uusi lasti, uutta verta


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 04, 2008 11:14

uusi lasti, uutta verta

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 6&start=30

Ada

Ada oli mielissään siitä, että Cerw suostui tulemaan hänen mukaansa ihmisten ilmoille.. tai no, ei niinkään ilmoille. Ilta oli vasta nuori, Aurinkokin näkyi vielä horisontissa, mutta se ei nyt haitannut. Ada oli ajatellut, että he voisivat mennä ihmisten kylään, länsikujille hyppelemään, mutta sitten hän oli muistanut jotain vielä mielenkiintoisempaa.
Hän oli kuullut yhdeltä juopuneelta seilarilta, että juuri tänä iltana saapuisi satamaan uusi laiva toisesta valtakunnasta. Laivan lastista Ada ei tiennyt, mutta kai sieltä muutama ihminen tuli, joitain mausteita, vaatteita ja muuta kauppatavaraa.. ei kuulosta järin kiinnostavalta, eihän? Adan mielestä se oli kiinnostavaa, ottaen huomioon että sieltä tuli uusia ihmisiä, joiden veri saattoi maistua erillaiselta! Toivossa oli hyvä elää.
Matka satamalle oli hieman pitkä, mutta äkkiäkös sen kävellen taittoi näin vampyyrinä.
Matkalla Ada selitti Cerwille tilanteen, miksi he menivätkään satamaan.. olihan se ihan kohteliasta kertoa toisellekkin, miksi ihmeessä he jonnekkin menisivät.

Lopulta he saapuivat satamakylän laidalle. Ilma oli jo viileää, hieman sumuistakin. Sumun keskellä erotti selvästi lyhtyjen avulla jokaisen kujan, mitä tässä pienessä hökkeli kylässä oli.. tai no, voisiko tätä edes kyläksi sanoa, kun rakennuksia näytti säkällä olevan noin kymmenen.
Sataman suurella laiturilla oli iso, erittäin hieno ja mahtava laiva. Sen purjeet oli vedetty kasaan. Laivasta kulki puinen silta laiturille, jota pitkin miehet kantoivat suuria laatikoita ja säkkejä pois ja kasasivat niitä vähänmatkan päähän hevosvankkureihin.
"eivätpä ne kovinkaan hääppöisiltä näytä.." Ada huomautti katsellessaan laivasta tulevia miehiä, jotka olivat ehkä astetta tummaihoisempia mitä Cryptin kansa, mutta ei muuten mitenkään erillaisia.
Satanan laiturilla pyöri melko paljon väkeä, vaikka olikin jo myöhä.. mutta tämä oli täysin loogista, jos laiva kerran oli juuri saapunut. Ensimmäiset vankkurit lähtivät rullaamaan kohti kylää, porhaltaen Cerwin ja Adan ohi aivan kuin he olisivat olleet ilmaa. Ada katsoi hetken aikaa vankkureiden perään ja sitten ympärilleen, samalla kun kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.
"Tämähän on melkein karupi paikka mitä pimeä paikka" Ada huomautti hieroessaan käsivarttaan, samalla kun katseli aavemaisen usvaista maisemaa, jossa miehet tekivät töitä kuin olisivat olleet aivottomia, pimeään eksyneitä sieluja.

// Tein töpön \o/ //

Viesti Pe Touko 09, 2008 7:34

Cerw

Oli oikein mukavaa päästä ihmisten seuraan. Etenkin, kun he olivat tulleet satamaan. Se tiesi täyttävää illallista. Iltaa vain paransi se, että oli hyvää seuraa. Eihän Cerw toki vielä Adaa kovin hyvin tuntenut, mutta nainen vaikutti oikein mukavalta.

Sumu oli laskeutunut ja ilma alkoi käydä viileämmäksi. Vaikka vampyyrit olivat, ainakin Cerwin mielestä, ihmisiä paljon parempia kaikinpuolin niin kyllä sitä pikkuisen kylmä. Cerw ei tosin koskaan ollut sietänyt järin hyvin kylmää.
Iso, hienohko laiva oli tainnut seistä satamassa jo jonkin aikaa, sillä sen purjeet oli keritty jo vetää kasaan ja miehistö oli hyvää vauhtia purkamassa lastia. Cerw nuuhkaisi ilmaa. Meri-ilma tuoksui suolaiselle, kuten aina, ja ilmassa leijui lievä veren tuoksu. Olikos joku meihistön jäsenistä kenties loukannut itsensä? Eipä se kovinkaan suuri mahdottomuus ollut.
"Eivätpä niin. Vaan väliäkö sillä, jos niistä illallinen tulee..."
Jälleen kulmahampaat paljastava virnistys. Oliko kaikilla vampyyreillä lähes aina nälkä? Cerw oli harmikseen huomannut, että ainakin hän oli vampyyrinä lähes aina ainakin hieman nälkäinen.
"Hmm, olet oikeassa. Mutta sellainen maailma on: karu ja julma paikka."
Cerw vilkaisi heidät ohittaneita vankkureita. Oli kuin he kaksi olisivat olleet ilmaa, eivätkä olisi edes kuuluneet tähän maailmaan. Kuin he olisivat vain tarkkailleet näitä sielunsa ja mielensä menettäneitä ihmisparkoja jokinlaisen rajan takaa. Huvittava ajatus sinäänsä.
"Mitens on, oletko nälkäinen?"
Cerw kääntyi hymyillen katsomaan Hukkaa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 09, 2008 11:13

Ada

Tottahan se oli, väliäkö sillä jos heistä tulisi illallinen, ei pitänyt olla nirso ruokansa suhteen! Ellei sitten sattunut elämään hovissa, jossa oli varaa nirsoilla...
Ada vilkaisi Cerwiin, kun tämä kysyi oliko Adalla nälkä.
"ai onko vai? Minä kuolen nälkään!" Ada sanoi naurahtaen, mutta madalsi sitten ääntään kun tajusi ettei ehkä tuollaisia asioita kannattanut ääneen huudella.
"hehee... siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi olin illallisella jonkun kanssa" Ada sanoi vinkaten silmää.. no, olihan se illallinen, tai no, riippui näkökulmasta.. vampyyrille ihmisten illallinen saattoi hyvinkin olla vasta aamupala, nämä kun elivät eri päivärytmiä.

"paras varmaan takakujien kautta hankkia murkinaa.. nuo käyvät siellä yleensä pössyttelemässä tai sitten heittämässä kalan rippeet kissoille" Ada selitti katsellen ympärilleen. Tarkemmin kun katsoi, satamassa oli melko paljon kissoja. Nytkin hän näki ainakin viisi kappaletta.
"tule, mennään" Ada sanoi ja sulautui varjoihin, lähtien hiipimään eteenpäin lähemmäksi miehiä, jotka purkivat laivaa.
Aivan kuten Ada oli epäillytkin, talojen takana oli yksi merimies, joka oli juuri sytyttämässä tupakkaa. Ada vilkaisi Cerwiin ja hymyili, muodostaen huulillaan sanat "katso tätä".
Hän astui pois varjoista ja käveli muina miehinä ukon luokse, hymyillen ystävällisesti.
"hei, et sattuisi tietämään, missä päin on kylä?" Ada kysyi hymyillen, jääden seisomaan miehen eteen.
"toki, sehän on tuol---" Mies aloitti, nosti kätensä osoittaakseen suuntaansa, mutta jätti lauseensa kesken kun Ada viilsi kynsillään tämän kurkun auki. Aortasta ruiskusi verta kuin vettä pumpusta, mies yritti huutaa, mutta ilman keuhkoja se oli lähes mahdotonta...
Lopulta mies lyhistyi kuolleena maahan ja Ada hymyili voitonriemuisena.
"kimppuun vaan! ellet omaa ateriaa halua" Ada huomautti kyykistyessään miehen vierelle, otti tämän käden omiinsa ja viilsi tämän ranteet auki.. hän ei tykännyt juoda verta kaulasta, miehet kun haisivat yleensä pahalta.. ainakin satamatyöntekijät.

Viesti Su Touko 11, 2008 6:12

Cerw

Cerw naurahti huvittuneena Adan puhuessa illallisesta.
"No, tästä ei nyt ikävä kyllä tule mitään romanttista kynttiläillallista..."
Tai ehkä oikeammin olisi pitänyt sanoa aamiainen. Romanttinen kynttiläaamiainen? Kuulosti vähintäänkin oudolta.

Cerw nyökkäsi ja asteli Adan mukana kujille, jossa olikin juuri eräs mies aloittamassa keuhkojensa saastuttamista. Ehkei tupakoisijan veri ollut parasta mahdollista, mutta ei ollut varaa valittaa. Cerw katseli hieman hymyillen, kun Ada asteli miehen luo. Nopeasti nainen sitten tekikin selvää saaliistaa, saaden tosin Cerwin hieman hätkähtämään. Herra kun itse ei ikinä käyttänyt mitään noin julmaa tapaa. Nopeasti vain niskat poikki ja siihen loppuivat uhrin kärsimykset. Vaan mikäs siinä, tapansa kullakin. Cerw nyökkäsi ja asteli lähemmäs verta vuotavaa miestä ja kumartui tämän kaulan ylle. Hampaat upposivat lihaan ja pian ihanan lämmin veri virtasi vampyyrin suuhun.
Äkisti mies nosti päänsä ja katsoi taakseen. Joku kuului lähestyvän kujaa. Oletettavasti joku jo kuolleen miehen tuttavia, sillä tulija kuului mutisevan jotain hiljaa vaikka saapuikin yksin. Cerw hymähti ja nousi seisomaan juuri kun mieskin astui esiin. Merimies näytti kieltämättä hetken hieman hämmentyneeltä kun näkikin ystävänsä kuolleena maassa ja kaksi vampyyriä. Se hetkin kuitenkin riitti Cerwille, joka tarttui miehen päähän ja käänsi sen nopeasti lähes ympäri. Eipähän mennyt turhaan verta hukkaan.
"Ne varmaan aavistavat kohta jotain. Eivät merimiehet mitenkään tyhmiä ole. Lastiakin näytti olevan paljon, joten kait kaksi puuttuvaa miestä huomataan jossain vaiheessa."
Cerw mutisi Hukalle ennen kuin upotti hampaansa merimiehen kaulaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 12, 2008 4:58

Ada

Ada vilkaisi cerwiin, kun tämä nosti päätään ja katsoi taakseen. Aluksi Ada ei kuullut mitään, kunnes tajusi että Cerw oli kuullut lähestyvät askeleet. Lopulta kuului jopa mutinaa. Adalle tuli pienehkö paniikki, mitä jos mies huutaisi kurkku suorana samantien kun näkisi heidät?! Sitten juostaisiin ja lujaa! Merimiehet eivät sattuneet olemaan niin leppoisaa porukkaa..
Mutta Adan paniikki osoittautui turhaksi, koska Cerw hoiteli miehen muitta mutkitta, taittamalla tämän niskat niin että kuului ilkeä ääni. Ada sähähti pienesti kuullessaan niskojen taittumisen, mutta jokainen tavallaan.. oli tuo ainakin siistimpi tapa mitä Adan, sen hän myönsi.

Ada katsoi hetken Cerwiin samalla imien miehen veriä, kunnes laski tämän käden alas ja nousi itse seisomaan.
"totta.. mutta on heitä sen verran paljon että heillä menee hetki huomata se, mutta sitten kun he huomaavat niin ei todellakaan kannata olla paikalla.. mutta tuskin he tulevat heitä etsimään ainakaan viiteen minuuttiin, nämä kun menivät tupakalle" Ada sanoi tökkien samalla edessään makaavaa ruumista kengän kärjellään.
"mutta, heti kun olet valmis niin häippästään, mikäli et halua joutua murhan kohteeksi" Ada sanoi naurahtaen ja hypähteli Cerwin vierelle.

Viesti Ti Touko 13, 2008 7:49

Cerw


Juotuaan loputkin veret, Cerw heitti miehen ruumiin sivuun ja kääntyi Adaan päin.
"Hmm, tarkoitukseni on kyllä elää vielä jokunen vuosisata."
Cerw naurahti ja lähti jatkamaan matkaa.
"Enpä olekaan aikaisemmin käynyt täällä..."
Cerw myönsi huvittuneesti hymähtäen. Hänen täytyisi kyllä ehdottomasti tutustua paikkoihin paremmin. Oli vaikea työskennellä, jos ei tuntenut työympäristöään täydellisesti. Ja olisihan se hieman noloa kysyä suuntaa.
Cerwin katse haraili muutamaksi sekunniksi Adaan. Täytyi kyllä myöntää, että häntä hämmästytti naisen positiivinen asenne. Toinen kun, julmasta luonteestaan huolimatta, vaikutti koko ajan niin iloiselta ja... Hmm, positiiviselta. Kuin toisella ei olisi ollut minkäänlaisia murheita ja huolia. Olihan moinen asenne toki ihailtavaa, suorastaan hämmästyttävä. Näinä aikoina vallitsevat surut ja murheet kun mursivat monet, ainakin noin henkisesti.
Kuitenkin, vain muutaman sekunnin kestivät nämä Cerwin syvät mietteet. Pian oli jo vampyyriherran katse palannut taivaaseen.

"Hmm, Ada...", Cerw siirsi katseensa Adaan, "Oletko koskaan ollut ihminen? Meinaan, oletko syntynyt vampyyriksi?"
Mistäs moinen kysymys nyt hänen mieleensä oli putkahtanut? No jaa, mitä väliä. Jälleen kerran vampyyrin käsi laskeutui katanan kahvalle lepäämään ja katse harhaili nyt ympäristössä. Olikohan sen laivan miehistö jo saanut selville tovereidensa kuoleman? Ne todennäköisesti haravoisivat koko lähitienoon saadakseen syyliset selville. Ja, mikä pahinta, ne tietäisivät etsiä kahta vampyyria. Merkit olivat suhteellisen selvät. Ja ikäväkseen Cerwin oli myönnettävä, ettei hän välttämättä laivalastilliselle karskeja, vahvoja ja ennenkaikkea vihaisia merimiehiä pärjännyt. Täytyi siis vain toivoa, etteivät ne mokomat olleet vielä huomanneet mitään...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 14, 2008 3:07

Ada

Cerw kertoi ettei ollut aikaisemmin käynyt satamassa.. Ada oli, mutta hän ei pitänyt sitä mainitsemisen arvoisena tietona, joten hän tyytyi hymähtäen nyökkäämään Cerwin huomautukseen. Tosin Ada naurahti pienesti Cerwin huomautukseen siitä, että tarkoitus olisi elää vielä jokunen vuosisata. Tosiaa, Vampyyrinä ikäkin oli pidempi.. toisaalta, kun kerran elää tai on elänyt kauan, ei enää välitä siitä kuolisiko vai ei.. kun elämää oli niin paljon, sitä ei osannut arvostaa. Tuokin periaate oli jo juurtunut, kiitos hänen isänsä.. no, Ada ei välittänyt siitä milloin itse tulisi niitatuksi, eikä kyllä kauheasti muidenkaan elämästä.. paitsi ystäviensä.

Sitten Cerw kysyi kysymyksen joka sai Adan pysähtymään hetkeksi. Hän seisoi paikallaan, tuijottaen eteensä ilmeettömänä, kunnes vilkaisi Cerwiin pienesti hymähtäen.
" Minä? Ihminen? Ehei, en koskaan olekkaan ollut tavallinen pullianinen, synnynin vampyyriksi.. eikö brutaali käytökseni kielikkin siitä?" Ada sanoi naurahtaen ja lähti kävelemään "Jos olisin joskus ollut ihminen, niin tuskin tappaisin heitä noinkin raa'alla tavalla.. olen sattunut huomaamaan että ne, jotka ovat olleet ihmisiä, heillä on joskus vaikeuksia tappaa.. elleivät sitten ole synnynnäisiä tappajia, jotka vain syntyivät väärään 'rotuun' " Ada selitti, puhuen nyt tapaamistaan vampyyreista.
"entä sinä? Oletko aina ollut yön lapsi vai veretettiinkö sinut?" Ada kysyi siirtäen kätensä jälleen selkänsä taakse ja vaihtoi kävelynsä pienesti hypähteleväiseksi.

Viesti Ke Touko 14, 2008 3:38

Cerw


Cerw kääntyi hieman hämmentyneenä katsomaan taakseen jäänyttä naista. Oliko hänen kysymyksensä ollut jotenkin loukkaava? Ainakin toinen tuijotteli eteensä tyhjä ilme kasvoillaan. Pieni helpotuksen aalto pyyhkäisi Cerwin yli, kun Ada sitten katsoi häneen hymähtäen pienesti. Vampyyriherra kuunteli hiljaisena Adan puhetta, heidän jatkaessaan matkaansa.

"Entä sinä? Oletko aina ollut yön lapsi vai veretettiinkö sinut?"
Cerw naurahti hieman huvittuneena ja käänsi katseensa Adaan.
"Veretettiin. Ja täytyy kyllä myöntää, etten alussa ollut lainkaan mielissäni. Pelkkä ajatuskin siitä, etten enää ikinä voisi nauttia auringon paisteesta tai vastaavasta ja siitä, että joutuisin oikeasti elämään verellä oli kammottava..."
Vampyyrin äänestä saattoi kuulla pienen haikeuden. Olihan elämä ihmisenä ollut varsin mutkatonta. Niin, ja kyllähän hän vieläkin hieman kaipasi aurinkoisia kesäpäiviä.
"Mutta ajan myötä siihen tottui. Ja, jos nyt kysytään, en missään tapauksessa haluaisi elää tavallisen ihmisen tylsää ja pitkäveteistä elämää. Sitäpaitsi, ihmisenä olisin jo varmaan kuollut vanhuuteen."
Cerw virnisti. Vuodet olivat menneet jossain vaiheessa sekaisin, eikä vampyyri enää ollut iästään varma. Vaan kun ei moisilla pikkuseikoilla ollut väliä, ne vuodet kun eivät vampyyrin elämässä ihan kesken loppuneet. Aikaa kyllä riitti vaikka muille jakaa, eikä sitä sitten sen takia oikein osannut arvostaa. Ja välillä sitä sattui unohtamaan, etteivät kaikki eläneet lähes ikuisesti.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 14, 2008 8:13

Ada

Cerw kertoi että hänet veretettiin. Ada vilkaisi Cerwiä nopeasti päästä varpaisiin, kunnes nosti katseensa takaisin ylös.. eihän sitä päälle päin nähnyt, oliko toinen veretetty vai syntynyt.. tai no, näki jos osasi etsiä 'merkkejä'. Cerw kertoi että olisi varmaankin jo kuollut ihmisenä vanhuuteen.. Ada naurahti pienesti ja nyökkäsi ymmärtäväisesti, hän itsekkin olisi vähnitään kurttuinen mummo, jollei jopa kuollutkin jo.. ihmisenä siis.
"no, onhan tässä huonot puolensakkin... ei voi liikkua auringossa, paitsi ehkä vähän, ainakin minun kokemuksen mukaan ja usko pois, palanut iho EI tunnu mukavalta" Ada sanoi virnistäen. Hän tosiaan oli kerran kokeillut liikkua auringossa ilman sen kummempaa suojaa ja seuraavat yöt hän oli saanut kärsiä palaneesta, kirvelevästä ja kuoriutuvasta ihosta.

Sitten Adalla napsahti ja hän vilkaisi Cerwiin hymyillen.
"kutsuit minua Adaksi etkä hukaksi!" Ada huomautti huomatessaan, että näin oli tosiaan päässyt käymään "heh.. harvat edes kutsuvat minua Adaksi... toisaalta se on ihan mukavaa, että saa kuulla oikean nimensäkkin välillä" Ada sanoi katsellen pienesti hymyillen eteensä.
"muuten.. onko Cerw sinun oikea nimesi? Vai onko se vain peitenimi, kuten hukka minulla?" Ada kysäisi samalla vilkaisten taakseen, kuullessaan merimiesten huutoja.. nämä olivat ilmeisesti löytäneet ruumiit, joten oli enää ajan kysymys koska nämä lähtisivät perään tai tekisivät hälytyksen.

Viesti Ke Touko 14, 2008 8:33

Cerw

Cerw naurahti hieman Adan puhuessa palaneesta ihosta.
"Ei todellakaan"
Asiasta oli todellakin kokemuksia palaneesta ihosta. Ensimmäiset päivät vampyyrinä olivat tosiaan olleet vaikeita. Tosin kuka tahansa oppi hämmästyttävän nopeasti, ettei vampyyrinä sopinut liikkua päivisin.

Cerw hätkähti hieman Adan huomauttaessa nimestä. Hetki Cerwillä meni ymmärtää, ettei nainen ollutkaan vihainen vaan... Hmm, yllättynyt? Iloinen? Oli mitä oli.
"Äh, ihan oikea nimi."
Cerw vilkaisi Adaan virnistäen. Olihan se tainnut olla aivan ilmiselvä asia, mutta Cerw ei kamalammin piitannut peitenimistä.

"Hmm, kuulenko vihaisen ihmisjoukon riehuvan sataman suunnalla..?"
Cerw käänsi päätään hiukan taaksepäin ja virnisti jälleen. Saattoi tosiaan kuulla 'hieman' kärttyisten merimiesten mekkaloivan sataman suunnalla. Olivat tainneet huomata, että muutamat toverit olivat ylittäneet rajan.
"Olisi pitänyt tehdä niistä parista vampyyrejä. Siinä olisi ollut tyypeillä ihmettelemistä. Harmi vain, etten oikeastaan osaa... Hmm, tehdä ihmisistä vampyyrejä."
Cerw tokaisi naurahtaen ja käänsi katseensa takaisin Adaan. Kai Cerw olisi periaatteessa kyennyt verettämään ihmisiä, jos olisi halunnut. Vaan kun ei herralla ollut harmaintakaan aavistustakaan miten mokoma tapahtui. Eikä hän kylläkään kamalasti välittänyt.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 15, 2008 1:45

Ada

"taidatpa kuulla" Ada huomautti Cerwin 'kysykykseen' vihaisesta ihmisjoukosta.
Kyllähän Cerw niin kuuli, jos kerran Adakin kuuli. Ei tuollaisia ääniä voinut kuulla päässään, ellei ollut todella pöpi! Sitten Cerw kertoi jotain, mikä sai Adan vilkaisemaan häntä erittäin kysyvästi, jopa hämmästyneesti. Tämä ei osannut verettää ihmisiä? Hetken Ada katsoi Cerwiä kuin haamua, kunnes hymyili pienesti ja siirsi katseensa jälleen menosuuntaan.

"siihen on monia tapoja!" Ada aloitti ja otti kätensä pois selkänsä takaa ja nosti kämmenet niin, että Cerw pystyi näkemään sormenpäissä olevat viillot.
"näetkö viillot? Tämä on yksi tapa verettää ihminen. Molempien jokaiseen sormenpäähän tehdään viillot ja sen jälkeen painetaan sormen päät yhteen. Vampyyri veri virtaa toisista sormista ihmiseen ja sekoittuu tämän omaan vereen, tehden siitäkin vampyyri verta ja lopulta vampyyri veri palaa takaisin 'omistajaansa' toisten sormien kautta. Tämä on ehkä helpoin tapa, minun tietääkseni. " Ada selitti ja lopulta siirsi kätensä taas selkänsä taakse.
"Minä olen verettänyt... yhden tai kaksi henkilöä, muistaakseni. Toisesta tein vain puolivampyyrin" Ada kertoi.

Sitten hän pysähtyi kuin seinään. Edestä päin kuului askelia, ei aivan tavallisia vaan raskaampia ja... metallisempia? Ei tarvinnut kahdesti arvata että edessä päin oli vartijoita, jotka ilmeisesti olivat kuulleet merimiesten huudot ja tulivat nyt tarkastamaan tilannetta.
"Tule, katoille..." Ada sanoi lähes kuiskaamalla ja hypähti kevyellä loikalla ensin seinän vieressä olevan tynnyrin päälle ja siitä katolle, peruuttaen sen jälkeen kauemmaksi reunasta, ettei häntä vointu nähdä ja kyykistyi.

Viesti To Touko 15, 2008 3:29

Cerw

Täytyi kyllä myöntää, että Cerw hieman hämmentyi Adan ilmettä. Taisi olla aika epätavallista, ettei vampyyri osannut verettää ihmisiä. Niinpä Cerw kuunteli tarkkaavaisesti ja mielenkiinnolla Adan selitystä yhdestä mahdollisesta veretystavasta. Sinäänsä erittäin mielenkiintoista. Cerw yritti kovasti muistella, miten ihmeessä hänet sitten oli veretetty, mutta harmikseen herra joutui toteamaan, että muistot siitä olivat kadonneet jo ajat sitten. Oikeastaan, Cerw ei muistanut juuri mitään elämästään ihmisenä. Ei hän enää muistanut, miltä kukin perheenjäsen näytti, tai millaisia ystäviä hänellä oli ollut... Hassua, miten ajan väitettiin kultaavan muistot, vaikka oikeasti aika sai muistot vain haalistumaan ja lopulta katoamaan ikuisesti.

Edestä kuuluvat äänet saivat Cerwin pysähtymään välittömästi. Edessä päin taisi olla muutama vartija, ja vaikka Cerw kuinka pikku tappeluista pitikin niin ei häntä juuri nyt erityisemmin huvittanut ryhtyä nujakoimaan parin vartijanroikaleen kanssa. Niinpä vampyyriherra seurasi kuuliaisesti Adaa katolle ja kyykistyi itsekin suojaan katseilta. Pian muutama vartija ilmestyikin jo näkyviin. Viisikö peräti? Jos ne olivat satamaan menossa, niin niitä oli taatusti enemmänkin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 16, 2008 10:55

Ada

Ada pysytteli kyykyssä katolla ja vilkaisi Cerwiin, kun tämä tuli perästä päin. Nyt kun Vartijat hyppelivät ohi, Ada laski äkkiseltään niitä olevan viisi, mutta kai niitä enemmän oli? Tai ainakin tulisi olemaan, kun saisivat tietää mitä oli tapahtunut.
Ada alkoi hymyilemään itsekseen ja oli lähellä nauraa tai vähintään hihittää. Oli toisaalta huvittavaa että ihmiset menivät paniikkiin ja paskoivat housuunsa vampyyrejen tähden, mutta minkäs teet? Ada ei tajunnut mitä pelättävää heissä muka oli, yhtä hyvin susikin voisi tappaa ihmisen, mutta näitä ei pelätty niin paljoa mitä vampyyreja.. kai siihenkin oli joku hyvä selitys, mutta Ada oli niin yksinkertaisen positiivinen, ettei jaksanut alkaa miettimään NIIN syvällisiä toden teolla.

"hehe.. hassua kuinka suuren kohun mekin voimme aiheuttaa" Ada sanoi katsellen reunalle päin, kun ohi hölkkäsi kaksi vartijaa lisää.
"Mutta meidän lienee paras poistua satamasta, ennen kuin paikka kuhisee vartioita.. kai sinulla on hyvät lihakset hyppimiseen?" Ada kysyi ja nousi seisomaan.
Sen jälkeen hän otti pari nopeaa askelta reunalle ja hyppäsi toiselle katolle. Katoilla liikkuminen oli melko helppoa.. paitsi satamassa, täällä kun talot olivat melko kaukana toisistaan, joten piti todellakin olla hyvät jalka lihakset. Ada lähti hyppelemään katoilta toisille, pysähdellen välillä tarkistaakseen ettei vain jäisi kiinni jos hyppäisi kujan yltä, Hän suuntasi kohti sataman reunaa, sieltä he pääsisivät helposti luikkimaan tiehensä.. ellei siellä olisi jo partiota.

Viesti Pe Touko 16, 2008 3:46

Cerw

Todellakin. Hupaisaa.
Vampyyri virnisti ja katsoi suuntaan, johon vartijat olivat kadonneet. Sitten hän nyökkäsi Adalle vastaukseksi ja lähti seuraamaan tätä. Oikeastaan katoilla hyppiminen ei kuulunut hänen lempipuuhiinsa, mutta palkkamurhaajana oli pakko kyetä vähän kaikenlaiseen.

He suuntasivat kohti sataman laitamia, mutta Cerwiä kalvoi inhottava epäilys. Oli suhteellisen todennäköistä, että siellä olisi jokunen partio. Ihmiset kun reagoivat hätäännyksissään nopeasti ja miettimättä. Ja kenties laivassa oli mukana arvolastia, jonka takia partioita olisi tänään liikkeellä tuplamäärä? Ei olisi huvittanut maalata piruja seinille, mutta kyllä sitä piti hieman epäillä.
Ada, odota
Cerw pysähtyi äkisti ja katseli ympärilleen. Heidän poiskulkutiensä häämötti jo lähellä, mutta siellä näkyi myös seisoskelevan joitakin. Kyseessähän saattoi toki olla vain pari viatonta juoppoakin, mutta takaapäin kuului tulevan joukko vartijoita.
On kyllä myönnettävä, että ne reagoivat kiitettävän nopeasti
Cerw naurahti kuivasti. Vartijoille oli tainnut selvitä, että pari vampyyriä oli käynyt illallistammassa satamassa ja oli ihan luonnollista, että ne halusivat saada heidät kiinni.
Joten Mitäs nyt?
Cerw vilkaisi varovasti nyt jo näkyviin ilmestyneitä vartijoita. Ainakin mukavanpuoleinen aseistus niillä näkyi olevan, ja Cerwin täytyi myöntää, ettei häntä oikein huvittanut saada yhtäkään noista keihäistä taikka miekoista kylkeensä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 16, 2008 9:10

Ada

Ada pysähtyi kuin seinään kuullessaan Cerwin pyytävän häntä odottamaan. Hän hiippaili takasisin vampyyri herran vierelle ja seurasi tämän katsetta omallaan, tajuten pian mistä oli kyse. poistumis reitillä oli joukko miehiä ja lisäksi takaa päin kuului tulevan vartioita. Ada kirosi puoli ääneen itsekseen, nyökkäillen myöntävästi Cerwin huomautukselle ihmisten npeudesta reagoida hyökkäykseen.
"nykyään ne on valpaampia.. näin sodan aikana" ada mutisi puoli ääneen miettien tilannetta, jättäen vielä vastaamatta Cerwin kysymykseen. He voisivat tunkea väkisin läpi? Mikäli he vain pääsisivät ohi vartijoiden, he olisivat turvassa.. ihmiset eivät todellakaan osanneet juosta niin lujaa mitä he, paitsi jos ottivat ratsut alleen. Hekin voisivat varastaa hevoset ja karauttaa tiehensä? EI! Ada pelkäsi ja vihasi hevosia, hän ei niiden lähelle menisi!

"tuotaa..." Ada aloitti katsellen ympärilleen "minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen: Rynnimme väkisin läpi ja pingotaan pakoon kuin itse saatana olisi kintereillä. Toinen: Menemme takaisin laivalle päin ja hyppäämme laiturilta veteen ja uimme pois. He eivät huomaa meitä vedessä, koska on niin pimeää... mikäli sinä vain osaat uida. Tosin meillä on vaatteet ja aseet mukana, joten uiminen on ERITTÄIN raskasta.." Ada kertoi hieroen niskaansa puhuessaan ja lisäsi sitten vinkaten: "ja vesi on kylmää".
Sen sanottuaan Ada jäi odottelemaan, mitä mieltä Cerw olisi.. tai ehkä hänellä oli parempia ideoita, ei sitäkään tiennyt.
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia