Rico
Iltainen satama... Laivat keikkuivat laitureissa kiinni odotellen omistajiaan palaaviksi, jos nyt enää ikinä palaavatkaan tältä sotaisalta saarelta hengissä takaisin laivalleen tai mille tahansa paatillensa. Aallot hakkasivat tasaiseen tahtiin sataman latoja vasten ja laivan kylkia, saattoi jopa tuntea pientä ilma virtaa käyvän ilmassa. Ei kuitenkaan mitään puhuria oikein lempeää ja suotuisaa tuoden mukanaan tuoksuja mereltä- mikäli sitten omisti yhtään ihmis nokkaa tarkemman haju asitin, ettei se nuuskiminen vain rajoittunut meren tuoksuun.
Niin Ricokin tänne oli tällä kertaa eksynyt, mutta ollut tällä kertaa sen verran älykäs että oli peittänyt toisen silmänsä, sen verenpunaisena hehkuvan. Johan hän olisi saanut vartijat päällensä ja sitä kautta aika varman teloituksen tai pakotettaisiin liittymään ihmisiin. Täällä satamassa kun nyt tuskin haltioita liikkui itseään tapettamassa. Rico kun halusi vielä toistaiseksi vain seurata hiljaa sivusta tätä sotaa ja katsoa sitten ehkä joskus minne se vaaka kallistuu loppujen lopuksi.
Se miksi Rico oli tänne uskaltanut tulla oli ihan vain omaa nauttimisen halua olemalla rauhassa meren äärellä. Merellä kun sattui olemaan joku kummallisen rauhoittava vaikutus eläviin ja jopa epäeläviin, tai ainakin häneen. Meren tuolta puolta hänkin oli tullut pitkän matkan takaa tänne saarelle löytääkseen vain isänsä, josta oli kuullut huhuja- pelottaviakin sellaisia.
Rico istahti laiturin päähän ja riisui kenkänsä käärien sitten housunsa puntit melkein polviin asti. Jalat laskettiin veteen mikä tuntui aluksi viileältä peräti kylmältä, mutta siihen tottui nopeasti. Onneksi vesi oli vielä lämmintä, vaikka kesä alkoikin olla jo lopuillaan ja syksyyn päin kääntymässä pikku hiljaa. Siihen puoliverinen jäikin sitten kastelemaan omia jalkojaan... Uimaankin olisi tehnyt mieli mennä, mutta ei sitten oikein kehdannut.