Kuka haluaa pelata laivan upotusta? || Aksu


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 25, 2009 4:12

Kuka haluaa pelata laivan upotusta? || Aksu

Jatkoa: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=636&start=30

Ankoku Yakuta

...Lopulta viimeinenkin "Kannibaali" oli tullut ulos ja Ankoku sulki aukon pienellä sormen liikkeellä ja katsahti sitten paikalle tulleita ilma joukkoja. Katse kävi hetken aikaa myös uudessa tulokkaassa, joka vaikutti päässeen hepan selkään vaikka pelkäsikin mokomia elukoita, tai tähän olisi voinut sanoa ihan hyvin demonia. Eivät nämä normi heppoja olleet nähneetkään. Vielä nopa läpi katsastus miehistössä ja Ankoku kääntyi ympäri lähtien liikkeelle tasaisin siipien iskuin, joka siis hänen mitta kaavassa oli varsin verkkaista etenimistä. Hän pääsi huomattavasti kovempaakin, mutta ei nyt sentään viitsinyt väsyttää kakkeja turhaan, sillä joku voisi mennä pieleen ja tulisi äkkilähtö ja jos hepat olisivat väsyneitä... lopputulos voisi olla aikamoinen.
No siinä hiljaisuudessa Ankoku johdatti muutamaa alaistaan kohti pimeytyvää satamaan ja hieman sen ohikin, pysähtyen sitten ja pyysi Adan luokseen muutamalla käsi liikkeellä. Ikävä juttu mutta hän ei tiennyt minkänäköinen se laivan kapistus olisi, sillä eihän tuo ole kertonut sitä hänelle missään välissä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 26, 2009 5:35

Ada

ja sitten lähdettiinkin kohti satamaa. Ada yritti koko matkan ajatella jotain muuta kuin ratsastamista tai sitä minkä selässä juuri istui. Tosin demoni kaakki teki hommasta hieman hankalamman, kun tuo suorastaan tahallaan ärsytti Adaa, päästäen vähän väliä pieniä hörähdyksiä ja liikehti levottomasti.. kai se Aisti Adan tilanteen ja halusi kiusata. Toisaalta se vain lisäsi Adan kammoa, mutta toisaalta se taas kertoi että nämä olivat yhtälailla eläviä ja ajattelevia olentoja, kuten muutkin.. mikä taas ei pelottanut yhtään. Tosin voisiko demoni hevosesta sanoa että tuo oli elossa.. ei sitä tiennyt, eikä Ada aikonut ottaa selvää.
Toisaalta oli ihan mukavaa matkata ratsain.. paljon helpompaa, eikä siinä rasittanut itseään samalla. Ilma oli mukavan viileää mikä herätti todella hyvin jokaisen kannibaalin luolastojen lämpimän tunkkaisen ilman jälkeen.
Pian alettiinkin saapua satamaan.. Suolaisen meriveden tuoksu kantautui Adan sieraimiin, herättäen paljon muistoja, niin hyviä kuin huonojakin..
Täydessä hiljaisuudessa Ankoku johdatti ryhmäänsä kohti satamaa ja hieman sen ohi. Ada katseli ympärilleen levottomasti, kunnes huomasi Ankokun viittovan häntä luokseen. No, Ada ohjasti ratsunsa kiltisti Ankokun luokse ja pysähtyi tämän vierelle.
"mitä nyt?" Ada kuiskasi hiiren hiljaa.. kyllä hän sen verran älysi että parempi pitää äänen taso mahdollisimman hiljaisella, vaikka tuskin ihmiset nyt heitä kuulisivatkaan..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Touko 26, 2009 7:08

Ankoku Yakuta

Ada tuli sitten Ankoku luokse pyynnön mukaisesti ja kyseli häneltä mikä oli. Eikö tuo itse tajunnut? Selitetään sitten jos rakas lapsi ei tajua itse...
"Neidiltä taisi jäädä kertomatta minkä näköinen se paatti on." Ankoku sitten kertoi asiansa Adalle suoraan tuon mieleen, sillä parempi nyt oli olla ihan hiljaa ja ääntäkään päästämättä. Hyökkäys menisi vielä pieleen. No saatuaan sitten tietonsa Ankoku nyökkäsi tuolle muutaman kerran ja nyt he vain jäivät odottamaan hiljaa paikoillaan ja valmiina laivan tuloa. Siinä odotellessaan Ankoku sai myös Robertilta tiedon että sielläkin oltiin jo asemissa ja valmiina. Selvä kaikki oli valmiina ja enää puuttui saalis.

Siinä sitten menikin jokunen minuutti ja jos sinä aikana joku kehtasikin avata suunsa Ankoku sulki sen terävällä mulkkauksella. Hän ei halunnut tämän menevän pieleen, sillä hänen varsin pitkällekkin edennyt maine oli vaakalaudalla tässä samalla. Hän ei voinut mitään itse rakkaudellensa, joka näkyi välillä turhankin hyvin, mutta näin omiensa kanssa ollessaan harvemmin... Hän oli yhteistyö halusempi jonkin ihme syyn takia "lapsiensa" kanssa.
Sitten lopulta ja viimein näkyviin tuli kuvauksien mukainen laiva, eikä se todellakaan ollut mikään pikku jolla. Kunnon sotalaiva, joka on tarkoitettu sotimiseen kaikin puolin. Ankoku kävi laivaa tarkasti läpi hetken aikaa, kunnes kääntyi joukkojaan tehden muutaman käsi liikkeen, jonka mukaan muutama lähti hitaasti liitämään kohti laivaa. Ada tosin ei noita käsi merkkejä vielä tulisi ymmärtämään, joten tuo saisi nyt vain roikkua perässä ja tehdä mitä parhaansa näki.
Ankoku seurasi katseellaan kun miehet kävivät tekemässä selvää kannella olijoista ilman tuskan huutoja tai pihahdustakaan. He saivat merkin tulla alas ja siinä sivussa Ankoku nakkasi jokaiselle tuskin nyrkin kokoistakaan palloa, joka oli oiken kunnon jyty paukku todellisuudessa.
"Asettakaa pari peräsimeen ja muut paikat saatte päättääkin itse... Ja Ada ihan tiedoksesi ne pamahtavat kymmenen sekunnin sisällä." Ankoku selitti noiden mieliin ja sensuroi sitten viimeisen lauseensa vain Adan ja hänen välisekseen. No nuo osaisivat varmasti hoitaa hommansa, joten Ankoku siirtyi joukoista sivummalle tekemään omia tuhojaan. Tuo liiti kauniisti pitkin veden pintaa ja antoi toisen kätensä uida viileässä meri vedessä samalla kun jäädytti paksua jäätä perässään niin että jää ansa kiersi koko laivan. Vielä viimeisenä silauksenaan Ankoku teki jäähän törröttäviä ja ennen kaikkea tappavia jääpuikkoja, jotka varmasti lävistäisivät laivan puu kerroksen. Lohikäärme nousi takaisin laivan yläpuolelle odottamaan paukkua ja että hänen rakkaat alaisensa tulisivat takaisin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 27, 2009 6:04

Ada

Ai perhana! Ada unohti että he pystyivät kommunikoimaan telepaattisesti.. no, eihän sitä kaikkea voinut muistaa sillä sekunnilla. Eikä se ollut ainoa asia, minkä Ada oli unohtanut. No, Ada tuhahti pienesti ja kertoi sitten telepaattisesti Ankokulle että laiva oli tavallista kauppalaivaa isompi ja jykevämpi, sekä siinä olisi kaksi mastoa. Laivan kyljessä kulkisi sininen kuviointi... tai niin Ada oli kuullut, hän ei voinut olla varma. Kerran elämässään hän oli nähnyt kunnon sotalaivan, mutta vain ohimennen kauempana ulapalla. Ei Adalla kyllä pahemmin ollutkaan mitään intoa pahemmin laivoja kytätä, hän kun ei pitänyt purjehtimisesta tai merestä yleensäkkään.

Sitten he odottivat. Ada pysyi kiltisti hiljaa koko odotuksen ajan, katsellen ympärilleen. Meri oli pelottavan tumma ja sen kohina kuului voimakkaasti.. olikohan nousemassa myrsky? Sitä Ada ei tiennyt, mutta saattoihan hän vain ylireagoida. Vampyyrien korvat kun olivat tunnetusti herkemmät mitä ihmisten, joten pienikin kohina kuului valtavalta toisinaan.
Lopulta paatti saapui... ja siinä tosiaan oli ihailemista. Harvemmin sitä oli nähnyt noinkin jykevää laivaa. Siinä ohimennen Adalla kävi mielessä että tuota he eivät todellakaan saaneet päihitettyä... mutta samalla hän uskoi että Ankoku osaisi yllättää.
Ankoku antoikin sitten käsimerkit, joiden johdosta muutama mies lähti liikkeelle. Ada jäi suosiolla paikalleen katselemaan.. hän ei halunnut olla tiellä ja koska hän ei pahemmin tiennyt vielä tämän ryhmän toiminta metodioita, parempi vain seurata ensimmäisellä kerralla vierestä ja auttaa sen minkä näki parhaaksi.
Ada vilkaisi Ankokuun kun tuo kertoi telepaattisesti seuraavat käskyt ja lisäsi vielä erikseen Adalle että nuo pamahtaisivat kymmenen. Ada vilkaisi kysyvän järkyttyneesti Ankokuun, mutta tuo lähtikin sitten tekemään omia taikojaan.
Ada pysyi ratsun selässä seuraillen sivummalta mitä tapahtui.. nuo toimivat täydellisenä tiiminä, mikä sai Adan mielenkiinnon nousemaan yhä ylemmäs ja ylemmäs. Samalla Ankoku todisti että oli huhujen mukainen mies.. ei mikään turha johtaja. Tuo taikoi laivan ympärille jäisen lautan... Adalta meni hetken aikaa tajuta mitä varten se oli, kunnes itsekkin älysi juonen.
Pienesti hymyillen Ada laskeutui ratsullaan alemmaksi katsomaan, kunnes kuuli pommien pamahtavan... oli jo aikakin!
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Touko 27, 2009 7:15

Ankoku Yakuta

Pommit räjähtivät ja Ankoku vilkasi mantereelle josta lähti Robertin joukot liikkeelle. Mies hymyili itsekseen varsin julman oloisesti ja päästi ilmoille tuhoamis käskyn. Kaikki tapetaan vankeja ei oteta! Räjähdyksen saattelemana soitlaita alkoi tunkeutumaan ulos laivasta kuin muurahaisa keostaan, jonne oli hyökätty. Tästä pesästä ei kylläkään tultaisi pääsemään kukaan elävänä ulos. Ja ne harvat jotka sattuisivat selviämään tästä uppoisivat laivan mukana tai joutusivat ruokapöytään juhla illalliseksi, miten kuka halusikaan. Hän ei pistänyt vastaan. Mutta hänen miehensä näyttivät olevan jo täydessä vauhdissa pitämässä hauskaa ja sitten kuuluikin inhottava rusahdus kun laiva vihdoikin törmäsi hänen tekemään jää ansaan ja se rikkoi todellakin laivan runkoa. Eikä laivaa pystytty mitenkään ohjaamaan ja se ponkkoilisi jää rinkulassa hajottaen itse iteään aina vain lisää ja lopulta olisi täydellisen romuna, upotus kelvollinen ja valmis hyiseen hautaansa. Harmi ettei tässä ollut kovinkaan syvää...
Ankoku vilkasi alamaistensa touhuja ja päätti vihdoikin liittyä mukaan laskeutuen keskelle kantta veteän valtavan miekkansa selästään esille ja pamautti sen voiemalla laivan kantta vasten, niin että säsleet lensivät.
"Tulkaahan pojat leikkimään Ankoku-sedän kanssa." Ankoku tuumasi sotilaita mulkaten kulmiensa alta ja nuo tekivät työtä käskettyä. Miten tyhmä sitä voi olla että tulee tuollaisen käskyn saattelemana päälle? Sehän voi olla ansa! Niihän se olikin ja Ankoku syöksi suustaan tulta sotilaiden päälle niin että nuo paistuivat elävältä tai sitten hyppäsivät veteen hukkuakseen. Elleivät sitten osanneet kiivetä jäätä pitkin ylös tai sukeltaa montaa kymmentä metriä... Eipä tainnut osata, joten kuolema tulee.

Ei mennyt kauaakaan kun Robert saapui vahvistuksien kanssa ja sitten alkoikin kunnon rähinä. Veri ja suolet lensivät ympäriinsä laivan välillä rytistessä jää lauttaa vasten.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 28, 2009 12:02

Ada

Vihdoin tämä hauskanpito alkoi. Ankoku päästi ilmoille käskyn, jonka saattelemana koko joukko hyökkäsi laivan kimppuun. Ada totta kai mukana, tosin hän pysytteli vampyyri tuttunsa kanssa.. ei sillä etteikö olisi osannut pitää huolta itsestään, vaan hän halusi olla mahdollisimman vähän tiellä ja totutella tähän ryhmätoimintaan paremmin. He laskeutuivat kannelle kun räjähdykset olivat loppuneet ja miehiä alkoi ilmestymään kannen alta sankoin joukoin.. saattoi vain arvailla kuinka monta miestä sieltä löytyi, mutta "friikit" tunnetusti olivat vahvempia mitä ihmiset.. joten melko tasaväkistä tämä tulisi olemaan, ellei sitten jopa ylivoima heidän puolelleen.
No, teurastus alkoi. Ada huomasi että ryhmätyö vampyyrin kanssa oli helpompaa kuin muiden friikkien, kun tunsi toisen taidot ja rajat.
Sulavasti yhteistoimin Ada ja toinen vampyyri pistivät miehiä lepoon laivan takakannella. Laivan kansi oli yllättävän liukas.. kannella oli vettä, joka oli yön viileydessä jäätynyt kannelle, mikä loogisesti teki siitä liukkaamman. Ihmisille tuo ei näyttänyt olevan ongelma, heillä ilmeisesti oli sen verran hyvät kengät. Ei se Adaakaan haitannut, paitsi välillä meinasi jalka lipsua kun piti äkkiä väistää pois hyökkääjien alta.
Miehiä tuli kannen alta yhä lisää ja lisää, sitä mukaan mitä he saivat niitä tapettua.. Adalla ei ollut hajuakaan mitä laivan toisessa päässä tapahtui, mutta hyvin se näytti sujuvan siltä osin mitä hän näki. Sitten kannen alta alkoi kuulumaan raskaampia askeleita... ulos alkoi tulla huomattavasti raskaammin varustettuja, erittäin isokokoisia miehiä.. ei mitään tavallisia sotilaita, mutta äkkiäkös tuollaisen kellistäisi jos tietäisi mihin iskeä. Lisäksi noiden sotilaiden aseet näyttivät olevan astetta kömpelömmät.. kiveksiä ja valtavia sotavasaroita, mitkä varmasti tekisivät tuhoa mikäli osuisivat.

Hetken herpaannuksen johdosta taka kannelle oli päässyt nousemaan enemmän miehiä mitä äsken, joten Adan ja hänen "parinsa" piti perääntyä kaiteelle. Onneksi vampyyreilla oli sen verran hyvä tasapaino, että tappaminen onnistui kapean laudan päällä.. tosin sitten tömähti.
Laiva törmäsi taas jäälauttaan, minkä johdosta osa miehistä tippui suoraan veteen, jää lautan ja laivan väliin, johon sitten murskaantuivat.. Ei kiva.
Adan onnistui pitää tasapaino törmäyksestä syntyneen tärähdyksen johdosta, mutta hänen parinsa horjahti niin pahasti että oli tippua alas. Ada vetäisi miehen takaisin kaiteelle ja samantien heidän piti hypätä syrjemmälle kun yksi raskaasti varustettu sotilas heilautti valtavaa vasaraansa heitä kohti.
Heidän onnistui juuri hypätä alta pois kun sotilas pisti kaiteen pirstaleiksi suurella vasarallaan.. ja sen jälkeen tuo lähtikin heidän peräänsä. Kuten sanottu, äkkiäkös tuollaisen sotilaan kellistäisi, mutta nyt kun tuo oli päässyt vauhtiin vasaransa kanssa, ei kannattanut mennä lähelle. Sotilas liikkui kokoajan, heilauttaen vasaraansa kepeän oloisesti samalla kun yritti murskata vampyyrit sillä.

Ada ja toinen vampyyri väistelivät minkä kerkesivät, kunnes yhden vasaran iskun johdosta he joutuivat erilleen.. ja totta kai vasaransa kanssa heilunut sotilas lähti Adan perään. Ada keksikin jo suunnitelman.. Hän väisteli tuon iskuja, johdattaen sotilaan reunalle päin, kohtaan, josta sotilas oli juuri pistänyt kaiteen päreiksi.
Kun sotilas oli tarpeeksi lähellä reunaa, Ada hyppäsi tuon alta pois ja laskeutui miehen selän taakse, josta hän sitten voimalla työnsi miehen yli laidan..
Se ei käynytkään niin helposti.. Mies kyllä horjahti ja lähti tippumaan yli laidan, mutta vielä ennen tippumistaan mies kerkesi kääntymään ja humauttamaan Adaa vasarallaan niin, että Ada lensi myöskin laidan yli, tippuen veteen tuon kanssa.
Vesi oli jäätävää. Ada upposi pari metriä pinnan alle tiputuksen johdosta, mutta ui sitten pintaan. Raskaasti varustettu mies ei ollut yhtä onnekas.. panssarit mitä tuolla oli yllä upottivat hänet yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes tuo hukkui..
Ada oli astetta pöperöisempi iskun ja tiputuksen johdosta, mutta havahtui yllättävän nopeasti siihen että laivan kylki oli tulossa häntä kohti ja hän tulisi kokemaan karun murskautumis kuoleman jollei pääsisi laivan ja jäälautan välistä pois.
Sen pidemmittä mukinoitta Ada ui jäälautan luokse, iski kyntensä siihen ja kiipesi nopeasti sen päälle, juuri ennen kuin Laiva osui uudestaan lauttaan. Jäällä taas piti varoa liukastumista ja sojottavia piikkejä.. niihin ei olisi kiva kuolla, mutta onneksi suurin osa piikeistä oli sen verran isoja ettei niihin voinut teloa itseään, ellei ihan tahallaan yrittäisi.

Ada luuli jo olevansa turvassa, kun äkkiä kuuli tömähdyksen jäällä.. hän nosti katseensa ylös ja huomasi yhden raskaasti varustetuista sotilaista laskeutuneen jäälautalle.
miehen ilme ei ollut kovinkaan ystävällinen... syystäkin. Tuo nosti kirveensä ylös ja huusi Adan tappaneen hänen veljensä.. Adalla meni hetki tajuta että vasaran kanssa riehunut sotilas oli siis tuon veli. Ei perhana. Ada kompuroi jaloilleen ja lähti väistelemään miehen hyökkäyksiä minkä kerkesi, kun tuo raivopäissään kävi kirveen kanssa päälle huutaen tappavansa tuon saastaisen vampyyrin.

//ohops... tulipas taas tekstiä 8D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Touko 28, 2009 5:06

Ankoku Yakuta

Ankokulla meni astetta paremmin... Oikeastaan tämä alkoi pidemmän päälle käydä tylsäksi, sillä hänen ei tarvinnut kuin yhdellä kädellä heilauttaa raskaan näköistä miekkaansa kun se leikkasi muutaman ihmis sotilaan kahtia. Oikeastaan hän sai olla aika paljon rauhassa hyökkäyksiltä, sillä harva uskalsi käydä enää uhmaan häntä ja hänen miekka taitojaan. Ihmisten miekat kun katkesivat kuin puu miekat hänen miekkansa alla, painoihan se huomattavasti enemmän, vaikkei se Ankokusta itsestään painannut paljoa mitään. Tässä rauhallisemmassa välissä Ankoku teki nopean tilannearvion miehistönsä kanssa ja sai havaita, että jokainen vaikutti pärjäävän ihan hyvin. Mutta seuraavana huolena tuntukin sitten olevan hieman raskaammin varustetut miehet, jotka saapuivat kolisten kannen alta ja saapuivat kannelle hurjine kirveineen ja lekoineen. Ankoku tuijotti noita toinen kulma aavsituksen koholla. Fiuh, mitä jätkiä, mutta onneksi vain ihmisiä vain pieniä ihmisiä muiden joukossa. Ankoku saikin itsensä päälle sellaisen pari metrisen lihas kimpun, joka yritti halkoa häntä kirveellään ja Ankoku väisteli tuon kirvestä milloin minnekkin. Kunhan vähän kiusasi... Ja muutaman minuutin väistely operaation jälkeen tuo mies puuskutti kuin maratonin vetäneenä.
"Tule alas pirulainen!" Tuo karjasi kirvestään heristäen Ankokulle, joka vain pudisti päätään kovin toruvan olisesti istukellessaan sammakko kyykyssä joksen metriä ylempänä narun päällä, jonne tuo mies ei päässyt lihas kimppuna ja painavien varustuksensa kanssa.
"Voin tullakkin..." Ankoku naurahti ja hyppäsi alas suoraan tuota tukevaa miestä kohden ja miekka sekä kirves kalahtivat yhteen. Sääli vain että tuon herran kirves sattui olemaan ihmisten teko, joten se oli heikkoa ja hänen taas demonien, jotka olivat erikoistuneet miekkojen tekemiseen. Ankoku painoi tuota miestä maahan yhdellä ja ainoalla kädellään, lopulta kuului rasahdus tuon kirveestä kun miekka halkasi sen ja siitä perästä tuon miehen. Kiitos hauskan pidosta herra kuka lienetkään.

Ankoku komensi sitten Robertin luoksensa ja käski tuota ottamaan muutaman miehen mukaansa tunkeutua ruuti varastoihin ja räjäyttää ne, sekä sen jälkeen tuhota tykit. Olisi vain ajan kysymys milloin ne niitä älyäisivät käyttää jää ansan murtamiseen. Robert nyökkäsi ja käski muutamaa parhainta miestä tulemaan mukaansa, nuo tosin epäilivät jättää johtajaansa yksin kannelle taistelemaan, mutta Ankokun mulkkauksen kautta nuo siirtyivät ihmissuden matkaan. Ankoku seurasi hetken noiden perään, mutta oli vähällä joutua yllätetyksi kun joku oli onnistunut hiippailemaan hänen taaksensa ja melkein miekkansa kanssa lävistämään hänet. Onnekseen laiva rysähti juuri silloin jää lauttaa vasten ja tuo mies horjahti Ankokun vain lävistäessä tuon kaulan toisen hansikas kätensä terillä veren roiskuessa ympäriinsä. Ankoku riuhtasi irti ja tuo mies kaatui elottomana maahan muiden ruumiden sekaan, joita olikin jo pitkin laivan kantta. Samalla Ankoku teki mielenkiintoisen havainnon, laivan kansi oli märkä tai ainakin kostea. HAH, tämähän alkoi ihan liian helpoksi. Ankoku kyyristyi maahan laittaen miekkansa mustaan tuppeensa jonka jälkeen asetti toisen kätensä kosteaa kantta vasten. Hetkessä koko kansi oli jäässä jokainen kannella oleva ihminen lävistyi jääpuikkoon. Ankoku virnisti saatanaillisesti. Se helpotti ainakin hetkeksi aikaa hänen miestensä taakkaa, sillä kannen alta alkoi tulla jälleen lisää poppoota tapettavaksi, jopa laivan kapu vihdoinkin kehtasi tulla esille komeassa puvussaan. Ankoku suoristautui ja oli menossa haastamaan kapua kaksin taisteluun, mutta huomasi sitten jää lautalla jotakin mikä ei todellakaan ilahduttanut lohikäärmettä. Ada oli ajannut itsensä vittumaisimpaan paikkaan mitä voisi löytääkkään. Ankoku huokasi ja päätti mennä tulokkaan avuksi. Ankoku hyppäsi laidan yli jäälautalle ja riuhtasi Adan turvaan lekan iskusta.
"Kunnossa?" Ankoku kysyi Adaan vilkaisten ja mulkkasi sitten tuota miestä kohden hyvinkin murhaavasti ja kosketti vain kädellään jäätä jolloinka sieltä nousi jääpuikko, jonka tuo piri ehti väistää ihan uskomattoman hyvällä tuurilla, mutta jalka lipsahti ja herra molskahti hyiseen hautaansa.
"Pystytkö jatkamaan?" Ankoku kysyi sitten Adan katsellen aavistuksen huoletuneenkin.

//Tässä toinen :D//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 29, 2009 4:59

Ada

Adan päässä soi. Hän oli yhä tokkurassa hetki sitten saamastaan mojautuksesta. Luojan kiiton mies ei ollut osunut Adaa päähän! Mutta kylkeen jäisi kyllä kiva mustelma äskeisestä. Ei hän kyllä ihmettelisi vaikka muutama kylkiluu olisi murtunut, mutta nyt hän oli liian tokkurassa tajutakseen minkäänlaista kipua.
Onneksi Ada oli sen verran järjissään että kykeni vielä väistelemään miehen iskuja, jotka tuntuivat nopeentuvan koko ajan. Asiaa ei kyllä helpottanut liukas jää, saatika kylmät, märät ja ennen kaikkea raskaalta tuntuvat vaatteet.
Tilanne näytti varmasti melko koomiselta ja epätoivoiselta, mutta juuri ennen kuin se oli käymässä epätoivosemmaksi, joku riuhtaisi Adan lekan alta pois. Ada tajusi kiskaisian olleen Ankoku vasta kuullessaan tuon äänen. Tosin Adalta meni täysin ohi missä vaiheessa hänen kimppuunsa hyökännyt mies oli kadonnut jäälautalta, sen verran sekaisin hän oli.
Ada otti tukea Ankokusta koettaessan pysyä tolpillaan. Hän vilkaisi nopeasti Ankokuun, sulkien sitten hetkesi silmänsä ja nosti toisen käden etusormen pystyyn.
"Niin kauan kuin silmät liikkuu, olen valmis jatkamaan" Ada vastasi sitten hetken sanoja haettuaan.
"Mutta sinä saat auttaa minut takaisin kannelle" Ada lisäsi irroittaen otteensa herrastaan ja haki hetken tasapainoaan jäälautalla, johon puinen sotalaiva törmäsi jälleen kerran.
Laiva alkoi olla jo melkolailla säpäleinä ja pikku hiljaa se alkoi uppoamaan..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 29, 2009 8:30

Ankoku Yakuta

Toinen ei selvästikkään ollut oikein enää kunnossa hyvä että pystyssä pysyi itse. Toinen otti tukea hänestä ja nosti sitten sormen ylös tuumaten, että kykenisi jatkamaan niin kauan kun silmät pysyisivät vain auki. Selvä jos neiti niin halusi, mutta hän ei todellakaan vastaisi siitä, että jos joku tappaisi tuon. Ankoku kuitenkin nyökkäsi neidin pyynnölle kun tuo pyysi häntä auttamaan tuon takaisin kannelle. Ei hän tuota tännekkään voisi jättää, putoaisi vielä kylmään veteen jota kylmensi entiestään hänen luoma jää vankila laivan ympärillä.
Ankoku kiersi toisen kätensä Adan kainalon alta tuon selän taakse ja oli hyppäämässä takaisin laivalle kun se rysähti uudestaan jää lauttaa vasten ja oli siinä ja siinä ettei lohikäärme pudonnut Ada mukanaan hyiseen veteen, mutta onnistui pysymään lautalla. Ankoku tapitti laivaa, joka alkoi jo uppoamaan hyvällä vauhdilla ja kannella oleva miehistökin näytti olevan jo jonkin sortin paniikissa. Pois nuo eivät kuitenkaan tulisi pääsemään ikinä kuin kuoleman kautta.
Ankoku sitten hyppäsi yhdellä kevyellä loikalla takaisin laivan kannelle ja päästi Adan tekemään mitä nyt ikinä halusikaan. Sitten jossakin alhaalla räjähti niin että koko laiva tärähti kerran. Heh, Robert sai tuhottua ruuti varastot niinkuin pitikin, mutta tykkejä tuskin tarvitsisi enää. Hieman telepatiaa ja Robert sai käsky muunnoksen Ankokulta ja sai käskyn palata takaisin kannelle.
Liavan iso matso alkoi kaatumaan uhkaavasti jääden vain muutaman narun varassa roikkumaan puoliksi pystyssä. Ankoku tapitti sitä hetken aikaa miettien kauanko se kestäisi pystyssä, sillä jos tuo kaatuisi ihan yllätyllisesti niin kuka tahansa hänen alaisistaan voisi jäädä alle ja kuolla tai vain vahingoittua. Sitä lohikäärme ei kuitenkaan olisi halunnut kovinkaan mielellään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 31, 2009 1:27

Ada

no, Ankoku kiersikin sitten toisen kätensä Adan käden alta.. Ada ei edes muistanut milloin olisi ollut viimeksi näinkin läheisessä kosketuksessa kenenkään kanssa. Pikku hiljaa hän alkoi jo selvenemään äskeisestä tällistä ja ajatukset alkoivat taas olla kasassa.
Ankoku kantoi Adan sitten kannelle.. Kannella oli aikamoinen häslinki, tosin ihmisten määrä oli selvästikkin jo vähentynyt. Pian kannen alta kuului valtava räjähdys, joka tärisytti koko laivaa. Ada oli sen verrna yllättynyt räjähdyksestä että oli vähällä menettää tasapainonsa, mutta sai kuin saikin pidettyä sen.
Ada huomasikin vampyyri tuttavansa.. tai no, voisi jo sanoa ystävänsä viittovan hänelle laivan yläkannella. Ada vetäisi syvään henkeä ja hyppäsi yhdellä sulavalla loikalla yläkannelle, jossa ei enää pahemmin ollut mitään tapettavaa. Vampyyri kuitenkin kyykistyi yhden miehen puoleen ja viilsi tuon kaulan auki, viitoen Adaa sitten juomaan nopeasti verta.. Tämä ei ollut kyllä paras paikka piknikille, mutta Ada tajusi pian missä oli pointti. Ada pystyisi varmasti skarppaamaan paremmin, jos olisi saanut hieman verta. No, Ada kyykistyi nopeasti kuolleen miehen puoleen ja alle minuutissa oli imenyt tuon veret, nousten sitten seisomaan... jo helpotti!
Tosin sitten laivan keskimasto alkoi kaatumaan, jääden vain muutaman narun varaan.. Luojan kiitos Ada ja hänen ystävänsä eivät olleet lähelläkään kaatuvaa mastoa, mutta kannatti silti pitää sitä silmällä.
Laiva alkoi jo suoraansanottuna olla paskana.. miehistöstäkään ei ollut jälkellä kuin ruumassa piilotteleva kansipoika, kymmenen sotilasta ja itse kapteeni.. tosin kansipoika juoksi pian ulos ruumasta tajutessaan että laivahan upposi! eipä olut tuotakaan poikaa järjellä siunattu...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Kesä 01, 2009 10:24

Ankoku Yakuta

Ankoku tapitti vielä hetken mastoa kun saikin sitten maailman hauskimman idean. Pirullinen virne levisi miehen kasvoille ja silmän pupilli kapeni uhkaavasti, väriään kuitenkaan vaihtamatta kullan keltaiseksi. Ankoku arvioi hetken mastoa kierrellen sitä hetken aikaa ympäri, kunnes vetäsi mustan ruoskamaisen häntänsä esille, jossa oli pitkä rivi punaisia piikkejä pystyssä siistissä rivissä. Häntä kiedottiin matson ympäri samalla kun Ankoku sai siinä sivussa listiä muutaman uhka rohkean hyökkääjän, vetämällä noiden kurkut auki näin kauniisti sanottuna.
Sitten kun kaikki häiriköt oli saatu pois ympäriltä Ankoku levitti siipensä ja lähti ihan oikeasti nostamaan yksin valtavaa mastoa ilmaan. Se edistyi hitaasti ja vain sen takia, ettei masto oikein suostunut pysymään hänen hännässään kiinni. Hänen temppunsa kyllä oli herättänyt koko laivan huomion itsesnsä, kuin aika olisi pysähtynyt ihan kokonaan.
Lopulta lohikäärme pääsi halutulle korkeudelle ja roikotti mastoa terävä pää edellä kohden laivaa ja vielä ihan keskelle. Moni varmasti arvaisikin jo mitä hän aikoisi, mutta ennenkuin hän pudottaisi tämän lohikäärme ilmoitti tästä jokaiselle miehelleen telepaattisesti ja käski siirtymään jää lautalle turvaan. Pari sekunttia Ankoku odotti, että jokainen ehtisi pois alta ja sitten vain päästi irti mastosta, joka lähti putoamaan alas kohti laivaa aina vain kovemmalla vauhdilla. Kyllä siinä ihmisillä iski kovakin paniikki... Jokainen yritti juosta karkuun, osan jopa hypätessä veteen hukkuakseen.

Masto rysähti laivaan niin että se lavisti koko laivan pohjaan myöten ja jopa hieman halkesi iskun voimasta. Eiköhän tämä sitten viimeinkin ole tässä... Laiva oli tuhottu ihan totaallisesti, joten Ankoku päätti tehdä vielä viime silaukset siihen ennenkuin hän joukkoineen lähtisi. Ankoku laskeutui alemmas kovalla vauhdilla ja päästyään tarpeeksi lähelle syöksi tuo laivan kannelle tulta, joka systytti uppoavan laivan tuleen kuin kannelle jääneet miehetkin sekä ruumiit. Tuon tehtyään Ankoku siirtyi joukkojensa tykö...
"Hyvin tehty jokainen..." Ankoku sanoi ja jäi hetkeksi aikaa seuraamaan tulessa olevaa laivaa, joka vajosi hiljalleen.
"Tarksitakaa kuitenkin ettei yhtään jäänyt henkiin... En halua laulajia." Ankoku sitten komensi, mutta rauhallisesti kuitenkin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Kesä 02, 2009 12:51

Ada

Jokainen tapitti mastoa hetken, ennen kuin Ankoku alkoi puuhaamaan jotain.. tuo alkoi nostamaan mastoa aivan yksin?! Ada katsoi Ankokun touhuja kulmat koholla... mihin tuo pyrki? Oli kyllä vaikuttava näky kuinka Ankoku kiskoi mastoa yhä ylemmäksi ja ylemmäksi.. mitä ylemmäksi tuo pääsi sitä selkeämmäksi Ankokun puuhat tulivat. Tuo meinasi "seivästää" laivan sen omalla mastolla.
No, pian kävikin käsky hypätä jäälautalle.. juurihan sieltä tultiin, mutta Ada ei kyseenalaistanut Ankokun käskyä vaan siiryi jäälaitalle siinä missä muutkin "friikit".
Sitten Ankoku päästi irti mastosta, joka putosi valtavalla ryminällä laivan läpi.. kaunista. Ihmiset olivat täydessä paniikissa, osa heistä niinkin paniikissa ettei osannut tehdä mitään, osa taas niin sekaisin että hyppäsivät suosiolla mereen hukkumaan.
Ankoku laskeutui vielä kannen tuntumaan ja sytytti laivan tuleen, jolloin viimeisetkin miehet kärventyivät tai hyppäsivät äskeisten perässä hyiseen mereen kuolemaan. Ada olisi nauranut, ellei hänellä olisi ollut kylki ihan turtana. Sen verran vahingoniloinen sadomasokisti hän oli.

Ankoku saapui joukkojsensa luo ja onnitteli jokiasta hyvin tehdystä työstä. Laiva upposi hiljakseen ja Ankoku käski tarkistamaan ettei ketään jäänyt henkiin kertomaan tästä eteenpäin. Hyvä idea, sen jälkeen Ankoku joukkoineen olisivat entistä vihatumpia ja halutumpia.. elävänä tai kuolleena.
Muutama miehistä lähti tarkistamaan ettei ketään jäänyt eloon, samalla kun muut jäivät odottamaan paikoilleen.. yksi odottavista oli Ada, hän ei juuri nyt halunnut kovinkaan paljoa liikkua kylkensä ja märkien vaatteidensa kanssa. Luojan kiitos hän ei vilustunut helpolla.. ainakaan tietääkseen.
Juuri nyt Ada odotti vain että lähdettäisiin "kotia" kohti, lepo ei olisi pahitteeksi.. tosin Adaa ei väsyttänyt yhtään, tämä taistelu oli saanut hänen vaistonsa hereille.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Kesä 05, 2009 11:51

Ankoku Yakuta

Muutama mies lähtikin sitten tarkistamaan mahdollisia eloon jääneitä ja Ankoku tapitti noiden perään hetken aikaa katseen käydessä myös uppoavassa laivassa. Vinon hymyn koristaessa lohikäärmeen kasvoja, tosin kukaan ei nähnyt sitä kun hän seisoi noihin selkä päin. Vain 15 friikkiä plus Ankoku onnistui kaatamaan laivallisen täysin oppineita sotilaita. Jos tässä oli kaikki mihin tämän saaren ihmiste kykenevät, tämä saari oli tuomittu jo hänen valtansa alle ja hänen armeejalleen. Ihan olisi tehnyt mieli nauraa, mutta ei tehnyt sitä... Hän oli sen verran sivistynyt kuitenkin loppujen lopuksi, vaikka se ei aina vaikuttanutkaan siltä. Jostakin kuului nopea tuskan parkasu ja siitä välittämättä Ankoku kääntyi miehistönsä puoleen käyden noita läpi. Kaikki näyttivät selvinneen ilman suurempia vammoja tältä erää ja hyvä niin. Ehkä pahiten oli kuitenkin kärsinyt tulokas. Ankoku katsoi Adaa hetken aikaa kunnes päästi kaksi kirkasta ja korkeaa vihellystä, jolloin heidän ratsunsa palasivat kiltisti hakemaan heitä. Jokainen hyppäsi omansa selkään ottaen mukaansa myös pari lisä matkustajaa. Kaikki pääsisivät kyllä kyytiin. Ei tarvinnut kävellä. Ankoku käveli kuitenkin vielä Adan luokse ja pysähtyi tuon eteen.
"Jaksatko?" Typerä kysymys, mutta hän halusi ettei tuo saisi hänestä "yksinäisen" johtajan kuvaa. Hän ei ollut niitä jotka johtivat pelkästään rautaisella kädellä ruoskan ollessa toisessa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13887

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 06, 2009 2:07

Ada

Olihan se melko koomisen huvittavaa että Ankoku kera muutaman hassun friikin pystyi kellistämään kokonaisen sotalaivan.. mutta piti kuitenkin ottaa huomioon että tämä oli melkolailla salakavala yllätyshyökkäys.. mutta kuka sitä reilusti jaksoi pelata?! Ei kukaan, ei ainakaan Ada. Tosin Ada ei ollut tietoinen siitä että Ankokulla oli aikeissa pistää Crypt maan tasalle ihmisistä.. hyvä idea, mutta asiassa oli se yksi mutta...
Kolme vanhinta. Ankokukin oli vain lohikäärme, joita nuo kolme vanhaa pierua vartioivat ja kaitsivat, pitäen nämä järjestyksessä. Toisaalta, eihän Ankoku ihan normaali lohikäärme tainnut olla. Tai no, mistä Ada sen tiesi, ei hän tiennyt tästä herrasta mitään muuta kuin tuo oli voimakas ja omasi hyvän takapuolen.
Sitten Ankoku päästikin kaksi kirkasta vihellystä jonka seurauksena kiltit pikku demoni ratsut tulivat takaisin. Ada nyrpisti nokkaansa noiden laskeutuessa ja miehien alkaessa hyppimään noiden selkään.
Ada oli jo vastentahtoisesti lähdössä ratsunsa luo, mutta kuuli sitten Ankokun äänen ja kääntyi tätä kohden.
"totta kai.. ei tässä mitään kummepaa" Ada sanoi ja lisäsi "se mikä ei tapa, vahvistaa".
kai se oli totta, mutta totta oli myös se, että mikä ei tapa sattui aivan helvetisti. Sen pahemmin mukisematta Ada hyppäsi ratsun selkään, pidellen toisella kädellä kylkeään ja odotteli että lähdettäisiin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3998

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Kesä 07, 2009 1:34

Ankoku Yakuta

Niin kolme vanhinta... Sääli vain että hän ei ollut mitenkään sidoksissa noiden kolmen määräyksiin, hän oli sentään kotoisin ihan muualta kuin tältä saaren pahaiselta. Hän oli oman itsensä herra ja määräsi omista teoistaan ihan yksikseen niihin yksikään vanhin ei voinut puuttua. Tai ainakin näin Ankoku itse ajatteli, eikä hän kyllä ollutkaan enää normaali lohikäärme... Susi lampaan vaatteissa vain, jos niin voisi sanoa. Eikä hän kyllä suostusikaan kumartelemaan kolmen vanhan kääkän edessä, joiden valtakuntaan hän ei edes virallisesti kuulu. Vikiskööt vain...

"Selvä.." Ankoku nyökkäsi pienesti ja odotti hetken aikaa että nuo pari teurastajaa palaisivat, eikä siinä kauaa mennyt kun nuo palasivat ja hyppäsivät muutaman vapaan hepan selkään. Pieni läpi käynti miehistössä ja Ankoku nousi ilmaan muutamalla siiven iskulla miesten tullessa perässä. Ankoku kuitenkin pysähtyi vielä ja pienellä käden liikkeellä sulatti tuon jää muurin uppoavan laivan ympäriltä, josta enää näkyi vain keula. Ankoku hymähti ja lähti jatkamaan matkaansa sen kummemmin mitään sanomatta. Miehet kuuluivat keskustelevan takana keikasta, eikä Ankoku noteerannut siihen yhtään mitään. Katseli vain hiljaa allaan leviävää merta. Hän vain sattui olemaan tyytyväinen tähän keikkaan kaikin puolin. Mutta sitten Ankoku sai silmiinsä tuon satama laiturin ja sattui muistamaan että hänellä itsellään oli vielä muutama pommi jäljellä. Kieroutunut hymy levisi johtajan kasvoilla ja tuo pysäytti koko joukon yhdellä käden liikkeellä, tehden myös varsin selväksi että pitäisi olla hiljaa. Tämän homman hän hoitaisi ihan yksin.

Hiljaa ja äänettömästi Ankoku lähti laskeutumaan lähemmäs ja kun oli päässyt tarpeeksi lähelle heitti tuo kaikki jäljellä olevat pommit varastoihin ja laitureihin, sekä erääseen pikku kauppa laivaan. Lohikäärme naurahti kylmästi ja palasi takaisin korkeuksiin. Ja matkaa lähdettiin jatkamaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia