Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Elo 2015, 20:44

Shael järjesteli kaikessa rauhassa papereitaan, kunnes vei siistit pinot työhuoneeseensa. Hän päätti itsekin painua pehkuihin jahka saisi oleskeluhuoneen pöydän siivottua. Niin, noita myös asettui nukkumaan. Silti hän heräsi kesken yötä pieneen tömähdykseen. Haltian korvat kun olivat paljon herkemmät, mutta lisäksi siinä oli ehkä rinnalla myös jotakin muuta. Äidinvaistoko, älä puhu roskaa. Niin ainakin Shael uskotteli, mutta hän nousi vuoteestaan jupisten metsänhengistä taivaan henkiin. Noita asteli paljain jaloin vuoteeltaan ja vetäisi housut jalkaan, jonka alle hän tunki osittain yöpukunsa paitaa. Vaikka Shael nukkukin lähellä Merarin huonetta hän ei mennyt tämän huoneelle vaan alas. Aika halkoa jotakin henkistä. Noita oli päättänyt, koska ei jaksanut aina tehdä rohtoja unettomuutta kärsivälle orjalleen. Hän kuitenkin nappasi sellaisen hajukynttilän, jonka sekaan oli sekoitettu unta edes auttavaa rohtoa.
Hän käveli portaat ylös paljain jaloin ja avasi lopulta pimeän huoneen jossa Merari oli käpertynyt sikiöasentoonsa. Hän kädessään oli kynttilä kynttilälautaselle asetettuna ja kynttilässä loimusi pieni tuli. Shael katsoi Meraria, jonka kehon varjot piirtyivät pitkinä ja vaarallisen näköisenä seinille. Hän käveli huoneen poikki ja asetti kynttilän jakkaralle.

"Noh, mikä on?" Shael lähes vaati selitystä siihen, että hänet oli herätetty, vaikkei se oikeasti ollut mitenkään Merarin syytä. Noidan punamustat hiukset tuntuivat antavan omalaatuisen sävynsä kynttilän valossa. Ehkä enemmän sellaisen verenpunaisen sävyn, joka tummui, kun verta tuli lisää. Siitä sitten enempää mainitsemaan, kun noita katsoi väsyneesti Meraria. Jos mies ei saisi unta, tuo ennen pitkään kuolisi omaan univajeeseensa. Joko hänen luonaan tai vapaudessa. Vapaudessa se toki kelpaisi, kerta oli raiskaajan alku. Shael ei tosin halunnut nähdä kuolleeksi muuttunutta orjaansa joku päivä. "Puhuminen helpottaa asiota paljon paremmin. Jos näet painajaisia on siihen hyväkin syy. Toisaalta jos et halua puhua, voin antaa sinulle kynän, mustetta ja paperia. Saatpahan purkaa tuota stressiäsi johonkin." Shael puuskahti ja hän oli lähtemässä huoneesta.
"En kaipaa yhtään sellaista miestä, joka tappaa itsensä hitaasti univajeeseen." hän huomautti ja poistui huoneesta hakemaan paperia, kynän ja mustetta. Sitten hän saapi takaisin ja antoi ne Merarille.
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Elo 2015, 21:31

Mies säikähti ovesta saapunutta noitaa pahemman kerran, mutta vain lähinnä siksi että pelkäsi herättäneen naisen jälleen kerran ja saisi nyt siintä sanomista. Jack oli käymässä pahoittelemaan herättämistä.. ei hän tarkoittanut, mutta sen sijaan jäi katsomaan kuinka nainen käveli huoneen poikki laskien kynttilän jakkaralle, joka loi valollaan huoneeseen pitkät varjot luoden ehkä uhkaavan tunnelman huoneeseen.

Shael kysyi mikä oli, miksi mies oli jälleen herännyt. Jack katsoi naista, eikä vastannut vaan puristi jalkojensa ympärillä olevia käsiään nyrkkiin kevyesti väristen kuin olisi palellut. Oikeastaan mies paleli vaikka huone oli sopivan lämmin, mutta se oli vain se kaikki henkinen stressi mikä sen aiheutti. Lisäksi mies oli väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kerta nainen ei saannut vastausta kävi nainen uudestaan avaamaan suunsa huomauttaen miehelle, että puhuminen helpottaisi miehen henkistä tuskaa, kerta painajaisten näkemiseen oli hyvä syy. Etenkin jos ne olivat toistuvia ja häiritsivät unta miehen mittakaavassa. Mutta kenelle hän muka kävisi puhumaan? Shaelilleko? Tuo ehkä oli viimeinen henkilö jolle mies kävisi purkaamaan tunteitaan. Jack ei ollut antanut anteeksi sitä että nainen oli pakosta miehen tänne tuonnut ja vanginnut kuin eläimen. Noita kävi mainitsemaan, miehen vaitonaisuuden tähden, että mies voisi kirjoittaa tunteensa paperille. Jack nyökkäsi tähän pienesti hyvin hiljaa, ehkä se olisi helpompi.
Nainen huomautti ennen lähtöään ettei kaivannut miestä, joka oli tappamassa itseään hitaasti univajeeseen ja poistui sitten hakemaan paperia ja kynää. Hetken päästä nainen palasi ja ojensi kirjoitus välineet miehelle. Jack laski paperin lattialle ja vaihtoi asentoaan hieman paremmaksi kirjoittamista varten. Mies mietti hetken ja aloitti kirjoittamaan.

"Voisin ensin aloittaa sanomalla, että olen menettänyt kaiken. En tarkoita vain nykyistä tilaani, vaan tapahtumia satojen vuosien takaa. Menetin perheeni, vanhempani ja elämäni vain yhden koiran tähden.. Se koira vainoaa minua tänäkin päivänä. Tiedän että se haluaa minut takaisin, vaikka olemme nyt erillään nykyään. Se koira jahtaa minua unissani ja haluaa vangita minut taas siihen pimeyteen, sisälle omaan kehooni.

Nyt kun olen ollut vapaana koirasta, en sano asioiden olevan paremmin.. olen joutunut kestämään kolmikkoa. Hirviöitä, ihmissyöjiä.. he tapoivat silmieni edessä miehen jonka yritin pelastaa ja pilkkasivat minua.. myöhemmin ne pirut tappoivat orjani. Naisen, jonka oli juuri säälistä pelastanut orjakauppiaalta. Hän oli kiltti ja mukava, huolehtivainen.. ja nyt hän on poissa. Hänen kuolemansa toistuu joka yö.
"

Jack kirjoitti varsin pitkän viestin, mutta ei oikein osannut pukea tuskaansa lyhyemmäksi. Siintä jäi niin paljon kertomatta, mutta siinä oli lyhyesti mitä oli hänen elämässään tapahtunut tässä ajassa. Loppua kohden miehen käsi kävi tärisemään jolloin selvä kaunis teksti alkoi muuttumaan harakan varpaiksi, eikä mies voinnut sille mitään että hänen poskiaan pitkin tipahti paperille muutama märkä läiskä. Lopulta se oli valmis ja Jack työnsi käsi väristen lattiaa pitkin paperin Shaelille pyyhkien kyyneleitään. Oli noloa itkeä naisen edessä, etenkin kun oli aikuinen mies, joka ei näyttänyt siltä persoonalta jolla oli henkistä tuskaa.
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Elo 2015, 22:01

Kirjoittaminen vaikutti sekin hyvin raskaalta. Tekstiä tuli ja kynä sauhusi. Yön pikku tunnit olivat hiljaisia. Ainoastaan kuului kynästä kuuluiva ääni ja paperin rapina. Noita oli ottanut istuma asennon miehen edessä ja katsoi tuota ehkä vähän äidillisin silmin. Vaikka Shael koki miesvihansa tätä orjaansa kohtaan, ei se estänyt häntä näkemästä sellaisiakin puolia, kuin Mearin tunteet. Tuon käsi tärisi ja hänelle näytti tekevön rankkaa kirjoittaa viimeisiä lauseitaan, kun käsiala tuntui muuttuvan hepreaksi. Merari liutti paperin naiselle, jonka Shael myös otti. Hän luki sen hiljaa ja laski sen alas. Noita ei tuominut toisen kyyneliä. Hän oli monen miehen nähnyt itkevän edessään, muta se joko johtui siitä, että hänet oli häpäisty ja hän oli potkaissut nivusiin. Orjia hän ei juurikaan itkettänyt sillä lailla. "Olet kokenut paljon." Shael aloitti nuoleskellen hieman huuliaan, jotta ääntäminen olisi helpompaa.
"Ymmärrän, että olet menettänyt paljon. Mutta se, että menetit yhden koiran takia elämäsi-" lause pysähtyi, kun Shaelin silmät näyttivät välkähtävän. Hän tuijotti miestä suoraan silmiin, kuin olisi nähnyt aaveen. Hän katsoi tuota, eikä voinut erehtyä. Hän oli nähnyt nuo kasvot ennenkin. Vain hieman erilaisempina. "Sinä!" Shael lähes huudahti, kun äkisti pidätti ääntään. Hänen sisällään tuntui raivoavan viha. Suuri, liekehtivä vihameri. Hän pudisti päätään ja nosti katseensa. "Kalma." hän lähes kuiskasi sihisten. Se rakki kehtasi epäillä hänen kylänsä toimenpiteitä. Tapoja, joihin hän ei millään lailla liittynyt.

"Menetit ihmisyytesi hänen takiaan. Siksi tuo mustanmagian keho. Äläkä näytä yllättyneeltä. Olen harrastanut magiaa yli 300 vuotta." Shael naurahti puhdasta vihaa äänessään. Jos hän näkisi vielä sen rakin, hän grillaisi sen ja törkkäisi sioille. "Hän anasti siis ihmiskehosi...." Shael totesi ja näytti vai kasvattavan vihaansa.
Kuitenkin hän palasi takaisin Merarin uneen. "Ihmissyöjiä..." Shael mutisi hieman hajamielisesti. Ainakaan ne eivät ole tänne tulleet. Olisi muuten paha juttu. Merari oli myös kertonut kuinka oli ensin kyetön pelastamaan tuntematonta miestö näiden käsistä. Se ei valitettavasti kiinnostanut miesten vihaajaa. Sitten kun hän katseli taas tekstiä, hänen niskakarvansa tuntuivat nousevan pystyyn. "Naisparka...." Shael lähes huokasi murtuneena. Kuinka kukaan nainen saattoi menettää henkensä niin kauheiden yksilöoden käsistä. Sen naisen olisi pitänyt tulla tänne, eikä urpoilla Merarin orjana. Toisaalta mies puhui naisesta ystävälliseen sävyyn, joten kai siitä saattoi olettaa, että nainen oli myös saanut vähän parempaa kohtelua?

Uni toistui joka yö. Painajainen, joka vei lopulta nukkijalta yö unet, koska pelkäsi näkevänsä aina saman kaamean unen. Noita biittoi kynttilään. "Tuo auttaa sinua nukkumaan." hän ilmoitti. Shael kohotti katseensa Merariin. "Tuntuuko paremmalta? Etkä näe nyt enää painajaisia, koska sinulla on tuo kynttilä." Huitaiu kynttilän puoleen ja sitten noita nousi ylös latialta. Jän painuisi pehkuihin manaamaan sen koiran ketaleen maasta helvettiin asti.
Shael vilkaisi Meraria. "Nukukin sitten, tai halkaiset vielä itsesi kahtia." hän puuhkahti ja katosi suljetun oven taakse. Shael painui takaisin nukkumaan.

Aamu oli uninen, myös noidalla, joka joi vahvaa teetä, jotta heräisi kunnolla tähän harmaaseen aamuun. Tänään oli pilvistä.
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Elo 2015, 23:39

"Olet kokenut paljon." Jack tiesi sen, hän oli kokenut paljon enemmän kuin tavallisen ihmisen olisi edes pitänyt. Joten ei ollut mikään yllätys että miehen henkinen hyvin vointi alkoi olemaan vaakalaudalla.. hän hajoasi vielä ja murtuisi kokonaan. Menettäisi viimeisenkin järjen hippusensa. Hän ei enään kestäisi menettämistä ja siintä tulevaa tuskaa. Shael kävi jatkamaan sanojaan ja Jack katsoi naista hiljaa itkuisilla silmillään, peläten että saisi sen ainiaisen saman saarnan osakseen: "Joo koira vei elämäsi, mutta kokoa itsesi hyvä mies." Se kuulosti niin helpolta, mutta jo valmiiksi rikkinäiselle miehelle se oli vaikeaa eikä niin helppoa. Hän tarvitsi tukea siihen että pysyisi jaloillaan. Shael kuitenkin keskeytti lauseensa kuin olisi muistanut yllätttäen.. katsoen Jackia suoraan silmiin. Jack tujotti hiljaa takaisin naiseen kysyvänä, kunnes tuo lausui sanan "sinä". Jack kohotti kulmaansa.. niin mitä hänestä? Mies ei osannut todellakaan yhdistää naista ja aavekoiraa toisiinsa, vaikka heidän ulkonäössä olikin samaa todella paljon. Lopulta nainen lausui nimen, joka oli täyttä myrkkyä miehelle. Kalma, oliko nainen nähnyt tai tavannut sen kirotun kapisen koiran!? Luulisi sen suu paltin vähintäänkin aiheuttavan itselleen ongelmia tämän naisen kanssa, sillä Shael näytti suorastaan raivostuvan asiasta... Hänen tähden? Jack oli käymässä kysymään asiasta paremmin mutta noita oli suustaan nopeampi jatkaessaan ynnäten asioita jopa pelottavan hyvin. Ihmisyyden menettäminen, mustan magian keho.. kaikki. Nainen tuntui ynnäävän kaikki tehokkaasti, mutta huomautti noitana huomanneen miehen oudon kehon jo ajat sitten.
"Kyllä, niin hän teki.. omiin käyttötarkoituksiinsa." Jack huokasi hiljaa naisen puheisiin.

Nainen kuitenkin palasi hänen uneensa, jossa oli ihmissyöjiä ja Sil. Noita voivotteli naisen kohtaloa ja Jack katsoi lattiaan koittaen olla muistamatta sitä hetkeä kuinka nainen vietiin hänen silmiensä alta. Se jalka.. se kaikki veri, kuinka nainen raahattiin vain pois eikä hän pystynyt tekemään asialle mitään.
"Olen pahoillani hänen puolestaan.." Jack sanoi hiljaa Shaelille, vaikka tiesikin pahoittelun olevan jo myöhäistä. Nainen oli kuollut, syöty ja se kaikki oli hänen syytään. Miksi hän olikaan ottanut naisen mukaan!? Kaikki olisi ollut hyvin jos hän ei olisi tehnyt sitä. Jack kohotti katseensa Shaeliin, joka viittoi kynttiään ja sanoi sen auttavan nukkumisessa. Jack nyökkäsi ja loi ehkä ensinmäisen pienen hymyn naiselle koko aikana.
"Hieman.. kiitos." Jack vastasi naiselle, vaikka tiesikin ettei hänen henkisiä haavoja yhdessä yössä vain pyyhkäisty pois. Hän tarvitsi aikaa ja hellyyttä, ymmärrystä päästäkseen jaloillensa. Shael nousi ylös lattialta aikoen palta nukkumaan kun asia oli selvitetty käskien miestä nukkumaan, tai hän halkeasi kahtia. Mies ei ollut varma mitä nainen sillä tarkoitti, mutta naisen poistuttua mies joi vettä raahaten itsensä selälleen patijalle hieman irvistäen kosketus hellän palanneen ihonsa tähden. Jack makasi siinä ja itki hiljaa.. hän antoi sen kaiken tuska valua nyt hänestä ulos, ennekuin itsekkin nukahti. Lopultakin.

Oli aamu, vaikkei Jack sitä nähnytkään huoneestaan, tai ei oikeastaan voinnut kerta nukkui umpi unessa lattialla sillä aikaa kun Shael itse joi teetään. Ainakin siihen asti, kunnes yllättäen säpsähti hereille ylhäältä kuuluvaan kolahdukseen ja pomppasi pystyyn. Mikä se oli? Mies katsoi unisena ympärillensä.. ehkä se oli jokin eläin, joka hyppäsi katolle? Ihan sama. Mies katsoi kynttilää jakkaralla ja sammutti sen, kerta sitä oli vielä jäljellä. Mies joi vettä naamaansa ja oli jälleen nälkäinen mahan kuristessa aamiaista. Mahdollisesti hän saisi sitä.. hän ollut kiltiti, hän oli hoitanut paperi työt todella hyvin ja pessyt lattiat. Mitä hän tänään joutuisi tekemään?
Siinä istukellessaan mies nousi seisomaan venytellen jäseniään pistäen merkille kylkeään koskettaessa että hänen kylkiluunsa tuntuivat normaalia enemmän. Hän oli menettänyt painoa.. ei tietenkään vaarallisesti, mutta niin että se huomasi. Mies myös kokeili leukaansa tajuten partansa kasvaneen piikikkääksi sängeksi. Saisikohan hän lyhentää sitä?
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Elo 2015, 11:29

Shael laski lautasen pesuvatiin. Hän otti toisen lautasen ja lättäsi siihen puuroa. Hän täytti uuden vesi kannun, mutta omenaa hän ei ottanut. Niitä ei ollut. Tänään Merari saisi vain kantaa koria käsissään, kun noita kävisi torilla ostamassa hieman ruokaa. Tosin sitä ennen, mies saisi hoitaa itsensä puhtaaksi. Shael vei ruuan ylös ja avasi oven, jonka takana Merari jo venytteli. "Ylhäällä vai? Noh, nukuitko?" hän kysyi, kohottaen hieman kulmiaan. Hän ojensi puurolautasen miehelle ja vaihtoi kannun. "Kun olet syönyt tule alakertaan. Teemme jotakin tuolle naammalle." Shael totesi, muttei uhkaavasti. Hän jätti huoneen auki.
Shael otti ison padan ja täytti sen vedellä. Hän kuumensi sen kävi sen jälkeen hakemassa lisää vettä. Tosin hän vei kuuman veden ulos, samoin kun kylmänkin. Noita kävi hakemassa peilin, pyyhkeen ja pesusienen, joka oli tarkoitettu iholle. Hän laski myös saippuapalan pyyhkeen päälle. Hän haki yhden ylimääräisen vadin ja kaatoi siihen kuumaa sekä kylmää vettä. Shael mietti mihin hän oli tunkenut partaveitsen. Hänen miehensä oli omistanut sellaisia, mutta noita oli kai hautanut suurimman osan jonnekin. Hän löysi parta veitsen ja saapui takaisin sisään vain nähdäkseen Merarin. "Hyvä. Tule takapihalle." hän totesi ja heilutteli partaveistä. Takapihalle päästyään nainen ojensi partaveitsen miehelle.

Kovin vaikeaa ei ole arvata, mitä nyt oli luvassa kaiken järjestämisen takia. "Pese itsesi, sen jälkeen lähdemme ostamaan ruokaa, koska minulta loppuivat omenat." hän puuhkahti ja jätti miehen sitten hoitamaan oman naamansa ja kehonsa. Noita kävi sitten tiskaamaan astioita ja asetteli ne kuivattuina takaisin paikoilleen. Shael katsoi aamun pilvisyyttä ja mietti sataisikohan tänään. Hän antoi Merarille oman aikansa kuurata itsensä siitä likakerroksesta, mutta sillä aikaa hän itse kävi hakemassa jostakin korin. Siihen hän saattoi kerätä kauppaostaksensa ja Merari olisi pelkkä korinpitäjä. Mitään suurempia Shael jaksanut suunnitella miehelle. Hän oli jo huomannut, kuinka miehen keho oli alkanut muuttua. Laihtua.
Toki hän kiinnitti huominsa siihen, ettei mies kuollut nälänhätään ja ruoka oli tarpeeksi "ravitsevaa" toisaalta omena päivässä kyllä pitäisi miehen pystyssä, mutta ei sillä pelkästään eletty. Shael laski korin odottamaan ulko-oven viereen. Hän kävi omassa huoneessaan vaihtamassa vaatteensa. Tuttu sulilla varustettu mekko laskettiin noidan päälle. Hän asteli ulos huoneestaan ja vilkaisi takapihalle? "Valmista?" hän kysyi ja jos hän viittoi miestä jättämään asiat siihen. Kyllä tuo sitten pääsisi kauppareissun jälkeen siivoamaan jälkensä. Varmaan pitäisi laittaa mies myös pesemään pyykkiä, sillä tuon vaatteet olivat ehtineet likaantua erilaisissa työssä ja lisäksi tämän hetkisessä paidassa oli mukava veriläntti. Shael katsoi paitaa vain hetken, kunnes katosi kaivamaan jotakin puhtaampaa. Se paita joutaisi valitettavasti roviolle.

Hän löysi paidan ja katsoi kokoa. Kyllä se menisi Merarin päälle. Noita vei sen miehelle. "Pue tämä yllesi." hän sanoi ja tyrkkäsi paidan miehen käsiin. Hän ei halunnut, Merarin kävelevän missään verisessä paidassa. Shael myös vaati miehen veristä paitaa itselleen. Heti kun noita sai sen käsiinsä se syttyi palamaan ja paita paloi pois noidan käsissää. "Mennään." Shael sanoi odottelematta ja kääntyi ulko-oven suuntaan. Hän otti korin ja ojensi sen Merarille.
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Elo 2015, 12:58

Jälleen ovi aukeni ja Jack kääntyi katsomaan venyttelyistään naista, joka kyseli oliko mies nukkunut yönsä naisen tuoman kynttilän jälkeen. Tietenkin avautumaan pääseminen oli myös asioita helpottanut ja miehestä oli hyvä päästä kerrankin jollekin puhumaan, vaikka se olikin nainen joka hänet oli vanginnut, ottanut orjakseen. "Kyllä, nukuin." Mies vastasi naisen kysymykseen ottaen puurolautasen vastaan ja kävi istumaan alas, että syöminen olisi helpompaa. Shael käski vuorostaan miestä tulemaan alakertaan jahka olisi syönnyt ja mies nyökkäsi siinä puuroaan mutustaessaan. Ilmeisesti nainen oli huomannut että hänen kasvonsa olivat alkaneet tulla karvaisemmiksi mitä olivat alussa olleet. Toisaalta ei sitä voinnut olla huomaamattakaan sitä rehottavaa partaa. Viikkoa vielä ja hänellä olisi vähintäänkin pukin parta ja viikset.

Jack sai syötyä puuronsa ja palasi tyhjän lautasensa kanssa alakertaan kun Shael huikkasi partaveitsi kädessään käskien miestä tulemaan takapihalle. Jack kohotti kulmiaan, mutta kävi viemässä lautasen keittiön tiskipöydälle ennenkuin köpötteli Shaelin perästä takapihalle, joka ojensi miehelle partaveitsen. Oli hassua että nainen omisti sellaisen.. tuskin nyt ihan vain häntä varten sitä oli hankkinut. Sitäpaitsi se näytti käytetyltä. Oliko naisella ollut ennenkin mies talossaan? Partaveitsestä miehen katse valui pihalla olevaan vatiin, sekä pesutarpeisiin. Ei tarvinnut olla nero tajutakseen että hän pääsisi pesemään itsensä pois tästä lika kerroksesta. Vihdoinkin.
"Selvä." Mies vastasi naiselle joka sanoi tarvitsevansa miestä otsoksilla, sillä omenat olivat loppu, mutta vasta sitten kun mies olisi puhdistautunut.

Jack odotti hetken että Shael olisi poistunut, että hän saattoi riisua itseään pesemisen ajaksi rauhassa. Mies alkoi pesemään itseään siintä hirvittävästä lika kerroksesta iholtaan ja pesi ohessa myös hiuksensa. Lämmin vesi tietenkin tuntui inhottavalta polttelulta palannuttta ihoa vasten, mutta mies sieti sen vain sen tähden että lika kerroksen saaminen pois tuntui paljon paljon paremmalta. Oli kiva taas olla puhdas.
Peseydyttyään mies kuivasi itseään, veti housut jalkaansa ja alkoi leikkaamaan partaansa, sekä niitä kasvavia viiksien alkuja pois kasvoiltaan. Jack ei käynnyt kovinkaan taiteelliseksi partansa suhteen vaan alkoi armottomasti leikkaamaan partaansa pois niin kauan kunnes hänen leukansa oli paljas. Se tuntui hieman hassulta, sillä mies oli tottunut siihen että hänellä oli parta.. sitä paitsi hän näytti siltä koiralta enemmän kuin pitkään aikaan. Se häiritsi miestä, mutta onnekseen hän ei kovinkaan usein tulisi näkemään naamaansa peilistä. Siinä peiliä kädessään pitäen mies vilkasi peilin kautta kaulassaan olevaa pantaa, jossa oli takana metallinen solki. Hän oli tuntenut sen jo aikasemmin, mutta Jack uskoi ettei tätä pantaa saatu pois vain ottamalla. Olisi liian helppoa vain ottaa tämä pois ja kävellä ulos.. ja muutenkin pannassa ei näkynyt piikkejä. Sen oli pakko olla noiduttu.
Jack huuhteli kasvonsa vedessä karvoista ja kuivasi naamansa kun Shael tuli kysymään oliko hän valmis. Mies nyökkäsi kävellen naisen luokse vilkaisten kuitenkin taaksensa jäännyttä sotkua. Kai hän myöhemmin ne joutuisi siivoamaan? Mies katsoi naista, joka oli jäännyt hänen kädessään olevaa paitaa ja sitten kääntyi katsomaan uutta paitaa miehelle. Nainen palasi uuden paidan kanssa ja otti miehen verisen paidan itselleen polttaen sen käsiinsä. Kätevä temppu.. Mies veti uuden paitansa päälle ja sitten oltiinkin jo menossa ja Jack nyt tietenkin seurasi ottaen korin käsiinsä.

Jack seurasi Shaelia ulos kanneskellen tyhjää koria kädessään ja jäi kävelemään hieman naisen taakse. Jack muisteli viime öistä keskustelua.
"..Kävikö se koira täällä vai tapasitko sen jossakin?" Jack kävi yllättäen kysymään naiselta, joka oli näyttänyt kovin hermustuvan Jackin ja Kalman yhteyden tullessa ilmi. Miksi? Ei nainen tähän asti sympatiaa ollut hänelle juurikaan antanut.. tosin Jack oli orjaksi yllättävän hyvällä hoidolla.
"Näytit hermostuvan siintä, tekikö se jotakin?" Jack innostui kyselemään. Olisi jopa mielekästä kuulla kuinka Kalma olisi saannut hieman nenillensä noidalta.
"..Niin.. ja kiitos että jaksoit kuunnella minua." Jack sanoi hieman nolona.
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Elo 2015, 14:10

Torille kävellessä Merari päätti näemmä kysyä hänen ja sen rakin tapaamisesta. Shael näytti huokaisevan, mutta jatkoi kävelyään samalla avaten suunsa. "Hmm... Se oli ilta... Hän oli haaksirikkoutunut tänne." hän katsoi hyväksi mainita, ettei kaksikko muuten olisi toisiaan tavanneet. Muuten olisi tullut niin känää, ettei mitään rajaa. Merari näki hyväksi sitten kysyä miksi hän oli hermostunut niin paljon eilen yöllä. Noh osittan ärsyttävä yöherätys oli osa syy ja väsymys hänen äkkinäiseen raivoonsa. Silti siinä oli puhdasta vihaa. Shael naurahti, tekikö se koira mitään? Noh mistä aloittaa. "Puhui sontaa ohi suunsa..." arvostelijat saisivat suksia suohon ja kuolla hitaasti uppoamalla ja tukehtumalla siihe mössöönsä. Sitten noita käänsi katseensa takana kulkevaan mieheen. Ilme ei ollut mukavimmasta luokasta. "Kysyt vielä tapaamisesta, niin liekitän sinut siinä mukana ja raastan tuon magian täytteisen kehosi" Shael sanoi ääni kihisten. Voisi melkein kuvitella, kuin noidan hampaiden kiristely synnytti sauhua ja hänen ympärillään oleva ilmapiiri oli silkkaa myrkkyä. Hän ei halunnut jakaa sitä tietoa, mitä Kalma päästänyt saataisesta suustaan.
Merari kuitenkin kiitti eilisestä yöllisestä keskustelusta. Tai no keskustelusta ja keskustelusta. Hän oli vain lukenut paperin. Noidan ilme hölläsi hieman. "Ole hyvä." hän vastasi ja käänsi kasvonsa kohti meno suuntaa. "Eikä sinun tule hävetä tunteitasi. Jokaisella on jotain, joka satuttaa sisimpäänsä." hän lausui lähes äidillisesti. Äiti joka kertoi pojalleen maailman vastoinkäynneistä. Onneksi tuli hieman hiljaisempaa eikä hän halunnut jatkaa keskustelua Kalmasta.

Tori tuli pian vastaan, koska eihän kylä nyt mikään suuri ollut. "Ah! Kerta et pidä taruolennoista, ole hyvä ja valmistaudu. Rankaisen sinua, jos yrität edes koskea kyläni naisiin." Shael sanoi ja heiluttu kättään. Tori aukeni heidän silmiensä edessä ja siellä oli, noh pelkkiä naisia. Taruolennoista ihmisiin. Shael käski miehen pysyä lähellään, koska jos tuo tuntisi olonsa sellaiseksi, että hyppäisi jonkun kimppuun niin Shael pääsisi pitälemään tätä paremmin läheltä kuin kaukaa. Ensimmäiselle kojulle, jossa myytiin hedelmiä. Noita halusi kaksi kiloa omenoita. Omenat ja valuutta vaihtoivat omistajaansa ja seuraava koju. Shael keräsi nyt vähän enemmän ruokaa, kerta oli ylimääräinen suu sitä haluamassa. Tosin orja mikä orja. Ruokaa tuli kun emäntä sillä tuulella oli. Toisaalta tähän asti Shael oli pitänyt Merarin ruuan siinä, että ainakin kaksi tai kolmekertaa päivässä tuli ruokaa. Ruuan laadusta sitten tiedä.
Torilla oli tosiaan kuhinaa, kyllä siellä aina välillä vilahteli miehiä, joko uusia orjia, jotka pidettiin kahleissa tai sitten vanhoja, joiden elämä oli aika mallikaasti täällä. Toisaalta riippui aivan siitä, minkälainen emäntä oli. Halusiko hän kasvattaa mies haaremiaan vai sadistisesti vain ruoskia nämä verille. Shael ei puuttunut sellaiseen. Se ei kuulunut hänen alueisiinsa.

Kori täyttyi pian. Sieltä löytyi omenoita, kasviksia, lihaa ja vaateparret Merarille. Ne saivat olla vaihtovaatteet tuolle. Shael katseli kojuja ja mietti mitä vielä tarvitsisi
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Elo 2015, 15:17

Haaksirikkoutui? Noh tämä saari ei välttämättä ollut aivan jokaisen tiedossa, sillä mies ei ainakaan tästä ollut kuullut... ja hetkinen!? Jos koira oli tänne haaksirokkoutunut niin sa tarkottaisi sitä että heidän olisi pakko olla jossakin Cypritin lähellä olevilla saarilla ja Jack tiesi tasantarkkaan vain yhdet saaret mantereen läheltä: Manasses saaret. Paikka joka oli kuuluisa rikollisista ja pakolaisistaan, jotka pakenivat omiaan tai lakia. Se tieto vieritti miehen sydämmeltä suuren kiven pois, sillä tosiaan pelkäsi joutuneensa Cypritin naapuri mantereelle mahdollisesti. Hän oli kuitenkin lähempänä kuin osasi arvata. Se alkoi jälleen kasvattamaan jo sammunutta pako halua uuteen liekkiin, tai ainakin kytemään hiljaa pienellä hiilloksella. Hänen olisi kehitettävä jotakin vain pannalle..
Kalma oli tapansa mukaan käynnyt aukomaan suutaan, joka ei tullut miehelle yllätyksenä ollenkaan. Hän oli monta kertaa saannut todistaa sen koiran typeryyden ja yli suuren suunsa. Sen sijaan yllätyksen aiheutti Shael, joka mulkkasi olkansa yli takanaan kävelevää miestä harvinaisen pahasti. Jack tunsi kuinka pelko kiipesi selkäpiitä pitkin ja mies mietti mitä hän oli tehnyt.. tai no ei tehnyt vaan sanonut. Nainen kävi huomauttamaan ettei halunnut enään kuulla siintä koirasta heittäen miehen päälle uhkauksensa. Jack pahoitteli sanojaan ja lupasi olla hiljaa. Hän oli saannut enempi tietoa kuin tarvitsi.

Noidan ilme kuitenkin lempeni hieman kun Jack oli myöntänyt kiitoksensa "kuuntelemisesta" ja huomautti ettei miehen tarvitsisi hävetä tunteitaan. kerta jokaisella oli jotakin mikä oli vahingoittanut henkisesti. Jack katsoi maahan ja nyökkäsi vain hiljaa kävellen naisen perässä.

Kaksikko saapui torin reunalle ja Shael kävi jo varoittamaan etukäteen että torilla tulisi vastaan todella varmasti taruolentoja, joihin miehen pitäisi valmistautua. Shael ei halunnut ongelmia ja lupasi kyllä rankaista miestä jos koskisi kylän naisiin.
"..Yritän." Jack sanoi hieman vaisuna ja veti henkeä keuhkoihinsa rauhoittaakseen itseään ennen kuin he astuisivat keskelle ampiaispesää. Jack katseli ympärillensä, eikä nähnyt muuta kuin naisia joka paikassa.. muutama mies vilahti, mutta ne olivat samassa tilanteessa missä he itsekin oli: orja. Miehellä olisi ollut pieni halu mennä juttelemaan miesten kanssa asioista, mutta hän tuskin saisi tehdä sitä. Jack villkasi Shaeliin, joka käski miestä pysymään lähellään ja jonka mies teki oikein ilomielin. Mies oli aivan "niskakarvat" pystyssä kuin pelokas ja hyökkäys valmis kissa, yrittäen olla katsomatta ohi meneviä friikkejä ja ajatella jotakin muuta. Mies keskittyi Shaelia seuraamaan ja pysähtyi tuon viereen ensinmäiselle kojulle, josta ostettiin omenia ja jonka jälkeen kori sai muutakin täytettä kerta suita oli nyt kaksi yhden sijaan.. vaikka mies sai vain murto-osan siintä mitä Shael saattoi syödä.

Kori oli pian täynnä ja Jack seisoskeli siinä Shaelin vierellä hermostuneen näköisesti, eikä oikein osannut olla paikoillaan. Mies kyllä pysyi paikallaan Shaelin lähellä, mutta lähes tanssi paikallaan. Kaikki ohi kävelevät naiset tuijottivat häntä ehkä juuri tämän tähden, mikä ei parantanut miehen oloa yhtään. Kaikki ne epämuodostumat, eriväriset silmät ..ja kaikki, kaikki se tuijotti miestä. Ohi kävelevät miehet taas korkeintaan vain säälien nuorta miestä. Jack ei ollut tottunut näin suureen friikki paljouteen kerralla. Ihmiskylässä tietenkin oli friikkejä, mutta ne olivat joko piilossa tai niitä oli vain vähemmän.. paljon vähemmän mitä täällä. Ja pieni ääni takaraivossa käski tappaa ne, hävittää ne kaikki, jota vastaan mies taisteli henkiesti itsekseen. Kunnes mies ei enään kestänyt vaan yllättäen katosi naisen viereltä korinsa kera.
Jack ilmestyi uudestaan jossakin kauempaa toria kadulla, jota pitkin he olivat aikaisemmin kävelleet. Mies painautui nojaamaan vasten talon seinää hengittäen nopeasti yrittäen rauhoittaa itsensä. Jack tiesi että äskeinen temppu oli väärin, karata paikalta ilman Shaelin lupaa, mutta tämä oli paljon parempi kuin se että hän olisi jota kuta vähintäänkin tirvaissut nenille. Ja hänen voimillaan se olisi vähintäänkin tiennyt nenä murtumaa. Jack laski käsissään olevan korin alas vierellensä ja päätti jäädä odottamaan eukkoa, vaikka saisikin huutia "karkaamisesta".

Siinä talon seinää vasten nojatessaan varjossa Jack ei saannut kauaa olla yksinään kun paikalle tuli joukko sotilaita, naisia keihäiden kanssa kävellen yksinään seikkailevan orjan luokse.
"Missä omistajasi on?" Yksi naisista kysyi Jackilta, joka vastasi että omistaja oli torilla vielä. Hän odottaisi naista. Vartijat katsoivat miestä epäluuloisena ja ajattelivat että tämä mies oli karkuri joka oli otettava talteen. Ilman mitään ennakko varoitusta naiset tarrasivatkin miehen pannasta kiinni repien ja yrittivät laittaa kahleisiin. Jack käski naisia lopettamaan, mutta eihän häntä kuunneltu ja mies otti ensinmäistä kertaa pitkästä aikaa taistelu taitonsa käyttöön: mies heitti käsiään yrittävän naisen itsensä yli maahan perääntynen ja otti korin, teleportaten uudestaan.. kauemmas aikaisemmasta paikasta asettuan kujalle "piiloon". Tietenkin kuja oli koti matkalla, mutta se oli parempi ku joutua uudestaan vartijoiden kynsiin. Nyt pitäisi odottaa Shael paikalle.. ja saada läksytys.
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Elo 2015, 15:45

Kerta sen tarkan silmän vain siirtää muihin asioihin niin mies on jo poissa. "Merari... Mitä-" lause jäi keksen kun noita kää tyi katsomaan takanaan olevaa tyhjää. Hänen silmänsä menvit viiruiksi ja hänen kasvonsa tuntuivat kovettuvan kuin pikasementti. Hän kuuli josyakin melua, kun yksi vartijoista lensi kauniissa kaaressa pepulleen. Shael tuijotti kaukaa scenaariota. Hän aslkoi liikkua hitaasti. Niin hitaasti, että kyläläiset lähes hyppäsivät hänen tieltään pois. Sillä naisen ilme taikka ympärillä salamoiva ilmapiiri ei houkuttanut ketään. Vartija hieraisi takamustaan ja kirosi miestä, kun hän katsahti jyläjohtajaansa. "Rouva!" vartija älähti, kun Shaelin katse musersi naisen maahan ja ruon täytyi sopertaen selittää mitä oli tapahtunut. Äidillinen puoli kuule oli historiaa. "MERARI!" Shael huusi ensimmäisen kerran, kerta hänellä oli orja. Hänen äänensä jyrähti. Vaikka hän oli pieni ja heiveröisen näköinen, hänen äänensä jyrähteli paha enteisesti, kun noita lähti astelemaan pois vartijoiden luolta. Samaan aikaan Merarin panta kuumeni, sillä Shaelin viha kytkeytyi äkisti tuohon pantaan mikä meihen kaulassa oli. Koko tori oli mennyt hiljaiseksi. Kuului vai voivotteluja siitä, mitä orjalle kävisikään, kun oli suututtanut noin emäntänsä. Shael asteli mustanmagian tunteen takia helposti Merarin piilopaikalle. Hän ilmestyi miehen taakse kuin aave. Hän tuijotti miestä kuin mies olisi tappanut kasoittain ruumiita. "ENKÖ MINÄ KIELTÄNYT KOSKEMASTA KEHENKÄÄN??" hän lausui tai enemmänkin pidätteli huutoaan. Shael tarttui Merarin pantaan ja raahasi tämän mahdollisimman huonossa asennossa kotiinsa.

Jokaisen matkan varrella olevan askeleen ajan noidan ympärillä tuntui rätisevän paljon taikuutta, joka oli sekoitettu vihaan. Taloon päästyään Shael otti korin, laski sen maahan ja dumppasi miehen takapihalla potkaisemalle persuksille. Olisi hän voinut potkaista nivusiinkin, mutta saipahan mies pitää sukukalleutuensa toisaiseksi. Hän marssi miehen potkaisemisen jälkeen tuon perään. Tietenkään hän ei olettanut että potku olisi mitenkään sattunut miestä, sillä Shaelilla ei todellakaan ollut fyysistä voimaa paljoakaan. Hänellä oli sitä vastaan paljon vahvempaa asiaa, joka hohti nyt liian kirkkaana hänen silmoensä kautta. Ne tosiaan hohtivat ja maa jyrähteli. Takapihan läpi ilmestyi syvä halkeama, joka nielaisi Merarin sisäänsä puoliksi, jättäen tuon taas maan pinnalle hartija tasolta. Maa sulkeutui ja puristi miehen itseensä.
Shael manasi kaikessa hiljaisuudessa. Olisi mies edes voonut jysyä lupaa poistua torinlaitamille ja vartijoita ei tulisi estää heidän asioissaan. Vaikka se tarkottaisikin käsirautoja. Nuo olisivat kuitenkin palauttaneet miehen oikealle omistajalleen.

Ilmaan ilmestyi vettä, joka hajosi moniksi eri osaksi. Ne muuttivat olemustaan jäätyen teräviksi jääpuikoiksi ja ne ympäröivät Merarin. Shael ei sanonut mitään, hän vain liikutti käsiään siinä puhtaan miesvihan vallassa. Jäiset piikit kiersivät miestä. "Kuinka sinä saatoit! Kuinka sinä kehtasit!" Shael sähähti ja antoi yhden piikeistä viiltää miestä olasta. Tänään ei olisi armoa. Oli pilvistä, mutta se ei estäisi noitaa käristämästä miestä. Äkisti vesi muuttui tuleksi se ympyröi Merarin ja tuli lähelle, meni kauemmas ja tuli lähelle uudestaan. Kuvio toistui ehkä kymmenisen minuuttia. Sitten noita lopetti. Hän ei kuutenkaan päästänyt miestä maasta, vaan antaisi tuon vaikka nukkua yönsä siellä. Saisivat kulkukoirat tulla pureskelmaan mokoman päätä leluna. "Minä olen pettynyt. Mutta mitä muuta oletin?" Hän mutusi ivallinen äänen sävyn kera.
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Elo 2015, 19:22

Jack kuuli Shaelin huudon, eikä vaikuttanut kovinkaan iloiselta, joka oli arvattu miehen suunnalta sillä hän tosiaan oli karannut vain paikalta itsekkäästi lupaa kysymättä. Jack huokasi ja otti korin käteensä aikoen mennä naista vastaan ottaakaseen nuhtelut vastaan, mutta mies ei ehtinyt edes suoristautumaan seinää vasten kun yllättäen miehen kaulassa oleva panta alkoi polttamaan miehen kaulaa kuin kuuma rauta konasaan. Mies huusi kivusta yrittäen koskea pantaa saadakseen sen pois koskemasta kaulansa ihoa, mutta onnistui polttamaan vain näppinsä älähdyksen kera kiroten. Sitten tulikin se inhottava tunne kun joku seisoo hiljaa selkäsi takana täysin hiljaa. Mies kääntyi nähden hurjistuneen Shaeli edessään, jolloin mies oli käymässä epätoivoisesti sopertamaan jotakin anteeksi pyyntöä, mutta se hukkui täysin naisen karjahduksen alle. Mies säpsähti täristen pelosta ja hänen jalkansa huusivat juoksemaan, mutta mies ei uskaltanut lähteä. Nainen tarrautui miehen kaulapannasta kiinni ja väänsi miehen mahdollisimman tukalaan asentoon selkä notkolle samalla kun raahasi miestä lähes perässään. Matkalla Jack yritti kyyneleet silmissä pyytää naiselta anteeksi tekoaan, vaikka olikin ajatellut saavansa lähinnä huutia karkaamisesta kuin siintä että oli antanut vartijalle ilma lennon.

Shael raahasi miehen kotiinsa asti, jätti korin sisälle ja takamukseen potkaisten lähes heitti miehen takapihalle. Jack kompuroi muutaman askeleen eteenpäin ja kääntyi peloissaan Shaelia kohden, jonka silmät hohtivat silkasta raivosta. Jack pelkäsi ja yritti perääntyä kauemmas kun maa hänen jalkojensa alla yllättäen nielaisi miehen aina hartoihin asti. Mies rimpuili ja yritti päästä irti, mutta ei hänestä ollut siihen.. Ei hänen voimillaan kun maa puristi hänet otteeseensa.
"Olen pahoillani sitä mitä tein!" Mies huusi kauhun sekaisena tuijottaen pelottavan näköistä naista edessään, joka manasi hiljaa itsekseen orjansa päähän pistoa.
Ilmaan alkoi ilmestymään vettä, joka hajosi useaan osaan alkaen jäätymään teräviksi jääpuikoiksi, jotka piirrittivät kauhuissaan olevan miehen. Tässäkö tämä sitten oli!? Tässäkö hänen elämänsä olikin?! Kuolla orjana yhden virheen tähden. Jack katsoi itkusilla silmillään naista, joista näkyi se kuoleman pelko, joka kävi huutamaan miehelle. Kuinka hän kehtasi tehdä jotakin sellaista. Jack nieleskeli ja yritti sanoa vastausta, mutta yksi puikko viilsi miehen olkaa ja Jack sähähti tuntien kuinka punainen neste alkoi hitaasti valumaan pitkin olkapäätä.
"Olen pahoillani tapahtuneesta!" Jack huusi naiselle itkun sekaisena ja oli käymässä jatkamaan sanojaan pidemmälle kun jää muuttui hänen silmiensä edessä tuleksi, joka piiritti miehen kuumentaen oloa huomattavasti. Jack katsoi Shaelia armoa anovasti, mutta sitä ei tullut kin liekit lähestyvät miehen kasvoja ja polttivat ihoa miehen huuttaessa, pyristellessä paikallaan kuin ehkä olisi päässyt jonnekin karkuun. Ei, Jack ei päässyt hän joutui kärsimään tämän hirvittävän kidutuksen loppuun asti. Liekit tulivat lähemmäs ja loittonivat, jokaisella kerralla mies huusi pyydellen anteeksi naiselta tapahtunutta pyytäen naista lopettamaan, mutta sitä ei suotu. Piina kesti minuutteja ja lisää minuutteja, kunnes mies ei jaksanut enään huutaa antaen päänsä rotkahtaa alas kivusta väristen. Mies paran kasvot ja hartiat olivat täynnä eri kokoisia vesikelloja ja täysin punertavat. Palanneet pahemmin kuin auringossa. Mies tärisi hiljaa kivusta tuijottaen eteensä kun Shael lopulta lopetti. Mies nosti väsyneen ja voitetun katseensa naiseen nostamatta päätään kun nainen puhui. Jack nieleskeli kuivaa kurkkuaan ja yritti puhua heikosti, sekä katkonaisesti. Hän oli tähän asti pyytänyt anteeksi naiselta koko kidutuksen ajan, mutta ei ollut päässyt sanomaan yhtä asiaa: "Mi-minä-- p-pelkäsin v-vahin-goittavani.. h-heitä." Nämä sanat mies sanoi tuskin kuuluvalla äänellä olettamatta tietenkään että se nyt Shaelia lepyttäisi. Mutta hän ei ollut tarkoittanut pahaa. Hän oli luullut että vartijat veisivät hänet eteenpäin myytäväksi tai jotain. Lisäksi mies oli muutenkin stressaantuneessa tilassa joten oikeanlainen tuuppaus olisi aloittanut vain turhan verilöylyn.
"Anteeksi.." Mies mumisi perään vielä viimeisen kerran ja hiljeni sitten vain kestämään sitä kipua ylä ruumiissaan ja kasvoissaan. Sitä syövyttävää poltetta.
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Elo 2015, 22:42

Merari huusi kuin nainen. Se oli pakko myöntää. Jokainen huusi, kun tunsi elämänsä lähestyvän yllättäen loppuaan. Shael oli pysähtynyt ovi aukolle vain kuunnellaakseen miehen kuiskauksen ja uuden anteeksi pyynnön. Sitten tuli hiljaista, sitä kesti kauan. Noita ei liikkunut paikaltaan millimetriäkään. Hän seisoi jalat tukevasti maassa. Shael tyynnytti itsensä. Häneltä oli ehkä mennyt hieman lapasesta homma, sillä hän oli Merarin tapaan sietänyt miestä silmissään, kuin mies oli sietänyt taruolentoja. Jossakin vaiheessa sitä ei vain enää kestänyt ja oli pakko päästä purkamaan se johonkin. Tämä ei kuitenkaan ollut hänen tapaistaan, mutta jatkuva miehen tuijottaminen ja päivien suunnittelu tälle oli hieman, noh epämiellyttävää. Ehkei Shael haluaisi nähdä miestä hetkeen, kun olisi potkinut tuon ulos.
Lopult nainen liikkui kadoten sisälle. Kauaa ei mennyt, kun hän palasi takaisin. Händllä oli puinen ämpäri mukanaan. Hän pumpasi siihen vettä ja nosti sangon ylös. Hän vei sen kituavan miehen luo. "Minä en ole kieltänyt sinua kysymystä lupaa poistua, jos et koe tilannetta omalta kannaltasi turvalliseksi." Shael lausahti kylmästi. Hänen äänensä oli syönyt tunteet.

Noita katsoi miehen palaneita kasvoja. Hän vei kätensä tuon kasvojen päälle ja käsi loisti. Hetken aikaa hän piteli kättä miehen kasviilla ja siirsi sen pois nähdäkseen vain hieman punertavat kasvot käden takana. Rakkulat olivat kadonneet. Hän kutisti palovammat tavallisiin pieniin auringon polttoihin. Hän teki samoin muulle yläkroppalle ja sen jälkeen nainen nousi, otti ämpärin ja kaatoi sen Merarin päälle. "Sinun on parempi oppia hillitsemään itsesi." hän totesi ja käveli sitten pois ämpärin kera.
Shael ei katsonut tarpeelliseksi päästää Meraria vielä ulos maanpovesta. Hän ajatteli pitää miehen siinä, kerta oli pilvistä. Saisi virua jonkin aikaa siinä ja miettiä syntejään ja käytöstään. Ei miehen tarvinnut kuin kysyä lupaa toimintoihinsa, mutta vartijaan käyminen oli taas aivan toinen juttu. Kylä johtajana Shael oli vastuussa kylänsö turvallisuudest. Hän pyyhki myötätunnon ja empaattisuutensa miestä kohtaan siinä kohtaan. Siinä vaiheessa naisella oli oikeasti vain naksahtanut ja hän oli ollut niin pettynyt mieheen. Shael oli halunnut elätellä toivoa siitä, että mies pystyisi edes jotenkin katsomaan taruolentoja, ilman että hyppäisi heti kimppuun.

Noita vietti aikaansa sisällä suunnilleen puolitoista tuntia, kun hän lopulta saapui pihalle. Maa tärisi ja lähes sylkäisi Merarin ulos uumenistaan. Shael ei sanonut mitään, viitoi miestä vain sisään ja nopeasti. Hänen käsissään oli pieni säkki, kun hän käveli miehen perässä portaita ylös säkki näytti täyttyvän. Huoneeseen päästyä Shael tyrkkäsi täytetyn säkin kiehen syliin. Siinä oli jäö paloja ja huonesssa oli kaksi kannua vettä. Enempää Merari ei saanut. Vahapurkki oli edelleen huoneessa, mikä oli ihan kätevää, kun noita tuntui käristslevän miestä aina kun sille päälle sattui.
Ovi sulkeutui ja Shael asteli alas. Hän istui tuolillee ja huokaisi. Hän hieroi kasvojaan turhautumisen vallassa eikä voinut kuin murjottaa hieman. Oli tämäkin taas yksi päivä. Shael mietti, dttä hän jättäisi jo kokea kokeneeseen miehen paljon uusia arpia, mutta kaikki oli vain sen vuoksi, että mies ymmärtäisi kunnioittaa muita enemmän.

Mitä fuon raiskausyritykseen tuli, se oli jo menneitä tuulia. Shael kiinnitti nyt paljon enemmän huomiota johonkin aivan muuhun. Se oli tämän hetkinen tila, missä mies virui. Hän vaikka nuijisi miehen päähän tietoa siitä, ettei naista tulisi aliarvioida alhaiseksi olennoksi eikä ketään tulisi tappaa heti kättelyssä.
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Elo 2015, 10:27

Oli hiljaista, kumpikaan osa puoli ei uhunut eikä pitänyt juurikaan ääntä. Ainostaan loukkaantunut heikosti kivusta värisevän miehen hengitys saattoi kuulua, mutta muuten oli hiljaista.. kunnes Shael käveli sisälle. Jack kuului kuinka korkokengän terät kopisivat mennessään sisälle ja loittonivat jokaisella askeleella. Jack huokasi ja asetti päätään irvistäen paremmin nurmikkoa vasten. Tässä sitä nyt oltiin.. palanneena ja heikossa hapessa vain yhden nais vartijan kaatamisen tähden, joka oli käynnyt hänen kimppuunsa ja yrittänyt kahlita.
Hetken päästä tutuksi käynneet kengät kopisivat lattiaa vasten lähestyen ja nainen astui takapihalle kävellen miehen ohi. Jack nosti hieman päätään nähden naisen pumppaavan vettä sankoon, mutta ajatteli naisen vain aloittavan tehdä ruokaa itselleen ja laski päänsä takaisin alas tuijottaen jonnekkin tyhjään. Mies havahtui kuitenkin naisen ääneen ja laskettuun sankoon vierellään katsoen naista alhaalta käsin juurikaan nostamatta päätään. Shael huomautti ettei mieheltä oltu evätty kysyä lupaa poistua jos tilanne alkaisi käydä vaaralliseksi muutenkin niin epävakaan miehen kannalta. Mistä hän olisi voinnut tietää? Kaikki tuntui olevan kiellettyä ja Jack ei olut koskaan ollut orjan asemassa. Kaikki oli uutta, huonolla tavalla.

Jack älähti ääneen hiljaa kun nainen koski hänen palanneita kasvojaan ja alkoi parantamaan niitä, ainakin pahimpia polttamis jälkiä pois, jättäen sen punertavan palanneen ihon miehen kasvoille. Kipu hellitti ainakin, vaikka kasvot olivat edelleenkin turrat ja kosketus arat. Sitten mies saikin tylysti kylmää vettä päällensä, joka tuntui hyvältä palovammoissa ja kuumalla iholla.
"Yritän." Jack vastasi hiljaa Shaelin tokaisuun, vaikkei siihen nainen enää vastannutkaan vaan käveli pois ämpärinsä kanssa jättäen miehen yksin miettimään tekojaan.

Siinä mies sitten lojuikin kokonaiset puolituntia liikkumatta ja hiljaa paikallaan omassa vankilassaan kahlittuna hartioita myöten kun noita palasi takaisin. Jack kuuli sen ja nosti päätään katsoen noitaa, jolloin maa alkoi tärisemään ja se sylkäisi miehen ulos sisuksistaan. Jack vain lässähti siihen nurmikolle turvallensa irvistellen ja nousi ylös miten ikinä taitoikaan sillä hetkellä. Tällä kertaa nainen ei antanut itsensä odottaa vaan käski miestä korjaamaan luunsa ja tulemaan sisälle. Jack teki niin parhaansa mukaan ja taisteli itsensä ylös horjuen naisen perässä sisälle ja tuttuun huoneeseen. Nainen tyrkkäsi miehen käsiin kylmän säkin, jonka jälkeen ovi sulkeutui ja Jack jäi jälleen yksin huoneeseensa.. Jack katsoi jakkaralla olevia vesikannuja ja otti niistä toisen alkaen tyhjentämään sitä tyhjään vatsaansa kuin se olisi ollut miehen ruokaa. No tavallaan se olikin. Ei hän tulisi muuta saamaan varmasti tänään, joten mies tyydytti janonsa että nälkänsä vedellä. Tyhjä kannu laskettin jakkaralle ja mies otti sen salva purkin rojahtaen istumaan selkä seinää vasten jääpussi vierellään. Mies levitti salvaa kasvoillensa ja muualle kehoonsa, joissa oli vielä palamisen jälkiä auringon ottamisesta. Ainostaan olassa olevan haavan alueen mies jätti. Sitten mies vain iski jääpussin patijan päälle ja kävi makaamaan pussi niskansa takaa. Siinä mies makasi ehkä tunnin tai kaksi silmät puoliksi auki, kunnes mies nousi katsoen jakkaraa alkaen siirtämään tavaroita pois siintä lattialle. Mies asettui kontallensa jakkaran eteen ja hieman hengähti ennenkuin aloitti. Kyllä Jack aloitti rukoilemaan, ääntä tosin ei tullut kuin hiljaa yksittäisiä sanoja kuiskauksena. Mies rukoili jumalaansa että se antaisi hänelle voimaa kestää tämän kärsimyksen ja auttaisi hänet pois täältä ystäviensä luokse, kotiinsa. Tietenkin miehen korvat alkoivat hitaasti koko toiminpiteen aikana vuotamaan verta ja toimitus oli hidas kivun takia, mutta mies vähät välitti. Hänen oli pakko kääntyä jonkun puoleen, jonkun suuremman.
Lopulta mies oli valmis ja Jack pyyhki verisiä jälkiä vielä lattialla lojuvaan revenneeseen paitaan. Shaelin ei tarvinnut tästä tietää mitään. Kieltäisi vielä hänen uskontonsakin mokoma haltia. Mies heitti paidan nurkkaan roikkumaan takaisin, asetti sen kynttilän jakkaralle luoden käteensä pienen energia pallon vain sytyttääkseen kynttilän että voisi nukkua. Tuskin se noita häntä tänään haluaisi nähdä silmissään. Kynttilä syttyi pieneen liekkiin helposti ja mies asettui makaamaan viileä säkki niskansa takaa nukahtaen muutamassa sekunnissa.
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Elo 2015, 11:42

Noita valvoi vielä hyvin pitkään. Hän ei liikahtanut tuoliltaan, koska oli pohtinut paljon sitä, kuinka pyytää mieheltä aidon kuuloisesta anteeksi. Shaelin tuntien, pyytäminen anteeksi mieheltä oli aika iso asia. Hän teki niin hyvin harvoin. Jos koskaan. Miksi hän pyytäisi sellaiselta mieheltä anteeksi? Koska omatunto sanoi, että hän oli mennyt ehkä liian pitkälle. Alkujaan hänen tarkoituksensa ei ole käyttää väkivaltaa, mutta kiduttamista oli tullut sitäkin enemmän. Shael pohti että mitä huomisesta eteen päin. Lopulta noita nousi ylös. Hän hieroi niskaansa ja nousi hitaasti portaat ylös. Hän meni omaan huoneeseensa ja vaihtoi vaatteensa. Sen jälkeen hän astui ulos ja kipitti paljain jaloin Merarin ovelle. Koska hän oli haltija, hänen askeleensa eivät kuuluneet. Aavemaisesti Shael avasi huoneen oven. Ovi ei onneksi narissut. Kynttilä huoneessa paloi, loisti kauniisti ja antoi taas ne pelottavan tuntuiset harjot seinille. Haltia liikkui hitaasti ja sulavasti. Hän käveli aivan Merarin viereen, kunnes kyykistyi. Mies näytti olevan täydessää unessa. Shael laski kätensä miehen olalle ja paransi sen.
Sen jälkeen hän nousi hitaasti ylös ja aavemaisella tavalla perääntyi. Anteeksi... hän kuiskasi haltija kielellä ja katosi sulkeutuvan oven myötä. Shael hiippaili takaisin huoneeseensa. Hän ajatteli menehtynyttä miestään. Miksei tuo voinut olla elossa? Hän tarvitsi tätä niin paljon juuri tällä hetkellä. Ainutta miestä koko maailmassa, joka oli mennyt kuolemaan ennen häntä. Kuinka mies kehtasi mennä kuolemaan ennen häntä. Shael laskeutui alas vuoteensa viereen ja laski päänsä sen reunalle. "Lauz.." hän huokaisi ja peitti kasvoilleen vierivät kyyneleet.

Aamu oli kärtyisäämpi kuin koskaan. Shael oli herännyt asennosta, mihin oli jäänytkin viime illatana. Hänen selkäänsä sattui ja häntä ärsytti eilinen. Toisaalta hän halusi myös unohtaa mitä oli tehnyt Merarille. Tosin miehenvihaaja hän oli, sitä tosi asiaa ei voinut muuttaa. Sen nainen oli muutenkin oppinut jo hyvin nuorena. Shael litki teetä silmät ristissä. Hän näytti siristelevän ja kurtistelevan kulmiaan minkä ehti. Kaiken lisäksi selkäkivuista kytkeytyi päänsärky, joka sai näyttämään hänen naamansa hyvin äkäiseltä. Shael kokosi Meraria varten aamiaisen. Tällä kertaa siinä oli puuroa, leipää ja omena. Hän ei ottanut miehelle vettä vaan tunki tuolla teekupin. Noita nousi portaan mumisten jotakin ärsyttävästä yöasennostaan. Hän lähes paiskasi Merarin oven auki. Hän katsoi mieheen silmät siristäen. "Huomenta." hän sanoi ja ojensi kaikki ruuat ja teen miehelle.
Sitten noita vain köpötteli manaten selkäkipujaan ulos ovesta. Hän paiskasi oven mennessään. Alas päästyään noita tuijotti peilistä omaa kuvajaistaan ja huokaisi. Hän menisi pesulle. Lämmin kylpy auttaisi selkävaivoihin.

Hän oli tehnyt kylvyn itselleen, eikä jaksanut huomioda miestä juuri sillä hetkellä. Tuolla oli muutenkin huoneessaan kirja, jonka oli vienyt sinne jo aikoja sitten. Shael astui kylpyyn ja möllötti siellä. Hän hankasi hieman ihoaan ja kasvojaan. Harmi vain, että nuoruus ei aina jäänyt kasvoihin. Shaelia ei tosin olisi haitannut, jos hän eläisi ihmisen elämän. Monta sataa vuotta eläneenä aika kävi joskus aika tylsäksikin. Ne ihmiset jotka oikeasti havittelivat ikuista elämää olivat epäonnekkaita. Jos sen elämän saisi saisi vain surua osakseen. Aivan kuten Merari. Kun eli itse pidempää kaikki muut vanhenivat nopeammin ja kuolivat pois ympäriltäsi. Se tuska tuntui olevan hyvin lähellä jokaista, joka eli pitkään.
Shael pesi hiuksiaan ja katsoi niitä. Ehkä hänen olisi aika vaihtaa tämä hiustyyli. Hän oli pitänyt sitä niin kauan. Lauz oli tosin sanonut pitävänsä hänen hiuksistaan pitkinä. Toisaalta hän voisi tehdä jotakin otsahiuksilleen. Ehkä. Hän nousi ylös kylvystä ja puki ylleen.

Shael avasi Merarin oven. "Mennään." Shael sanoi ja porhalsi sen jälkeen jo ulko-ovelle. Josta hän suuntasi sitten silmällä pitäen Meraria. "Ei hätää, tänään ei ole muita kuin ihmisiä..." noita mainitsi ja vei heidät ensimmäiselle pysäkille. Nainen totesi, että aita piti kunnostaa ja Shael vain odotti toimintaa, kun nainen selosti tavaroiden olevan paikan päällä.
Mori
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Elo 2015, 13:53

Siinä missä Shaelin aamu oli kärttyinen, oli vatsoin tuon orja harvinais laatuisen pirteän hyvän levätyn yön jälkeen, mutta ei Jack sanonut olevansa mitenkään iloisella tuulella. Miksi olisikaan kun istui patijan päällä teljettynä pieneen puiseen huoneeseen ja odotti jos ehkä saisi jotakin syötävää eilisen temppuilun jälkeen. Ei mies tietenkään mitään toivoja herätellyt. Omaa typeryyttään mies oli kärsinyt, ehkä omasta mielestään turhaan, mutta Shael sen määräsi kärsikö mies vai ei.
Siinä yksinään istuksellessaan mies oli puhaltanut jo kynttilän sammuksiin ja pitsänyt merkille että hänen olkapäässä oleva haava oli kadonnut yllättäen. Tietenkään se ei ollut paljon vaikea arvata kuka oli takana, kerta muita parantavia osaavia ei tässä talossa ollut kuin Shael. Mutta miksi? Nainen oli halunnut rangaista häntä ja nyt eukko paranteli häntä sen jäljiltä? Oliko omatunto alkanut kolkuttaa? ...ei, ei voinnut! Ei naisella oli sydäntä pitää häntä täällä jos omistaisi sellaisen kuin omantunnon. Sitä paitsi haltiat olivat itsekkäitä ja ylimielisiä! Eivät ne muista elämän muodoista välittäneet.

Ovi aukeni jälleen kerran agresiivisesti ja mies painautui takaseinää vasten katsoen naista pelokkaasti että tuo tekisi jotakin, vaikka eukko nyt huomenet toivottikin. Nainen ojensi miehelle aamupalansa ja sitten vain poistui huoneesta oven läimäyttäen kiinni kovin agresiivisesti. Mies katsoi tovin oven suuntaan istuen vain aamiainen sylissään ja kuunteli niin kauan kunnes nainen lopulta oli laskeutunut rappuset alas. Jack katsoi aamiaistaan ja alkoi syömään puuroa leivän kera kaikessa hiljaisuudessa. Omenan mies jälleen jätti itselleen patijalle myöhemmäksi. Tiedä vaikka hän tänäänkin onnistuisi möhlimään jotakin ja jäisi ilman ruuan murustakaan. Jack söi nopeasti puurolautasen ja leivän olettaen että Shael tulisi pian vaatimaan häntä ylös, mutta naisella menikin tällä kertaa todella kauan että tuli hakemaan miestä. Se herätti miehessä ihmetystä, mutta mies ehti sentään sulatella aamiaistaan rauhassa ja heräillä. Siinä istuessaan mies kiinnitti ensinmäistä kertaa lattialla makaavaan kirjaan. Jack ei ollut aikaisemmin huomannut sitä ja kurottautui ottamaan sen käteensä. Mies selasi kovakantisesta kirjasta muutaman sivun itsekseen. Se ei ollut ihmeellinen, joku romaani tarina.. mutta kai se viihdykkeenä menisi. Jack avasi kirjan ensinmäiseltä sivulta ja alkoi lukemaan sitä hiljaisuudessaan.

Kesken miehen lukemisen Shael avasi oven auki ja käski liikkumaan. Mies jätti kirjan lattialle auki siintä kohtaan mihin oli jäännyt ja nousi lähtien seuraamaan eukkoa alas ulko-ovelle. Jack vaikutti kuitenkin paljon vaisummalta ja pelokkaammalta kuin aikaisemmilla kerroilla, vaikuttaen säpsähtävän pelokkaasti jopa naisen ääntä kun tuo sanoi ettei tänään olisi taruolentoja, vain ihmisiä. Mies nyökkäsi kovin vaisuna seuraten naista ensinmäiselle asiakkaalle, jossa tehtävänä oli korjata aita. Tavarat olivat tietenkin paikalla ja no mies alkoi hommiin mitään sanomatta. Mies irrotti vanhoja lautoja ja sahasi uusia, naulasi niitä paikoilleen useamman kappaleen verran. Oikeastaan aita oli korjattu nopeasti uusilla laudoilla, jolloin Jack palasi Shaelin luokse.
"Onko maalia?" Mies kysyi naiselta aikoen tietenkin maalata aidan samalla ku se oli korjattu. Samalla mies riisui jälleen paitansa päältään ja heitti aidan viereen nurmikolle.
suskari
 

Re: Rikoksista jää aina kiinni || Mori (K)

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Elo 2015, 14:21

Shael itse oli istunut vain alas tuolilleen ja katsellut ympärilleen. Hän seurasi Merarin puuhia. Merari näemmä kysyo oliko maalia. Nainen vastsi, ettei aitaa tarvinnut maalata, kunhan mies vain kunnostaisi sen. Sitten tuo nainen saapui noidan luo. "Kuulin, että hän sai eilen aika tuhdin rangaistuksen. Taisitte tosiaan suuttua." nainen kysyi noidalta, joka piti naamansa ilmeettömänä. "Mmm... Saatoin mennä liian pitkälle..." hän mutisi ja murahti vain. Hän oli huomannut miehen tavan reagoidan hänen äänensä kovin pelokkaasti. Shael ei halunnut luoda orjalle sellaista kuvaa itsestään, mutta hän soti kokoajan itsensä kanssa. Muutama tunti siinä meni, kun aita korjattiin ja se oli pian valmis. "Merari." Shael lausui ja katsoi kuinka mies siihen reagoi. Hän näki reaktion ja käänsi päänsä pois.
Noita oli hetken hiljaa, kunnes nosti katseenaa taas tuohon. "Sinähän vihaat taruolrntoja ja oletan sinun myös olevan ihmisten puolella." Shael aloitti. "Miksi vihaat meitä?" meitä oli sen takia, että hän itse lukeutui taruolentoihin. Hänhän oli haltija. Ihmisten vihollinen, mutta täällä he elivöt sovussa. Shael tiesi, etteivöt ihmiset olleet pahoja. Erimielisyyttä oli vain sen takia, että kuka halusi asua mantereella. Mantereen asiat eivät vain koskeneet mannessaarille. Seuraava etappi ja uusi työ. Shael antoi Merarin mennä töihin.

***

Kuukausi meni loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Eikä noita ole kertaakaan edes vihjannut miehen päästämistä pois. Hän oli siitä toisesta päivästä asti pitänyt tiukan kurin miehessä. Nyt oli kuitenki viimein se päivö, kun Shael vihdoin pääsisi eroon Merarisya ja tuon miehisestä naamasta. Hän kokosi aamiaisen miehelle. Tänään se oli pelkkää leipää. Hän kapusi ylös ja avasi miehen oven. Shael näytti pelottavan iloiselta. Hän meni ja törkkäisi miehelle leivön käteen. "Alas." Shael totesi ja meni edeltä. Kun Merari sitten tuli alas noita avasi ulko-oven. "Mennäänpäs." hän sanoi tyynesti ja marsi ulos. Tosin hän kulki tällä kertaa Merarin vierellä, kuin vahtien, ettei tuo livahtaisi nt mihinkään. Hän oli antanut miehelle elämänsä ehkä kauheimman kokemuksen, mutta olkoot. Saipahan mies hieman miettiä omien orjiensa päälle.
Shael käveli kohti kylänsä portteja. "Lähdetään kävelylle." Shael totesi aito hymy huulillaan.
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron