Kirjoittaja suskari » 25 Heinä 2015, 16:28
Jack todellakin kohotti yllättyneenä kulmiaan kun Sil älähti, ettei hänellä ollut mitään hätää, ja Jack oli avaamassa suutaan sanoakseen tähän jotakin, mutta nainen hyssytellen sulki isäntänsä suun ja luikahti ulos huoneesta ennen kuin Jack ehti enempää mitään sanomaan. Jack jäi katsomaan suljettua ovea suu hieman raollaan täysin halolla päähän lyötynä, mutta kääntyi sitten makaamaan sängyn päälle etsien vierestään sen kirjan käteensä ja selaten etsi sen sivun johon mies oli jäännyt.
Luvon havahtui oven koputukseen ja nosti katseensa oven avautuessaan jälleen Siliin, joka kävi vesilasi kourassaan istumaan haltian viereen pikku komeroon. Luvon katsoi naisen päälle ihmeissään, mutta näki naisessa myös sen surun kun nainen laski kädessään olevan vesilasin haltia miehen viereen. Luvon katsoi naista kasvoihin ja oli käymässä kysymään mikä naisella oli, oliko Jack tehnyt tai sanonut jotakin Silille? Se jos mikä ei olisi yllätys! Naisen kuitenkin avatessa suunsa ei kyse ollut Jackin julmista teoista tai sanoista. Naisella oli ikävä.
"..Meillä kaikilla on, mutta miksi et vain karkaa? Jack on huoneessaan, eikä sinua ole kahlittu?" Luvon ehdotteli naiselle, vaikka tiesikin että karkaaminen pelottaisi rankaisun pelossa naista varmasti. Se pelottaisi häntäkin, sillä hän oli jo ensinmäisillä kerroilla saannut kuulla siintä kunniansa.. eikä Jack tunnetusti ollut mikään ystävällisin henkilö silloin kun tuo suuttui ja osoitti raivonsa johonkin epäonniseen.
"Tietysti ymmärrän jos sinua pelottaa." Luvon kuitenkin myönsi ja ehkä hieman yllättyi Silin kysymyksestä itselleen. Oliko Luvon yksinäinen. Haltia mies katsoi puiseen lattiaan edessään ja sulki silmänsä. "Aina, joka päivä.." Luvon myönsi Silille. Hän kaipasi kotiinsa niin paljon, mutta pakeneminen vaikutti todella, todella epätoivottomalla tällä hetkellä. Hänet oli kahlittu ja pidettiin aina talon tyhjentyessä, tai nukkuessa, tässä pikku komerossa, jonka pystyi avaamaan vain ulkopuolelta.
"..Kaipaan läheisiäni, koti kaupunkiani ja ystäviäni.. mutta vain sen tuntuu pitävän minut elossa." Luvon puhui muistellen kaunista kotikaupunkiaan, ystäviään ja perhettän joka oli niin ylpenä lähettänyt poikansa sotilaaksi ihmisiä vastaan, mutta jäännyt niille teillensä. Hän vain odotti päivää että pääsisi vapaaksi.
Sil ja Luvon juttelivat jonkin aikaa toistensa asioista, ja yksinäinen haltia oli suorastaan iloinen että sai pitkästä aikaa juttu seuraa, jonka kanssa keskustella oikeasti jotakin. Sil myös painoi kätensä miehen ostalle ja sanoi että miehellä oli enään lämpöä.
"Oloni onkin jo parempi." Luvon sanoi hymyillen, mutta päätti lisätä. "Voisitko antaa jotakin syötävää? Olisi nälkä.." Luvon kysyi, vaikka kyllä tiesi ettei Jack välttämättä pitänyt siintä että ruokaa katosi vääriin suihin, mutta ehkä Sil älyäisi kysyä Jackilta luvan ensin.
"Ole hyvä vain!" Mies kiitteli siinä missä Silkin naisen seurasta jääden jälleen yksinäisyyteensä kun nainen oli poistunut.
Jack oli maannut tämän ajan sängyllään ja yrittänyt lukea kirjaansa, nimenomaan yrittänyt, Jack oli nopeasti huomannut että hänen piikitetty kätensä ei ollut tykännyt pitää kauaa kirjaa kädessään, joten Jack oli joutunut lukemaan yhdellä kädellä.. joka oli pidemmällä tähtäimellä todella puuduttavaa ja pian mies oli laittanut kirjan syrjään tuijottaen vain ylhäällä olevaa kattoa. Siinä hiljaisuudessa Jack oli havahtunut hiljaiseen puuheeseen, mutta ei kyennyt erottamaan sanoja, ja eikä oikeastaan yrittänytkään. Sil varmasti oli tarkistamassa Luvonin vointia. Joten se ei ollut se syy kun mies yllättäen irvistellen kylkeään pidellen hamusi itsensä istumaan sängyn viereen. Mies katsoi pöydälle jätettyä kannua ja vesilasia kurkottaen niitä kohden hieman epätoivoisen näköisenä, raahaten kannun lähemmäs itseään ja yritti nostaa sitä terveellä kädellään kaataakseen lasiin juotavaa. Miehen kannua pitävä käsi kuitenkin tärisi vahvasti kivusta ja Jack ehti vain hieman lasin pohjaa täyttää kun mokoma kaatui räsähdyksen kera lattialle ja mies sai kannun vedetä puolet syliinsä. Jack kirosi itsekseen asettan puoli tyhjän kannun pöydälle yrittäen kurottaa toivottoman näköisesti niitä lasin sirpaleita lattialta.