Sil kasteli hiljaisena keittiötä, hän nappasi yhden omenan käteensä ja ajatelli viedä sen Luvonin luo. Ei Jack sitä saiis tietää ja jos saisi, kyllä hän ottaisi syyt niskoilleen. Mitä hän oli ehtinyt katsoa Luvonia oli mies aivan liian laiha ollakseen elossa. Niin kuihtunut haltija tuo oli. Hän ei halunnut tämän kärsivän. Kun hän oli ottamassa askelia kohti Luvonin ovea kuului jostain kaukaa räsähdys. Kuin monet lasin sirpaleet olisivat tehneet kakofonian, jonka Sil kuuli. Pelästyen ääntä hän tajusi pian, että jotakin oli voinut käydä pahoin ja huonosti. Sil ryntäsi teriltään minlä pääsi Jackin huoneeseen, juurikaan koputtamatta. Hän avasi oven ja syöksyi sisään. "Onko kaikki kunnossa!" Sil huudahti, mutta pyshätyi siinä samassa nähdessään miehen kurkottelevan lasin siruja.
Hän porhalsi suoraan miehen luo ja tarttui tätä kädestä. "Älä koske niihin!" Sil sanoi yllättävn topakasti.Lasin sirut räsähtelivät hopeisen terän alla ja Sil piteli Jackin kättä. Hän tarkasteli miehen sormia ja kämmentä, ettei tämä olisi saanut mitään lasiviiltoja. "Uskallatkin koskea niihin!" Sil sanoi ja tuijotti tuimasti Jackiä punertavilla silmillään. Hän katsoi miehen kastelemaa peittoa. Olisi tuo voinut edes huikata hänelle, että hän olisi halunnut lasin vettä. Sil kävi hakemassa pikapikaa harjan ja rätin, jolla nosteli suurimmat lasin sirpaleet sankoon, jonka oli tuonut mukanaan. Sinne lasin sirut katsoivat ja lopuksi nainen lakaisi lattian huolelisesti. Sen jälkeen hän kuivasi pyödän vedestä.
Sil vei sangon ja muut kamat pois, kun hän meni etsimään mitään sanomatta toista peittoa. Hän tuli pian takaisin sen kanssa ja veti märän peiton Jackin yltä. Hänell' oli myös pyyhe, jolla kuivasi miehen märän käden. Jossain vaiheessa Silin hiljainen ja äkkinöinen puurtaminen muuttui hitaaksi ja täriseväksi. Hän repi uuden peiton käsiinsä ja heitti sen miehe ylle. Kun peitto peitti miehen, Sil tuijotti Jackiä kyyneleet silmillään. "Olisitte voineet edes pyytää.... Minun takianihan te tuossa olette!" Hän purskahti itkemään. Edelleen syyttäen itseään tapahtuneesta Sil pyyhki silmiään. Hän nappasi lasin pöydältä ja asteli nopein askelin pois huoneesta, tullen takaisin taas lasi täynnä vettä. Sen Sil iski pöydälle kyyneleet tipahdellen sinne tänne.
"S-seuraavan k-kerran saatte vaikka huutaa!" hän änkytti ja kuulosti samalla vihaiselta ja pelokkaalta. Hän oli toden totta pelästynyt sitä lasikannun ääntä. Hän oli pelännyt, että Jack oli mennyt ja kaatunut sänkynsä laitamille. Tietysti hän oli tehnyt johtopäätöksenä, että mies oli avannut taas haavansa. Siinä Sil vain nyyhkytti miehen vuoteen vierellä.
Sil pyyhki silmiään ja peitti lopulta kasvonsa. "O-olen pahoillani... Ä-äkkinäistä käytöstäni..." hän pahoitteli ja peruutti hieman vuoteen viereltä. Naisen tärisevät jalat pettivät lopulta alta ja Sil laskeutui täydellisesti takamukselleen. Hän hätkähti, mutta piti kätensä kasvoillaan.