Touched by an angel

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja harlekiini » 02 Syys 2013, 17:40

Tsytan pyöräytti silmiään enkelin moraalisaarnalle antaen ilmeensä kertoa mitä mieltä hän oli nuoruudesta, ajan kanssa oppimisesta ja kokemattomien torveloiden säälimisestä. Hänen pohjimmainen luonteensa koostui lähes yksinomaan pelkistä vaistoista, joiden ansiosta hänellä ei ollut omaatuntoa taakkanaan ja hän saattoi suhtautua elämään viidakon lain kannalta. Erittäin harva eläin jäi säälimään kyvyttömiä lajitovereitaan, saati sitten muiden lajien edustajia, eikä yksikään itsesuojeluvaiston puutteesta kärsivä elänyt kovin pitkään. Tämä oli luonnon laki, eikä kukaan valittanut. Vaan Herra armahda mikäli kohteena oli humanoidi. Demonin mielestä koko jumalanpalvontauskonto rakentui enemmän tai vähemmän tekopyhyydelle alkaen jo itse ihmislajin kaksinaamaisuudesta ja päättyen enkeleiden hurskasteluun; hän oli kuullut siinä missä muutkin enkeleistä, jotka Jumalansa käskyttäminä tuhosivat kokonaisia kaupunkeja asukkaineen päivineen murehtimatta siitä, oliko tuhkaksi muuttuneilla yksilöillä kokemusta tai tarkoitusta. Demonit puolestaan suhtautuivat elämään huomattavasti yksioikoisemmalta kannalta.

Enkelin läsnäolo ei missään vaiheessa alkanut tuntua paremmalta (demonin iho kihelmöi kuin nokkosen polttamana niiltä kohdin, mistä enkeli piteli kiinni), mutta toisen hillitessä itsensä läheisyys muuttui hieman siedettävämmäksi. Nyt jo koskaan Tsytan oli tyytyväinen kuluttamistaan sieluista, jotka olivat nostaneet hänen pyhän sietokykyään.
Demoni kohotti toista kulmaansa enkelin kivahdukselle. Hän ei tiennyt yhtään sen paremmin, minne ihmisnainen oli loppujen lopuksi päätynyt, sillä hän ei ollut vaivautunut tarkistamaan naisen koko syntilistaa, mutta hän tunsi Helvetin ja hänellä oli erittäin vankka aavistus.
"Jäivätkö teologian opinnot hieman yksipuoleisiksi?" Hän kysyi nuivasti ja tiukensi samalla otettaan enkelin siipisulista rutistaen niistä pari. Vaikka myönnettävä on, etten minäkään esiinny sinun kotipaikkasi juhlien vieraslistoilla.
Hänen ajatuksensa laukkasivat. Enkeli vaikutti toden totta suuttuneen typerän tyttösen kohtalosta, ja oli mahdollisuuksien rajoissa että toinen olisi valmis sukeltamaan kuiluun tuodakseen yhden ainokaisen sielun takaisin.
"Minä, luonnollisesti, satun tietämään missä hän on. Kuka tietää, hänestä olisi saattanut ajan kanssa kasvaakin jotain. Jos yhden itsemurhahakuisen ihmisen sielu on sinulle niin tärkeää, saatan kertoakin mistä aloittaa etsinnät. Mutta minulla on hintani."



¤¤ Lyhyt viesti on lyhyt. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Syys 2013, 15:12

Enkeli kävi jälleen vaistomaisesti nykäisemään siipeään pienesti, demonin otteen tiukentuessa siipisulista. Jos Shiloh jostain ei pitänyt, niin siitä, kun joku otti kiinni siivistä. Ne olivat muutenkin toisinaan hankala lisä ihmiskehossa, joten jos ne eivät saaneet liikkua vapaasti, tuntui se jotenkin epämukavalta. Siipiin kääntynyt katse kuitenkin palasi takaisin demonin puoleen, tuon avatessa suunsa jälleen. Shiloh ei taaskaan nähnyt syytä vastata mitään demonin löpinöihin, vaan tyytyi pitämään punaisen paholaisen tiukasti otteessaan ja tuijotti tuota haudanvakavana.
Katse kävi jälleen terävöitymään, demonin mainitessa tietävänsä, missä tyttö oli. Kaikeksi yllätykseksi, demoni jopa suostuisi kertomaan sen tiedon enkelille, maksua vastaan. Mutta heräsi kysymys, miksi enkeli tekisi minkäänlaisia kauppoja demonin kanssa, oli syynä mikä tahansa? Normaalisti Shiloh ei olisi edes harkinnut asiaa, mutta nyt... Nyt Shiloh tunsi olevansa syyllinen äskeiseen kuolemaan ja halusi hyvittää sen. Se oli periaatteessa hänen vikansa. Hänen olisi pitänyt arvata, että demoni kävisi viattoman kimppuun. Hänen olisi pitänyt pystyä ennakoimaan ja estämään koko tapahtuma jo alkujaankin. Mutta hän oli typerä ja päästi demonin tytön lähelle ja tässä oli lopputulos. Se oli hänen vikansa.

Tovin enkeli hiljaa olikin, tuijottaen lähinnä tyhjyyteen, vaikka katse olikin kohdistettu demoniin. Vaikka olikin sen hetken kovin poissaoleva, ei Shiloh hellittänyt otettaan hetkeksikään demonista. Lopulta sininen katse kuitenkin liikahti ja haki katsekontaktin demonin kanssa jälleen.
"... Ja mikä mahtaisi olla hintasi? Henkesi?" Ajatus siitä, että hän joutuisi päästämään toisenkin demonin hyppysistään, ei houkutellut enkeliä yhtään. Aivan varmana se vaatimus sisältyi demonin toiveisiin, tuskin tuo nyt luopuisi tytön sijainnin tiedosta ilman, että takaisi oman olemassaolonsa maanpäällä siinä samalla.


// ota lyhyttä myös //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 21 Syys 2013, 00:53

Tsytan tuhahti ylimieliseen sävyyn enkelin arvaukselle kasaillen itsevarmuuttaan parhaansa mukaan. Hän ei alentuisi nöyristelemään pilvenpöyhistelijän edessä vaikka olikin jälleen kerran varsin surkeassa asemassa, ja vaikka hengissä säilyminen olisikin kerrassaan kohtuullinen hinta siitä, että enkeli jätti hänet rauhaan ja kävi noukkimassa yhden merkityksettömän sielun muutamaksi vuodeksi takaisin. Kaikkien vähänkin opportunististen kauppamiesten tavoin hän tiesi olla jättämättä hintaa turhan alhaiseksi mikäli asiakas oli halukas maksamaan.
Voimme palata siihen myöhemmin. Minua tavallaan viehättää ajatus enkelistä, joka on minulle velkaa. Hän väläytti soturille rakastettavan hymyn joka ei yltänyt lähellekään hänen silmiään. Hän ei vielä tiennyt mitä siipeilijältä pyytäisi, mutta kuten oli itsekin sanonut, hänelle palveluksen velkaa oleva enkeli saattaisi osoittautua harvinaisen hyödylliseksi.

Demoni tuijotti enkeliä ylimielisen haastavasti, vilkaisten kerran merkitsevästi nuoren ihmisen ruumista. Mitä kauemmin he odottivat, sitä hankalampaa naisen henkiin herättäminen tulisi olemaan, ellei enkelillä ollut kykyä parantaa ruumista ja puhaltaa siihen uutta henkeä. Tsytan tiesi hyvin pelaavansa vaarallista peliä, eihän mikään estänyt enkeliä vain tuhoamasta häntä ja unohtamasta ihmisolentoa aivan kuin koko selkkausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mutta kenties itsevarmuus houkuttelisi Onnettaren hänen puolelleen.
Tik tak, sulkasieppo.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2013, 19:13

Siinä missä ajatus enkelistä, joka olisi velkaa demonille viehätti tätä punaista ilmestystä, ei Shiloh voinut olla kovinkaan innoissaan koko konseptista ylipäätään. Mutta mikäli enkeli halusi korjata vääryyden, jonka nyt omille harteilleen oli ottanut, ei hänellä ollut pahemmin vaihtoehtoa. Viha tätä demonia kohtaan alkoi pikkuhiljaa muuttumaan myös vastenmielisyydeksi, enkelin halutessa vain hoitaa sielun pelastamisen pois alta ja hankkiutua mahdollisimman kauas punaisesta paholaisesta. Tällä kertaa. Mikäli demoni tulisi vaatimaan henkensä säästämistä tämän yhteenoton jälkeen, voisi Shiloh luvata sen vain siihen asti, kunnes he seuraavan kerran tapaisivat. Enkelillä ei ollut aikomustakaan jättää yhtäkään demonia varsinkaan tätä täysin koskemattomaksi. Ennemmin tai myöhemmin Shiloh tulisi varmasti törmäämään punapäähän uudestaan, mikäli saman valtakunnanrajojen sisällä pyörivät. Shiloh saataisi luvata, ettei varta vasten etsisi demonia, mutta ei se tarkoittanut, etteikö enkeli aikonut ottaa tilaisuudesta kaikkea irti, jos törmäisi sattuman tai toisen kautta uudestaan tähän demoniin.

Katse kävi terävöitymään ylimieliseksi käyneen demonin jo hoputtaessa enkeliä, kutsuen pyhäämiestä sulkasiepoksi. Nimitys, jota Shiloh oli kuullut turhankin usein. Se, että demonikin moista käytti, ei ollut yllättävää sinänsä. Enkeli oli kuitenkin vaikean paikan edessä ja selvästi vielä epäröi, miten tilanteessa kannattaisi toimia. Mutta lopulta syyllisyydentunto vei voiton sinisilmästä. Viimein kävi enkeli hellittämään otettaan demonista, päästäen irti niin punapäisen kaulasta kuin ranteestakin. Kätensä laskeutuivat kaikessa rauhassa sivuille, enkelin ottaessa askeleen kauemmaksi. Turhan kauas ei kuitenkaan menty, eikä edes voitu, demonin pitäessä yhä siivestä kiinni. Siipi tosin kävi nykimään pienesti, aivan kuin kysyen demonilta, josko tuo viitsisi päästää irti, kerta enkelikin kauniisti oli otteensa irrottanut. Toiveita ei kuitenkaan pidetty yllä.
"Mitä sinä haluat?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 18 Loka 2013, 20:48

Palataan siihen myöhemmin, Tsytan vastasi omahyväinen sävy äänessään ja hieroi kaulaansa enkelin kuristuksen jäljiltä päästettyään ensin kiireettä irti siivestä. Sirppi oli yhä hänen kädessään eikä soturin liikkeitä oltu lakattu tarkkailemasta, mutta hänen olemuksensa oli muuttunut rennommaksi. Nyt oltiin hänen mukavuusalueellaan, sopimuksissa. Yksi syy hänen haluttomuudelleen määritellä hintaansa saman tien oli tilanteen ainutlaatuisuus: hän ei halunnut pilata harvinaista tilaisuutta vaatimalla enkeliltä jotain turhanpäiväistä. Sielua toisella ei ollut tarjota Helvetistä noudettavan tilalle, mutta kuusiraajainen oli voimakas olento ja hän olisi typerys ellei hyödyntäisi sitä jollain tavalla.

Hän astui kauemmas seinästä pitäen silmänsä tiukasti kiinni enkelissä, hänelle ominainen virne jälleen huulillaan.
"Kerron sinulle minne naisen sielu on mennyt ja kuinka sinne pääset. Se, miten pääset porteista, on oma asiasi. Vastalahjaksi pyydän palvelusta, jonka luonteen määrittelen myöhemmin. Nainen elää ja voi hyvin ja jatkaa hyvinvoivaa elämäänsä kunnes kuolee uudestaan, sinä et menetä erityisemmin mitään ja kaikki menemme kotiin onnellisina. Miltä kuulostaa? Sovittu?" Hän ojensi kättään enkelin puristettavaksi ja sopimuksen sinetöimiseksi kykenemättä kätkemään pirullisuutta hymyssään. Kuinka hän olisikaan voinut vastustaa? Hän oli yksi harvoista demoneista jotka pääsivät tekemään sopimuksen enkelin kanssa, ja hänen tasoiselleen se oli huomattava suoritus. Yleensä Taivaan väen kanssa asioivat vain demonilordit jotka olivat tarpeeksi voimakkaita sietääkseen puhtaan epäenergian ja voidakseen toteuttaa enkelien vaatimukset jotka useimmiten ylittivät kuolevaisten toiveet kirkkaasti.
Hän ravisti kättään hoputtaakseen siihen tarttumista.
"No? Minulla ei ole koko iltaa aikaa."
harlekiini
 

Re: Touched by an angel

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Marras 2013, 17:52

Demonin omahyväinen sävy ei miellyttänyt enkeliä ollenkaan, eikä varsinaisesti tuon tapa vältellä omaa toivomustaan sopimuksen suhteen. Mutta oliko Shilohilla aikaa saatikka sitten varaa alkaa vaatimaan demonia kertomaan suunnitelmansa nyt? Ei oikeastaan. Enkeli oli kuitenkin kiitollinen siitä, että demoni viimein päästi irti siivestä. Siipi käytiinkin vetämään saman tien omalle puolelle, selän taakse. Eikä siinä kauaa mennyt, kun siivet kävivät katoamaan kokonaan takaisin ihmisilluusioon, ei Shiloh nähnyt syytä pitää niitä esillä enää. Se olisi vain ajan kysymys, kun joku muu eksyisi tälle kujalle pällistelemään ja toivottavasti he olisivat jo poissa siihen mennessä. Ei tarvinnut olla viinin terävin nuoli, yhdistääkseen hämärää kaksikkoa ja maassa makaavaa ruumista toisiinsa.
Enkeli kuitenkin kuunteli demonin ehdotuksen kaikessa rauhassa, kommentoimatta mitään alkuunsa. Katse laskeutuikin ensimmäisenä demonin tarjoamaan käteen, ennen kuin Shiloh edes harkitsi suunsa avaamista. Tämä vaikutti turhankin tutulta tilanteelta, joskin, jos pitäisi valita, olisi Shiloh paljon mieluummin kätellyt neuvonantajaa, kuin tätä demonia. Kättelyn motiivikin oli nyt eri. Nyt piti solmia sopimus, ei kiittää jalosta teosta. Eikä Shiloh edes tiennyt, kykenikö enää palauttamaan sielua ruumiiseen. Mutta hän saattoi pelastaa sielun, se oli enkelille tärkeämpää juuri nyt. Kerta Shiloh poti omantunnontuskia nuoren neidon kuolemasta, halusi enkeli varmistaa, että sielu sentään sai levätä rauhassa.

Katse kohosi takaisin punapään kasvoihin, demonin hoputtaessa pyhää miestä tekemään päätöksensä, todeten, ettei hänellä ollut koko iltaa aikaa odotella. Ilmeestä näki, ettei enkeli pahemmin arvostanut pikku pirun hoputtelua. Ihan vain kiusallaan Shiloh vietti vielä tovin hiljaisuudessa, kunnes hymähti pienesti.
"Sopimus pitää..." Enkeli avasi suunsa, nyökäten samalla pienesti kohden demonin tarjoamaa käpälää "Mutta tuohon en tartu. Olen sanani mittainen mies, enkä vakaumuksieni takia voi käteesi tarttua".
"Mikäli sanani ei riitä" Katse kiinnittyi takaisin punaisiin silmiin "Niin uskon tämän sinulle epämieluisalla tavalla".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Touched by an angel

ViestiKirjoittaja harlekiini » 18 Tammi 2014, 03:45

”Älä nyt. Kädenpuristuksesta rehellisen miehen tunnistaa”, Tsytan vastasi hymyillen tavalla, joka kirkui pikemmin kuin vihjasi hänen tietävän vallan mainiosti että kädenpuristukseen luottivat vain ne henkilöt jotka pitivät itseään ytimiä myöten rehellisinä ja uskoivat voivansa paljastaa huijarin kädenkäänteessä (kirjaimellisesti), samalla kun heidän rehellisiksi katsomansa miehet ja naiset ryöstivät heiltä omaisuuden aina talon nauloja myöten ilman että heille koskaan selvisi mitä oikein tapahtui. Yleistiedolla on sellainen ikävä taipumus, että ennemmin tai myöhemmin myös sen kohteena olevat kuulevat siitä. Rehellisen miehen kädenpuristusta ei ole vaikea omaksua, eivätkä kaikki vampyyrit pukeudu yksinomaan perinteen vaatimaan iltapukuun. Hänen tapauksessaan kosketus ei missään tapauksessa ollut välttämätöntä, hän vain sattui olemaan mieltynyt fyysiseen kontaktiin sopimustilanteessa. Se ikään kuin antoi oman painonsa.

Demoni joutui kuitenkin antamaan periksi enkelin jyrkän pidättyväisen katseen edessä ja kohotti molemmat kätensä antautumisen merkiksi.
”Hyvä on sitten.” Siipisiepon lisäyksen saattoi kuitenkin tulkita monella tapaa, eikä Tsytan aikonut tyytyä pelkkään sanalliseen sopimukseen, etenkään nyt kun kosketus vaikutti enkelistä selvästi vastenmielisemmältä kuin demonista. ”Tehkäämme se sitten mainitsemallasi ’epämieluisalla tavalla’.”
Demoni kädet ampaisivat eteenpäin kuin hyökkäävät kobrat ja tarrasivat enkelin paidanrinnukseen. Sen jälkeen oli vaikea sanoa kiskoiko demoni enkeliä lähemmäs vai itseään toista kohti, tai ehkä he kohtasivat keskellä. Lopputulos oli kuitenkin, että Helvetin asukkaan ja Taivaan sotilaan kasvot mojahtivat vastakkain ja demonin huulet tekivät enkelin omille jotain mitä saattoi sopivassa valaistuksessa kutsua suudelmaksi, tai sitten vain yhteen osumiseksi. Sen sijaan että olisi jättänyt kosketuksen juuri ja juuri sydämenlyönnin pituiseksi, Tsytan piti suunsa enkelin omaa vasten painettuna riittävän kauan jotta kuva tilanteesta syöpyi lopullisesti toisen miespuolisen aivoihin, siitäkin huolimatta että enkelin suuteleminen tuntui kuin valkohehkuinen miekka olisi työnnetty hänen kurkkuunsa väistintä myöten.

Kun Tsytan uskoi viestin menneen perille, enkeli tönäistiin kauemmas ja demoni perääntyi itsekin pari askelta suutaan pyyhkien, virne vääntyneenä mutta silti erinomaisen läsnä.
”Minä mielelläni sinetöin sopimukseni, enkeli, tavalla tai toisella. Nyt kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen… Palataanpa tuohon tyttöön.”
harlekiini
 

Re: Touched by an angel

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2014, 20:00

Enkeli alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyä demonin alituiseen virnuiluun, mutta kaiketi tuolla oli omat syynsä siihen. No, harvoin demonit pääsivät enkeleiden kanssa sopimuksia tekemään saatikka sitten juttelivat noiden kanssa muuten vain. Jos Shiloh olisi jonkinlaisen huumorintajun omannut, olisi tämä ehkä saattanut olla jokseenkin huvittava tilanne, mutta juuri nyt enkelin kasvoilta saattoi nähdä sen haudanvakavan mielialan, joka sinisilmän sisällä velloi. Vaikeinta tässä oli pysyä tyynenä, eikä hypätä punaisen paholaisen kimppuun. Tuon naamataulu suorastaan kerjäsi iskua jos toistakin enkeliltä, mutta Shiloh hillitsi itsensä.
Katse laskeutui hetkeksi demonin tarjoamaan käteen. Enkelillä ei ollut aikomustakaan tarttua siihen. Jo pelkkä konsepti sopimuksesta demonin kanssa tuntui vastenmieliseltä, mutta että se pitäisi lyödä lukkoon kädenpuristuksella? Ei tulisi tapahtumaan. Hän ei ikinä tarttuisi yhdenkään demonin käteen sopimuksen merkeissä ja se päätös myös piti.
Jännittyneenä Shiloh odotti demonin päätöstä, kunnes punaharja kävi nostamaan kätensä ylös ja luopui ideasta kätellä sopimuksen päälle. Hyvä, enkeli uskaltautui hymähtäen rentoutumaan hieman, mutta se taisikin olla väärä liike tähän väliin. Ennen kuin sinisilmä oli edes ehättänyt suutaan avata, kävi demoni tarttumaan kiinni enkelin rinnuksesta ja kävi iskemään huulensa vasten pyhänmiehen omia. Heti kun Shiloh ehätti tajuta mitä juuri tapahtui, pääsi siivekkään suusta pieni, kapinoiva ynähdys miehen painaessa omat huulensa niin kiinni kuin vain kykeni. Keho alkoi paniikkireaktiossa pyrkimään poispäin demonista, irti tuon otteesta, sillä pelkkä ajatuksin tästä tapahtumasta sai enkelin voimaan pahoin. Ja siinä sitä sitten oltiin, suutelemassa demonia, joka kaiken lisäksi sattui edustamaan samaa sukupuolta, jonka enkeli itse löysi vastenmielisenä omalle kohdalleen ajateltuna.

Kauaa ei Shiloh kuitenkaan ehtinyt hanttiin pistämään, kun demoni kävi jo tönäisemään enkelin kauemmaksi itsestään. Shiloh oli kauniisti sanottuna järkyttyneen näköinen, kompuroidessaan askeleen jos toisenkin kauemmaksi perääntyvästä demonista. Toinen käsistä nousi peittämään miehen kapeita huulia, kuin järkyttyneenä jostain pahemmastakin asiasta. Tai no, olihan tämä enkelin mielestä paha. Todella paha. Sormet kävivät äkkiä, jonkinlaisen hämmennyksen saattelemana pyyhkimään omia huulia ja kokeilemaan, olivatko ne edes enää paikoillaan. Kasvonsa Shiloh käänsi poispäin demonista, antaen pitkien, vaaleiden hiustensa valua peittämään naamatauluaan. Enkeli koitti saada kiinni ajatuksenjuoksustaan demonin avatessa jälleen suunsa, mutta Shiloh ei näyttänyt reagoivan punapään puheisiin. Shilohin mielestä äskeisen jälkeen ei todellakaan jatkettu keskustelua niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuinka demoni kehtasikaan! Shiloh ei edes koskaan ollut suudellut ketään ja nyt demoni meni ja röyhkeästi vain tunki oman pärstänsä enkelin puoleen. Enkelin päässä velloi niin viha, hämmennys kuin kuvottavuus, mutta ulkoisesti moinen ei näkynyt pahemmin. Mitä nyt järkyttynyt ja hämmentynyt katse, joka hiusten lomasta kääntyi lopulta demonin puoleen.
Suun edessä levännyt käsi kävi lopulta laskeutumaan alas, enkelin koittaessa kerätä itseään tilanteeseen. Hän saattoi vain lohduttautua sillä tiedolla, että äskeinen oli varmasti satuttanut demonia enemmän tai vähemmän. Shiloh kuitenkin jatkoi itselleen muistuttelua sen suhteen, miksi tähän oli edes ryhtynyt. Sentään hän saattoi pelastaa yhden sielun.
"Kerro" Oli ainoa sana, joka enkeli sai sanotuksi demonin sanoihin. Hän oli jo tarpeeksi kauan tuhlannut aikaansa tuon punalettisen kanssa ja nyt entistä paremmalla syyllä, Shiloh halusi äkkiä pois tästä tilanteesta.


// youuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Touched by an angel

ViestiKirjoittaja harlekiini » 23 Helmi 2014, 05:52

Pyyhkiessään suutaan kämmensyrjän sipaisulla Tsytan nautiskeli enkelin ilmeestä jonka hän totisesti olisi halunnut ikuistettuna seinälleen. Palaneet huulet olivat melkeinpä sen arvoista. Palaminen ei ollut jäänyt pelkäksi tuntemukseksi, vaan demonin muuten vahingoittumattomilta huulilta kohosi heikko, tuskin havaittava savuvana joka hajosi kirpeässä illassa ja sammui nopeasti. Odotellessaan enkelin toipuvan järkytyksestään hän väänsi vartalonsa rennon huolettomaan asentoon ja meni jopa niin pitkälle, että muiskautti lentosuukon tyrmistyneen jumalolennon suuntaan. Tapa, jolla hän saattoi tanssittaa enkeliä satamakylän kujalla alkoi kompensoida varsin mukavasti sitä orjuutta jossa haltiakuningas häntä piti.

Niin viihdyttäviä kuin enkelin ilmeet olivat olleet, verbaalinen reaktio jäi valitettavan laihaksi. Tsytan imaisi alahuultaan mietteliäänä. Enkelin peräänantamattomuus tehdyn sopimuksen suhteen oli kiehtovaa. Siipiveikko halusi tosissaan pelastaa sinällään merkityksettömän sielun huolimatta siitä, olisiko siitä kenellekään mitään hyötyä. Kenties kysymys oli vain periaatteesta, olihan ihmisnainen kuollut demonin eikä toisen ihmisen kädestä. Hyvä on sitten. Hän vilkaisi jäykistyvää ruumista ylenkatseellisesti.
”Hmm.” Ah, kuinka hän halusikaan vain vastata ’Helvetissä’ ja häipyä kaupungista. Mutta sopimus oli sopimus ja se oli sinetöity. Hänen kunnialleen ei sopinut asiakkaiden nenästä vetäminen.
”Yleensä tuollaiset päätyvät limboon, ensimmäiselle tasolle, mutta tämän tapauksessa arvioisin että joudut menemään syvemmälle. Kerrassaan hämmästyttävä määrä kaunaa noin nuoren ihmisen sielussa, kai huomasit itsekin? Jossain viidennellä piirillä.” Hän piti toisen tauon pohtiessaan, kuinka tarkat ohjeet enkelille antaisi. ”Limboon pääset helposti, se on pelkkä esipiha. Keskeltä löydät kuilun josta pääset eteenpäin. Kolmannella piirillä suosittelen varomaan Helvetinhurttaa, sen kolmesta päästä vain kaksi ahdistelee ahmatteja. Temppuja ei ole, sinun on vain vältettävä sitä. Neljännellä piirillä on myös vartijansa, hänestä saatat selvitä puhumalla ja liehittelyllä, hän on perso sellaiselle. Kun saavut viidennelle piirille löydät suon nimeltä Styx. Nainen on sen pohjalla.”
Hän voisi kirjoittaa matkaoppaan.

Tsytan hymyili rakastettavasti. ”Kysyttävää?”
harlekiini
 

Re: Touched by an angel

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2014, 17:57

Demoni tykkäsi kääntää vielä veistä haavassa lentosuukkojen myötä, mutta tuo ele sai osakseen vain murhaavan mulkaisun. Vaikka Shiloh osasi hillitä itsensä ja ei ollut vieläkään repimässä pirulaisen päätä irti harteista, saattoi enkeli menettää malttinsa hetkenä minä hyvänsä. Sininen katse kuitenkin nauliintui punaiseen paholaiseen, enkelin odottaessa mokoman toteuttavan oman osansa sopimuksesta. Auta armias jos punaharjalla oli pokkaa valehdella, antaa väärää informaatiota, Shiloh katsoisi että tämän demonin loppu olisi mahdollisimman tuskainen. Yleensä enkeli halusi suoda kaikille nopean ja kivuttoman lopun, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että tämän pirun kohdalla Shiloh tulisi tekemään poikkeuksen... Sitten kun aika koitti, ennemmin tai myöhemmin. Niin kauan kuin sopimus piti, ei Shiloh demoniin koskisi.
Demoni kuitenkin kertoi missä sielu sijaitsi, suunnilleen. Ohjeet olivat kyllä tarkat, mutta Shiloh alkoi epäillä, tiesikö pirulainen itsekään tarkalleen sijaintia. Mutta ei hänellä ollut muita vaihtoehtoja, kuin luottaa demoniin ja tuon sanaan, niin paljon kuin se menikin hänen periaatteitaan vastaan.

Lopulta demoni kävi kyselemään, oliko enkelillä vielä jotain kysyttävää asiasta. Shiloh katsoi hetken aikaa hymyilevää demonia, kunnes pudisti päätään. Ei hänellä ollut kysyttävää, ei ainakaan nyt. Ehkä myöhemmin enkelille tulisi kysymys jos toinenkin mieleen, mutta juuri nyt Shiloh keskittyi äskeisen tiedon muistamiseen ja painoi sen syvälle mieleensä. Kaikessa hiljaisuudessa siivekäs tuijotti hetken demonia, kunnes lähti kävelemään poispäin kujalta, hänellä oli sielu pelastettavana nyt...


// ÄHÄHÄHÄ ota tekstiä ilman puhetta koska olen jebus //

(2.6.2014 Myö vetäisen hahmoni pois ku sulla perkele kestää. Se tökkii tikulla jos tämän haluaa vielä joskus loppuun jatkaa! ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron