Tutustuminen vaikeimman kautta... //Debbie//


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Syys 27, 2011 5:57

Tutustuminen vaikeimman kautta... //Debbie//

Frederic

Fred oli lähtenyt hetki sitten metsälle, nyt hän käveli kiinnostuksensa menettäneenä kallioilla, jossa oli hieman kylmä ja tuuli puhalsi hänen hiuksensa sekaisin. Juuri kun mies oli lopettamassa leikin kesken ja palaamassa takaisin mökilleen hän havahtui selvään ääneen, joka kuului karhulle, eikä se voinut olla kaukana. Siitä lisää intoa saanut mis lähti hölkkäämään ylöspäin kalliolla, kunnes saapui pienelle sarakkeelle. Hän näki karhun, se oli hieman häntä kauempana, mutta helposti saatavilla. Fred laskeutui jo hyökkäys asentoon puristaen keihästä rystyset valkoisina. Älä nyt vain liiku... Fred ajatteli ja otti askeleen lähemmän petoa. Hänen oli ajoitettava kaikki oikein, tai hänestä itsestään tulisi ruumis.

//Debbielle ja Lolisalle tämä//

Viesti Ti Syys 27, 2011 6:50

Lolisa

Tytön päivä oli mennyt ihmeellisen hyvin, siis yleensä jotain outoa tapahtuu tai Loli rikkoo jotain. Loli käveli tyytyväisenä kallioilla jossa tuuli selvästi enemmän kun metsässä jossa oli paljon enemmän puita suojana.
Nainen käveli vielä hetken ja pysähtyi katselemaan sijaintiaan. Nainen ei erottanut mitään tai missä päin kallioilla oli. Lolisa oli kuitenkin siitä varma että alas ei kannattanut tippua. Siellä vallitsi piikkien maailma ja veri tuoksui melkein kokoajan, koska kalliollakin oli eläimiä jotka ovat eksyneet sinne päin. Loli katsoi hetken alas päin vaikea ilme kasvoillaan.
Hetken tuijotettuaan Loli nosti katseensa kun jokin ääni kuului vähän matkan päästä. Se oli varmasti karhu, tai jokin muu vastaava, eihän sitä näkynyt joten ei sitä voinut tietää.. Loli lähti juoksemaan hidasta vauhtia ääntä kohti. Pienen kukkulan takaa näkyikin jokin ruksea. Ja vähän matkan päässä oli mies. se oli ihminen, joka aikoi metsästää tuon karhun? Loli olisi halunnut vain juosta miehen luo huutaen että miksi tämä aikoo tappaa tämän karhun, mutta se herättäisi varmasti karhun reaktiot ja Loli ja mies olisivat kohta kuolleita karhun siasta. Loli päätti vain kävellä hiljaa miehen viereen. Loli asetti hupun päähänsä jotta ei erottuisi, että tämä on haltia. Sitten nainen lähti kävelemään mahdollisimman hiljaa miestä ja karhua kohti.

Viesti Ke Syys 28, 2011 4:25

Frederic

Fred huokaisi hiljaa ja katsoi hetken jalkoihinsa, omatunto soi hänen sisällään, mutta jostain oli hänen elantonsa saatava, eikä tämän karhun henkiin jättäminen auttaisi asiaa mitenkään. Fred päätti tarkistaa lähiympäristön, jotta muuta vaaraa, ei olisi. Hän näkikin hieman kauempana jonkin huppupäisen hahmon ja Fred oli kahden vaiheilla, joko jäisi katsomaan, mitä huppuhahmolla oli asiaa tai hän syöksyisi karhun kimppuun. Mies vilkaisi huppupäisen hahmon siroa vartaloa, hän tuskin oli mies, joten kilpakumppaniksi ei ollut pelkoa, mutta hahmo pystyi olla vaikka... vampyyri. Fred naurahti mielessään ajatukselle, eikä antanut hahmon enempää vaivata mieltään, vaan hän otti pari varovaista askelta karhua kohti... jos pilaat tämän, kostan... Mies ajatteli yhäkin päässään se sama huppupäinen hahmo.

Viesti Ke Syys 28, 2011 7:52

Lolisa

Nainen katsoi hieman säikähtäneenä kun mies siirsi katseensa tähän. Se katse oli aika aliarvioiva, ja nuhteellinen. Mies kuitenkin jatkoi keskittymistään karhuun. Loli käveli taas hieman lähemmäs miekat sivulla roikkuen. Toivottavasti nainen ei joutuisi käyttämään niitä jos mies rupeaisikin hankalaksi. No ei sitä nainen uskonut, mutta miehellä oli keihäs kädessä niin mistäs sitä tietää jos tämä tähtää yhtäkkiä naista. Loli laski jo käsiään miekkoihin ikäänkuin tarkistaen niiden olemasssa olon. Loli katsoi karhua joka ei ollut vieläkään huomannut mitään miehestä tai Lolista. Se oli viattoman näköisenä siinä, istuskelemassa. Mies tähtäsi tarkasti karhua ja aikoisi kohta tappaa karhun. Loli ei halunnut sitä, mutta mitä voisi tehdä? Juosta karhua kohti varoittaen sitä? Karhu voi olla agressiivinen ja tappaa Lolin. Ei, sen Loli jättäisi välistä, hän ei juoksisi karhua kohti. Näin ajattelemattona Loli ei tajunnut miksi mies edes tappaisi sen? Sehän on tämän työtä vain ja saisi siitä elantonsa, mutta siis mistä Loli sen tietäisi. Nyt tyttö aikoi vain estää karhun tappamisen. Se oli varma. Loli käveli hiljaisena miestä kohti. Nyt nainen oli jo metrin etäisyydellä miehestä ja katsoi tätä piikittävin silmin.

Viesti La Loka 01, 2011 9:26

Frederic

Mies oli jännittänyt kaikki lihaksensa, iskenyt katseensa vain karhuun, sulkenut kaiken muun ulkopuolella olevan mielestään. Pian kuitenkin hän kuuli hyvin läheltä askeleen, hänen jännityneisyytensä katosi, hän katsoi yhä karhua ja mietti. Pitäisikö hänen katsoa taakseen, kysyä mitä toinen aikoi vai tappaa tuo karhu ja juosta mahdollisimman nopeasti huppuhemmon luota. Miehen mielikuvitus laukkasi villisti, hän vain ajatteli, minkälainen hänen takanaan seisova hahmo oli, ehkä hänellä olikin torahampaat. Sille ajatukselle, mies osasi kyllä jo hymähtää.
Enkö enää parempaa keksi, ehkä hänellä onkin vain yksi silmä... Fred ajatteli vinosti hymyillen koettaen vain voittaa pelkonsa. No, mikä ikinä hän olisi, Fred voisi puolustautua häntä vastaan keihäällään. Jos hän heittäisi keihäänsä karhuun, ei hän sitten saisi sitä hetkessä takaisin, jos pitäisi puolustautua. Fred huokaisi syvään ja päätti heittää keihäänsä. Hän jännitti lihaksensa... ja heitti.

Viesti La Loka 01, 2011 3:30

//Jos nyt vaikka näin? :D//

Lolisa

Loli katsoi, kun mies heitti keihään kohti karhua. Raukkaparka ärähti pahastikkin kivusta, mutta ei kaatunut. Se vain kääntyi näitä kahta kohti ja katsoi ihmetellen. Loli ei kuitenkaan välittänyt mitä karhu juuri nyt teki vain vetääisi miekkansa esiin ja laittoi toisen selän takaa miehen kaulalle ja toisen kärjen miehen selkää vasten. " Hei, kato ny mitä teit. Ei sitä saa tappaa, etkä ees pystyny siihen. Se raukkaparka kärsii nyt." Loli sanoi miehen korvan juureen tavallisella äänellään. Loli keskitti kuitenkin nyt huomionsa karhuun kun se nousi takasilleen ja karjui näitä kohti. Se ei ollut missään nimessä hyvällä tuulella. Se aikoi tappaa Lolin ja miehen. Loli ei irroittanut kuitenkaan otetta miehestä vaan piti edelleen kiinni. Lolin pitäisi tappaa karhu, mutta sitten tyttö auttaisi myös miestä joka oli saanut karhun kitumaan. Siitä Loli ei pitänyt, ei todellakaan. Jos ihminen päättää tehdä jotain, se pitää tehdä kunnolla, mutta eipä se sitä tehnyt. Loli kuitenkin oli aina ollut ystävällinen ja niimpä tyttö oli nyttenkin. Loli päästi irti miehestä ja meni tämän viereen, ja katsahti miestä sivu silmällä. " Jos haluat pysyä elossa niin sun pitäs saaha toi sun keihääs." Loli sanoi totisesti, mutta ei liian jäykästi, koska ei halunnut vaikuttaa ihan seolta. Sitten Loli lähti juoksemaan karhun oikealta puolelta taakse päin, jotta karhu kääntyisi tyttöä kohti. Näin mies saisi ehkä keihäänsä takaisin toiselta puolelta, siis jos se olisi tarpeeksi nopea.

Viesti La Loka 01, 2011 8:59

Frederic

Fred kuuli onnistuneen äänen, karhun mörähdyksen, mutta se ei ollut sen viimeinen ääni. Tätä Fred oli pelännytkin, mutta oli jättänyt sen suuremmin huomioimatta. Hetkessä Fred tunsi terän kaulallaan ja selässään.
"Perkele." Fred puuskaisi kun kuuli pehmeän äänen, joka kuului naiselle, tätä hän ei osannut odottaa, se huppupää olikin vain nainen, taidokas nainen epäilemättä ja eläinrakas, mutta silti... nainen.
"Jollain pitää minunkin elää." Fred vastasi, koska ei halunnut vain seisoa ja pelätä, että kohta tulisi miekka ruumiin läpi, tai pää putoaisi jalkoihin. Kuitenkin terät kaikkonivat hänen ruumiinsa lähettyviltä, ja mies pystyi huokaamaan, päästämään jokaisen lihaksensa vapaalle ja keskittymään karhuun.
Fred kuuli naisen sanat, nyökkäsi, mutta ajatteli vasta sitten. Nainen juoksi suoraan karhun luokse. Rohkea temppu, uhkrohkea. Suurempia kuitenkaan ei tuota kannattanut jäädä miettimään, vaan hän lähti kohti karhua, kun eläimen huomio oli muualla. Fred pääsikin karhun luo ja repäisi keihäänsä kovalla voimalla irti karhusta, jotta tämä voisi puolestaan vaihtaa huomionsa häneen, että nainen saisi hieman rauhaa.

Viesti La Loka 01, 2011 9:34

Lolisa

Loli katsoi kun mies näytti hämmentyneeltä, kun oli nähnyt naisen ja kuullut tämän äänen. Sitten nainen naurahti onnistuneelle idealleen, kun mies sai keihäänsä. Hymy kuitenkin hyytyi tytön kasvolta kun tämä ajatteli uudelleen. Miten tämä nyt tästä jatkuisi? Loli oli karhun edessä ja tuijotti tämän mustia pieniä silmiä. Ne täyttyivät vihasta ja kivusta. Huomaamattaan Loli katsoi karhun menneisyyteen. Loli näki karhun pennun joka taapersi pesässään sikojensa ja veljiensä kanssa. Sitten näkyi mies joka äsken tähtäsi karhua kohti. Sitä enempää tyttö ei kuitenkaan nähnyt eikä halunnutkaan. Loli vetäisi käsivartensa silmiensä eteen ja otti sen pois nopeasti. Sitten tyttö etsi miehen katseellaan ja kun löysi tämän, Loli vilkaisi taakseen ja huomasi puun. Sen enempää katottuaan Loli pomppi jo runkoa pitkin ylös. Karhu oli iso, mutta se ei olisi mikään verrattuna Lolin hyppy taidoille. Loli ponnasi vauhtia ja hyppäsi korkealta yli karhun, tai ainakin tyttö toivoi niin. Se onnistui kuin onnistuikin, ja nyt tyttö oli valmiina miekkojen kanssa miehen vieressä. " Se pitäisi kai tappaa? Kunnolla." Loli ei katsonut mieheen vaan tuijotti karhua kun sanoi tämän. Karhu oli vihaisempi kun aiemmin, joten se olisi jokseenkin vaikeampaa.

Viesti La Loka 01, 2011 10:18

Frederic

Mies eurasi kiinnostuneena naisen liikkeitä, kunnes tajusi toisen olevan vierellään.
"Niin kai." Fred sanoi naiselle ja piteli keihästään hyökkäys asennossa.
"Samapa miten käy, mutta nyt mentiin." Fred sanoi ja lähti uhmakkaana kohti karhua, väistellen sen käpälien iskuja, jotka lähenivät koko ajan. Silti Fred sai kuin saikin keihäänsä upotettua tuon nahan läpi karhun vatsaan. Samassa hän repäisi keihäänsä irti ja sai tuntea iskun kädessään, josta vuosi verta, mutta siitä suuremmin välittämättä hän akoi iskeä uudelleen, tällä kertaa selkään, jos pystyisi.

//*reps* sikojen? Lyhyttä nyt kyllä tull..//

Viesti La Loka 01, 2011 10:40

Lolisa

Loli katsoi kun mies juoksi kohti karhua ja iski monestikkin sitä. Karhu ei kuitenkaan kaatunut vaikka kuinka veri lensi. "Himskatti.." tyttö totesi ja lähti juoksemaan itsekkin kohti karhua. Se oli sitkeä tyyppi, kun vieläkin taisteli vastaan. Kuolemaa vastaan. Loli hyppäsi pikajuoksustaan karhun selkään vaiballollisesti. Siellä oli vaikea pysyä kun karhu nousi välillä takasilleen. Nainen koitti kuitenkin nousta itse seisomaan ja lyödä karhua selkään. SE onnistui jotenkin, mutta karhu riuhtasi niin pahasti että toinen miekka lensi maahan, karhun nenän eteen niin että tyttö ei saisi sitä. Sitä tuijottaessaan Loli menetti tasapainon kun karhu nousi kahdelle jalalleen, joten tyttö tippui selälleen maahan. Siinä toinen makoili ja katsoi miestä joka lävisti para-aikaan karhua parhaansa mukaan. Mies oli verestä punainen joka näytti kammottavalta. Miksi se ei kuole?! Loli huusi mielessään itselleen. Karhu oli raukka ja vihaa täynnä.

//Joo repesin itekki :D "Siellä se myllersi sikojen kanssa" :D eiku tarkotin varmaan siskojen :::DDD

Viesti Su Loka 02, 2011 4:12

Frederic

Fredillä oli kädet täynnä karhun kanssa, joten hän ei nähnyt kuin vain vilauksia naisesata ja hänen tempuistaan. Ja vaikka karhu kuinka koko tappiota ja sai haavoja itseensä, se ei kaatunut, ei antanut periksi. Tämä sai Fredin voimaan pahoin, karhu ei halunnut kuolla, eikä Fred sisimmässään halunnut tappaa sitä. Juuri kun Fredillä oli saumat iskeä pedon kurkkuun, käpälä osui keihääseen ja heitti sen hyvin kauas miehestä. Samassa Fred tajusi, että nainenkin oli aseeton. He olivat nyt suuremmassa kuin pulassa ja Fred lähti peruuttamaan kauemmas karhusta, joka vain huusi ja tuijotti heitä silmät suurina.

Viesti Su Loka 02, 2011 7:30

Lolisa

Loli oli maassa makaamassa ja näki kun Fredkin oli ilman asetta. Olihan Lolilla toinen miekka mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Jos karhu ei ole vieläkään kuollut niin miten se sitten yhen miekan avulla kuolisi? Loli nousi pystyyn ja huomasi kivun käsivarressaan. Siinä oli haava, ei niinkään syvä ja vaarallinen, mutta silti pitkä haava. Siitä vuosi verta tavallisesti, ei liikaa, eikä vähän. Loli nosti vaivalloisesti miekkansa maasta ja laittoi sen tuppeensa, sillä ei olisi nyt tekemistä. Loli lähti kävelemään miehen suuntaan pitäen olkapäästään kiinni. Loli koitti olla kuulematta tuon karhun ääntä, se oli liian kivusta täyttynyt. Loli oli karhun edessä nyt ja karhu läheni. Loli peruutti kun karhu läheni. Loli katsoi taakseen ja näki tyhjyyttä. Siinä oli jyrkänne, vain vähän matkan päässä enään. Rotkoon tyttö ei halua tippua. Mutta mitäs muuta tässä tekis..

Viesti Ma Loka 03, 2011 4:02

Frederic

Fred katsoi kauhistuneena, kuinka naisen kädestä vuosi verta. Meni hetki ja nainen oli paion hänen lähellään, vilkaisi taakseen ja mieskin tajusi vilkaista... rotko. Pudotus, kuolema, miten sen tahtoi ilmaista.
"Ei voi olla totta." Fred kivahti ja katsoi karhuun, hän ei pääsisi mitenkään ohi, ei ilman aseita, mutta ei hän suostuisi putoamaan... ei todellakaan.
"No, mites nyt?" Fred kysyi naiselta, mutta katsoi silti tiiviisti karhuun, sen ruskeaan, veren tahrimaan karvapeitteeseen.
Joka tapauksessa hän kuolisi, eikö? Mutta suoraa itsemurhaa, Fred ei suostuisi tekemään.

Viesti Ma Loka 03, 2011 6:22

Lolisa

Tyttö meni pikkuruiseen paniikkiin. Kyllä Loli osasi tapella, hyvinkin, mutta ei hän tuolle karhulle mitään voinut ja varsinkin kun takana oli rotko mitä piti varoa. Loli koitti keksiä pako tietä, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut. " No mistä minä tietäisin, minulla on miekka, sinulla ei, miten se tekee minusta enempi älysen?" Loli meni pikkuiseen paniikkiin ku¨n edessä oli karhu joka aikoi tappaa tavalla tai toisella. Vieressä oli myös mies joka huusi. "Keksi nyt jotain, olet minua vanhempi, sinulla on vastuu." Loli huusi epävarmasti sanomastaan sillä ei ollut yhtään varma mitä huusi..

Viesti Ke Loka 05, 2011 5:35

Frederic

Kun mies kuuli naisen sanovan vastuusta, hän ei voinut olla kommentoimatta asiaa ja kun hän sen teki, hän teki sen kunnolla.
"Vastuussa?! Kuule, jos pikku tyttöä pelottaa, niin olisit jäänyt kotiin, etkä tullut häiritsemään toisten työtä! Ei ehkä oltas tässä, jos olisit antanut minun vaan hoidella tuon karhun!" Hän huusi ja kääntyi sitten takaisin karhun puoleen.
"Luuletko, että nautin tästä? Luuletko, että tahdon vain tappaa, mutta tämä on luonnonlaki!" Fred kivahti loppuun ja otti maasta kiven. Pelkkä itsemurhahan se olisi, mutta samapa tuo. Jos nainen tosissaan tahtoi pois pinteestä, oli jotain tehtävä. Niinpä Fred syöksyi kohti karhua - tässä kohdassa voisi sanoa "pelottomana", mutta sitä hän ei ollut. Hän pelkäsi, pelkäsi niin pirusti. - ja kohotti kiven valmiina iskuun. Karhun käpälät löivät kiivaasti kohti miestä, sen hampaat kävivät hyvin lähellä hänen kaulaansa ja sen noustessa takajaloilleen, se oli miestä korkeampi, mutta vähätkä Fred tästä välitti, hän löi kiven karhuun ja itsekin ihmetellen iskun voimaa, kiven säröinen pinta vaurioitti karhua. Otus perääntyi askelen ja pari huutaen.
Seuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia