Kaikki ei ole miltä näyttää|| Nipustin


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Nya

Viesti La Maalis 17, 2012 4:43

Azure

Nainen makasi sändyllä liikahtamatta. Hänen katseensa oli katossa kiinni, mutta lopulta kun hän nousi ylös istumaan peitto päällä ja hiukset aivan mullin mallin, nainen vain tuijotteli hitaasti kaikkialle. Yö oli mennyt todella mutkikkaasti. Ensin oli pitänyt tehdä kaikenlaista ja sitten hän oli pyörinyt tunti kausia sängyssä, saamatta unta. Azure nousi lopulta hiuksia pörröttäen ylös sängystä. Hän venytteli ja ähki selkänsä jäykkyyttä. Todennäköseosti hän oli vain nukkunut huonossa asennossa. Nainen riisui hameen päältään, joka oli unohtunut päälle ja vetäisi vihreät pitkät housut jalkaansa. Mustan hieman ruttuisen paidan hän heitti pois ja puki päälleen musta löysän hihattoman napapaidan. Nainen kulki huoneestaan keittiöön. Lyron ei ollut vielä tullut. Azure keitti vettä. Sillä aikaa kun vesi alkoi lämmetä, nainen otti viisi lautasta ja iski niihin raakaa lihaa. Hän vei ne lisärakennukseen ja laski lattialle. Sudet tulivat hakemaan ruokansa, ne hotkaisivat lihan hetkessä suuhunsa. Azure meni takaisin päärakennukseen ja kampasi hiuksensa nopeasti. Hän otti kiehuvan veden pois liedeltä ja kaatoi sen teekuppiin, siinä hän haudutti hieman teetä ja joi sen ihan hiljaisena istuskellen keittiön pienellä pöydällä.
Nainen katseli pöydälle, johon hän oli laskenut ne asiat mitkä hän halusi antaa Lyronille. Tuuli toi tullessaan tutun haltian ja suden hajun. Azure nosti katseensa ulos, ja tuijotti musta hiuksista haltiaa.
Sudet haistoivat hetkessä toisen suden hajun ja valöpastuivat, mutta kun ne huomasivat että emäntä lähti ovesta ulos, kuin hypnoosisoitu ne tajusivat että tuonne ei nyt ihan kannata mennä rähisemään. Rox esti Darkin yrityksen rynntätä ulos, se joutui tyytymään katselemiseen. Azure tuli melko keskinkertainen nyytti sylissään haltian luo. Tämän hymy oli todella ystävällinen. "Ihanaa kun päätit tulla." Azure sanoi ja ojensi nyyttiä Lyronille. "Siinä, ajattelin että tarvitsisit uudet vaatekerrat kun ne silloiset menivät hieman rikki. Siinä mukana on ostamani koru, jos nyt edes pidät sellaisia kaulassasi..." Nainen hymähti, mutta äänestä päätellen se oli vain ystävällistä ja välittävää tuhinaa. Nainen käänsi katseensa pois miehestä.

"Minusta olisi kivaa, jos voisin joku kerta tulla taas luoksesi. Ihan vain huvin vuoksi, jos sinulla on vain aikaa. Kun ei minulla ole täällä mitään kunnollista tekemistä, kuin kävellä ja kohottaa kuntoa laumani kanssa..." Azure sanoi katse suunnattuna sivulle. Hän näytti lempeältä. Nainen ei tiennyt mitä hän vielä siinä puhuisi tai tekisi. "Onko sinulla tänään menoa?" Azure kysyi yllättäen, yllättyen itsekkin. Miksi hän tälläisiä kysyi? Eihän toisella olisi mitenkään aikaa kun oli oma lauma jota piti kokoajan olla vartioimassa tai neuvomassa tai jotakin muuta. "Miten siihen sinun laumaasi voisi liittyä?" Nainen vaihtoi hetkessä puheenaiheen. Hän tuijotti kirkain silmin haltiaa. Azuresta olisi kivaa ehkä kuulua toiseen laumaan, mutta hänellä ei ollut eläimellistä muotoa, vain osittain sellainen. Azure tahtoi olla Lyronin kanssa jotenkin, mutta jotenkin hän epäili itseään. "Noh, mitä minä sinua hidastan. Sinulla on varmasti paljon tekemistä tänään. Niin kuin lauman johtajalla on aina." Azure sanoi ja katsoi suoraan Lyronin silmiin.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 18, 2012 12:20

Lyron Brell

Onneksi Lyronin suunnitelmalle istua Azuren talon edessä loppu päivä ei tullut tarpeeseen sillä hyvin piean toisen saapumisen jälkeen Azure tuli ulos mukanaan kasa jotain mikä vaikutti kovasti vaatteilta. Lyron käännähtää Azurea päin ja vaikka yrittikin hymyillä hänen kasvonsa eivät liikahtaneetkaan mihinkään suuntaan.
Azere ilmaisi miten oli ihana kun Lyron oli päättänyt tulla ja sitten ojensi haltialle uuden vaatekerran vanhan rikkoutuneen tilalle. Nyökkäämällä Lyron kiitti lahjasta ja otti ne vastaan. Koruja? Hmm, ei Lyron tosiaan ollut pitänyt sellaisia aikoihin.
Haltia mies piteli toisella kädellään vaatepinkkaa ja toisella kädellään kohotti korun silmien tasolle ja tutkaili sitä katseellaan. "Kiitos." Lyron lisäsi yhä korua tutkaillessaan. Mielellään hän pitäisi Azurelta saamaansa korua.

Nainen oli kääntynyt haltiaan selin tämän tutkaillessa korua ja vasta neidon puhuessa Lyron katsoi jälleen Azureen. Toinen näytti yllättävän lempeältä vaikka haltia oli vaistoavinaan sekalaisia tunteita toisen sisällä.
Kun Azure katsoi jälleen Lyronia päin ja esitti kysymyksen siitä mitä Lyron tekisi tänään haltia mietti hetken olisiko hänen järkevää enää sekoittaa enempää naisen tunteita lupautumalla hänen seurakseen myös täksi päiväksi. Ehkä pitäisi vain antaa olla ja jättää haava paranemaan. Niinhän sitä sanottiin että jos haavoja liiaksi nuolee ne eivät paranisi.
Kuitenkin kun Azure ehti kysyä ennen Lyronin vastaamista miten miehen lauman jäseneksi tultaisiin meni Lyron hieman hämilleen. Se tosin näkyi vain silmien suurentumisena.
"Sinun on oltava yksi meistä; eläin." Lyron sanoi ja hänestä tuntui toisaalta pahalta sanoa ääneen kaikki se mitä hän oli oikeastaan yöllä miettinytkin: Hänen ja Azuren eroavaisuudet, syyt mikseivät he voisi olla yhdessä. "Eivätkä sinun laumalaisesi omista inhimillistä olomuotoa tai he eivät kommunikoi haltioiden tai ihmisten kanssa." Lyronia sattui. Hän tunsi sen syvällä sisimmissään häneen sattui. Susi hänen sisällään ulvoi hiljaa ja haltia oli vaiti.

"Azure..." Lyron aloitti, muttei hänellä oikeasti ollut sanoja sille mitä hän halusi kertoa. "Sinun laumasi tarvitsee sinua. Metsän oikeus tarvitsee minua. Mutta silti." Mutta mitä? Lyronin ei tarvinnut sanoa sitä. He molemmat tunsivat sen. Lyron oli kuitenkin eläin, eläimen vaistot kertoivat kyllä kaiken tarvittavan.
Haltia pujotti Azuren antaman korun kaulaansa, laski vaatteet erään kiven päälle ja tuli aivan lähelle Azurea. Miehen silmät katsoivat naisen silmiin ja hän oli hieman kumarassa niin että heidän kasvonsa olivat kohdakkain. Lyron tunsi Azuren hengityksen, toinenkin varmasti tunsi Lyronin hengityksen. Aurinko nousi juuri puiden yläpuolelle ja valaisi upeasti Azuren kasvot ja Lyron ymmärsi miten kaunis toinen todellakin oli. Kaunis, terhakas ja upea.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Su Maalis 18, 2012 12:38

Azure

Nainen kuunteli silmät tuijottaen miehen kasvoja. "Hiljaa..." Azure sanoi, enemmänkin käskynä kuin kehotuksena. Hän siirsi etusormensa Lyronin huulille. "Tiedän kyllä, ettei se onnistuisi. Lauman johtajilla on liikaa kaikenlasísta. Tiedän sen varsin hyvin itsekkin kun olen sellainen. Turha sitä on kieltää..." Azure sanoi ja tuli aivan lähelle, niin lähellä että heidän nenänsä olisivat voineet koskettaa hipaisten. Nainen laski toisen kätensä miehen olkapäälle ja hymyili surullisesti. "Ei se minua haittaa ettei laumaasi voisi liittyä, minäkään en voisi liittyä siihen, saati sitten jättää omaani." Azure kuiskasi, hän kuitenkin meni kauemmaksi ja käänsi katseensa muualle. Hänen kasvonsa menivät neutraaliksi, eikä niistä saanut minkäänlaista tunnetta irti. "Olemmeko niin erillaisia..." Azure kuiskasi ja vilkaisi lisärakennukseen, josssa sudet tuijottivat ikkunasta. Nainen hymähti lempeästi ja käänsi katseensa Lyroniin. Hän hymyili lempeästi, naisellisesti ja herkästi. Sellainen kuin Azure oli ja tuli olemaan.
"Kaikkilla on omat elämät, joita elää. Mutta hyvin harvoi jollekkin sattuu niin että hän haluaa jakaa elämänsä muun kuin itsensä kanssa. Niin kuin minä... Minä haluan jakaa elämäni surut ja ilot kanssasi! Vaikka se pitäisi tehdä salassa kenenkään tietämättä. Minulle riittää että sinä vastaat tunteisiini! Ennen sitä en voi jatkaa elämistämi, haluan rehellisen vastauksen! Ilman minkäänlaisia selityksiä. Pelkkä kyllä tai ei rittää..." Azure sanoi ja hänen äänensä värisi. Nainen peitti toisella kädellä kasvonsa ja kyyneleet pääsivät valumaan tämän poskia vasten. Hän peitti kasvonsa maailmalta, ainoa puoli jota hän oli peitellyt. Heikkoutensa, rakkautta kohtaan. Hän oli heikko kun hän rakasti niin palavasti. Nainen pyyhki kyyneleensä ja naurahti sitten. "Olen kai sitten ihan säälittävä... Menne tästä muualle itkemään..." Azure naurahti taas ja siirtyi haltian luolta kaemmaksi.

//Annan sinulle vapaat kädet, miten Lyron aikoo reagoida tuohon. Saat ihan minun puolestanikin hitata

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 18, 2012 1:25

Lyron Brell

Hiljaa mies oli kuunnellut Azuren puheita sillä kaikki mitä kumpikaan heistä oli sanonut, oli jo jotain minkä toinen tiesi. Kaikki mitä he puhuivat eivät myöskään muuttaisi mitään. Se mitä tässä loppujen lopuks tapahtuisi, se oli yksin kohtalon tiedossa.

Kun Azure oli nyt viimeistä kertaa menossa pois päin Lyronista ja sanoi menevänsä muualla itkemään Lyron tuli aivan lähelle neitoa muutamalla nopealla askeleella napaten tämän käsivarsilleen. "Kyllä." Muodonmuuttaja sanoi vastaukseksi Azuren kysymykseen jonka nainen oli muotoillut juuri Lyronille sopivaksi. Sen kummempia sitten miettimättä Lyron painoi huulensa kiihkeästi naisen huulille. Tämä suudelma oli pidempi ja intohimoisempi kuin edeltäjänsä ja siinä ei ainakaan jääneet kummankaan tunteet epäselviksi. Lyron toimi ensimmäistä kertaa vuosiin vastoin eläimenluontoaan ja oli kuin haltia, joka hän oli ollut jo syntyessään. Oli melkein kummallista huomata miten vahvat vietit myös haltialla oli kun jo ihan huomaamattaan suudelman aikana Lyron alkoi astella Azure sylissään kohti neidon mökkiä.
Koko hänen kehonsa tahtoi Azuren. Hänen sutensa tahtoi suojella, varjella ja pitää huolta Azuresta. Hänen haltiansa halusi koskettaa, rakastaa ja tehdä Azuren onnelliseksi.
Lyron laski Azuren sylistään naisen mökin oven suulla ja katsoi tätä katseella, joka selvästi merkitsi jotain. Lyron kuitenkin piti yhä naista lähellään, heidän kehonsa koskivat toisiaan. Ehkä näin mies yritti estää toisen karkaamisen, ei sitä oikein voinut selittää, tuskin tiesi mies itsekkään. Lyronista olisi törkeää tulla sisälle kutsumatta, se saattoi ollu syy miksi mies alitajuntaisesti pysähtyi juuri oven edessä. Lyron ei sanonut mitään, mutta kosketti hellästi Azuren hiuksia heidän kasvojensa ollessa myös erittäin lähekkäin kuten kehotkin.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Su Maalis 18, 2012 2:08

Azure

Nainen tunsi kuinka mies tarttui hänen käteensä ja pyöräytti hänet toisin päin. Miehen ääni kaikui naisen päässä ja huulet painautuivat hänen huulilleen. Azure vastasi siihen yhtä kiihkeästi, kuin Lyron sen teki. Nainen kulki miten mies tahtoi tai miten hän nyt kehollaan käski. Azure piti itsensä automaattisesti miehen lähellä. Hänellä oli hyvä olla. Haltia pysähtyi oven suulle. Azure kohdistuí vihdoin katseensa Lyroniin ja hymyili. Kyyneleet virtasivat vieläkin, mutta ne eivät ilmaisseet surua, vaan onnellisuutta. Azure pyörähti miehen sylissä toisin päin ja tarttui oven kahvaan. Naista nauratti kun hän kurkotteli ovea auki miehen syleilyssä. Azure pyörähti uudelleen katsoi Lyronia aivan suoraan silmiin ja suuteli häntä vielä kerran. "Tervetuloa minun matalaan majaani..." Azure sanoi ja hymyili hiljaa. Lyron leikki naisen hiuksilla ja Azure hymyili ja naurahti sitten. "Menemmekö vai? Emme?" Azure hymyili ja alkoi liikkua Lyronin läheisyydessä mökin sisälle, hän kääntyi vähän väliä virnistelemään hatialle. Azure tuijotti hiljaa Lyronia, hänen kasvonsa olivat lempeä ja iloinen. Azure nojautui hieman haltiaan. Hän halusi samaa mitä Lyronkin. Hän hymyili ja vei käteensä toisen niskalle ja hyväili toisella kädellä tämän poskea ja vei sitten suunsa tämän korvalle. "Rakastan sinua" Azure kuiskasi ja meni niin lähelle että heidän vartalonsa koskivat taas.

//Tulipas lyhyttä... Koska sinä viet nyt juonta :)

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Maalis 21, 2012 10:22

Lyron Brell

Nainen kutsui Lyronin sisään toivottamalla tämän tervetulleeksi matalaan majaansa ja avaten oven. Mies ei vastaa toisen kyselyihin menisivätkö he sisälle vai eivät, mutta Lyron ottaa askelia naista kohti edeten työntäen Azurea selkä edellä taloon.
Hetkeksi Lyron seisahtui kun Azure sanoi rakastavansa häntä. Mies saattoi hyvinkin uskoa toisen olevan tosissaan ja pysähtyi kysymään itseltään rakastiko hänkin Azurea. Kyllä, kyllä taisi rakastaa. Hyvin hellästi Lyron silitti Azuren poskea ja puhui tajuamattaan haltiakielellä. Mies vastasi Azuren tunteisiin, ja kyllä sen helposti katseesta ja äänensävystä ymmärsikin. Muutenkin haltiakieli oli niin romanttinen ainakin jollekulle joka sitä ei hallinnut.

Nopealla vilkaisulla haltian tarkat silmät olivat hahmottaneet Azuren asunnon ja nyt hellästi mies työnsi Azuren tämän vuoteelle, selälleen. Lyron tuli itse neidon päälle ja suukotti tätä ensin kaulalle hellästi kerran, sitten yhtä hellästi leukaan ja lopulta suudelma huulille.
Yllättäen Lyronia alkoi epäilyttää hänen omat tunteensa. Toimiko hän näin eläimellisten vaistojensa kautta vai haltian hormoonien? Ehkä Azure ei halunnut ollenkaan samoja asioita miehen kanssa, vaikke Lyron ollut täysin varma mitä halusi. Sen hän tiesi että vaikka hänen mielessään kävisi minkälainen kuhina tahansa, hänen täysin huuman vallassa oleva kehonsa ei lopettaisi ainoastaan niin heppoisin perustein. Jos Azure kuitenkin kieltäytyisi niin Lyron perääntyisi välittömästi.
Kaikki toiminta pysähtyi jälleen yhteen merkittävään katseeseen, mutta nyt se oli täysin erilainen kun kaikki muut olivat olleet. Ehkä oli totta että Lyronin pitäisi oppia haltiamuodossaan kommunikoimaan enemmän, mutta onneksi miehen katseet olivat hyvin puhuttelevia.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti To Maalis 22, 2012 10:48

[K-16]
Azure

Azure kuunteli Lyronin kiihkeää hengitystä. Kasoi tämän kasvoja ja tunsi kuinka hän halusi haltiaa. Yhtälailla kun Lyron häntä. Lyron lähti hieman tuuppimaan naista eikä AUre sitä pahaksi pistänyt. Hän tunsi miehet kuin omat taskunsa. Heidän halunsa ja huumansa. He saaouivat Azuren vuoteelle. Ennen kuin Lyeon ehti tehdä mitään. Azure sulki nopeasti oven. Haltian työnsi hänet selälleen vuoteelle ja nainen vain katseli ja nautti toisen antamasta hellyydestä sitten Lyron pysähtyi hetkeksi jatkoi ja pysähtyi taas. Azure tunsi miehen pujuttelevan ilmeen ja hymyili vain vastaan. Hän antaisi koko lehonsa Lyronille jos se oli tarpeen. Naisen kädet lähtivät miehen niskan päälle. Painaen päätä helläsi kohti naisen kasvoja. Azure suuteli miestä ja hymyili yhä iloisemmin. Azure ei pistänyt pahakseen mitä ikinä haltia nyt oikeastaan aikoisu. Nainen kyllä tiesi mitä mies tekisi ja siihen leikkiin Azure lähti mukaan.
Naisen kädet menivät Lyronin rintakehän päälle ja nainen alkoi sormeilemaan haltian paidan kanssa. Hän rupesi availemaan tämän nappeja. Huolellisesti ja rajhallisesti. Yhä hellä hymy huulillaan. Nainen avasi tämä paidan, hän riisui sen aivan hitaasti. Koskien, tunnustellen miehen rintakehää. Azure hymyili. Hän nousi hieman ja suukotti haltiaa kaulaan sitten hän lähti "valumaan" alaspäin. Pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi Lyroniin. Katse kertoi tarpeeksk. Hellyyttä, lämpöä ja rakkautta täynnä oleva katse. Azure nuolaisi kielenpäällään miehen rintakehää. Sitten hän palasi miehen huulille suudellen niitä. Nainen oli aivan miehen armoilla. Hän hymyili ja makasi siinä Lyronin alla. Hiuksiaan koskien ja naurahti hieman. Azure koski haltian mustia, pitkiä hiuksia ja nousi taas ylemmäs. Hän suukotti tämän otsaa sitten korvaa ja sitten kaulaa. Kädet olivat painautuneet miehen rintakehään vasten. Paljas iho tuntui hyvältä, Azure katseli hieman epäluuloisena ja vilkaisi Lyronia. "Saanko minä?" Azure kysyi arasti. Nainen katsoi suoraan Lyronin silmiin ja virnisti.

//Tässähän tulee kuuma :D

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 25, 2012 11:47

Lyron Brell

Azure oli oma-aloitteinen ja riisui kumppaninsa paidan, sievästi yksi nappi kerrallaan sitä raottaen. Lyron oli todellakin tällä hetkellä aivan liikaa kuten muutkin hormooni hullaantuneet miehet, ainakin omaan makuunsa, mutta eihän sille voinut mitään.
Azuren riisuttua Lyronin paidan mies kiskaisee myös Azuren yltä tämän paidan, ei tosin aivan yhtä hienostuneesti mitä Azure oli riisunut Lyronin paitaa. Selvästikkin tässä oli vain yksi päämäärä ja sinnehän sitä tähdättiin. Lyronilta olisi varmasti koska vain kysyttäessä löytynyt riittävästi syitä kääntää päänsä ja lopettaa, muttei onneksi kukaan kysynyt.
Molempien hengitys oli kiihtynyttä ja eleet sekä liikkeet selviä. Intohimo ja kuumuus olivat melkein käsintunnusteltavissa ilmassa. Molemmat halusivat samoja asioita. Azuren kädet olivat muodonmuuttajan paljaalla rintakehällä ja sitten neito kohotti kauniit silmänsä Lyronin kasvoihin, katsoen tätä silmiin. "Saanko minä?" kuului kaino kysymys ja sitä seurasi melkein välittömästi varma vastaus: "Ihan mitä vain ikinä keksisit halutakaan."
Lyron suuteli Azurea ympärisiinsä samalla kun hänen ihana pehmoiset ja sirot haltiakätensä riisuivat heidän vaatteensa. Takaisin ei tainnut olla enää kääntymisistä. Sinä samaisena aamupäivänä todellakin tapahtui jotain joka tuli mullistamaan heidän elämänsä.

//Otetaankos tästä aikahyppy eteenpäin?:)//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ma Maalis 26, 2012 9:15

//Sopii :)

Azure

Nainen hymyili ja sulki silmänsä. Kaikki oli niin ihanaa, kuin unta. Heidän kohtalonsa olivat jo.silloin sidottu yhteen.

Tuon kaiken mullistavan ihanien asioiden jälkeen nainen heräsi. Hän kurkkasi viereensä. Siinähän Lyron makasi. Näytti ainakin naisesta nukkuvan. Azure hymyili ja siirsi miehen hiuksia hieman sivuun. Kasvot näyttivät niin siroilta ja lempeiltä toisen nukkuessa. Azure suukotti Lyronia otsalle ja nousi hieman ylös. Nainen piteli peittoa ainoana peuttonaan. Azure mietiskeli hetkisen, kunnes noukki lattialta paitansa ja housunsa. Hän puki joten kuten päälleen ja jäi sitten makaamaan vielä pedille, jossa mies oli. Azure hymyili hiljaa. Hassua kuinka se olikin käynyt niin nopeassa. Pelkässä hormoonien tuottamassa huumassa haluten toinen toisiaan. Se oli jotakin, jota naien ei osannut selittää. Elämää, intohimoa, kihottumista sun muuta sellaista. Nainen nousi hiljaa ylös sängyltä ja kävi päästämässä laumansa ulos. Ja meni keittiöön keittämään kupilliset teetä.

Lopukta kun tee vesi kiehui jnainen lähti sitä hakemaan hänen vatsansa protestoi. Azure juoksahti ulos, meni kauas mökistää ja oksensi. Mitä? Mitä tämä on? Nainen mietti, mutta tiesi jo mitä se oli. Hän oli tulossa raskaaksi. Nämä olivt raskauden merkit. Kehtaisiko hän käydä sanomassa Lyronille? Azure tallusteli takaisin mökkiinsä kaatoi veden teebkuppeihin ja rupesi sitten haiduttamaan sitä. Nainen lähti teekupit käsissään kävelemään kohti makuu huonetta. Miten hön nyt oikein muotoilisi uutisen? Sanomalla heti toisen herättyä että hän saa lapsen? Ehkä pienen hengähdys tauon jälkeen. Kun Lyron olisi herännyt. Azure istahti sängylle ja laski kupit yöpöydälle. Hän mietti vakavana. Hänestäkö muka äiti? Ei nainen itseään pystynyt kuvittelemaan äidiksi. Azure tuijotteli hiljaisena seinää kohti vilkai mieheen ja hymyili hieman.

//Lapsi tulossa! Ahahaha! ;D

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Maalis 28, 2012 2:37

[K-16]

//Mietin että pitää varmaan olla tuo ilmoistus mutta en ollu varma ni pelasin kuitenkin varman päälle:D//

Lyron

Orgasmin väsyttämänä Lyron oli väsähtäny ja vaipunut pian sikeään uneen. Olihan mies sitä paitsi valvonut miltein koko yön niin näin aamullakin unen päästä sai helposti kiinni. Auze oli jo noussut ylös, pukeutunut ja hiippaillut muualle puuhailemaan. Lyron oli tajunnut naisen nousevan ylös sillä nukkui aika koiramaista unta, mutta ei kuitenkaan noussut sillä halusi vielä nukkua väsymystään.

Ehkä puolentunnin kulutta Azuren heräämisestä haltia mies oli noussut ylös ja seisoen selin oveenpäin oli juuri napittamassa paitaansa kiinni. Muodonmuuttajalla oli toisaalta vähän sekava olo, mutta taas toiseelta hänestä ei ollut tuntunut pitkiin aikoihin näin hyvälle. Seuraavaksi pitäisi kai keskustella Azuren kanssa seurauksista.
Lyron tiesi että yhdynnästä saattoi aina tulla raskaaksi, joten asiasta olisi varmaan keskusteltava. Ehkä Lyronista tulisi ihan hyvä isä; johdonmukainen ja huolehtiva, mutta silti matkaan tulisi ongelmia. Yleensä susien laumassa lisääntyä saivat vain alfauros sekä naaras, Lyronnin lauma oli tästä vapaantuneempi, mutta silti pennun pitäsi syntyä laumaan, ei sen ulkopuolelle. Lyronin toiminta oli toisaalta ollut eläimellisten vaistojen varaista, mutta silti laumansääntöjen vastaista.
Lapsesta saattaisi tulla Azuren ja Lyronin pieni salaisuus. Ehkei vielä tarvinnut miettiä tätä, eihän voinut olla varmaa tulisiko tästä pentuja vai ei.
Lyron pudisteli päästään moiset ajatukset ja sitten asteli ulos makuuhuoneesta, jättäen paitansa napituksen myöhemmäksi. Kun ulko-ovi oli auki Lyron tuli oviaukkoon katsomaan olisiko Azure pihalla. Siellähän nainen vähän kauempana näytti olevan. Haltia nojasi ulko-oven karmiin valkoinen kauluspaita aukinaisena, upeat hiukset aina yhtä ihanina ja harvinaisesti pikkuruinen hymy huulilla. "Huomenta." Lyron sanoi pää myös hituisen kallellaan. Kuinka Lyron olikaan sinkku sillä tämä oli varmasti tämän metsän kuumimpia; niin eläimistä kuin haltioistakin!

//Kylläh, Lyron on niin hot >W<
Mietin että etkös sinä halunnut että syntyisi poikalapsi? :) Kun mä oon miettiny tuota Lyronin tilannetta silleen että minä haluan lapsen, mutta Lyronin hahmo ei välttämättä. Ja sitte oon pohtinu tätä oikeesti aika paljon ja ehkä pitäis keskustella tästä jossain yksäreillä ni ei kaikki tila näisät viesteistä mene tähän mun vauva vouhotukseen;D Pistänkin sulle toisen yksärin jo tänään, Kjähkjäh>:3//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Maalis 28, 2012 4:47

Azure

Naisen kasvot kääntyivät sinne mistä tuttu ja lempeä ääni oli kuulunut. "Lyron. Meidän täytyy puhua." Azuren ääni kuului kylmästi, mutta siinä oli sitä rakastavaista häivähdystä. Käskevä ääni kävi vain, kun nainen lähti kohti Lyronia. Nainen otti Lyronin käsi varresta kiinni ja raahasi sisään. Nainen istutti miehen keittiön penkille ja henkäisi viimein. "Minä... Olen... Raskaana!" Azure sanoi todella hitaasti, niin hitaasti että hänen hampaiden kirskunnan olisi voinut kuulla. Nainen tiesi että hänestä ehkei ollut äidiksi, mutta kuitenkin kasvattamaan lapsia. "Lapsi tai lapset... Kummin päin vain. Ne ovat kuitenkin sinun!" Azure sanoi ja painoi hiljaa vatsaansa. Epävarmat kasvot tuijottivat pöytää, kun puoliverinen laskeutui hyvin hitaasti tuolille. "Minun ei ollut tarkoitus kertoa tätä vielä, ei enne kuin olisit saanut jonkinlaisen hengähdys tauon, mutta se ei olisi sinun tapaistasi, joten tässä se nyt tuli..." Azure mutisi ja painoi kasvonsa pöytää vasten.

Naisen punaiset kasvot tuijottivat puista pöytää, hän ei kyennyt katsomaan mieheen. Hänestäkö muka äiti? Typerä ajatus... Nainen henkäisi vielä kerran ennen, kuin nosti katseensa ja löhösi sitten kuin mikäkin pikku poika pöydällä, katsoen sillä pentu ilmeellä Lyronia. "En ole valmis äidiksi... Olen vasta yhdeksäntoista! Ihan totta... Sinun ja minun lapsi. Minähän olen tälläinen saasta puoliverinen ihmissusi... Etkä sinäkään voi jäädä luokseni..." Azure murjotti ja suoristi selkänsä. "Sinä pidät sinkunna olemisesta, niin kuin minäkin, joskus kuitenkin toivoin jakavani elämäni jonkun muun kanssa.." Azure mutisi taas hiljaisena. Hän näytti vuodattavansa kaikki maailman huolet ulos, kun raskauskin oli alkanut. Azurea hävetti hän nousi pöydästä ja meni ulos. Haukkaamaan hieman raitista happea. Siinäpä se. Raitista ilmaa, sitä nainen juuri sillä hetkellä tarvitsi. Azure vetäisi keihkot täyteen ilmaa ja henkäisi lopulta, nojautuen seinään.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Huhti 04, 2012 1:13

Lyron Brell

Azuren ei tarvinnut raahata Lyronia suoranaisesti perässään sillä kyllä tämä käveli perässä kun talutettiinkin oikein. Oikein suloinen ja koiramainenpiirre.
Ehkä Lyron tosiaan oli täysin kummallinen, mutta hänen oli vaikea pitää hymyään kurissa kun nainen panikoi jonkin kertomista hänelle ja kun asia lopulta tuli ilmoille Lyron käänsi kasvonsa pois naisesta. Se varmasti Azurelle vaikutti siltä että Lyron olisi ehkä suuttunut tai surulinen tai jotain sinne päin, mutta todellisuudessa mies ei kehdannut näyttää Azurelle sitä ettei saanut hallittua hymyilyään vaikkei asiassa pitäisi olla mitään hauskaa.
Kun Azuren paniikki kuitenkin tuntui menevän aika pahaksi haltia käänsi jälleen katseensa naiseen, mutta tämä vain vuodatti puhua pölpättäen kaikki murheensa yhteen hengenvetoon ja sitten ryntäsi ovelle haukkaamaan happea. Hetken Lyron antoi Azuren hengitellä rauhassa ja sitten äänettömästi kevein haltian askelin asteli naisen taakse, kietaisten kätensä tämän ympäri. "Et sinä hupakko minusta mitään tiedä. Mistä olet varma etten haluaisikin lapsia? Mistä sinä luulit että pitäisin yksinelämisestä, olenhan sentään laumaeläin? Miksi uskot ettei sinusta olisi äidiksi?" Lyron ei pommittanut Azurea kysymyksillä samanlaisella kiihkolla kun nainen oli Lyronia ravistellut, vaan puhui hyvin rauhoittavasti ja ystävällisesti. Viisauskin tuntui kumpuavan alfan sanoista.
"Olet hellä ja rakastava, osaat kuitenkin pitää kuria. En usko että tämäkään pentu saisi parempaa äitiä." Lyron painoi päänsä Azuren hiuksiin ja nuuhkaisi niitä hyvin syvään sulkien myös samalla silmänsä. Hetken oli ihan hiljaista kun Lyron sitten jatkoi: "Älä sinä huoli. Vaikken voisikaan koskaan jäädä sinun luoksesi, kantaisin minä taatusti vastuuni teoistani. Suojelisin sinua sekä pentua hengelläni jos tarve vaatisi."
Lyron lakkaa halaamasta Azurea takaa päin ja pyöräyttää neidon ympäri niin että pystyi katsomaan tätä silmiin. Lyron hymyili yhä. Hellästi ja rauhoittavasti Lyron sivelee Azuren poskea ja sitten yrittää keventää tunnelman viemällä aihetta toisaalle. "Minun pitäisi ehkä pukea loppuun", tällä haltiamies viittasi aukiolevaan paitaansa ja toivoi saavansa Azuren kasvoille edes pienen hymyn poikasen.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Huhti 04, 2012 4:37

Azure

Nainen tuijotti miehen silmiä. Niitä melko salaperäisiä silmiä. Hän nyökkäsi vain jokaiseen kysymykseen. "Anteeksi. Olen vasta yhdeksäntoista, joten on hieman hassua tulla äidiksi jo nyt." Azure virnisti ja katsoi sivulleen. Toinen ilmoitti haluanvansa pukea loppuun, johon nainen vain naurahti. Hän työnsi miestä hieman kauemmaksi ja napitti tämän paidan nopeasti kiinni. "Olepas hyvä. Pidetään tämä salassa ja vain meidän kahden salaisuutena, paitsi sitten kun mahani on näin iso." Azure näytti ja nauroi taas ihan heleästi. Hän sulki oven ja mietti hetken joitakin asioita. "Kuule Lyron. Tiedän että olet lauma eläin, mutta minä tiedän myös erään asian meistä molemmista. Meistä voisi tulla pari, mutta luonteemme eivät ihan sopisi yhteen. Koska olemme molemmat erillaisia, kuitenkin täydennämme samalla toisiamme. Siksi voisimme olla pelkät ystävät, mutta yhdellä ehdolla! Sinä olet läheisempi kuin ystävä, mutta emme seurustele tai mene todellakaan naimisiin! Minä haluan olla ainakin vapaa!" Azure nauroi ja silitti toisen hiuksia.

Nainen Laittoi kätensä mahalleen. "Jos hän on poika, haluan hänen saavan sinun nimeäsi muistuttavan nimen. Myös tyttönä." Azure hymyili ja otti toisen kädet omiinsa ja laittoi ne lihaksikkaan mahan päälle. "Pian tässä ei tunnu enää lihaksia, vaan pyöreä ja iso maha" Nainen virnisti ja pyörähti ympäri keittiötä kohti. "Teetä?" Naisen ääni kuului jotenkin etäiseltä, mutta lämpimältä. Häntä sattui, hän hautaisi Lyronia kohtaan olevat tunteet syvälle sisälleen ja pitäisi miestä hieman läheisempänä, kuin ystävänä. Niin olisi parasta, hänelle ja miehelle. Azure otti kuuman katilan helalta ja kaatoi kuuman veden kahteen teekuppiin. Nainen laittoi ne pienelle pöydälle ja keräsi sitten siihen jotakin ruokaa ja teehen liittyviä tarvikkeita, kuten: teelehtiä, sokeria, lusikat, maitoa tai kermaa. Azure istahti sitten pöytään ja kehotti miestä samalla istumaan. Hän laittoin teelehdet hautumaan ja voiteli sillä aikaa hillo leipäänsä. "Raskaudessa on yksi huonopuoli...." Nainen kommentoi ja haukkasi palan hillo leivästään. "Minulla tulee olemaan ihan hirveä nälkä. Koko raskauteni ajan!" Azure voivotteli ja otti teellehdet pois ja laittoi sokerin ja maidon. Sitten hän sekoitti koko jutun ja hörpäisi lopuksi. Hymy oli leveä, ei nainen tästä miksikään muuttuisi. Lyronkin tulisi katsomaan häntä ja suojelisi häntä ja vauvaa.

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Huhti 11, 2012 12:48

Lyron Brell

Hyvä että nainenkin rauhoittui, eikä Lyronilla tosiaan ollut syytä jatkaa äskeistä hyvin harvinaista puheliaisuuttaan. Azure oli tosiaan kultainen. Haltialle asian salaaminen säästyen turhilta hömpötyksiltä sopi mainiosti ja eihän sille voinut kuin naurahtaa kun Azure näytti käsillään kuinka isoksi hänen mahansa tulisi kasvamaan. "Ei mahassa mitään vikaa ole." Lyron sanoi, vaikka kuka tahansa mies olisi varmasti osannut sanoa saman paljon paljon romanttisemmin, Lyron vain sanoi niinkuin asia oli. Puhuessaan avioliitosta ja seurustelusta ja vapaudesta Lyron ei voinut muuta kuin ihmetellä Azurea. Hyvällä tavalla onneksi. Miehestä oli tuntunut että kaikki naiset olivat jotenkin, noh, ennalta-arvattavia, mutta Azure ei todentotta sitä ollut. Azuren hellä silittäminen sai Lyronin kallistamaan hieman päätään ja katsomaan naista hyvin lempällä katseella. Samalla mies nyökkää allekirjoittaen kaiken mitä toinen oli sanonut.

Alfa ymmärsi miksi nainen halusi lapsen nimen muistuttavan juuri hänen nimeään. Siten nainen muistaisi lapsesta aina helposti tämän isän, vaikkei isä olisikaan paikalla. Siten Lyronille sopi myöskin tämä asia mainiosti.
Yllätykseksi jälleen miehen käsiä vietiin ja ne asetettiin toisen ihanalle lihaksikkaalle vatsalle, josta Lyron piti sellaisena erittäin kovasti, mutta yhtä ihana se olisi myöskin vauvaa odottaessa. Lyron aikoi liikuttaa käsiään johonkin kun Azure pyörähtikin vikkelästi ympäri ja kohti keittiötä. Samalla nainen huusi jotain teestä.
Teelle Lyron nyökkäsi ja asettui pöytään istumaan. Ei hän ollut mikään ajatustenlukija tai naistenmies, mutta kyllä hän eläimenä aisti kun joku peitteli asioita. Tämä vaivasi miestä ja kun Azure hymyillen sekoitteli teetä ja voiteli hilloleipää, Lyron tuijotti tätä hyvin tulkitsemattomalla katseella koko ajan. Mies pohti jotain.
Azure oli todella söpö puhuessaan nälkäisyydestä raskauden aikana ja hörpätessään teetä. Ehkä se, tai sitten yleensä jokin miehessä sai Lyronin nousemaan tuolistaan ja pyöräyttämään Azuren ihan miehen lähelle. "Sitten metsästän sinulle vaikka kokonaisen peuralauman." Toteamus oli lyhyt ja aika yksinkertainen, mutta sen sanoma oli enemmän; mies aikoi todellakin pitää Azuresta huolen ja välitti tästä. Lyron kumartui jälleen varoittamatta suutelemaan naista vaikka hetki sitten he olivat yksimielisesti "keskustelleet" siitä kuinka he pysyisivät ystävinä, eivät seurustelisi tai muutakaan tälläistä mihin suuteleminen nyt ylipäätään kuuluikaan.
Kesken melko intohimoisen suudelman, joka olisi saattanutkin johtaa jälleen johonkin kuului jostain kaukaa suden ulvaisu. Lyron lopetti välittömästi ja tämän katse osoitti tyhjyyteen. Haltia selvästikkin kuunteli tarkasti. Samalla kun mies kuunteli tämän etusormi oli liikahtanut Azuren huulille niin ettei nainen sanoisi mitään. Kohta kuului uusi ulvaisu, mutta siihen kuului muitakin eläimiä kuin susi. Lyron hymähtää ja sitten katsoo Azurea silmiin. "Täytyy mennä." Mies sanoi lyhyesti ja kirjaimellisesti nuolaisi Azuren poskea vaikka olikin vielä toistaiseksi haltiamuodossaan. Ehkä näin Lyron välitti viestin siitä että haluaisi jäädä, piti Azuresta ja että hänen velvollisuutensa sutena, lauman johtajan kutsuivat. Paljon kertova nuolaisu.
Lyron juoksee ulos ja kiven luokse jonne oli laskenut Azurelta saadut vaatteet. Hyvin nopeasti Lyron riisuu myös omat vaatteensa samaan pinoon ja muuttuu sudeksi. Jättimäinen musta susi poimii koko vaatekasan hellästi suuhunsa ja kääntyy vielä katsomaan hyvin hellällä katseella Azuren mökin suuntaan ennen kuin juoksee kauas pois, metsän uumeniin, jossa tämän lauma johtajaansa jo vartoi.

//Voih nyt se on ohi! :<
Olisi joskus tosi kiva pelailla tällä kaksikolla taas, vaikka sitten kun itse haluat jo Azurelle enemmän mahaa laittella että Lyron tulee sitä sitten paijailemaan:3
Kiitos mukavasta pelistä!//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Huhti 11, 2012 4:41

Azure

Nainen sai märän, mutta paljon puhuvan nuolaisun poskelleen. Azure piti sormeaaan huulten päällä ja hymyili. Ei se haittaa, hän aijatteli katsoi kun toinen ilmoitti menevänsä, nyökkäsi ja seurasi miestä perässä, kuin pentu emoaan. Kohta, ihan kohta. hän ei olisi yksi. hänellä olisi lapsi, joka oli Lyronin ja saisi hänestä seuraa tähän yksinäiseen taloon. "Näkemiin Lyron. Ensi kertaan!" Azure huusi suden perään ja virnisti. hän kääntyi hiljaa tuijotti susiaan ja alkoi kertoa näille tapahtumia, joista ne innostuivat ihan hirveästi. Ne puhua pulputtivat melko innoissaa ja nainen jätti ne sinne keskustelemaan. Hän tuijotti tee kuppi kädessään ulos. Vieno hymy huulillaan nainen siemaisi teetään.
Hänellä oli nälkä.

//Niinpä nii. Nyt se sitte on ohi. kiitos kuitenkin pelistä ihan hirveesti ja tottakai pelaan tämän kaksikon kanssa mielelläni! :) Siihen asti se on "Ensi kertaan"
Edellinen

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia