin.
"Kammiossahan sen sitten näkee. Ja tietenkin talo on tyhjä, en kai näytä sentään niin tyhmältä että toisin meidät ryöstelemään taloon jossa on joku kotona..." Phoenix sanoi muka loukkaantuneena mutta virnisti sitten kuitenkin samalla kun katsoi naisen perään joka oli hivuttautunut ihan hänen edestään ohitse. Phoenix jättäytyi toisen lähtiessä jo kulkemaan hieman jälkeen kävellen ihan rennosti perässä. Tulipalleroiset olivat lähteneet seuraamaan Nauta paljon reippaammin ja suuremmalla mielenkiinnolla kun feeniks mies. Oikeastaan Phoesta näytti siltä että hänen luomansa valot olisivat jopa vilkuilleet Nauta siinä lennellessään mielistelevästi tuon ympärillä. Noh, semmoiset lieskat kun on isäntäkin...

Kohta he olivat jo alakerrassa ja Phoenix näytti naiselle kyseisen taljan, jonka takaa avautui käytävä perheen kalleuksiin. Heidän astellessaan portaat alas sai neitokin nähdä ettei Phoenix ollut liioitellut yhtään kammion suhteen. Paitsi näköjään mies oli unohtanut mainita taitavasti kaiverruskuvioidun tammipuukaapin, jossa oli todella vankan näköinen lukitus. Sen sisältä löytyvät tavarat mahtoivat olla todella arvokkaita, tai vaarallisia. Tässä tapauksessa molempia. Sisään kätkäyty perheenpään eli isännän rakas asekokoelma. Siellä oli tikaria ja heittotähteä moneen lähtöön, muun muassa eräät kauniisti koristellut heittoveitset. Isäntä oli joskus hankkinut ne vaimolleen osoittaakseen oman rakkaan harrastuksensa kautta tuohon kiintymystään, ja lahjan syvempi idea oli tietysti jäänyt idiootti vaimolta huomaamatta joten siksi näitä vaimonkin lahjoja joihin vaimon etukirjainkin eli N oli kirjailtu, säilytettiin myös miehen kaapissa.
Phoenix tiputteli seiniltä komeita turkiksia maahan isoksi kasaksi ja heittäytyi siihen itse sitten makaamaan selälleen, kädet niskan takana. "Jos ei haittaa niin minä vaan katselen sinua työssäsi, niin siis jos minua ei tarvita", mies totesi laiskasti kasvoillaan mairea virne.

//Joo tiedän ettei satamakylässä ole oikein korkeamman luokan asutusta, siks se Phoe tosiaan lennätti ne toisaalle:D Tää on tämmöinen yksinäinen kartano kauempana, ei edes missään kyläyhteisössä. Herra mysteeri kartano vaan~//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti To Syys 05, 2013 8:37

/ No niin juu, mä en itte ollu ihan kartalla, mutta onneski sä olit :D /

K15
...I think...sisältää erotiikkaa ja eroottisuutta, älä lue jos haluat välttyä.


Kun Nau tuuppasi oven auki, Phoen veikeät valopalleroiset ryöpsähtivät hänen harteidensa yli käytävää valaisemaan. Moiset palleroiset ihastuttivat naista yhä, ja hän hymyili niille huvittuneena.

" Aika moista tosiaan!" Nau hengähti, kun hän näki, ettei tulimies ollut puhunut lainkaan liioitellen talon arvoesineistöstä. Pikemminkin päin vastoin; Phoelta oli jäänyt jopa jotain mainitsematta. Nau asteli upean tammipuisen kaapin luo, ja juoksutti sormiaan sen taidokkaasti tehdyillä ja kauniilla kaiverruksilla. Sitten mies alkoi heitellä seiniltä muhkeita turkiksia kasaksi lattialle ja Nau loi häneen katseen vinosti tummien ripsiensä lomasta. " Miten minusta tuntuu, että olet oikea mestari nautiskelija? Ei sillä, vaikutat olevan oikein hyvä siinä homassa," Hän sanoi, kun Phoe asettui lokoisasti pehmoiseen turkiskasaansa loikomaan. Ja Naun täytyi myöntää itselleen, että loikoessaan siinä virnistelemässä letkeän näköisenä, mies oli hemmetin syötävän ja puoleensavetävän näköinen.
" Nautiskele sinä vaan," punapää kehoitti hymyillen, ja päätti niinsanotusti pilke silmäkulmassa, että antaisi sitten miehelle mitä tämä kaipasikin.
Hetkisen neidon näppärät sormet tutkiskelivat tarvikelaukkua hänen uumillaan, ja löydettyään sopivan työkalun, hän pujotti sen hitaasti, ja viettelevästi, mehevien punahuultensa väliin. Nyt hän siirsi sivelevin liikkein kätensä kaulalta ylös siroon niskaansa, pujotti sormensa kurittoman tulitukan lomaan ja kiepautti silmillä tanssivan otsatukkansa pois silmiltään ranteessaan roikkuneella nahkanauhalla. Seuraavaksi kujeilijatar kääntyi katsomaan miestä olkansa yli. Veikeästi hän hymyili ja iski silmää, kumartuen sitten kaapin lukituksen puoleen hitaasti; tavalla, joka toi hänen upeasti muodostuneen takalistonsa erinomaisen sensuellisti esiin.
Nau käytti sorminäppäryyttä aikansa; ihan hyvän tovin - unohtamatta liikutella kroppaansa mehevästi yleisön edessä -. Hän ei ollut keskittynyt kuin vasta ensimmäiseen lukkoon. Vihdoin kuului kovaääninen *klaks!* ja neito hihkaisi onnistumisen riemusta. Samassa jokin höyryä muistuttava alkoi suhista esiin kaapista; sen oven olemattomasta raosta. Suhina tuli huoneeseen suorastaan agressiivisesti, se iski päin Naun naamaa; kirveli, ja sai tämän hätkähtämään ja menettämään tasapainonsa. Nau astui taaksepäin ja kompastui Phoen turkiskasaan. Hän mätkähti kiljahtaen siihen selälleen, likipitäin miehen päälle, ja kauhistuneena hän tuijotti eteensä ilmestynyttä olentoa. Nau oli ensin luullut kyseessä olevan jonkin ansan. Kaasua tai jotain. Mutta nyt siihen silmien eteen oli selkeästi ilmestynyt läpikuultava ja ilmassa leijuva ronskin miehen hahmo. Se väreili ilmassa ja oli kirkkaan vaaleansininen ja hyvin elävä. Nau katsoi kauhistuneena Phoenixiin, ja samassa tunsi, miten tuo sininen henki, demoni, mikä lie, porasi katseensa hänen lävitseen ja naurahti. Katse ja Nauru tuntuivat aluksi Nausta suorastaan hyytäviltä, hän koetti siirtyä entistä likemmäs lämpöistä Phoenixia ja kääntää katseensa tähän, mutta ruumiin liikuttaminen oli kovin vaikeaa. Sitten jokin muuttui. Tuon demonin yhteys häneen alkoi tuntua naisesta hykerryttävän, suorastaan himottavan hyvältä, ja hän tunsi alkavansa vähitellen rentoutua. Demoni nauroi jälleen hohottavaa nauruaan, ja Nau vavahteli sen tahdissa, mutta ei inhosta, vaan jostain ihan muusta; hänen huuliltaan karkasi samanlainen voihkaisu kuin vain hetkinen sitten Phoenxin kanssa yläkerrassa. Demoni piti otteensa neidosta, mutta tavoitteli katseellaan Phoenixia. Sitten se puhui. Puhe oli kuin kurlausta, mutta jollain lailla siitä sai selvän kuitenkin. " Olen tämän kaapin vartija. Snophegus on nimeni." Se sanoi Phoenixille. " Pystyn voittamaan olennot käyttämällä hyväkseni heidän omaa energiaansa. Tässä huoneessa ja tässä naisessa se oli ja on ehdottomasti seksuaalienergia!" Tämän sanottuaan Snophegus hohotti jälleen. " Sinä, Feenix, et voi minulle yhtään mitään, kun vien naisesi. Jäät armottomasti sivuun, kakkoseksi, ja kukistan sinut leikiten. Tosin vasta sitten, kun olet saanut katsoa, miten yhdyn häneen silmiesi edessä, ja hän nauttii siitä aivan suunnattomasti! Niin suunnattomasti että lopulta menehtyy siihen!" Ja tämän sanottuaan karmiva Snophegus kajautti jälleen hirveän naurunsa niinsanotusti päin Phoenixin naamaa.

// No huhhuh! Tää lähti ihan käsistä!//

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Syys 05, 2013 9:08

//K-15, Phoenixin rumakielen käyttö, hyi hyi, saippualla suu pestä!

Phoenix ei todellakaan aikonut valittaa jos nainen kerta halusi pistää hänelle näin koukuttavan esityksen. Siinä kaunista tammikaappia availlessaan ja pantavan näköistä takapuoltaan keinutellessaan Nau todellakin sai Phoenixin jakamattoman huomion. Hänen tyylisensä nainen - nimittäin pahat mielessä ja seksikäs.
Näköjään ovi saatiinkin auki, mutta sieltä kuuluva suhina ei kyllä kuulunut asiaan. Phoe oli juuri nousemassa ylös kun Nau lensi suoraa hänen päällensä ja käyttäytyi todella kummasti. Vaikka hänen päällään makasikin kaunis kouristeleva nainen ei silti se vielä täysin sokeaksi ympärillä tapahtuville asioille vetänyt. Tämäkin huomasi kummallisen sinisen savun muodostaneen miehen. Kaappiin oli selvästi asetettu jonkinlainen kirous tai ansa sinne murtautuvia pelotellakseen. Phoenix ei ikävä kyllä osannut pelätä oikeastaan mitään. Tämä oli ihan perusluonteeltaan äkkipikainen, lyhyt pinnainen ja kiivas - kiimainen Phoe oli vielä montakertaa pahempi kuin normaalisti!
Phoenix siirsi Naun vahvoilla käsillään päältään ja nousi seisomaan. Toinen tiesi hänen rotunsa, hah, aika hyvin, sillä useimmiten Phoenix sekoitettiin ihmisiin. "Olen pahoillani mutta se on kyllä mun työ naida naisita niiden aivot pihalle." Phoenix sanoi tylysti ja tuon punaiset silmät hehkuivat. Kohta leimahtaisi.
Feeniksinä Phoe aisti vahvasti magiaa ympärillään ja tuo tyyppi suorastaan lemusi siltä. No mutta jos toinen kerta vaikutti niin elävältä niin ehkä se sitten kärsisi tulesta. Phoenixin nyökäyttäessään päätään ja siinä samassa hänen aiemmin kiltit ja suloisen harmittomat tuliluomuksensa leimahtivat siniseen kuumaan tuleen ja kävivät aggressiivisesti kaapista ilmestyneen kummajaisen sekä itse kaapin kimppuun. Phoenix halusi purkaa oma ärsyyntymistään ja yrittää osua potkaisemalla kummajaiseen.
"Luuletko ettei tässä maassa ole tarpeeksi tissieläimiä että täytyy hitto tapella näistä samoista?" Kuului uusi tyly kysymys. Phoenix joko esitti täydellisesti ettei Naun kohtalo tätä kiinnostanut tai saattoi myös olla että tuo oli tosiaan nyt vain henkilökohtaisesti loukkaantunut kun hänen panosuunnitelmiinsa oli tultu puuttumaan.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti To Syys 05, 2013 9:55

K15

Ensimmäisten tulipallojen osuessa, Snopheguksen karmiva nauru vain yltyi. Samaan tahtiin yltyi Naun voihke turkisvuoteella. Tässä vaiheessa Naun pää oli täysin sekaisin ja ruumiinsa toimintakyvytön; hän vain kouristeli tahdottomana olennon otteessa.
" Minä todellakin pystyn käyttämään sinun energiaasi sinua vastaan!" Sini kuultava olento hohotti, ja Nau kiemurteli. Olento loi ympärilleen voimakentän, joka torjui Feeniksin tulen, muunsi sen vedeksi ja kääntyi syöksymään takaisin kohti Phoenixia itseään.
Snophegus ei kuitenkaan ollut huomannut, että Phoenixin lieskat olivat osunnet myös itse kaappiin, ja polttivat sen paksua puusuojusta parhaillaan poroksi. Demoni oli magialla sidottu tuohon kaappiin, ja mikäli kaappi tuhoutuisi, tuhoutuisi myös itse Snophegus. Yllättäin hän tunsi voimiensa heikkenevän, ja sininen kuulaus hänen ruumiissaan menetti hohteensa ja himmeni. Voimaa kuitenkin vielä oli, ja demoni lähetti Phoenixin jalkaa pitkin hyytävän kylmän jääenergian läjäyksen, kun tämä osui häneen.
" Minun ei tarvitse edes tapella tuollaisen olennon kanssa, jossa ei ole miestä sen vertaa, että estäisi minua viemästä omaa nautintoaan!"Snophegus ärjähti Phoenixille takaisin, ja koetti lähettää jäisen energiarenkaan tätä kohti, mutta se oli voimaton; haalea, eikä mitenkään kylmä.
Myös Naun pihdeissään pitely vei olennon voimia, ja nyt Nau alkoikin tuntea, miten hänen ajatuksensa pääsivät jälleen virtaamaan. Olo oli kamala, ällöttävä ja naitava yhtaikaa. Punakka ja läähättävä Nau ei kuitenkaan vieläkään kyennyt pääsemään irti demonin vallasta, mutta hän alkoi tajuta mitä huoneessa tapahtui. Hän näki demonin haalenneen, ja huomasi liekehtivän kaapin taistelijoiden takana. Selkeästi saattoi erottaa maagisen näköisen energiakahleen, joka juoksi kaapista demonin nilkkaan. " Phoe!" Nau sai rääkäistyksi voihkinansa keskeltä. " Kaappi! Tuhoa se!" Hän huohotti, ja samassa voimakas kouristus riuhtaisi hänet takaisin turkiksiin.
Snophegus oli luonut paksun ja jäisen ketjun käteensä, ja nyt se sivalsi sillä kaikilla jäljellä olevilla voimillaan kohti Feeniksiä.
" Tässä huoneessa ei ole oikeutta käyttää kyrpäänsä tai varastaa mitään kellään muulla kuin minulla!" Se huohotti, ja iski Phoenixia kohti uudelleen.
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö