Kali
Lämmin hellepäivä oli kääntymässä iltaa kohti. Koko päivän oli porottanut täydellä paahteella, mutta mitä muutakaan saattoi odottaa kesältä. Kali suuntasi kulkunsa kohti kallioita, toivoen löytävänsä vanhan tuttunsa. Mukanaan sepällä oli reppu, johon tuo oli tunkenut pullon viiniä ja pientä naposteltavaa. Neito tunsi olevansa velkaa ensimmäiselle ystävälleen tässä valtakunnassa, joten Kali oli päättänyt hyvittää tuon avun pienellä piknikillä. Kali ei ollut täysin varma, mitä vanha tuttava mahtoi syödä, mutta neito oli varannut mukaansa kasveja, joita kaksikko oli ensitapaamisellaan etsinyt toiselle ruuaksi.
Siitä oli aikaa, kun Kali viimeksi oli nähnyt Wohtehgomtin. Rastatukka saattoi vain toivoa, että tuo olento vielä muistaisi hänet. Nainen kiipesi määrätietoisesti kallion rinteitä ylemmäs, kunnes saapui suurehkolle tasanteelle joka muistutti enemmänkin minikokoista solaa - jossa näytti kukoistavan pieni niitty. Kaikkea sitä näki Cryptissä, jos vain osasi etsiä.
Kali päätti, että tämä oli täydellinen paikka. Niinpä naine laski reppunsa alas ja alkoi katselemaan rauhallisesti ympärilleen. Samalla tuo otti korsettinsa irti, sillä moinen kapistus oli turhankin hiostava näillä keleillä.
Wohtehgomt!! Kali huudahti ääneen, samalla kun alkoi riisumaan pitkiä, paksuja saappaitaan. Nainen kävi tästä toimesta istumaan alas nurmelle, samalla kun katseli ympäriinsä.
LUKKI?! Kali huudahti uudestaan, kutsuen ystäväänsä tällä kertaa kutsumanimellä TULE TÄNNE! KALI TÄÄLLÄ! MUISTATKO?.
Kalin ääni kaikui pitkin kallioita. Neidolla kävi mielessä, että hän saattoi houkutella samalla kutsumattomia vieraita, mutta se olisi sitten hänen ongelmansa. Kali tuhahti, käyden saman tien makaamaan nurmelle, katsellen ylös kallion rinnettä. Hän päätti odottaa, ainakin jonkin aikaa, kunnes huutelisi ystäväänsä uudestaan. Tästä hän ei ajatellut liikkua mihinkään hetkeen, joten Lukki saisi raahata ahterinsa tänne, mikäli oli kuullut Kalin huudot. Jos hämähäkki ystävä ei saapuisi, huudoista huolimatta, Kalin täytyisi lähteä etsimään tuota pitkin kallion rinteitä. Ei, hän ei aikonut jättää Lukkia rauhaan, ei vaikka tuo olisi halunnut. Kali oli päättänyt, että hyvittäisi palveluksen ystävälleen ja siinä hän myös aikoi pysyä.
// Jeppeee ja sexeeeh Lukkiiiiih //