Vain yksi esine

Satamankylän torilla myydään lähinnä kalatuotteita sekä ensihätään kauppalaivoista tulleita ulkomaan uutuuksia. Parhaimmat kauppatavarat kuitenkin säästetään kaupunkien isoille toreille.

Valvoja: Crimson

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 06 Heinä 2014, 00:20

Caladhiel

Haltia oli jo muutenkin luovuttanut kaupistelunsa suhteen ja kun toinen pohti menevänsä kalastajalta kysymään, hän nyökkäsi.
"Joku kalastajista saattaisi varmasti tietääkin. Voin tuppautua mukaan, jos ei haittaa", hän hymyili.
"En usko nimittäin että tästä enää sen suurempia saan myytyäkään."

Samalta sanomalta Caladhiel keräsi kahteen koriin loput tavaransa ja myyntiesineensä, joita ei enää paljon jäljelläkään kyllä enää ollut. Hän oli muutenkin kohta lähdössä takaisin koti haltioiden kylää, eikä pieni viivytys lähdöstä Suanin seurassa kuulostanut pahalta. Toinen oli oikein mukavaa juttuseuraa eikä Caladhielilla ollut muuta kuin positiivista tästä mielessään. Suanin mukana olisi mukava pysyä pidempäänkin kuin lyhyen kauppajuttutuokion. Hiljaa mielessään nainen elätteli yhä toivoa seurasta kotimatkalle. Ehkä pitäisi toista kysyä sitten kun olisi sen aika ja Suanin etsimät olisi löydetty.

Kerättyään tavaransa haltia hymyili ja hyvästeli hänelle pöydän lainanneen kauppiaan ja kiersi korit käsissään pöydän takaa sen eteen Suanin luo.
"Hyvin lähellä kaupunkia kerran kävin. Olin nuori ja hullu ja sota oli päällä. Onneksi ymmärsin pysyä piilossa ja lähteä pois heti tilaisuuden tullen." Hän hiljensi hieman ääntään itsekin näyttäen totiselta. Puistatti ajatellakin sitä lapsena koettua pelon hetkeä.
"Sen jälkeen en ole ryhtynyt uhkarohkeaksi ja sinne lähtenyt."

Caladhiel käänsi katseensa laitureihin ja kalastajiin.
"Kas niin...Lähdetäänkö etsimään joku, joka olisi tietoisempi etsimästäsi?"
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 21 Heinä 2014, 12:17

Suan

" Ei haittaa ollenkaan. Tule vaan. " Sanottiin ja pienesti ihanan helpotuksen tunteesta.
Oli todella mukavaa, että toinen haltia tuli hänen mukaansa. Nyt oli rohkeutta enemmän. Vaikka tähän asti hänellä meni todella hyvin ihmisten kanssa. Toisinaan taas ei sitä koskaan voinut tietää mitä tapahtui seuraavaksi ihmisten kanssa. He osasivat olla arvaattomia.
Toisaalta Suan oli harmissaan Caladhielin puolesta, koska toinen oli tullut myymisen takia. Tuuli oli vetäissyt hänen puljunsa kiekuralle, että ei oikein kauppa sujuisi oikein. Pöytä ei enään näyttänyt herkulliselta asiakkaille.
" Olen pahoillani. " Vaikka hän ei voinut asialle yhtään mitään.
Ei hän osannut säätä mullistaa milläänlailla.

Suan ei voinut oikein uskoa korviaansa minkälaisessa paikassa toinen oli ollut. Hän ei olisi ikinä rohkennut sellaista tekemään. Vaan hän oli sodan aikana tietenkin auttamassa haavottuneita. Se oli surullista ja sen sellaista niin onneksi lopuksi se johti johonkin hyvään. Tähän mennessä hän ei ole hänen silmilleensä mitään erikoista sattunut mikä olisi sota aiheuttanut.
" Olet yllytys hullu. " Suan sanoi hymy sävyyn.

" Kuka voisi olla tietäväisempi asiasta, mutta taas ei niinkään tietoinen. "
Ei hän halunnut, että kaikki saisivat tietää, vaikka jälkeen päin ihminen juoruisi eteen päin. Juorun jälki olisi laaja ja sellaista Suan halusi välttää. Ehkä seuraavan kerran ei enää kannattaisi tulla tänne. Jos vain jotakin juoruista jäisi pahaa enteitä heitä kohtaan. Suan käveli Caladhielin vieressä ja katseli hyvin tarkkaavaisena keneltä ihmiseltä kannattaisi kysyä ja ennen kaikkea mikä olisi ystävällinen ihminen. Mitä ihmisen liikkeistä ja vaatetuksesta Suan päätteli keneltä kannattaisi kysyä.
" Kannattaisiko häneltä kysyä Caladhiel? Tuolla, jolla oli lygyet vaalea hiukset, monivärinen ruudulinen neule, mustat housut ja saappaat." Suan ei ihan viitsinyt osoitella, kun se saattaisi näyttää epäilyltävältä.
Mies näytti keski-ikäiseltä, että ei ollut hirveen vanha eikä nuorikaan. Ainakin huokui sellaista energiaa, että häneltä kannattaisi kysyä.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 26 Heinä 2014, 19:02

Caladhiel


Haltianainen purskahti iloisesti nauruun ja virnisti ilkikurisesti kuin kepposteleva nuori.
"Niin saatan ollakin! Onneksi nykyään on tullut hieman rauhoituttua", hän naurahti. Sitten kääntyi pää tähyilemään jotakuta joka voisi Suanin etsimästä tietää. Arvauksella ja onnella varmaan mentäisiinkin, mistä sitä ikinä tiesi kenenkään pään sisällä viliseviä ajatuksia. Joillakin kun niitä oli aina huomattavasti vähemmän, toisillä enemmän. Ja ihmiset saattoivat kuulla jotain mutta eivät vaivautuneet painamaan tietoa päähänsä tarpeeksi kovasti kun kuvittelivat pärjäävänsä sitä ilmankin. Sellaisiakin ihmisiä oli hän nähnyt, jopa aivan liikaa. Hieman ympäristöä kun haltianvaistot aina tarkkailivat, painoi hän mieleensä mitä näki ja kuuli jolloin tuli nähtyä, kuten tänäänkin, ties minkälaisia hulttioita.

Caladhiel kohotti katseensa etsimään kyseisestä miestä kuultuaan Suanin selostuksen tämän ulkonäöstä. Huomasivat männyneulasen vihreät silmät tuon kuvaillun miehen ja hän kohotti hieman olkapäitään.
"Mikä ettei. Ainahan voi yrittää",
hän hymyili lähtein astelemaan kyseistä ihmistä kohti. Vielä kerran tarttuivat sirot sormet kaavun huppuun ja vetäisivät sitä paremmin pään peitoksi. Haltian suipot korvat pysyisivät poissa näkyviltä. Hänellä ei todellakaan ollut pienintäkään aikomusta paljastaa täällä kyseenalaista rotuaan. Kääntyi vielä keveä askel tarkistamamaan Suania, tuliko tuo hänen mukanaan.
Olo oli kuin vanhemmilta piilottelevan lapsen, mukana oli jännitystä ja vähän pelkoa mutta myös ilkikurinen ja lapsenomainen uteliaisuus kun joukon läpi hän pujotteli. Näitäkin irtiottoja voisi joskus naureskella ja miettiä mitä kaikkea hullua olikaan tullut tehtyä. Ehkä Caladhiel oli vielä hieman altis seikkailulle, niin pienelle kuin isomallekin aivan kuin nuorempana.
Löysivät jalat reittinsä tuon Suanin ehdottaman miehen luo, ja kohteliaasti hän miehelle hymyili.
"Anteeksi", Caladhiel huikkasi, "mutta voisitteko kenties autta meitä?"
Haltia kääntyi nyökkäämään Suanille, antaen tälle mahdollisuuden esittää kysymyksensä.

//Ja autohittaile vaan, jos tarve tulee :3
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 01 Elo 2014, 16:52

Suan

Miten rohkeasti Caladhiel meni ihmistä kohti ja hän jäi hieman siihen jumittelemaan. Onneksi pian luonnollisesti jalat alkoivat liikkua toisen hartian perään. Käsi samassa myös etsi toisen haltian käden kädelleensä. Jännityksen purkaaminen tuntu hyvältä niin tehdä ja samoin toinen voisi tehdä hänelle samoin. Pian varmaakin ketjun omaiset heidän paniikkimaisuus kertyy, kunnes pienestäkin reaktiosta huutaisivat ja lähtisivät karkuun. Karkuun, että kalamies koukkaisi heidät koulullaan ja tekisi heille mitä kaloille tapahtuisi. Suanin oli pakko heivata pelon tuottavat peilikuvat päästäänsä ja ennen kaikkea hänen silmistäänsä.
Haltia silmilläänsä hän hymyili ja kiitteli miten rohkea Caladhiel oli. Tuntemattomalle miehelle sanoa vain. Miten tuntematon mies oli vain reagoinut kummistuneena, että mitä nuoret ovat tulleet oikein häneltä kysymään. Minkäänlaista pahoita elejä toinen ei tehnyt, kuin imeskeli piippuaansa. Piipusta tuleva haju ei ollut minkään paha vaan auttoi jonkun verran rentouttaa Suania, että uskaltaisi kysyä. Savu vei joitakin aisteja harheilemaan tai niin, että ei keskittynyt siihen vain vaan siihen mitä hänen täytyisi kysyä ja selittää, jos toinen ei ymmärtäisi.

Ystävällisesti mies kastoi vihreilläänsä silmillään.
" Tiedättekö mistä saisi mustalevän kukkaa? " Suan kysyi.
Suan uskalsi kysytyään katsoa toisen kasvoille. Ennen kaikkea jännitys nousi, että tiesikö toinen vai mitä nyt oikein tapahtui seuraavaksi. Tässä kohtaan oli hyvä puristaa Caladhielin kättä.
" Hmm.. Nimi on tutta. Hetkonen. " Hän sanoi ja mies alkoi hieroa takaraivoaansa.
" Tiedän hyvän ystävän, joka on käynyt alueella missä sitä kasvaa. Voisin viedä teidät hänen luoksseen jos te haluatte? "
Suan kasvoissa oli heti suostumus, mutta hän ei varmaakaan uskaltaisi lähteä ilman Caladhieliä. Suan katsoi, että lähtisikö naishaltia mukaan, joka kasvot olivat hupun suojissa.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 03 Elo 2014, 18:51

Caladhiel

Hymy taittui silmistä takaisin Suanille, ystävällisenä ja pirteänä ja käsi puristi toisen kättä rohkaisevasti takaisin. Caladhiel hymyili kohteliaasti miehelle välittäen tälle kiitollisen katseen. Keskustelua seuratessaan haltia pysyi Suanin tukena. Miehen kertoessa lopullisen vasstauksensa tiesi hän haltianaisen haluavan mennä, eikä hänellääkään ollut mitään menemistä vastaan.
Kun kerran jo oli tähän asti mukana tullut niin miksi jäädä pois kesken kaiken, ei sen lisäksi että se jo töykeää olisi vaan Caladhiel halusi pysyä Suanin apuna niin pitkään kuin mahdollista.

Hupun alta vihreät silmät kääntyivät hatian puoleen ystävällisesti tuikkien ja hyväksyvän nyökkäyksen hän antoi toiselle hymyn kevyesti kaartuessa huulille.
Caladhiel nyökkäsi myös miehelle ja käänsi vielä katseensa Suaniin pirteästi ja vastasi kuin naiselta vielä asian varmistaen vaikka ilme toi vastauksen päivänselvänä.
"Eiköhän mennä?"
Katse kaartui takaisin piippua polttelevan ihmismiehen puoleen.
"Jos vain vaivaudut miedät viemään, olisi mahtavaa, kiitos", hän naurahti. Askel kiiruhti taas ainakin tähän asti hyvin mukavalta vaikuttanutta miestä seuraamaan, vetäisten Suanin kädestä pitäen mukaan, haltian nauraessa kuin energinen pikkutyttö anteeksipyytäen.
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Elo 2014, 20:07

Suan

" Kyllä. " Suan sanoi ja sai rohkeutta Caladhieliltä.
Caladhielin johtelemana hän asteli miehen veneeseen. Vene niijasi kun he astuivat kannelle ja sen tuntui haltian vastassa. Hänen jalkansa eivät olleet maan päällä vaan arvottomassa laivassa mikä pysyi vedessä. Pieni hiljainen ja näkymätön nielaisu vedettiin kurkusta alas.
" Eipä yhtään haittaa. " Mies sanoi.
Laiva ei ollut mitenkään suuri ja tai pieni. Ennen kaikkea laiva ei ollut tehty jahtimaiseksi missä voisi aikaa viettää. Sen sijaan he menivät istumaan miehen taakse. Merimies pisti koneet käyntiin. Mini laiva kulki pienellä höyryllä ja mastolla.
" Te ette ole oikein olleet minkäänlaisessa veneessä? " Merimies kysyi, vaikka tiesi kieltäväisen vastauksen.
Suan kiltisti nyökytteli pahoittelevaksi miehelle, että ei tienyt. Muuten jos hän olisi tienyt niin hän olisi voinut auttaa jossakin asiassa. Nyt sen sijaan hän vain istui Caladhielin vieressä ja kuunteli miten pieni kone jystkytti.

Jonkun ajan matkan päässä Suan alkoi olemaan hieman huolissaan, että oliko heitä petkutettu. Nyt mies veisi heidät kauas pois satamasta ja ryöväisi. Ryöstettyään herra heitäisi heidät yl laidan veneestä ja siksi osittain Suan pitikin laidasta kiinni tiukasti. Haltian onneksi pian he olivat toisessa satamassa mikä oli pienempi mikä äskeinen oli. Edessään oli monia kalastus aluksia ja pienempiäkin sellaisia. Varovasti merimies ajoi satamaan ja kiinnitti veneensä laituriin.
" Minä menen hänet etsimään. Jos viitsisitte odottaa täälä. "
Suan nyökkäsi, että he odottaisivat täälä. Tällaisessa satamassa kannattaisi pysyä varuillaan, että ei aiheuttaisi tuhuoa vahingossakaan. Kun mies lähti pois veneestäänsä Suan käänsi katseensa Caladhieliin.
" Minä luulin, että mies kuitenkin ryöväisi meidät keskellä alloilla ja heittäisi meidät yli laidan lopuksi. " Kuiskasi toisen haltian korvaan.
Ehkä heidän odottaessa mies saattaisi mennä hakemaan sittenkin jonkun sortin pahoilaiskäyrtin. Kuitenkin Suan pienesti rentoutui veneessä, vaikka aallot siinä paiskasteli.
" Ihan kuin ollaan kehdossa. " Suan sanoin naurahtavaisesti.
Vene tuudittelisi heitä aalloitten mukaan.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 23 Elo 2014, 09:37

Haltia hieman naurahti kun jalka ensin epävarmana keikkuvan purren kannelle laskeutui. Vaikka vähän hän horjahtikin. Innostus taisi nousta jännityksen yläpuolelle vaikka naisen oli myönnettävä tunteneensa muutaman perhosen vatsassa kutittelevan. Caladhiel hymyili rauhoittavasti matkakumppanilleen katsellen sopivaa istumapaikkaa. Sellainen löytyi, ja matka sai alkaa. Merimiehen esittäessä kysymyksensä oli haltian hymyiltävä surullisesti vastaukseksi.
"En ikinä avoimilla vesillä", hän sanoi. Nyt kun Caladhiel kaihoisasti tuijotteli ohitsekimaltelevaa vedenpintaa, tuntui tämän kokematta jättäminen kovalta haaskaukselta. Caladhiel nautti olostaan, saihan tuuli tuivertaa kasvoilla vaikka huppu korvia edelleen peitti ja ilma oli raikkaampi kuin torin tunkkainen.

Aikaa kului joksikin nimeksi, ja pieni epäilys haltianaisenkin mieleen hiipi, oliko mies.niin rehellinen kuin näytti tai vaikutti. Vilkaisu kulkuvälineen ohjaajaan muutti kuitenkin Caladhielin mielen : haltia oli hyvä asitimaan valehtelijat eikä tuosta ihmisestä sellaista tuntunut hänen mielikuvituksensakaan saavan. Nainen päätti ottaa rennosti vielä hetken. Jos jotain tapahtuisi, antaisi samooja kyllä mokoman kuulla kunniansa.
Perille kuitenkin päästiin ilman sen suurempia kommelluksia, nyt selvästi pienempään, kalastajien suosimaan satamaan. Nainen nyökkäsi miehelle tämän noustessa tuttavaansa etsimään.
Suanin huolen kuullessaan Caladhiel naurahti hiljaa.
"Ajattelin hetken aivan samaa", hän hymyili. Loppujen lopuksi, mitä sitä ventovieraista koskaan pystyi varmaksi sanoa? Sen ajatuksen päähän pulpahtaessa haltia tajusi toista katsoessaan että Suankin oli hänelle ollut vasta hetki sitten ventovieras. Kuinka kummasti asiat joskus menivätkään!
"Niinpä", hän hymyili katseen aaltoiseen vedenpintaan laskien. Tyrskynpoikaset rikkoivat jatkuvalla rytmillä tasaisen pinnan pirskoen sen pisaroiksi satamaan.
"Niin ollaan", hän totesi vielä.

//Anteeksi tämä järkyttävä kesto, koulukiireet ovat vieneet minusta vallan OwQ
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Syys 2014, 15:55

Suan

Merimies oli hieman yllättynyt toisen naitokaisen sanoista, mutta hän vain tyytyi nyökätä jatkoksi kun hän myös käänsi katseensa muualle. Laivan kapteeni ei kehdannut puhua tai edes katsoa noita kahta kaunokoista. Vaikka he olivat hyvin peittäneet kasvojen piirteitää esim. hiukset. Nuo olivat viehettäviä ja siksi hän myös epäili et tuo kauneus olisi eperäisin jostakin muusta mitä ihminen ei tuota. Kuitenkaan hän ei halunnut mitenkään säikyttää noita daameja niin siksi hän sanoi mitä pitäkiin sanoa eikä mikä saattaisi pelästyttää noita.
Kun meri mies meni niin Caladhielen vasta lause sai myös Suanin naurahtamaan. Kuitenkin piti naurahdustaan pienenä, koska ei halunnut minkään ylimääräisen kalastajan kuulla asiaa. Silloin heille saisi tulla jonkin sortin väärän lainen leimaus mikä ei ollut hyvä asia.
" Sittenkin hän nukahdattaa meidän kehdonlailla ja sitten käy käsikseensa. " Suan sanoi, jos miehellä olisi hieman erilaisen suunitelma mitä aikaisemmin.
Toisinaan olisihan mahdollista, että toisella oli kokonaan todella nero suunitelma mihin Suan ei keksi yhtään tässä näin ratkaisua. Jos se yllätys tuli jostakin takaa niin sitten se tuli ja Suan saisi silloin huomata miten se oli onnistunut.

Suan ajatteli ja ajatteli niin ei hän huomannut kuinka aika kulki ja kulki. Onneksi se kulki heille postiivisesti, koska pian kuului narinaa laiturissa sen merkiksi, että askelia oli enemmän kuin yhden hengen kävelisi. Vanhanemman vieressä saapui nuoremman näköinen mies, jolla oli kuitenkin todella iso arpi naamassa. Arpi kulki ohitse silmän mikä kuin tekijä oli arveuttanut miehen naaman ja samalla vienyt vasemman silmän sokeutumaan.
" Tässä on miehenne joka voi viedä sinne mistä löydätte sen mustan leväkukan. " Mies esitti ja nuorempi kumartui kohteliaasti.
Suanin oli vain hetken aikaan katsottava tuota sokeutunutta silmää. Miestä ei haitannut ollenkaan Suanin katse, kuin mies olisi tottunut tuollaiseen töllöttäviin silmiin.
" Jos voisitte seurata minua omalle veneelleni. " Arpinen nuori mies sanoi.
Suan otti pienen huokaisun ennen, kuin alkoi nousta pois vanhemman veneestä. Sellaisen huokaisu se oli, että tässä mennää oikein kunnolla ei yhtään tutuille vesille. Jokainen askel oli kohti tuntematonta ja jännittävään seikkailuun. Samalla hän auttoi, jos Caladhieli tarvitsi apua veneestä pois päästyssä laituriin.

Nuori herra ei auttanut millään tavalla, kuin tietäisi jos koskettaisi noita niin hän saisi pian turpaa ja sellaista toinen ei halunut kokea. Kun hän katsoi, että naiset olisivat hyvin siinä niin hän lähti liikkeelle. Suan nopeasti kiitti vanhempaa miestä, kun heidän astettuaan veneestä pois niin toinen alkoi myös lähteä jonnekkin. Toisella oli kiirre ja näin hätiköinti toi pieniä paineita Suanille ainakin.
" Tämä alkaa tuntua...omituiselle. " Suan kuiskasi Caladhielille.
Kuitenkin hän liikkui tuntemattoman miehen perässä. Pian he pääsisivät laiturista toiseen laituriin. Toisessa laiturissa hän sai nähdä minkälaiseen veneeseen he olivat astumassa. Laiva oli pelottava ja se oli isompi mitä vanhemmalla miehellä oli. Harppuja ja vielä se laiva haisi minne pitäisi astua.
" Sanokaa minua vain sitten Einariksi, jos on kysyttävää. " Mies sanoi leppoisasti.
Suan nyökkäsi ja otti hyvin pelokkaan askeleen, että olisiko tämä sittenkin hyvä asia.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 25 Syys 2014, 16:37

Caladhiel

Naiset odottelivat kaikessa rauhassa, aaltojen jatkaessa vierellä matkaansa. Haltia kohotti katseensa toiseen nopeasti ja virnisti sitten.
"Jos niin käy niin saa kyllä maistaa tämän 'heiveröisen' neidon nyrkkiä", hän hymähti ilkikurisesti. Vaikka leikkiä laskikin, silti hän jatkuvasti varuillaan pysyi.
Ajan kuluttua, viimein nappasivat nuo suipot korvat kuuloonsa takaisinpäin palaavat askeleet, tällä kertaa toiset mukanaan.
Mies oli tuonut mukanaan toisen, jonka kasvoja halkoi huomiotaherättävästi arpi. Caladhiel ei pidempää tuijottanut, jäipähän vain miettimään oliko tuotakaan kunnolla puhdistettu saatika hoidettu kun oli saatu. Eipä varmaankaan,siltä arpi ainakin näytti.

Noustessaan veneestä tuntui kuin aikaisemmalla kyyditsijällä olisi jo lähes alta kiire pois ollut. Nainen kuitenkin kääntyi toista seuraamaan, nyökäten vaiti Suanille. Caladhiel eli nyt täysin vaistojen varassa, käsi hapuili vyötäröltä puukkoa kuin tarkistaakseen että kättä pidempi oli tallessa. Haltian silmät tarkkailivat nyt jatkuvasti edessä kulkevaa ja välistä myös sivukujia huppunsa piiloista. Jalat olivat valmiina jarruttamaan ja juoksemaan pakoon jos tarve tulisi... nainen ei luottanut tietä opastavaan sitten lainkaan.

Toiseen laituriin päästessään nainen sai vilunväristyksiä. Vieläkö toistamiseen vesille? Kaikki tapahtuva tuntui oudolta, liian epäilyttävältä. Käsi nykäisi huppua vielä kerran varmuuden vuoksi, haltian kauhistuessa ajatuksesta että mies oli tajunnut viettävänsä aikaa kahden ei-niin-ihmisen kanssa. Suanin ottaessa askeleen tarttui Caladhiel häntä rivakasti kädestä.
"Tämä ei vaikuta hyvältä idealta", jän kuiskasi ottaen takapakkia lähtiäkseen pois tuon inhottavan miehen luota. Ihmisen katse oli kaikkea muuta kuin ystävällinen, eikä samooja tuntenut itseään enää niin kovin turvalliseksi.
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Marras 2014, 11:06

Suan

Nähstävästi kummankien haltia vaisto alkoi varoitella heitä. Suan ei siinänsä voinut ihmetellä, että matka oli aika sekamelskainen. Aluksi sinne ja sitten tonne. Toisesta laiturista siiryttäisiin toiseen, kuin he saisivat sanoa hyvästit maankamaralle. Kuitenkaan minkä pienen hetken sai koskettaa maata niin ei sanonnut mitenkään hyvästit heille. Ehkä sen rohkaisemana Suan astui varovasti veneeseen. Caladhielin sanomaan tyttö vain nyökkäsi, että ei hänkään pitänyt asiasta. Mitä toinen sanoi sai kuitenkin Suanista tuntumaan, että jos tarvevaatisi suojella henkensä edestä niin olisi toinen haltia kumppani.
" Hyvä on.. Einar. " Suan sanoi sopuisasti, kuin mitään ei olisi pelottavaa hänestä.
Einar katsoi kahden naisen asettautuvan niin hän laittoi koneen menemään päälle. Irroitti nuorat laiturin kahvoista ja puski hieman laiturista mikä sai aikaan pienen vauvamaisen keinutuksen. Sitten merimies voimat isoille ja isompi vene lähti liikkeelle. Lähti sen verran kovaa liikkeelle, että nytkähti ja Suan tunsi nytkähdyksen. Automaattisesti hän otti tiukemman otteen penkistä missä istuuntui. Olisi ollut mahdollisuus istua sisällä suojassa roiskeilta, mutta sinne Suan ei kehdannut mennä ja toiseksi hän tuntisi itsensä erittäin ahtaaksi.
Ajettuaan satamasta pois päin niin vene kohdistui myrkyisän usvan uumeenin. Pian takanaan ei enään näkynyt satamaa. Suan oli siitä onneissaan edes, että mies hidasti vauhtia sumuisessa näkyvyydessä, että he eivät ajaisi vahingossa mihinkään karikkoon. Samaan aikaan alkoi myös sydän jyskyttää, että oliko heidän vuoro heittää laidan yli. Veisikö hän heidät jonnekkin orjaksi tai muutava vastaavaa. Sokkomaisesti hän katseli ympärille.

//Anteeksi kesto. //
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 10 Tammi 2015, 13:06

Caladhiel

Haltianeito ei edelleenkään pitänyt ideasta, ja olisi jo mielellään pinkaissut pakoon suorinta tietä. Suanille oli kuitenkin haettava kasvi tärkeä, ja ehkä sekin oli yksi syy miksi toinen nyt kuitenkin samoojan varoituksesta huolimatta suostui ihmisen mukaan. Eikä Caladhielin auttanut muu kuin seurata perässä, eihän neito sallinut tuttavaansa yksin jättää. Ehkä myös toisen rohkeus sai jääräpään ajattelemaan, jos Suan uskaltaisi, niin kyllä hänkin. Oudoltahan moinen kuulosti, vaan löysi vihreäsilmäinen kumminkin itsensä taas vedenpinnan yllä keikkumasta.

Vaan pian matkaa hidasti tuo sumu, joka uhkaavana kietoutui veneen ympärille kuin isoina savukäärmeinä. Haltia tunsi puristavansa kätensä pakonomaisesti sylissään nyrkkiin. Jos nyt vain johonkin törmäisivät.. Vettä hallitsevalla ei ehkä olisi suurempaa hätää, mutta mistä hän tiesi osasivatko kanssamatkustajat uida kovinkaan hyvin?
Katse kääntyi haltiatoveriin kulmien hieman kurtistuessa luoden varjoja noille siroille pisamaposkisille kasvoille.
"Kannattaakohan meidän enää tästä jatkaa..." Hän totesi hljaa vilkuille samaan ihmismiehen silhuettia sumun keskellä.
"Estääköhän sumu liikaa näkyvyyttä...?" Hän huikkasi tuolle miehelle, ääntään korottaen. "Ettei törmättäisi vain mihinkään... Olemmeko muuten jo lähellä?"
Caladhiel ei vieläkään luottanut paatin ohjaajaan tippaakaan.
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Tammi 2015, 17:32

Suan

Tämä oli hieman turhauttavaa Suanille ja varmasti myös hänen seuralaiselleensa. Jotenkin tuntui siltä, että kaikki olisi ollut liian hyvin kunnes tulisi kaikki muuttumaan rumaksi sätkyksi. Jos tähän mennessä on mennyt hyvin niin eikö loppu reissukin loppuisi hyvin. Jollakin tavalla Suan osaisi pitää toivoaansa ylläänsä tässä kurjaisessa säässä. Ihan silli purkissa tunteminen ei ollut kivaa, kun aallokko jyskusti keulaavasten mikä piti haltia naisen koko ajan tietoisena, että he olivat merellä eikä maankamarassa. Itse hän meinasi kysyä Einarilta, mutta onneksi Caladhiel kysyi hänen puolestaansa. Jos hänen täytyisi koko ajan pöylätä tilavuutta ympärilleen sopivaksi, että kaikikka olisi mukavaa hänen takiaansa oli se raskasta. Sinäänsä hä piti asiaa, että hänen täytyisi niin tehdä, koska oli pyytänyt Caladhielin seuraksi ja Einaria siksi, että pääsi paikalle samaan tarvikkeensa.
" Tämä on vain pieni sumu. Ei ole mitään hätää. Onhanse sumu aina haitaksi, mutta on se hyötykin, jos osaa ottaa hyvin käyttöönsä. Ollaan pain perillä. " Einar vastasi olkansa ylitse.
Miten Einar vastasi Caladhielle niin se sai pienen kylmän väreen nousemaan. Kuin sumu olisi hyvä paikka miehelle heittää heidät laidasta ylitse ja kukaan ei huomaa heitä.

Jossakin vaiheessa Einar sammutti koneensa ja antoi laivan lipuilla jonkin matkaan. Kun he lipuivat keskelle sumun pistettä missä ei ollut usvaa ollenkaan. Kuin usva kiertäisi heidät koko ajan ympärilleensä. Kunnes laiva pysähtyi alkaisi liikkua laineitten mukana niin meri mies tiputti ankkurin alas. Siinä samassa Suan katseli kaiteen ylitse merelle. Tumassa meren sisällä näkyi kiiltäviä ja kirkkaan värisiä kukkia. Mutta muuten alue oli hyvin tummaa. Einar nostikin konettaansa yli mikä oli aikalailla jo mustan levän takertumana.
" Me ollaan perillä. " Suan sanoi.
" Kyllä vain. " Einar sanoi takaisin.
Einarin katseessa näkyi pieni huolen aihe. Sitä huolen piirettä Suan ei huomannut, koska hän alkoi työntää kätensä veden alle noukkimaan noita kukkia. Se ei ollut helppoa kuitenkaan noukkia kukkia ylös. Ne olivat limaisia ja veden alla. Niiden lisäksi veneen kaide oli korkea, että Suan saisi kunnolla kurotella. Huolellisesti täytyi laittaa vielä pussiinsa.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 01 Huhti 2015, 21:23

Caladhiel

Heitä ei ollut sentään vielä veteen nakattu, tosin vesihaltia oli keskellä omaa elementtiään joka toi hänelle pientä lohdutusta tilanteessa. Loppujen lopuksi näytti siltä, että mies oli vienyt haltiat perille kaikkien Samoojan vaistojen ja aavistusten vastaisesti. Ehkä hän voisi pitää yllä pientä luottamusta kuskaajaan… vaan epäluulo pysyi takaraivossa. Liian monet ihmiset hän oli nähnyt pahoina.. samaa pystyi tosin sanoa myös haltioista- kumpaakin rotua oli asioissa syyttäminen puoleen toiseen.
Caladhielia kuitenkin piti valveilla sumun keskellä ajatus siitä että ihminen oli tajunnut neitojen suippokorvat.

Samooja ei kuitenkaan halunnut aiheuttaa kasvin alkuperäistä noutajaa huolehtimaan, ja kohtasi tämän katseen luoden pienen, rauhoittavan hymyn huulilleen. Veneen lipuessa hiljakseen Caladhiel kuvittelikohan vain, mutta oli kuulevinaan oman hengityksensä kovempana ja hermostuneenpana. Oikea kasvi löydettiin, tai pikemminkin sen kasvupaikka, ja nyt kun Suan kumartui tuota kurkottamaan, nousi pisamanaamainenkin lähemmäs kun tajusi että ihminen oli alkanut lähestyä selkänsä kääntänyttä huoletonta Suania.

Caladhiel mulkoili miestä joka katsoi häntä ilmeellä jota hän ei tunnistanut. Oliko se huolta siitä, että kurkotteleva putoaisi vai raivoa hyökätä naisten kimppuun? Oli miten oli, Samooja hivuttautui noiden kahden välille vetäen kätensä pitkän kulkijanviittansa alle. Siellä oli piilossa ase, jos sille olisi tarvetta.
”Löysitkö etsimäsi, Suan?” kysyttiin varovasti pitäen kuitenkin varautunut katse ihmisessä.
Suzume
 

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Touko 2015, 17:58

Suan

Kukat olivat todella kauniita. Mitä syvemmällä hän katsoi sitä kauniimpia ne olivat. Kuin pinnan juurella olevat hirveitä verrattuna mitkä olivat syvemmällä. Kuin pinnalla olevat kuvat olivat arvokkaisempia ja laadultaankin parempaan. Samassa haltia Suan sai muistuttaa itseäänsä siitä, että ylhäällä olevat parempia, koska niitä pystyi heti käyttämään. Tuoreemmat olivat myrkyllisempiä, mutta jos tahtoi yrittää kasvattaa näitä keskellä metsä aluetta niin se oli todellinen haaste. Sen verran tyttö oli laiska, että ei jaksaisi raahata merivettä keskelle metsien ja makeiden vesien luokse. Mielummin antakoot maan luonto ja vesien elementtien hoitaa kasviksia sellaiseksi mitkä ovat hyötyä heille. Luonnon aromina ja puhtaana se oli parasta laatua. Vaikka Einar oli sammuttanut moottorit nolla pisteeseen niin veve vielä heilui ja liikkui veden virran mukana toiseen suuntaan. Se alkoi näkyä, kun Suan huomasi, että hänellä ei ollut tarpeeksi poimittuja. Tuota piti ottaa niin paljon mitä kassiinsa saisi.
" Kyllä minä löysin. Mutta on hyvin vaikeata poimia niitä. " Suan pienesti voivotteli.
Einar katsoi hieman huvittuneena miten Suan oli kaiteella yrittämässä ottamassa kukkasen nupukoita.

Suan poimiessa Einar pienesti hätkähti toisen haltian liikkumista. Tyrmänneenä hän katseli toista kaunispiirteistä naista, että miksi toisen täytyi tulla siihen väliin.
" Voidaanko mennä hieman taaemmaksi, koska niitä ei oikein enään näy? " Suan sanoi.
Suan halusi niitä lisää, mutta laiva ajelehtii jonnekkin mualle.
" Hyvä on. " Einar sanoi ja katsoi hyvin tarkkaavaisena toista haltia.
Hän pisti ylös naisen käytöksestä. Nyt mies keskittyi moottorin viemmään takaisin oikealle paikalle. Pieni myrkyävä ääni sai miehen säikähtämään, että hän voisi kohta laittaa moottorin täysille päälle ja lähetä varoittama heitä kohti satamaan kohti. Suan kiitteli, koska hän sai alkaa poimimaan uudelleen levänkukkia. Hihaa sai korjailla välillä, että se ei kastuisi tyystin. Se pienesti hidasti maahaltian työtä.

//Anteeksi kesto//
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Re: Vain yksi esine

ViestiKirjoittaja Suzume » 26 Touko 2015, 21:56

Caladhiel käänsi haluttomana epäluuloisen katseensa miehestä, nyt lähemmäs Suania käyden. Hän kurkkasi itsekin naisen tavoittelemia kasveja, kiinnostuksen vallassa hetken unohtaensa alunalkaiset huolenaiheensa.
"Pärjäätkö vai tarvitsetko apua?" Kysyttiin, nyt huolestuneena kurkottelijaa katsellen, ettei toinen vain laidan yli molskahtaisi.
Caladhiel voisi antaa aallonharjalle pientä, huomaamatonta käskyä tulla jopa apuun kasveja noudettaessa, jos moista tarvittaisiin.

Ihmismiestä yhä katseltiin varauksella, vaikkakin jo rauhoittuen. Oli miten oli, mies ei näyttänyt haluavan heille pahaa, ainakaan vielä. Caladhiel yritti rauhoittua, puhaltaen raikasta ilmaa hitaasti ulos ja sisään, katsellen veneestä sinne minne silmä vain kantoi säässä.

"Saitko mielestäsi jo tarpeeksi, vai autanko minäkin keräämään?" Lopulta kysyttiin uudestaan, miettien kovasti miten haltialle voisi olla avuksi urakassa, ettei toisen tarvitsisi ihan yksin kasvejaan etsiä veden pimeydestä.
Mies veisi heidät ainakin toivottavasti turvallisesti takaisin maahan kunhan Suan olisi saanut toivomansa ainesosaset.
Suzume
 

EdellinenSeuraava

Paluu Tori

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron