Kaikki ei ole miltä näyttää|| Nipustin


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Tammi 25, 2012 11:58

Lyron Brell

Jokin naisen itsevarmuudessa oli kerrassana hurmaavaa. Vaikka Lyron oli esittänyt 'pyyntönsä' hyvin ilmoituksen omaisesti, nainen silti väläytti Lyronille kauniin hymyn ja rapsuttikin toista vielä.
Naisen tiedustellessa missä muodossa Lyron aikoi tulla, mies pohti sitä hetken oikeasti. Mutta tietenkin hän tulisi haltiana, sutena kapakassakin tilaaminen aiheutti hämmennystä. Kauniin pisteen i:n päälle viimeisteli naisen huudahdus: "Tuletkin sitten!" Joka sai Lyronin hymyilemään ja pian musta susi suuntasi juoksunsa koti luolaansa kohti, aikamoisella vauhdilla.

Lyron oli peseytynyt luolan ohitse virtaavassa vedessä, haltiana tietysti, huuhtoen suurinta osaa päivän hajuista, sekä koiralauman tuoksusta itsestään. Mies oli pukeutunut luolan perällä, pienestä lipastosta löytyviin, asiallisiin vaatteisiin; Mustiin housuihin, sekä valkoiseen kauluspaitaan, joka oli kyllä jätetty napittamatta aivan ylös ja hihat oli kääritty kyynerpäihin asti. Myöskään Lyronin vaatteita ei oltu voitu silittää niissä olosuhteissa tietenkään joten ne olivat hieman ryppyiset. Tämä kaikki loi Lyronista erittäin komean, mutta myös rennon vaikutelman. Hiuksensa mies oli kammannut peseytymisensä jälkeen mutteivat ne pysyneet täysin selvinä, vaan ei mies jaksanut uudestaan niitä alkaa säätämään.
Nyt Lyron oli valmiina ja lähti Azuren mökkiä kohti. Moni hänen laumalaisensa ihmetteli johtajan yllättävää haltiamuodossa oleskelua, sekä laittautumista. Eikä Lyron edes pyytänyt keneltäkään kyytiä, sinne minne ikinä sitten olikaan menossa.

Aurinko oli juuri laskemaisillaan metsän taakse, enää muutamat punertavat säteet osuivat puiden ylitse metsän laitamillle, kun Lyron asteli erään mökin pihaan, jonka uskoi olevan hänen seuralaisensa mökki. Lyron haisteli ilmaa ja tunnisti susien hajua, joten oletti olevansa oikeassa paikassa. Mies jäi seisoskelemaan mökin edustalle ja ajatteli Azuren pian huomaavan hänet ja tulevan ulos.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Tammi 25, 2012 1:18

Azure

"Hei!" Nainen huusi ja ilmestyi Lyronin viereen. Hän hymyili iloisesti ja katseli miestä. Toinen tuoksui puhtaalle ja raikkaalle. Azure punastui äkkiä, hän oli sittenkin päättänyt pukea hameen ylleen. Hänen reitensä, säärensä olivat paljaina. Niillä oli hieman kylmä, jolloin Azure kiepsautti takkia paremmin ylleen. "Näytät kivalta." Nainen sanoi ja väläytti taas kauniin hymynsä. Sitten puna taas levisi naisen kasvoille. "En ole sitten kuusivuotiaan, käyttänyt hametta ja ajattelin että nyt saattaisi olla sopiva hetki sen pitämiseen... Mutta se saa kyllä kyytiä kun palaan. En varmasti käytä hametta tämän jälkeen!" Azure vannoin ja tärisi hieman kylmästä. Hän katsoi Lyronia odottavasti, mutta lähti kävelemään eteen päin. Hän tarrasi toisen kädestä ja "veti" miestä mukanaan. "Tule! Minusta on ihanaa saada taas mies seuraa! Koska naisten seurassa on tylsää, kun kaikki puhuvat vaatteista, sun muista humpukki asioista." Azure hymyili, hän ei flirttaillut, niin kuin useat naiset tekevät. Se oli raukkamaista, ainakin hänen mielestään.

Azure suunnisti kohti ihmiskylää. Hän oli nyt Lyronin vieressä, eikä vetänyt tätä. "Juotko sinä mitään muuta kuin vettä?" Azure kysyi suoraan, sillä hän aikoi ottaa vain yhden tuopin. Eikä sen enempää, hos tulisi kapakka tappelu, Azure halusi olla siinä selvin päin. Valkoinen takki oli tiukasti naisen ympärillä, se paljasti hänen muotonsa, vaikka se olikin pitkä. Hame oli jotenkin outo naisen päällä. Azuresta tuntui, että hän oli suojaton. Tästä reaktiosta nainen painautui varovasti Lyroniin.
Miehen läsnäolo toi hänelle turvallisuuden tunnetta. Azure punastui, kun tajusi mitä hommasi. "Älä luule mitään typeriä! Minä vain en ole todellakaan tottunut tähän hiton hameeseen..." Azure sanoi. Nainen käänsi katseensa pois, hän tärisi. Kapakka alkoi jo näkyä.
Azure huokaisi ja vetäisi itsensä suoraksi ja suoristi ryhtinsä. "Mennään." Azure kehoitti hymyillen. Sitten hän kääntyi Lyroniin ja nauroi kauniilla äänellä. "Ovatko nämä kenties treffit?" Nainen virnisti ja hymyili kauniisti.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Tammi 31, 2012 4:08

Lyron Brell

Ja sieltähän ruskea hiuksinen tempperamenttinen kaunotar jo saapuikin huutaen Lyronin vierelle. Lyron hymyili jotenkin susimaisesti neidolla ja nyökkäsi tervehdykseksi. Neitokin oli selvästi laittautunut. Ainakin upeat sääret oli jätetty paljaiksi mikä kiinnitti kyllä Lyronin huomion, mies ei vain ollut suoranaisesti kehuja syytävää tyyppiä. No jaa, ehkä hän voisi opetella tekemään poikkeuksen. "Kiitos," mies sai vastattua naisen esittämiin kehuihin miehen ulkonäöstä, "Sääresi näkyvät hyvin." Lyron todella yritti, mutta kehu jäi vähän epäilyttäväksi, jota Lyron ei sillä kuitenkaan ollut tarkoittanut.

Neito veti jo Lyronia matkaan ja mies kiiruhti seuraamaan. Azure puhui siitä kuinka oli ihana saada mies seuraa, naiset yleensä puhuivat niin paljon ja niin turhaa. Haha! Lyron ei olisi voinut olla enempää samaa mieltä! Naiset yleensä turruttivat miehen jutuilla jotka eivät tätä oikein kiinnostaneet ja metsästivät kehuja ja huomionosoituksia koko ajan. Ne taisivatkin olla pääsyitä siihen miksi mies oli yhä "yksinäinen" susi.

Kaksikko lähestyi jo ihmiskylää, eikä neitokaan enää kiskonut miestä mukanaan. Lyronia kyllä etäisesti viehätti Azuressa tämän dominoivuus, mutta sitä oli vaikea huomata Lyronista päälepäin. Kun ruskeahiuksinen kuitenkin painautui kiinni Lyroniin, epäilemättäkään suojaa hakien, mies vain virnisti toisen punastumiselle ja selityksille. Kun nainen kuitenkin käänsi katseensa pois virnistävästä haltiasta ja tärisi, mitä ilmeisimmin kylmästä, Lyron kietoi kätensä naisen ympärille. Ei tätä lällyelettä tarvinnut kestää kauaa, he olisivat pian perillä. "Kyllä minä juon, mutta ihmisten viinakset harvemmin tekevät minulle mitään. Olen haltiana tottunut paljon väkevämpiin viineihin." Lyron samalla vastasi seuralaiselleen.
Lyron oli sutena ollessaan tottunut siihen että jos jollakulla oli kylmä, paras tapa lämmittää näitä oli painautua vasten ja jakaa oma lämpönsä toisen kanssa, eli ele ei varsinaisesti tarkoittanut mitään romanttista Lyronin puolelta, muttei nainen sitäkään voinut tietää. Lyron on kerrassaan mystinen.

Kapakka näkyi jo parivaljakon edessä ja se sai naisen suoristautumaan Lyronin kainalosta. Kun nainen kysyi kovin kauniisti nauraen haltialta olivatko nämä kenties treffit Lyronin oli myönnettävä olevansa sanaton. Kaipa nämä olivat. Niinkön hän sanoisi Azurelle? "Taitavat nämä olla." Haltia sanoo lopulta ja väläyttää seuralaiselleen hymyn sekä avaa kapakan oven niin että neito saisi kävellä ensin sisään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Helmi 01, 2012 11:57

Azure

Nainen hymyili pirteästi, kun mies myönsi näiden olevan treffit. "Sepä mielenkiintoista. En ole ollut koskaan aiemmin niillä, joten ei sen erityisempää." Azure naurahti ja käveli tarmokkaasti kapakkaan. Tänä iltana ihmisiä oli hieman enemmän. Nainen liikkui sulavasti tiskille ja istahti sitten hemaansa päälle tuolilla. "Jaa! Ai että onko neidillä tänään mies seuraa? Valitsiko seuralaisene tämän paikan?" Baarimikko pottuili Azurelle, tuntematta tätä. Nainen kävi täällä paljon, joten hänet kyllä tunnettiin, muta nyt kun naisella oli hame ei kukaan miehistä tuntenut häntä. "Turpa kiinni. Minä tämän paikan valitsin, kun täällä käyn usein. Älä valita." Azure painoi kyynärpäänsä tiskille ja tuijotti murhaavasti miestä tiskin takana. "Mutta kuitenkin. Tässä on Lyron. Ei sitten enempää." Azure hymähti, mutta hymyili haltialle. Baarimikko näytti kalpenevan. "Azure?!" Tämä huudahti ja nainen mulkaisi häntä katseellaan: entä-sitten-jos-laiton-hameen. Baarimikko huokaisi ja virne nousi tämän kasvoille. "No terve mieheen Lyron. Et taida olla täkäläisiä? Ethän?" Mies uteli, äkkiä kuului läimäisy ja miehen poski oli punainen. "Se ei kuulu sinulle. Älä utele liikoja. Se on tunkeilevaa! No jaah... Anna yksi tuoppi." naimem huokaisi ja kääntyi haltiaan. Azure hymyili tälle ystävällisesti. "Kiiva kun tulit mukaani, muuten olisi varmasti joutunut istumaan jonnekkin tuonne." Nainen heilautti kätyään hieman.

Azure hörppäsi tuopistaan ja tuijotteli seinään. "Oletkos yleensäkkin viemässä naisia jonnekkin?" Azure kysyi suoraan mutkittelematta. Lyron oli komea mies, hän olisi hyvinkin vienyt monia naisia ulos.
Nainen joi taas ja katseli hameensa reunaa. "Saat todellakin kyytiä kotona." Nainen mumisi hameelleen niin hiljaa, ettei mies sitä varmana kuulisi. Azuren sydän takoi, hän ei hallunut Lyronin kuulevan sitä. Nainen katseli miehen kasvoja salaa. Minä pidän sinusta! Huusi hänen sisällään kaukainen ääni,jota Azure ei tunnistanut omakseen.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Helmi 05, 2012 1:14

Lyron Brell

Lyron hymyili hieman tytön innostuessa sanasta "treffi" ja Lyron seurasi Azuren perässä sisälle kapakkaan. Sisällä hymy loppui lyhyeen koska moni ihminen oli heti pistänyt merkille saapuneet ja toinen näistä oli mitä ilmeisimmin jotain sukua haltioille, upeasta ulkonäöstä ja korvistä päätellen. Lyron yritti olla välittämättä sen enempää ja tuli Azuren perässä tiskille istumaan. Mies yritti keskittyä ihanaan Azureen ja se auttoi kyllä vähän. Muiden katseet unohtuivat hetkeksi.
Kun tarjoilija alkoi hyppiä naisen nenille osasi Azure hoitaa tilanteen hyvin näyttävästi ja Lyronista kerrassaan hupaisasti. Ihmiskaunottaren esiteltyä Lyronin baarimikolle tämä alkoi udella Lyronista ja sai osakseen pahan mulkaisun haltialta. Ennen kuin Lyron kuitenkaan kerkesi mitään tekemään oli Azure jo kurittanut kapakkamiestä ansionsa mukaan.
Nainen oli ihmeellinen! Kuin tuuliviiri! Ensin tämä rähisi, sitten tyyntyi hetkeksi ja pian seurasi läimäytys ja kohta hän kuitenkin taas tilasi juomaa. Ihmisten täytyi tuntea Azure ja tämän luonne hyvin jos osasivat tulla mutkitta toimeen tämän kanssa. Baarimikko ei selvästikkään vielä tuntenut Azurea tarpeeksi hyvin. Lyron tilasi lyhyesti vahvinta mitä talosta saisi, kauniille seuralaiselleen mies selitti että haltiat joivat niin paljon vahvempia viinejä kuin ihmiset, että muuten se ei tuntuisi missään ja todella harvoin Lyron tuli kapakkaan joten olisihan se sääli jos olisi yhtä hyvin voinut mennä vaikka kuppilaan.
Jälleen suora kysymys: veikö Lyron yleensä tyttöjä näin ulos. Jaa'a, ei, ei vienyt. "En." Lyronin vastaus kuului yksinkertaisena. Azure oli hänen ensimmäinen "treffinsä" suunnilleen kymmeniseen vuoteen. Lyron sai tilauksensa ja maisteli juomaan kriittisin mielin. Noh, ei se ollut yhtä maittavaa kun haltiaviinit, mutta selvästi siinä oli jotain potkua.
Lyronia ahdisti hieman tiskillä koska kaikki tuntuivat katsovan, joten hän ehdotti että he voisivat mennä istumaan jonnekkin nurkkapöytään, mitä enemmän eristyksissä, sen parempi. Ymmärsihän tuon varmaan sillä haltioita ihmisten kaupungissa yleensä kivitettiin! Lyronia sentään vain tuijotettiin pahasti, ehkä siksi että tämä oli helposti tulistuvan ihmisneidon seurassa.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ma Helmi 06, 2012 9:48

Azure

Nainen tuijotteli hetken hamettaan, kunnes hänen kylmä katseensa kävi jokaisessa kapakassa istuvassa. Kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut väärästä suunnasta, Azure hymyili iloisen Lyronille. "Mennään tuonne. Se varmaan rauhottaisi mieltäsi?" hän kysyi hymyillen ja ohjasi miehen nurkkaus pöytään. Jotkut ihmiset vaikuttivat melko levottomilta nähdessään haltian. Jortkut olivat jo nousseet kun Azure istui pöytään. Naisen katse viilsi ilman halki näihin se käski olemaan ihan ilman ryppyilyä ellei halunnut turpaan. Mutta nämä ihmiset vaikuttivat siltä etteivät tunteneet Azurea. Nainen tarkkaili sivu silmällä miehiä. "Minulla on oikein mukavaa sinun kanssasi. Onko sinulla mukavaa? Voimme lähteä täältä kun ollaan juotu, vaikka ihan kävelemään." Azure ehdotti hymyillen. Hän joi rauhallisesti tuppinsa loppuun ja istui paikoillaan. Välillä nainen kyllä kirosi hamettaan. Miehet toisessa pöydässä nousivat ylös ja lähtivät suuntaamaan heidän pöytäänsä.
Azure vilkuili hieman levottomana näitä lähestyviä miehiä. Mitä he oikein akovat? Nainen ajatteli hiljaisena. Valppaana kuitenkin. Miehiä oli yhteensä viisi. Yksi heistä läpsäisi Lyronia hartialle. "Kuulehan haltian rökäle. Tämä paikka kuuluu ihmisille, onkos haltia vietellyt kauniinkin neidin puolelleen? Häh?!" Mies murisi. Yhdet miehet kaartuivat Azuren puolelle. Hän näytti hieman epäilevältä, mutapiti suunsa kiinni. Nämä miehet olivat erillaisia, he olivat uusia ja juuri äsken tulleita. Azuren ja Lyronin jälkeen tulleita miehiä. Miehien hengityksestä päätellen he olivat pahasti humalassa. Azure oli nyt paljon levotomampi, hän istui hiljaa paikallaan ja tarkkaili miehiä sekä Lyronia. Mitä haltia aikoisi tehdä? Nyt kaksi miestä siirtyi haltian puolelle. He hymyilivät mielet täynnä hirvittäviä asioita. Tässä vaiheessa Azure aikoi nousta, mutta miehet painoivat hänet takaisin penkkiä vasten. "Neiti saa nyt pysyä paikoillaan." Miehet mörisivät. "Mit-!" Azure huudahti, mutta hänen suunsa tukittiin. Nainen otettiin väkivalloin ylös ja raahattiin ulos kapakasta. Miehet yllyttivät toisiakin yhtymään mukaan kapakkaleikkiin. Mieht saartoivat Lyronin nauraen pilkallisesti. "Saastainen haltia todellakin!" Miesten äänet kantautuiat ulos asti.

Azure yritti kiemurrella irti miesten otteista, mutta he olivat liian vahvoja humalassa. Azure olisi voinut muuttua, mutta miehet pitivät todella kovakouraisesti naista ranteita. He sitoivat hänet läheiseen puuhun kiinni. Nainen murisi nyt kuin susi. Olihan hän puoliberinen ihmissusi. "Paskiaiset! Minkä takia te teette näin?!" Azure murisi, kun miehet olivat lähteneet kävelemään kohti kapakkaa. "Hän on haltia." Ihmiset huomauttivat ja katosivat kapakkaan.
Azure jäi yksin sidottuna puuhun. Nainen hymyili hetken. Hän muuttui ja köydet katkesivat. Azure lähti juoksemaan kohti kapakkaa. "Nyt he saavat elämänsä läksytyksen. Kehtaavatkin tulla häiritsemaan iltaani." Naimen mursi hame hulmuten. Hän aukaisi kapakan oven.

//No niin saat itse päättää mitä Lyronille tapahtuu. Tosin tämä oli kyllä hyvin ikävä tapa keskeyttää rauhallinen ilta 89

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Helmi 06, 2012 10:36

[K-16]

Lyron Brell

Azure ymmärsi hänen seuralaisensa hermostuneisuuden olla keskelle kapakkaa ja johdatti heidät nurkka pöytään. Matkalla pöytään, haltia ei pitänyt saamistaan katseista. Monet tuijottivat häntä pahasti, ja jos Azurella ei olisi varsin hurjistunut maine, olisivat monet miehet taatusti aloittaneet kahakan.
Kaikki tapahtui niin äkkiä. Pian heidän pöytäänsä lähestyi viisi miestä jotka olivat vasta tulleet sisään. Lyron haistoi jo monen metrin päähän miesten olevan aivan tarpeeksi humalassa, ettei näiden olisi enää tarvinnut tulla kapakkaan. Lyron kuitenkin istui rauhassa aloillaan ja joi juomaansa. Jos mies oli jotain vuosinaan metsässä oppinut, niin sen että vain saaliseläimet pelkäsivät. Hänellä, petoeläimellä, ei olisi mitään hätää ja kun hän todella pysyi tyynenä myös miehet joutuivat huomaamaan sen ettei haltiaa pelottanut. Voi kumpa nuo idiootit olisivat vain tienneet ettei Lyron ollut mikään hento haltia mies, niin oltaisiin säästytty melkoiselta veren vuodatukselta.
Yksi humaltunut yritti huitaista Lyronia olkapäähän. Mies liikahti melkein huomaamattomasti ja huitaisu kolahti kapakan seinään. Siitäkös miehet tulistuivat. Kolme miestä otti Azuren väkivalloin ylös penkistä ja lähtivät raahaamaan pois. Ja juuri kun Lyronilla oli ollut niin mukava ilta, noh, ei ollut ensimmäinen kerta kun inhottavia yllätyksi syntyi.
Jälleen Lyron vain juo tyynenä juomaansa kunnes tajusi että Azure oltiin raahattu ulos. Sitten Lyron laski kuppinsa hitaasti pöydälle ja katsahti miehiin. "En jaksaisi vaivata kapakan pitäjää sotkemalla, joten päästäkää tyttö ja vertanne ei päädy lattioille." Lyron sanoi tasapaksulla äänellä, joka hyvinkin kertoi kaiken tarpeellisen: "En pilaile, enkä nyt jaksaisi" Sen sijaan että ihmiset voisivat kerrankin olla fiksuja, melkein kaikki kapakan äijät lähtivät tulemaan Lyronia kohti. Tämä oli saarrettu. Lyron huokaisi tylsistyneesti, myös hieman ärtyneesti. "Miksi ihmisten pitääkin olla noin kamalan tyhmiä!" Mies huusi kerran haltiakielellä ennen kuin pöytä jonka ääressä Lyron oli istunut lensi sivuun, muutamien miesten päälle ja lattialla seisoi kookas susi, murhanhimoinen katse silmissään. Lattialle äsken siinä olleesta haltiasta jäivät vain tämän repeytyneet vaatteet. "Ne olivat hyvät vaatteet!" Susi karjaisee yleiskielellä ja alkaa murista murhaavasti. Moni mies yritti tässä kohtaa perääntyä vannoen että vain pilailivat mutta oli liian myöhäistä. Lyron huitaisee miestä joka oli aikaisemmin yrittänyt huitaista häntä ja murskaa tämän pään näin ollen lattiaan jättimäisellä tassullaan. Verta roiskui joka paikkaan, mukaan lukien Lyronin päälle ja ihmiset alkoivat nyt säntäillä paniikissa ulos kapakasta. Lyron hyppäsi äsken vielä niin vihaisen ihmisjoukon keskelle ja samalla puraisi muutamaa näistä. Enää Lyron ei tappanut ketään, ainoastaan haavoitti vähäsen, ei tappavasti. Kun kapakka oli viimein tyhjentynyt. Azure pääsi sisään.
Näky ei ollut kaunis. Kapakan pitäjä ja muutama tarjoilija olivat menneet piiloon tiskin taakse ja nyt kurkkivat pelokkaina. Yksi kattolamppu roikkui vain puoliksi kiinni katossa, moni pöytä oli mennyt nurin, samoin tuolit. Vain yksi pöytä oli pirstaleina ja se oli se pöytä jonka Lyron oli nakannut ihan aluksi. Ruumiita oli kolme. Yksi jolta oli brutaalisesti murskattu koko pää ja verta oli pärskynyt ympäri nurkkausta, sekä iso lammikko lattialle. Kaksi muuta ruumista oli tullut päälle tipahtaneesta pöydästä. Tai kuka tietää, ehkä miehet olivat vain tajuttomia. Myös Lyronin tassut sekä etumus, naama mukaan lukien oli veressä. Tietysti kapakan lattiassa oli myös verisiä jalan jälkiä; Lyronin tassuista sekä pakenevista miehistä.
Lyron oli aika alakuloisen näköinen. Selvästikkään mies ei ollut halunnut tätä. "Nyt voisimme mennä toisaalle." Haltia sanoo matalalla äänellä, yhä susimuodossaan pysytellen.

Kun kaksikko lähti toisaalle, Lyron suuntasi neuvottelematta ulos kaupungista, takaisin ihanaan luontoon, joka ei tuominnut ketään. "Sinä sait viedä minut sinun paikkaasi, nyt on sinun vuorosi seurata minua." Lyron ilmoittaa lyhyesti ja jos Azure oli ihmisenä Lyron tarjosi tälle kyytiä selässään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ma Helmi 06, 2012 11:20

Azure

Nainen katsoi kylmästi koko paikkaa, täynnä verta. Nainen huokaisi. "No voih... Tämä oli hyvä paikka ja minä mtöhästyin ilon pidosta.. Tosin tämä meni ehkä hieman pidemmälle." Azure nojasi rauhallisesti oveen. Azure käveli rauhallisesti poikki huoneen ja tuijotti mustaa sutta. "Voi sinua sotkit koko paikan." Azure hymyili rapsutti tätä leuan alta. Naien käveli rauhallisesti kapakassa ja meni hieman rikkinäiselle tiskile. "Kiitos." Naimem sanoi tyynesti ja tiputti pari hopea kolikko pöydälle. Hän käveli rauhallisesti ulos. Hän katsoi mustaa sutta. Nainen riisui takkinasa ja pyyhki sillä suden kasvot verestä. Hän katseli niitä vähäisiä vaatteen riekaleita harmistuneesti. "Ne olivat hyvät vaatteet." Azure murjotti hetken.

Nainen nyökkäsi hyväksyvästi. "Tuon jälkeen tulee pakkomiellekin päästä luonnon helmaan." Nainen nauroi kirkkaalla äänellään. Hän kataahti Lyronin silmiin. "Sinun kanssasi menisi vaikka minne tahansa." Azure yllättyi että hän oli sanonut sen ääneen.
"Taidan kulkea selässäsi.." Azure sanoi ja silitteli suden päätä. Aluksi nainen kuitenkin vain seurasi hieman Lyronia jalan. "Minne olemme menossa?" Hymy huulillaan hän kiri vauhtiaan ja tuli suden viereen.
Azure katseli luonnon pimeyttä ja tummaa tähti taivasta. "Eikö taivas olekkin lumoava? Se saa minut miettimään kuinka pieniä olemmekaan." Azure puhui katsellen taivaalle. Hänen ruskeisiin lyhyihin hiuksiin tuuli tarttui ja heilutteli niitä. Ilma oli leuto, nainen kulkisuden rinnalla hymyillen.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Helmi 08, 2012 10:49

Lyron Brell

Lyron ei ollut valmistautunut Azurelta niin rentoon reaktioon. Ehkä muodonmuuttaja oli odottanut enemmän vihaista reaktiota ihmisten kylässä riehumisesta. Lyron hymyili hyvin kiinnostuneena kun Azure kulki upeasti ja tyynesti nakkaamaan tiskille muutaman kolikon, susi korjasi ihastuneen katseensa kun nainen palasi ja alkoi pyyhkiä verijälkiä toisen naamasta. Lyronia nolotti tämmöinen hoivaaminen vähän joten susi oli vähän mököttävän näköinen. Azurekin kommentoi rikkoutuneita vaatteita jotka lojuivat kapakan lattialla. Niin, Lyron mietti kun he astelivat ulos.

Oli helpotus että Azure halusi myös lähteä ja kun kaunis nainen vielä lisäsi että Lyronin kanssa tulisi minne vain. Susi virnisti Azurelle. Vai niin...
Azure sanoi että taitaa kulkua Lyronin selässä ja Lyron näin ollen nappasi naisen selkäänsä ja lähti ravaamaan metsää päin. Lyron ei vastannut Azuren kysymykseen minne he olivat menossa, ei se oli yllätys.
Kun Azure jätti utelun ja keskitti huomionsa tähtiin Lyron vilkaisi laukatessaan myös taivaalle. Kyllä, taivas oli todella ihana. Samalla kun Lyron vilkaisi tähti taivaalle, tämä vilkaisi myös selässään olevaa Azurea, joka näytti niin kauniilta tuulen puhaltaessa tämän hiuksiin. Kiireesti susi oikaisee katseensa takaisin eteenpäin ja he saapuvat jo metsän reunamille ja siten Lyron jatkaa juoksua taitavasti väistellen puita metsässä.

Pian kaksikko saapuu Lyronin lauman lauman kololle. Siellä täällä näkyy laumalaisia, ensin moni nousee ylös makuultaan tullakseen tervehtimään, mutta kun nämä tajuavat että Lyronilla on seuraa kaikki menevät takaisin askareidensa pariin. Lyron kulkee verkkaisesti hölkötellen luolan luokse, muttei kuitenkaan mene sisään. Hän lähtee kiipeämään vuorenseinämää, jossa pesäkolo on. Lyron on taitava kiipeilemään ketterine liikkeineen ja suurine vahvoine tassuineen. Nopeasti Lyron on kiivennyt Azure selässään kielekkeellä ja kun on tullut jo ilta on sen verran hämärää ja sumuista ettei alas nää enää laumalaisia. Kieleke on sen verran suuri että sinne olisi kylki kyljessä mahtunut nukkumaan vaikka parisenkymmensä sutta, joten Lyronilla ja Azurella ei ole hätää.
Kielekkeelläkin on pieni syvennys sisemmälle vuoreen jossa on nuotiopaikka. Ja syvennyksen seinämillä kasvaa jotain köynnöstä jotka ovat täynnä violetteja kukkia sekä vähän vaaleanpunaisen sävyisiä marjoja. "Ovat maukkaita." Lyron kertoo ja viittaa marjoihin päin.
Tähtitaivas tuikkii, lempeä tuuli tuivertaa ja kukkien tuoksu leijailee. Aika romanttinen valinta Lyronin kaltaiselta mieheltä. "Ylempänä rinteeltä on kuuma lähde, voisimme käydä sillä lämmittelemässä jos kylmä pääsee käsiksi." Lyron sanelee hymyillen Azurelle. "Tai siis voit kyllä käydä yksinkin. Jos minä vaikka tekisin nuotioon tulen sillä aikaa."

//en oikeaastaan tiedä että missä tämä luola tarkalleen on että voisiko tuolla olla kuumalähde, mutta minä nyt sovelsin eikä se varmaan haittaa;3//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Helmi 08, 2012 11:42

Azure

Nainen katseli hilhjaa suden selästä maisemien muuttumista. Pian he olivat jossakin paikassa jota Azure ei tuntenut. Nähtävästi Lyronin ja hänen laumansa asuin sija. Naonen päätteli, kun he saapuivat paikalle ja laumalaisia liikuskeli hiljalleen. Azure piti suden turkista hellästi kiinni ettei vaim putoisi, kun Lyron hyppeli jonnekin ylös päin. He saapuivat nähtävästi suden omaan kotiluolaan. Azure hypähti notkeastipois selästä ja katsoi maisemia. "Kuinka kaunista!" Sanoi ja käänsi katseens Lyroniin. "Asutpa sinä ohanan näköalan yllä. Minä voisin itsekkin asua vaikka kuinka monta vuotta täällä. Pelkkä maisema saa mielen rauhalliseksi." Azure hymyili ja katseli jo hieman kuun valossa heijastuvaa maisemaa.
Nainen kääntyi kokonaan Lyroniin ja mittaili miehen mittoja hetken. Hän voisi ehkä... Azure mietti hymyilen. Hän kuunteli Luronia rauhallisesti. "Ai että täällä on kuuma lähde? Sinullahan on ihanat oltavat täällä." Nainen nauroi. "Selvä. Menen sitten ihan yksin kylpemään, ei mene kauaa." Azure ilmoitti ja lähti luikkimaan sille kuumalle lähteelle.
Hän saapui höyryävän lähteen luokse. Sen vesi oli ihanan sinisen näköistä. Azure ihasteli hetken kunnes alkoi riisutua vaatteistaan. Ensin lähti hame, tietenkin. Nainen heitti isot raskaat kenkänsä hameen päälle, sen jälkeen lähti musta lyhyt paita. Naien oli nyt pelkissä alusvaatteissaan. Hän heitti nekin menemään ja meni hitaasti veteen. Azure tärisi hetken. Kuumaa... Azure mietti ja valui yhä alemmas veteen. Hetken valuen yhä alemmas veteen, lopulta nainen oli aivan veden alla.
Azure noui hetkessä ylös pinnan ylä puolelle ja ravisteli päätään puolelta toiselle. Nainen peseytyi hiukkasen ja nousi ylös vedestä. Hän kuivatteli hetken viileässä ilmassa ja alkoi pukea päälleen.
Azure kipitteli hiljaa Lyronin luolalle ja vilkuili ympäriinsä. "Lyron?" Nainen huhuili. Hän käveli varovaisesti luolan sisälle päin.

//Ei haittaa minua.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Helmi 21, 2012 11:45

Lyron Brell

Musta susi oli liuennut naisen poistuttua kylpemään hakemaan nuotio tarvikkeita ja piki miten niitä löydettyään Lyron palasi kalliolle. Toinen ei ollut vielä tullut joten Lyron luopui suden lämpimästä turkista muuttuen takaisin haltiaksi. Sudet olivat kyllä käteviä, mutta jotain niiltä puuttui; kädet joilla tehdä pienet työt. Lyron alkoi tehdä tulta jotta se lämmittäisi heidän tapaamistaan ihmisen kanssa, vielä sen pienen hetkisen jonka se tulisi kestämään.
Kun tuli oli juuri syttynyt ja päässyt ensiliekkeihinsä Lyron kuuli huhuilua ylempää rinteestä. Azure oli palannut. Metsässä lauman kanssa tottuneena muodonmuuttaja haltia ei tajunnut heti olevansa alasti, tai mikäli mies sen verran sentään tajusi ei hän kuitenkaan tiedostanut siinä heti mitään outoa. Ehkä toisen omituinen reaktio sitten huomauttaisi tästä seikasta mutta juuri nyt Lyron ei ymmärrä olevansa ehkä epäsopivassa puvussa, nimittäin siinä johon oli aikanaan syntynytkin.

"Kuumat lähteet ovat ihmeellisiä." Lyron totesi Azuren tultua takaisin. Tottahan se oli että kuumilla lähteillä oli rentouttavia ja parantavia vaikutuksia. Pieni tuulenvire käy kiellekkeen lävitse ja se saa liekit tanssahtelemaan villisti ja Lyronin ihanat silkkiset hiukset heilahtamaan miehen naaman poikki. Alfa heilautti päätään ja siten ollen hiuksiaa, tajuamatta miten upea liike oikeastaan oli. Lyronhan oli nam. Mies on haltiaksikin kaunis ja silti ei täysin neiti kroppainen. Hiukset ovat pitkät, sysimustat ja kauniin silkkiset. Kaikki miehessä oli kyllä niin sydänten murskaavaa, että oli ihme miten mies ei oikeastaan yhtään tajunnut tätä kaikkea itse. Kaikkien näiden elinvuosiensa aikana ei Lyron ollut käyttänyt viehätysvoimaansa hyväkseen ja pysytteli silti mieluiten suden hahmossa, jossa kaikki tämä kauneus peittyi lämpimän turkin sekä viisaiden silmien kätköihin.

"Eihän sinun ole kylmä?" Lyron varmistaa sillä ei tahtonut Azuren palelevan. Ehkei nuotio olisi tarpeeksi lämmin, mistäs tuota tietää. Vaikka Lyron itse oli alaston, ei hän juuri tuntenut kylmää. Viileä oli totta kai, mutta ehkä vuosikymmenten asuminen metsissä oli karaissut haltiaa.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Helmi 22, 2012 4:46

Azure

Nainen katsoi pientä nuotiota ja alastonta haltiaa edessän. Azuren huulta nyki, kun nainen yritti pitää naurun purskahdusta aisoissa. "Niin tekevätkin. Minä oikein virkistyin siinä. Se oli lähes huumaavaa..." azure sanoi niin hitaasti ja viileästi viimeisen sanan, mutta purskahti lopulta ison ja hellään nauruun. "Voisit pukea jotakin kenties päällesi? Vai?" Azure nauroi ja lähti kävelemään kohti nuotioita. Nainen istahti alas ja tuijotti liekkejä.
"Ei. Ei minulla ole kylmä, mutta jos haluat voisit hyvinkin tulla tähän viereeni lämmittämään minua." Azure virnisti ja katsoi Lyronia, tämän mustia kauniita hiuksia, hänen kroppaansa ja haltian kasvoja. Azure meni lähemmäs, hänen katseensa tuikki kuin tuhat tähteä, oransinruskeät silmät tarkastelivat alfaa pitkään ja hartaasti. "Minulla on mukavaa kanssasi. Minulla olisi ehdotus. Tulisitko aamulla tapaamaan minua taas? Haluan antaa sinulle silloin jotain. Josta on sinulle hyötyä tuossa muodossa." Nainen hymyili lähes kymmenen senttimetrin välimatkan päästä toisen kasvoista.
Nainen vetäisi polvensa lähemmäs muuta vartaloaan, hame oli epämukavan tuntuinen. Se ei tahtonut peittää kunnolla. Nainen vetäisi hametta kunnolla peitteeksi ja nojasi hyvin varovasti Lyroniin. Viehättävä hymy pysyi naisen kasvosvoilla. "Minä pidän sinusta... Enemmän kuin ystävänä." Azure sanoi lopulta rauhallisen hiljaisuuden vallitessa. Nainen ei odottanut toiselta tunteita häntä kohtaan, hän oli muutenkin jo tottunut siihen että häntä kaarreltiin ja torjuttiin. Rajusti tai hellästi, torjumista se kuitenkin oli.
Puna nousi naisen kasvoille, se ei johtunut nuotiosta tulevasta kuumuudesta, vaan Azuren suydämmen pamppailuta. Mitä hän ajattelee minusta? Jaa-a... Azure mietti ja sulki hiljaisena simänsä. Puoliverinen ihmissusi ja haltia. Nainen avasi silmänsä ja katsoi Lyroniin, tuikkivat silmät odottaen. Hymy täyteläisillä huulilla. Azurea olitiin monesti luultu mieheksi, vaikka hän olikin nainen. Naiseksi, hän oli hyvin epäviehättävä, käyttäytyi kuin mikäkin mies. Mutta kun nainen oli yksin, hän unelmoi joskus mekoista ja miehestä, joka rakastaisi häntä paljon.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 11, 2012 9:01

Lyron Brell

Kun nainen pidätteli nauruaan Lyron ymmärsi olevansa jälleen haltia, niin haltia ilman rihman kiertämää yllään. Hyvin hienostuneesti haltia naurahti ja muuttui sudeksi lähtien käymään lähempänä maankamaraa sijaitsevassa luolassa, hakemassa uuden asun. Kohta musta susi palasikin suussaan vaatemyttyjä. Lyron muuttui haltiaksi ja pukeutui ja sen jälkeen tuli istumaan toisen vierelle nuotiolle.
Alfa lupasi tulla tapaamaan Azurea aamulla tämän mökille. Haltia oli Lyronista kovin heikko ja hyödytön, joten olisi mukava saada jotain josta olisi apua ja iloa siihen olomuotoon. Samalla kun Lyron mietiskeli äskeisiä hän myös kiinnitti huomiota toisen kiemurteluun hameen kanssa. Olipa helppoa olla mies, ei tarvinnut koskaan kestää hameita. Tosin ei Azurenkaan tainnut kovin usein tarvita kestää niitä sillä eivät moiset naisellisuudet kuuluneet hänen tyyliinsä. Hameen kesytettyään nainen nojautui Lyronia vasten, mitä vastaan miehellä ei kyllä toisaalta ollut mitään, mutta seuraavat sanat mitä neito sanoi olivat hyvin ristiriitaisia eikä Lyron oikein tiennyt mitä sanoisi. Azuressa oli paljon enemmän säpinää, kuin monessa Lyronin viime vuosikymmenen aikana tapaamissa oli, mutta että alkaa seurustelemaan. Ei varmasti alfa itsekkään tiennyt halusiko tämä naisen itselleen vai ei. Moni sanoisi Lyronin olleen aivan liian kauan petona, että ymmärtäisi enää olevansa haltia, vapaa eläimiin kohdistuvista vapaudenrajoittajista, säännöistä.
"Meillä on molemmilla omat laumamme. Olemme ikuisesti vastuussa niistä. Pahoittelen, mutten usko että tästä tulisi mitään." Asia ehkä ulostui miehen suusta näillä sanoilla, saaden kaiken kuulostamaan kovin harmaalta ja tunteettomalta, mutta kyllä Lyron todella piti Azuresta ja oli pahoillaan itsensä vuoksi ettei siitä oletettavasti tulisi mitään.
Toisen ihanat silmät tuijottivat miestä, heidän kasvonsa olivat niin lähekkäin... Yhtä äkkiä Lyron vain painoi huulensa toisen huulille yrittäen suudella tätä vaikka olikin äsken sanonut ettei uskonut heidän jutustaan koskaan tulevan mitään.
Vetäessään kasvonsa kauemmas Azuresta Lyronin kasvot olivat tyynet, siltikin välittävät, eivät missään nimessä kylmät. "Anteeksi." Musta susi saa vielä sanottua pienoisen huokauksen saattelemana.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ma Maalis 12, 2012 3:53

Azure

Nainen kuunteli hiljaisena toisen sanoja. Hän ei halunnut kuulla tuollaista. Hän ei halunnut sitä. Elämänsä ensimmäistä kertaa hän ei halunnut saada pakkeja. Ei häneltä. Azuren kasvot näyttivät jähmettyneiltä. Hänen suunsa oli pienesti raollaan ja silmät kiiluivat nuotion valossa. "Ymmärrän..." Azure sanoi hiljaisena. Sitten äkkiä vain, kuin uni joka toi levollisen tunnelman. Lyron suuteli häntä. Azuren silmät sulkeutuivat hetkeksi. Sitten ne avautuivat taas. Silmien kiilto loisti haaleasti. "Älä... Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi." Azure sanoi hiljaisena. Hän vetäisi itsensä suoraksi ja käänsi kasvonsa pois miehestä. Azure oli jo pitkään kieltänyt naisellisuutensa, mutta tunteet jotka hän tunsi juuri sillä hetkellä ottivat vallan. Pienesti, vain hyvin hiljaisesti naisen kasvot punoittivat ja kääntyivät. Silmät punoittivat hiljaa, lyhyesti pienet kyyneleet valuivat naisen poskille. "Eikö..? Eikö meillä olisi mahdollisuutta..?" Azure kysyi hiljaisena, mutta tiesi sen olevan turhaa. Intämminen kohtalon kanssa oli turhaa. Ajan hukkaa. Nainen piteli itseään, kun kyyneleet valuivat poskille. Pää painui rintakehää vasten. "Minä rakastan sinua... Eikä sillä ole merkitystä olemmeko erossa vai emme. Haluan vain tulla vihdoin onnelliseksi. Haluan elämääni tarkoituksen... Lyron..." Azure kuiskasi ja pyyhki kyyneliään. Hän nosti katseensa hiljaisen ja painautui haltian rintakehää vasten, aivan varovasti. "Anteeksi..." Nainen sanoi ja vetäisi itsensä takaisin suoraksi ja nousi sitten hyvin hiljaisena pystyyn. Hän ei pystynyt juuri nyt katsomaan haltiaa silmiin. Olen säälittävä... Hitto. Azure ajatteli ja pyyhkäisi silmiään. "Minä odotan sinua. Huomenna aamulla. Lupaatko tulla luokseni? Vai jäätkö tulematta." Lopun lauseesta nainen kuiskasi vain ja siirtyi luolan suulle. "Minä rakastan sinua, eikä siitä muutu. Ei se haittaa minua että olisimme erossa. Minulla olisi ainakin jokin päämäärä." Azure virnisti surullisesti. Hän huokaisi, "Nähdään huomen aamulla. Lyron." Azure huikkasi ja hyppäsi luolan suulta. Hän iskeytyi maahan voimalla, niin että siihen jäi ihana kuoppa. Nainen lähti juoksemaan kovaa vauhtia metsään.
Hän väisteli puita neutraali ilme kasvoillaan. Mutta syvällä sisällä, nainen itki. Onnellisena sekä onnettomana. Azure saapui hiljaa talolleen, hän avasi oven ja astui sisään. Sudet nostivat päätään, mutta painoivat päänsä alas, astiessaan painostavan ilmapiirin valitsevan emäntänsä ympärillä. "Heh... Niin. Eihän siitä olisi tullutkaan mitään.." Azure yritti vaikuttaa itselleen, muttei voinut. Hän ei pystynyt. Hän oli rakastunut, rakastunut kuollakseen muodonmuuttajaan. Azure siirtelöi tavaroita ja otti hiljaisena laatikoista asioita. Hän värkkäsi niitä koko yön. Mökiltä kuului kauas ääniä. Vaimeina. Nainen kävi vielä eräässä paikassa ja osti sieltä erään esineen. Sitten Azure tuli kotiinsa. "Valmista." Nainen totesi ja hymyili itsekseen. Hymy vaihtui silti haikeaan ilmeenseen. Azure laittoi asiat kauniisti esille. Hän meni huoneeseensa ja lukitsi oven. Nainen makasi hiljaisena sängyllään ja katsoi kattoa. Kuu paitsoi ikkunasta Azuren kasvoille. Hän hymyili hiljaa, koskettaen huuliaan. Sulkien silmänsä ja muistellen toisen hellää kosketusta. Rakastunut... Niinpä niin.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Maalis 17, 2012 2:23

Lyron Brell

Lyron nyökkäsi vain lyhyesti neidon vaatiessa Lyronia tulemaan aamulla käymään mökillään. Mies tulisi varmasti, mutta äänetön lupaus oli yleensä hyvin selvä sain lupauksen antajalle.
Kun nainen sitten juoksi ja loikkasi alas kiellekkeeltä Lyron ei yllättäen säikähtänytkään naisen puolesta, vaan jokin miehessä sai tämän luottamaan naiseen niin että hän oli varma että Azure oli kunnossa tuon hyppynsäkin jälkeen. Lyron jäi ylös kielekkeelle nuotion ääreen ja sieltä katsoi kun Azuren hahmo katosi metsän puiden sekaan. Aikansa makoiltuaan ja mietiettyään asioita Lyron nousi, riisuutui ja otti suden hahmon. Vaatteet eläin kantoi suussaan ja laskeutui alas rinnettä.

Musta susi oli luolan perimmäisessä nurkassa minne laski vaatteensa ja kävi kerälle nukkuakseen, muttei uni tullut vielä. Azurelle niin sanominen... Se oli ollut vaikeaa. Aikanaan Lyron oli kuitenkin usein tyrmännyt liian innokkaat tyttöystävä ehdokkaat. Myöskin itsensä kanssa Lyron oli päättänyt että ei avioituisi koskaan jonkun kanssa, joka ei jakaisi hänen maailmaansa. Azure jakoi, ainakin omalla tavallaan. Ehkä Lyron oli vain väärässä noudattaen sudellisia, eläimellisiä, sääntöjä. Olihan hänessä silti vielä inhimillisyyttäkin, olihan hän osaksi haltiakin. Lyron nukahti näiden aatosten varjoamana.

Aamulla melkein heti auringon noustua myös alfasusi oli ylhäällä. Muutenkaan uni ei ollut maistunut koko yönä kovin hyvin ja olihan hänellä tärkeä tapaaminen. Lyron muuttui haltiaksi ja pukeutui. Muutamat liikkeisiin heränneet laumalaiset olivat ihmeissään johtajansa yllättävistä haluista viettää aikaa haltiana, mutteivat kehdanneet puuttua. Lyron oli pukeissa ja valmiina lähtemään.
Haltia juoksi melkein koko matkan kallioille missä oli ensimmäisen kerran Azuren tavannut siellä hän kertaa mietteitään taas. Azure ei pelännyt tai halveksunut Lyronia. Azure ei ollut kuvottunut tai kiljunut edes silloin kun Lyron oli riehunut kapakassa. Azure oli todella erilainen nainen vaikka sisimmissään tuntuikin olevan ihan yhtä neiti kun kaikki muutkin. Varmaan jokainen poikatyttö unelmoi silti siitä ihanasta satujenprinssistä ja linnasta ja mekoista ja kaikesta siitä.

Lyron asteli Azuren mökin pihaan, hänen tulonsa oli oletettavasti huomattu sillä susi tuli myötä tuulesta joten susien nenään vieraan uros suden haju oli taatusti leijaillut. Lyron tosiaan löyhkäsi sudelle aina. Vaikka mies olisi kuinka haltiana, eläimet haistoivat hänen sisimpänsä; suden.
Haltia mies ei tiennyt mitä tehdä joten hän seisahtui Azuren pihalle. Lyron vaikka odottaisi naisen heräämistä jos tämä sitä vaatisi. Lupauksensa hän kuitenkin pitäisi. Se olisi vähintä mitä Lyron saattaisi tehdä.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
EdellinenSeuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia