Ilta satamassa || Ros


Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Elo 12, 2009 6:49

Ilta satamassa || Ros

Rico

Iltainen satama... Laivat keikkuivat laitureissa kiinni odotellen omistajiaan palaaviksi, jos nyt enää ikinä palaavatkaan tältä sotaisalta saarelta hengissä takaisin laivalleen tai mille tahansa paatillensa. Aallot hakkasivat tasaiseen tahtiin sataman latoja vasten ja laivan kylkia, saattoi jopa tuntea pientä ilma virtaa käyvän ilmassa. Ei kuitenkaan mitään puhuria oikein lempeää ja suotuisaa tuoden mukanaan tuoksuja mereltä- mikäli sitten omisti yhtään ihmis nokkaa tarkemman haju asitin, ettei se nuuskiminen vain rajoittunut meren tuoksuun.
Niin Ricokin tänne oli tällä kertaa eksynyt, mutta ollut tällä kertaa sen verran älykäs että oli peittänyt toisen silmänsä, sen verenpunaisena hehkuvan. Johan hän olisi saanut vartijat päällensä ja sitä kautta aika varman teloituksen tai pakotettaisiin liittymään ihmisiin. Täällä satamassa kun nyt tuskin haltioita liikkui itseään tapettamassa. Rico kun halusi vielä toistaiseksi vain seurata hiljaa sivusta tätä sotaa ja katsoa sitten ehkä joskus minne se vaaka kallistuu loppujen lopuksi.
Se miksi Rico oli tänne uskaltanut tulla oli ihan vain omaa nauttimisen halua olemalla rauhassa meren äärellä. Merellä kun sattui olemaan joku kummallisen rauhoittava vaikutus eläviin ja jopa epäeläviin, tai ainakin häneen. Meren tuolta puolta hänkin oli tullut pitkän matkan takaa tänne saarelle löytääkseen vain isänsä, josta oli kuullut huhuja- pelottaviakin sellaisia.

Rico istahti laiturin päähän ja riisui kenkänsä käärien sitten housunsa puntit melkein polviin asti. Jalat laskettiin veteen mikä tuntui aluksi viileältä peräti kylmältä, mutta siihen tottui nopeasti. Onneksi vesi oli vielä lämmintä, vaikka kesä alkoikin olla jo lopuillaan ja syksyyn päin kääntymässä pikku hiljaa. Siihen puoliverinen jäikin sitten kastelemaan omia jalkojaan... Uimaankin olisi tehnyt mieli mennä, mutta ei sitten oikein kehdannut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti Ke Elo 12, 2009 7:27

Albrecht

Satama oli kaunis illalla. Yöinen meri saattoi olla petollinen eivätkä laskevan auringon säteet olleet parhaita apulaisia kareja havaitessa. Siitä huolimatta - tai kenties juuri sen vuoksi - öinen meri oli jotain kaunistakin kauniimpaa. Sen mustiin syövereihin olivat monet kadonneet mutta se oli myös antanut henkiin jääneille paljon. Sen suolaista vettä ei kenties voinut juoda mutta pinnan alla piileskeli toinen ravinnonlähde.
Satamassa tuoksui kala. Jos jäi seisomaan rahtilaivan tuomien tynnyrien viereen, sai haistaa raa'an kalan voimakkaan tuoksun. Jos taas sattui seisomaan satamakapakan lähistöllä tai yhden satamanasukkaiden talon avoimen ikkunan vieressä, pystyi haistamaan paistuvan kalan ihanaisen tuoksun.
Se, joka ei haistanut kalaa, pystyi sen sijan haistamaan meren voimakkaan tuoksun. Ihmisen hajuaisti ei riittänyt kummoiseen nuuhkimiseen vaan meren ominainen suolan tuoksu hukutti alleen kaikki muut, kenties vielä miellyttävämmät tuoksut.

Eräs tavaranvälittäjä sattui kävelemään satamassa tänä kauniina iltana. Päivä oli alkanut hyvin ja kaupanteko sujui kuin leikki - harmikseen hän joutui viettämään tämän vuoksi lähes koko päivän asiakkaiden seurassa. Albrecht piti ihmisistä, hän piti siitä, että sai jutella näillä vaikka tunsi kaiken sen teen lipittämisen ja hienostelun turhaksi. Jos nuo tahtoivat ostaa heiltä jotain, sanoisivat suoraan ilman minkäänlaisia kummallisia soidinmenoja.
Mies maisteli päivän ensimmäistä ateriaa sitten aamiaisen. Paistettu kala maistui taivaalliselle ja tunnelmaa paransi entisestään se, että hän pääsi katselemaan auringonlaskua.
Muutaman tunnin päästä Albrechtille tulisi jälleen asiakas joten hän ei saisi nauttia omasta rauhastaan kovinkaan pitkään.

Albrecht huomasi pian, ettei ollut yksin. Joku kostutti jalkojaan tyytyväisenä vedessä eikä mies voinut moittia tuota siitä. Jos hän ei olisi joutunut menemään liiketapaamiseen lähes heti satamasta tultuaan, hän olisi voinut tehdä samoin.
Jalat suolavedeltä lemuten ei kuitenkaan voinut mennä liikatapaamiseen.
Mies istui nuorukaisen lähistölle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Elo 13, 2009 7:29

Rico

Askelten ääni laiturin päällä sai puoliverisen katsahtamaan sitomattomalla silmällään tulijaan olkansa yli käyden tuon vain pika pikaa katseellaan läpi. Saaden siinä itsekseen todeta, ettei tuo ainakaan täkäläisiä ollut pukeutumisesta päätellen. Mikä muuten oli hyvinkin värikästä, voisi melkein sanoa että tuo oli paikallisessa massassa kävelevä soihtu. Mitään Rico ei kuitenkaan sanonut tuon eriskoisesta vaatetuksesta tai mistään muustakaan, juuri nyt puoliverinen ei tarvinnut ongelmia yhtään. Eikä edelleenkään niitä vartijoita kimppuunsa, vaikka olisikin voinut hyvin lentää tiehensä ja karkuun.
Ricon katse siirtyi vedessä oleviin jalkoihin, jotka siellä olivat likoamassa ja saaneet näköjään muutaman uteliaan pikku fisun kiinnostumaan hänen pottu varpaistaan. Pieni jalan liikautus ja kalat lähtivät uimaan sekunnin murto-osassa kauemmas... mutta palasivat kohta. Mikä hänen varpaissaan muka noin kiinnostavaa oli?
Katse kävi tuossa tuntemattomassa miehessä Ricon huomatessa tuon istahatavan hänen lähelleen, mutta ei sen suurempaa huomiota tuohon kiinnittänytkään. Hän kun ei oikein vielä tiennyt kenen kanssa täällä oli sitten turvallista puhua ja kenen kanssa ei. Kun oli vast ikään kuullut hieman juttuja tästä saaresta. Ei tainnut olla ihan turvallinen matka miehelle, joka vain täys viattomuuttaan etsii isäänsä?
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti Pe Elo 14, 2009 8:01

Albrecht

Albrecht ei aluksi huomioinut lähestöllä istuskelijaa sen kummemmin mutta ei voinut lopulta olla vilkuilematta tuon suuntaan. Mies ei tuntenut tätä saarta tarpeeksi hyvin tietääkseen sen tapoja täydellisesti.
Ehkä siitä syystä mies yksinkertaisesti piti tuota olentoa tavallisena ihmisenä, ei nähnyt tuossa mitään kummallista. Puoliverinen sai osakseen pienen hymyn, ulkomaalainen yritti olla kohtelias täkäläiselle, mutta samalla mahdottoman huomaamaton. Hänkään ei kaivannut minkäänlaisia ongelmia - oikeastaan mies kaipasi ainoastaan hieman rauhaa ja hiljaisuutta.
Onneksi puoliverinen ei ollut puheliasta sorttia.
Hetken toista tuijotettuaan katse kääntyi takaisin merelle. Kala katosi Albrechtin suihin nopeasti ja mies jäi nuoleskelemaan kalan rasvaa sormistaan. Suuhun oli jäänyt voimakas rasvaisen kalan maku eikä mies pannut sitä oikeastaan pahakseen.
Aurinkoon katsominen sattui. Onneksi se oli jo laskemassa, joten herkät silmät eivät reagoineet siihen niin voimakkaasti.

Hetkessä kaikki meni pimeäksi.
Kohtaukset eivät kestäneet pitkään, mutta mies ei voinut niille mitään. Edellisessä hetkessä hän oli katsellut merelle päin, nuoleskellen sormistaan viimeisiä rasvan rippeitä kun seuraavassa hetkessä hän lähti kallistumaan pahasti mereen päin.
Albrecht oli aina ollut onnellinen siitä, ettei hänen taudissaan ollut nöyryyttäviä, ylidramaattisia kohtauksia. Hänen suustaan ei tullut veren punaamaan vaahtoa eikä hän purrut kieltään. Hänen tajuntansa yksinkertaisesti katosi pieneksi hetkeksi. Joskus hän saattoi olla turvallisesti kotonaan, toisinaan taas laiturilla seisomassa. Jälkimmäisissä tapauksissa hän oli pahassa vaarassa pudota syvään veteen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Elo 19, 2009 7:57

Rico

Sitä kalaa mitä tuo söi siinä hänen vieressään, sen haju leijui myös Ricon herkkään nenään tuodean rasvan, kalan ja joukon muidenkin mausteiden hajuja hänen nenäänsä. Olisi kyllä voinut valita muun paikan itselleen syödä, johan tässä tulee itselläänkin nälkä. Mitään puoliverinen ei kuitenkaan käynnyt valittamaan vaan yritti saada mielensä muualle ruuasta... Mutta ei hän kuitenkaan ihan tällä tavalla sitä ajatellut:
Sivusilmällä Rico ehti näkemään kun tuo mies lähti ihan yht`äkkiä kaatumaan uhkaavasti kohti meren kylmää syleilyä, kuin olisi nukahtanut istualleen tai menettänyt tajuntansa. Kuitenkin ihan automaattisesti Rico hyppäsi pystyyn syöksähten nappaamaan tuon miehen kiinni, ennenkuin tuo ehtisi veteen asti molskahtamaan. Napaten ensin tuota takaa takin kauluksesta kiinni ja sitten vasta vetääkseen kätensä tuon kainaloiden alta raahatakseen tuon pois vaaravyöhykkeeltä. Tuntematon mies asetettiin makaamaan selälteen laiturille... jonka jälkeen Rico ei voinutkaan paljoa muuta tehdä tuon hyväksi.
Yrittihän tuo huudella tuota hereille, mutta eipä tuolta paljoa vastausta tullut joten tuo vain odotti joksikseen hermostuneena tuon vieressä. Hänellä alkaa ilta taas ihan loistavasti... Ensin ollaan jonkun hullun kääpiön vankina sidottuna ja nyt vielä tämäkin.

Niin tosiaan Ricolla ei ollut mitään hajua mistään epilepsia kohtauksista ja jos oli joskus kuullut tai nähnyt, ne eivät hänen tietojensa mukaan olleet ihan näin vaisuja.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti To Elo 20, 2009 8:54

Albrecht

Miehen tajunta palasi yhtä äkkiä, kuin oli kadonnutkin. Hän avasi silmänsä ja ensimmäinen asia, minkä mies kuuli, oli tuon lähistöllä istuneen muukalaisen huuto, jolla olento yritti herättää hänet. Pieni vaikerrus pääsi huulien välistä ennen kuin Albrecht nousi istumaan päätään pidellen. Kaikki oli sumuista ja selkeni vasta muutaman silmien räpäytyksen jälkeen - heikkoonkin valoon tottuminen tuntui pienen hetken ajan hankalaakin hankalammalta.
Ei ollut hankalaa päätellä, mitä oli tapahtunut. Kauppias pystyi päättelemään siitä, että makasi laiturilla, lähteneensä kohtauksen vuoksi kaatumaan merta päin.
"Kiitos", oli ensimmäinen sana, minkä mies sanoi. Huomaamattaan hän oli jossain välissä purrut huultaan ja siitä vuosi nyt verta. Sormi nousi haparoivasti koskettamaan vuotavaa kohtaa, mutta hän ei voinut sille mitään. Hän pystyi kuitenkin lohduttautumaan sillä, että oli yhä hengissä.

Haalean väriset silmät kääntyivät katsomaan pelastajaan ja ulkomaalaisen kasvoille nousi pieni hymy. Se tosin vääristyi verenvuodon vuoksi kammottavan näköiseksi.
"Pelastit henkeni. En ole syönyt koko päivänä mitään", mies totesi, selitellen kohtaustaan tavallisella pyörtymisellä, olettaen muukalaisen uskoneen sen. Neitimäinen pyörtyminen ei sopinut miehen arvolle, mutta epilepsiasta kärsiminen ei sopinut kenenkään arvolle.
"Voinko jotenkin korvata tämän?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Loka 06, 2009 7:23

Rico

Mies alkoikin sitten heräilemään varsin nopeasti, mikä taisi olla tavallaan ihan hyväkin juttu. Joten puoliverinen lopetti tämän oudon miehen herättämisen jääden odottamaan tuon virkoamista kyykkyyn tuon viereen. Mies aukoi silmiään ollen varsin nopeasti taas hereillä kuten oli hetki sitten ollut.. Tuon kiitokseen nuorukainen ei kuitenkaan ensin osannut sanoa mitään järkevään, kunhan tujotti hieman hölmistyneenä tuota sanojen jäädessä kurkkuun.
"Öh.. ole hyvä vain." Rico sai ähkäsityä suustaan pienen hölmistyneisyyden jälkeen. Katse valui miehen hieman veriseen huuleen, johon tuo oli ilmeisesti vahingossa purrut itseään vahingossa.
"Taidat olla ihan kunnossa?" Rico vielä varmisti tuolta oudon oliselta mieheltä, joka kuitenkin haisi ihmiselle vaikka pukeutukin hieman oudohtavasti. No eipä hänellä paljoa sanottavaa ollut tuon puku valinnan suhteen, jos katsoi hänen vaatteitaan. Eivät nekään ihan normaalimmasta päästä olleet.. ei ainakaan sellaisia mitä joka päivä näki.

Tuon hymyilyyn Rico vastasi pienellä hymyllä varoen näyttämästä teräviä hampaitaan, sillä tuo voisi pelästyä pahan päiväisesti häntä. Jotkut ihmiset kun olivat yli-herkkiä friikkejä ja oudompia kohtaan.
Hymy kuitenkin katosi puoliverisen kasvoilta miehen ehdottaessa jotakin vastapalveluksen tapaista, Rico muuttui suorastaan hieman hämmentyneeksi.
"Ei tarvitse." Rico naurahti nousten ylös..

//Anteeksi jumittamiseni X_x En ole keksinyt tähän mitään järkevää..//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 18, 2009 3:56

//Rico poistuu, sillä tämä peli vaikuttaa aika kuolleelta//

//Johtuisikohan siitä, että sinä et vastannut minulle aikoihin tai siitä, että poistatin koko hahmon? En vaivautunut ilmoittamaan sinulle, koska sinulla ei näyttänyt olevan mitään intressejä vastata minulle kuitenkaan.
Anteeksi.
Ros\\
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö