Isäntä ja rampa|| Suskar~


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Touko 13, 2015 5:44

Isäntä ja rampa|| Suskar~

Sil

Sil ei tiennyt miten oli päätynyt siihen tilanteeseen, mutta hän kyhjötti häkissä joidenkin ihmisten ympäröimänä. Tämä tilanne muistutti täydellisesti sitä, kuinka hänet oltiin yritetty raiskata keskellä päivää ison rosvojoukon myötä. Nyt hän istui hopeisine terineen häkissää. Hän oli yrittänyt potkia itseään ulos, mutta ei terät kaltereille tehneet. Miten hän sitten oli päätynyt tähän tilanteeseen.
Sil oli ollut tavallisella metsä kävelyllään ja opetellut kävelemään paremmin, kun hänet oli kampattu ja sullotti peruna säkiin. Seuraavaksi hän istui kylmässä häkissä kaltereittein ympäröimänä. Olisipa hän ottanut veljensä mukaan tai edes ollut jonkun kanssa. Kuinkakohan monta kertaa hänelle oli sanottu, ettei hän saanut astua ilman seuralaista metsään. Sil istui tyynesti häkissään, joka oli peitetty lakanalla. Hän ei tiennyt missä hän oli tai miten kauan päivä oli vierähtänyt. Ruokaa hän sai toisinaan, mutta juomaa sitäkin enemmän.

Häkki heilahti, jolloin Sil vain menetti tasapainonsa ja iskeytyi vasten kaltereita. Hän älähti ja hieroi poskeaan kivusta. Hän oli tiedostanut sen, että häntä vedettiin vankkureissa tai vaunuissa. Ainakin jossain, missä oli pyörät. Äkisti lakana vedettiin häkin yltä ja auringon kirkas valoi sattui aluksi silmiin. Sil siristeli hopeisia silmiään. Hänen edessään aukeni maisema merestä ja kylästä. Voimakas meriveden tuoksu kantautui naisen nenään ja Sil tunsi olonsa epävarmemmaksi. Mihin häntä oltiin viemässä?
Joku mies tuli hänen eteensä ja törkkäsi hänelle leivän häkkiin. Sen Sil mutusteli hiljaisena, kunnes alkoi kuulua muita ääniä. Hän katsoi ympärilleen. Häkkejä oli lisää ja niissä istui tarunolentoja ja ihmisiä. Sil tunnisti muutamia, kiitos kirjan, jonka oli aikoinaan ostanut. Hän oli opiskellut taruolennoista sen kirjan kautta ja katsoi nyt yllätyneenä häkkejä. Mies ilmoitti äkisti, että kauppa oli avattu ja ihmisiä alkoi ilmestyä paikalle. Ei mennyt minuuttiakaan, kun hän jo tajusi mistä oli kyse.

Orjakauppias tietenkin ja Sil vain saattoi toivoa, ettei kukaan ostaisi häntä. Hän ei halunnut kenenkään palvelijaksi, mutta hänellä ei ollut itseluottamusta sitä vastaan sanomiseen. Moni katsoi häntä, mutta ei ostanut. Se varmaankin juuri johtui hänen jaloistaan. Sil piilotti jalkojaan, minkä pystyi ja käpertyi pieneksi keräksi. Tunteja kului jonkin aikaa, kunnes tuli hiljaista ja orjakauppias lähti jonnekin jättäen uhrinsa virumaan häkkeihin. Moni oli ostettu ja moni oli jäänyt. Sil istui häkissä ja tuijotti merelle. Ainut positiivinen asia oli juurikin se, että hän oli saanut nähdä meren. Hän säpsähti, kun alkoi sataa ja se kasteli kattoa ilman olevat avonaiset häkkien asukkaat. Myöskin nainen kastui, mutta hän painautui kaltereita vasten ja tuijotti maata edessään.
Hän yritti heiluttaa häkkiä, mutta oli liian heikko siihen, sen jälkeen hän yritti ahtautua kaltereiden välistä, mutta ne olivat liian tiheät. Hän tunsi epätoivon nousevan ja tilanne alkoi itkettämään. Sil ei pyyhkinyt kyyneliään, vaan sitkeästi yritti tehdä jotain. Täysin liikkumattomana hän ei pystynyt olemaan.

//Suskari! Tule tänne herra ärtyisäsi kanssa! Tuli vähän kökköä xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 14, 2015 12:05

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Jack

Aamu oli eliittisotilaan kannalta lähtenyt oikein hyvin käyntiin, oli aurinkoista ja ilma itsesään oli oikein lämmin ja kutsui oikein ulos. Niinpä eliittisotilas oli päättänyt ottaa omalta vapaa-ajaltaan aikaa ja lähteä ulos sisältä homehtumasta jahka oli varmistanut että kaksi hänen palvelijaansa eivät olisi jäänneet aivan pahojaan tekemään keskenään. Luvon, mies puolinen haltia, oli jälleen sullottu lukkojen taakse pikku komeroonsa ja nainen oli jätetty kulkemaan vapaasti. Jackia itseään inhotti jättää Liluth yksin asuntoon vapaasti, mutta muutaman kokeilun jälkeen Jack oli oppinut jollakin asteella luottamaan naiseen. Ainakin jollakin alkeellisella asteella. Haul taas ei ollut edes kotosalla vaan tekemässä tutkimusmatkaansa jossakin päin mannerta kun oli oman kehonsa taas saannut ja eikä Jack käynnyt kieltämään aaveen menoja, sillä mies aina palasi takaisin kiltisti kuin hyvin koulutettu koira kun aika alkoi käymään vähiin.. tai kaipasi hänen seuraansa. Ei sillä kyllä Jackin kaipasi sen aaveen pirun seuraa, vaikka välillä aave ottikin hermoille.

Jack oli vuokranut itsellensä hevosen ihmisten pääkaupungista ja oli hyvän ilman innoistamana lähtenyt matkaamaan ihmiskylästä satamakylään, jossa tunnetusti oli kaikenlaista myytävää ja myös katseltavaa, sekä hyvin usein erilaisia matkalaisia jotka olivat tulleet kuka mistäkin. Jack kierteli kauppatoreja silkasta uteliaisuudestaan, tutkiskeli erilaisia tavaroita ja törmäsi ystävällisiin henkiöihin joiden kanssa mies saattoi vaihtaa muutaman sanan. Jack jopa osti itselleen muutaman tavaran, sekä kirjan joista voisi olla iloa pimeinä iltoina. Jack kävi myös täyttämässä vatsansa paikallisessa majatalossa. Kaiken tämän jälkeen mies suuntasi ratsunsa kanssa laiturille ollen aikomuksensa hetken nautiskella merimaisemista, mutta se suunnitelma sai rajun muutoksen kun taivas päätti revetä ja alkoi satamaan. Jack ei kastumaan aikonut jäädä ja veti kaapunsa hupun päähän ensinmäisten pisarien osuessa ja oli kääntämässä ratsunsa mennäkseen johonkin sisälle lämpimään kun sattui kulkemaan paikallisen orjakaupan ohi. Jackia ei tällä hetkellä orjat kiinnostanut kun hänellä oli kaksi, mutta se mikä sai tumitun miehen kiinnostumaan oli yksi vangeista joka riehui omiaan häkissään. Jack ohjasi ratsunsa hieman lähemmäksi vain uteliaisuuttaan, luoden ohi mennen halveksivan katseen niihin epäonnisiin friikkeihin, ja pysäytti ratsunsa hieman yli metrin päähän. Jack katseli häkissä olevaa naista ja sai huomata tämän olevan ihminen, tavallinen vaaleaihoinen nuori nainen, joka nyt istui häkissä muiden orjien lailla. Mikä oli hyvin epätavallista.
"Mikä sinut sinne on saannut nuori neiti?" Jack kysyi tumman hupun peittäessä osan miehen arpisista kasvoista paljastaen altaan vain miehen nenän osittain ja suun.
"Olette melkoisen harvinainen nähtävyys." Jack lisäsi vetäessään kasvoillensa kapean, mutta ehkä hieman ystävällisen hymyn. Se saattoi miehen tuntien olla täyttä valhetta, tai sitten Jack vain halusi olla kohtelias ja ystävällinen.

// Herra Yrmy ilmottaituu palvelukseen o/ Ja hyvin tosta selvää sai >8)
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Touko 14, 2015 12:00

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Sadepisaroiden lomasta kuului kavioiden kopinaa. Hevosen pärskähtelevä hengitys ja hahmo sen päällä. Sil lopetti rimpuilunsa ja pysähtyi paikoilleen. Hänen hiuksensa olivat sotkussa ja valuivat hänen kasvoilleen enemmän mitä tavallisesti. Vaatteet olivat litimärät, mutta nainen nosti katseensa puhujaan. Huppupäinen mies tuntui odottihänen vastaustaan, kun hän silmäili tulijaa. Mikä hänet oli saanut tähän tikanteeseen. Hän olisi voinut sanoa jalkansa, mutta ne hän piilotti visusti katseilta. "H-huolimattomuus...." Sil sanoi kuuluvalla äänellä. Hän ei uskaltanut sanoa enempään ja vähäpuheiseksi hän jäikin.
Huppupää sanoi hänen olevan harvinaisuus. Mitä mies sillä tarkoitti, ei Sil ollut aivan varma. Hän katseli ympärilleen hieman epäröiden ja nosti katseensa uudestaan mieheen. "M-miten niin?" hän sopersi kysyvästi. Ei hän ymmärtänyt, että mahdollinen orjakauppias myi yleensä taruolentoja sataman läheisyydellä ja ihmisen myyminen oli melko harvinaista näillä kulmilla. Sil kosketti jalkojaan. Miehen suun muodostama hymyä muistuttava viiva ei lohduttanut häntä. Hän ei sortunut itkemään kohtaloaan vaan tarrasi hiljaa kaltereihin. Hän halusi kotiin.

Silillä ei ollut tietoakaan kuka mies oli ja mitä tuo halusi hänestä. Hän ei avannut suutaan miehelle, ennen kuin tuo kysyisi asioita. Jos hän olisi ollut yhtään avoimempi ja rohkeampi, olisi hän varmaan pyytänyt miestä auttamaan häntä tai vapauttamaan hänet. Pellavapää siirsi vetisi hiuksia kasvoiltaan ja puristeli niitä. Sade ei tehnyt päivästö yhtään parempaa tai kauheampaa. Sil liikahti paikaltaan ja katseli kaltereiden väleistä, kuinka maa muuttui mutaiseksi velliksi. "M-mtä h-herra haluaa m-minusta?" Sil kysyi arasti, katsellen maahan. Hän pelkäsi, että mies ostaisi tuon tai tuo halusi jotain, mutta harva nyt häkkissä olevalle naiselle tuli puhumaan sillä lailla. Lisäksi Sil tunsi, ettei mies ollut ihan tavallinen salailevan huppunsa alla. Hänestä tuntui, kuin mies olisi arvioinut häntä ja hän tiesi, että mies oli häntä ylempi arvoisempi. Se kuului tuon äänestä. Sil oli elämänsä aikana oppinut tunnistamaan ne ihniset, jotka pitivät itseään jotenkin vähän arvokkaampana, puhuivat omalla tavallaan Silille tunnistettavaksi. Tämä siis merkitsi sitä, että hän saattoi tuntea pieni muotoista kunnioitusta miestä kohtaan sekä pelkoa tuntemattomasta.

Sil kohotti arasti kasvonsa mieheen kaltereide läpi, hän salaa anoi, että pääsisi vapaaksi. Ei hän kuulunut tänne. Hän halusi perheensä luo.

//Hyvö hyvä :'D Tästä se lähtee
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 14, 2015 12:33

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

"Huolimattomuus vai?" Jack kysyi hieman kulmaansa kohottaen, jota nainen ei kyllä voinnut valitettavasti nähdä itse kerta sateen kastelema huppu peitti miehen silmiä. Jack oli käymässä jatkamaan sanojaan kun nainen esitti kysymyksensä nopeammin koskien ilmeisesti sitä miksi nainen oli harvinaisuus tai sitten sitä huolimattomuutta.
"Käytä silmiäsi, näetkö täällä yhtään kaltaista ihmisneitoa?" Jack kysyi viitaten omissa häkeissä istuvia friikkejä ja tummaihoisia, sekä haltoita. Nainen erottui joukosta pelottavan hyvin.
"Mitä taas huolimattomuuteesi tulee.. mietin oletko varas, joka nyt kärsii rangaistustaan?" Jack kysyi vaikka epäilikin että oliko nuori neiti varas, mutta ei kannattanut ulkonäön pettää. Varkaat osasivat kyllä sitä käyttää hyväkseen hyvin jos älli siihen riitti. Jack siirsi hieman silmille valyvaa huppua taaemmas että näkisi paremmin ja näin paljastaen hieman paremmin kasvonsa naiselle, mutta piti huolen ettei päästänyt sadetta kastelemaan itseään, vaikka sade tuntuikin jo tulevan selän läpi. Sitten tulikin kysymys mitä Jack tahtoi naisesta.. mies pyrskähti.
"En mitään, halusin vain nähdä sinut.. katsoa lähemmin." Jack totesi naisen kysymykselle ja oli miettimässä jo sisälle menemistä täältä kastumasta kun nainen katsoi häntä anoen, kuin pieni koiranpentu. Mies kurtisti kulmiaan ja mietti hetken.. Jos hän nyt "auttaisi" naista niin hän ei todellakaan halunnut tehdä mitään turhaa ostosta, jota katuisi myöhemmin. Jack komensi ratsuaan lähemmäksi ja yllättäen tarrasi naista leuasta kiinni pakottaen katsomaan itseään suoraan jään sinisiin silmiinsä.
"Toisaalta olet liian suloinen tänne jätettäväksi.. osaatko mitään?" Jack kysyi vakavana ja ehkä hieman vihjaavasti mitä halusi naiselta. Jos hän naisen ostaisi, hän voisi käytännössä tehdä mitä hän ikinä haluaisi toisen surkealla elämällä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Touko 14, 2015 4:48

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Vai niin, hän siis oli erilainen kuin muut orjaksi kaupattavat olennot. Sil ei vai tiennyt miten suhtautua asiaan ja lisäksi hän ei tiennyt miten kauppa kävi. Ei hän valittanut tyhmyyttään, hän oli se mitä oli ja pystyi syyttymään korkeintaan itseään. Mies totesi pian pohtivaan sävyyn, että oliko nainen varas, joka kärsi rangaistustaan. Sil ohotti kulmiaan ja näytti vain hetkellisesti epäuskoiselta. Ei, hän ekollut varas. "E-en ole." hän sanoi, mutta ei puolustanut itseään sen kummemmin. Ei hänellä ollut siihen syytä, mutta varas hän ei sentään ollut. Ehkä hän kärsi jonkinlaisesta rangaistuksesta.
Sil sai vastauksen kysymykseen. Toinen oli vain halunnut nähdä hänet, katsoa tarkenmin. Hän nyökkäsi ymmörtäen kiinnostuksen, mutta ei tuntunut tyytyvän vastaukseen. Ei hänessä mitään ihmeellistä ollut, ellei mies nähnyt sitten hänen jalkojaan. Sil käänsi päätään, juuri kun toinen oli liikkunut lähemmäs ja tullut häkin viereen tarraten hänen leukaansa. Sil tunsi pelon sävähtävän pässään miehen otteen alla. Käsi oli iso ja vahva, eikä sen kosketus ollut lievemmin hellä. Ote pakotti hänet katsomaan miehen omiin arpeutuneisiin kasvoihin, jotka herättivät naisessa pelkoa ja kunnioituksen sekaisia tunteita. Silti hän katsoi tuota jäänsinisiin silmiin omilla hopeisilla, epämiellyttävän oloisilla silmillään.

Miehen mairittelevat sanat eivät tuoneet naisen oloon lohtua. Hänkö muka suloinen? Valetta. Miehen kysymys oli yllättävä. Sil reagoi siihen vain silmiään suuremmaksi avaten. Osasiko hän mitään? Mitä kodissa oli tullut opittua oli tavalliset kotityöt ja ruuanlaitto sekä siivoaminen. "E-en mitään erityistä...." hän sopersi alistuneena, mutta yritti parhaansa, jos tämä mies oli sitten hönen ainoa tapansa paeta tästä häkistä. M-mutta! T-tavalliset kotityöt... T-teen leikiten." hän sanoi, kun miehen pitelemä leuka alkoi täristä kylmästä ja Sil yritti pitää parhaansa mukaan suunsa hallinnassa. Hän loi hopeisilla silmillään katseen, joka kieli sinnikkyydestä, mitä ikinä mies aikoisikaan tehdä.
Sil oli pidellyt kaltereista kiinni ja yritti tehdä asentonsa mukavammaksi, kun piti kiinni hänen leuastaan. Hän mietti, pitäisikö hänen mainita nopeudestaan miehelle, mutta päätti olla puhumatta siitä. Jos mies aikoisi kerran tehdö jotain hänelle, hänellä olisi aina mahdollisuus paeta, mutta toisaalta Sil ei uskaltaisi tehdä sellaista. Hön tunsi, ettei mies antaisi sitä anteeksi ja siinä olisi sitten oma henki vaarassa. Joten nainen myöntyisimihin tahansa, vaikka se veisi hänen oikeutensa.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 14, 2015 6:50

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Nainen sanoi ettei ollut varas, joka olisi teloituksen tai mahdollisen kidutuksen sijaan laitettu kärsimään koko ikänsä orjana. Miksi nainen sitten oli täällä? Oliko orjakauppias ollut mahdollisesti niin ahne että oli ottanut myytäväksi minkä tahansa vastaan tulevan sopivaksi laskettavan kohteen? Melkoisen säälittävää toimintaa, mutta maailma oli julma ja heikot kärsivät ja sitä rataa.

Jack aisti sen pelon ja kunnoituksen itseään kohtaan, joka kumpusi naisesta kun mies oli pakottanut naisen katsomaan itseään. Nainen ei selvästikkään ollut kovinkaan vahva persoona, joka uskaltaisi sanoa mitään vastaan itseään vanhemmalle. Se seikka olisi vain pientä bonusta orjalle, sillä kukapa haluaisi nurisevaa ja valittavaa orjaa kattonsa alle? Tuskin kukaan.. sellaisilta orjilta oli nopeasti henki pois. Jack siristi hieman silmiään kun nainen vastasi hänen kysymykseensä aluksi "ei mitään", mutta korjasi nopeasti että pärjäisi kyllä hyvin kotitöissä. Jack hymähti ja päästi irti naisen leuasta kääntäessään ratsunsa kohden majataloa jonne hän alunperinkin oli ollut matkalla jättäen hevoensa ulos ja itse astui sisälle mukavan lämpimään majataloon laskien märän huppunsa alas ja käveli tiskille kysellen jotakin juotavaa itselleen, ohessa myös kysellen orjien omistajaa talon isännältä. Talon isäntä viittoiki vanhempaa sänkileukaista miestä kauempaa istumassa tuolilla muutaman muun kanssa, jotka mitä suurimmalla olettamuksella olivat miehen alaisia tai ylipäätänsä apureita. Jack kiitti miestä ja otti olut tuoppinsa käteensä kävellen pöydän vierelle seisomaan.
"Saanko liittyä seuraanne herrat?" Jack kysyi saaden kysyviä katseita osakseen, etenkin kun oli niitä vapaampia paikkoja. "Ulkona olevat orjat ovat teidän? Olisin kiinnostunut yhdestä." Jack selitti asiansa paremmin ja miehen päästivät nuoremman miehen istumaan kanssaan samaan pöytään. Jack kertoi naisesta, jonka kanssa oli käynnyt vaihtamassa muutaman sanan ja oli kiinnostunut ostamaan tämän sopivaan hintaan. Nimenomaan sopivaan.. jos orjakuppias alkaisi käydä liian ahneeksi niin sitten nainen saisi jäädä vaikka koko loppuiäkseen häkkiin istumaan hänen puolestaan.

Miehet että Jack juttelivat päydän äärellä jonkin aikaa, oikeastaan niin kauan kunnes sadepilvi oli väistynyt ja aurinko oli jälleen ilmestynyt esiin. Orjakauppias että Jack astelivat ulos majatalosta, jolloin Jack kiipesi takaisin ratsunsa selkään ja seurasi vanhempaa miestä tuon vieläkin yrittäessä saada hänet ostamaan jonkun friikeistä mukaansa samalla kun kaksikko käveli ostos aluetta kohden.
"Kohta en osta sinulta sitä yhtäkään.." Jack murahti miehelle, joka jäi hiljaiseksi ja käveli häkkien luokse sen nuoren naisen luokse alkaen repimään naista ulos häkistä.
"Laitammeko pakettiin?" Kauppias kysyi ja Jack nyökkäsi hymähtäen. Hän alkaisi naisen tähden hidastelemaan jos tuo hevosen perässä laittaisi kävelemään, lisäksi loukkaantunut orja olisi hyödytön. Se olisi lopetettava kuin elukka, joten parempi laittaa nainen hevosen taakse selkään roikkumaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Touko 14, 2015 7:09

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Mies päästi irtija lähti pois. Sil katseli kuinka tuo meni sisälle majataloonja jätti hevosen ulos. Hän saattoi hengähtää, kun hän hieroi leukaansa. Hän ei tiennyt oliko mies vain tullut mennäkseen ohi, mutta ainakaan tuo ei vihjannut millään lailla ostavansa naista. Ainakaan suoraan hänelle. Olihan tuo nyt kysynyt mitä hän osasi tehdä, mutta mitään muuta ei alkanut tiedustelemaan häneltä. Sil siis odotti aina sateen loppuun saakka, jolloin aurink halkaisi pilviä ja tunkeutui niiden läpi kohti maata. Valo oli kirkas, jolloin naisen piti oikei n siristellä silmiään.
Kokonaan märkä pellavapää käänsi päätään, kun orjakauppias ja mies astuivat ulos, puhellen toisilleen. Orjakauppias selkeästi yritti hieroa lisää kauppaa muiden olentojen suhteen, mutta mies ärähti siihen vain, ettei ostaisi kohta mitään. Orjakauppias meni hiljaiseksi, jolloin nainen oli jo saanut selville hyvinkin paljon omasta kohtalostaan. Orjakauppias avasi häkin ja tarttui häneen hieman väkisin ja veti hänet ulos häkistä. Siinä aringon paistesssa hopeiset terät kiilsivät valossa ja kaikessa loistossaan esittelivät itsensä maailmalle.

Kappias kysyikin, pistetäänkö Sil pakettiin. Sil tunsi olevansa tavara, joka vaihtoi vain omistajaansa. Hän ei sanonut mitään, eikä tehnyt mitään paetakseen. Orjakaippias sitoi hänen kätensä selän taakse ja jalatkin sidottiin oikein siististi. Sen jälkeen mies nosti hänet hevosen selkään, jossa pellavapää makasi hämillään tapahtunesta. Siinö hän nyt oli, hänen "elämänsä" oli ostanut tuo mies, joka oli kysellyt ja katsellut häntä. Sil ei tiennyt pitäisikö sanoa mitään vai pitikö kiittää. Sil laski päänsä maatakohti, koska makasi mahallaan hevosen päällä ja päännkstaminen aiheutaisi pitkällä aika välillä niska särkyä.
"Kiitos." hän supisi ja tuijotteli tyynesti maata. Orjakauppias sai rahansa ja kiitteli kovasti kaupoista sekä pyysi tulemaan uudestaan, jos Silistä lähitisi henki tai muuta vastaavaa. Sil ei aikonut kuitenkaan kuolla, sehän ei tullut kuuloonkaan. Kyllä hänessä sen verran puhtia riittäisi, vaikkea kävellä osannut tarpeeksi normaalisti. Hidas käveleminen oli hänen a ja o:nsa. Hän mietti mitenköhän mies suhtautui hänen jalkoihinsa tai tapaan kävellä. Heittäisikö tuo loppujen lopuksi hänet jonnekin hänen hyödyttömyytensö takia?
Sil nosti hetkeksi päätään, nähdäkseen mihin he olivat menossa. Hän katseli kuinka vesi tipahteli hänen hiuksistaan. "M-miksi... M-minä nimitän h-herraa?" Sil kysyi arasti, sillä hän tiesi, ettei mies ostanut hänelle vapautta, muuten tuo olisi päästänyt tämän jo menemään näistä köysistäja kahleista. Joten hänen oli tyydyttävä kohtaloonsa ja siksi hän myös tiedusteli miehen nimeä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 14, 2015 7:45

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Jack seurasi hiljaisena kun orjakauppias lastasi naisen hevosen selkään ja sitten pyysikin jo maksua, jonka Jack maksoi ja käski hevosen liikkeelle kauppiaan vielä kehottaessa tulemaan uudestaan jos orjalle jotakin tapahtuisi. Jos tapahtuisi niin Jack tuskin olisi uutta noin vain ostamassa.. hänellä oli jo tosiaan kaksi ja nyt tuli kolmas, jonka kohdalla Jack mietti mitä hän tekisi. Jack kuitenkin havahtui ajatuksistaan kun nainen kävi kiittämään häntä pois pääsystään. Jack ei tähän sanonut yhtän mitään vaan oli vaiti ja hiljaa kiinnittäen katseensa naisen metallisiin jalkoihin, jotka oli huomannut jo kauppiaan lastatessa naista hevosen selkään. Nainen oli rampa? Ehkä olisi pitänyt tutkia neidin kunto ja terveys ennen ostamista. Onneksi hän oli onnistunut ostamaan naisen sentään surkeaan pilkkahintaan, mikä taas selitti sen miksi kauppias olisi halunnut että hän olisi ostanut toisenkin.
"Jack." Mies vastasi lyhyesti Silin kysymykseen kun tuo alkoi kysymään hänen nimeään jo tässä vaiheessa. Ehkä nainen oli peloissaan tai turhan virkainnokas uudesta palkattomasta työstään.

Matka kului hevosen kanssa leikiten ja kohtuu nopeasti, eikä tällä kertaa ollut esteitäkään tiellä kuten ihmissyöjä friikkejä tai varkaita. Jack saapui takaisin tallille, josta oli vuokranut hevosensa ja palautti sen omistajallensa heittäen neidin itsensä olkapäällensä roikkumaan kuin perunasäkin. Hiljaisena mies lähti kantamaan naista kohti kotiaan juurikaan ollematta moksiskaan naisen painosta. Kevyt tuo oli.
Jack astui kotiovestaan sisälle ja kävi heittämässä naisen istumaan yhteen nojatuoliin sidottuna kun itse meni riisumaan märän kaapunsa, jonka ojensi paikalle tuleelle Liluthille, joka vei sen kuivumaan pyykkitupaan. Jack riisui vielä kenkänsä ja käveli sitten uuden mahdollisen talon asukin luokse. Käyden itse istumaan toiseen nojatuoliin.
"Noniin.. kuka olet?" Jack kysyi heti ensinmäisenä. "Ja jalkasi.. haittaavatko ne työtäsi?" Jack kysyi perään nyökäten naisen jalkoihin ja vastauksesta riippuen hänen olisi mietittävä mitä hän naiselle kehittäisi. Rampa kun oli aina rampa ja no jos naisesta ei olisi hänelle hyötyä, ehkä joku muu keksisi tytölle jotakin. Hän ei pystyisi naista tappamaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Touko 14, 2015 8:01

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Sil sai kuulla isäntänsä nimen. Jack, hän maisteli nimeä mielessään ja tyynesti vain nyökkäsi itsekseen, kun hevonen liikkui. Hän saattoi ollakin peloissaan tulevasta, ehkä juurikin sen takia oli mennyt kyselemään miehen nimeä, mutta hänestä tuntui ettei kyse ollut mistään sellaisesta. Enemmänkin silkasta kohteliaisuuden tunteesta. Hänelle li opetettu peruskohtekiaisuudet, mutta hän ei aina osannut pitää niitä mielessään uuden tuttavuuden tavatessaan. Varautunut hän oli tähän isäntäänsäkin. Jack ei vaikuttanut oikein välittävän hänestä sen suuremmin ainakaan vielä. Ainakaan tuon äänen sävy ei kertonut mitään ositiivista naiselle. Hevonen jäi matkalla omalle paikalleen ja Jack nosti hänes kuin perunasäkin olalle. Ei nainen vastustellut, ei hänellä ollut varaa siihen. Mies vei hänet asennolleen ja viskasi sohvalle. Osittain Silin kävi sääliksi huonekalua, joka kastui nyt hänen allaan, mutta hän käänsi odottavasti mieheen kasvonsa. Tuo antoi haltijalle takkinsa ja riisuitui märistä ulkovaatteistaan. Jackillä siis oli jo valmiiksi ainakin yksi orja tai palvelija.
Sil istui juurikaan liikkumatta heitetystä asennosta, kunnes värähti, kun mies istui vastakkaiseen nojatuoliin. Tiedustelu alkoi. Mikä hänen nimensä oli. "Sil." hän sanoi lyhyesti. Sitten tuli kysymys hänen jaloistaan. Nainen pudisti päätään. "E-ei, jos s-saan kävellä omaa t-tahtiini." hän sopersi ja laski päänsä. Ei hänen jalkansa ainakaan seisomista haitannut, käveleminen vai oli hieman hitaampaa mitä muilla jalallisilla oli. Siinäkin vaiheessa nainen mietti, pitäisikö hänen mainita juoksu taidoistaan?
"Mmm... J-jalkani... T-toimivat pa-parhaiten.... J-juostessa." hän sanoi lopulta. Jack tuntui katsovan häntä hyvinkin arvioivasti. Kai sitä piti kestää tällainen tarkastelu, kerta mies oli ottanut hänet kattonsa alle. Tietenkään se ei ollut veilä selvää. Olihan siinä aina se mahdollisuus, että hänet vain laitetaisiin eteenpäin.

Palvelijoita kun näytti olevan ja haltija nainenkin näytti menevän ohi, hyvinkin hitaasti ja pelokkaan oloisesti. Sil ei kehdannut katsella ympärilleen sen enempää, häntä pelotti kääntää katsettaan muualle, kuin Jackiin, joka tuijotti häntä. Jos hän olisi tavannut miehen aivan tavallisesti ohikulkijana, olisi hän voinut tldeta miehen silmien värin olevan kiehtovan yksinäiset tai synkät. Nyt nuo silmät vain tuntuivat ahdistavilta. Kaiken lisäksi Sil ei uskaltanut avata edes suutaan kysyäkseen, mitä mies mahdollisesti kaipasi hänest, että oli ostanut hänet.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 14, 2015 9:18

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

"En kysynyt nimeäsi, kysyin kuka olet.. mistä tulet, miksi olet nykyisessä tilassasi?" Jack korjasi Siliksi esittäytyneen lyhyttä esittelyä pelkällä nimellään. Ei, Jack halusi tietää naisesta enemmän jos tuo aikoisi hänen kontallensa jäädä pidemmäksi aikaa ruokittavaksi. Sitten tuli vastaus jaloista.. Jack laski katseensa naisen jalkoihin, joka kertoi että hän pystyi kävelemään jos vain sai edetä omaan tahtiinsa.
"Alkaa kuulostaa pahasti siltä että olet harvinaisen paha riesa hyödyn sijaan." Jack totesi nostaen katseensa nyt Siliin. Hänestä tosiaan alkoi tuntumaan että hän oli tehnyt liian hätäisen päätöksen ostaessaan tämän naisen kontallensa, mutta toisaalta voisihan rampa nainen vielä yllättää hänet. Ehkä, ainakin näin naisen omaksi parhaaksi se olisi kaikkein parasta. Jack oli kärsivällinen, mutta hänenkin kärivällisyydellään on rajansa jos sitä koeteltiin enemmän ja vähemmän tahallisesti. Sil kävi myös lisäämään että hänen jalkansa olivat parhaimmillaan juostessa. Jack veti kasvoillensa sanoinkuvaamattoman pilkallisen ja huvittuneen virneen katsoen naista kuin idioottia.
"Sitten minun vietävä kykysi, et tarvitse sitä. Katkaisen jalkasi." Jack totesi vakavoituen haudan vakavaksi, mutta hymähti sitten. "No en, jos et karkaa tai yritä sitä... josta seuraisi tietenkin heti rangaistus." Jack lisäsi ja nousi ylös tuoliltaan kävellen Silin luokse ja katkaisten naista pitävät köydet toisen kätensä terävillä kynsillään.
"Testaan sinua: keitä minulle kahvit jonkin leivonnaisen kanssa, jonka olet itse tehnyt." Jack sanoi ja käveli hakemaan eteisestä ne varsinaiset ostoksensa jotka oli käynnyt hakemassa ja kaivoi yhden kirjoista. Mies palasi olohuoneeseen ja kävi istumaan nojatuolille avaten kirjansa, mutta vilkasi kulmiensa takanaa Siliä. "Se ei ollut kehotus vaan käsky." Mies lisäsi ja kääntyi takaisin kirjansa pariin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Touko 14, 2015 9:52

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Ensivaikutelma miehestä ei ollut mielekäs, mutta mitä muutakaan nainen oli olettanut tässä kauhessa maailmassa. Jack sanoikin tylysti, ettei hän ollut kysynyt hänen nimeään, vaan halusi häneltä tausta tietoa mistä hän tuli tai mikä hän oli. Sil puristi kätensä pienesti nyrkkiin selkänsä takana. "T-tulen toisesta maasta... S-synnyin tällaisena..." hän vastasi nöyrästi, eikä sanonut miehelle mitään vastaan.
Jack totesi, että hänestä oli keskeytymässä suuri riesa hyödyn sijaan ja se säikäytti Silin. Hän pelkäsi, että mies heittäisi hänet jonnekin jorpakkoon köysineen ja kaikkineen tai pahimmillaan tuo tappaisi hänet, niin kuin orjakauppias olikin todennut. Jos orjasi kuolee... Siliä ei lohduttanut sekään, kuinka mies sanoi, että tämä joutuisi katkaisemaan hänen jalkansa. Siihen hän olisi voinut vain nauraa, jos tämä tosiaan olisi ollut tavallinen keskustelu. Ei hänen jalkojaan tarvinnut katkoa, ettei hän pystyisi karkaamaan. Vain terät pois ja hän oli poissa pelistä.

Jack sanoikin, että karkaamisesta seuraisi rangaistuis. Sil oli aavistanutkin tuo, ei hän ihan tyhmä ollut vaikka vaikutti siltä. Hän vain toivoi, ettei tekisi mitään väärin. Pian mies käveli hänen luokseen, mikä aiheutti Silissä pelon kuohaduksen ja todellisen pelon siitä, että tuo aikoisi tehdä hänellä jotain pahaakin. Äkisti hän tunsi köysien löystyvän käsiensä ja jalkojensa ympärillä. Jack loittoni hänestä ja Sil hieroi hieman ranteitaan, jotka punersivat köysien jäljiltä. Jack totesikin testaavansa häntä. Sil suoristautui ja näytti odottavan seuraavaa miehen liikettä, mitä ikinä mies sanoisikaan.
Yllättävää kyllä testi, mikä hänen pitäisi suorittaa oli melko yksinkertainen ja mies lisäsi vielä perään, ettei se ollut pyyntö vaan käsky. "S-selvä!" hän puuskahti vastaukseksi. Sil nousi nopeasti seisomaan ja katsoi ympärilleen. Jack oli asettunut lukemaan kirjaa, joten nainen ei kehdannut häiritä kysymyksellä, missä oli keittiö. Hän löysi sen varsin nopesti itsekin. Samaan aikaan hän tutki kaapit, mistä löytyi mitäkin, kun sitoi märät hiuksensa ponihännälle ja kuivasi kätensä. Märät vaatteet saivat jäädä toiseksi, jos kyse oli hänen hengestään, hän tekisi parhaansa.

Leipomiseen Sil panosti. Hän ajatteli kotiaan ja rakkaita perheen jöseniään, hän ajatteli, että hän tekisi näille hyvän leivonaisen, jota kelpaisi syödä kahvin kera. Leivonnaikseksi Sil oli valinnut kuivakakun. Hän oli löytänyt ainekset, eivkä kuivakakku vienyt paljoa aineksia. Kun kakku jäähtyi uunissa paistamisen jälkeen ritilällä, nainen keitti kahvin. Hän tiesi tasan tarkkaan miten valmistetaan hyvä ja tasapainoinen kahvi. Mitään hän ei maistanut tai pistänyt suuhunsa, koska uskoi, ettei se ollut suotavaa. Hän nuuhkaisi kakun tuoksua ja päätteli, että se oli onnistunut mainiosti. Hän siivosi rivakasti jälkensä ennen kuin laittaisi miehelle pienen kahvi hetket valmiiksi.
Sil keräsi tarvittavat astiat. tarjottimen, lautasen, kaksi lusikkaa, toisen kakulle ja toisen kahville sekä kahvikupin. Kupin hän täytti kahvilla ja leikkasi palan kuivakakkua, asettaen sen lautaselle. Hän laittoi lautaselle vielä pari sokeri palaa ja kerma purkin kahvikupin viereen, hän ei tiennyt miten mies joi kahvinsa, joten kaikki mahdollinen oli saatavilla, jos tämä sitä tahtoi.
Sil nosti tarjottimen varovasti käsiinsä ja kipitti hennoin askelin Jackin luo. Hän katsoi sivupöytää ja laski tarjottimelta olevat esineet pöydälle. "O-olkaa hyvät." Sil sanoi vaisusti ja siirtyi kauemmaksi tyhjän tarjottimen kera. Hän odotti tuomiotaan. Hän ei tiennyt minkälainen maku miehellä oli, mutta hän ajatteli, että oli tehnyt parhaansa. Hän pelkäsi ovasti, että hän saisi vielä katua. Sil seisoi hievahtamatta paikoillaan. Katsoen Jackiä hetken, kunnes käänsi katsensa ois, ettei häiritsisi miehen arviointia.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 15, 2015 11:17

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Jack ei sen enempää seurannut Silin toimia vaan keskittyi torilta ostamaansa kirjaan, joka hänen yllätykseen oli hänen omalla äidinkielellään kirjoitettu. Sen myyjä oli kertonut että tämän kirjan olisi ollut tarkoitus jatkaa matkaansa laivassa jonnekin kaukausille maille, mahdollisesti Jackin omaan kotimaahan. Siinä olisi ollut tilaisuus päästä takaisin kotiin, mutta hänellä ei olisi siellä enää mitään joten Jack oli jäännyt ja ostanut kirjan itselleen. Jack kuitenkin tunsi olevansa kielessään ruosteessa, sillä jotkut lauseet oli vaikea tulikita kun ei muistanut enään joitakin sanoja ja mitä ne tasantarkkaan tarkoittivat.

Jack kohotti katsettaan kirjastaan kun hänen nenäänsä leujui herkullinen tuoksu keittiöstä Silin tekemästä kakusta, joka muistutti Jackia itseään hänen äidistään jolla joskus oli tapana leipoa kahville jotakin. Etenkin jos oli vieraita tulossa. Tuoksu ei kuitenkaan kertonut mitään kaun mausta, joten Jack oli vielä kritiikkinen Silin suhteen, mutta kuitenkin toiveikas. Ehkei nainen ollut niin huono ostos kun hän oli ajatellut. Jack kuitenkin palasi vielä kirjansa pariin ja jäi odottamaan naisen tarjoilua. Pian Sil saapuikin tarjottimen kanssa hitaasti hipsutellen paikalle omilla metallisilla jaloillaan, jolloin Jack siirsi kirjan sivuun käsinojalle ja odotti että Sil laittoi esille tarjoilun. Nainen oli varautunut näköjään kaikkeen, oli ottanut kahvin mukaan niin sokeria kuin kermaa ja kakku oli kauniisti omalla lautasellaan. Lusikoita oli kaksi niin kakulle kuin itse kahville, jos mies tarvitsisi. Esillepano siis oli kaikessa yksinkertaisessaan oikein sievä ja riittävä, sekä Sil oli osoittanut kykyä ajatella itse eikä kysellä häneltä kaikesta. Sil astui taaemmas antaen änkyttäen ja arasti luvan aloittaa kahvi hetken, siirtäen katseensa pois. Jack katsoi hymähtäen naista ja otti sitten kahvikupin käteensä tiputtaen siihen sekaan ne muutamat sokeripalat sekoitellen niitä lusikalla hetken ennenkuin nosti kahvikupin huulillensa. Kahvi oli vielä kuumaa, joten mies oli varovainen ja otti vain piene hörpyn laskien kupin takaisin sivupöydälle murentaen kakusta pienen maistias palasen. Kakku tietenkin oli vielä tuoreeltaan lämmintä, eikä maussakaan ollut moittimista oikeastaan se oli parempaa kuin Luvonin tai Liluthin tekemänä.
"En näe kokkaus taidoissasi moittimista, osaatko tehdä ruokaa myös yhtä hyvin?" Jack kysyi kun oli saannut kakun alas kurkustaan. "Ainoastaan änkytyksesi on ärsyttävää.. kuin olisi tekemässä sinulle jotakin?" Jack hieman moitti Silin tavasta puhutella häntä kuin Jack olisi leikkaamassa naisen kurkkua auki heti ensinmäisestä virheestä.
"Toisekseen se on: Olkaa hyvä, herra -ei Olkaa hyvät." Jack vihjasi vielä Silille pienestä etiketti virheestä ja lisäsi vielä. "Toivoisin myös että seuraavalla kerralla annatte kahvin hieman jäähtyä, sitä on inhottava juoda tulikuumana."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Touko 17, 2015 9:48

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Jack aloitti kahvilla. Pisti sinne sokeria ja sekoitteli tyynenä. Sil tajusi pienen virheensä, jonka hän olisi tosiaan voinut korjata, ennen tarjoamista. Kahvi näytti olevan edelleen hyvin kuumaa, mistä mies hörppäsikin vain pienen hörpyn. Kakusta Jack murensi palan ja söi, kunnes kakku katosi kokonasn miehen suuhun. Siinä mies söi, rauhassa, eikä ssnonut mitään, ennen lopettamistaan. Jack avasi suunsa, jolloin Sil käänsi päänsä tähän, puristaen tarjotinta käsisään. Tuo ei kehunut sen koommin hänen leivonta taitojaan ja kysyi osasiko hän tehdä yhtä tasokasta ruokaa kuin leipoakin. "Kyllä o-osaan." Sil sanoi. Jonka jälkeen mies kiinnitti huomiota hänen änkytykseensä, mikä syntyi hänen arasta luonteestaan. Sil vavahti hieman, hän tunsi itsensä hyvin pieneksi, mutta hän katsoi Jackiin. Mies vielä lisäsi etikettiä naiselle. Orjasi hänen etiketti virheensä ja sani, että piti heroitella, ekkä puhutella niin tuttavallisesti. "Kyllä herra.... Yritän olla änkyttämättä... Herra." Sil sanoi niin hyvin kuin pystyi, ettei änkyttämistä tulisi. Hän joutui vain kasamaan sanoja hieman enemmän.
Jack mainitsi lopuksi kshvin kuumuudesta. Toiveena, että se tarjoiltaisiin hieman jäähtyneempänä, eikä niin tuli kuumana, että kieli siinä melkein meni. "Se oli... Minun virheeni, en toista sitä uudestaan, herra." Sil vakuutteli ja tunsi olonsa pöhköksi toistaessaan herra-nimitystä. Kuitenkin se oli lisättävä, ettei miehen jäätävä katse lävistäisi naista henkisesti, eikä tuo muutenkaan vaikuttanut kovin ystävälliseltä. Silti, ehkä ihan pikkiriikkinen toiveen pilkahdus naisen sisällä oli siitä, ettö Jackissä löytyi jokin hyvä puoli. Vaikka se ei olisikaan se voimakkain tai näkyvin. Silille riitti, että miehessä olisi edes jotain hyvää.

Jackin lopetettua kahvin juomisen ja kuppi oli tyhjä, keräsi nainen astiat tarjottimalle, hän vei ne keittiöön odottamaan, kun hän ptuli ja pyyhki vielä pöydän murusista kädelleen rätin avustamana. Muruset hän heitti roskiin ja katsoi parhaakseen kuumentaa tiskivettä. Sil mietti, että tämä varmastikin kuului toimeenkuvaan ja mies kyllä varmaankin sanoisi, jos hänen täytyisi lopettaa. Sil kaatoi kuuman tiskiveden vatiin ja huuteluveden toiseen. Hän otti palasaippuaa ja pesi sillä astiat, siten hän huuhtoi ne ja kuivasi, kunnes laittoi ne omille paikoilleen.
Lopun kuivakakun hän pilkkoi näteiksi siivuiksi ja aeetti lautaselle, kunnes vuorasi lautasen liinalla, jotta kuivakakusta ei tulisi kuivaa. Hän siirsi lautasen viielämpään kaappiin, missä muitakin ruokia pidettiin ja siivosin keittiön, kunnes palasi takaisin Jackin luo. Hän oli saanut keittiön kuntoon ja seisoi nyt odottaen tuomiotaan, ei tietenkään sillä ilmeellö, mutta odottavasti kuitenkin. Osittain Sil nautti saada edes jonkin näköistä palautetta omista valmistuksistaan tuntemattomalta, mutta toisaalta häntä hirvitti kuulla, os hän tekisi jotain väärin. Se uhkaus jalkojen katkaisemisesta oli saanut jo hänet vähän pelkäämään miestä.

//Uuuh, sori kun sait odottaa :D Täällä mä taas olen mökin siimeksestä tulleena taas kerran xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3988

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 18, 2015 9:47

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Sil kertoi että osasi leivoksien ohessa myös valmistaa ruokaa ja se kelpasi Jackille oikein hyvin. Luvon oli hänen tämän hetkisistä orjista ainoa, joka osasi kokata siedettävällä tasolla ja no Liluthilla oli valitettavasti hieman opittavaa asian kanssa, joten yksi osaava käsi oli tervetullut.
"Siinä tapauksessa jätän sinulle ruoka puolen hoidettavaksi." Jack totesi sen enempää asiaa miettimättä tai kysymättä mitä Sil oli asiasta mieltä, tosin Jack ei olisi missään nimeässä kysynyt mitään naiselta. Tuo oli nyt hänen ja täysin hänen käytettävissä miten hän itse tahtoi.
"Parempi, mutta reippautta kiitos.. Kuulostat edelleenkin siltä kuin olisi viemässä sinua teloitus lavalle." Jack totesi hieman naurahtaen itsekseen huvittuneena. Hänestä oli hieman outoa että nainen pelkäsi häntä näin paljon, vaikkei hän oikeastaan ollut tehnyt elettäkään vahingoittaakseen Siliä. Ainoastaan vain maininnut jos nainen yrittäisi paeta, silloin hänen äänensä muuttuisi kellossa hyvin äkkiä Silin suhteen. Saisi tuokin kahleen jalkaansa, kuten jo Luvonilla oli tai hän vain katkaisisi naisen jalat pois.
"Olet uusi, joten katson tällä kertaa sormieni läpi asian." Jack sanoi hymähtäen, eikä hänellä yleensä ollut muutenkaan tapana käydä huutamaan jos kahvi oli vielä kuumaa, ja kuten Jack oli itse todennut, ei siinä ollut mitään rankaisemisen arvoista kerta Sil oli vielä uusi.

Jack söi ja joi kahvinsa pois, jolloin Sil mukavan omatoimisesti ryhtyi siivoamaan sotkuja pois jolloin Jack itse palasi kirjansa pariin seuraten naista korkeintaan vain sivusilmällä, mutta ei häirinnyt naista touhuiltaan. Pian Sil saikin pienen tehtävänsä päätökseen ja oli palannut takaisin omistajansa luokse seisomaan ja odottamaan mahdollista uutta tehtävää, mahdollisia toruja. Jack vilkasi naiseen kirjansa lomasta ja taittoi sitä hieman kulmasta kirjanmerkiksi, painaen sitten kirjan kiinni ja laski sen edessään olevalle pöydälle.
"Selviydyit hyvin, olet osoittanut jopa omatoimisuutta." Jack kehaisi samalla kun nousi ylös tuolistaan ja jäi seisomaan naisen eteen. "Tässä talossa on kuitenkin joitakin sääntöjä, joita sinä noudatat muiden lailla. En katsele niskurointia kovinkaan kauaa." Jack uhkasi, mutta jatkoi alkaen latelemaan niitä sääntöjä pöytään. "Minun huoneeseeni ei tulla ja jos tulee niin koputtaminen olisi hyvin suotavaa, syöt vain silloin jos minulta jää yli.. saat jakaa ruuan kahden muun kanssa tai jos minä sitä tarjoan, minun lisäkseni täällä asuu ystäväni Haul, joka on täysin vapaa komentamaan teitä omien tarpeidensa mukaan ja viimeisenä karkaamisen yrittäminen on täysin rangaistava teko. ...Et varmasti halua painoilla lisättyä yhdeksänhäntää sievälle selällesi?" Jack lopetti pieni hymy kasvoillaan ja katsoi Siliä, joka näytti ne tajunneen pieneen päähänsä samalla kun käveli sitten naisen ohi ja käski seuraamaan itseään. Jack käveli keittiön puolelle ja avasi sen perällä sivussa olevan oven, jota olisi voinnut ajatella olevan tavallinen komero. No sitä se ei ollut vaan Luvonin hyvin pieni vankila.
"Huomenta.. miten voit tänään?" Jack kysyi ja tarjosi hedelmä asiasta lattialla peiton alle käpertyneelle haltialle mandariinin, joka otti sen laihaan käteensä ja alkoi kuorimaan sitä näyttäen sairaalta, sekä kylmän hikiseltä.
"Niin hyvin kun vain voin.." Haltiamies mutisi Jackille, joka kevyesti hymähti ja käänsi sitten katseensa Siliin.
"Hoida häntä ja katso hänen vammansa." Jack ilmoitti jättäen mainitsematta sitä seikkaa että Luvonin tämän hetkinen tila oli yksin hänen syytään. Jack oli ollut muutama päivä sitten huonolla tuulella ja no Luvon oli joutunut petomuotoisen Jackin raivon purkauksen kohteeksi suojellessaan Liluthia. Jälki oli sen mukaista.. Jack oli purrut haltiaa selkä puolesta ja kynsinyt pahoin.. ja no Jack ei voinnut muuta tehdä kun antaa miehen toipua rauhassa ihan vain kiitoksena Liluthin suojelemsesta. Jack itse taas oli paikannut parhaansa mukaan haavat, vaikkeivat ne aivan lääkärin taitoa olleetkaan.
"Kun olet sen tehnyt... voit tulla huoneeseeni." Jack sanoi ja poistui paikalta tosiaan omaan huoneeseensa.

Luvon seurasi kun Jack poistui ja katsoi sitten Siliä. "Oletko uusi?" Mies kysyi hieman heikohkolla äänellä.
"Olet harvinaisen epäonninen joutuessasi tähän taloon." Luvon totesi hieman vakavana ja synkkänä. Hän oli elävä todiste siitä mihin Jack pystyi ilkeydellään ja haltia vihasi omistajaansa koko sydämmeltään.

// Ei mitään :) Mulla on ollu tässä vähä inspiksen keräämistä tässä //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2171

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Touko 20, 2015 1:55

Re: Isäntä ja rampa|| Suskar~

Jack kehui häntä, joka sai aran luonteen hieman kohottamaan päätään. Sil yritti hymyillä hieman kiitokseksi, mutta se oli hyvin pieni suun liike. Sen jälkeen mies tokaisi perään, ettei laiskottelemista salittu, jonka jälkeen sääntöjä alettiin latelemaan. Pellavapää kuunteli vankasti säännöt, sillä hän ei halunnut niitä rikkoa. Ei ainakaan vielä, kun henki pihisi hänessä. Yllätykseksen hän sai tietää, että talossa asui vielä toinen mies. Tuo omasi myös käskyvallan heihin, orjiin. Sil nyökkäsi hitusen. Karkaaminen oltiin jo selvennetty Silille hienoisella puheella, mutta se ei kuulostanut edelleenkään houkuttelevalta ajatukselta, johon nainen vastasikin vain "Ei, herra." lyhyesti ja ytimekkäästi.
Jackin kävelessä hänen ohitseen tuo viittoi seuraamaan itseään. Sil kääntyi ja seurasi miestä. Jack käveli keittiön puolelle ja avasi sen perältä olevan komeron näköisen oven. Aluksi Sil oletti, että se olisi siivoustarvikkeiden komero, mutta sen sisältä paljastuikin pienoinen huone, jossa makasi joku. Jack alkoi kyselemään tuolta tämän vintia ja ojensi tälle hedelmän. Sil miehen takana katseli kahden miehen keskustelua. Toinen, selkeästi aliravittu haltija oli makuullaan ja yritti kuoria mandariiniaan luisilla sormillaan. Jack kääntyi häneen ja Sil katsoi takaisin. Mies käski hänen hoitaa tuota haltijaa ja tulla sen jälkeen hänen huoneeseensa.

Ajatus Jackin uoneeseen astumisesta hieman pelotti häntä, mutta hän sivuutti sen ja katsoi haltijaa, joka kysyi oliko hän uusi. Nyt kun Jackiä ei ollut, hän saattoi puhua omalla tavallaan. "Olen." Sil vastasi. Hön ei katsonut haltijaa halveksuvasti, mutta säälivästi hieman. Miten tuo olikaan joutunut tuollaiseen kuntoon? Haltija totesi hänen joutuneen huonoon taloon, joka sai naisen kohottamaan kulmiaan. "N-niin...Voi kai sanoa." Sil totesi ja kyykistyi miehen viereen. Hän otti peitosta kiinni ja siirsi sitä nähdäkseen haavojen siteet. Sil asetti peiton takaisi päälle ja nousi. Hän laittoi kattilaan vettä ja lämmitti sitä, jonka jälkeen kaatoi sen vatiin. Hän otti puhtaan liina ja etsi käsiinsä side tarpeita, sekä siihen taritettuja välineitä.
"Ä-älä liiku." Sil sanoi, vetäen peiton pois haltijan päältä. Hän avasi siteen mahdollisimman kivuttomasti ja katsoi haavoja. Oli hän nitä ennenkin nähnyt. Nämä haavat vain olivat paljon erilaisempia, kuin mitä hän oli nähnyt. Syvempiä. Sil hoiti tehtävänsä rauhassa. Siisti haavat, pesi ne varivasti tuputtaen, mutta ei voinut ommella niitä, koska ei osannut. Hän asetti puhtaan liinan haavojen päälle ja sitoi sen jälkeen ne puhtailla siteillä. Sil katsoi haltijaa ja pyyhki tuon hikisiä kasvoja. "Mi-miltä tuntuu?" hän kysyi tiedustellen oliko miehellä yhtään parempi olo. Hän siivosi tavarat ja siirsi ne omalle paikoilleen. Sen jälkeen hän peitteli haltijan parhaansa mukaan. "V-valmista..." pellavapää mutisi ja poistui miehen komerosta ja sulki oven.

Sil ei tiennyt missä Jackin huone oli, mutta hän kuunteli jokaisen huoneen erikseen, kunnes kuuli tuttua miehen ääntä. Hän koputti oveen kuuluvasti, mutta ei hakannut sitä. "Saanko tulla sisään herra Jack?" Sil kysyi hieman hitaasti ja odotti vastausta, kun hä oli saanut vastauksen ja luvan sisään tuleksta, hän astui sisään Jackin huoneeseen.

//Huhu, vastaus tännekin ja kerää rauhassa vain :3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia