Lounatuuli
Mikään ei ollut palkitsevampaa, kuin tietää että joku nautti lentämisestä yhtä paljon mitä Lounatuuli itse. Tämä oli yksi suurimmista syistä, miksi lohikäärme suostui kyyditsemään toisia. Hän halusi jokaisen kokevan tämän mahtavan tunteen ja nauttivan siitä edes kerran elämässään. Lounatuuli ei pitänyt mitään kiirettä. Se hiljensi vauhtiaan pienesti, jotta matkaan kuluisi muutama minuutti enemmän. Hänellä ei ollut kiire takaisin kylään. Elwynistä ja tuon tiikeristä Lounatuuli ei tiennyt, mutta mikäli noilla oli kiire, se olisi varmasti tullut jo ilmi.
Lohikäärme vilkaisi selässään istuvaa Elwyniä tuon avatessa jälleen suunsa. Tyttö kiitti avusta ja toivoi maailmassa olevan enemmän Lounatuulen kaltaisia henkilöitä. Lohikäärme naurahti kevyesti ja pudisti päätään.
"En usko olevani niin hyvä roolimalli kenellekkään" Lounatuuli totesi "Jalo olento joka alistuu nuoremman, heikomman rodun orjaksi vain pelastaakseen oman nahkansa... ehkä vielä joskus vapautan itseni kahleista, sen jälkeen voin kutsua itseäni jälleen lohikäärmeeksi".
Lounatuuli hiljeni sanojensa jälkeen, palaten omaan pikku masennusmaailmaansa miettimään mitä oli aikoinaan tehnyt väärin. Väärin ja väärin, aikanaan haltioiden kanssa liittoutuminen tuntui hyvältä ajatukselta. Nyt kun oli oppinut tuntemaan haltioiden isoja kihoja, ei liittoutuminen ollutkaan niin hyvä idea.
"älä ota tuota loukkauksena" Lounatuuli lisäsi lopulta "Sinussa ei ole vikaa, olet erillainen kuin muut tuntemani haltiat... ja se on hyvä asia"