Kirjoittaja Lörri » 10 Syys 2013, 22:27
Yllättäin ämmän ote kirposi Naun takkutukasta, ja tuo horjahti taaksepäin, ja Naun nostaessa katseensa, tädin ilme näytti säikähtäneeltä. Sitten Nau kuulikin Phoen sanovan jotain tyttöystävästä takaansa, ja kääntyi katsomaan tätä kohti ilkeästi mulkaisten samalla kun mies veti hänet kainaloonsa. " Mikä hemmetin tyttöystävä?!" Nau kivahti miehelle, joka juuri oli pelastanut hänet tuon akan raastavilta kourilta. Phoe rääpi suutaan naisjoukolle samalla kun nämä lähtivät pakittamaan kiitettävän nopeasti pois paikalta. " No johan on." Nau sanoi kummastuneena." Sinne meni, vaan menipä kätevästi. Mihin sinä sen riivatun blondin laitoit?" Nau kysyi, sillä hänellä ei ollut pienintäkään havaintoa siitä, mitä tälle oli tapahtunut. " Juu, kuin myös muruseni, eipä käy tylsäksi kanssasi!" Nau puhahti silmäänsä nikaten ja naurahti kepeästi. " Aika show, vaan päästiinhän siitä." Hän vielä tuumasi, ja antoi miehen pujottaa lämpöisen käsivartensa ympärilleen. Se tuntui juuri oikealta ja sai neidon pään, ja koko kropan, humisemaan" Ah, minun täytyy napata ystäväni mukaan!" Nau havahtui Phoenixin läheisyyden huumaavasta vaikutuksesta ja vihelsi kimeästi. Hah, hän oli ollut aivan unohtaa! Tämänkin, niin kuin ilmeisesti jotain muutakin, jota hänen olisi pitänyt muistaa. Räme löntysti korvat höröllään esiin saman nurkan takaa josta oli aiemminkin ilmestynyt, ja Nau huikkasi sille iloisesti; " Tuo Kippara tänne!" Nopsasti hillittömän kokoinen koira pysähtyi, kääntyi, ja vilahti takaisin nurkan taa. Ei mennyt kuin pikku hetki, kun se asteli korkein; tärkein; askelin jälleen esiin, pitäen leuoissaan nahkaisia ohjanperiä, joidenka päässä asteli pieni, punainen poniori. Kippara hörhötti emännälleen tyytyväisyyttään jälleennäkemisestä, mutta ei tullut aivan luo, sillä se taisi hieman vierastaa Phoenixia. Sen sijaan Nau asteli ystäviensä luo iloiseen ääneen niitä kehuen. Hän hyväili kumpaakin hetkisen ja höpötteli niille niitä näitä lempeällä äänellä. " Tänä yönä päästäänkin nukkumaan ulos!" Hän vielä kertoi otuksille, ja kääntyi sitten kohti Phoenixia, vilkaisten vielä poniaan. " En usko että sinä pelkäät feenixiä, kun ei sinua haittaa sekään, että ratsastajanasi on lohikäärme! Ala tulla siitä!" Ja poni teki työtä käskettyä.
Samassa seistessään siinä Phoen vierellä Naulla välähti. Kävi niin, kuin joskus käy, että miettiessäsi kuumeisesti ensin jotakin asiaa, et saa mitään mieleesi, mutta jonkin ajan päästä alitajunta, tai joku, on tehnyt töitä puolestasi, ja unohtamasi juttu lipuu itsestään mieleen. Miten minä en sitä muistanut?! Kyllähän Nau elävästi muisti, miten hurja Phoenix oli suorastaan kerjännyt hänen puremaansa, silloin aiemmin, ja sitä samaa hän oli pyytänyt nytkin. Ja sitähän nainen oli puolen vuoden aikana lämmöllä, tai jollain vielä enemmällä, muistellutkin.
Nau tunsi itsensä aivan törpöksi.
Punapäinen taskuvenus roihahti. Hän kiepahti intohimoisesti kohti miestä, heitti kätensä tämän kaulaan ja loikkasi. Hän koetti päästä sulokkaasti pujottamaan jalkansa miehen kylkien molemmin puolin, suudellakseen tätä kiihkeästi ensin suulle, siirtyen siitä kaulan jänteille ja upottaakseen sievät hampaansa miehen ihoon; kunnolla.