Pako


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 08, 2011 2:19

Lounatuuli

Mikään ei ollut palkitsevampaa, kuin tietää että joku nautti lentämisestä yhtä paljon mitä Lounatuuli itse. Tämä oli yksi suurimmista syistä, miksi lohikäärme suostui kyyditsemään toisia. Hän halusi jokaisen kokevan tämän mahtavan tunteen ja nauttivan siitä edes kerran elämässään. Lounatuuli ei pitänyt mitään kiirettä. Se hiljensi vauhtiaan pienesti, jotta matkaan kuluisi muutama minuutti enemmän. Hänellä ei ollut kiire takaisin kylään. Elwynistä ja tuon tiikeristä Lounatuuli ei tiennyt, mutta mikäli noilla oli kiire, se olisi varmasti tullut jo ilmi.
Lohikäärme vilkaisi selässään istuvaa Elwyniä tuon avatessa jälleen suunsa. Tyttö kiitti avusta ja toivoi maailmassa olevan enemmän Lounatuulen kaltaisia henkilöitä. Lohikäärme naurahti kevyesti ja pudisti päätään.
"En usko olevani niin hyvä roolimalli kenellekkään" Lounatuuli totesi "Jalo olento joka alistuu nuoremman, heikomman rodun orjaksi vain pelastaakseen oman nahkansa... ehkä vielä joskus vapautan itseni kahleista, sen jälkeen voin kutsua itseäni jälleen lohikäärmeeksi".

Lounatuuli hiljeni sanojensa jälkeen, palaten omaan pikku masennusmaailmaansa miettimään mitä oli aikoinaan tehnyt väärin. Väärin ja väärin, aikanaan haltioiden kanssa liittoutuminen tuntui hyvältä ajatukselta. Nyt kun oli oppinut tuntemaan haltioiden isoja kihoja, ei liittoutuminen ollutkaan niin hyvä idea.
"älä ota tuota loukkauksena" Lounatuuli lisäsi lopulta "Sinussa ei ole vikaa, olet erillainen kuin muut tuntemani haltiat... ja se on hyvä asia"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Tammi 09, 2011 9:54

Lounatuuli oli kovin vaatimaton sanoessaan, ettei uskonut itsestään olevan hyvä roolimalli. Mutta jälkimmäistä lausetta Elwyn jäi pohdiskelemaan, samalla hetken hiljaisuuden myös tullessa.
Oliko hän tehnyt kenties jotain väärää?
'Niin... Ovathan lohikäärmeet haltioita viisaampia ja mahtavampia... Miksi sitten hän liittyi meihin?' Haltia mietti itsekseen.
Hetken kuluttua Lounatuuli avasi jälleen suunsa. Ehkei Elwyn ollutkaan mitään väärää tehnyt Lounatuulen läsnäollessa, mutta hän jäi silti miettimään. Miehen sanoessa, ettei haltiassa ollut mitään vikaa, sai se tuon naurahtamaan pienesti. Lounatuuli oli nyt vasta toinen, joka oli sanonut samaa. Ehkä heitä "erilaisia" oli niin vähän samalla aaltopituudella. Tokihan se sai haltian paremmalle tuulelle.

"Mikä sitten sai sinut liittymään haltioihin, jos et ilolla ole meidän puolella?" Päätti Elwyn hetken mietittyään kysyä, olihan tuo sen verran kummallista.

//Lyhyt... -.-'//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 09, 2011 11:00

Lounatuuli

Elwynin kysymys sai Lounatuulen hiljenemään hetkeksi. Lohikäärme ei tiennyt olisiko pitänyt puhua menneisyydestään puolitutulle, oli tuo sitten kuinka mukava tahansa. Lohikäärme ei kuitenkaan nähnyt syytä salailuun, sillä tuon menneisyys olisi kyllä selvinnyt jos olisi vain marssinut haltia kuninkaan juttusille. Aran tunsi Lounatuulen paremmin kuin kukaan haltia kylästä, mikä sinänsä oli surullista. Lounatuuli kun ei pitänyt kuninkaasta.
"Loukkaannuin saapuessani tälle mantereelle" Lounatuuli aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen "Oli pahasti haavoittunut, täysin luonnonvoimien armoilla kylmenevässä metsässä, kun kuninkaallinen saattue sattui paikalle.. he surmasivat perässäni tulleet metsästäjät ja hoitivat minut kuntoon, vastineeksi siitä, että liittouduin heidän kanssaan" Lounatuuli kertoi loppuun ei niin kiinnostavan tarinansa.
"Mikään ei estä minua rikkomasta lupaustani... paitsi periaatteeni" Lohikäärme lisäsi alkaessaan laskemaan korkeutta.

Pian he saapuivat haltiakylän ylle. Illuusio kylän yllä hälveni, mitä matalmmalle he pääsivät ja pian latvusto illuusion alta avautui itse kuvankaunis kaupunki. Lounatuuli suuntasi liitonsa kohti linnan pihaa, laskeutuen sitten suurelle aukealle varovasti. Lohikäärme laski tiikerin kouristaan, ennen kuin laskeutui itse alas ja laski päänsä matalalle, jotta Elwyn pääsisi alas selästä.
"Perillä ollaan.." Lohikäärme totesi mitäänsanomattomalla äänenpainolla.

// eipä tuo mitään ^^ //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Tammi 22, 2011 11:32

Hiljaisuuden jälleen tullessa, mietti haltia, olisiko sittenkin pitänyt suunsa kiinni. Mutta onnekseen lohikäärme aloitti kertomaan ja Elwyn kuunteli. Oli Lounatuulen onni, että saattue oli sattunut paikalle, mutta tuo ei näyttänyt olevan siitä ollenkaan iloinen. No, harvat lohikäärmeet nykyisin ovatkin haltijoiden puolella ja Lounatuuli suoraansanottuna pakosta. Haltia tyytyi vain nyökkäämään hiljaa, tuo ei oikein tiennyt mitä sanoa, sillä ymmärsi hyvin toista. Elwyn itse toivoi, ettei tuon tarvitsisi kertoa menneisyyttä enää kenellekään. Siitäkin tarinasta ovat kaikenlaiset huhut lähteneet liikkeelle, mutta haltia eikä lumitiikeri jaksaneet sellaisesta välittää, vaikka se totta kai suututti mielettömästi.

Alhaalla näkyi haltioiden kylä ja pian Lounatuuli laskeutui linnan pihalle. Elwyn loikkasi kevyesti kivitetylle kaistaleelle.
"Kiitos kyydistä ja muutenkin kaikesta auttamisesta." haltia sanoi jälleen kerran. Hänestä tuntui hassulta, harvoin sitä sai apua, harvoin sitä sai kiitellä.
"Olen sinulle palveluksen velkaa. Joten jos joskus tarvitset apua, sana vain ja tulen." Elwyn sanoi katsoen Lounatuulta ja Akashi nyökkäsi, tuo oli myös kiitollinen lohikäärmelle.

//Sori, vastaan vasta nyt.. Mutta eikös tämä muuten ole lopuillaan?//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 21, 2011 2:21

Lounatuuli

Lohikäärme kuunteli kuinka Elwyn kiitteli kyydistä ja avusta muutenkin. Oli mukava saada joskus kiitostakin teoistaan. Yleensä ajateltiin, etteivät lohikäärmeet moisia sanoja kaipaa, vaikka totuus oli täysin toinen. Lounatuulesta oli ilo auttaa, mutta apua itse hän ei halunnut ottaa vastaan. Se kävi lohikäärmeen ylpeyden päälle. Elwyn kuitenkin huomautti olevansa palveluksen velkaa. Sana vain ja tuo olisi valmis auttamaan lohikäärmettä. Lounatuuli hymähti pienesti, samalla kun kohotti päänsä ylös.
"En usko että apuasi tarvitsen.. mutta pidän tuon mielessä" Lohikäärme totesi samalla kun nousi leijumaan ilmaan.
"Mutta nyt, näkemiin... ja ensikerralla pidä parempaa huolta itsestäsi" Lohikäärme totesi, hymyili pienesti ja vastausta odottamatta, lähti lentoon, kadoten pian pilvien sekaan.

// juuh, eiköhän tämä ollut tässä :) Kiitos pelistä! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Helmi 21, 2011 7:37

Lounatuuli oli tapansa mukaan vaatimaton, mutta lupasi kuitenkin pitää mielessänsä haltian avuntarjouksen, josta Elwyn piristyi. Lohikäärme kohosi nopeasti lentoon ja Elwyn nyökkäsi tuolle.
"Näkemiin..." tuo sanoi vielä ääneen, vaikkei Lounatuuli sitä kuullutkaan.

//joo, kiitos vain itsellesi :D//
Edellinen

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia