Kirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2013, 13:08
Sakea savu totta vie kävi yllättämään itse kunkin. Hengitys moisessa sankassa savussa ei ollut helppoa, mutta juuri nyt ei orjiksi joutuvilla ollut muutakaan vaihtoehtoa. Arvaamattakin itse orjakauppiaat olivat paremmin tilanteen tasalla, mutta kukapa sitä nyt orjille kävisi tilannetta päivittelemään? Kali kävi yskimään savun johdosta pienesti, joskin kuumassa ja tunkkaisessa pajassa työskentelemään tottunut seppä ei vielä pikku savuista pahemmin hätkähtänyt. Kaiken sen hälinän keskeltä saattoi kyllä päätellä, että paikalle oli rymistellyt kilpailevat orjakauppiaat tai muuten vain veriviholliset. Kali ei sitä tiennyt, eikä oikeastaan välittänytkään tietää. Tämä kalabaliikki antoi kuitenkin mahdollisuuden itse orjille. Naun ääni kävi kantautumaan rastapäisen korviin, sepänperkeleen käydessä etsimään katseellaan punapäätä ympäriltä.
Täällä! Kali vastasi Naun huudahdukseen, samalla kun koetti päästä jaloilleen, melko laihoin tuloksin
Ratsastaminen totta vie ei ollutkaan niin helppoa, miltä se näytti. Tasapainon pitäminen pomppivan kyydin selässä oli yllättävän hankalaa, ainakin näin lohikäärmeen mielestä. Eipä hän muutenkaan ollut tottunut kovin hyvin liikkumaan ja toimimaan illuusiossaan, joten ei ollut ihme, että ratsastaminenkin oli yksi niistä hankalista tehtävistä.
Onneksi tummahipiän ei kauaa tarvinnut Kipparin selässä keikkua, kun kolmikko saavuttikin jo kohteensa. Heti kun koni oli pysähtynyt Rämeen vierelle, hypähti Pumpkin alas ratsun selästä ja oli vähällä kompuroida itsensä turvalleen maahan. Mitä ilmeisimmin orjakauppiaat olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi ja nyt sekä orjat että orjakauppiaat olivat lähellä menettää henkensä. Nopealta katsaukselta paikalla oleva velho loi savua, heikentääkseen näköetäisyyttä ja mahdollisesti hämätäkseen vihollisia. Heräsi kysymys, kykenivätkö velhon toverit sitten savussa liikkumaan? No, mitä Pumpkin sitä pähkäilemään, kerta orjakauppiailla oli jo tekemistä, tämä olisi otollinen väli pelastaa ystävät.
Odottakaa te tässä. Paikka. Istu. Maahan. Jotain. Et seuraa! Pumpkin kävi antamaan käskyn Rämeelle, tietämättä pahemmin, miten ihmiset nyt koiria komensivat. Ehkä rakki kuitenkin ymmärsi puhetta, tai sitten ei, mutta naaras toden totta toivoi, ettei tuo nyt perään ampaisi.
Naaras kävi jälleen muuttamaan muotonsa todelliseensa ja alta aikayksikön ampaisi savun sekaan. Aluksi kukaan ei hälinän keskeltä edes huomannut suhteellisen pienikokoista ja sulavaliikkeistä serpenttiä savusta, mutta kun lisko kävi iskeytymään vaunujen päälle, tuli tuonkin olemassaolo selväksi kovin monelle. Kolmanneksi laskettava osapuoli tässä taistelussa kävi armotta nyt repimään vaunujen kattoa auki, tunkeutuen väkisin sisään, ainakin puoliksi. Nopeasti kultainen katse etsi vaunujen sisältä ne kaksi henkilöä, jotka naaras halusi ryövätä mukaansa. Ei siinä kauaa mennyt, kun naaraan etujalat kävivät tarraamaan kiinni Nausta ja takajalat Kalista, ennen kuin nuori serpentti kävi kohottautumaan ilmaan ja lensi pois tapahtumapaikalta. Tulihan siinä osumaakin otettua, mutta juuri sillä hetkellä lohikäärme ei näyttänyt välittävän mahdollisista teräaseista tai huutavista miehistä. Sillä oli mielessään vain yksi ja ainoa asia, eikä naaras antanut ihmisten tulla tämän suunnitelman tielle.
Oli kai sanomattakin selvää, että Kali oli lähellä saada slaagin, kun yllättäen vaunuihin syöksähti lohikäärme. Ei turhan iso kuitenkaan, mutta jos Kali jotain oli oppinut, niin kaikkia taruolentoja kannatti varoa, ainakin näin ensikättelyssä. Aiheuttiko tuo mokoma tämän savun? Loogistahan se vain olisi, jos paikalle pyllähtänyt tulensyöksijä olisi myös vastuussa itse savusta. Lisko selvästi havitteli vain kahta henkilöä vaunuissa, mikä sinänsä oli pelottavaa. Mikä tuon tarkoitus oli tai miksi se edes halusi juuri heidät, sitä rastapäinen ei tähän hätään osannut edes lähteä miettimään! Sentään lisko ei tappanut heitä niille sijoilleen, sen sijaan kirkkaanpunainen suomukas kävi nousemaan ilmaan joskin hieman raskaanoloisesti, nyt kun oli painolastiakin ja lensi kauas pois itse tapahtumapaikasta.
Kali ei voinut myöntää pitävänsä tästä lentelystä ja rastapäinen kävikin ilmaisemaan sen varsin äänekkäästi karjumalla. Mitä jos liskon ote nyt lipeäisi ja tuo tiputtaisi hänet tai heidät alas? Se olisi hengenlähtö väistämättä!
Niin ei kuitenkaan käynyt. Hopeaharjainen lensi nätisti ilmojen halki kauemmaksi orjakauppiaista ja tuosta taistelusta, jonka he itselleen olivat hankkineet. Kauas savusta, aina kukkulalle ja sen taakse, ylittäen samalla niin Rämeen kuin Kipparinkin. Ehkäpä kaksikko älysi seurata lentävää liskoa turvallisemmalle etäisyydelle. Toivoa kuitenkin sopi, ettei ihmiset lähteneet heidän perään. Se tosin oli epätodennäköistä, eivätköhän he olleet tarpeeksi kiireisiä taistelunsa kanssa Toivottavasti.
Lisko laskeutui lopulta alas, laskien irti niin Nausta sekä Kalista. Kali totta kai pyrki heti jaloilleen, kompuroiden ja mahdollisimman kauaksi tuosta liskosta, joka näytti turhankin huvittuneelta tilanteesta. Tai no, eihän liskon kasvoilta voinut lukea minkäänlaisia tunnetiloja, vaan tuo hymyilyksi tai virnuiluksi lukeutuva ele muistutti ennemminkin ruokailemaan valmistautumista.
Vai sellaiseen soppaan itsenne hankitte Lohikäärme kävi naurahtamaan, tutun äänen kummutessa ylös tuon kurkusta, liskon liikauttamatta suutaan lainkaan Oletteko kunnossa?
// BOOM BOOM KATSO MITÄ SAIN AIKAAN anteeksi hittailu mutta nyt mennään turvavyöt kiinni. Savukonevelho //