Kirjoittaja Mori » 06 Elo 2015, 11:18
Shael teki suojakentän omien vartijoittensa ylle, kun mies alkoi puremaan toista. Nainen sai kuitenkin otteensa irti, kun toinen kumautti päähän, mutta mies ei taintunut vieläkään. Niinpä niin Shael odotti hetken, kun mies meni unten maille. Shael antoi maan tasaantua maan alla ja toinen naisvartijoista tarttui mieheen nostaen tuon kuin perunasäkin olalleen. Naisvartija muutenkaan näyttänyt yhtään vaivaantuneelta kantamaan miestä olallaan. "Rouva, tämä kyllä hyvin epätavallista teiltä. Mitä te oikein suunnittelette?" toinen vartijoista kysyi, kun oli laskenut miekkansa ja hieroi hieman purtua kättään. Shael ojensi kätensä vartijaa kohti, joka ojensi omansa, jolloin noita alkoi parantaa mustelmaa, joka siihen oli ilmestynyt. "Haluan pistää miehen ruotuun... Arvostamaan hieman naisia." Shael totesi ja käveli vartijoidensa kanssa.
He kävelivät kohti laivaa, jossa kapteeni heilutteli heille iloisesti. Shael astui laivaan ja sitten vartijat. "Oho! Mikä tämä on?" kapteeni kysyi tökkien miehen kasvoja, kun Shael otti kädestä kiinni ja laski sen alas. "Älä töki häntä." hän pyysi hymyillen. "Viemekö hänet tyrmään?" kapteeni kysyi oitis ja antoi silmiensä kiilua. Shael hymähti ja nyökkäsi. "Älkää pästäkö häntä köysistä, on parempi, että myös laitan jotakin niihin kaltereihin. Tämä mies ei tunnu olevan tavallinen ihminen. Hän haisee liian vahvasti mustalle magialle." hän varoitti ja kapteeni näytti huvittuneelta ja nyökkäsi. Hän lähti näyttämään noidalle ja vartijoille tietä laivassa olevaan tyrmään.
Mies asetettiin istumaan tyrmän nurkkaan. Kalterit suljettiin ja Shael jäi sitten yksin katsomaan kaltereiden läpi miestä. Kuinka inhottavaa! Hän ajatteli ja hymähti koskien kaltereita. Hän alkoi hitaasti sivelemään kaltereita ja asetti suojaloitsun, joka ei antaisi kalterien mennä rikki ja ne tuntuivat muuttuvan hieman tukevimmiksi. Hän viimeisteli loitsun rauhassa ja sen jälkeen hän suuntasi takaisin kannelle, jossa kapteeni opasti naiset omiin huoneisiinsa nukkumaan yön yli. Vanki saisi virua omassa tilassaan, kunnes heräisi. Shael oli asettunut nukkumaan ja mietti hetken mitä tekisi oikeasti miehelle. Hän ei sitemmin ajatellut ja rupesi nukkumaan.
Aamu oli kirkas ja koko miehistö laivassa oli jo jalkeilla. He olivat läheteneet aikaisin liikeelle, sillä illan suussa päästäisiin vasta takaisin saarelle. Shael ei herättänyt vartijoitaan, hän söi aamiaisen ja sen jälkeen keskustelu niitä näitä kapteenin kanssa. "Ah, anteeksi, mutta taidan nyt mennä tarkastamaan tuliaisemme tilan." hän ilmoitti, johon kapteeni vain nauroi huvittuneena. Vai että tuliainen, enemmänkin tuon miehen saisi kapteenin mielestä heittää vaikka yli laidan ja antaa hukkua kivi jaloissaan. Toisaalta Shael ei antanut siihen lupaa, koska hän ei tappanut ketään ellei ollut pakko.
Noita suuntasi askeleensa kohti laivan ruumaa, jossa tyrmä tosiaan sijaitsi. Hän tiesi, että loitsu pitäisi villimänkin pedon sisällään, koska se levisi seiniin, kattoon ja lattiaa, ettei niitä voisi murtaa. Muuten saattaisi olla niin, että laiva uppoaisi, jos mies päättäisi räsäyttää jotakin rikki, jos olisi päässyt köysistään. Kyllä, Shael uskoi miehen olevan voimakas, jotta voisi helposti murtaa köysien tiukkuudeen, mutta sitä vastaan hänen loitsunsa olivatkin. Noita astui lopulta tyrmän lähelle ja hän tuli sulavasti kaltereiden eteen, kuin haamu, joka lipui aamu-usvan seasta esiin. "Huomenta." hän sanoi, mutta äänestä ei löytynyt lempeyttä saatika sitten yhtään myötätunta tätä miestä kohtaan. Suoraan sanottuna hän olisi halunnut talloa mokoman jalkoihinsa, tai polttaa vaikka heti. Silti hän ei tehnyt mitään harkitsematonta. Hän mietti erään miehenkin sanoja, jokaisella miehellä oli unelmia ja asioita. Aivan Shael tiesi sen, mutta hänen vihansa oli liian kivikovaa raiskaajia ja väkivallankäyttäjiä kohtaan.