Ada
Ada odotteli muiden kanssa kiltisti että kaikki olisivat valmiita lähtemään. Siinä odotellessaan Ada tökki kylkeään ja irvisteli itsekseen aina kun vihlaisi. Hetken tunnusteltuaan Ada totesi ettei yksikään kylkiluu ollut murtunut. Hyvä, hän ei uskonut että näillä "friikeillä" olisi kovinkaan hyviä kirurgeja.. tai mistä sitä tiesi. Mutta kylki tulisi silti olemaan hellänä ainakin viikon.
Lopulta lähdettiin. Ankoku nousi ensimmäisenä ilmaan ja alaiset seurasivat kiltisti perässä. Ada piti jälleen kiinni demoni hepasta kuin hukkuva oljenkorresta, mutta varoi tällä kertaa edes vahingossakaan suututtamasta tätä. Nyt hän ei halunnut kiukutella kenenkään kanssa. Ankoku vielä sulatti jään uppoavan laivan ympäriltä, ennen kuin lähdettiin matkaan. Miehet puhuivat keskenään äskeisestä keikasta. Adalla ei ollut tuohon keskusteluun mitään sanottavaa, joten hän tyytyi vain kuuntelemaan ja nyökkäilemään jos joku hänelle jotain sanoi.
Sitten Ankoku pysäytti koko joukon.. Ada katsoi johtajaa kysyvästi samalla kun tuo lähti laskeutumaan lähemmäksi satamaa.. mitä tuo aikoi?
no, pian se selvisikin. Ankoku heitti muutaman pommin laiturille mikä sai ihmiset suoraansanottuna sekaisin, mutta piankos nuo olivat taistelu asemissa ja tähystivät synkälle yötaivaalle.. mitään kuitenkaan näkemättä. He olivat jo lähteneet matkaan kun ihmiset aloittivat tarkastuksensa.
Siinä sitten lennettiin takaisin "kotiin". Ada katseli maisemia sen mitä nyt pimeästä Cryptistä näki, ennen kuin he saapuivat perille. Teki jotenkin hyvää päästä taas rauhalliseen paikkaan.. vaikka Ada ei voinut kieltää etteikö hänellä ollut ikävä pimeän paikan majataloa ja sen vakio asukkaita...