Vain yksi esine


Satamankylän torilla myydään lähinnä kalatuotteita sekä ensihätään kauppalaivoista tulleita ulkomaan uutuuksia. Parhaimmat kauppatavarat kuitenkin säästetään kaupunkien isoille toreille.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Touko 15, 2014 12:08

Vain yksi esine

Sää oli muuten hyvä, mutta kylmäinen kova tuuli puhalteli mereltä päin. Tuntiessaan meren läheisyyttä sai koko kehonsa värisemään innostuksestaan. Hän ei ole pitkään aikaan ollut meren läheisyydessä ja eikä näin keskellä ihmisten kanssa. Yleensä haltia paikoissa löytyy mitä vain, mutta oli hyvä tarkastaa mitä löytyy ihmisten. Ennen kaikkea jotain uutta tavaraa kaikaisuudesta. Ennen kaikkea sitä ennen täytyi hyvin sulautua ihmisten joukkoon, koska ei ollut oikein mukavaa tulla huomatuksi. Tämän nuoren haltian mielessä liikkui monia pelottavia asioita. Missään nimessä hän ei halunut et hänelle kävisi mitenkään pahasti tai kenellekkään muulle. Ihmisen orjaksi hän ei halunnut tulla, kun osasi todella hyvin hoitaa toista. Sellaiseen pakottamis asiaksi juttu tappaisi Suanin kiinnstuksen rohdoista. Nythän hän oli tännekkin tullut jos jotain löytyisi ostettavaksi. Tiettyjä meren tarvikkeita ostettaisiin, koska niissä olisi enemmän hyötyä monen kertaisesti.
Vaalea asustava asussaan missä oli ruskea korsetti nuori haltia asteli kepeiden katujen päähän olevalle torille. Sielä tuuli viherteli kovemmin. Sai Suan nähdä et myyntiä oli, mutta niukasti. Enemmän ison tavaran kuljetusta. Ei sitä koskaan tiedä mitä hyvää saattaisi löytyä painavaa esineistä, jotka ovat kuitenkin mitä voisi kanniskella mukana. Hienoa ihmisenkäden taitoa näki mikä helpotti huomattavasti, mutta valitettavasti ei löydy mitä hän juuri itse etsisi. Kävellessään vaaleat silmät löysivät myyjän, joka myi oudon kurisia meren elävien otuksen juttuja. Nainen oli suojannut selustansa niin, että kova tuuli osuisi kankaaseen eikä tavaroihinsa. Siinä oli fiksua. Itsellään ei ollut edes vaikeata liikkua, vaikka helma meni jalkojensa väliin näyttäen hänen komeita sääriäänsä. Mutta hiuksistaan hän piti tiukasti kiinni, että eivät vain päästäisi haltia korviensa tulla näkyviin.
Suan astui lähemmäksi missä olisi ihmeelisiä veden asukkaiden löytöjä. Meritähtejä, merisiiliä ja sen sellaisia löytyi elävinä tai kuolleena. Meritähteä hän ottaisi, koska se voisi sitten murskata jauhoiksi. Merileväkin olisi hyvä saada. Saipa pian haltia nainen huomata, että mitä hän oli tullut hakemaan niin kaikki melkein löytyi samalta henkilöltä. Se oli ihanaa ja mahtavaa. Onni sai hieman loppua siihen, että joku oli varanut pari tarviketta mitä hänkin olisi halunut. Vielä hänen huonolle onnelle myyjällä oli vain yksi kappale myynnissä.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti To Touko 15, 2014 8:18

Re: Vain yksi esine

Caladhiel


Haltiaa vähän pelotti. Täällä satamassa kylmän tuulen riepotellessa häntä itseään ja muita, haltia varmistui että oli ollut huono idea tulla näin haltiavastaiseen paikkaan. Toisaalta kiinnostus tuntemattomaankin oli aina kova, ja tänään Caladhiel oli päättänyt ottaa riskin. Hän oli tullut myymään rohtojaan ja muita valmistamiaan esineitä, sillä vanhat pullot ja purnukat ja lääke-ainekset alkoivat jo olla tiellä koska tavaraa valmistui eri kokeilujen kautta enemmän kuin hän itse tarvitsi. Tavaraa oli vähän laidasta laitaan, ja yllättäen kauppa kävi ihan hyvin pöydällä jonka hän oli lainannut ystävälliseltä torikauppiaalta täksi päiväksi pienestä maksusta.
Kylmä viima tunkeutui luihin ja ytimiin säälittömästi ja sai haltian kietaisemaan vihreää kaapuaan vielä tiukemmin ympärilleen. Mielessään hän kiitti ruskeita hiuksia väristään, joka oli niin epähaltiamainen kuin olla ja voi. Huppu pysyi päässä tiukasti kuitenkin haltiakorvien peittäjänä sekä lämmikkeenä. Yllään hänellä oli vihreän kokopitkät kaavun lisäksi sinisen sävyjä hieman kuultava kietaisupaita ja ruskeat samoiluhousut sekä tummat saappaat.
Vihreäsilmäinen vilkuili ohitse kulkevia, katsekontaktin saadessaan hymyili, muttei sen paremmin alkanut mainostamaan olemassaoloaan. Uusi kaupunki ja uusia tuttavia. Eihän sitä voinut koskaan tietää mitä kelläkin oli mielessään. Kylmästä hieman kankeat sormet eksyivät kaavun alle ja sivelivät vyöllä löytyvän kaiverruksia täynnä olevan puukon kahvaa. Caladhiel oli suorastaan liiankin varuillaan. No, ei varuillaan mutta todella hyvin tietoinen kaikista vaaroista ja virittänyt aistinsa äärimmilleen. Metsä oli hänen turvapaikkansa, hänen oma kotinsa jossa hän tiedosti ja tiesi vaarat, joten hän myös osasi karttaa ne. Täällä hän oli kuin kala kuivalla maalla, räpiköiden ja yrittäen pärjäillä niin kuin muutkin. Toisaalta, vain tämä yksi päivä, sitten hän pakkaisi kamppeensa ja lähtisi takaisin kohti haltiakylää. Yksinäisyyttä ja erilaisuuden tunnetta olisi helpottanut yhdenkin toisen haltian näkeminen, mutta sellaista ei hän saanut nyt silmiinsä, toisaalta myös auringon kirkas valo paistoi päin kasvoja niin eihän sitä kaikkien ohikulkijoiden piirteitä pystynyt niin tarkkaan seurata. Caladhiel tyytyi hymyilemään silmiään siristellen:
"Hei, voinko auttaa jotenkin?"

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Touko 15, 2014 2:30

Re: Vain yksi esine

Suan

Pari tuollaista ja tällaista sai vanhemmalta kauppiaalta. Jonkun verran hän sai hieman puhetaidoillaansa puhuttua myymään hänelle ne mitä juuri tarvitsi. Juuri ne mitä oikeasti tahtoikin valmistaakseen pari uutta erilaista rohtoa. Mistä syntyi kallista rohdosta, koska menetelmä oli vaikea ja materiaaliat olivat vaikea saada tai melkein mahdoton. Joihinkin rohtoisiin tarvittiin sellaisia aineita mitkä kasvaisi tietyillä paikoilla saaressa ja tietyn aikaan. Parisen kertaan Suan oli metsästänyt yhtä marjan lehden tyvää, joka ilmestyy hyvällä säällä viiden vuoden välein. Jotkut asiat ilmestyvät kymmenen tai vielä kauemmin välein esille. Pienet esineet hän laittoi piiloon hihan onkaloon ja ei niin tärkeät laukkuunsa. Tietenkin laukkuun meni myös ne mitkä helposti särkyisi. Osittain mitä sai niin hän päätti jatkaa matkaansa mitä koijuissa löytyisi.
Suanin vaaleisiin silmiin eksyi myös eksyneen myyjän paikaille, koska oli tiukasti vaatteiden suojissa. Olihan meren vimma kova ihoa vasten, mutta haltian iho kestäisi sitä. Toisinaan olihan se pakko, kun ihmisetkin kestivät. Kuulema meren elävät miehet ennen kaikkein kalastajat niin heidän ihonsa on hyvin karkea, joka on meren henki muokannut sen. Myyjä näytti siltä, kuin toinen olisi elännyt suuren osan elämästäänsä lehtisten metsien seassa. Toisinaan oli hänkin elänyt metsien siimeksessä, koska hänelläkin oli koti sielä. Nähtävästi hän enemmäkseen vaelteli sinne ja tänne minne jalat vievät. Siinä sivussa hän auttaisi henkilöitä mitä hän pystyi tekemään. Jossain vaiheessa hän löysi itsensä takaisin pieneen maan alaiseen taloonsa.
Rohkeesti ja uteliaasti hän asteli toisen luokse. Sormensa koskettivat toisen myytäviin esineisiin niin hän sai tuntea myös vastauksen hänen epäilykseensä. Toinen olisi tullut samasta maailmasta eli haltioitten miljööstä.
" En oikein tiedä. " Suan sanoi rehellisesti.
" Jos olette käyneet merellä niin sitten voitte auttaa. "
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti To Touko 15, 2014 4:57

Re: Vain yksi esine

Caladhiel



Caladhiel huomasi tarjoavansa apuaan toiselle haltialle. Hänen hartiansa rentoutuvat hieman ja vilkas kats asettui: hän ei ollut ainoa suippokorva kovassa torivilskeessä. Kyllä haltia haltian tunnisti, viimeistään ulkonäöstä, joka oli aina paljon unenomaisemman kaunis ja iätön kuin useimmilla ihmisillä. Tämäkin haltianainen oli todella kaunis ja ystävällisen oloinen.
Caladhiel hymyili pahoittelevasti.
"Valitettavasti en merellä ole käynyt, metsässä pikemminkin vietän lähes kaiken aikani, rohtoaineita keräillen ja eläinten parissa viettäen. Onko sinulla jotakin erityistä ainetta tai rohtoa mielessä?"
Niin häpeä kuin se olikin vettä ja jäätä taitavilla haltialle, mutta laivaan hän ei koskaan ollut astunut vaan kaikkialla muilla järvillä ja koskilla ja ties millä oli vieraillut. Ei ollut koskaan sellaista tilaisuutta vielä tullut. No, ehkä sekin tulisi joskus.
Toisaalta Caladhiel jos kuka tunsi yrtit ja lääkkeet, olihan hän niitä pienestä pitäen kirjoista päntännyt ja luonnosta jahdannut. Aika ajoin hän oli ottanut tietyn tavoitteen löytää harvinaisempia ja aina vain harvinaisempia kasveja ja yleensä tavoitteessaan onnistunut.
Se oli kuin yhden henkilön piilosta: hän otti itselleen kasvin, minkä tahansa harvinaisimmasta päästä ja eikä luovuttanut ennen kuin sen löysi. Tämän jälkeen hän yleensä kokeili kasvin ominaisuuksia varovasti eri rohtoihin ja lääkkeisiin mutta soitti huilullaan vastapalvelukseksi ison määrän elinenergiaa kasville jottei tuhoaisi harvinaista lajia aivan sukupuuttoon.
Toinenkin haltia näytti myös elelevänsä metsissä. Hänkin oli varmasti tunteva rohtojen kanssa, eikä Caldhielista tuntunut enää ihan niin yksinäiseltä kun pieneksi aikaa juttuseuraa toisesta saisi.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Touko 16, 2014 7:26

Re: Vain yksi esine

Suan

Pienesti Suan otti ymmärtävästi vastaan, koska oli uskonut näin tapahtuman tapahtuvan. Haltiat eivät oikein olleet merellä. Siksi hän oli alunperin tullutkin ranalle toreille osamatamaan merellistä antimia. Järvistä saisi joitakin, mutta tiettyjä mitä saisi merestä niin olisikin toinen asia. Se sai pienesti myös ihmetyttämään haltiata, että miten haltia nainen oli eksynyt tänne pitämään pientä kauppaansa.
" Onhan minulla tietty rohto ja siihen tarvitaan mitä saa yleensä merestä. " Suan sanoi.
Ihan hän ei sanonnut, koska silloin toinen saattaisi tietää mitä tekisi. Mitä harvinaisempaa tekee se on pientä kilpailua haltioiden kesken, kuka on se paras parantaja. Ainakin itse hän oli huomannut, jos joku asiakas mennyt apua toisesta haltiasta niin sillion uusi haltia oli oppinut parantamaan. Kuitenkin vaikka osaisi parantaa niin ajan mittaan kannattaisi oppia parantamaan asian paremmin.
" Muuten miten olet tänne eksynyt myymää tavaraa? " Suan sanoi, koska ei ollut ajatellut et voisi nähdä toista haltiata pitämässä pöytää.
Tästä tilaisuudesta moni ihmiset pitäisi hyödyntää, jos vain uskaltavat. Lääkkeet ja rohdot olisivat lähellä nyt eikä yleisesti tarvitse mennä kauas hakemaan niitä.
" Onko muuten kauppa mennyt hyvin? "
Ehkä jos itse pistäisi hankkia myös paikan ja myydä tavaroitaansa.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti La Touko 17, 2014 8:00

Re: Vain yksi esine

Caladhiel


"Eksyin tänne oikeastaan pienestä pakosta. Hyllyni ovat niin täynnä tavaraa ettei minun kulutukseni riitä niitä tyhjentämään", haltia vastasi.
"Osasyy oli myös pienimuotoinen uteliaisuus. En ole paljoa metsien ulkopuolella käynyt",
hän jatkoi. Totta, Caladhiel oli pitkään odotellut itselleen kunnon syytä lähteä metsien toiselle puolen käymään, viime kerrasta oli jo vuosia kun näin oli käynyt. Hän ei ollut vain pitänyt pientä seikkailunjanoa ja uteliaisuutta kunnon syynä lähteä, ja kun hän oli saanut oikean sellaisen, ajatellut hoitaa sitten molemmat asiat kerralla. Eikä tämä niin ihan kamalaa ollut kuin hän oli olettanut.

"Kauppa sujuu hyvin, kun kerran hieman erilaista tavaraa on." Eihän hän kaloja sun muita myynyt vaan hyväkuntoisia ja -laatuisia rohtoja ja yrttejä enimmäkseen. Kaikki hänen omin siroin kätösin poimittuja ja valmistettuja.
"Miksi muuten itse täällä päin käyskentelet? Ovatko yrtit ainoa syy?"
Haltia tunsi että hänellä oli oikeus kysyä ja vastaus kuulla kun itsekin oli toiselle tämän kertonut. Ja jos hyvin kävisi, hän saisi toisesta paluumatkalle seuraa. Voi olla, että samooja vain elätteli turhia mutta ainahan sitä arvailla voisi.
"Nimeni on muuten Caladhiel." Hän katsoi asialliseksi esitellä itsensä kun utelikin paljon.


// Anteeksi lyhyys Q_Q

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Touko 19, 2014 4:06

Re: Vain yksi esine

Suan


" Eikö kukaan ohi kulkija ole ostanut mitään vahingossa mukaan? "
Ainakin häneltä on kysytty kun huomataan, kun hän on haltia. Yleensä hän ei paljoakaan peittele olisiko hän haltia vai ei. Yli turvallisuus oli tappava ja vangitseva mistä Suan ei oikein pitänyt. Nyt Suan pystyi hymyilemään iloisesti myyjättärälle, kun oli päässyt ulos metsässä ja nähnyt mitä ulkopuolella metässä tapahtuu.
" Kuulostaa hyvältä. Asiakkaat eivät ole nipottaneet hinnoista tai muusta. "
Hinnat ja laadutkin vaikuttavat osatamiseen. Ihmeelisen kyllä että kaikki oli niin pienestä kiinni. Pikkuruisesta asiasta, että se saattaisi tuoda hyvää onnea tai pahaa onnea. Onneksi tämän puodin pitäjälle on tullut hyvää onnea.
" Ajattelin piipahtaa katsomassa mitä kalastajat ovat tuoneet mereltä maalle. Mitä on vaikeampi saada sitten sisäisestä maanalueelta. Yrit, pulverit, ja siemenet on enemmökseen miksi tulin. "
Perään Suan katsoi toista, kuin että mitä tarkkaan haettiin tuolla loppu kysynnällä. Mitään miestä hänellä ei ollut täälä eikä samoin myös ystäviä. Oikeastaan hänellä ei ollut täälä mitään paitsi plussaa kokemusta, että hengissä pääsi takaisin kotiin.
" Suan. " Lyhyesti ja ytimekkäästi vastattiin.
Tietenkin hän automaattisesti hän niijasikin. Kohteliaisuutta ei ollut hyvä asia lykätä pois päältä millinkaan.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti Ti Touko 27, 2014 9:24

Re: Vain yksi esine

Caladhiel


Caladhiel hymyili ja samalla nyökäten niiasi itsekin vienosti.
"Oikein mukava tutustua",
hän naurahti samalla kun tuuli tarttui kaavun kankaaseen ja sitä alkoi omaksi itselleen kiskoa.
Kunnon myräkkä yltyi vain ja sai muutkin kojujenpitäjät kiroamaan, huutelemaan tai huitomaan kaatuvien tavaroidensa perään. Telttakankaat kiristyivät tuulesta äärimmöilleen kireimmälle ja itsekin Caladhielistä tuntui kuin puuskan mukaan hetken aikaa lentäisi. Ruskeat aukinaiset hiukset heilahtivat naamalle ja näkökenttäkin hetkeksi peittyi.
Saatuaan harottua kiehkurat kasvoiltaan hupun alle aisoihin, haltia äkkäsi napata kiinni pöytänsä isoimmista antimista: Myräkkä tuntui vievän kaiken mennessään. Pieni kiljaisu pääsi hänen suustaan kun naapuripöydän myyjän puinen kori lensi lähes päätä päin, viime hetkelllä sai hän kumarruttua sen tieltä pöytänsä ylle.
Caladhiel puristi silmänsä kiinni ja hetkessä oli myrskynpoikanen rauhoittunut, kuin jättänyt tuhotyönsä kesken siirtyäkseen muualle. Kadulla taas sijaitsi pienimuotoinen kaaos.
Paljon juoksenteli myyjiä karanneiden tavaroiden perässä, kalastajista laitureilla oli osa mistä tahansa käden lähellä olevasta kiinni napannut, kuin peläten joutuvansa itsekin myrskytuulen matkaan. Ei sillä, niin oli haltia itsekin hetken ajan pelännyt.
Caladhielin omat myyntiesineet olivat onneksi lähes vahingoittumattomina pysyneet, eikä mikään kaatunutkaan ollut sirpaleiksi räksähtänyt. Samooja huokaisi helpotuksesta ja huomasi päästävänsä ulos henkäisyn jota ei ollut tajunnut pidättävänsä.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Touko 30, 2014 3:41

Re: Vain yksi esine

Suan

Suan ei ehtinyt oikein kysyä, kun voimakas tuulen rippeys iskeentyi heidän päälleensä. Tuulin voimmakkuus oli yllättänyt Suanin, koska tähän mennessä se ei ollut näin voimakas ollut. Tuntui hieman siltä, että meri oli todella vihoisella päällä. Vielä pahamalla tuulella oleva tuuli näyttäisi tulevan tekemään julmuuksia maan kamaralle ja se ei tuntunut yhtäään hyvältä asialta. Tuulen voima alkoi riuhtoilla paremmin hiuksistaansa kiinni niin automaattisesti hän asetti kädensä korvien ympärille, että hänen haltia maisensa korvan näkyisivät. Välillä kuitenkin käsi meni koskemaan olivatko hänen hiuksissaan olevat lehdet vielä hengissä. Helmaakin täytyi välillä pitää alhaalla. Vaikka toisinaan Suan ei välittänyt katsoisiko joku vanhokko mies pervomaisesti hänen jalkojaansa. Ennemmäkseen kylmä tuuli ei tuntunut mukavalta ihoavasten. Tuulessa oli sen verran karheutta mikä ei tuntunut hyvältä hänen ihossaaansa. Parissa sekunnissa tuuli tuntui siltä, että voisi ottaa milloin vain hänet mukaansa ja rieputtaa hänet jonnekkin kaus lähtö paikastaansa. Se sai Suanin tuntemaan, että miten laiha hän on, että oliko hän laihtunut?
Pitäessään jostakin myyjän pöydästä kiinni pystyi pariksi sekunniksi katsoa miten torikauppiasten tavaroita lenteli ja välillä kuuli ikäviä ääniä, kuin lasinen esinen olisi mennyt rikki. Suan sääli kauppiaiata, että sää ei ollut yhtään heidän kohdallaansa. Ostajia oli niin vähän edustuksella, kun hänen lisäksi Suan näki vain kymmenen ihmishenkilöä. Toisinaan ei hän tiennyt oliko niistä jotkun vain kauppiaiden ystäviä ja tulleet auttamaan kauppiasta tai jotain muuta. Kangainen olka laukkunsa alkoi tuntua tuulessa, että tahtoisi jättää emäntänsä siiheen tuuliseen mäkiseen. Se sai Suanin tarttumaan kassiinsa niin, että omat tavarat eivät lähtisi minnekkään muualle. Tuuli ei pääsisi hajoittamaan ostamiaan tavaroitaansa.
Tuuli alkoi rentoutua alkoi myös haltia nainen tekemään samoin. Hennosti hänen täytyi ravistella itsensä kylmäinen viimaisu ei jäisi painamaan kehoansa vasten. Samassa asetettiin sekaiset hiukset oikealle paikoilleen. Katsottiin itseäänsä niin, että uskaltaisi olla taas ihmisten seassa ja vasta sitten hän kääntyi Caladhielin suuntaan.
" Se oli todella kova tuulen puuhkaisu. Oletko kunnossa? " Tarkoitettiin myös kauppiaan tavaroita.
Surullisena hän kääntyi katsomaan miten sivussa olevat kauppiaat kiroilivat, kun heidän pöytänsä olivat menneet mukkelis makkeliksi. Itse Suan taas halusi auttaa toista haltiaa, että saisi nopeasti pöydän myynti kuntoon.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti Su Kesä 01, 2014 10:04

Re: Vain yksi esine

Caladhiel

Myrsky oli hetken pelästyttänyt haltiaparan kovasti. Nyt, tuulen ja tuiverruksen tainnuttua Caladdhiel nousi hieman horjahtaen pöydänsä yltä, johon oli suojelevasti kumartunut, toisaalta myös lentävää koria suojaan. Hän puisteli kaapuaan ja ohjasi taas kerran kasvoille hypänneet hiuskiekurat ojennukseen.
"Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, kiitos.." Hän vastasi Suanille ja silmäili itsekin pöytäänsä ja tavaroitaan.
Kaikki näytti olevan suurin piirtein paikallaan, jos muutamaa kumoon kellahtanutta purkkia ja purnukkaa ei laskettu. Sitten hän tarkistaen katsoi omalle puolelleen pöytää, maan tasolle johon oli laskenut muutaman punotun korin, josta oli tyhjentänyt kojuun myytävät tavarat. Hän oli viikannut käärinliinat ja muutaman matkalla löytämänsä harvinaisemman kasvin niiden sisälle, korin reunalle.
Nyt oli kuitenkin kori kellahtanut muutaman metrin päähän, toista ei näkynyt missään ja liinat lentelivät tuulenpyörteiden mukana minne sattuu kivikkotietä.
"..Tai ei sittenkään", hän huokaisi ja ryntäsi lentelevien kankaiden perään korottaen ääntään lauseen lopussa. Huppu heilahti tiukemmin päähän, etteivät vain pääsisi suipot korvat tarkoille tarkoille silmille näkymään. Se tästä vielä puuttuisikin että siitä älämölö nousisi. Toisaalta tuuli oli yllättänyt kaikki muutkin ja Caladhiel uskoi että kenelläkään ei ollut aikaa katsella loikkivaa naista kun omat kauppatavarat olivat lentelemässä.
Nopeasti sujahtivat laihat haltianjalat kojun takaa torikadulle, kädet nappaamaan kiinni ensin korin, ja sitten vihreät silmät kääntyivät lentelevien kangaskääröjen - ja niiden sisältämien kasvien - perään hätäisinä. Noita kasveja hän oli etsinyt kauan, eikä niistä luopuisi näin helpolla.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Kesä 05, 2014 5:03

Re: Vain yksi esine

Suan

Se helpottavaa kuulla, että toisella oli kaikkki hyvin, vaikka Suan uskoi että nii ei ollut. Ei toinen voisi olla sinäänsä kunnossa mitä tuuli oli tehnyt tuhoja myynti pöydälle. Henkisesti toinen ei ollut vielä kunnossa. Myös muut kauppiaatkin kärsi nyt hengellisesti ja rauhallisuus ja maltti auttaisi ainoastaan tässä asiassa, että saisi jotakin onnistumana tällaisessa tuulen vireydessä. Tuuli teki tänään selväksi, että oli sen vuoro leikkiä kauppiaita. Mikään toisella ei ollut oikeastaan asiaa häiritä myyjiä.
Suan auttoi mahdollisemman auttavasti miten pystyi auttamaan Caladhieliä. Sellaisissa esineitä nostettiin ylös mitkä ei menisi kosketuksesta rikki. Hän ei haluisi omasta kädestäänsä rikkoa toisen tavaroita. Kyllä hän korjaisi, jos pystyisi ja maksaisi, mutta kuitenkin se ei ollut niin mukavan tuntuista.
Pian Suan sai huomata, että jokin oli pielessä. Huolestuneena ja avuttomana hän katsoi toista haltia. Jokin tärkeä tavara oli kadonnut edellisessä viimassa. Varmaakin pian tulisi uusi viima niin oli hyvä löytää etsimänsä ennen kuin se katoisi kokonaan. Vaikka olisi hyvin pakattu pieni kasvi niin se silti voisi kadota. Kasvi helposti lähtisi lentoon tällaisessa tuulessa. Sekuntia myöhemmin Suan juoksati toisen perään. Jos hän saisi sen kiinni. Korin hän sai kiinni, mutta korissa ei ollut mitään.
" Toivottavasti siinä ei ollut mitään tärkeetä. " Pahoittelevasti Suan sanoi.

//Lyhyt//
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti Su Kesä 15, 2014 1:09

Re: Vain yksi esine

Caladhiel

Haltian juostessa tuuli alkoi taas yltymään, ja tuon pahan onnen puhurin pyörteestä sai hän napattua yhden kangaskääröistään. Ennen kuin hypänneen jalkaterät maata koskettivat, tunsi hän kuitenkin sen olevan tyhjä. Vielä laskeuduttuaan hän kääri kätkön varovasti ja hitaasti auki, saadakseen vain huonolle tuurilleen varmistuksen. Poissahan kasvi oli.

Pieni pilkahdus kuitenkin hänen päiväänsä näkyi: muutama kasvista karissut isompi lehti oli jäänyt taskun pohjalle. Caladhiel nappasi lehdet käteensä ja kääntyi takaisin kohti pöytäänsä. Hän huomasi Suanin saaneen korin.
"Voi kiitos", hän hymyillen kiitti toisen avusta.
"Ei sinänsä tärkeää, mutta harmillista että pääsi karkuun.." Hän jatkoi naurahtaen mutta nosti kätensä toisen nähtäväksi. Sormiensa päässä kun piteli noita lehtiä.
"Jotain kuitenkin jäljelle jäi", hymyili haltia.

Caladhiel oikoi kaapuaan ja hiuksiaan taas, nuo kun olivat ties miten sekaisin äskeisestä ryntäyksestä. Palaten pöydän luo hän jatkoi Suanille:
"Kiitos vielä paljon avusta. Jos haluat jäljelle jääneistä rohdoistani, kiitoksena, ota jos tarvitset jotain."
Haltianainen oli auttanut häntä sotkut korjailemaan ja vielä lähtenyt tuulen varastamia hänen kanssaan jahtaamaan. Pitäisi Samoojan toista jotenkin kiittää. Hän laski myös kasvin lehdet pöydälle viittoen toista valitsemaan haluamansa.
Vihreäsilmäistä yhtäkkiä nauratti kovasti. Kaksi haltiaa keskellä torikatua hyppimässä korien ja kasvien perässä? Kuinka huvittavalta sekin olisi muiden silmissä näyttänyt!

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Kesä 17, 2014 8:23

Re: Vain yksi esine

Suan

Kun tuuli ei ollut niin voimakas niin hän asetti toisen haltian korin paikoilleen missä hän oli viimeksi nähnyt sen.
" Ei se mitään. " Se ei ollut iso juttu hänelle.
Olihan mukava auttaa toista haltiata miten pystyi auttamaan. Samoin oli mukavaa auttaa ihmisiäkin, jos he eivät oikein ole ylimielisiä. Köyhemmät ihmiset eivät olleet sellaiset, mutta kenellä oli tasainen varallisuus niin ne ovat röyhkeitä. Välillä myös he ovat erittäin pelottavia. Ihmeelistä, että ihmiset olivat pelottavia, vaikka ulkoisesti he ovat melkein samanlaisia, kuin he. Ehkä he olivat karvaisempia ja maskuliinisempiä, jopa naisetkin sellaisia tukevia.
Suanin kasvon pirteet olivat pahoittelivia siitä, että toisen saalis oli kadonnut melkein kokonaan. Se oli sääli. Caladhiel ei ollut kuitenkaan ainoa, jolta oli tavaroita kaikkonut. Kuulessaan, että hän saisi jotain vastapalveluksi niin Suan ei mielellään halunnut ottaa toiselta yrittejä. Se oli jotenkin paha ja hyvä asia mitä ei osanut jakaa kokonaan toiseen lokeroon. Hän katseli minkä hän voisi ottaa. Nähdessään aagelin lehtiä niin sellaisen hän voisi ottaa.
" Jos sopii ottaisin aagelin lehtiä? " Vastalahjaksi, koska hän ei voinut sanoa ei että toinen ei pahottaisi mieltäänsä.
Aagelin lehti ei ollut mitenkään harvinainen tai hirveä yleinen. Sellainen perus mitä sai aina vuodesta ja varisinkin keväisillään minne paistaa hyvin aurinko, mutta saa riittävästi vettä. Sillä Suan saisi tehtyyään pari uutta rohtoa minkä hän oli juuri saanut idean. Siihen rohtoon hän testaisi itseensä ensiksi eikä antaisi juuri kuolevaiselle potilaalle.

" Muuten oletko huomannut mitä muut ovat myymässä? Tai siis oletko kierrellyt mitä muilta voisi saada? Ja miksi kysyin oli se, että oletko nähnyt jonkun myyvän mustanmerilevän kukkia? "
Merilevää sai vain merestä. Merilevän kukinta oli tiettynä aikana ja hyvin lyhyen aikana. Kun laji oli vielä harvinainen merilevä niin vielä vaikeampi saada.Toisten ajatellen se ei ollut harvinainen. Kai mikä lisäsi sitä arvoa, että harvat ihmiset tietävät siitä ja harvat haltiat uskaltavat lähtee merelle päin seikkaillee.
" Oletko muuten ollut veneessä ennen? Tai haltiaa, joka olisi käynnyt mereillä. "
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir

Viesti Ma Kesä 23, 2014 2:13

Re: Vain yksi esine

Caladhiel


Toinen valitsi aagelinlehtiä antamastaan avustaan vaivanpalkaksi.
"Totta kai, ota vain niin paljon kuin tarvitset."
Caladhiel hymyili ja viittoi edelleen pöydälle, antaen täyden valinnanvapauden toiselle.
Mukava kun tapasi sellaisia haltioita jotka niin vilpittömästi apuaan tarjosivat, ilman taka-ajatuksia. Ei sillä, etteivätkö haltiat ystävällistä porukkaa olleet. Samoojalla vain oli omat mielipiteensä ja joskus niistä ei pidetty. Tämä aiheutti ties mitä eripuraa, etenkin toisten yhtä kärkevien persoonien kanssa. Ihmisiä, sen mitä hän tavannut oli, olivat nuo ystävällisiä olleet. Toki toisen rodun edustajista oli liian huonoja muistoja ja jälkiäkin jäänyt.
Mutta täällä, missä kukaan tuollainen ei hänen suippokorvistaan tiennyt, kaikki ihan ystävällisiä olivat. Hymyileväisiä ja välittäväisiä. Voi kun kaikki ihmiset voisivatkin sellaisia olla, tai edes jotain siihen suuntaan muistuttaa.

Suan kyseli mustanmerilevän kukkaa, oliko Caladhiel tuota torilla sattunut näkemään. Nyt kun haltia mietti, ei hän hirveästi tässä muuta ollutkaan tehnyt kuin kaupustellut. Viereisen kojun myyjä oli oikein mukava, kun oli hänelle pöydänkin vuokrannut, mutta ei tälläkään kauppiaalla tainnut olla sitä mitä Suan haki. Caladhielilla itsellekään ei noin harvinaista merilevää ollut - itse kasviakin kun oli melkoisen hankala tavan metsistä löytää, eikä meren ääreen usein tullut lähdettyä. Samooja oli oppinut, jos pakko oli, korvaamaan tarvitsemansa aineen toisella, jossa oli samanlaiset vaikutukset. Näitä kokeiluja kun oli tullut tehtyä paljon niin silmä ja muisti olivat oikeat aineet harjautuneet tunnistamaan.

"En ole kauheasti kierrellyt.. Mutta sen mitä nähnyt olen, niin ei kellään etsimääsi vaikuttaisi olevan." Haltia vastasi pahoitellen, miettien yhä kuumeisesti oliko sittenkin jossain toisen etsimää nähnyt. Mutta muisti ei antanut minkäänlaista kuvaa saati tulosta tuosta.
Ruskeahiuksinen kohotti kulmiaan toisen kysymyksen kohdalla.
"En ole merellä käynyt.. Lähes kaikkialla muualla kylläkin. Muutaman kerran veneessä mutten niin paljon että voisin sanoa käyneeni kunnolla."
Kaikki mahdolliset järvet ja joet ja purot ja ties mitkä lähteet hän oli nähnyt ja kokenut, kesällä vedessä vilvoitellut ja talvella jään päällä käveleskellyt tai muuten vain ihastellut. Kesäisin saattoi, jos onnekas oli, tähyämään jonkun ystävistään joiden veneen kyytiin sai lähteä pidempiä matkoja taittamaan. Mutta merellä hän ei koskaan ollut käynyt, ei niin pitkällä että olisi voinut väittää käyneensä.

// anteeksi kesto!

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Heinä 02, 2014 10:25

Re: Vain yksi esine

Suan

Haltia nainen otti sen verran miten hän raaski ottaa toiselle. Suan osaisi odottaa, että vastauksensa hän saisi negatiivisen. Tietenkään sille asialle Caladhiel ei voinut yhtään mitään.
" Kiitos kuitenkin. " Suan sanoi.
Oli haltian pakko kiittä toista haltia asiaa siitä, että oli yrittänyt jotenkin kelata muistiaansa et oliko hän nähnyt vai ei? Ennen kaikkea minkälainen pakko mielteinen hänellä oli tähän leväkukkaan. Pitäisikö hänen kysyä rohkeasti myyjä ihmisiltä tai ihan kalastajalta, joka haisi kuolleelta kalalta. Pienen juttu hengen hän saattaisi kestää, jos mies haisi kalalta hieman. Pelkäsi hän sitäkin, että haju siirtyisi hänen vaatteisiin ja eikä lähtisi hänen vaatteistaansa. Hän ei raaskisi heittää ylläpitämäänsä vaatetusta. Eikä hän kehannut antaa haisevaa vaatusta jollekkin toiselle.
" Ehkä minun pitäisi mennä kysymään kalastajalta? " Tuumien kysyttiin.
Olihan Suanin ääenkin hieman sellainen, että hän halusi Caladhiel pitämään tukea vierelle, kun hän kysyi. Mutta ei se olisi mahdollista, kun toisella oli putiikki ja yrittäisi saada myydyksi myymiänsä tavaroitaansa.

" Oletko ollut ihmisten kaupungissa missä sijaitsee linnakin? " Kauhistuneena ja jännittyneenä hän kysyi.
Hänen kuulonsa oli heti noteerannut 'kaikkialla' mitä ruskeahiuksinen haltia sanonnut. Itse hän ei ole sielä asti käynyt eikä uskaltaisikaan. Muualla hän kestäisi ihmisiä tapamaan, että ei ollut paljoakaan pelkoa. Sielä hän menisi ihan paniikkiin ihmisistä.
" Varmaan kukaan haltia ei ole käynyt merellä. " Sana haltia kohdassa Suan sanoi hyvin hiljaisella äänellä, että ei edes tarttuisi tuulen viemiseksi muiden ihmisten korville.
Asiat alkoivat tuntua siltä, että täytyisi tehdä uusi suunitelama ja nopeasti. Uutta keinoa täytyisi löytää. Miten hän huomaisi uuden keinon tai tekniikan? Olisiko uudenlaista tyyliä keksitty ja kuka haltia se olisi?
" Kiitos kuitenkin. " Suan sanoi miten Caladhiel oli antanut aikaansa hänelle.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Seuraava

Paluu Tori

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia