Touched by an angel


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 17, 2013 4:52

Touched by an angel

// Peli tulee sisältämään K-materiaalia - kaikkea sitä. kai - joten lukekaa omalla vastuulla jos luette ja silleen niin höpönassukat //


Shiloh Jadon

Loppukesän päivät kävivät yhä synkemmiksi ja syysmyrskyt alkoivat jo antaa merkkejä itsestään. Tämäkin aurinkoisena alkanut päivä oli käynyt pilvistymään ja synkkenemään iltaa kohden. Nyt tummat pilvet varjostivat Cryptiä, tuulenpuuskien riepotellessa satamaa. Meri oli ollut myrskyinen ja synkkä. Se ei todellakaan houkutellut ketään lähtemään laivalla liikkeelle, mutta silti kauppalaivat tuntuivat kulkevan. Tavaraa piti saada kuljetettua, satoi tai paistoi.
Shiloh oli sattuman kautta eksynyt saattamaan erästä nuorukaista satamaan. Poika oli päättänyt jättää tämän valtakunnan taakseen ja lähteä etsimään seikkailuja ja tulevaisuuttaan kaukaisista maista. Tai no, kyllä tuo ensinnä ajatteli lähivaltakuntaan rantautua ja katsoa, mihin matka vei sieltä. Olihan se vaarallista ja jos enkeliltä kysyttiin, ei hän olisi suositellut moiselle matkalle lähtemistä, mutta kuka hän oli estämään loppupeleissä? Jos nuorimies halusi lähteä maailmalle etsimään paikkaansa, saattoi Shiloh vain siunata hänen matkansa.
Tietenkin Shiloh oli halunnut saattaa ystävänsä laivaan, sillä poika selvästi kaipasi jotakuta, joka hänet matkaan saattaisi. Jotakuta, joka toivottaisi onnea ja menestystä. Olihan se suorastaan kunnia, että poika oli hänet pyytänyt tähän tehtävään, raukalla kun ei ollut vanhempia tai ketään muutakaan läheistä, joka olisi tämän tehtävän voinut suorittaa.

Kun hyvästit oli heitetty ja varmistettu, että nuori seikkailija lähti matkaan turvallisin mielin, oli aika lähteä takaisin kaupunkiin päin. Hupulliseen viittaansa sonnustautunut hyväntekijä lähti kulkemaan jo hiljentyviä katuja pitkin, huppunsa suojista tarkkaillen illan kulkijoita. Satamasta löytyi juuri sitä väkeä, jota Shiloh olisi voinut napauttaa ja saarnata asiasta jos toisestakin. Joskus tuntui, että moraali oli täällä täyin tuntematon käsite.
Kuitenkin, kaikkien näiden enemmän tai vähemmän syntisten hiippareiden ja seiloreita miellyttämään tulleiden huorien seasta suorastaan huokui jotain suurempaa. Jotain, mitä enkeli ei voinut jättää sivuuttamatta. Jossain vähenevän väen seassa pyöri epäpyhä olento, joka olemassaolollaan veti enkeliä puoleensa kuin magneetti. Hitaasti askeltavan kulku kääntyikin suoralta tieltä kaupunkiin, kaartaen sivuteille. Shiloh seurasi tuota ahdistavaa tunnetta kuin hai laivaa, tehden myös selväksi oman olemassaolonsa. Eipä hän sitä voinut kätkeäkään, jos epäpyhä hänet kävi aistimaan. Kaikesta päätellen niin oli käynyt, sillä mitä kun Shiloh vihdoista viimein tunsi lähestyvänsä kohdettaan, lähti tuo tunne liikkumaan poispäin. Katse kävi rekisteröimään poispäin pyrkivän humanoidin, joka käytöksen perusteella oli enkelin etsimä olento. Demoni, syntinen, juuri sellainen kohde, joka suorastaan huusi enkeliä poistamaan itsensä tästä maailmasta. Tietenkään Shiloh ei voinut toisen vain kävellä pois tilanteesta, joka ei vielä kunnolla edes ollut alkanut. Varovaisesti, mahdollisimman ystävällisesti huppupäinen mies kävi työntämään turhankin likelle tulleen porton, samalla kun katse kävi nauliintumaan demoniin ja askel kävi rauhallisesti seuraamaan epäpyhän olennon askelta.

Shiloh seurasi rauhallisesti, muutamien metrien päässä kujille pujottelevaa demonia. Hänen ei tarvinnut nähdä toista, aistiakseen demonin liikkeet, etäisyyden ja sijainnin, joten seuraaminen oli vaivatonta. Kunhan demoni ei vain käynyt katoamaan tai päässyt liian kauas, mutta mikäli enkeli olisi aistinut toisen lisäävän vauhtia, olisi hänkin nostanut askeleenmittaa. Demoni selvästi pakeni, mutta jostain syystä tuo suunnisti satamakylän kujia yhä syvemmälle, tienoille, josta varmasti löytyi umpikuja jos toinenkin. Joko demoni ei tiennyt mihin mennä tai sitten tuolla oli jokin suunnitelma, johon enkelin piti varautua.
Valitettavasti Shiloh ei voinut vain repäistä esiin todellista muotoaan keskellä kylää. Vaikkei silminnäkijöitä välttämättä ollut välittömässä läheisyydessä, aiheuttaisi muodonmuutos silti sen verran suuren valon ja haloon, että paikalle varmasti säntäisi katsoja jos toinenkin. Ja jos Shilohin jotain piti välttää, niin nähdyksi tulemista todellisessa muodossaan. Harva hänen enkelimuotonsa oli nähnyt ja elänyt siitä kertomaan eteenpäin ja Shiloh mielellään säilytti tämän tilaston. Piti vain keksiä jokin toinen tapa demonin voittamiseen. Kenties ohjata, johdattaa tai pakottaa tuo pois kylästä. Tosin, mikäli demoni osoittautuisi suureksi todelliselta muodoltaan ja päättäisi ottaa sen käyttöön, ei Shiloh tyhmänä ruvennut turhaan omia voimiaankaan säästelemään. Jos demonista aiheutui välitön uhka kansalaisille, tekisi Shiloh kaikkensa päästääkseen toisen nopeasti pois päiviltä.
Nyt ei kuitenkaan ollut kovasti aikaa tehdä suunnitelmaa, sillä tilanne eli ja muuttui koko ajan ja enkelin täytyi vain improvisoida, kun aika koitti. Se oli kuitenkin varmaa, että hän halusi tuon demonin pois tästä kylästä, mielellään jopa pois tästä maailmantasosta.

Kuja vaihtui toiseen ja taas toiseen, lopulta Shiloh ei itsekään ollut varma missä päin satamakylää he liikkuivat. Varmaa kuitenkin oli, ettei täällä näkynyt olevan uteliaita katseita. Hyvä. Oliko demoni halunnut hakeutua sivuun, pois katseiden alta? Siltä se alkoi vaikuttaa, sillä enkeli tunsi, kuinka kohteensa viimein pysähtyi johonkin lähettyville.
Askel kävi hidastumaan, huppupäisen hyräillessä miellyttävän rauhallista, joskin tässä tilanteessa karulta kuulostavaa melodiaa. Shiloh lähestyi umpikujaa kaikessa rauhassa ja varuillaan, sillä demoneihin piti aina suhtautua varovaisesti. Koskaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt odottaa. Varmaa kuitenkin oli, ettei kyseessä ollut ihan pieni ja harmiton pirulainen.




// Nähääähähähähääh Harlekiini plz //

Viesti La Elo 17, 2013 10:38

Haltialinnan pihalla tapahtuneen katastrofin jälkeen Tsytan oli pitänyt pitkään matalaa profiilia kuluttaen aikaansa pääosin linnan tiloissa, lähinnä omiin tiloihinsa tai linnan alimpiin kerroksiin asettuneena. Kiertelevät puheet kahden demonin yhteenotosta pihamaalla olivat jolleivät täysin loppuneet niin ainakin vaimentuneet eivätkä itsetuhoisimmatkaan puineet niitä demonin lähettyvillä. Demonin katoamisen syynä pidettiin aluksi häpeää, sillä kukaan ei voinut väittää etteikö haltiakuninkaan lemmikin esitys olisi ollut mitään muuta kuin surkea. Sävy muuttui kuitenkin vahingoniloisesta hieman huolestuneeksi kun yksi vartijoista pääsi levittämään näkemäänsä tarinaa siitä, kuinka linnan tyrmistä oli noudettu kaksi vankia ilman ennakkovaroitusta ja kuinka hän oli myöhemmin löytänyt nuo samaiset vangit ruumiillisesti elossa mutta täysin mieltä ja henkeä vailla, pelkkinä tyhjinä kuorina jotka kärrättiin ruumisvaunuilla pois linnan alueelta ja poltettiin. Vaikka Tsytan ei olisikaan kosiskellut palvelusväkeen kuuluvia neitoja, demonien mieltymys sieluihin ei ollut mikään salaisuus ja monet onnistuivat ratkaisemaan yhtälön. Vielä ei arveltu olevan tarvetta huolestua turvallisuuden puolesta, mutta ajatus voimistuneesta demonista, jolle haltiakuningas tuntui olevan täysin valmis syöttämään vankejaan oli tuon menestys mikä hyvänsä, sai monet tuntemaan olonsa epämukavaksi.

Tsytan itse oli eristäytynyt osittain nolostumistaan mutta pääosin sielujensyönnin jälkivaikutusten vuoksi. Hänen vammansa olivat parantuneet kohisten, vaikka hän olikin joutunut pettymyksekseen toteamaan, ettei hänen katkennut sarvensa ollut kasvanut takaisin. Lisäksi hän tunsi voimistuneensa. Hän oli kestävämpi ja vahvempi, eikä vain fyysisesti. Hänestä ei olisi ottamaan uudestaan yhteen Roswellin kanssa vielä pitkään aikaan, mutta se ei ollut hänen tarkoituksenaankaan. Jos häneltä kysyttiin, revanssia ei koskaan tapahtuisikaan.
Sielujen syönnillä oli kuitenkin pieni varjopuolensa, ja se oli ylenpalttinen energia, joka sai Tsytanin ravaamaan turhautuneena edes takaisin ja eristäytymään vapaaehtoisesti välttääkseen palvelusväen tai kaupunkilaisten kimppuun käymisen joko demonisessa tai lihallisessa puuskassaan. Hänen haltiakehonsa oli reagoinut sitä riivaavan olennon voimien lisääntymiseen omalla tavallaan, joka oli ollut aluksi hauskaa mutta käynyt pitemmän päälle rasittavaksi.

Tuuletellakseen päätään pitkän sisälläolon jälkeen demoni lainasi saman hevosen jolla hän oli aikaisemmin ratsastanut haltiaiskuryhmän kanssa väijytykseen ja livahti kaupungista omille teilleen, suunnaten hetken päämäärättömän harhailun jälkeen satamakaupunkiin haistelemaan suolaista meri-ilmaa ja käyttämään hyväkseen humalaisia ja muuten korruptoituneita satamien asukkeja, joilta ei voinut välttyä kunniallisimmissakaan kylissä.
Hevonen oli jäänyt erään majatalon talliin kun sen ratsastaja suuntasi tarkastelemaan itse kylää. Hänen räikeän punainen olemuksensa käänsi katseita väkisinkin, ja vaikka hän olikin vaivautunut kätkemään teräväkärkiset korvansa, sana friikki kirkui hänestä niin kovaa ettei sillä ollut juurikaan merkitystä. Kovin moni ei kuitenkaan ollut alentunut heittelemään häntä kivillä.

Ratsastus oli ollut pitkä ja ilta oli alkanut hämärtyä demonin maleksiessa rauhakseen mutkittelevia kapeita kujia pitkin kohti satamaa. Päiväsajan kunniallisen väen vetäytyessä auringon mukana yöpuulle yön eläjät valuivat hiljalleen kaduille, määrältään huomattavasti vähäisempinä kuin kaupungeissa, mutta siitä huolimatta aivan yhtä toimeliaina. Merellä sataman lähistöllä kohosi mastojen metsikkö suurten laivojen keinuessa hiljakseltaan ankkurissa, laiturilla pienemmät veneet odottelivat merimiesten paluuta tarvikkeiden keruusta, kapakkareissuilta ja ilotaloista. Lukuisat laivat merkitsivät runsaslukuista seilorimäärää, ja siten lähes kaikki yöelämä oli juurikin satamaan keskittynyttä. Tsytan aikoi purkaa energiaansa käyttämällä väkijoukkoa hyväkseen kuten kunnon demoni ainakin.

Energiasta puheen ollen
Punahiuksinen seisahtui kujalle, joka oli niin kapea, ettei kaksi miestä mahtunut kävelemään rinnan. Satama ei ollut kaukana, hän haistoi jo meri-ilman, joka koostui lähinnä suolasta, kalasta ja eltaantuneesta merilevästä, mutta sen mukana kulkeutui myös jotain muuta. Hän tunsi käsivarsiensa ja niskansa nousevan kananlihalle energian kihelmöidessä niissä kuin sähkövaraus ilmassa juuri ennen salamaniskua. Hänen ikihymynsä happani hieman ja punaiset kulmat kurtistuivat hetkeksi.
Joko nyt taas? Siitä ei tuntunut olevan kovinkaan kauan kun hän oli kokenut samankaltaisen auran säteilevän ihmisten alueella, joskin Roswellin energia ei ollut näin.puhdasta. Pyhää, peräti.
Hän seisoi paikoilleen jähmettyneenä ja pyöritteli tuntemusta päässään yrittäen löytää sille jotain muuta selitystä, mutta ei. Demoneilla oli mitä saattoi kutsua luontaiseksi kyvyksi tunnistaa tämän kaltainen aura.
Salamaniskuvertaus ei hänen kannaltaan katsottuna sittenkään ollut kovin kaukana.

Perhanan enkeli! Ensin Roswell ja nyt tämä! Kuinka hänen nyt oli tarkoitus johdatella paikallista väkeä hieman pidemmälle juuri siihen suuntaan mihin he jo valmiiksi olivat menossa? Luulisi että enkeleillä olisi ollut parempiakin kyttäyspaikkoja kuin satamakylän kaltaiset menetetyt tapaukset.
Aura alkoi liikkua, ja Tsytan sen mukana. Jos hän oli havainnut enkelin, oli aivan yhtä mahdollista, että hamehelma oli myös hoksannut hänet, eikä hän ollut vielä kuullut sellaisesta kuin armollinen enkeli. Hän jätti harkitsemansa täyskäännöksen tekemättä ja suuntasi askeleensa risteävälle kadulle ja sieltä toiselle tunnustellen puhtaan auran liikkeitä. Mikäli sielut eivät olleet terävöittäneet hänen omaa auraansa kovinkaan paljon, saattoi juuri ja juuri olla mahdollista, ettei enkeli ollut huomannut häntä vaan lepattaisi tiehensä kuten kunnon palvoja ja jättäisi hänet rauhaan.
Vaan ei. Energia seurasi häntä. Hän huokaisi ja koukkasi kulmasta huonosti päällystetylle kadulle väistäen mennessään talon kyljessä kyyhöttävää koditonta. Ensin hänen kannoillaan juoksi jokin Helvetin variaatioista ja nyt Taivas. Tätä voisi jo pitää jonkinmoisena saavutuksena.

Päästyään kauemmas eläväisemmistä kaupunginosista Tsytan pysähtyi ja jäi katsomaan taakseen. Hänen olisi kohdattava enkeli ennemmin tai myöhemmin ja sitä varten hän aikoi olla tosimuodossaan, eikä olisi järin viisasta kasvattaa sarvia keskellä pällistelijöitä. Toinen punainen saapas taputti kärsimättömän oloisesti maata demonin yrittäessä naamioida hermostuneisuutensa joksikin itsevarmemmaksi lähestyvän energian voimiestuessa.
Lopulta kadun päähän ilmestyi vaalea mies, joka näytti nuorelta, vaikka saattoi todellisuudessa olla ties minkä ikäinen. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tuo nuorukainen olisi ollut juuri se joka oli keskeyttänyt hänen suunnitelmansa, vaaleaverikkö olisi yhtä hyvin voinut loistaa kuin lamppu. Punapää väläytti hahmolle leveän virnistyksen ja levitti käsivartensa eleeseen, jonka saattoi tulkita tarkoittavan suunnilleen, kuka olisi uskonut, vai mitä? ennen kuin livahti viereiselle kujalle, jonkin verran tilavammalle kuin se jossa hän oli havainnut enkelin ensimmäisen kerran.

Kuja ei ollut aivan umpinainen: sen toisessa päässä oli kapea kaistale kahden talon välissä, jonka pohja tuntui koostuvan pääosin siitä itsestään asukkaiden tyhjentäessä hygienia-astiansa näppärästi sinne, ja haju oli sen mukainen. Se tarjosi kuitenkin jonkinasteisen pakotien mikäli enkeli heittäytyisi jumalalliseksi raivoksi.
Enkelin astuessa kujalle Tsytan virnisti uudelleen. Hän ei vaihtanut hahmoa, mutta väläytti tosimuotoaan hetkellisesti, punainen, sarvekas olemus nousten peittämään haltiakehon ja kadoten sitten näkyvistä samaan tapaan kuin silmänkääntäjien piirrokset, joissa saattoi nähdä kaksi kuvaa samanaikaisesti.
Olet kaukana kotoa, enkeli, hän sanoi pehmeästi. Lisäksi pahasti eksynyt, kaikesta päätellen. Tämä kylä on edennyt niin pitkälle alaspäin että olemme varanneet heille jo nurkkatontin. Sinun kaltaisillasi ei pitäisi olla mitään tekemistä täällä.


¤¤ 'Who would've known, eh?' Ja jotenkin tuntuu että k-Agna varoitus on varma keino saada pikku kyyläreitä. Sellaisia pervoja olette, nih. ¤¤
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 17, 2013 11:12

Demoni selvästi oli tiedostanut enkelin olemassaolon ja tekikin sen selväksi, käsiään levitellen, kun enkeli oli näkökenttään pamahtanut. Ilme ei värähtänytkään sinisilmäisen kasvoilla, Shilohin jatkaessa demonin seuraamista kaikista riskeistä huolimatta. Ennemmin hän kohtasi demonin, kuin jätti sen vapaana juoksentelemaan ja vaarantamaan ihmisten henkiä. Demoni vaikutti myös itsekin valmistautuvan kohtaamiseen, sillä tuo ei vaikuttanut vieläkään pakenevan. Yhä demonin liikkeet muistuttivat johdatusta.
Lopulta Shiloh saapui kujalle, jolle demoni päätti viimein pysähtyä. Huppupäisen katse kävi terävöitymään demonin käydessä esittelemään nopeasti tosimuotoaan, aivan kuin varoitukseksi siitä, mitä olisi vastassa. Arvioiva katse kävi punaisen paholaisen läpi kauttaaltaan, Shilohin lähestyessä hidastuvin askelin demonia. Lopulta enkeli pysähtyikin, kunnioitettavan välimatkan päähän. Olihan hän nähnyt sen pienen vilauksen tosimuodosta, mutta koskaan ei saanut käydä aliarvioimaan näiden otusten kapasiteettia. Ties vaikka ahtaalle ajettu pirulainen päättäisikin hyökätä, kuten nurkkaan ahdistettu koira.

Se oli demoni, joka suunsa ensimmäisenä avasi. Enkelin yllätykseksi punainen ilmestys vaikutti turhankin rauhalliselta tilanteeseen nähden. Pieni, nopea hymy vieraili muuten niin vakavilla kasvoilla, enkelin nostaessa katseensa nyt kohtaamaan demonin punaisen katseen.
Sinulla taas taitaa olla turhankin kotoisat oltavat täällä Enkeli kävi vastaamaan yhtä rauhallisesti, ottaen muutaman askeleen lähemmäksi, pysytellen kuitenkin yhä varuillaan Mutta toisin kuin sinulla Näillä ihmisillä on vielä mahdollisuus. Heidän rikoksensa eivät ole Lähellekään sinun rikoksiasi. Heitä voin vielä auttaa. Sinua en.
Puhdasverisiin demoneihin ei törmännyt kovin usein, varsinkaan ihmisten ilmoilla. Sen Shiloh oli huomannut. Mutta tämä pirulainen oli ehtaa tavaraa ja sen myös tunsi. Siinä missä enkelin läsnäolo varmasti tuntui vähintäänkin epämukavalta, tuntui myös tuon demonin läsnäolo painostavalta. Eihän tämä pikku demoni ollut mitään verrattuna vanhaan demoniin, jonka Shiloh oli kohdannut talvella. Sarvipäinen vanhus olikin ensimmäinen demoni, jonka Shiloh oli päästänyt menemään sattuneista syistä. Eihän sitä kuninkaan neuvonantajaa voinut käydä murhaamaan keskellä kaupunkia, päiväsaikaan. Mutta vielä tuonkin aika koittaisi, jos se Shilohista riippui. Hänellä oli aikaa odottaa sitä päivää.

En kyllä odottanut löytäväni yhtäkään teikäläistä täältä Joten en siihen myöskään ole valmistautunut Enkeli kävi jatkamaan, samalla kun lähti lähestymään demonia. Lähestyessään Shiloh myös nostatti ympärilleen voimakkaammin sen pyhän auran, joka pahaa oloa aiheutti.
Josko jatkaisimme matkaa pois satamakylästä? Ehkä sitten voisimme päättää tämän asiaankuuluvalla tavalla. Olihan se tyhmää edes olettaa, että demoni suostuisi lähtemään pois turvalliselta alueelta ja ottamaan yhteen reilussa kaksintaistelussa, mutta Shiloh ei varsinaisesti sitä olettanutkaan. Mutta ainahan sitä saattoi yrittää.


// shhhhhh, nothing to see here //

Viesti Su Elo 18, 2013 9:43

Demoni kohautti ensin hartioitaan ja sitten toista kulmaansa enkelin käydessä esittämään arvioitaan kenenkin oikeutuksesta olla kylässä ja mahdollisuuksista saada armahdus jonkin sellaisen voiman toimesta, jota ei tuntunut liiemmin kiinnostavan miten hänen palvelijansa elämäänsä elivät ja jolla siten ei luulisi olevan liiemmin napisemista kun aktiivisemmat osapuolet korjasivat sadon. Tsytan antoi kasvoiltaan näkyä, mitä mieltä hän oli silkan elämisensä lukemisesta rikokseksi, eihän hän juuri muuta ollut vielä ehtinyt tehdäkään omalta maailmantasoltaan poistuttuaan. Pari sielua silloin tällöin ja yleistä yksilöiden tai yhteisöjen härnäämistä, pikkurikkeitä verrattuna siihen, mitä ihmiset tekivät toisilleen.
En minä sinun apuasi ole pyytänytkään. Lisäksi on kovin ennakkoluuloista käydä noin vain osoittelemaan sormella, eikä vain? Mitä rikoksia minä muka olen tehnyt? Ei olisi pitänyt olla yllättävää, että enkeleiden silmissä kaikki demonit olivat pahuuden ja väärinteon ruumiillistumia, sillä olivathan enkelit demonienkin silmissä ylemmyyskompleksisia puhtauden prinssejä, ja kumpikin osapuoli aiheutti toiselle päänsärkyä.

Enkeli ei siis ollut kylässä juuri demoninkarkoituksen merkeissä, joskaan Tsytan ei ollut varma olisiko sitä voinut pitää hyvänä asiana. Se vain tarkoitti, että kyseessä oli perhananmoinen sattuma, ja koska sopimusten myötä hänen luontoonsa kuului halu, taito ja vaatimus pitää narut käsissään, hän inhosi odottamattomia sattumia.
Siipiniekantai ei sittenkään. Siipiniekka ei tuntunut sopivalta kuvaukselta nyt kun nimeen viittaavat raajat loistivat poissaolollaan. Se hieman vähensi uskottavuutta ja oli demonin mielestä hieman epäkohteliasta, olihan hän laskenut valeasuaan arkkivihollisten väliseksi tervehdykseksi. Joka tapauksessa, pyhän olennon lähestyessä otti punahiuksinen vuorostaan muutamia askelia taaksepäin säilyttääkseen välimatkan, vieden samalla toisen kätensä sirppinsä kahvalle. Keihästään hän ei ollut ottanut mukaansa, se oli pitkillä ratsastusmatkoilla hieman epäkäytännöllinen, ja toisinaan oli mukava matkustaa kevyemmin.
Ipniis, hän ärähti ontuvalla enkelikielellään ja kohotti vapaata kättään painottamaan käskyään pysähtyä. Että osasikin olla riidanhaluista väkeä!
Minua ei kiinnosta ottaa yhteen sinun kanssasi. Hyväksytään nyt vain se tosiasia, että tämä kylä on sinun kannaltasi menetetty tapaus, ja jatkakaamme kuin emme olisi toisiamme tavanneetkaan. Sinä voit lepattaa kaupunkiin missä hurskaita ihmisiä vielä on, ja minä jään tänne katsomaan kuinka tämä väki vajoaa hissukseen alaspäin aivan ilman minun avustustani.

Normaalisti, mikäli aikaa olisi ollut, demoni olisi tutkinut korttipakkaansa saadakseen selville vastustajansa luonteen, mutta nyt hän ei viitsinyt edes yrittää. Hän pystyi hyvin arvaamaan mitä kortteja hän nostaisi, ja laupiaan samarialaisen Lanttien Kuudes olisi pakan päällimmäisenä poikkeuksetta kun enkelistä oli kyse. Toisinaan hänestä tuntui että jopa kortit olivat puolueellisia.
Hän esitti harkitsevansa siipeilijän ehdotusta poistua kylästä, mutta vastaus oli ilmiselvä.
Ei, enpä taida poistua. Kuten tässä on jo todettu, meistä kahdesta sinä olet se, joka on tällä hetkellä väärässä paikassa. Pahemmin eksyksissä voisit olla vain Pimeäpaikassa. Vaikka mitäpä minä tiedän, saatathan sinä olla yksi niistä ikuisista optimisteista jotka käyvät tappioon tuomittua taistelua silkan periaatteen vuoksi. Kuinka käännytystyö on tähän asti sujunut, valopäinen ystäväni?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 18, 2013 10:19

Jokseenkin karun lempeä hymy kävi nousemaan enkelin kasvoille, demonin kyseenalaistaessa oman osuutensa rikoksiin ja tuoden esiin ennakkoluuloisen ajattelutavan itseään tai kaltaisiaan kohden.
Minä näen ne Huppupäinen kävi hymähtämään rauhallisesti, kallistaessaan päätään pienesti Jokaisen synnin. Ne sielu parat Sininen katse suorastaan porautui terävöityneenä demonin sisimpään, enkelin tuijottaessa punaista ilmestystä silmiään räpäyttämättä.
Demonin perääntyminen ja se ärähdys tutulla kielellä saivat Shilohin pysähtymään, ainakin hetkeksi. Katse käväisi demonin kädellä, joka aseelle oli laskeutunut. Sääli, ettei enkeli kantanut mukanaan aseita. Ehkä sitä pitäisi alkaa harkitsemaan, juuri tällaisien tilanteiden varalle. Demoni kertoi olemattomasta halustaan ottaa yhteen enkelin kanssa, mikä taas sai sinisilmän naurahtamaan pienesti.
Olisikin se niin helppoa. Siinä missä sinä olet vapaa tekemään tässä tilanteessa tahtosi mukaan, täytyy minun noudattaa käskyjäni, kutsumustani. En siis voi päästää sinua menemään Enkeli kävi hymähtämään, samalla kun nosti kätensä viitan suojista laskemaan hupun päästään.
Siinä olet kuitenkin oikeassa, että tästä kylästä löytyy enemmän menetettyjä tapauksia, kuin pelastettavissa olevia Mutta silti en aio jättää sinua rauhaan sillä mistä tiedän, ettet sinä eksyisi ennemmin tai myöhemmin viattomien kintereille? Shiloh jatkoi, antaen käsiensä valua avaamaan viitan nyörit, jonka johdosta paksu kangasriepu tipahti maahan enkelin taakse.

Optimisti on niin kovin surkuhupaisa sana näinä aikoina, kun jopa ihmisten hovissa liikkuu demoni ja kirkon johtoportaat ovat rakentamassa itselleen henkilökohtaista helvettiä... En ole tullut tänne pelastamaan jokaista. Tulin tänne pelastamaan ne, jotka sen ansaitsevat Sirohkorakenteinen enkeli hymähti pienesti.
Ja sinä ystäväni, olet valitettavasti yksi uhka, joka minun täytyy tuhota Sinisilmä kävi korjaamaan asentoa pienesti, selvästi jännittäen lihaksiaan, valmiina joko väistämään tai itse hyökkäämään. Viitta oli heitetty pois, sillä se tulisi olemaan vain tiellä, mikäli tilanne nyt kärjistyisi yhteenottoon tällä kujalla. Shiloh oli aseeton, mutta ei täysin puolustuskyvytön saatikka neuvoton, kun kyseeseen tuli aseitta taisteleminen. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun enkeli joutui ottamaan yhteen jonkun kanssa ilman asetta. Joskin, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Shiloh teki sen demonin kanssa
Joten, käveletkö kanssani pois kylästä vai teemmekö tämän vaikeamman kautta?

Viesti Su Elo 18, 2013 11:04

Tsytan pyöräytti silmiään paljonpuhuvasti viitsimättä esittää turhaan kohteliasta ja katsoi enkeliä lähes loukkaantuneena.
Synnit? Sieluparat? Mitä sellaista minä olen tehnyt, mitä he eivät ole jo tehneet itselleen ja toisilleen kymmenkertaisena? Jos mies ostaa miekan ja pistää sillä naapurinsa hengiltä, syytätkö aseseppää murhasta? He määrittivät itse oman kohtalonsa, minä vain toimitin heille mitä he halusivat ja luonnollisesti vaadin siitä maksun. Suurin osa heistä oli menossa Helvettiin joka tapauksessa, minä vain pelastin heidän sielunsa ikuiselta kidutukselta käyttämällä ne ravinnokseni. Sinun luulisi olevan kiitollinen. Eikö olemassaolon loppuminen ole kuitenkin pienempi paha verrattuna siihen, mitä tuskia heille olisi muutoin varattuna ikuisuudeksi?

Demoni askelsi puhuessaan kujaa poikittain edes takaisin elehtien käsillään kevyesti, tarkkaillen enkeliä kuitenkin herkeämättä niin tehdessään. Hän oli päässyt puhumisessaan vauhtiin, eikä aikonut antaa Jumalan sotilaalle suunvuoroa ennen kuin oli lopettanut.
Myönnän, ettei menetelmäni ole aivan yhtä pitkäpiimäinen ja perusteellinen kuin mitä sinun joukkosi tekevät, mutta entä sitten? Lopputulos on kuitenkin sama, he välttävät ikuisen piinan. Joskin minun kanssani asioidessaan he saavat haluamansa joutumatta noudattamaan lukemattomia, ristiriitaisia sääntöjä ja lakeja, jotka sotivat heidän luontoaan vastaan. Kuinka näinä aikoina kukaan voi olla tekemättä syntiä? Ihmiset ja muut tämän maailman asukit kääntyvät meidän puoleemme, koska pääsevät siten yksinkertaisesti helpommalla kuin piinaamalla itseään tässä elämässä saadakseen elää rauhassa seuraavassaolettaen että pääsevät sinne asti. Hänen toinen suupielensä nytkähti. Minä tuskin olen ainoa, joka löytää puhtoisille sieluille käyttöä.

Punaiset silmät seurasivat viitan nyörien aukeamista ja vaatteen valahtamista maahan. He olivat tunteneet kaksi minuuttia ja tuo vannetta päässään pitelevä taivaallinen postipoika oli jo riisuuntumassa hänelle. Virnistys nytkähti demonin kasvojen poikki ennen kuin hän käänsi huomionsa toisaalle. Hän muisti ohimennen ihmiskaupungissa sattuneen tapauksen, johon niin ikään oli liittynyt hengellisyyttä haureuden harrastamista äärimmäisen Jumalaa pilkkaavissa oloissa.
Huomaatko ironian? Sanot pelastavasi vain ne, jotka sen ansaitsevat, ja silti olet katkera siitä, että me, jotka hyväksymme jokaisen sieluparan, saamme osaksemme niin paljon kannatusta. Tai ainakin tuloksia. Tämä taitaa olla niitä asioita, joissa määrä korvaa laadun, vai mitä sanoisit? Kuinka muutenkaan se ihmisten nuori idiootti olisi käpertynyt demonin kainaloon kuin lapsi, jollainen hän on?

Hän kurtisti kulmiaan enkelin julistaessa hänet tuhoamista vaativaksi uhkaksi ja puristi kätensä sirpin kädensijan ympärille. Hän ei aikonut ryhtyä mittelemään voimiaan enkelin kanssa ennen kuin oli vahvistunut ainakin tusinan sielun verran, eikä suurin surminkaan aikonut tehdä sitä keskellä kaupunkia. Enkelillä tuntui olevan samankaltaisia ajatuksia, ainakin toinen oli kovin kärkäs saamaan hänet muurien ulkopuolelle. Tsytan kohotti uhmakkaasti leukaansa ja asettui tukevampaan asentoon toinen käsi näkyvästi sirpillä, pyöräyttäen jalkojaan saappaissaan saadakseen ne irtoamaan nopeasti jaloistaan mikäli hänen täytyisi turvautua tosimuotoonsa.
En ole lähdössä minnekään, enkä lainkaan viitsisi taistella kanssasi. Sen lisäksi sinun on turha kuvitellakaan, että seuraisin sinua yhtään mihinkään. Kuka tietää, enkeli, joku voisi saada meistä väärän käsityksen jos näkisi meidän kuljeskelevan pitkin satamakylää käsikynkkää pois näkyviltä. Sanoja seurasi uusi vihjaileva virnistys.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 18, 2013 11:43

Jokaisella on vastuu vastata omista teoistaan, veivätpä ne sitten Helvettiin tai eivät. Mikäli joku sinne päätyisi, on hän sen ansainnut. Mutta kukaan ei sitä voi tietää, ennen kuin viimeisen tuomionsa on kuullut. Sinä et tarjoa ratkaisua, tarjoat vain umpikujan. Puhut itsestäsi niin viattomana, vaikka olet itse alun perin tuomituksi joutunut. Helvettiin ei jouduta syyttä, demoni Enkeli säilytti sen tavanomaisen rauhallisuutensa, vaikka selvästi sisältään kumpuava inho tätä olentoa kohtaan alkoi paistaa jo päälle päin, varsinkin siinä vaiheessa, kun demoni kävi vertaamaan oman metodinsa olevan lopputulokseltaan sama, kuin enkelin.
Sinulla ei ole oikeutta tuomita ketään, sinulla ei ole oikeutta arvioida, kuka päätyisi ja minnekin tuonpuoleisessa. Sinun ei pitäisi edes olla täällä enkä edes halua tietää, miten olet tuohon kehoon päätynyt ja koska. Minun tehtäväni on vain palauttaa sinut sinne, minne kuulutkin Shiloh näytti sivuuttavan kovastikin demonin papatuksista, ihan tarkoituksella. Hän ei ollut tullut tänne keskustelemaan demonin kanssa, eikä hän aikonut ikuisuuksiin kuunnella punaisen paholaisen puheita. Kovin moni kysymyskin jäi ilman vastausta, enkelin tuijottaessa demonia kovin ilmeettömänä.

Vihjaileva virnistys sai kuitenkin enkelin kallistamaan päätään jälleen kysyvänä. Ei hänen ajatuksensa kulkeneet samaa rataa demonin kanssa, joten ei Shiloh osannut tulkita tuota huomautusta kenties toivotulla tavalla. Ja sekös sai enkelin kyseenalaistamaan myös tuon virnistyksen.
Olet viivytellyt tätä jo tarpeeksi Shiloh kävi tokaisemaan, samalla kun otti askeleen lähemmäksi demonia Aikasi loppui.
Noiden sanojen myötä kävi enkelin vaatteet selkäpuolelta repeämään, kahden valtavan, valkean siiven puskiessa kankaasta läpi. Vaikkei todellista muotoaan voinut ottaa sen aiheuttaman valon takia, saattoi hän silti siipiään käyttää. Olihan niistä jonkinlaista apua, tavalla tai toisella. Heti, kun siivet koko komeuteensa olivat revähtäneet, kävi enkeli lyömään siipiään muutaman kerran voimakkaasti, täten nostattaen irtaimistoa kujalta lentämään päin demonia. Siipien liikuttaminen kapoisella kujalla oli kuitenkin hankalaa, eikä lentoon nouseminen tulisi kysymykseenkään. Ei ainakaan vaivatta.
Seinää vasten nojaillut lahoamisuhan alla oleva laudanpätkä päätyi enkelin käteen, miehen käydessä viimein aloittamaan sen, minkä aikoikin. Ensimmäinen hyökkäys yritettiin kohdistaa demonin päähän laudanpätkällä, samalla kun siivet löivät vähän väliä uutta irtaimistoa liikkeelle, käyden kuitenkin mukailemaan enkelin käsien liikkeitä enimmäkseen.

Viesti Ti Elo 20, 2013 11:45

Demoni mutristi sanojaan enkelin väitteelle, että hän oli itse aiheuttanut Helvettiin päätymisensä. Hän ei suurin surminkaan aikonut paljastaa sitä toiselle, mutta hän oli itsekin pohtinut useammin kuin kerran syntyperäänsä ja mahdollista edellistä elämäänsä. Oli totta, että jotkut kidutetuista, usein ne, jotka olivat myyneet sielunsa, hiljalleen omaksuivat demonisen hahmon ja lopulta muuttuivat itse demoneiksi, mutta valtaosa ei hänen tietämyksensä mukaan ollut koskaan ollut mitään muuta kuin paholaisia. Tsytan oli syntynyt demoniksi, mutta ei voinut vannoa, etteikö olisi joskus aikaisemmin ollut jotain muuta, joka oli tarjonnut energian hänen uudelle elämälleen. Toisaalta, eikö enkelikin joutunut teoriassa kohtaamaan täsmälleen samanlaiset kysymykset? Enkelit ja demonit olivat loppujen lopuksi saman kolikon kaksi eri puolta, jolloin säännöt, jotka pätivät yhteen osapuoleen, olivat sovellettavissa myös toiseen. Mikäli sielu ei voinut muuttua enkeliksi, oli epätodennäköistä, että se voisi myöskään tulla demoniksi.
Vaikka Helvetin johtoportaalla olikin aina ollut vähän Yläkertaa vapaamielisempiä ajatuksia.

Sinullako se oikeus sitten on? Hän kysyi selvästi tympääntyneenä enkelin nokkavuuteen. Ilmeisesti kukaan ei ole kertonut sinulle pelin sääntöjä. Sielut ovat tässä maailmassa, ja sinun väkesi ja minun porukkani kilpailemme siitä, kumpi kerää suuremman saaliin. Jolloin se, mihin kukin kuolemansa jälkeen päätyy, on aivan yhtä paljon minun hallittavissani kuin sinunkin.
Jotkut olivat sitten huonoja häviäjiä. Opettelisivat pelaamaan sen sijaan, että kaataisivat pelilaudan, varastaisivat nappulat ja kekkuloisivat sitten omiensa luokse rehentelemään voitollaan ja väittämään vastustajan käyttäneen vilunkia.

Siipien revetessä esiin enkelin selästä Tsytan tempaisi sirppinsä vyöstään ja lähetti kaipaavan ajatuksen haltialinnan huoneessaan sievästi odottavalle keihäälle, josta olisi ollut huomattavasti enemmän hyötyä tässä tilanteessa. Hän nosti vapaan kätensä suojaamaan kasvojaan ja perääntyi pari askelta siipien aiheuttaman ilmavirran tieltä. Hän ei oikein ymmärtänyt, mihin enkeli tähtäsi ottaessaan siipensä esiin jo valmiiksi ahtaalla kujalla, mutta jollain tavalla näky oli vaikuttava ja lisäsi hieman siipeilijän uskottavuutta. Demonin oli myös myönnettävä itselleen, että mikäli hän aikoi puolustautua enkeliä vastaan, oli parempi jos kyseinen enkeli edes näytti enkeliltä.
Kaikeksi onneksi valopää ei ollut mennyt sotkemaan mukaan laudankappaletta lukuun ottamatta mitään aseita, taivaallisia tai maallisia, mikä helpotti tilannetta hieman. Joskin vain hieman; Tsytan ei ollut tarpeeksi korkea-arvoinen demoni voidakseen hyvillä mielin ottaa yhteen enkelin kanssa missään olosuhteissa.
Laudankappaleen heilahtaessa hänen päätään kohti hän astui vikkelästi sivuun ja otti pitemmän harppauksen taaksepäin lähelle kadun päätyä, potkien saappaat jaloistaan ja hakien pehmeästä maasta tukevan jalansijan paljain varpain, jotka tummuivat ja muuttivat muotoaan sorkiksi demonin puskiessa tosimuotonsa esille.

Ilma oli käynyt kujalla painostavaksi kahden vastakkaisen olomuodon kohdatessa, ja raskas tuntu valui hitaasti rähinän edetessä savun lailla sivukujien kautta muualle kaupunginosaan aiheuttaen levottomuutta niissä, jotka harhautuivat sen piirin sisäpuolelle. Tsytanin kyyristyessä ja ponkaistessa eteenpäin torjumaan uuden laudaniskun sirpillään, aseiden kohtaamisesta kuulunut kolahdus muistutti enemmän vaimeaa jyrähdystä, jota olisi voinut pitää ukkosena, ellei taivas olisi ollut pilvetön. Demonin silmät levisivät ja taivaalle vilkaisten otti nopeasti etäisyyttä varoen horjahtamasta saappaisiinsa, päätyen melkein selätysten kujan päässä kohoavan muurin kanssa.
Pääteltyään äänen syyn hän naurahti huvittuneen hermostuneesti ja iski enkelille silmää.
Hupsista. Ajattelitko kutsua meille vielä yleisönkin?



¤¤ Eeeee derrp. ¤¤
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 21, 2013 12:56

Ei liennyt yllättävää, ettei demoni enää puheisiinsa mitään vastausta saanut. Enkeliä ei enää huvittanut keskustella tuon kanssa, harvoin hän edes jäi puhumaan demonien kanssa mistään. Kuninkaan neuvonantaja tosin oli jälleen poikkeus massassa, sillä Shiloh ei voinutkaan muuta, kuin puhua tuon kanssa. Kyllä aika vielä koittaisi, jolloin sarvipäinen poistuisi kuninkaan siiven alta ja silloin Shiloh iskisi. Mutta toisin kuin Roswell, tämä demoni vaikutti siltä samalta massalta, mitä muutkin. Kovin töykeältä ja ilkeältä persoonalta, joka jo pelkällä yhdellä virneellä sai enkelin vihaamaan itseään sen paremmin keskustelematta toisen kanssa.
Kuten olettaa saattoi, lähti demoni puolustamaan itseään enkelin hyökätessä. Siinä missä Shiloh kuitenkin jätti todellisen muotonsa käyttämättä, ei demoni aikonut säästellä sitäkään ominaisuutta omalta osaltaan. Punapäinen humanoidi muuttuikin silmien edessä sorkkajalkaiseksi sarvipääksi, joka lähti tähän kuoleman tanssiin enkelin kanssa askeltamaan. Demoni oli kuitenkin nopea, enkelin joutuessa pistämään oman illuusionsa äärirajoilleen, pysyäkseen tuon mukana. Siipiä heilauttamalla sinisilmä saattoi kuitenkin työntää itseään eteenpäin nopeasti, hypähdellen normaalia pidempiä matkoja. Siipien lyönnit aiheuttivat joka kerralla ilmavirran, joka nostatti enemmän tai vähemmän roskaa maasta.

Aseiden tai no, aseen ja puukapulan kohdatessa toisensa, kävi ilmoille kajahtamaan vaimea jyrähdys, joka sai demonin perääntymään nopeasti. Enkeli puolestaan hidasti tahtiaan hetkeksi, jääden tuijottamaan muutaman askeleen perääntynyttä demonia, tuon pällistellessä taivasta. Se hermostunutta sävyä omaava naurahdus sai enkelin hymähtämään pienesti. Silmäiniskun enkeli sivuutti jälleen, sillä tuskin olisi osannut tulkita sitä oikealla tavalla. Oli se tapa mikä tahansa, ei Shilohia oikeastaan kiinnostanut tietää motiivia moisen eleen takana.
Yleisökysymykseen Shiloh pudisti päätään pienesti, pysyen nyt tuppisuisena kerta oli aloittanutkin. Käsi kävi ottamaan paremman otteen laudanpätkästä, enkelin valmistautuessa uuteen hyökkäykseen. Shiloh ehätti kuitenkin ottamaan vain yhden, puolittaisen askeleen, kun tunsi jonkun lähestyvän. Enkeli pysähtyi niille sijoilleen ja vilkaisi nopeasti taakseen, kujan suulle. Sen pahemmin edes harkitsematta, kuinka typerä liike se tässä tilanteessa saattoi olla, kävi enkeli vetämään siipensä takaisin piiloon, samalla kun peruutti poispäin demonista. Merkittävä katse suotiin punaiselle ilmestykselle, ennen kuin Shiloh kävi yllättäen käännähtämään ympäri.

Äskeinen metakka ja se painostavan raskas ilma olivat houkutelleet paikalle uteliaan sivustakatsojan. Sillä samalla sekunnilla kun Shiloh oli ympäri pyörähtänyt, oli kujan suulle ilmestynyt nuori neito. Yllättävän siisti ja viaton tapaus, ottaen huomioon, missä päin Cryptiä oltiin. Selvästikään tyttö ei ollut orpo tai ihan köyhästä perheestä, siitä kertoi siisteyden lisäksi myös vaatetus. Heräsi tietenkin kysymys, mitä moinen ihminen teki tähän aikaan tällaisessa paikassa, mutta ehkä sillekin löytyi syynsä. Kenties tyttö oli kyllästynyt ja lähtenyt seikkailemaan? Mutta voi kuinka väärään paikkaan hän oli eksynytkään, jos enkeliltä kysyttiin.
On kamalan myöhä noin nuorelle neidolle eksyä näinkin syrjäisille kujille, tiesitkös? Enkeli kävi avaamaan suunsa hiljaisen hetkensä jälkeen, puhutellen nyt paikalle saapunutta tyttöä. Tuo ei näyttänyt yhtään pelokkaalta, enemmänkin hieman ujolta, varovaiselta, mutta silti uteliaalta.
Mene takaisin valoisammille kaduille, ei täällä ole mitään nähtävää Enkeli kävi nostamaan maasta viittansa, samalla kun hymyili sitä tuttua, lempeän rauhallista hymyään.
Mutta voisin vannoa kuulleeni ääniä täältä Valkeahiuksinen nuorineiti kävi toteamaan, ilmaisten näin, ettei aikonut minnekään lähteä juuri nyt ainakaan. Joskus Shiloh vihasi uteliaisuutta, sillä tietyissä tilanteissa kuten tällaisissa siitä oli vain haittaa. Tyttö kävi jopa lähestymään enkeliä ja demonia, jotka takaisin valeasuihinsa olivat livahtaneet.
Varmasti kuulitkin. Mutta ei täällä mitään ihmeellistä tapahdu Me vain ratkoimme pieniä Erimielisyyksiä Enkelin merkittävä katse kävi kääntymään demoniin, aivan kuin varottaen, että tuon oli parempi pitää suunsa kiinni yhteenoton todellisista syistä. Demoni oli kuitenkin yllättäen yhä paikalla. Ihme sinällään, yleensä tällaisissa tilanteissa piruparat ottivat jalat alle ja äkkiä.
Ai? Mistä te sitten kinastelitte?


// AAAA HERPPPP! //

Viesti La Elo 24, 2013 9:54

Kuuluakseen uskontoon, jonka harjoittavat katsoivat asiakseen saarnata joka kadunkulmassa auringonnoususta sen laskuun, enkeli ei ollut erityisen puhelias. Tsytan painoi päätään kohdistaen pitkät sarvensa haastajaansa, jo toiseen aivan liian lyhyen ajanjakson sisällä. Toisin kuin Roswell, hänen lajivihollisekseen luotu olento kuitenkin herätti hänessä kaikkein perimmäiset vaistot, joiden varaan demonina oleminen rakentui, syrjäyttäen kehittyneemmän ja monimutkaisemman ajattelun jolloin punaisen osapuolen mielen valtasi lähes täysin alkukantainen halu tuhota häntä vastaan taisteleva mies vaikka se pyyhkäisisi koko kaupungin mukanaan. Enkelien ja demonien sotimista ei turhaan pidetty maailmanlopun tunnusmerkkinä, vaikka kyseessä olisikin ollut vain kahden yksilön välinen kahakka ilman jumalallista tai helvetillistä alkuperää.
Enkelin vaihtaessa otettaan ja liikahtaessaan lähemmäs Tsytan jännitti jalkansa ja käänsi päätään hieman enemmän valmiina syöksymään eteenpäin ja puskemaan enkeliä sarvillaan, kun toisen empiminen sai hänetkin pysähtymään ja kuuntelemaan lähestyviä askeleita. Toisen äärimmäisen typerästi kääntäessä viholliselleen selkänsä, hän harkitsi hetken hyökkäävänsä kaikesta huolimatta ja upottavansa sirppinsä vaaleahiuksisen lapaluiden väliin, mutta tuli toisiin aatoksiin ja nielaisi tosimuotonsa hetkeä ennen kuin tunkeilija ilmestyi näkyviin kujan päähän.

Nuoren naisen saavuttua Tsytan suoristautui ja laski sirppinsä, muttei rentoutunut saati pistänyt asettaan pois. Hän soi ihmiselle lyhyen, terävän vilkaisun ollessaan liian keskittynyt enkeliin pystyäkseen mihinkään sen tarkkaavaisempaan. Hänelle riitti varmistus siitä, että tulija oli nuori, suhteellisen pienikokoinen ja yksin. Hän saattoi hyvin kuvitella, miltä he mahtoivat näyttää naisen silmissä: kaksi jo valmiiksi epätavallisen näköistä miestä pimeällä kujalla eristyksissä muusta kylästä, aseet käsissä ja villi katse silmissä, toinen kaiken lisäksi vielä ilman saappaita. Kun nainen vielä tämän nähtyään päätti jäädä juttelemaan, luokitteli demoni ihmisen harvinaisen oivalluskyvyttömäksi.
Hän mulkaisi enkeliä ärtyneesti tuon käydessä juttelemaan itsetuhoiselle kulkijalle kuin se olisi mitä normaalein asia maailmassa ja kohensi sormiensa otetta sirppinsä sileästä varresta. Mikäli häntä vastassa olisi ollut mikä tahansa muu luomakunnan olento, tai mikäli nainen olisi ilmestynyt aikaisemmin, olisi demoni käyttänyt häiriötä hyväkseen ja ottanut jalat alleen haisevaa sivukujaa pitkin jättäen siipiniekan turisemaan mukavia tyhjäpäisen naisen kanssa, mutta nyt kun taistelu oli alkanut, hänen koko olemuksensa syyhysi päästä enkeliin käsiksi ja demonstroida aivan kädestä pitäen kuinka luovia Helvetissä osattiin olla, kun ikuisuuden ajan ainoana viihteenä oli tuomittujen sielujen rääkkääminen. Hän ei ollut varma, kuinka suurta vahinkoa hänen oli mahdollista saada aikaiseksi ilman helvetinaseitaan, mutta se ei suinkaan estänyt häntä aikomasta ottaa selvää.

Takaisin punaisiksi muuttuneista silmistä puuttui kokonaan niille tyypillinen ilkikurinen pilke, eikä edes pirteäsieluisen naisen ilmaantuminen saanut niiden teräksistä katsetta pehmenemään ja houkuttelemaan esille demonin tavallisen hurmuriluonteen. Hän harkitsi paljastavansa naiselle minkälaisten olentojen välienselvittelyn tuo oli tullut keskeyttäneeksi, mutta kuten aiemmatkin mielitekonsa, hillitsi tämänkin ainakin toistaiseksi. Mikään ei silti estänyt häntä vihjailemasta, ja hän vilkaisikin viittaansa keräilevää enkeliä merkitsevästi.
Kuten eunukki tässä virkkoikin, isällä ja äidillä on vain vähän kahdenkeskeistä keskusteltavaa. Kilteille tytöille ei ole hyväksi vaellella näillä kujilla yksinään, joten laputapa tiehesi. Näinä aikoina ei ole hyvä luottaa siihen, etteikö suojelusenkelilläsi olisimuita kiinnityksiä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 28, 2013 12:12

Tarkkasilmäinen saattoi jo huomata enkelistä sen närkästymisen ja tyytymättömyyden tähän tilanteeseen, neidon yhä jatkaessa turhankin uteliasta kyselyä, eikä vain lähtenyt tiehensä. Nämä olivat niitä hetkiä, jolloin olisi hyvä olla hieman suorasanaisemman törkeämpi, kenties moinen käytös karkottaisi neitokaiset tiehensä. Tai sitten provosoisi kiinnostusta tilannetta kohtaan entistä enemmän.
Ennen kuin Shiloh ehätti edes miettiä, mitä vastaisi neitokaisen kysymykseen, oli demoni avannut suunsa, eikä tehnyt tästä tilanteesta yhtään sen helpompaa. Joskin, demonilta löytyi se vähän töykeämpi tapa "pyytää" ihmistä poistumaan yhteenoton tieltä. Eunukki kommentti sai tytön katsahtamaan kysyvästi punapäisen suuntaan kysyvästi, nuoren naisen selvästi tiedostamatta moisen nimityksen merkitystä. Shiloh puolestaan tiesi varsin hyvin, joskin demoni sai osakseen vain erittäin tympääntyneenvaroittavan vilkaisun enkeliltä. Hänhän ei alentuisi sanasotaan mokoman pirulaisen kanssa, yrittäkööt vain provosoida. Menisi silkaksi yksinpuhumiseksi punapään osalta.

"Ei minulla ole syytä epäillä, etteikö suojelusenkelini pitäisi minusta huolta" Tyttö kävi tokaisemaan kuitenkin, sivuuttaen nyt eunukki valistuksen täysin, kun puheeksi tulivat enkelit "Sitä paitsi äiti aina sanoo, ettei uskoaan saa epäillä".
"Ehkä äitisi ei kuitenkaan arvostaisi, kun liikut yksin tällaisilla kujilla..." Shiloh kävi jälleen puuttumaan keskusteluun, puhuen haikeanhiljaisella äänellä, kääntäessään huomionsa täysin pois demonista jälleen "Vaikka enkelisi varmasti sinusta huolta pitää, ei tällaiset paikat sovi sinun kaltaiselle nuorelle neidolle" enkelin käsi kävi laskeutumaan varovasti tytön selälle, työntäen tuota pienesti kujansuun puoleen, aivan kuin saattaakseen hänet pois tilanteesta.
"En ajatellut kertoa äidille. Olen veljeni kanssa täällä salaa, minulla oli kamala homma suostutella hänet ottamaan minut mukaan! Ettekä te tätä kujaa omista, minä saan olla täällä jos haluan" Tyttö kävi yllättäen tokaisemaan koppavana, samalla kun astahti kauemmaksi enkelistä "Joten mitä jos te vain hyväksyisitte, että olette nyt minun seuranani? Tai no, voittehan tekin tietenkin lähteä pois... mutta minä seuraan. Älkää luulko, että antaisin näin mielenkiintoisen tilanteen vain lipsua pois käsistäni! Kerrankin jotain tapahtuu ja heti minut oltaisiin taluttamassa äidin helmaan. Olen jo iso tyttö, osaan kyllä pitää itsestäni huolen!"

Shiloh kävi huokaisemaan pienesti, turhautuneesti ynähtäen. Tilanne ei ollut enää millään tavalla mieluisa enkelille. Demonin läsnäolo ei tuntunut hyvältä ja tyttö alkoi käydä itse tyyneyden hermoille omalla sankariseikkailija asenteellaan. Ei tuosta ihmisestä ollut pitämään itsestään huolta. Jälleen kerran yksi näistä neidoista, jotka uskoivat kaikkien tottelevan puhetta, eikä kenenkään käyvän päälle. Neito ei selvästi ollut koskaan joutunut itse suuriin vaikeuksiin ja siten myös kuvitteli pääsevänsä niistä helposti pois. Tyttö taisi olla lellitty, sai aina tahtonsa läpi, tai siltä se ainakin vaikutti. Kuten ihminen nyt aikoi lyöttäytyä tämän oudon kaksikon seuraan, sen pahemmin kysymättä lupaa tai edes ajattelematta, olisiko se soveliasta, suositeltavaa tai edes turvallista.
"Pyydän, mene veljesi luo... Sinun ei ole turvallista liikkua täällä, yksin, juuri nyt" Shiloh kävi pyytämään tytöltä, joka kävi snobimaisesti tuhahtamaan ja ristimään kätensä puuskaan.
"miksei? Sinäkö minua satutat?"


// here, happy now? //

Viesti La Elo 31, 2013 6:57

Tsytan pyöritteli silmiään toisten puheille suojelusenkeleistä. Mikäli sellaisia todella olisi ollut, yksikään demoni ei kykenisi kulkemaan maan päällä. Jos jotkin olennot seurasivat ihmisten jokaista liikettä ja kulkivat heidän joukossaan, kyseessä olivat pahoiksi ja varjojen asukeiksi luokitellut olennot. Sadut, joita enkelten ja pyhimysten aivopesemät ihmiset kertoivat toisilleen, olivat lapsellisia ja täysin harhaanjohtavia. Aivan yhtä epäuskottavia olivat väitteet, joiden mukaan kurjuudet olivat demonien aikaansaannoksia. Totuus oli, että ihmiset aiheuttivat kärsimyksensä aivan itse, ja olivat siinä jopa taitavampia kuin useimmat demonit, jotka toimivat korkeintaan välikäsinä. Tällaisten väärien totuuksien viljelemisestä tuli niitettyä tietämättömiä ihmisiä, jotka syyttivät synneistään paholaisia ja hissuttelivat kaikessa rauhassa kohti Helvettiä edes ymmärtämättä tekevänsä niin. Kujalle eksynyt tyttö tuntui kuitenkin olevan kaltaisekseen harvinaisen paksupäinen.

Demonin silmät siristyivät vaarallisesti ja hän vaihtoi otettaan sirppinsä kahvasta. Enkelin läsnäolo oli saanut hänet janoamaan verta ja jonkin repimistä kappaleiksi, ja se saattoi yhtä hyvin olla tuo nainen. Isonkihon sanansaattaja tuntui päätyneen samaan lopputulokseen pyrkiessään turhaan vakuuttelemaan ihmiselle, ettei kahden yliluonnollisen olennon kaksintaistelun keskelle jättäytyminen ollut välttämättä hyvä idea. Tsytan vaihtoi painoaan jalalta toiselle puuskahtaen kärsimättömästi. Häntä ei huvittanut ottaa osaa keskusteluun, ainoastaan selvittää asiansa enkelin kanssa ja häipyä kylästä, ellei siipiniekka tekisi niin ensin. Hän laski mielessään kymmenestä alaspäin. Ellei ihminen hänen päästessään nollaan olisi kipittänyt tiehensä, aikoi demoni hoidella keskeytyksen omakätisesti. Seitsemän.
Tyttären otettua etäisyyttä enkeliin oli tuo samalla tullut astelleeksi lähemmäs demonia, joka vaistonvaraisesti hengitti pitkän nuuhkaisun haistaen elämää täynnä olevan sielun, jonka viattomuus kumpusi hemmotellun kasvatuksen suomista silmälapuista. Viisi. Tuo nainen oli tuskin syyllistynyt eläissään muuhun kuin ylpeyteen, joka toisaalta liioiteltuna oli kuolemansynti. Tyttökullalle tuskin olisi tiedossa ylennystä kirkkauteen.

Kolme. Tsytan käänsi sirppiään ja otti hitaan sivuaskeleen naisen taakse, keltaisten silmien hyinen katse porautuen vuoroin enkeliin, vuoroin ärsyttävään ihmiseen (kaksi), joka ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen turvaan kujan suulle vaan risti kätensä sen oloisena, että aikoi jäädä niille sijoilleen kunnes oli saanut kyllikseen huvitusta. Nainen oli ylpeä, pöyhkeä ja tottunut saamaan mitä halusi, arvatenkin ylempää porvarikastia, jonkun rikkaan maanomistajan aivoton lapsi.
Ja lapseksi tuo tulisi jäämäänkin.
Iskevän käärmeen nopeudella Tsytan tarttui naista hiuksista ja tempaisi tuon pään taaksepäin vieden samalla sirppinsä terän siron kurkun poikki. Sirppi oli terävä, tarpeeksi terävä suikaloidakseen sille tiputetun paperin, eikä muutamasta tuumasta lihaa ja jännettä ollut sille vastusta. Kujalle roiskahti verta nuoren sydämen lyöntien tahdissa kaulan haavasta, jonka demoni oli leikannut niin syväksi että kirvessirpin kärki oli raapaissut niskan nikamia. Kärsimystä ei ollut; nainen kuoli muutamassa sekunnissa. Tsytan tönäisi ruumiin kujan likaiseen maahan mutristaen huuliaan ärsyyntyneenä.
Ei, vaan minä. Hän pyyhkäisi enimmät veret saappaanpohjaansa ja asteli kauemmas ruumiista, siirtäen huomionsa takaisin enkeliin.
Mihin me jäimmekään?



¤¤ Olen tyydytetty. ¤¤
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 01, 2013 5:14

Enkelin katse kävi terävöitymään varoittavasti demonin suuntaan, punapäisen nuuhkaistessa pitkään ilmaa ihmisen lähestyessä häntä. Tytöllä tuskin oli minkäänlaista käsitystä, minkälaiseen vaaraan olikaan itsensä saattanut typerän itsekkäällä käytöksellään. Näissä tilanteissa Shiloh todellakin toivoi, että olisi voinut kulkea ympäriinsä paljastaen todellisen olemuksensa, saadakseen edes jonkinlaista vaikutusvaltaa uskovaisiin. Mutta ei, enkeli ei voinut riskeerata omaansa ja toisten turvallisuutta. Kuka tiesi miten ihmiset suhtautuisivat siivekkäisiin lähettiläisiin, kun ajat olivat muutenkin kovin hektiset. Kenties heidät nähtäisiin uhkana, kuten kaikki muut massasta erottuvat. Tai sitten heidät nähtäisiin pelastajina, kenties jopa jumalina, jonka johdosta moni enkeli joutuisi houkutuksen alaiseksi. Vallan väärinkäyttö omien periaatteiden tähden oli myös olemassa oleva uhka, itse kullekin.

Shiloh ei edes ehättänyt päästämään ääntäkään avatusta suustaan, kun demoni päätti viimein puuttua peliin. Kyllä demonin sivuaskel oli huomioitu, mutta enkeli ei ollut odottanut punapään käyvän näin radikaalisti ihmisen kimppuun.
Parantajan taidoista olisi ollut nyt hyötyä, kun lämmin, punainen elämännektari lennähti ulos auki viilletystä kaulasta, muutaman pisaran jopa lennähtäessä enkelin kasvoille. Tosin, edes paraskaan parantaja ei olisi ehättänyt tilannetta pelastamaan, sillä tyttö oli jo kuollut ennen kuin ruumis edes lässähti maahan. Neito ei ehättänyt edes huutaa, vaikka kasvonsa selvästi olivat yllätyksestä ja kauhusta vääntyneet valmiiksi kiljumaan keuhkojen kyllyydestä.
Sillä samalla sekunnilla, kun eloton ruumis maahan mätkähti, otti Shiloh pari nopeaa askelta lähemmäksi ja kävi lankeamaan polvilleen likaiselle kujalle. Varovaisesti enkeli kävi tutkimaan ruumista, liaten siinä samalla myös kätensä verestä punaisiksi. Mutisten enkeli kävi lausumaan hiljaisia rukouksia tytön puolesta, samalla kun kävi sulkemaan neidon silmät. Rumaahan se oli, jos eloton katse tuijotti tyhjyyteen.
Levollisen rauhallinen, jopa surullinen katse muuttui pikkuhiljaa vihaiseksi, demonin käydessä kyselemään, mihin he olivat jääneet. Alta aikayksikön oli enkeli yllättäen ponkaissut ylös ruumiin luota ja syöksähtänyt kohti demonia. Toinen verentahrimista käsistä kävi nousemaan demonin kaulalle, painaen tuon vasten lähintä kujan seinää. Toinen käsistä nappasi kiinni kädestä, joka sirppiä piteli, painaen senkin vasten samaista seinää, varmistaen näin, ettei demoni teräaseellaan heti käynyt enkeliä sohaisemaan. Syöksähdyksen yhteydessä oli Shiloh myös siipensä vetänyt esille, joiden avulla oli saanut lisävauhtia liikkeisiinsä. Nyt siivet kävivät kaartumaan kaksikon ympärille, aivan kuin peittäen heidät ulkopuoliselta maailmalta. Valkeat sulat kävivät koskettamaan likaista kujanseinää, liukuessaan pintaa pitkin lähemmäksi demonia.
"Anna yksikin hyvä syy, miksen unohtaisi periaatteitani ja repisi sinua kappaleiksi tällä punaisella sekunnilla?" Veripisaroiden sävyttämät kasvot olivat haudanvakavat, enkelin äänen käydessä muuttumaan moniääniseksi miehen puhuessa. Silmänsä kävivät hohkaamaan pienesti valkeaa, pyhää valoa, joka kieli siitä, että enkelin todellinen muoto oli pyrkimässä esille silkasta raivosta. Käsi kävi tiukentamaan otettaan demonin kaulalla, pakottaen punapäisen kohottamaan kasvojaan ylemmäs.


// tietenkin olet. Kyllä minä tiedän miten Harlekiini hoidellaan tyytyväiseksi //

Viesti Su Syys 01, 2013 8:33

Enkelin suorittamille viimeisille voiteluille ei suotu suuremmin huomiota ylenkatsovaa tuhahdusta lukuun ottamatta. Tsytan ei useinkaan tuntenut suurta katumusta tekemisistään, eikä tämä tilanne ollut poikkeus. Ihmisnainen oli tunkeutunut kahden taistelijan väliin omasta aloitteestaan, eivätkä varoitukset olleet menneet perille, joten naisella ei ollut kohtalostaan syyttää ketään muuta kuin itseään. Hän kohotti toista punaista kulmaansa silmien sulkemiselle, muttei katsonut tarpeelliseksi kommentoida mitään. Jälleen yksi tämän maailmantason perinne, suljetaan kuolleiden silmät jotteivät he voi katsella eläviä tuonpuoleisesta. Aivan kuin niillä sieluparoilla olisi ollut siihen aikaa, kiinnostusta tai liiemmin edes mahdollisuuttakaan. Vaikka toisaalta, eivätpähän elävätkään voineet nähdä kuolleen silmien kautta mihin tuo oli päätynyt. Oli parempi vain sulkea silmät ja teeskennellä, että kaikki päättyi onnellisesti. Rakastetut ihmiset päätyivät Taivaaseen ja vihatut Helvettiin huolimatta siitä, miten paljon tunteet olivat kunkin vainajan kohdalla ristiriidassa keskenään.

Arvattavasti jokaisesta elämästä murehtiminen kuului enkelin luonteeseen siinä missä järkiperäisempi suhtautuminen demonille. Kuten myös taipumus tarpeettomaan ylireagoimiseen. Tsytan jännittyi enkelin äkkiä liikahtaessa, muttei ehtinyt väistää vaan paiskautui ähkäisten kylmää talon seinää vasten, liike tuoden hänen mieleensä ikävän muistikuvan parin kuukauden takaa jolloin hänet oli paiskattu haltialinnan muuria vasten aivan riittävän monta kertaa. Hän käänsi rannettaan sen minkä enkelin otteessa pystyi ja hölläsi otettaan sirpistään estääkseen toista pakottamasta häntä pudottamaan aseensa. Hän tarrasi vapaalla kädellään enkelin ranteeseen ja yritti kiskoa toisen kättä kaulaltaan yskähtäen kuristusotteessa.
Tsytan vilkaisi siipiä, jotka olivat jälleen purskahtaneet hänen vastustajansa selästä kuin kaksi hyvin erikoisen näköistä valkovuokkoa lumesta ennen kuin kiinnitti huomionsa taivaallisen olennon silmiin, vastaten hyiseen katseeseen uhmakkaasti ja tiukentaen otettaan toisen ranteesta. Punaiset silmät siristyivät suojautuakseen enkelin kasvoista hohkavalta valolta, ja taivaallisen soturin todellinen ääni sai demonin korvat soimaan. Hän yskähti ja kohotti leukaansa sormien otteen tiukentuessa hänen kaulansa ympärillä, mutta hänen uhmakas ilmeensä ei muuttunut miksikään. Tsytan nykäisi rannetta uudelleen saadakseen enkelin hellittämään otettaan edes sen verran, että puhuminen onnistuisi.
Tuota ihmistä varoitettiin aivan riittävän monta kertaa, hän kähähti vastaukseksi. Oma vikansa jos ei ymmärrä olla tunkematta itseään vaarallisiin paikkoihin. Varmaan siinä sinun kirjassasi sanotaan jotain tällaisistakin tilanteista.

Hän vilkaisi uudemman kerran siipiä, jotka olivat liukuneet talon seinää pitkin lähemmäs, ja tasatakseen hieman tilannetta irrotti otteensa enkelin ranteesta huitaisten kättään sivulle, tarraten kouralliseen pitkiä, valkoisia sulkia antaen ymmärtää olevansa valmis repimään ne irti ellei enkeli perääntyisi tai vähintäänkin hellittäisi otettaan hänen kaulastaan.
Se oli yksi merkityksetön ihminen. En käsitä miksi olet välittävinäsi niin kovin paljon. Hän tallasi saappaankorollaan enkelin jalalle. Mene hakemaan hänet takaisin, jos siltä tuntuu, kuulemma teikäläisillä on siihen keinot. Tai anna mieluimmin olla. Sillä aivottomuudella oli vain parempi, että hänet poistettiin kuormittamasta yhteiskuntaansa.


¤¤ Totta kai, kehenkään muuhun en luottaisi. ¤¤
Avatar

Monarkki

Viestit: 13889

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 01, 2013 9:11

Ote demonin kaulalla hellitti pienesti, antaen epäpyhälle mahdollisuuden puhua. Todellisuudessa Shiloh ei kyllä välittänyt kuulla mitään, mitä mokomalla olisi ollut sanottavana puolustuksekseen. Siitä heräsi kysymys, miksi hän edes oli kysynyt demonilta?
"Hän oli vasta nuori, et voi olettaa, että he osaisivat tuossa iässä varoa mitään, ilman kokemusta" Enkeli kävi vastaamaan demonille, pitäen äänensä matalan varoittavana. Pikkuhiljaa se moniäänisyyskin katosi miehen puheesta, enkelin käydessä hillitsemään itseään ja pinnalle puskevaa todellista olomuotoa. Vaikka viha kävikin osittain sokaisemaan siivekkään, oli Shilohilla silti järki päässä, eikä tehnyt mitään turhan hätiköityä. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos kyseessä olisi ihminen, jonka Shiloh oli tuntenut henkilökohtaisesti.
Shiloh oli avaamassa suunsa uudemman kerran, kun huulien välistä karkasikin pieni ynähdys sanojen sijaan. Demonin toinen käsi oli karannut enkelin ranteelta pitelemään kiinni liian lähelle laskeutuneen siiven sulista, eikä epäpyhä aikonut päästää irti. Siitä kieli se tiukka ote, joka toisella oli. Pienesti siipi kävi varovaisesti nykimään itseään kauemmas, tuloksetta kuitenkin. Ei Shiloh halunnut väkisin vetää siipeään irti demoni otteesta, se sattuisi! Ja vaikka omasikin korkean kipukynnyksen, ei Shiloh mielellään tuottanut itselleen turhaa kipua. Shiloh ei kuitenkaan käynyt hellittämään omaa otettaan demonin kaulalla tai ranteesta, päin vastoin.

Koko enkeli kävi kavahtamaan pienesti kauemmas demonista, punaisen paholaisen polkaistessa saappaankorollaan enkelin jalalle. Otetta ei kuitenkaan irrotettu ja se taemmas heilahtanut siipi palasi aika äkkiä samoille sijoilleen demonin otteessa. Katse nousi omasta tallatusta jalasta takaisin demonin kasvoihin, silmien käydessä pikkuhiljaa menettämään sitä kirkkaana hohkaavaa valoaan.
"Heillä kaikilla on merkityksensä" Enkeli vastasi demonin ivailuun, jahka kihelmöinti jalkapöydällä oli hellittänyt vähän. Demonin ehdottaessa tytön hakemista takaisin, kävi enkeli hymähtämään pienesti.
"Olisikin se noin helppoa" Shiloh töksäytti demonille "Enhän minä edes tiedä minne hän meni".
"Etkä voi syyttää nuorta typeryydestä. He oppivat hitaasti, ajan kanssa"


// Tiedän sen. Bromance //
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia