Kuka haluaa pelata laivan upotusta? || Aksu

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2009, 17:35

Ada

Ada odotteli muiden kanssa kiltisti että kaikki olisivat valmiita lähtemään. Siinä odotellessaan Ada tökki kylkeään ja irvisteli itsekseen aina kun vihlaisi. Hetken tunnusteltuaan Ada totesi ettei yksikään kylkiluu ollut murtunut. Hyvä, hän ei uskonut että näillä "friikeillä" olisi kovinkaan hyviä kirurgeja.. tai mistä sitä tiesi. Mutta kylki tulisi silti olemaan hellänä ainakin viikon.
Lopulta lähdettiin. Ankoku nousi ensimmäisenä ilmaan ja alaiset seurasivat kiltisti perässä. Ada piti jälleen kiinni demoni hepasta kuin hukkuva oljenkorresta, mutta varoi tällä kertaa edes vahingossakaan suututtamasta tätä. Nyt hän ei halunnut kiukutella kenenkään kanssa. Ankoku vielä sulatti jään uppoavan laivan ympäriltä, ennen kuin lähdettiin matkaan. Miehet puhuivat keskenään äskeisestä keikasta. Adalla ei ollut tuohon keskusteluun mitään sanottavaa, joten hän tyytyi vain kuuntelemaan ja nyökkäilemään jos joku hänelle jotain sanoi.
Sitten Ankoku pysäytti koko joukon.. Ada katsoi johtajaa kysyvästi samalla kun tuo lähti laskeutumaan lähemmäksi satamaa.. mitä tuo aikoi?
no, pian se selvisikin. Ankoku heitti muutaman pommin laiturille mikä sai ihmiset suoraansanottuna sekaisin, mutta piankos nuo olivat taistelu asemissa ja tähystivät synkälle yötaivaalle.. mitään kuitenkaan näkemättä. He olivat jo lähteneet matkaan kun ihmiset aloittivat tarkastuksensa.
Siinä sitten lennettiin takaisin "kotiin". Ada katseli maisemia sen mitä nyt pimeästä Cryptistä näki, ennen kuin he saapuivat perille. Teki jotenkin hyvää päästä taas rauhalliseen paikkaan.. vaikka Ada ei voinut kieltää etteikö hänellä ollut ikävä pimeän paikan majataloa ja sen vakio asukkaita...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Kesä 2009, 19:17

Ankoku Yakuta

Loppu matka sujui rauhallisissa merkeissä ja jotenkin väsyneestikkin. Jotkin miehet olivat väsyneitä tästä keikasta, etenkin ne jotka olivat onnistuneet itsensä vahingoittamaan. Pitäisi varmaan parannella noita kun päästään perille. Voi kyllä Ankoku osasi paranataa muita, mutta harvemmin teki sitä. Omille miehilleen korkeintaan, muille hän ei tehnyt sitä mielellään tai jos teki niin oli oltava ihan helvetin hyvä syy siihen.
No lopulta he pääsivät koti konnuille ja Ankoku avasi tutulla käden liikkeellä salaoven auki, jonka jälkeen koko poppoo meni sisäälle Ankoku sulkiessa oven perästä kun kaikki olivat sisällä. Noh, miehet osasivat itsekkin hoitaa hevoset joten Ankoku ei puuttunut asioihin mitenkään. Lohikäärme käveli sitten kämpällensä jossa riisui itsensä aseistaan ja jonkin ajan päästä käveli ulos kuumille lähteille päin. Sitä hän tarvitsi, rauhoittavan kylvyn onnekkaan voiton jälkeen. Tämä pikku keikka oli myös todistanut sen että hänen miehensä olivat vielä täydessä isku kunnossa. Sieti olla tyytyväinen noista. Harva ei olisi tuollaiseen ryhtynyt kuudentoista miehen kanssa ja Ankoku oli myös siintä hyvin tyytyväinen kun olivat saaneet uuden jäsenen. Hitaasti hyvä tulee... ja lopulta hänellä olisi koottuna täydellinen armeeja ihmisten tuhoksi. Haltiat hän jättäisi vielä suosiolla rauhaan.

Ankoku käveli luolan käytävää pitkin alas päin, joka oli valaistu muutamalla soihdulla ja ilmakin alkoi lämpenemään pikku hiljaa. Lopulta nuori lohikäärme pääsi lähteille ja riisui itsensä täysin paljaaksi jättäen vaatteensa kiven päälle. Tosin tässä oli nyt se arka paikka, että hän oli juuri paljastanut selässään olevan kirotun kirjoituksen- onneksi kukaan ei ymmärtänyt tuota riimukirjoitusta. Eikä hän mitään vastaisikaan jos joku kyselee.
Ankoku astui lämpimään veteen ja jäi nojailemaan rentoutuneesti sen reunalle, jopa niinkin rennosti että päästi häntänsä ja siipensä ulos, sekä siellä täällä saattoi nähdä mustia suomuja, käsien kynnetkin pitenivät jonkin verran. Noiden ruumiin osien piilossa pito oli ihan sama kun jännittäisi lihaksiaan 24/7 vuorokaudessa ja nyt hän rentoutui täysin. Ankoku sulki silmänsä, eikä ajatellut sillä hetkellä juuri mitään, kunhan nautti tästä pienestä omasta rauhastaan. Ei lohikäärme kylläkään olisi sitä pahalla katsonut jos joku muukin olisi tullut. Ei jaksanut välittää...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Kesä 2009, 23:38

Ada

Oli vapauttava ja rentouttava tunne päästä "kotiin". Ja varsin vapauttavaa oli päästä pois ratsun selästä. Ada ainakin hyppäsi omansa selästä alas heti kun tuo oli laskeutunut ja pystähtynyt. Ratsu ei kyllä näyttänyt mitenkään tyytyväiseltä Adan käytökseen, mutta Ada nyt ei kysynyt sen mielipidettä... mikäli Ada saisi tuon samaisen ratsun ensikerrallakin, niin siitä tulisi varmastikkin "mielenkiintoinen" reissu..
Mutta Ada oli - kuten kaikki muutkin - tyytyväinen reissuun. Mitä nyt vähän oli kolhuja tullut, mutta äkkiäkös niistä yli päästiin. Kaiken lisäksi Ada oli viimein, jälkeen monen vuosisadan, uskaltautunut hevosen selkään.. tai no, demoni hevosen, mutta ratsuiksi nuo molemmat lueteltiin. Siitäkin Ada oli salaa ylpeä, vaikka ei sitä ylpeyttä muille näyttänyt.
No, demoni hepat pääsivät lepäilemään ja porukka alkoi hajota eri suuntiin, jokainen omia askareitaan tekemään. Ada huomasi Ankokun hiippailevan jonnekkin, kun tuo oli ensiksi käynyt omassa tönössään..
Hetken vampyyri mietti, kunnes lähti nilkuttamaan lohikäärmeen perään sen pahemmin ajattelematta halusiko tuo olla rauhassa vai ei.

joten, Ada kipitti Ankokun perässä kunnes tajusi että tuo suuntasi lähteille. Jo siinä vaiheessa saattoi arvata mitä Ankoku oli tekemässä ja viisas tulokas olisi ehkä kääntynyt suosiolla muualle.. mutta Ada ei todellakaan ollu sen verran fiksu. Jos häneltä jotain puuttui niin itsesuojelu vaisto.
Ada jäi taaemmas kun lohikäärme päätti sitten riisua vaatteensa... olihan se silmänruokaa totta kai, harmi vain että Ankoku oli selkä Adaan päin. Selässä oleva kirous? Voi, uskokaa pois, Ada ei edes huomannut noita riimuja!
Ada jäi hetkeksi seisoskelemaan oviaukolle kun Ankoku laskeutui veteen, päästäen siinä samalla siipensä ja häntänsä esille. Lopulta Ada asteli peremmälle täysin hiljaa ja käveli Ankokun taakse, lopulta kumartuen tuon puoleen niin että Ankoku saattoi nähdä hänen kasvonsa jos vain käänsi katsettaan ylemmäs hieman.
"Eipä ollut ovella kylttiä ettei saa häiritä" Ada totesi virnistäen ja suoristi itsensä. Hetken vampyyri tuijotti suu mutrussa lämmintä vettä, kunnes käveli toiselle reunalle allasta ja alkoi riisumaan, kunnes oli ilkosillaan. Siveys? Ada sellaisesta kuullutkaan koskaan.
Pienesti virnistäen Ada vilkaisi violetin sinertävää kylkeään, joka oli yhtä mustelmaa aina olkapäästä lantioon asti. Lopulta Ada laskeutui lähteeseen, upottautuen lähes nenää myöten veteen... piti kyllä myöntää että lämmin vesi teki hyvää jännittyneille lihaksille ja turralle kropalle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Kesä 2009, 15:27

Ankoku Yakuta

No se rauha sitten rikkoutui ääneen lohikäärmeen yläpuolella ja tuo nosti katseensa ylös, vain nähdäkseen Adan, sen uuden tulokkaan. Viisaampi olisi jättänyt hänet rauhaan, mutta eipä Ankoku tällä kertaa katsonut pahalla kun sai seuraa... etenkin kun se sattui olemaan sitä kauniimpaa sukupuolta, ei etteikö miehetkin olisi kiinnostanut, mutta Ankoku oli enemmänkin naisten perään. Mies hänkin oli haluinensa ja himoinensa, ei voi mitään.
"Saa sitä tulla... En käy kieltämään." Ankoku hymähti sitten ja seurasi kun neiti käveli pitkin "altaan" reunaa ja kävi riisumaan. Haistakaa nyt paska siveydestä kun oli tuollainen pommi edessä, hyvä ettei sentään kuola valunnut ja leuka tippunut. Sisäisestä kuhunnastaan huolimatta Ankoku piti itsensä kuitenkin suht normaalin näköisenä, vaikka se katse karkasikin hieman tuon rinnoille ja tuon herkku pepulle. Girl~ Olisi tehnyt mieli hieman purasista takamuksesta, mutta Ankoku oman asemansa takia malttoi mielensä ja seurasi kun Ada asteli veteen. Vino, mutta ystävällinen hymy kiipesi lohikäärmeen kasvoille. Hänen oli pakko päästä hieman koskemaan... Siispä Ankoku otti vedessä askeli Adaa kohden painaen samalla mustat siipensä selkäänsä vasten ihan vain suojatakseen pientä salaisuuttaan jos joku muukin tulisi tänne.

Yakuta pysähtyi Adan eteen ja veti toisen kätensä tuon alaselälle varovasti ja lempein ottein, laskien kasvonsa vain muutaman sentin päästä tuon omista. Ankoku silitti toisen poskea hellästi pienesti hymyillen pahemmin mitään ajattelematta. Ei ollut mitään muuta mielessä kuin tämä pieni hetki, vaikkakin tämä oli hieman vierasta Ankokulle- rakkaus nimittäin. Mitään lohikäärme ei mennyt kuitenkaan sanomaan siintä, se olisi ollut noloa.
Hitaasti Ankoku laski huulensa tuon omia vasten ja antoi tuolle lempeän, mutta samalla agresiivisenkin suukon, käsi kiipesi Adan yläselälle ja ihan huomaamattaan lohikäärme hiplasi toisen hiuksia.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2009, 14:12

Ada

Ada kerkesi hetken rentoutua lämpimässä vedessä, kunnes huomasi Ankokun tulevan lähemmäksi. Ada ei liikahtanut minnekkään, saatika nostanut kasvoilleen epäilevääkään ilmettä, mutta silti hän oli varuillaan. ties mitä tuo halusi tai halujensa takia teki.
Ankoku pysähtessä Adan eteen vampyyri jäi tuijottamaan tuota, samalla kun Ankoku vei toisen kätensä hänen alaselälleen. Pieni epäileväinen ilme hiipi Adan kasvoille, mikä kuitenkin kaikkosi Ankokun laskiessa kasvonsa lähelle Adan kasvoja. Vampyyri tutki katseellaan lohikäärmeen kasvoja, pysähten sitten tuijottamaan tuon silmiä, samalla kun Ankoku silitteli hänen poskeaan.
Pieni hymy Ankokun kasvoilla sai Adan hämilleen.. oli samaan aikaan suloista, että pelottavaa kun tuo hymyili. Ada vastasi hymyyn pienellä hymyllä, joka ei kuitenkaan kerennyt olemaan vampyyrin kasvoilla kauan kun Ankoku painoi huulensa hänen huuliaan vasten. Adan poskille nousi puna... se oli noloa, mutta minkäs voit. Hetkeen Ada ei tiennyt miten reagoida, kunns sulki silmänsä vastaten Ankokun suudelmaan samalla mitalla.
Ada liu'utti sormensa pitkin Ankokun kylkiä, rintakehän kautta niskaan, upottaen lopulta somensa tämän hiuksiin, samalla suudellen tuota. Miksi hän niin teki? Ei hajuakaan.. kai hän oli sitten ihastunut johtajaansa, eikä tuokaan mikään ihme olisi.
Tosin siitä oli jo kauan kun Ada edes oli vilkaissut ketään miestä sillä silmällä.. Outo, lämmin tunne valtasi Adan, eikä hänellä ollut hajuakaan mistä se johtui tai mikä se oli.. äkkiä lämmin lähde tuntui entistä kuumemmalta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2009, 16:38

Ankoku Yakuta

Heh, Ada otti ja vastasi hänen hellään suudelmaansa. Hän kun oli luullut, että saisi tungekselustaan turpiinsa ja jumalattoman mäkätyksen. Mutta näin hyvä, todella hyvä. Eikä Ankoku jaksanut edes tuota asiaa kauaa miettiä kun uppoutui omaan pilvilinnaansa juuri nyt. Nyt olivat vain hän ja Ada tässä kahdestaan, kukaan ei saisi häiritä ja se joka sen tekee saa elämänsä läksytyksen- ellei asia ole tärkeä. Oli hänelläkin omat velvollisuutensa johtajana. Mutta nyt hän halusi nauttia tästä pienestä hetkestä kun Ada olisi tämän muutaman sekunnin hänen pienen pieni orja- ihan kuin ei jo olisi.
Lohikäärme tunsi kuinka toinen liu`utti sormiaan hänen kylkiä pitkin ja siintä ylemmäs niskaan aina hiuksia sivelemään. Kylmät väreet kiipesivät pitkin lohikäärmeen selkärankaa tuon ihastuttavan lempeän kosketuksen jälkeen.
Ankoku irrotti huulensa toisen omista kun meinasi happi loppua kesken kaiken ja Ankoku painoi kevyesti otsansa toisen omaa vasten lempeä ja vilpitön hymy kasvoillaan. Mikä oli varsin harvinainen ilme varas kreivillä ja vain harvat ovat sen nähneet hänellä.
Yakuta soi Adalle pienen pusun otsaan ja laskeutui siintä suutelemaan tuon kaulaan, tuon onneksi hän ei ollut vampyyri. Ei hän kyllä silloinkaan olisi tuota vahingoittanut millään tavalla. Piti tuota yhtä hyvänä kuin haurasta kukkaa. Lohikäärmeen häntä liikkui veden alla kohden Adan jalkoja josta tuo suomuinen häntä alkoi hyväilemään rauhallisella liikkeellä tuon jalkoja, varoen kuitenkin piikkejä.

//Hah, sainpas jotakin aikaseksi//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2009, 12:07

// poikki ja pinoon pelaajien sopimuksesta (Ja aksun laiskuudesta X_x) Kiitos pelistä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron