Tule isin luo~

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Tule isin luo~

ViestiKirjoittaja Cheikki » 07 Loka 2013, 22:35

// Lörriiii!!! //

Arata.


Satama-aluetta kuvailtiin raavaiden, hikisten miesten täyttämäksi paikaksi, jossa ei paljoa aatelisia näkynyt. Passasi Aratalle paremmin kuin hyvin~
Hän ei ollut pitkään aikaan ollut kunnon miesjahdissa, eikä häntä voinut siitä syyttää, sillä viimepäivät hovissa olivat olleet säälittävien kuikelomiesten täyttämiä. Miksei haltioilla voinut olla lihaksia?
Arata ei liiemmin pitänyt ihmisistä, mutta hän piti kyllä heidän vartaloistaan. Lisäksi oli rentouttavaa päästä hetkeksi pois töiden ja niuhottavien aatelisten seasta - tekisi ihan hyvää vähän lomailla välillä. Toisaalta ajatus siitä, että kujilla leijuva kalanlemu voisi tarttua vaatteisiin, oli hirvittävä. Noh, sitten ne vaatteet olisi vain riisuttava pois sopivassa seurassa, niinhän?

Haltiamies oli verhoutunut hieman peittävämpiin vaatteisiin, kuin yleensä, sillä tässä kylässä haltioita ei yleensä katsottu erityisen hyvällä. Hänellä oli kauluspaitaa muistuttava, valkea paita, tumma liivi ja tiukat, mustat housut. Hän oli asettautunut mukavasti yhteen rantakahvilan ikkunapöydistä ja tarkkaili nyt kadun tapahtumia tarkkaavaisena. Kuka tahansa ohitse kulkevista, pahaa-aavistamattomista miehistä saattaisi päätyä hänen saaliikseen - ellei hän sitten keksisi rakentavampaa tekemistä. Kuten vaikka löytäisi jotain oikeasti mielenkiintoista henkilöä.
Huokaisten dramaattisesti, nojautui haltia eteenpäin ja silmäili kahvilan menúta. Hän voisi samantien tilata jotain suklaista piristyäkseen... Ja ehkä teetä? Vai pitäisikö sitä samantien vaihtaa kunnolliseen ravintolaan tai tavernaan? Voi päätöksiä, päätöksiä...

//Aloitin vähän lyhyesti, että pääset helposti mukaan >< //
Cheikki
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 08 Loka 2013, 08:20

Jeremiah

Kahvila oli kutakuinkin täynnä. Jeremiah koetti pitää oluttuopinsa vakaana kävellessään tiskiltä tarjoilutilan puolelle, etsien vapaata istuinsijaa. Sellainen löytyikin; ikkunan vierellä istui yksinään joku valkopaitainen ja mustatukkainen mies. Jeremiah laski tuoppinsa pöytään ja tervehti miestä; näköjään haltiaa, nyökkäyksellä. Haltioita ei yleensä Satamakylässä näkynyt, tämä oli kuin rikka rokassa." Mielenkiintoista tavata haltia täällä." Jeremiah sanoi, katsellen ystävällisen ja uteliaan oloisesti siistin näköistä miestä pöydän toisella puolella, vaikka oikeastaan tässä haltiassa oli jotain hiukan ärsyttävää.
Jeremiah oli hieman käreällä tuulella. Kauppias oli ollut jo parisen viikkoa Satamakylässä odotamassa suuren kauppalaivan saapumista; se oli myöhässä. Jeremiahilla oli oma erityissopimuksensa laivan kapteenin kanssa, ja lasti olisi hänelle hyvin arvokas. Mutta, syksyisin laivat vain olivat usein myöhässä, ei tämän vielä tarvinnu tarkoittaa mitään ongelmia tai menetyksiä.
Normaalisti kauppiaana esiintyessään Jeremiahilla oli pröystäilevät ja koreat vatteet, ja hän saattoi jopa lisätä kerroksia ja tyynyjä vaatteisiinsa vaikuttaakseen mahtavammalta kuin olikaan, mutta ei nyt. Satamakylässä liikkui niin epämääräistä ja limaista porukkaa, että moinen loisto olisi vain houkuttanut ongelmia puoleensa. Nyt hänellä oli purjekankainen, harmaa viitta, jossa oli kauniita punaisia helmikirjailuja, ja sen alla tummanharmaa liivipuku, jossa liivi oli nahkaa. Hänen saappaansa olivat samaa punaista kuin viitan kirjailut, ja parasta suutarin työtä, mitä rahalla sai. Näiden lisäksi Jeremiahilla ei ollut yllään muuta, pelkkä vanha ystävänsä; ryhmysauva vain. Korut ja krumeluurit oli syytä pitää poissa näkyviltä, kun täällä liikkui.
Tummat ja paksut hiuksensa Jeremiah oli sitonut punaisella nahkanauhalla niskaansa paksuksi palmikoksi, ja kerrankin hän oli ajanut harottavan risupartansa naamaltaan. Syy siihen oli se, että hänellä oli yksinkertaisesti liian vähän tekemistä odotellessaan; parran ajokin kävi hyvin ajankuluksi.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Cheikki » 11 Loka 2013, 23:02

Arata havahtui, kun joku saapui hänen pöytäänsä. Eikä se joku edes pyytänyt lupaa asettua istumaan, ihmiset. Haltia silmäili toisen ulkokuorta pitkään: toinen oli omalla tavallaan varsin karismaattinen ja oikeastaan aika vallakkaan näköinen näyttävissä vaatteissaan ja päämäärätietoinen katse kasvoillaan, mutta erityisen kauniiksi ei miestä kyllä voinut sanoa. Noh, ihmiset olivat harvoin kauniita.
"Juu, eipä täällä hirveästi lajitovereita ole" hän sitten myönsi ja katsoi toista kasvoihin ensimmäistä kertaa hymyillen pienesti, muttei kuitenkaan lähellekään yhtä lämpimästi kuin tulija.
"Näkyykö se todellakin noin selvästi?" hän sitten kysyi ja kohotti menún muka nolostuneena kasvojensa eteen. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että jotkut mieltään osoittavat ihmiset hyökkäisivät hänen kimppuunsa. Ei todellakaan.

Miehellä oli yllään paljon koreammat vaatteet kuin hänellä - toivottavasti toinen ei erehtyisi luulemaan häntä rahvaaksi ja alkaisi käskyttämään häntä tai mitään. Sitäpaitsi, rahvas haltiahan oli paljon ihmisaatelia korkeammalla joka tapauksessa!
"Ajattelin tilata jotain, mahdollisesti iltapäiväteetä tai jotain naposteltavaa, saanko tarjota teillekin?" Arata sitten ehdotti hymyillen lipevästi. Hän vaistosi toisessa jotain omituista - jotain magiaan liittyvää. Olikohan toinen sielujenkeräilijä, niin kuin hänkin? Energia ainakin liikkui miehen ympärillä tiheään
"Toivoisin, että ehtisit keskustelemaan kanssani hetkisen, olen nimittäin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan, että millaista magiaa harjoitat? " Arata pyysi, tai oikeastaan melkeimpä käski, ja vei kätensä hitaasti toisen käden päälle, mutta otti sen kuitenkin pois nopeasti, jotta välttyisi nololta 'älä koske minuun'-kohtaukselta. Ihmisillä kun tuntui olevan joku ongelma koskettamisen kanssa - kaikki oli heti muka niin seksuaalista! Tarjoilijatar saapui heidän pöytäänsä ja kysyi heidän tilauksistaan
"Itse ottaisin tuollaisen virvoke-tarjottimen. Sen kuvauksessa luetellaan aika monta juomaa, valitsenko niistä yhden, vai tuleeko niitä tosiaan jokaista?"
"Saat valita yhden kylmän ja yhden lämpimän juoman, herra" tarjoilija vastasi avuliaasti ja hymyili tavalla, joilla aatelisille kuului hymyillä (tai miehille, jotka maksoivat kultakolikoilla)
"Hienoa hienoa, ottaisin teetä ja... Valkoviiniä. Ja sitten tietenkin nuo naposteltavat, mitä siinä nyt tulee mukana. Mitä sinä otat?" Arata kääntyi katsomaan seuralaistaan pitäen koko ajan yllä pientä, melkein huomaamatonta silmäpeliä ja hymyili leikkisästi.
Cheikki
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Loka 2013, 18:22

" No näkyyhän tuo." Jeremiah myönsi ja hymyili haltian nostaessa ruokalistan kasvojensa suojaksi. " En ihmettele ettei teikäläisiä näy täällä, olen kuullut joillekin käyneen todella köpelöstikin." Jeremiah jutteli neutraalilla äänellä ja hörppäsi oluttuopistaan nautinnollisen kulauksen. Hänellä ei ollut mitään haltioita vastaan, eikä puolesta, vaikka nyt ihmisten puolella käytännön syistä olikin; tässä sodassa, jonka olemassaoloa Jeremiah ei loppujen lopuksi oikein edes ymmärtänyt, mutta josta hän kuitenkin koetti saada peukaloitua mahdollisimman suuren huvin ja hyödyn irti. Jeremiah kohotti kysyvästi kulmiaan haltiamiehen suvereenisti tarjotessa hänelle jonkinlaista purtavaa. Johan nyt, mikähän koira tähän olisi haudattuna? Toki Jeremiahille ilmainen purtava kelpaisi, mutta oliko se aivan viisasta? Jeremiahin uteliaisuus kuitenkin voitti. Kyllähän se koira, tai kalkkuna, tai mikä lisko tahansa, hänelle paljastuisi. " No tuota...en voi väittää etttei pieni syötävä ja lämmin juoma kelpaisi, joten kyllä kiitos, saatte tarjota." Haltiamiehen seuraava kommentti oli saada Jeremiahin pärskäyttämään oluet pitkin pöytää. Magiaa?! Hän? Mitä hittoa? Rottamies onnistui kuitenkin pitämään naamansa peruslukemilla...pokka oli rautainen. Se oli kauppiaana toimiessa omaisuuksien arvoinen ominaisuus. Myöskään haltian ele, joka oli selkeästikin aiottu keveäksi ja niiiiin ikäväksi kosketukseksi, ei saanut Jeremiahista muuta irti kuin mitä hän halusi irti antaa. Hän naurahti kevyesti. " Näkyykö se todellakin noin selvästi?" Haltian omat sanat nakattiin tälle takaisin, ja Jeremiah virnisti tälle, piilottaen sitten kasvonsa jälleen oluttuoppinsa suojiin. Tämähän kävi mielenkiintoiseksi, kerrassaan! Ja jos hän vuosi jotain omituista maagista tietoa henkilöille jotka sen olivat kykeneviä havaitsemaan niin se täytyisi ilman muuta tietää ja saada hallintaan! Ikäväähän moinen olisi...mutta kenties tämä mies tarkoittikin tätä hänen energian imemis taipumustaan? Hmmm.
" No laita samanlainen vati, kuuma viskikahvi ja toinen olut." Jeremiah vastasi haltialle, joka oli tosiaan jotenkin ärsyttävä, ja aivan selvästi koetti pelehtiä jotain hänen kanssaan. " Mikä nimesi on?" rottamies kysyi tarjoilian otettua tilauksen vastaan ja poistuttua paikalta. Hän tahtoi tietää minkä nimisen henkilön kanssa oli keskustelemassa näinkin kummallisista asioista. " Miten sinulle selvisi noin helposti minun niinsanottu maagisuuteni? Tuskin ainakaan olen niin voimakas, että energiakenttäni salpaisi hengen olennoilta jotka ovat tilassa johon astun...joten herää kiintoista kysymys, mikäs se sinä olet haltioitasi?" Jeremiahin äänensävy oli rupatteleva ja kepeä, letkeäkin, mutta hän piti huolen, ettei antanut mokoman haltian flirtin tarttua itseensä ja käytökseensä, sillä sellaista kanssakäymistä hän ei todellakaan kaivannut. Haltioiden keskuudessa miehet jotka pitivät toisistaan - miksei naisetkin- olivat kaiketi ihan tuttu juttu, eikä Jeremiah sitä asiana sinällään kavahtanut, mutta hekilökohtaisesti hän ei tuntenut moiseen mielenkiintoa...nippa nappa edes niihin naisiin!

/ No niin, anteeksi häirät ja tönkkö: häiriöitä ympärillä /
Lörri
 

Re: Tule isin luo~

ViestiKirjoittaja Cheikki » 08 Marras 2013, 17:58

"Yritätkö sinä pelotella minua, poika?" Arata kysyi hymyillen hyytävästi, toisen mentyä kertomaan joidenkin haltioiden kohtalosta tässä samaisessa kylässä. Niin kuin kapiset ihmiset mahtaisivat hänelle jotakin... Viha valtasi hänen vartalonsa silmänräpäyksessä ja Aratan oli selailtava menúta hieman keskittyneemmin saadakseen tunteen laantumaan. Kiitos sodan, ei Arata voinut välillä sietää ihmisiä edes näkökentässään raivostumatta. Se oli tietenkin aivan luonnollista, sillä jos halusi tappaa tuntematta omantunnontuskia, oli se ensin tehtävä itselle luvalliseksi - helpoin tapa tähän oli vain alkaa kylmästi vihata vastapuolta ja ajatella, että he olivat ansainneet kohtalonsa. Tietenkään Aratalta ei vaatinut suuriakaan ponnisteluja ruveta vihaamaan ketään tyhjästä, hänhän oli harjoitellut sitä taitoa jo pitkään...

Haltia naurahti huvittuneena toisen käyttäessä häneen hänen omaa lausettaan. Tavallaan se tuntui myös jotenkin haastavalta... Yrittikö toinen tahallaan ärsyttää häntä, vai oliko hän vain vainoharhainen hetkellisen agressiontunteensa vuoksi?
"Kyllä, ja ei" Arata vastasi harkiten ja hiljeni siksi aikaa, että tarjoilija sai heidän juomansa tuotua, ennen kuin kiiruhti takaisin keittiöön tekemään heidän annoksiaan.
"Suojaat itseäsi varsin lahjakkaasti, tai sitten vain olet hyvin matalatasoinen... Mutta sanotaanko vaikka että, " Arata siemaisi hieman valkoviiniä, lipaisten sitten huuliaan yllättynyt ilme kasvoillaan
"Enpä olisi uskonut, että tälläisessä paikassa saisi näin hyvää viiniä!" haltia henkäisi ihastuneena, vaihtaen samalla puheenaihetta ja otti suuremman siemauksen, tällä kertaa nautiskellen siitä hetken silmät kiinni.
"Olen Arata. Arata Yavardean" hän sitten vastasi toisen kysymykseen ja hymyili nyt aidosti, eli paljon hillitymmin ja viileämmin, kuin aikaisemmin. Viileämmin, mutta todentuntuisemmin. Arata kohotti lasiaan pienesti toisen suuntaan kysyvä ilme kasvoillaan
"Mutta entäpä sinä, kuka sinä olet? Et mikään merkittävä mies, todennäköisesti, kun et tunnistanut minua..."

Haltia otti taskustaan pienen peilin ja peilasi nopeasti kasvonsa läpi tarkistaakseen, että tarvitsiko hän puuteria. Ei tarvinnut, vaikka kostean ilman olisikin voinut luulla tekevän hallaa ihohuokosille. Sitten hän palasi takaisin uuden tuttavansa pariin
"Olen maagi" hän kertoi jaksamatta tehdä ammatistaan sen suurempaa numeroa, tälläisessä paikassa se ei ehkä olisi kovinkaan viisasta...
"Lisäksi olen paljon tekemisissä sielujen kanssa, joten olen tullut tutuksi kaikenlaisten energioiden kanssa, ja sinä ystäväni" Arata pysäytti lauseensa jälleen kesken ja kurtisti hieman kulmiaan. Olikohan toinen edes tietoinen omasta taipumuksestaa imeä ympärillä olijoidensa energiaa? Jos ei ollut, ei hän myöskään osaisi hallita sitä. Haltia loi huomaamattomasti suojaloitsun ympärilleen, jottei toinen vahingossakaan imisi häneltä liikaa energiaa itselleen - liian suuri määrä magiaa tavalliseen ihmiseen voisi olla kohtalokasta. Ja se olisi myös hänen voimiensa tuhlaamista.
"Saanko kysyä, että oletko kenties velkaa jollekin demonille jostain?" Arata kysyi ottaen nyt vuorostaan teekuppinsa kätösiinsä. Ehkä mies imi koko ajan energiaa itseensä maksaakseen velkaansa jollekin demonille, joka oli aikoinaan tehnyt hänelle palveluksen? Tai sitten mies vain keräsi röyhkeästi muiden voimat itselleen esittäen tavallista ihmistä. Haltia päätti olla varuillaan toisen kanssa.
Cheikki
 

Re: Tule isin luo~

ViestiKirjoittaja Lörri » 10 Marras 2013, 16:25

Jeremiah mietti haltian sanoja samalla kun siirsi ensimmäistä oluttuoppiaan tieltä, jotta tarjoilija saisi laskettua muut juomat hänen eteensä. Hän katseli tarjoilijan liikkeitä ja otteita hyvin arvioivasti ja tuhahti sitten tälle itsekseen. Kankea ja kömpelö, aivan liian epäystävällinen ilme...ei, Jeremiah olisi antanut kepistä tälläiselle tarjoilijalle, ja jos moinen toistuisi, niin sitten mies saisi lähdöt. Jeremiah oli hovimestarina toimiessaan ollut tarkka siitä, että kaikki meni aivan täsmälleen ja prikulleen niin, kuin pitikin, ja häntä kiitettäisiin kulmakunnan upeimpana; täydellisenä hovimestarina.
Niin; jottako hän joko suojasi itseään lahjakkaasti, tai oli matala tasoltaan? Mitähän tämäkin sitten piti sisällään? Jeremiah ei suojannut itseään mitenkään, ja hänen kykynsä ja pakkonsa imeä energioita ympäriltään olevista ihmisistä, se oli hyvinkin matalatasoista toimintaa, koska sitä ei normaali oloissa voinut toinen edes havaita. Jeremiah itse toki havaitsi olonsa muuttuvan huonommaksi ja monin tavoin kurjaksi, jos hän joutui kauan olemaan yksikseen. Energian siirto kiihtyi kuitenkin kun hän oli läheisessä ihmissuhteessa jonkun kanssa, ja muutaman vuoden jälkeen sen saattoi kyllä jo huomata selkeästi tästä kohteesta....haltian täytyi tarkoittaa tätä Jeremiahin ilmeisesti osittaisesta demoniverestä tulevaa taipumusta. Mutta...mihinkähän tässä nyt kannattaisi nappulansa koettaa pelata? Ehkä Jeremiahille olisikin hyötyä antaa haltian ymmärtää, että hän olikin voimakkaasti maaginen kaveri, joka vain osasi piilottaa mahtavat vibansa erinomaisesti?
Sitten haltia sanoi nimensä. Arata Yavardean. Nyt Jeremiah oli aivan varma, että oli kuullut tämän nimen jossakin. Hän ei saanut ainakaan heti päähänsä, että missä, mutta jotenkin miehellä oli sellainen kutina, että se ei tainnut olla mitään kovin mukavaa? Eeeei. Ei hän muistanut, vaikka kuinka mietti. Ehkäpä se sitten tulisi hetkenpäästä mieleen, niin kuin asioilla joskus tapana oli.
" Jeremiah Pitkäpalkko, päivää." Rottamies kertoi nimensä, hieman terävään äänensävyyn, ja lisäsi; " Saatanpa olla suurempi mies, kuin luuletkaan, Arata Yavardean. Saatanpa hyvinkin. Mutta todelliset suuruudet vain pysyvät tuntemattomuudessa, ja heidän tekonsa puhuvat puolestaan." Kauppias puhui hiljaa ja rauhallisesti, katsellen nyt suoraan kohti Aratan harmahia haltiasilmiä. Jeremiahia oli ärsyttänyt haltian lausahdus, että hän ei olisi mikään kovin merkittävä mies. Ei välttämättä olisikaan, mutta kenenkään ei tarvinnut tulla sellaisia hänen eteensä laukomaan!

Sitten toinen kaivoi jostain peilin esiin, tutki sieltä kotvasen kasvojaan ja oli niihin ilmeisesti tyytyväinen, kun laittoi peilin pois, ja kertoi Jeremiahille olevansa maagi. Ja silloin Jeremiah tajusi, että maagina hän oli tämän haltian nimen kuullutkin, ja että tällä oli jotain tekemistä sielujen kanssa, niiden keräilyssä tai jossain sellaisessa ikävän kuuloisessa puuhassa?..."Lisäksi olen paljon tekemisissä sielujen kanssa, joten olen tullut tutuksi kaikenlaisten energioiden kanssa..."
Kas niin, niinhän se. Niinhän se olikin. jeremiah joi ensimmäisen oluttuoppinsa tyhjäksi, kopautti sen pöytään ja tarttui mukavan kuumaan viskikahviinsa vetäen sen aivan eteensä. Kuuma höyry nousi hänen nenäänsä ja tuoksui hurmaavan arommikaalta. Aaaah...Jeremiah nautiskeli mielellään tällätavoin, kuten nyt vaikka pilkkoi tuoksuja osiin, kuten koulussa joskus aikanaan oli opetettu, jos hänellä vain oli sellaiseen joskus aikaa ja tilaisuuksia.
" Ei, en ole velkaa yhdellekään demonille." Jeremiah vastasi hieman kummastuneena toisen kysymykseen. " Mutta minä itse, minä voin olla hyvinkin demoninen."
Tämän ei ollut aluksi tarkoitus kuulostaa muulta kuin mitä Jeremiah tarkoittikin, eli että hänellä itsellään oli demoniverta, ja sieltä saattoi jotain taipumuksia kummallisuuksiin tulla, mutta hän huomasi sen kuulostavan siltä, kuin hän olisi tarkoittanut jotain enemmän...ja jostain syystä, tai ihan vaan kierosta ja kaksinaamaisesta perusluonteestaan johtuen antoi lauseen jäädä sillätavoin, helposti väärin ymmärrettäväksi.
Lörri
 

Re: Tule isin luo~

ViestiKirjoittaja Cheikki » 21 Helmi 2014, 19:39

// Anteeksi että kesti ja kiitos ettet vetänyt hahmoasi pelistä! >< //

Syvä huokaus. Mies, joka istui häntä vastapäätä, ei selkeästikään ollut valmis puhumaan asioistaan suoraan ja helposti. Eipä sillä, ei kovin moni muukaan ollut kokenut Arataa sinä kaikkein luotettavimpana henkilönä. Henkilönä, jolle voisi puhua kaikista arimmista aiheistaan. Mies naksautti kieltään ja kohotti viinilasin huulilleen siemaisten siitä hieman.
Toinen kertoi, ettei ollut velkaa demoneille. Se siitä teoriasta. Siis mikäli mies oli ylipäätään rehellinen hänelle... Arata alkoi turhautua tilanteeseen, mutta onneksi toinen sitten antoi vähän siimaa: hän saattoi kuulemma itse olla hyvinkin demoninen. Aratan kulmat kohosivat kysyvästi ylemmäs ja palasivat sitten taas paikoilleen kehystämään epäluuloista katsetta. Toinen ei ollut demoni, ei ainakaan kokonaan. Hän olisi kyllä aistinut sen. Yrittikö toinen jutella hänelle rivoja? Ehkä toisella oli hieman sairaita taipumuksia makuukammarin puolella tai jotain? Taipumuksia, joita muut pitivät varsin epäpyhinä, demonisina. Arata hihitti mielessään ajatukselle kohtalaisen hyvännäköisestä seuralaisestaan nahkaisissa vaatteissa, sortamassa partneriaan. Nautittuaan hetkisen ajatuksestaan, joutui Arata kuitenkin myöntämään itselleen, ettei se "seksuaalinen demonisuus" kuitenkaan välttämättä ollut se, mitä toinen oli ajanut takaa... Arata joi lisää viinistään ja risti jalkansa pöydän alla
"Vai niin... Demoninen, sanot" mies tuumaili ääneen ja silmäili ympäristöään mietteliäänä. Toisen taipumus imeä energiaa siis liittyi jotenkin - suoraan tai mutkan kautta- demoneihin, ja mies luultavasti tiesi sekä taipumuksestaan että sen aiheuttajasta. Mies oli tuskin harjoitellut taitojaan vuosien saatossa, sillä siinä tapauksessa voisi kuvitella, että mies suorastaan kerskailisi osaamisellaan, eikä olisi vaikeasti tavoiteltava. Toisaalta, jos toinen olikin maagi tai vieläpä voimakas maagi, osasi hän varmasti jo elää asian kanssa ilman, että siitä tarvitsi koko ajan kerskailla muille ihmisille. Arata ei kuitenkaan ollut ennen nähnyt kyseisiä kasvoja, eikä hän uskonut, että näillä kulmilla olisi yhtäkään suurta maagia, jota hän ei tietäisi. Hän jos joku otti selvää kilpailijoistaan. Oliko toinen ehkä valeasussa? Todennäköisintä oli, että toinen oli vain ihastunut häneen ja esitti nyt suurempaa miestä kuin todellisuudessa olikaan, päästäkseen vällyjen väliin. Suloista.

"Joten... Mitä teet ammatiksesi? Ja mikäli aiot selittää minulle jotain jostain tavallisista tomutöistä, niin ole hyvä ja kerro minulle sitten enemmän siitä, mitä teet vapaa-ajallasi. Kerro minulle, millaista magiaa harjoitat" nuorukainen käski ja lisäsi sitten pilke silmäkulmassaan
"...Ja tietääkö Kuninkaasi siitä?"
Cheikki
 

Re: Tule isin luo~

ViestiKirjoittaja Lörri » 22 Syys 2014, 00:36

/ Sorrryyyy vaan hei! JA nyt tulee kökköä, lupaan, mutta siitä se sitten lähtee :P //

Jeremiah nojasi taaksepäin istuallaan ja otti kuuman juomansa syliinsä. Hitaasti hän sekoitteli sitä, kilisteli oikein huolella lusikkaa vasten lasin reunoja ja piti kasvonsa tyynesti peruslukemilla. Jeremiahista tutui todella, että hän niinsanotusti käveli nyt heikoilla jäillä tässä. Parasta tosiaan olisi ollut poistua paikalta nopeasti jonkin tekosyyn varjolla...mitä pikemmin niin sen parempi.
Mutta toisaalta tilanne oli niin mehukkaan houkuttava ja Jeremiahin uteliaisuutta kutkuttava, että hän ylitti pelkonsa että epävarmuutensa, päättäen ruveta tarinoimaan, kun seura kerran sitä häneltä toivoi.
" Minä teen monenlaisia asioita, Arata Yavardean. Kovin monenlaisia. Niin ammatikseni kuin vapaa-ajallanikin. Ja useimmiten niitä ei voi erottaa toisistaan millään muotoa." Jeremiah aloitti ja terävöitti katseensa tarttumaan haltian kasvoihin. " Tiede." Hän sanoi yhden sanan, ja piti tauon. " Magian tieteellinen tutkimus on se, mitä harjoitan. Lisäksi hankin ja sijoitan maagisia esineitä ja asioita. Ja osaltaan...en harjoita mitään, vaan olen." Sana joka olisi kuulunut Jeremiahin lauseen loppuun oli "maaginen", mutta hänestä tuntui paljon vaikuttavammalta ja arvoitukselisemmalta jättää se ilmaan roikkumaan. Toinen liittäisi sen hänen sanojensa perään kyllä itsekin, koska ei tyhmä ilmeisesti ollut.
Tässä ei ollu kaikki ihan silkkaa valetta, vaan iso osa totuutta mukana. Tälläiset valheet ja juonenpunonnat olivat Jeremiahin kokemuksen mukaan kaikkein parhaita ja myöskin turvallisimpia käyttää.
Magian tutkimus oli asia, jonka kanssa Jeremiahilla ei ollut mitään tekoa, mutta se oli asia, josta hän saisi väännettyä jonkinlaista järjellisen kuuloista asiaa melkoisen helpostikin, mikäli keksustelu edetessään sitä häneltä vaatisi.
" Kuninkaani tietää joistain toimistani, ja jotkut asiani toimitan ilman hänen sinettiään." Sanoi rottamies vielä ja koetti saada sanansa kuulostamaan mahdollisimman mahtavilta, kuulostamatta kuitenkaan mahtailevalta.
Lörri
 


Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron