Pako


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Loka 16, 2010 5:19

Pako

Jees, odottelen akumaTD paikalle :)


Jälleen kerran Elwyn ja Akashi olivat pakomatkalla. He olivat jääneet kiinni vakoilemisesta ja ihmisten kylän vartijat olivat ajaneet kaksikon kallioille, olettaen, että nuo pääsevät siellä hitaammin pakenemaan. Tottahan tuo oli, haltia juoksi kuin viimeistä päivää hyppien kivikkoisella maastossa, yleensä paon alkaessa hän oli tiikerinsä selässä, jolloin he saivat etumatkaa sillä aikaa kun vartijat kompuroivat omien hevostensa selkään. Nyt oli kuitenkin toisin. Akashi kiiti emäntänsä vierellä, katsoen välillä taakseen pikku hiljaa lähenevää vartijajoukkoa. Elwyn ei ollut tottunut kulkemaan kivikkoisella tai kalliopohjaisessa maastossa, sillä se tietenkin oli huomattavasti vaikeampaa kuin tavallisessa metsässä.

"Monta heitä on?" Elwyn kysyi Akashilta.
"Kuusi tai kahdeksan." tiikeri vastasi vilkaistuaan taakseen.
"Emme pääse piilookaan ja tästä ei tule mitään! Meidän on pakko kääntyä ja tappaa heidät kaikki." haltia selitti ja oli vähällä taas kompastua.
"Ei onnistu, lisää on tulossa." Akashi sanoi.
"Voisimme edes yrittää pysäyttää heidät!" Elwyn sanoi ja kirosi kuullessaan, että lisää vihollisia on tulossa. Akashi oli yhä eri mieltä, mutta Elwyn kääntyi äkisti ja veti miekkansa esiin. Vartijat lisäsivät vauhtia nähdessään kaksikon pysähtyvän. Elwyn heilautti miekkaansa pari kertaa ilmassa, iski sen sitten kiveen tehden maastosta jäisen ja liukkaan. Jäävoimien käyttäminen vie jonkin verran energiaa sen käyttäjästä, riippuen tietenkin iskusta. Haltia oli muutenkin uupunut juoksemisesta joten tuo oli nyt entistä väsyneempi. Hän hengitti kovin raskaasti, mutta ei tällä kertaa jäänyt katselemaan liukastelevia ja kiroavia vartjoita, vaan kääntyi hölkätäkseen.
"Minähän sanoin, Elwyn..." Akashi murisi hiljaa. Kaksikon edessä seisoi neljä ihmistä, jotka olivat tulleet eri suunnasta, kaksikon huomaamatta ja näin heidät oli piiritetty.
"Hah! Luulitte pääsevänne näin helpolla! Emme me mitään tyhmiä ole." yksi ihmisistä nauroi makeasti. Pian liukastelevat vartijat kaksikon takana pääsivät jäästä eroon ja levittäytyivät tasaisesti rinkiin.
"Antaudutteko suosilla vai haluatteko vielä loukata itseänne?" vartija kysyi osoittaen haltiaa miekallaan. Elwyn otti taisteluasentonsa, vaikka tiesi, että he hakkaisivat hänet melkein hengiltä, mutta haltia ei koskaan antanut periksi helpolla.

Elwyn tappeli samanaikaisesti kolmen vartijan kanssa. Akashi yritti pitää muiden huomion itsessään, jotta emäntänsä saisi ehkä helpommin tapettua muut kolme. Hän hyökkäsi miesten kimppuun purien ja raapien ja yritti näyttää uhkaavalta, jotta pelko heikentäisi vartijoita. Haltia oli saanut haavoitettua yhdellä viilolla yhtä vartijaa, mutta eipä tuo keskeyttänyt siitä tappelua. Elwyn käytti lisää jäävoimaa, lumettalla maan. Se ei vaikuttanut oikeastaan vartijoihin, mutta kylmä ympäristö antoi hieman voimaa Elwyniin.

//toivottavasti kelpaa :)//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 02, 2010 12:59

Lounatuuli

Vastoin normaaleja rutiinejaan, valkoinen lohikäärme oli poistunut tutulta ja turvalliselta haltioiden alueelta ja suunnannut matkansa kohti metsässä sijaitsevaa, suurta kalliota. Käärme mieli eläimillisine vaistoineen vuorten tapaisille alueille, joten ei ollut suurikaan ihme löytää satunnainen lohikäärme kallioilta. Vaikka siellä oleskelu oli riskinsä, mutta tätä nykyä yhä enemmän itsetuhoisempi lohikäärme halusi ottaa sen riskin.
Lounatuuli oli saanut tarpeekseen haltioiden piilopaikassa kykkimisestä ihmismuodossaan. Sotaan hän ei vielä ollut saanut käskyä, kuninkaalla oli kuulemma suunnitelma valkoisen lohikäärmeen osalle. Joten kun muut olivat lähteneet pitämään hauskaa tantereelle, oli lounatuuli jäänyt ahdistaviin tiloihin odottamaan vuoroaan. Tänään odottelu oli kuitenkin käynyt liian ahdistavaksi ja lohikäärme oli vaihtanut muotonsa kuolevaisesta omaan, ylvääseen ulkokuosiinsa ja lähtenyt liitelemään ympäriinsä, suuntana kalliot.

Kallioille päästyään Lounatuuli laskeutui niiden huipulle, mukavasti piiloon katseilta jotka saattoivat pälyillä ylös alhaalta päin. Lohikäärme sai jonkin aikaa nauttia ylhäästä yksinäisyydestä ja rauhasta, kunnes kallion rinteiltä alkoi kuulua ääniä.
Kahdesti lohikäärme mietti jaksaisiko ojentaa kaulaansa ja katsoa mitä siellä tapahtui, mutta lopulta uteliaisuus voitti ja käärme kurkisti alas. Alhaalla oli taistelu menossa. Omalaatuinen kaksikko pisti hanttiin ihmisille ja näemmä lisää kaksijalkaisia kuolevaisia oli tulossa.
Kasvoillaan mitäänsanomaton ilme Lounatuuli seuraili tilannetta hetken, pohtien pitäisikö tuohon puuttua vai ei. Kaiken järjen mukaan tämä kaksikko saattoi olla samoissa riveissä mitä käärme itse, joten olisi suorastaan velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Haltian - tai Lounatuuli oletti kaksikosta toisen olevan haltia - käyttäessä taikavoimia, lohikäärmeen mielenkiinto kohosi entisestään. Enää se ei voinut enää maata perse homeessa paikallaan vaan nousi seisomaan ja työnsi päätään yli kallion reunan, katsellen nyt harvinaisen näkyvästi alas.

Vartijat pysähtyivät ja katsoivat ylös, valkeaa, valtavaa lohikäärmettä joka tuijotti alapuolellaan riehuvia kuolevaisia sinisillä silmillään. Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi lohikäärmeen kidasta lähtevä, kipinöivä sähinä.
Lopulta tulinen kita rävähti auki ja Lounatuuli päästi ilmoille valtavan, korvia riipivän karjaisun. Varijat eivät olleet tyhmiä, vaan ottivat jalat alleen alta aikayksikön. Kukaan ei ollut varustautunut lohikäärmeen kaatoon, joten kukaan ei lähtenyt uhmaamaan kohtaloa kun vastassa oli tulikuuma pätsi.
Lounatuuli iski kyntensä kallion seinämään ja lähti kävelemään pystysuoraa seinää alas, upottaen kyntensä kiveen kuin voin veitseen. Nopeasti lähestyvä lohikäärme oli pelottava näky, joka sai vartijat pakenemaan entistä nopeammin alas kalliolta, turvaan kotikylään.
Kun Vartijat olivat tarpeeksi kaukana, Lounatuuli pysähtyi ja sulki kitansa.

Käärme katseli hetken vielä pakenevien vartijoiden perään, kunnes käänsi sinisen katseensa kaksikkoon, jonka juuri tahtomattaan oli pelastanut jonkin asteen pinteestä.
"Ei kestä kauaa kun he palaavat järeämpien aseiden keran" Lounatuuli totesi työntäessään päätään lähemmäksi kaksikkoa "Ja siinä tilanteessa minä en halua olla enää täällä".
Lounatuuli ei vaivautunut kyselemään kaksikon kuntoa tai nimiä. Esitelkööt itsensä jos tarpeelliseksi näkivät.
"Mistä tulette?" Oli ainoa kysymys minkä Lounatuuli jaksoi kysyä kaksikolta. Vastauksesta riippui lohikäärmeen suhtautuminen tähän kaksikkoon, joten Lounatuuli jäi innolla odottamaan vastausta.

// anteeksi häpeällisen pitkä odotus, mutta minulla ei yksinkertaisesti ollut inspiraatiota eikä henkistä jaksamista. mutta toivotaan että nyt lähtee taas rullaamaan //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Pe Marras 05, 2010 9:11

Vartijat keskeyttivät taistelun kumman äkkiä ja heidän katseensa kohosivat ylös kallioille. Elwyn houjui taaksepäin vihollisistaan ja oli vähällä kaatua, mutta Akashin tavoin myös katsoi ylös. Valkea lohikäärme katseli alas ja äkkiä se avasi kitansa ja päästi kovan äänen. Elwyn peitti korvansa ja tömähti alas istuaalleen.
'Tämäkin vielä... Tuolle en enää pärjää mitenkään...' haltia ajatteli turhautuneena. Valtava lohikäärme lähti uhkaavana alas kalliolta kovin vaivattomasti ja vartijat lähtivät pakoon unohtaen haltian ja tuon lemmikin. Elwyn tuijotti lähestyvää lohikäärmettä sydän jyskyttäen yhä istuen. Akashi meni emäntänsä viereen puolustavaisena, vaikka tiesi, ettei mahtanut
lohikäärmeelle mitään.

Lohikäärme ajoi kaikki vartijat tiehensä, eikä näyttänyt enää niin uhkaavalta, eikä katsonut kaksikkoa murhaavasti. Elwyn yllättyi kun tuo alkoi puhumaan. Hän nousi seisomaan ja tunsi kipuja itsessään, muttei antanut niiden häiritä. Lohikäärme oli oikeassa; vartijat tulisivat takaisin.
"Kyllä minun pitää sinua kiittää. Olisin muuten hyvin todennäköisesti kuollut." Elwyn sanoi katsoen lohikäärmettä ja sitten tarkisti itsensä että Akashin haavojen vakavuuden.
"Haltioiden linnoituksesta." haltia vastasi lyhyesti lohikäärmeen kysymykseen.

//Joop, kyllähän tätä vastausta odottelinki ja ilahduin kovasti kun se viimein saapui :D tästä tuli kyllä lyhyt..//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 21, 2010 2:18

Lounatuuli

Siniset silmät tarkkailivat kaksikkoa yhä herkeämättä ja hiljaa. Lohikäärmeen kasvoilta ei voinut lukea mitään tunnetta. Haltiatyttö kuitenkin kiitti lohikäärmettä, kun tämä oli tullut väliin ja pelastanut nämä tödennäköiseltä kuolemalta. Lounatuuli vastasi kiitokseen kohottamalla pienesti kulmiaan ystävälliseen sävyyn. Vaikka lohikäärmeestä oli tullut entistä välinpitämättömäpi ja pessimistisempi, oli tuolla vielä suuri sydän, joka halusi auttaa kaikkia.
Sitten tulikin vastaus mitä lohikäärme oli odottanut. Haltia kertoi heidän tulleen haltioiden linnoituksesta. Suuri helpotus lohikäärmeelle, se tarkoitti sitä ettei hänen tarvinnut käristää tätä kaksikkoa elävältä.
"vai niin.." Lohikäärme totesi ja laskeutui alemmas, muuttaen samalla muotonsa humanoidiksi ja jäi seisomaan muutaman metrin päähän kaksikosta "tähän aikaan on vaarallista liikkua yksinään.. tai edes pareittain. Sodan takia ihmiset ovat entsitä agressiivisempia, eivätkä epäröi ottaa edes naista hengiltä.."

Sinitukkainen mies jäi hetkeksi tuijottamaan haltiaa sanomatta mitään, kunnes hymähti itsekseen ja vilkaisi tuon seuralaista.
"Teinä painelisin jo turvaan. Ei enää kauaa kuin murhamiehet palaavat, joten en suosittele jäämään kallioille piilottelemaan.. he kyllä löytävät teidät, mikäli tosissaan etsisivät" Lohikäärme jatkoi, ottaen askeleen eteenpäin "Tosin kuninkaani velvoittaa minua auttamaan jokaista oman puolen kansalaista, joka on avun tarpeessa..."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Marras 22, 2010 6:32

Kuullessaan lohikäärmeen lyhyen toteamuksen, tajusi Elwyn, että tuo oli samalla puolella kuin hän ja Akashi, muutenhan tuo olisi varmasti tappanut kaksikon. Haltia katsoi hetken aikaa vierasta, joka oli muuttunut lohikäärmeestä ihmismäiseksi, ennen hän ei ollut nähnyt moista miestä. Akashi myös ihmetteli, muttei sen enempää halunnut tuijotella, olihan hänkin nähnyt elämänsä aikana kaikenlaisia olentoja.
Elwyn katsoi vierasta tuon sanoessa, että oli vaarallista liikkua sodan aikana ja etteivät naisetkaan olleet turvassa.
"Olen tottunut siihen. Mutta äskenkin minun olisi pitänyt olla varovaisempi..." haltia vastasi ja sai pienen hymyn huulilleen.
"En tosin tiedä, olisivatko he oikeasti tappaneet vaiko ottaneet panttivangiksi..." hän mietti ääneen kiristäessään saappaitensa nyöriä.

Mies suositteli kaksikkoa lähtemään alueelta, mutta kuulosti kuitenkin siltä, että tuo tarjosi apuaan. Elwyn ei epäillyt, etteivätkö ihmiset palaisi ja etisisi häntä, tiikeriä ja valtavaa lohikäärmettä.
"Niin, ei tänne kannata jäädä..." Elwyn totesi ja vilkaisi ympäristöä kerran pyörähtäen ympäri.
"Nimeni on muuten Elwyn. Tuo tuossa on Akashi." haltia päätti esittäytyä ja tiikeri nyökkäsi ystävälliseen sävyyn.
"Jos tosiaan tiedät hyvän turvapaikan lähistöllä, niin sen kuin kuljet edellä näyttämässä tietä." Elwyn sanoi katsoen miestä. Kyllä kaksikolle apu kelpasi, vaara ei ollut vielä täysin ohi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 06, 2010 1:57

Lounatuuli

Pieni arvostuksen kipinä heräsi lohikäärmeessä neidon myöntäessä olleensa huolimaton tehtävänsä suhteen. Mikäli tuo olisi alkanut puoltamaan naisia ja väittämään vastaan että nämäkin pärjäisivät näinä aikoina, olisi Lounatuuli lennähtänyt pois. Lohikäärme ei väittänyt etteikö naisetkin pärjäisi, mutta oli kumpaa sukupuolta tahansa, ei tämä ollut otollisin aika hankkiutua hankaluuksiin ihmisten kanssa.
"todenäköisesti olisivat tappaneet... en usko että sinä niin korkeassa asemassa olet, että ihmiset olisivat hyötyneet sinun vangitsemisesta.. tietenkin he olisivat saattaneet vangita sinut, kiduttaa niin kauan että paljastaisit jotain strategisesti hyödyllistä ja sen jälkeen tappaneet sinut" Lohikäärme laukoi tosiasioista melko suorasti, varomatta yhtään kieltään.

No, neito oli samaa mieltä ettei tänne kannattanut jäädä. Todettuaan sen ensin ääneen, esitteli tuo sitten itsensä ja seuralaisensa. Lohikäärme soi tutkiskelevan katseen nyökkäävään tiikeriin, mutta siirsi sitten katseensa takaisin Elwyniin.
"Lounatuuli" Lohikäärme totesi esitellen itsensä nopeasti ja ytimekkäästi, kertomatta kuitenkaan oikeaa nimeään.
Elwynin viimeiseen lauseeseen lohikäärme hymähti nyökäten ja lähti sitten johdattamaan kaksikkoa alas kalliota. Matka kulki yhä alemmas ja alemmas, kohti kallion synkintä paikkaa, pohjaa. Pian vastaan alkoi tulla terävämpiä kiviä. Maastossa liikkuminen ei kuitenkaan tuottanut ongelmia Lounatuulelle, joten tuo ei uskonut kaksikonkaan olevan pulassa sen suhteen.
Pian kolmikko saapui tunnelin suulle. Se tuntui jatkuvan todella syvälle kallion uumeniin, eikä suoraansanottuna ollut kovinkaan houkuttelevan näköinen paikka.
"sisään vain.. täältä he eivät älyä etsiä.. kaiken lisäksi pääsemme tunnelia pitkin kauemmas kallioista maan alla, joten emme jätä mitään jälkiä poistumisestamme" Lounatuuli totesi, odottaen että kaksikko menisi sisään edeltä, kylmään ja pimeään luolaan.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti To Joulu 09, 2010 8:00

Elwyn nyökkäsi myöntämällä, että ihmiset olisivat tosiaan varmasti tappaneet tuon. Haltia oli kuitenkin hiukan hämmästynyt miehen suorapuheisuudesta, ei se todellakaan häntä haitannut tai loukannut, sanoohan Elwyn aina itsekin lähes kaiken suoraan.

Lohikäärme esitteli vuorostaan itsensä.
'Erikoinen nimi...' haltia ajatteli ja säväytti pienen hymyn. Lounatuuli tarjoutui auttamaan kaksikkoa, joten Elwyn ja Akashi seurasivat. Lumitiikeri liikkui luonnostaan ketterästi kivikossa, haltialla oli välillä livetä jalka liukkaalta kiveltä, mutta muuten matka sujui.
Pian he näkivät edessään tunnelin toisen pään. Elwyn epäröi hiukan. Tuonneko hänen täytyisi marssia? Hän ei tiennyt, oli luolassa kenties jo joku tai jokin vaarallinen, hänellä ei myöskään ollut minkäänlaista soihtua valaisemassa kylmää ja pimeää luolaa. Lounatuulen sanat helpottivat haltian oloa, mutta tuo ei vain liikkunut eteenpäin.
"Mitä nyt? Mennään jo, ennen kuin ihmiset tulevat takaisin." Akashi huomautti emäntäänsä ja viittoi luolaan päin. Haltia vilkaisi Lounatuulta ja lähti sitten kävelemään luolaan.

Elwyn tarrautui kiinni seinämään, saadakseen tukea maastossa, jota ei nähnyt. Jos luolassa oli joku tai jokin, jota haltia ei välttämättä havaitsisi, niin Akashi kyllä viimeistään tarkemman kuulonsa ja hajuaistinsa avulla. Luolassa haisi jokin, mutta se oli varmasti jotain maaperäistä, kuten kosteaa sammaletta. Kolmikon askeleet kaikuivat luolassa.
"Onko tunneli kuinka pitkä?" Elwyn kysyi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Joulu 29, 2010 12:11

Lounatuuli

Tiikerin hoputus sai lohikäärmeen hymähtämään itsekseen. Tuon hoputus oli aiheellista, joskin se sai lohikäärmeen miettimään, miten nuo uskalsivatkaan luottaa albiinoon urokseen tuosta vain. Toisaalta, olihan hän juuri pelastanut kaksikon hengen, joten oli siinä tarpeeksi syytä luottamiselle.
Lopulta haltia neito meni sisään. Lounatuuli vilkaisi vielä kerran ylös kallion seinämää pitkin, ennen kuin työnsi fyysisen olemuksensa sisään pimeään ja kolkkoon luolaan.

Elwynin eteneminen oli haparoivaa, johtuen todennäköisesti pimeästä. Lounatuuli katseli tuon etenemistä hetken omiin ajatuksiinsa uppoutuneena, kunnes havahtui kysymykseen, joka sai lohikäärmeen naurahtamaan pienesti.
"niin pitkä ettei ihmiset uskalla seurata, mutta niin lyhyt, ettei mene kuin muutama hetki kävellä toiseen päähän" lohikäärme totesi hymyillen.
Lounatuuli napsautti sormiaan, luoden näin pienen tulisen linnun, joka syöksähti Elwynin edelle valaisemaan tietä. Liekki pysytteli haltian lähettyvillä, valaisten näin jokaisen askeleen mitä tuo otti.

"Mikä sai vartijat teidän peräänne moisella vimmalla?" Lounatuuli kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen "varastitteko kenties jonkun piirakan ikkunalaudalta?".
Lounatuuli halveksui ihmisiä. Mikään mahti maailmassa ei saisi häntä menemään ihmisten kylään, ei edes kuningas itse.
Matka jatkui yhä syvemmälle luolastoon. Mitä edemmäs kolmikko pääsi, sitä viileämmäksi käytävä alkoi muuttua.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Joulu 29, 2010 7:26

"Vai niin..." Elwyn vastasi Lounatuulen omituiseen vastaukseen, mutta haltia veti siitä johtopäätöksen, ettei tunneli ollut pitkä. Eihän kolmikosta kukaan ollut ihminen. Sitten mies loitsi tyhjästä ja kovin vaivattomasti pienen tulilinnun, josta hohti tarpeeksi valoa haltialle.
"Kiitos, tämähän on varsin kätevää. Tulen... Voima." hän sanoi katselessaan samalla lintua kun käveli, matka sujuikin paljon paremmin. Jäästähän ei ollut mitään hyötyä valaisemisessa.

Lounatuulen kysymys havahdutti haltian. Hän naurahti ajatuksellekin, että he olisivat vieneet jonkin piirakan.
"Ei sentään... Kylässä liikkuu vähän väliä yksin tai pieniä vartijajoukkoja, jotka tarkkailevat ympäristöä juuri meidän vihollisten varalta. Harhautimme yhtä vartijaa sivummalle ja yritimme kiristää tuolta jonkinlaista tietoa. Mutta mies oli lojaali, eikä kertonut mitään. Tapoimme hänet, mutta onneksemme vartijan taskusta löytyi kartta koko alueesta, enää ei siis tarvitse mennä linnan muureille pelkkiä tiluksia tutkimaan. Juuri kun olimme penkomassa miehen taskuja, yksi asukkaista huomasi meidät ja teki hälytyksen." Elwyn kertoi.
"Olemme tehneet aikaisemminkin noin, mutta pian pitäisi jotain muuta keksiä, muuten ihmiset alkaisivat ottaa huomioon vartijoiden murhat ja lisäisivät vain vartiota..." Akashi tokaisi. Haltia nyökkäsi.
"Tapamme vartijat kolkkaamisen sijaan, sillä sitä voi vielä herättyään muistaa naamataulun, joka iski. Sitten sitä kytätään vielä tarkemmin. Herätämme sitä paitsi muutenkin vähän huomiota, tummissa liikkuva hahmo sekä valtava tiikeri... Olenhan tehnyt välillä yksin keikkojakin, mutta ratsulla pääsee nopeammin karkuun, jos minut huomattaisiin. Ja on ollut tilanteita, joista ilman Akashia en olisi selvinnyt, virheistä oppii." Elwyn jatkoi samalla kun käveli.

Akashi tunsi viilenemisen ja pienen vedon viiksillään. Tiikeri oli valppaampi, ihan kaiken varalta.
"Mitäs sinä teit yläilmoissa? Sieltähän voisi muuten myös vakoilla, jos typerät ihmiset eivät tajua katsoa taivaalle..." Elwyn kysyi Lounatuulelta vilkaisten tuota.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 03, 2011 2:21

Lounatuuli

Elwynin kiitos pienestä liekistä sain lohikäärmeen hymähtämään itsekseen. Siitä olikin jo aikaa kun joku viimeksi oli kiittänyt hänen liekeistään. Harvemmin lohikäärmeitä moisista kiiteltiinkään.
Seuraavaksi tulikin sitten selitys, miksi nämä kaksi olivat juosseet kunnia kaarti perässään pitkin korpia. Selvisi että parivaljakko oli vakoilijoita, jotka toimittivat tehtäviään ihmistenkylässä. Joten ei ihme että nuo olivat moisen armeijan saaneet peräänsä. Pieni, vahingoniloinen virne hiipi lohikäärmeen kasvoille mitä enemmän hän kuuli kaksikon vahingosta. Totta kai hän oli kiitollinen siitä että kaksikko oli elossa, mutta moinen moka sai kenet tahansa virnuilemaan.. ainakin niin Lounatuuli oletti.
"Tiikeri on kyllä turhankin eksoottinen lemmikki tämän mantereen ihmisille" Lounatuuli totesi Elwynin kertoessa kuinka herättivät huomiota kylässä liikkuessaan.

Sitten tulikin kysymys joka oli suunnattu lohikäärmeelle. Lounatuuli tuhahti pienesti ja kohautti olkapäitään.
"Ei minulla tiettyä syytä ollut täällä päin lentelemiseen" Lohikäärme aloitti samalla kun kumartui hieman, ettei löisi päätään matalenevaan kattoon "ja mitä vakoilemiseen tulee yläilmoista, niin se ei tule onnistumaan tällä värityksellä kesäisin. Talvisin ja pilvisellä säällä valkoinen lohikäärme tuskin erottuukaan... mutta nykyään ihmisten kylässä on turhankin tarkat silmät, ottaen huomioon mitä länsikujille tapahtui ennen sodan alkua.."

Kylä oli nykyään entistä varautuneempi lohikäärmeitä kohtaan. Mistään suunnasta ei yksikään lohikäärme pystynyt lähestymään ihmisten kylää ilman, että tuo olisi ammuttu alas alta aikayksikön. Kyseisestä järjestelystä oli vastuussa itse eliittikenraali Fritz, joka oli tunnettu lohikäärmeen tappo taidoistaan.

"Pian olemme perillä" Lounatuuli ilmoitti lopulta. Käytävä kävi entistä matalammaksi, ennen kuin se alkoi kääntymään pikkuhiljaa ylöspäin, kohti maanpintaa. Lopulta tunneli loppui. Eteenpäin ei enään päässyt, mutta jos vilkaisi ylös, näki matalan käytävän yllä lattialuukun. Lounatuuli asettui luukun alle ja työnsi sen voimalla ylös. Luukku oli normaalia painavampi, kiitos lumi kinosten, mutta lohikäärmeelle moinen voimistelu ei ollut este eikä mikään.
"Naiset ensin" Lounatuuli totesi kurkattuaan ulos ja varmistettuaan, ettei lähistöllä ollut vaarallista "tarvitsetko apua ylös pääsemisessä?" Oli seuraava kysymys, jonka Lounatuuli esitti ihan vilpittömin mielin, eikä mitenkään mollaten. Luukun vieressä ei ollut rappusia ja nousu siitä oli reippaasti yli metrin. Korkeutta maan kamaralle lisäsi lumikinokset, joita oli luukun molemmilla puolin. Joten mikäli Elwyn ei ollut korkeushyppääjä tai täysissä voimissaan, tuo ei ehkä siitä ylös ominvoimin pääsisi.
Lounatuuli tarjosikin apuaan ylös pääsemiseen ja ojensi kätensä Elwyniä kohti. Mikäli tyttö käteen tarttuisi, ottaisi Lounatuuli tuota varovasti lanteista kiinni ja avittaisi hypyssä ylös.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Tammi 03, 2011 7:51

"Aivan!" Elwyn hihkaisi Lounatuulen toteamukseen nostaen etusormensakin pystyyn. Mies kertoi lentelemisestä ja siitä, että ihmiset tosiaankin katsoivat tiuhaan taivaalle juuri näiden otusten varalta. Syystäkin, päästyään kyllin lähelle voisi lohikäärme käräyttää talon poikineen.

Elwyn huomasi myöskin tunnelin kapenevan ja pian he saapuivatkin perille. Haltia ja tiikeri katsoivat kun Lounatuuli avasi luukun.
"Varsin ovelaa..." Elwyn totesi hiljaa ääneen. Lounatuuli viittasi häntä menemään ensin, mutta Akashi hyppäsi nopeampana lumelle pois muiden tieltä. Haltia katsoi pitkään ylös luukusta, kunnes mies ehtikin ystävällisesti tarjota apuaan.
"Ehkäpä..." Elwyn vastasi ja tarttui Lounatuulen kädestä kiinni. Haltia ponkaisi ja pääsi kuin pääsikin ylös. Jälleen kerran tuo kiitti miestä, ettei tarvinnut omia voimiaan käyttää liiaksi. Elwyn katseli ympärilleen, eikä äkkiä tiennyt, missä päin he oikeastaan olivat.
"Minne päin nyt?" hän kysyi huokaisten. Pikku hiljaa tuo oli alkanut väsyä, mutta yritti kuitenkin näyttää yhä hyvinvoivalta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 03, 2011 8:20

Lounatuuli

Elwyn otti avun vastaan, eikä aikaakaan kun tuo pääsi luukusta ulos, viilenevään iltaan. Lounatuuli nousi kevyehkösti ylös luukusta ja sulki sen perässään, varmistaen näin ettei se jäänyt kaikkien löydettäväksi. Ilta alkoi jo hämärtyä ja pakkanen kiristyä. Taivas oli kirkas, joten se enteili kovaa pakkasta yöksi. Sitä Lounatuuli ei halunnut kokea, vaikka kykenikin pitämään itsensä lämpimänä pakkasilla. Mieluummin hän ryömisi takaisin haltioiden kylään, lämpimiin sisätiloihin, vaikka ne kuinka ahdistivatkin.
Elwyn kysyi seuraavaksi suuntaa. Lounatuuli vilkaisi nopeasti ympärilleen, mutta kohautti sitten olkapäitään.
"Riippuu siitä minne olette menossa" Lohikäärme vastasi siirtäen katseensa Elwyniin, samalla kun liekki lintu, jonka hän oli esiin kutsunut, hiipui pois, tipahtaen lopulta noki kokkareena hankeen.

"Mikäli olette haltiakylään matkalla, voin tarjota teille kyydin" Lounatuuli ilmoitti yllättäen, virnistäen samalla pienesti "Olettaen ettette pelkää korkeita paikkoja".
Harvoin Lounatuuli sai tarjota kyytejä kenellekkään, mutta sen verran kiinnostunut ja ehkä kiintynytkin hän oli Elwyniin, että halusi vielä tehdä tälle ja tämän kissimirrille pienen palveluksen. Lentomatka ei tulisi olemaan ongelma, niin kauan kuin Elwyn vain osaisi pitää kunnolla kiinni. Tiikeri kulkisi mukavasti etukäpälien hellässä otteessa, joskin lohikäärmeen kynsissä ei ollut mukava matkustaa, mikäli pelkäsi lentämistä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ti Tammi 04, 2011 7:57

Elwyn laski katseensa maahan Lounatuulen vastattua. Toivottavasti kuningas painaisi villaisella tämän epäonnistumisen, saivathan he sentään kartan. Haltia kohotti katseensa ihmeissään mieheen tuon tarjotessa kyytiä.
"Osaat lukea näköjään ajatuksiakin..." Elwyn totesi hymyillen. Hän ei olisi millään jaksanut enää kävellä kylään. Tai no, matka olisi sujunut Akashin selässäkin, mutta ei tuokaan jaksaisi juosta koko matkaa sekä he eivät tienneet tarkkaan olinpaikkaansa ja siihen kaikkeen olisi mennyt aikaa ja haltia halusi lepäämään.
Elwyn naurahti.
"Enemmän pelkään nukahtavani kuin korkeita paikkoja." hän sanoi. Akashi taas oli kissaeläin, eikä tuotakaan lento pelottanut. Kumpikaan heistä ei koskaan aikaisemmin ole ollut lohikäärmeen selässä, joten olihan se ainutlaatuinen tilaisuus kokea sellainen.

//Tulipa lyhyt.. .__.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 05, 2011 2:51

Lounatuuli

Kaksikko otti vastaan tarjouksen kyydistä turvapaikkaan. Kukapa moisesta olisi kieltäytynyt, varsinkaan Elwynin asemassa. Mutta moinen palvelus oli Lounatuulelle enemmän kuin ilo.
"No se on hyvä kuulla" Lounatuuli totesi Elwynin kertoessa pelkäävän enemmälti nukahtavansa. Se ei ollut suotavaa yläilmoissa, vaikka Lounatuuli olikin sen verran ketterä rotu, että kykeni helposti nappaavaan tippuvan olennon lennosta.
Sen enempiä viivyttelemättä lohikäärme muutti muotonsa takaisin käärmeeksi. Pitkä, valkea lohikäärme oikoi raajojaan hetken, kunnes laski massiivisen päänsä Elwynin viereen.
"Kiipeä ylös. Pidä sarvista tai harjasta kiinni" Lounatuuli kehotti, pitäen päätään matalalla niin kauan kunnes Elwyn oli noussut selkään ja asettunut tukevasti paikoilleen.
Varmistettuaan että tyttö pysyi selässä, Lounatuuli nosti päänsä ylös ja käänsi katseensa tiikeriin virnistäen pienesti. Lohikäärme kohosi muutaman sentin irti maasta ja nappasi kissapedon varovasti etukäpäliinsä, varmistaen että ote varmasti pitäisi.

"ja sitten mennään" Lohikäärme sanoi hymähtäen ja ennen kuin kuuli vastaväitteitä, oli tuo noussut jo ilmaan. Kurssi kohti korkeammalle, kohti tummuvaa taivasta.
Mitä ylemmäksi he pääsivät, sitä viileämmäksi ilma muuttui. Kun Lounatuuli oli tyytyväinen korkeuteen, lähti tuo reippäästi lentämään kohti haltiakylää. Sitä ei yläilmoista nähnyt, mutta Lounatuuli oli monet kerrat lentänyt sinne, joten tuo tiesi mihin suunnata.
"Ilmoittakaa ajoissa jos tuntuu vähääkään epämukavalta tai epäilyttävältä.. lasken sitten korkeutta" Lohikäärme ilmoitti vilkaisten sivusilmällä selässään istuvaa Elwyniä.

// eipä tuo mitään :) ja sry pikku autohit, mutta muuten ois tullu sika lyhyt vastaus eikä oltais päästy eteenpäin v.v //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 706

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Tammi 05, 2011 10:27

Lounatuuli muuttui jälleen lohikäärmeeksi ja Elwyn nousi jännittyneenä tuon selkään. Haltia tarttui oitis molemmin käsin tuon sarvista ja oli helpottunut, että otuksella oli sellaiset, sillä niistä oli erittäin hyvä ottaa kiinni. Akashi asettui niin mukavasti kuin vain suinkin pystyi, tuollakin oli päällä tietynlainen jännitys.
He lähtivät liikkeelle ja Elwyn katsoi alas sivusta, kuinka nopeasti nuo kohosivatkaan. Pieni tuulenviima ja ilman viileys tuntui pitkästä aikaa niin hyvältä, ylipäätänsä koko tunne. Haltia ja lumitiikeri eivät uskoneet, että lentäminen voisikin olla niin uskomatonta ja ihanaa.

"Ihan oman mielen mukaan vaan..." Elwyn vastasi lohikäärmeelle. Hänestä tuntui, ettei ehkä sittenkään halunnut ihan heti kylään, joten tuo nautti täysin siemauksin. Vauhdin tasaannuttua, haltia päästi irti toisesta sarvesta ja kosketti Lounatuulen kaunista harjaa. Kuinka silkkiseltä se tuntuikaan. Alas maahan ei nähnyt kunnolla paksujen pilvien tullessa eteen, mutta ei se menoa haitannut. Haltia olisi voinut ehkä nukahtaa, jos olisi ollut Lounatuulen käpälissä. Akashi ei edes sitä miettinyt, ei tälläistä nyt saisi pilata nukkumisella.
"Lounatuuli... Olet auttanut meitä tosi paljon, harvat ovat niin tehneet. Kiitos, sinunlaisia saisi olla enemmän." Elwyn sanoi ja todella tarkoittaen sitä. Hän kertoisi varmasti kuninkaalle myös tuon avuliaisuudesta.

//Joops, eipäs mittään. Oisin kuitenkin kirjottanu just tolleen :)//
Seuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia