Kirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2013, 17:08
Mitä ivallisimman kuivahko naurahdus karkasi hullun huulilta, nuoremman käydessä pahoittelemaan mielipidettään häneltä? Missä ihmeen herrasmiesten tapaamisessa tuo oikein luuli olevansa? Räkänokka ei todellakaan ollut tilanteen tasalla, käyden jopa käskemään vanhempaa velhoa keksimään jotain "uutta" uhottavaa. Hauskinta tässä oli se, ettei se pelkkää uhoa ollut. Mikäli Seth ei olisi pitänyt leikeistä, olisi hän jo tappanut haltian, joka niin avuton tällä hetkellä oli. Toisaalta, kyllä Seth kykeni myös järkeilemään ja tiesi, mikä oli hänelle - tai heille - parhaaksi. Mikäli haltia elävänä kiikutettaisiin kuninkaan luokse, olisi se suurempi voitto heille, kuin tuon tappaminen. Toisaalta, Seth ei välittänyt tästä sodasta. Seth ei välittänyt kummastakaan kuninkaasta eikä varsinkaan siitä, kuka voittaisi ja milloin. Hänelle se oli se ja sama, sillä Sethin ainoa tarkoitus oli luoda kaaosta ja purkaa sitä vihaa, joka velhon sisällä velloi. Ei, hänen tarkoituksensa oli olla kaaos, ei vain luoda sitä.
Pojan kumarrus sai Sethin virnistämään pienesti. Se virne kuitenkin levisi entisestään, nuoren velhon seuraavien sanojen ja tekojen myötä. Tuohan osasi jotain!
"Ahhhh minkälaista uhrautumista, mitaliako odotat?" Seth virnisti lähtiessään liikkumaan hitaasti ilmassa, tuulen keskellä "Sinulla me emme tee mitään. Olet yhtä hyödytön, kuin kenkä jalattomalle". Eihän pojalla ollut mitään virkaakaan haltioiden riveissä! Tai ainakaan velho ei siitä ollut kuullut. Joten tuo oli yhtä tyhjän kanssa. Tietenkin, mikäli pojan välit haltioiden neuvonantajaan olivat näin lämpimät, kenties räkänokkaa olisi voinut käyttää hyödyksi kiristyksessä. Varmasti jalomielinen haltia olisi enemmän kuin mielellään vaihtanut oman henkensä pojan henkeä vastaan. Heikkouksia nuo ystäväsuhteet, jos Sethiltä kysyttiin. Ehkä se olikin syy, miksei hullulla ketään ystävää ollut...
Arathet kävi nousemaan viimeisillä voimillaan pystyyn, nostaen toisen kätensä suojaamaan silmiään ympärillä lentävältä roskalta. Mikäli velho olisi ollut täysissä järjissään, olisi Art voinut yrittää puhua tuolle järkeä, mutta nyt moinen tuntui turhalta. Arathet ei halunnut tilanteen jatkuvan yhtään kauemmin, se oli vain ajan kysymys, kun joko Splinteriin sattuisi tai tämä turhankin suuripiirteinen yhteenotto houkuttelisi paikalle uteliaita katseita... Todennäköisesti ihmisiä, sillä tämä tie oli käytetyin lähinnä satamakylän ja ihmisten kaupungin välillä.
Arathet oli avaamassa suunsa huutaakseen jotain velhojen kinastelun väliin, kun yllättäen tuulen ja roskan keskeltä hypähti valtava varjo kohden haltiaa. Arathet ehätti juuri ja juuri nostamaan kätensä tuon hyökkäävän olennon tielle, välttyen näin päänsä menettämiseltä. Tietenkin Arathet parahti terävien hampaiden puristautuessa käsivarren ympärille, mutta jostain syystä valtavan olennon kita ei käynyt musertamaan luita tai repimään kättä irti paikaltaan.
Darko oli saanut hoideltua haltian ratsun ja puuttui nyt isäntänsä seuraksi tähän peliin. Darko toimi täysin omasta tahdosta, joten sen hyökkäys Arathetin kimppuun tuli myös yllätyksenä Sethille. Haltian parahdus kuitenkin kiinnitti ilmassa leijailevan hullun huomion, saaden velhon vilkaisemaan Artin puoleen. Niin nopeasti kuitenkin, ettei häntä kyennyt siinä ajassa yllättämään.
"Darkooo. Ei saa leikkiä ruualla" Seth kävi huutamaan demoniratsulle, joka jokseenkin kovakouraisesti riepotteli haltiaa kädestä "Muista pureskella hyvin, ennen kuin nielet" Vanhempi velho lisäsi katsellessaan nuoremman puoleen, samalla kun leveä, pirullinen virne kohosi hänen kasvoilleen.
// Katso poika, vastasin. Lyö ponia. Mutta älä tapa >: //