Leimuavaa tulta ja palavia seittejä med dogi


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Kesä 01, 2010 3:56

Lukki

Eikä ollut. Pelottavaa, ei vaikuttavaa. Jos tämä olisi ollut vaikuttavaa, ei Lukki olisi istunut täällä päivät pitkät yksin. Albiinoa pelättiin ilman järkevää syytä. End of story.

No toisen silmät alkoivat vaihtaa väriä, lähemmäs valkoisen miehen omaa sävyä. Pieni ihmettelevä hymy nousi kasvoile, muttei hän jaksanut asiaan takertua. Olihan näitä "friikkejä" ennenkin nähty, Lukki oli semmoinen itsekkin.
"Ei, en varsinaisesti pelkää tulta. Kunhan pidät sen kaukana seitistäni tällä kertaa.", mies virnisti, niin että kaikki hampaat näkyivät. Joo samanlaista seittikatastrofia ei kaivattu, kiitos vain. "Mutta... ööh... se vain, että eikös lepakot kierrä kaiken valoisen?", mies jatkoi, taputtaen leukaansa yhdellä pitkällä sormellansa. Ei hän ollut expertti, hän vain ripusti verkot ja odotti että sapuskat tulee. Jalat menivät nyt risti-istuntaan, ja herra venytti harvinaisen pitkiä käsiänsä ilmassa, ja jatkoi sitten sormikutomistaan. Uusi verkko tulossa tuota pikaa~

[[Ei mumala... eka menee miltein kuukausi et saa vastattua mitään (mua saa potkia kyllä persuksille, jos alkaa odottelu kyllästyttää), ja sit saan aikaseks vaan tämmötteen pätkän.... Tappakaa mut, NYT ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Kesä 14, 2010 4:56

//Nah.. taitaa mullakin olla korkea aika vaan kirjautua sisään ja laittaa jottain tännekin päin kun kerran töistä pääsin etuajassa, joten ei tässä ketään persauksille potkita tai tapeta. Kaikilla vie oma aikansa. Nou hätä :)//

Aleksander

Jep.. Alex oli niin sanottu friikki, jota tavalliset miten ikinä tavallinen/normaali ihminen tai eläin sitten määritelläänkään pelkäävät. Hänhän oli puolikas demoni ja toiselta puoleltaan animaagi, vaikka Alex osasikin peittää asian aika hyvin. Hän ei edes halunnut paljastaa kenellekään sitä salaisuutta, koska häpesi sitä yli kaiken.. mutta silmien värin vaihtuminen öisin hankaloitti asiaa hieman.
Anyway, pieni hymy nousi miehen kasvoille, kun Lukiksi esittäytynyt uusi tuttavuus sanoi, ettei varsinaisesti pelännyt tulta. Sovitaan niin. Aleksander sanoi ja naurahti perään. Eihän toisen verkkojen pilaaminen toistamiseen ollut alunperinkään tarkoituksenakaan, joten ei hän tekisi sitä.
Seuraavaan kysymykseen Alex nauroi Tuli leviää nopeasti ja minun käsittääkseni lepakot nukkuvat luolan katossa ja sinne on vain yksi sisäänpääsy, mutta niin tai näin, ne eivät edes ehdi tajuta mitä tapahtui kun ne ovat jo ruokalautasella. Luolassa tai ei, ne menevät paniikkiin eivätkä pääse pakoon. Kyllä siitä ruokaa riittää vaikka millä mitalla. Alex virnisti. Näinhän se taisi olla, tosin hän ei ollut koskaan kokeillut lepakkojahtia, mutta mikä siinä voisi mennä vikaan?
Kyllä Alex nyt kaveria auttoi. Sitä paitsi hän oli sen velkaa Lukille sen pienen vahingon jälkeen.
Joten, jos ensisijaisesti pidetään sinut lämpimänä.. Alex hieroi käsiään varovasti yhteen ja raotti niitä hieman. Sitten hän puhalsi kämmeniensä väliin. Sormien välistä alkoi hehkua kauniin keltaisenoranssia valoa. Hän erotti kädet toisistaan ja siirsi niitä hiukan sivummalle. Kummassakin kädessä oli oranssinkeltaisena hehkuva tulipallo. Alex heitti pallot selkänsä takaa ilmaan ja napsautti kummankin käden sormia. Pallot tulivat hiljalleen alas takaisin Alexin käteen, mutta ne olivat vaihtaneet värinsä oranssista merensiniseen. Noin, nyt tulesta ei tule liikaa valoa. Mies sanoi ja naksautti niskaansa.
Istu vain siinä, tämä ei satu lainkaan.. Alex laittoi tulipallot maahan ja piirsi sormellaan sopivankokoisen ympyrän Lukin ympärille. Sininen tuli lähti leviämään Alexin piirtämää reittiä pitkin kuitenkaan leviämättä minnekään muualle. Se lämmitti mukavasti.
Alex katsoi tyytyväisenä ympyrää j sen sisäpuolella olevaa Lukkia. Siinä, nyt sinun ei pitäisi paleltua. Ja voit kävellä ihan minne tahansa, tuli kyllä seuraa sinua. Koita vaikka kävellä tuohon kallionseinämän luokse ja takaisin, tuli liikkuu mukana, eikä kärvennä sinua.
Aleksander katsoi vierestä virnuillen.
'Haha aika hyvin tämäkin onnistui.. vasta kolmas kokeilukerta.' hän ajatteli.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Heinä 10, 2010 1:04

Lukki

Lukki alkoi kipittelemään ympäriinsä tajuttuaan että hänet saartaneet siniset liekit seurasivat. Hauskaa. Lukki kallisteli päätäänkin välillä, ja kokeili taas. Lopulta kokeiluhalu meni hypyksi saakka.
"Hassua... hullua.. mahtavaa? Nyt ei ole tietoa siitä mitä pitäisi sanoa?", albiino totesi, ja otti taas muutaman askeleen. Liekit lepattivat sinisinä, ja Lukilla totta tosiaan oli lämpimämpi...
"Kiitos.", tuo lopulta virnisti, vaikka tiesi hyvin ettei hänen virnistyksensä olleet kauneimmasta päästä. Mutta edelleen, ei Lukki tahallaan... Hyväähän hän tarkoitti.

Siinä he sitten istuivat, Lukki tehden verkkoaan ja välillä katsoen sinisiä liekkejä. Teki mieli vähän tökkiä.... Kai sitä voisi sanoa, että kissa ei opi väistämään tulta, ennenkuin työntää käpälänsä kynttilään. Kohta miehen korvat kuulivat sen, lepakoista lähtevän korkean äänen. Siis ei hän kuullut kaikkia ääniä, mutta yksikin äänähdys riitti kertomaan miehelle, että sieltä ne tuli.
"Sapuskat tulee.", tuo ilmoitti omituisen iloisesti, ja ponnahti jaloilleen. Siellä ne lentorotat menivät! Ja menisivät tästä ohi... Toivottavasti Alex ei polttaisi lepakoita TÄYSIN karrelle, Lukista oli mukava syödä vähän raaempaa ruokaa... Enempi makua. Elimistö kun ei sulattanut muuta kuin sellaiset sapuskat, jotka hän oli sulattanut ensin hapoillaan...

[[Damn..... *etsii taas inspiksiä* Helpottais kummasti, jos ei pelais emulaattoripelei koko ajan <.<']]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Heinä 25, 2010 9:36

Aleksander

Alex katseli huvittuneena uutta ystäväänsä, kun toinen oli innoissaan kuin kokeilunhaluinen pikkulapsi. haha, no pieni kiitos ihan riittää. mies sanoi toisen todetessa, ettei osannut oikein sanoa mitään. Kiitollisuus oli tosiaan mahtava asia ja joskus se jopa näkyi päällepäin sanomattakin.
Ei, ei se Lukin hymy mikään kaikkein kaunein ollutkaan, mutta Alex ymmärsi toista hyvin. Häntähän itseäänkin kammoksuttiin ja kohdeltiin välillä kuin friikkiä joka hän niin sanotusti olikin hänen arpisten kasvojensa takia.. ja sitten oli viellä se toinen puolisko hänestä.
Se alkoi todellakin jo näkyä, ne päivemmällä olleet siniset silmät olivat nyt täysin punaiset. Alex ei vain jaksanut välittää. Eikä sillä mitään väliä ollutkaan, kunhan ei pedoksi muuttuisi..

Siinä he istuskelivat vähän aikaa ja Lukin teki hieman mieli leikkiä vielä vähän lisää häntä ympäröivällä tulella. Kunnes hän sitten havahtui ja sanoi, että lepakot olivat lähteneet liikkeelle.
Selvä peli.. montako suurin piirtein tarvitset ja käristettynä vai puolikypsänä? Alex kysyi viimeisen kysymyksen naurahtaen kevyesti päälle. Sitten hän naksautteli kummankin käden sormet ja lopuksi vielä niskan. Hän napsautti kummankin kätensä sormia ja ykskaks Alexin käsissä oli taas tulta. Noniin, eiköhän tämä onnistu. Alex sanoi ja jäi odottamaan kohti lentäviä lepakoita.
Nyt Aleksander pystyi jo kuulemaan niiden äänet, kovan kimityksen, joka sattui pistävästi korviin.
Ja sieltä ne lopulta tulivatkin, kauhea meteli niistä pääsikin.
Alex heitti ison sinisen liekkipallon parvea kohti ja tarpeeksi lähellä parvea se posahti rikki ja nätin sinisiä kipinöitä lensi sinne tänne. Kahdeksan palavaa lepakkoa tippui maahan elottomana ja liekkikin sammui sitä mukaa. Eli ne ei kärventynyt tuhkaksi asti.
Lepakoille tuli paniikki ja niitä lenteli siellä täällä, ympäri kalliota. Noin kahdenkymmenen hengen lepakko parven ympärille Alex taikoi samankaltaisen tulen, kuin Lukilla oli, mutta se oli umpinaisempi, eikä ne parat pystyneet lentämään pakoon. Rinki pienentyi palloksi, joka sitten sammui ja maahan tippuivat noin kaksikymmentä sinistä kipinää.. todellisuudessa palavia lepakoita, mutta pimeässä ei kauheasti nähnyt. Alex heitteli myöskin sinisiä tulipalloja lepakkoja päin. Niitä tipahteli siellä täällä kallioille.
Tulen värit olivat kauniin sinisen erilaisia kirkkaita sävyjä, jotka näyttivät tähdenlennoilta.
Kyllä Alex osasi hienot esitykset järjestää, mutta vaikka tämän homman tarkoitus oli hankkia kaverille ruokaa syötäväksi, niin hienolta se silti näytti.

//Uff, mitenkäs tässä nyt viikko pääsi vierähtämään?! Noh tosin puolet viikosta mökillä, jossa ei edes ole sähköä.. mutta silti, pahoitteluni kestosta.//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Elo 21, 2010 12:06

Lukki

Mieluiten raakana, mitä kivaa siinä oli jos liha oli valmiiksi kypsää... mutta Lukki ei valittanut, lepakon liha oli lepakon lihaa, aina yhtä makoisaa, vaikka sen koostumus suussa olisikin erillaista. Alex, jonka silmät olivat nyt samaa sävyä kuin Lukin, pistin oikein kunnon esityksen pystyyn, Lukin katsellessa tulipalloja, silmät hämmästyksestä suurentuneet. Ihme kun ei leukaansa loksauttanut auki tälläisen näytöksen edessä. Pienet siniset liekit iskivät vasten tummaa taivasta, lepakoiden korvia särkevät äänet hiljenivät pikkuhiljaa kun liekit hiipuivat... Lukki katseli aivan aloillaan ja hiiskumatta tätä kerran elämässä näytöstä, pidättäen jopa henkeään. Kun viimeinenkin lentorotta oli saatu nalkkiin ja poltettua, Lukki uskalsi taas hengittää. Jänishousu alkoi yllättäen taputtaa, ja katsoi lyhyempää ihaillen.
"Tuo oli uskomatonta! En ole elämässäni nähnyt moista, ja usko, minä olen nähnyt paljon!", valkoihoinen totesi, yllättyneenä sekä ylpeänä toisen taidoista. Tottahan toki hän oli nähnyt elämänsä aika paljon, kiitos sirkusaikojensa, mutta tämä esitys olisi pistänyt sormen suuhun jokaiselle sen sirkuksen jäsenistä.
"Noilla esiintymistaidoilla sinun pitäisi olla jo rikas mies.", tuo naurahti vielä, ja asetti kädet lanteilleen, pää kallistuen hieman. Yritä nyt ottaa selvää kummasta hän oli enempi innoissaan, Alexin taidoista vai lepakkoateriasta...

[[Sä valitat viikosta, ja mulla menee kuukausia vastata >.< Mua saa edelleen tökkiä vähän useemmin, jos alkaa tuntuu siltä et kestää tää vastailu....]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Syys 01, 2010 4:46

Aleksander

Esityksen jälkeen Alex nojasi polviinsa vähän hengästyneenä. Tulella leikkiminen vei voimia.
Sitten hän katsoi Lukkiin päin, joka oli alkanut taputtaa hänelle. Lukin ympärillä olevat liekit hiipuivat pois.
Alex naurahti toiselle Kiitos. Uskon, uskon., sitten hän hengähti vielä kerran ja suoristi selkänsä.
Tiedä siitä olisiko Alex laittanut sirkusväelle sormet suuhun, jos he olisivat nähneet shown. Oikeastaan hän ei edes haluaisi sirkukseen, ympäri maailmaa kiertäminen kuulosti kyllä kieltämättä hyvältä, mutta sirkukseen liittyminen.. ei, se jäisi pois Alexin Nämä asiat teen ennen kuin kuolen listalta. Mies nauroi Lukin sanoille, että Alexin pitäisi olla jo rikas mies tätä menoa. Haha, kyllä rahaa on ihan riittävästi itseni ja koirani elättämiseen. Enkä minä enempää tarvitse. Kyllä ihmiset tulivat katsomaan Aleksanderin esityksiä niin usein kuin suinkin mahdollista, mutta nykyään useimmat ihmiset olivat ahneita ja pihejä. Joten ei Alex ihan herroiksi elänyt. Mutta hän oli kuitenkin tyytyväinen.
Se olisikin aika hassu näky, iso talo ja isot viljelysmaat. Alex istuisi takkahuoneessa aamutakissa ja jonkinnäköistä piippua poltellen, sillävälin kun Sheridan torkkuisi tyytyväisenä ja etenkin kylläisenä takan ääressä. Sellaista tuskin tulisi tapahtumaan.

Lepakoita oli putoillut sinne tänne pitkin kalliota. Ja Alex oli alkanut kerätä niitä yhteen kasaan Lukin lähelle. Senkus rupeat popsimaan, tästä pitäisi riittää vähäksi aikaa. Ja olen pahoillani vielä siitä verkosta. mies sanoi vielä perään.

// Niin no.. ei tuo kumminkaan haittaa. Take ur time :)) //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Loka 02, 2010 9:20

Lukki

Lukki oli enemmän kuin varma, että Alex olisi saanut parhaimmat kohtelut siinä sirkuksessa, jossa hänkin oli akrobaattina asunut. Olihan tuo väki tietysti myös muutenkin iloista ja avuliasta sakkia, eihän nuo muuten olisi hämähäkki-nuorukaista ottaneet hoiviinsa. Alex vaikutti hengästyneeltä, ja muutenkin väsähtäneeltä. Kun tuo alkoi kerätä lepakoita, ja Lukki amtki tuon esimerkkiä napaten niitä pieneen kasaan myöskin. Kohta oli kaikki kerätty, ja Alex kehotti syömään. Lukki virnisti koko hammaskalustollaan, alkaen taas kutomaan verkkoa nopeasti, ja sitoen reippaasti yli puolet siihen, koteloon jossa ne eivät heti pilaantuisi.
"Hehehe... jos se ei herraa ällötä niin mikäs siinä.", tuo totesi, pienen virneen kera, ja työnsi ne mukavat myrkkyhampaansa esiin, iskien hampaat lepakon päähän. Kohta pystyi näkemään kuinka lepakko alkoi sulamaan, ja Lukki imaisi sitä sotkua jota tuosta valui. Ei pahalla, mutta ei Lukin elimistö voinut kaikkea sulattaa, sen takia hän sulatti kaiken lihan ensin. Ettei tulisi oksennuksena taas ylös.

Kohta hän oli saanut lepakon karvoineen, luineen ja lihoineen alas suustaan liemenä. Ei kaunein näky, tiedetään. Lukki nuolaisi nopeasti sormiansa, ja vilkaisi sitten minkälainen reaktio tuli Alexilta.

[[Kuraa taas x'D Sori taas kesto, Teräsbetoni sai mut liikkeelle \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Heinä 07, 2011 7:23

//Huhhuijaa mikä paussi!! Syvästi pahoillani näin uskomattoman pitkästä kestosta, vieläpä kun ei tätä peliä varmaankaan kauan enää kestä? Vai oliko siulla vielä jotain mielessä? Aika alhaista multa kyllä. :// //

Aleksander

Ehkäpä niin. Olihan se ihan mahdollista, että sirkusihmiset ottaisivat Alexin ilolla vastaan, mutta Alexia ei ajatus oikein huvittanut. Hän oli enemmänkin yksineläjä. Yksinäinen susi konsanaan. Kyllä hän talon ajatteli rakentavansa vielä joskus, ehkä silloin kun löytäisi rakastetun itsellensä. Kai sekin vielä joskus löytyisi.. joskus. Joka tapauksessa hän pärjäsi vallan hyvin nytkin. Sheridanin kanssa.
Lukki auttoi lepakoiden keräämisessä ja pian ne olikin kerätty yhteen nättiin kasaan. Lukki virnisti leveästi ja kutoi tiuhaan tahtiin verkkoa, johon siten laittoi reippaasti yli puolet lepakkomuonasta koteloon, estääkseen niitä pilaantumasta niin nopeasti. Aleks istahti kivenmurikalle ja henkäisi syvään. Kyllä syke pian tasaantuisi. Lukki totesi, että jos ei Alexia ällöttänyt tämän syömistapa niin toki hän aloitti syömään. Alex naurahti hymysuin. Uusi ystävänsä veti toramyrkkyhampaansa esiin ja iski ne lepakon päähän. Lepakko alkoi sulaa ja Lukki imi sitä nestesotkua mitä siitä tuli.
Pakko myöntää, kyllä Alexin vähän kuitenkin pahaa teki loppujenlopuksi, mutta jokainen tavallaan, hän ajatteli. Pitäen kumminkin yhtä hymyä yllä. Luonnollistahan tuo oli. Jokaisen olennon oli syötävä pysyäkseen hengissä.
Lukin ryystettyä liemen tuo nuolaisi sormiaan ja vilkaisi Alexiin. Aleksander hymyili toiselle ja haroi kädellään niskaansa. Alkoi olla jo myöhä. Mies suoristi selkänsä ja nousi ylös. Minun täytyy nyt kai mennä. Ettei koirani näänny nälkään. Jos joskus tarvitset apua ruoan hankkimisessa, tai muuten niin etsi minut. Voin toki tulla käymään toisen kerran kun ehdin. Alex sanoi hilpeään sävyyn katsoen uuteen ystäväänsä Lukkiin.
Edellinen

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia